PL kirjoitti aiemmassa "aiheessa":
---clip
Ladattuani .338 LM kaliiperiin paukkuja lockbasella en saa 300m metriin kuin satunnaisesti 60mm kasaa. Tyypillisesti kasat ovat luokkaa 80mm-120mm. (Lockbasehan on tälle etäisyydelle vielä epävakaa, käynti paranee huomattavasti kun mennään pidemmille etäisyyksille).
---clip
Ja MJ myöhemmin samassa "aiheessa" toteaa:
---clip
Kuten PL totesi .338LM:n tarkkus ylipäätään paranee 300 metrin jälkeen, ampui sillä mitä kuulaa tahansa.
--clip
Nyt kysymys kuuluu:
Miten on mahdollista että käynti "paranee" pitemmälle ammuttaessa?
Jos 300 m kohdalla kasa on vaikkapa 100 mm, niin onko PL ja MJ sitä mieltä että 400 m kohdalla kasa on sitten alle 100 mm tai 500m tai 1000m kohdalla?
Ei mene perille yläasteen geometrian/fysiikan opeilla, pyydän siis selitystä.
T: Driemihe
Moi,
ohessa linkkejä jo aikaisempiin keskusteluihin, joista lienee apua ja jo vastaus kysymykseesi:
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=227
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=241
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=52
http://www.takilta.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=260&start=0
Jos vielä jaksaa selata muitakin aihealueen keskusteluita, niin niistä myös löytynee selitystä ja vahvistusta asialle.
Lyhyesti ja ytimekkäästi, paras .338LM:n tarkkuus alkaa noin karkeasti sanottuna 500 metristä ja jatkuu 1200 metriin. Toki aivan varmasti hyvissä olosuhteissa 1500 metriin asti osuu kohtuullisesti.
Itse en ole ampunut sentään 100 mm kasoja 1000/1200 metriin, enkä varmasti koskaan ammukaan, mutta parhaimmillani tuollaista 150 - 200 mm Niinisalon laaka- ja pääradalla ko. etäisyyksille. Samoin on myös moni muukin killan jäsen ampunut, joten no big deal.
Paremmilla ampujilla kuin minä onnistunee esim. TRG-42:lla ja custom Jalosilla jopa tuo mainitsemasi 100 mm/1000 ja 1200 metriä.
700 metriin kyllä saa kohtuullisen usein 40 - 60 mm läjää, kun ballistiikka on kondiksessa ja ampuja tekee hommansa. Taas joku parempi ampuja saa vielä tästäkin tarvittaessa kutistettua kasaa.
Käytännössä esim. .308 on tarkempi kuin .338LM välillä 0-300 metriä ja todennäköisesti tarkempi jopa 500 metriin asti. Edellytys tietysti on tarkka .308. Vertailun voi tehdä vaikkapa esim. TRG-22 ja TRG-42:n välillä.
Toivottavasti tämä auttoi.
Carpe Diem,
MJ
Tässä puhutaan kuitenkin SUHTEELLISISTA tarkkuuksista. 100mm kasa 500m päässä on suhteessa tarkempi kuin 100mm kasa 300m päässä. 500m päässä tuo kasa on 0.69 MOA. 300m päässä se on 1.15 MOA. Kiväärien tarkkuuksissa puhutaan yleensä tuosta MOA-arvosta ja tätä on hämmästelty miksi ase ampuu suhteessa tarkemmin kauemmas kuin lähelle kun loogisesti lähelle sen pitäisi olla tarkempi.
En tiedä varmaa selitystä mutta olen asiaan törmäänyt 338LM:n kanssa niin usein että en oikein usko siihenkään että en osaisi ampua 300 metriin mutta olisin parempi ampumaan 500 metrin päähän. Syy pitää siten löytyä patruunasta ja eritoten luodista.
Oman teoriani mukaan kun luoti lähtee piipusta niin se vaappuu pituusakselinsa suhteen jonkin matkaa ennen kuin ilmanvastus sen vakavoittaa. Luotihan ei ole nuoli joka jatkaa automaattisesti siihen suuntaan minne se sai alkumatkasta sysäyksen vaan hyrrävakavoitu pitkä kappale joka yhdessä ilmanvastuksen kanssa ilmeisesti voi vakioida ja pienentää hajontaa alkumatkan epästabiiliin tilanteeseen nähden.
Lainaus käyttäjältä: HJu
Juuri näin, joskus on nähty jopa sellaisia tapauksia että kun ammunta aloitetaan 25 metristä ja matkaa lisätään 25m välein niin ekoissa tauluissa luodit tekee soikeaa reikää. Kun matka kasvaa niin reiät pyöristyy ja käynti tasoittuu. Monelle nopealle magnumille 100-200 metriä on liian lyhyt matka käynnin toteamiseen koska luoti ei välttämättä ole vielä vakautunut riittävästi näillä matkoilla.
Syitä tähän luodin alkumatkan vipoitukseen voi etsiä vaikka luodituksen laadukkuudesta, luodin epäsymmetrisestä perästä, piipusuun toispuoleisesta tai vaurioituneesta lopetuksesta sekä suuresta suupaineesta joka antaa melkoisen potkun luodin persuksille luodin väliballistisen vaiheen aikana. Varsinkin pitkillä luodeilla tuntuu olevan taipumuksia tähän alkumatkan vipoitukseen. Veneperäinen luoti antaa hiukan enemmän anteeksi kokonaisuutta ajatellen kuin tasaperäinen joka toimii niin kauan kun "kaikki menee hyvin" :wink:
Entä jos sanotaan 338LM:n reiät ovat kauniin pyöreitä jo 100m etäisyydellä? Onko tämä varma merkki siitä, että luoti on vakavoitunut?
Ymmärrän että jos 100m kasan reiät ovat soikeita, niin silloin suhteellinen käynti on suurempaa kuin esim 200m päässä, jolloin luoti on vakavoitunut ja reiät pyöreitä.
Mutta jos luoti on vakavoitunut jo 100m päässä, niin en ymmärrä miten pidemmälle ammuttaessa luodit voisivat lentää ikään kuin "korkkiruuvimaista lentorataa", jossa ruuvin SUHTEELLINEN halkaisija 100m päässä olisi suurempi kuin 500m päässä? Ja käsittääkseni näin 338LM:n väitetään käyttäytyvän 16,2g LockBasen kanssa.
Tästä olisi mielenkiintoista lukea jotakin tutkittua ja fysikkan lakien mukaan selvitettyä tietoa. Mulla kun on ajoin vaikeuksia sulatella "varmaa empiiristä tietoa", josta sanotaa että näin se vaan on.
MSa
En yksilöinyt mitään kaliiberia eikä tarkoitus ollut yleistää omia kokemuksia, aina ei näin ole mutta kun sattuu kaikki jauhot menemään sekaisin niin kaikki on mahdollista. Tämä kyseinen "kalikanheittäjä" oli paaaljon ammuttu 6mmPPC 10" nousuisella piipulla ja piippu alkoi olemaan ehtoo puolella. Sen kanssa hämmästeltiin sitä miksi lyhyillä matkoilla reiät oli soikeita mutta 100 metrin jälkeen reiät oli pyöreitä. Oli meinaan aikamoinen varmint ase lyhyille matkoille, ei tarvinnut ihmetellä että osuiko vai ei.
Suurin tekijä alkumatkojen huonoon käyntiin taitaa olla piipunsuun toispuoleisuus sekä kolhiintunut tai ryssitty piipunsuun lopetus, luodin perän muotovirheitä unohtamatta. Luoti on irtautumassa piipusta ja ruutikaasu pääsee hiukankaan tönäisemään luotia vinoon niin käynti on alkumatkoille menetetty. Jos rihlannousu on riittävä ja luoti pitkä niin hyrrävoima alkaa korjaamaan tätä kalikkana lentämistä ja luoti vakavoituu, reiät pyöristyy ja käynti tasoittuu. Tämä ongelma taitaa olla siluetti puolella aika tunnettu ilmiö ja sieltä olen sen alunperin kuullut, vielä kun pääsin itse asian toteamaan niin sain kuulopuheille vahvistuksen.
Se että joku ase käy todella hyvin 100-300 metrille niin ei se käynti enään siitä parane pitkille matkoille vaikka miten suhteutetaan käyntiä matkan kasvaessa. Tässä taas päästään jälleen kerran siihen lähtökohtaan että miten aseen todellinen käynti määritetään, muutamien parhaiden kasojen vai kokonaiskäynnin mukaan?
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Koheltajan mainitseman ajatuksen mäkin voin allekirjoittaa.
Mutta eikö kyse ole ollut siitä, että monet ovat sitä mieltä, että 16,2g LockBasen käynti alkaa löytyä 338LM:llä vasta pidemmillä 500m + matkoilla? Jos reiät ovat jo pyöreitä 300m päässä, jolloin voi olettaa että luotikin on vakavoitunut, niin haluaisin todellakin ymmärtää miksi vielä tämänkin jälkeen luoti parantaisi käyntiään pidemmälle mentäessä?
Ja jos ajatellaan, että mitataan vakavoituneiden luotien kasaa ja verrataan vastaavaan kasaan jossa luodit on kalikkana lentäneiden luotien reikiä, niin ei se ero ny aivan mahdoton voi olla.
Pyöreät reiät. Kasa 300m päässä 50mm center to center.
Jos nyt pyöreät reiät korvataan soikeilla voidaan mutuna arvioida että pahimmassa tapauksessa reikä venyy puolellaan 5mm, eli tällöin soikean reiän pituus on 10mm. Tässä tapauksessa vastaavan kasan koko olisi 60mm 300m päässä ja jokainen kyllä tajuaisi että jossakin on vikaa kun reiät on raakasti soikeita.
Voisiko joku "lockbasen käynti paranee pitkällä" mies täsmentää havaintojaan: mikä matka, mikä käynti, oliko reiät soikeita, paljonko ammuttiin.
MSA