No niin. Kisa lähestyy ja kilpailun johto siirtyyy huomenna pelipaikolle. Sähköpostien pitäisi tulla kännykkään, mutta varmimmin vastaukset kysymyksiisi saat soittamalla puh: 0406746981. Kisaajien info alkaa pe 21:00 Heinuvaarassa.
Kilpailijoille ja toimitsijoille on myös annettu numero, jota voitte käyttää jos oikeasti ette löydä Heinuvaaraan. Eli älkää soitelko kisan johdolle paikalle suunnistus neuvoja.
Ei muuta kuin tarkkoja laukauksia ja rentoa reissua. Suomi on yhtä pitkä kumpaan vaan suuntaan.
1. Hakulinen-Jounela 817,5p
2. Hyvärinen-Lipponen 797,5p
3. Paananen-Anttonen 727,5p
Onnittelut voittajille ja kiitos kilpailunjohtajalle!
Onnittelut voittajille taaltakin. Kovat tyo palkitaan!!
Onnittelut myös täältä!
Onnittelut voittajille :dance:
Eric, hatunnosto rumban pyörityksestä :clap:
Onnittelut vielä kerran voittajille ja suurkiitos toimitsijoille ja kilpailijoille hyvähenkisestä kisasta. Erikseen kiitän tässä vielä julkisesti Ratamestaria suuresta työstä sekä Vääpeliä ja Akua sekä tulos/toimistopalvelua, jota ilman moni asia olisi ollut hankalampaa.
Thor hiukan uhitteli perjantaina, mutta onneksi tämä ei merkittävästi haitannut kilpailun rakentamista ja läpivientiä. Alkuviikosta olimme ratamestarin kanssa kastua pahemman kerran ja ammunnan 2 vastuuhenkilö kastui täysin ratoja rakennellessa.
Kiitokset myös sposoreille. Sako oli mukana suurella panoksella palkinnoissa. Toivottavasti voittajapari löytää käytön t3 tacticalleilleen ja hopeapari Sako drag bagille ja kolmannet Sako tähtäisuojuksille. Voittajakolmikko sai myös lahjakortit Lapualta ja Lapua Stagen voittajapari Hyvärinen-Lipponen lisälahjakortit. Finnrappelilta tuli myös palkintoja.
Ison panokset peliin laittoivat myös Puolustuvoimat ja MPK, joiden toimijoita haluan vielä erikseen kiittää kilpailun turvallisesta läpiviennistä ja suuresta materiaalisesta ja kuljetuskalustollisesta tuesta.
Vinkkinä tuleville kilpailun johtajille. Itse koin että ratojen rakentamisen aloittaminen jo torstaina(ja kilpailun johdon osalta jo tätä ennen), helpottaa kilpailun läpiviennissä. Tällöin jää aikaa koeampua rastit, kuten nyt ammunnoissa tehtiin. Jatkossa olisi ehkä hyvä myös koeakilpailla tehtävä rastit, rastiväen keskenäisen testaamisen lisäksi.
Kilpailun aikana ampumatoiminta jouduttiin lauantaina noin 2h ajaksi keskeyttämään alueen ilmatilan sulun takia. Aikataulussa tähän ja muihin vastaaviin oli varauduttu luopumalla minuuttiaikataulusta ja laskemalla aikatauluun marginaalia. Rastikierto pyöri ympyräkiertomallina, jossa kaikkien toimipaikkojen odotuspaikoilla oli aamulla aloitettessa useampi pari. Mikäli suorituspaikka mahdollistaa ympäräkiertomallin käytön, näen sen parempana kuin minuttiaikataulun jota ei muutosten tullessa voida pitää. Kilpailijan kannalta tässä on toki negatiivisena puolena että yhteistä hengailu aluetta ei ole kuin rastien odotusalueilla. Yhteisammunnan ja saunan puitteissa hengailuunkin oli mahdollisuuksia.
Tehtävän 2 taisteluensiapu rastilla näimme ylituomarin kanssa huikean suoritteen, joka hymyilyttää vieläkin... :D . Erästä paria porot koittivat lähestyä lähemminkin tehtävän 4 aikana. Se on vain osa Lapin luontoa....
Rasteihin ja järjestelyihin jää varmasti aina jotain parannettavaa. Itse näen kuitenkin tärkeimpänä että jokainen kilpailija ja toimisija yrittää parhaansa. Näin tapatui nytkin.
Liitteenä tulokset
Ja mestareita voinee onnitella uudelleenkin. Onnea!
Tokaparilla jäätävän hyviä suorituksia jo monen vuoden ajalta, hattua pitää nostaa.
Näin isänä piti hienona noiden isä & poika -parien osallistuminen. Haastava lähtöasetelma. :D
Istuttiin eilen lentoaseman kahviossa lähtöä odotellen. John lähestyi kulta-Heikin vieressä olevaa tuolia ja kysyi onko tilaa. Nasu totesi toi onkin ainoa kerta, kun pääsee noin lähelle kärkeä.
Onnittelut voittajaparille, ansaittu voitto josta kakkossijan valloittajien kanssa oli tiukka vääntö.
Kiitokset kaikille kilpailijoille, mahtava porukka on ja poskilihaksiin sattuu melkein enemmän kuin takareisiin kaiken nauramisen jälkeen.
Kaikenlaisia tilanteita oli, kaikista omituisin oli paukkupatruunarastilla kun kaksi poroa päätti tulla säätämään meidän partion eteen ja kiinnitti tietysti kohdehenkilöiden huomiota. Siinä vähän aikaa purin kiukkuani pureskelemalla jäkälää kunnes neljäjalkaiset lapinnoidan kätyrit lähti helekuttiin siitä kyttäämästä.
Pakolliset itkut: kohdehenkilön "koodilappu" oli muovitaskussa, ja kun kohdehenkilö kääntyi tien suuntaisesti heijastui aurinko muovista niin ettei lapusta saanut mitään selvää. Edettiin aika nopeasti melko lähelle puomia, mutta lapusta ei saanut heijastuksen takia selvää. Kun kohde kääntyi ympäri näkyi vilaus lapusta, numerosta sain selvää, mutta muovin kaartevuuden takia kirjain ei ikinä selvinnyt 40x spottiputkenkaan avulla. Jos tulevaisuudessa järjestetään vastaavia tehtäviä olisi suotavaa että koodi olisi havaittavissa olosuhteista riippumatta. Kyseessä oli kuitenkin rasti jossa oli kiinni melko kasa pisteitä.
Tukiaseista. Tästä on vissiin ollut vääntöä miltei joka vuosi, ja oma moka että tulin "piekkarin" kanssa kisoihin. Tällaiset kisat aiheuttaa juuri sen, että jengi roudaa kaksi pulttilukollista rautaa mukaansa. Onko se tarkoituksenmukaista, se on sitten eri asia. Joutuu laittaa mietintämyssyä päähän tulevaisuutta ajatellen, ainakin omalla kohdalla.
Tämä kilpailu suosi kilpavarustelua melko lailla. Hienoilla kalliilla etäisyysmittareilla sai melko hyvän etulyöntiaseman huonommilla varusteilla varustettuihin nähden. Nyt oli sellaisia ampuma-alueita missä ei perusmittareilla tehnyt mitään (lue alle 2k euroa maksavia mittareita). Tiedän että näitä mittareita ovat julkisesti myynnissä ja rahalla saa, mutta minulta ei ainakaa löydy niin paljon pätäkkää. Ja nyt useassa rastissa oli aikaa melko niukasti, niin se suosi hyviä (lue kalliita) vehkeitä vielä enemmän. Ja vielä kun jasterit oli vinossa korkeassa ruohossa, turvekasojen takana ym, niin etäisyyden arviointi optiikalla hankaloitui entuudestaan. Totta tietysti on, että omapa vika ettei tienaa tarpeeksi...kunhan avaudun :P
Muuten kaikki sujui mielestäni mallikkaasti järjestelyiden osalta. Pientä odottamista oli, mutta keli oli loistava eikä rentoutuminen pohjoisen ulkoilmassa aiheuttanut ainakaan minulle ärsyyntymistä. Toimitsijat tuntuivat viihtyvän hommissaan, ja hommat toimi niinkuin pitää. Järjestäjät olivat tehneet kovaa duunia, ja se palkitsi kilpailijoita.
Kaikinpuolin olen tyytyväinen kaikkeen paitsi omaan suoritukseen. Mutta hyvä homma tässä on se että seuravissa kisoissa ei tarvi tehdä kummosesti säilyttääkseen samaa sijoitusta....
Vielä kerran kiitokset järjestäjille, toimitsijoille, kanssa- ja vastaankilpailijoille ja muille myötävaikuttajille!
Ps! Voisi ilmoittautua toimitsijaksi seuraaviin kisoihin, kenelle ilmoittaudun?
Hei, kiitos kilpailijoille, puolustusvoimille, mpk:lle, sponsoreille ja kanssa toimitsijoille kisasta, mukavaa oli.
Erityis kiitos ER:lle ja ASaa:lle
Tehtäviä oli mietitty pienellä porukalla jo pitkään, mutta näitä pieniä havaintoja on hyvä saada, jotta seuraavat kisat onnistuvat paremmin.
Porojen odotin sotkevan ammunnat, mutta en tehtävärasteja. Toisin kävi. Seuraavalla kerralla aidataan alue etenemiseen ja laitetaan numero kirjain yhdistelmä vanerille. :think:
Ja onnittelut voittajille ja kaikille, jotka onnistuivat.
P
Pakollinen palaute myös edellä mainitusta kohdehenkilörastista jonka pisteytys oli aivan päin vittua suunniteltu. Jos pari havaittiin, oli silti mahdollista saada puolet pisteistä mutta jos pari suoritti muuten tehtävän eikä saanut koodista selvää tuloksena oli 0p. Tämä ratkaisi koko kilpailun voiton niin et parhaan ampumatuloksen ampunut pari ei voittanut. Ei näin.
Kysymys:
Onko tärkeämpää että ta-parin toiminta pysyy viholliselta salassa vai onko oikeastikin niin että ta-parin havaittuaan vihollinen kääntää selän 30s ajaksi ja jatkaa sen jälkeen kuin ei olisi ta-paria koskaan havainnutkaan?
Olet SO ihan oikeassa. Harmi kun tätä en huomannut, kun rastia mietin tai kun sitä testattiin. Minulla ei käyntyt mielessäkään, että tuota numero kirjain yhdistelmää ei näkyisi.
P
Kiitos kilpailun järjestäjille, PV:lle ja toimitsijoille hienosta kisasta varmasti Suomen parhaalla ampuma-alueella! Teitte taas ison työn, jotta me kilpailijat voisimme testata todellista osaamistamme. Tässä kisa onnistui erinomaisesti :clap: . Kiitos myös kanssakilpailijoille siitä hyvästä keskinäisestä ilmapiiristä mikä näkyi odottelualueilla ja saunassa. Onnittelut myös parille 6 hienosta kisasta! Sunnuntain loppukiri oli huikea!
Kiitos myös kilpailun sponsoreille hienoista palkinnoista :D
Tehtävä 4 eli R7 poistaminen oli parin riskinottokykyä mittaava ja pitkästä aikaan mielestäni todentuntuisin tehtävä mikä on Häyhässä ollut. Omaan naamiointiin ja taktiseen liikkumiseen täytyi vain luottaa. Ongelmana on aina ulkoilmakisoissa olosuhteiden vaikutus suorituksen onnistumiseen. Tämä ei valitettavasti ole aina tasapuolinen. Joko kohdetta ei löydä hämäryyden takia (hyvin naamioitu maali) tai ei erota auringonvalon takia. R7 liikkuminen ja kääntyily tuotti työtä oikean ampumapaikan löytämiseksi ja koodin tunnistamiseksi. Samalla aika kului. Tämä vaati riskinottoa. Ei ollut parillamme tarvetta testata R7 30 sekunnin selänkäännön tuomaa uutta mahdollisuutta mutta kai sitä osa kokeili vaikkei sen jälkeen onnistunutkaan. Kun testataan oikeaa maalinvalintaa niin koodilappusten sijasta voi myös käyttää muita näkyviä tuntomerkkejä. Pisteytyksessä on aina myös haastavia isot on/off pisteet. Hyvä olisi pitäytyä näiden tehtävien osalta pienemmissä pistemäärissä, joten vaikutus kilpailussa menestymiseen ei ole niin merkittävä.
Rovajärvi tosiaan on käymisen arvoinen paikka, kauempaakin. Vuosi sitten tuumin, että nämä harrasteet laitetaan nyt määrittelemättömäksi ajaksi naftaliiniin, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin. SH14 täytti mainiosti kisaformaatille luodut ennakko-odotukset.
Rovajärven maastot ovat poikkeuksellisen hienot ja sinne mahtuu useampikin varopiirros rinnakkain. Ammuntatehtävät olivat, jälleen kerran, erittäin mielenkiintoisia ja monipuolisia. A4 Lapua Stage jäi ehkä parhaiten mieleen, hienosti suunniteltu rasti. Toki se seiskapelti oli aika kaukana hiirikaliipereille. Pidin paljon myös siitä, että osumaa ensimmäisellä laukauksella painotettiin usealla rastilla.
Aiemmissa kommenteissa kritisoitiin LEMin käyttöä. Olen samaa mieltä siinä, että jos laserin käyttö sallitaan, niin järjestäjän pitäisi varata lainamittari kilpailijoiden käyttöön ko. rasteille. Kilpavarustelukierre ei ole tavoittelemisen arvoista. Hyvä puoli tämän vuoden "lasertehtävissä" oli, että käyttöä osin rajoitettiin, esim. ennen maalitoimintaa tapahtuvaksi.
Vapaa rastikierto ilman minuuttiaikataulua oli myös onnistunut kokeilu, ainoastaan T4 ja A1 keräsivät jonkin verran jonoa. Tämä johtui ilmeisesti pääosin ulkopuolisista tekijöistä. Kokonaisaikataulu pysyi hyvin kontrollissa.
Tehtäväannot olivat pääsääntöisesti selkeitä ja ymmärrettäviä, mutta nelostehtävän kohdalla jäi aukkoja pisteytyksen painotuksista. Koodin selvittämisen ultimaalinen tärkeys jäi ainakin meiltä ymmärtämättä ja tämän takia pyrimme liiaksi välttämään havaituksi tulemista ts. parhaat spottipaikat jäivät hyödyntämättä. T4 oli sinänsä hyvin todenmukainen ja mukaansatempaava tehtävä, mutta ero nollatuloksen ja täyden pistepotin välillä oli liian pieni.
Kilpailun fyysinen rasite oli maltillinen, mikä ei ole huono asia. Odottelin silti lauantai-illalle tiedustelutehtävää, joka oli ainakin ennakkomateriaalissa mainittu. Nyt joutui viettämään lauantai-iltaa saunassa ja nukkumaan yönsä pehmeässä sängyssä. :think:
Haluan kiittää kilpailun johtoa ja toimitsijoita sekä huoltoa hienosta työstä, jonka teitte tapahtuman onnistumisen eteen. Ilmapiiri oli loistava ja kotimatkalle pystyi lähtemään hyvillä mielin.
Kilpailun voittajille isot peukut kovasta suorituksesta ja vastuksesta!
Kiitos järjestäjille ja kanssa kilpailijoille todella mielenkiintoisesta ja haastavasta kisasta. Aikaisempaa kokemusta Häyhästä ei kilpailijana ole joten vertailukohtaa ei oikein ole toisin kuin konkareilla. Kisa ei ollut fyysisesti niin raskas kuin etukäteen ajatteli, mutta kyllä mäkien ylös alas meno sai puuskuttamaan.
Kaikki rastit olivat hienoja! Mielestäni ne mittasivat tarkka-ampujan taitojen eri osa-alueita. Rastikuvaukset olivat mielestäni selkeitä sekä niitä sai lukea aivan rauhassa ja niissä oli pisteytys minusta selkeästi esitetty. Ampumarasteilla 1. laukauksella osumista oli myöskin painotettu hyvin. Mielestäni se on tämän homman tärkeimpiä asioita.
T4 tehtävärastissa meillä jäi alle 2 min aikaa kun odotimme että saamme koodin näkyviin. Olisi ollut mahdollista että maali olisi kävellyt toiseen suuntaa, jolloin olisimme saaneet 0 pistettä, mutta kisa on kisaa ja nyt kävi hyvä tuuri. Ampumarastit olivat ihan tarpeeksi haastavia vaikka kuuluimme siihen 1/5 kilpailijoista joilla oli ns. parempi laseri käytössä. Kaikki maalit piti kuitenkin saada nurin ampumalla ja myöskään ohi laukauksilta ei vältytty. :D Niin tehokkaita lasereita ei tainnut olla kellään että olisi kaatanut jasterin tai että luoti olisi hakeutunut maaliin? (Vink vink Lapuan luotekehittelyyn.)
Lapua stagelle olisi järjestäjät voineet hoitaa jokaiselle parille 15-40x spotterin ristikolla, koska sellaista ei kaikilla ollut käytössä ja koska sillä olisi saanut varmasti mitattua maalit paremmin... :lol: vitsi vitsinä. Allekirjoittaneelle ainakin olisi sellaisesta voinut olla hyötyä kun kyseisen rastin ampui päin persettä. Onneksi vika löytyi kun katsoi peiliin. :D
Kiitos vielä hienosta kisasta ja järjestelyistä, tämä oli tämän kesän hienoin viikonloppu.
Hieno harrastus hyvässä porukassa. Oli taas kyllä ikimuistoinen elämys ja tällä kertaa toimitsijana.
Pidin A1/T1 rastia ja perjantaina mietin, että onkohan liian vaikea rasti etäisyyksien määrittämiseen?
Mutta mutta oli ilo huomata olevansa väärässä... erittäin hyvin parit arvioivat etäisyydet jopa sinne suolla olevaan ryteikköön.
Myös ilman laaseria!! eräänkin parin kohdalla mietin, että ovatko piilottaneet laaserin spotteriputkeen kun pelkällä putkella todella tarkkaan määrittivät etäisyydet.
Tässä myönnän, että olisi pitänyt tarjota firman puolesta laseri niille joilla sitä ei ollut mutta toisaalta myönnettävä on, ettei se siitä jäänyt pareille kiinni.
Se mitä huomattiin, niin parit kyllä tekivät tarkat tuliasema kortit etäisyyksineen mutta sitten kun maalit nousivat niin etäisyydet sanottiin väärin jo aiemmin määriteltyihin paikkoihin.
Vedettiinkö ulkomuistista vai loiko paine pienet tepposet en tiedä mutta tämmöinen havaittiin ja useammankin parin toimesta.
Tällä rastilla veteraanit eroittuivat edukseen. Aivan jäätävää toimintaa. Mutta ei tarvitse myöskään kenenkään hävetä omaa toimintaansa, rasti ei ollut helppo.
Kyllä meillä tämä pieni piiri näissä hommissa näemmä osaa asiansa.
Pikantti yksityiskohta oli perjantaina kun nauhahiomasisun takavaunu kellahti suoliejuun ja samalla napsahti ohjaushydrauliikin liitin vuotamaan... siinä jo hyväkäytöksisellä upseerillakin voimasana valahti ulos :)
Vaunu nousi kun porukka meni takavaunun toiselle reunalle seisomaan ja nytkyttelemällä lähdettiin.
Parasta tässä on, että kenelläkään ei ollut naama sillä kuuluisalla vit*nmykkyrällä...
Vitt**lukin oli välillä niin korkealentoista, että sitä ei edes tajunnut ajoissa ;) varmaan täytyy lähteä jollekkin kurssille senkin asian suhteen!
Niin ja onnittelut voittajille ja muille mitalisteille! Hienoja suorituksia!
Onneksi olkoon Voittajille! Toki myös muillekin mitallisijoittuneille, lopuille antoisia harjoitushetkiä ennen seuraavia kisoja (vitsivitsi) :D
Erittäin mukava kokemus toimitsijana ja tuliaisina piiitkä lista vinkkejä omiin/parin tekemisiin tulevaisuudessa. Aiempina vuosina näistä palauteosioista on aina tullut luettua parin kommunikaation tärkeydestä ja kyllähän se tuossa suorituksia aitiopaikalta seuratessa tulee hyvin esille.
Karhuma jo kiteytti A1 huomiot erittäin hyvin ja kyllähän se kokemus, ja erityisesti kisakokemus tekee parin toiminnasta jouhevaa ja tehokasta. "Ensikertalaisilla" monellakin rauhallinen toiminta muuttui radikaalisti kun taulut nousivat ja lukko läpsähti kiinni.
Tuulenluku on se perinteinen asia jossa monesti menee vikaan. Kokeneet parit lukevat tuulta jo siirtymillä ja viimeistään ennen kellon käyntiin laittamista sekä tähystyksen aikana. Totta on että röllihuppu peittää monesti pahimman vireen kasvoilta mutta 0-korjauksen käyttäminen tilanteessa jossa toimitsijan lippis meinaa lentää päästä voi jopa selittää ne mystiset hudit :oops:
Tuosta laser-puutteesta, olisi tosiaan voinut miettiä lainalaitteen antamista mutta se huomattiin liian myöhään eikä tilanne olisi ollut tasapuolinen jos sitä ei olisi ollut kaikille tarjolla. Toisaalta olen hieman eri mieltä mainitusta 2k€ laserin tarpeesta. Oma perätukun laser antoi prikulleen samoja lukemia A1 rastilla kuin mikä tahansa pareilla vilahtanut kalliimpi laite. Perätukun laserista on jo aiemmin täällä ollut puhetta mutta uskoisin että sen jokainen raskii ostaa jos kisoissa haluaa hieman helpotusta elämään. Toinen sananen laserista, osa käytti jotain "halppis laseria" ja korkeasta polviasennosta yritti saada lukemaa todetakseen ettei laite toimi. Osalla halvoistakin laitteista saa lukemia kun käyttää hieman ajatusta laitteen tukemiseen mittauksen aikana esim repun päältä, aseen kylkeen jne. Kisatilanteessa tärisevä käsi aiheuttaa väistämättä epämääräisiä tuloksia.
Huomasin myös että perätukun laitteella kannattaa joissain tilanteissa käyttää scan-modea ja napsia ne tuurilukemat kentältä. Tarpeeksi monta samansuuntaista tuurilukemaa samasta kohteesta riittää. Napin painaminen aiheuttaa monesti sen pienen tärähdyksen ja mittaussykli on pilalla.
GPS oli monella parilla käytössä mutta se kaivettiin käsiin vasta kun muu mittaustapa ei onnistunut. Tästäkin on aiemmin ollut juttua mutta tuliasemassa, jos on aikaa/tarvetta, voi kokeilla vilkaista karttaa ja omaa sijoittumista tulialueeseen heti kättelyssä. Antaa monesti jonkinlaisen kuvan siitä miten maastossa olevat piirteet sijoittuu kartalle etäisyyden puolesta.
Mutta kaiken kaikkiaan kaikilla pareilla oli hyvää tekemisen meininkiä ja näki että asioita sekä tekemistä oli treenattu, ne pienet jutut sitten erottavat mitallistit pistesijoista.
Moro,
kiitos kisanjohdolle ja järjestäjille mukaan lukien PV:n henkilökunta siitä suuresta työstä, mitä kisan eteen on tänäkin vuonna tehty. Itsekin kisoja ja kursseja järjestäneenä tiedän, että paljon tehtyä työtä jää pinnan alle kisaajien näkymättömiin. Kisaajien on helppo astua "valmiiseen pöytään", kun kaikki on järjestetty etukäteen valmiiksi.
Kisajärjestelyistä jäi mieleeni hyvin toteutetut ammuntarastit. Puoliautomaattikiväärien tarve näissä kisoissa ei noussut kuitenkaan siihen asemaan, kuin etukäteen odotin. Ammunta nro 4 lienee sellainen rasti, joka kannattaisi sisällyttää joka kisaan, jossa se on vain teknisesti mahdollista järjestää. Rastin hyvä puoli on nimenomaan se, että se mahdollistaa kaikkien ammunnan samanlaisissa olosuhteissa, jolloin parien on hyvä päästä vertailemaan omaa suoritustaan muihin ilman spekulaatioita erilaisista tuuli-, valaistus-, ym. olosuhteista. Näitä vaihtelevia olosuhteitahan tulee väkisinkin kisan aikana, koska kyse on ulkoilmalajista, eikä kaikkia muuttujia pysty vakioimaan, vaikka siihen pyrittäisiinkin kaikin keinoin. Tämän takia suhtaudunkin itse melko rennosti näihin asioihin, enkä ota stressiä siitä, jos joku on sattunut saamaan esim. paremmat tuuliolosuhteet itselleen suorituksen aikana. Parempi vaan keskittyä omaan suoritukseen, eikä vilkuilla sivuille muiden suorituksia. Mukava on tietysti kysyä kisan aikana, miten muut ovat pärjänneet, mutta mielestäni tekee itselleen vahinkoa, jos antaa sen vaikuttaa omaan suoritukseen.
Toinen asia, mikä jäi mieleeni on riittävän väljä aikataulu: tälläkin kertaa tuli pitkä keskeytys kisaan, joka ei sitten vaikuttanut ymmärtääkseni käytännössä mitään kisan läpivientiin. Kisassa ehdittiin pitää riittävästi rasteja, jotta kukin pääsi mittaamaan oman osaamisensa tarkka-ammunnan suhteen.
Tehtävä 4:n pisteytys oli jälkikäteen ajateltuna hankala, johtuen edellä mainituista maalin tunnistusongelmista. Ehkä tulevaisuudessa voisi järjestää maalien tunnistamisen realistiselta pohjalta: maalialueelle pyörimään ukkoja, joista yhdellä on selkeät maalin merkit ja käytös: esim. upseeri upseerin arvomerkkien ja karttalaukun, sekä upseerin käytöksen kera 8-) . Muut ympärillä olevat vetävät kättä lippaan + kääntävät rintamasuunnan upseeriin päin kun tämä tulee paikalle. Jos näitä merkkejä ei näe eri valaistusolosuhteissa pl. täyspimeä, niin sitten pitää ta-parin alkaa katselemaan peiliin...Ampumahetki pitää valita siten, että ta-parin ja maalin välissä ei ole ketään/ mitään, mikä estäisi luodin kulkemisen maaliin. Kun paukkupatruuna on pamahtanut, liike maaliosastossa lakkaa, jotta voidaan todentaa, olisiko luoti todella osunut maaliin. Lisäksi tietysti ta-parin täytyy kuvailla maali, jotta osataan tuomita, ammuttiinko oikeata maalia. Haastetta maalitoimintaan voi luoda esim. pitkähköllä odotusajalla ennen kuin maali tulee maalialueelle, muulla toiminnalla, joka vie huomioita pois maalin havaitsemisesta, jne. Lisäksi ta-parin täytyy päästä vihollisen havaitsematta tuliasemaan. Jos näin ei käy, täytyy pistemenetyksen olla tuntuva: tarkka-ammunnan historia on täynnä tapauksia tarkka-ampujista, jotka on havaittu varomattoman toiminnan takia ja ovat tämän takia tulleet eliminoiduksi. Tämän ja muidenkin seikkojen takia ammuntapisteiden voimakas painottaminen tehtävien kustannuksella ei palvele mielestäni tarkka-ammunnan kehittymistä/ ylläpitämistä: täytyy päästä tuliasemaan kaikkien haasteiden läpi, jotta voidaan tehdä tulosta (=ampuja maaleja). Ilman toiminnan jatkuvuutta ei tule tulosta. Niin kuin on nähty, tehtävien osaaminen ei ole mikään geeneissä siirtyvä ominaisuus, vaan niitä on opiskeltava ja harjoiteltava, jotta ne voi käytännössä sitten soveltaa. Tehtäväpisteytyksen haasteisiin täytyy käyttää enemmän aikaa ja tarvittaessa hylätä epäkelvot tehtävärastit, jos pisteytystä ei saada tasa-arvoiseksi/ mielekkääksi kisaajien kannalta.
Omasta toiminnasta jäi päällimmäiseksi parannettavat asiat, mikä lienee hyvä lähtökohta useimmille kisaajille: kannattaa pyrkiä parantamaan omaa suoritusta ja keskittyä siihen. Kisan loputtua näkee sitten, mikä sijoitus sattui tulemaan sillä kerralla. Kisanjärjestäjiltä olisin toivonut PV:n LEM:iä rasteille tasoittamaan halvempien ja parempien etäisyysmittareiden aiheuttamaa eroa (meilläkin meni rasti 5 aika lailla penkin alle, kun emme saaneet mittaria kunnolla toimimaan). Jos niitä ei saatu pyynnöistä huolimatta, on se tietysti eri asia: näin käy aina välillä kun ollaan ulkopuolisen tahon tuen varassa.
Eipä tässä vaiheessa muuta, kiitos vielä kanssakisaajille hyvästä vastuksesta. Toivottavasti nähdään maaliskuussa talvi-Häyhän merkeissä !
hj
EDIT: juu, ei mitään...
Kisat käyty, töitä tehty ja jokunen ankkakin jahdattu niin laitampa minäkin hieman kokemuksia kisasta kun hiukka aikaa on.
Itse olin juuri puheena olleella tehtävä 4 rastilla, olin niin portilla tähyttävänä että rastin apulaisena lähtöalueella. Sieltä portin puoleisestä päästä sen verran kokemuksia/palautetta kilpailijoille, että rohkeammin olisi voinut lähestyä ja ehkäpä joillakin pareilla olisivat pisteet olleet paremmat. Nimittäin vaikka oli kiikari apuna niin jo pelkkä m.05 puku maastoutti jo rastinjohtajankin sen verran hyvin, puhumattakaan röllipukuisista kilpailijoista, että laukauksen pamahdettua ei paria nähnyt yleensä kiikarillakaan kun ei nähnyt edes rastin johtajaakaan. Porot ei sinänsä kiinnittäneet huomiota, niitä liikkui siinä useaan otteeseen ja kuuluvathan ne Lapin luontoon niin onhan niitä nähty. Pisteytykseen en ota kantaa, niistä ovat muut päättäneet. Mutta paljonhan rastilla oli pisteitä jaossa.
Rastin lähettävässä päässä hyvin kyllä näki eri parien toiminnan ja mieleen jäi hyvin kilpailun voittajien kylmän röyhkeän viileä suoritus. Kuviakin ehdin ottaa ja siitä asianomaisille kilpailijoille kiitokset. Niitä saa jos haluaa, YV:tä vaan kehiin.
Mielenkiintoinen kisa ja onnittelut voittajille. Useita kilpailijoita ehti jututtaakiin, joillakin meni hyvin, joillakin ei. Hyvin jäi mieleen erään kilpailijan kommetti että hänellä on 223 syytä miksi kisa ei mennyt hyvin :)
Lainaus käyttäjältä: Tigr
Voiskohan tästä vetää johtopäätöksiä kokovartaloröllin tarpeellisuudesta metsämaastossa ?
Kuvia plikat sieltä kyllä napsi, ei tietoa mihin päätyivät - er ja Pxt?
Oma kamera oli mukana mutta ei mitään toivoa että kerkeis kuvaamaan toimitsijahommien lomassa.
Melkein seuraavaksi laitettava kontouri ottaan että saa esiteltävää niille raasuille jotka katkelot missas.
Millainen olisikaan ollut tehtävä kakkosen ykkössuoritus videolta katsottuna :whistle:
Välineistähän se kisa on kiinni? Kerran onnisti ja siihen on 223 syytä ;)
Kuvia tosiaan on. Koitetaan järjestellä niitä galleriaan. Olen itse ollut lomareissuilla vuoria huiputtamassa, mutta koitetaan syksyn aika edistää asiaa. Itse otin muutaman videon. Konsultoidaan kuvissa esiintyviä saako julkaista.
Lainaus käyttäjältä: er
Any news on the pics
Jotain kisaraporttia piti raapaista kasaan jo muutama päivä kisojen jälkeen. Nyt on tullut jo sen verran etäisyyttä otettua kisaan, että liekö muistaakaan kaikkea mitä mieleen juolahti.
Minulta nämä olivat ensimmäiset tarkka-ammuntakisat. Parini oli ollut Häyhässä myös 2012.
Suht nuorina ja fyysisesti aktiivisina kisaajina kilpailun fyysinen rasite oli meidän partiolle kevyt. Itse olin odottanut vähän enemmän rääkkiä, mutta toisaalta oli kyllä aivan mahtava mennä vaan lauantaina saunomaan ennakkotiedoissa olleen tiedustelureissun sijaan.
Kalusto meidän partiolla oli ehkä hieman kilpavarustelusta jälkeen jäänyttä. Ampujalla pulttilukkoinen .308 sekä 2,5-10x IOR ja minulla tähystäjänä .223 AR15 ja 2,5-10x Vortex. Lähellä oli ettei lähdetty kisaamaan pulttilukolla ja 7.62x39 Saigalla. Tähystysoptiikkana oli tähtäinten lisäksi Vortexin minikokoinen spottiputki. Ehkä nyt opiskelusta vakituiseen palkkatyöhön siirryttyä on sitten varaa tehdä jotain harrastehankintojakin tulevia kisoja ajatellen.
Ensimmäinen päivä alkoi meidän partiolla hyvin. Heti oli se jälkipelit sytyttänyt stalkkaus-tehtävä, jossa piti edetä lähelle puomilla hääräävää ukkoa, tunnistaa kohde ja ampua kaiffari. Eipä se airsoft-veteraaneille aiheuttanut pahaa päänsärkyä. Nyt ei tarvinut ainakaan ryömiä kuula-aseen kantaman päähän. Napattiin kartalla varustettu GPS-navigaattori kouraan ja katsottiin nopeasti maasto, hokien mielessä "slow is smooth, smooth is fast". Päätettiin kiertää hieman lähtöpisteestä vasemmalle ja sitten lähestyttiin suoraan kohti kohdetta. Kun piti kohteen ja itsensä välissä rykelmän puita, niin lähestyä sai aika rohkealla ryömimisellä. Maasto sinänsä oli upealla tavalla haastava: loiva alamäki eikä liikaa suojaa. Lopulta poikkisuuntaisen tien ylitettyämme valitsin aseman, josta oltiin vielä jokseenkin suojassa kiikarein varustetulta tähystäjältä. Itse sähelsin isolla suurennoksella varustetun spottiputken kanssa ja onnistuin varmaan hönkäisemään okulaariin pitäessäni vekotinta röllipuvun kasvohunnun alla suojassa. Siinä huuruisen kuvan kanssa kikkaillessa ampuja oli jo saanut TRG:n kirkkaalla optiikalla tunnistettua maalin ja päätti tuhota. 100 pistettä.
Anneksi taisteluliiviin oli jäänyt anti-fog kangas, jota hieraisin optiikan pintaan jatkoa ajatellen. Eipä siitä paljoa ollut iloa seuraavassa tehtävässä, jossa piti etsiä sotamateriaalia maastosta. Joskus intissä tullut koettua vähän samaa. Toisinaan on löytynyt ties mitä savuheitteitä harjoitusmaastosta, eivätkä ne sitten olekaan kuuluneet tehtävään. Tehtävän vaatiman ajan arviointi oli vaikeaa, ja lopulta mentiin hieman nopeammin kuin olisi tarvinut. Löydettiin me putkimiinat ja ajoneuvo, mutta oltiin varmoja että jossain oli joku naamioitu kohde ja varmasti paljon muutakin. Antamamme koordinaatit havaitusta maastokuorma-autosta olivat 6m pielessä. No cigar.
Seuraavaksi jouduttiin ruuhkaan kun alueella pörräsi helikopteri. Organisointi oli kuitenkin joustavaa, eikä tämä aiheuttanut suurempia ongelmia. Ensimmäinen ampumarasti meni päin persettä. Optisesti tähystäen yritettiin arvailla etäisyys n. kilometrin päässä näkyvään vaunun raatoon ja sen perusteella alettiin jaotella etäisyyksiä tuliaseman ja vaunun välillä. Kyllä ne johonkin haarukkaan osui, mutta kun ampuminen alkoi, en saanut luotien vesivanoista kiinni. Edes hiekkatien vieressä olevaa maalia ampuessa ei löydetty iskemäpistettä. Lähintä peltiä ampuessa eka kuula mäjähti n. 5-10cm pellin alle, ja paikko onnistui. Rastin ainoa valoisa puoli oli se, että käsiradion käytön osaamisesta sai pisteitä.
Koko lauantai jatkui aika samoilla linjoilla. Tehtävät osattiin, mutta ampua ei. Koirapartiokin olisi pitänyt tuhota jonnekin 700m päähän. No, onneksi eivät olleet lähisomoetäisyyksillä, sillä minä sössin rastilla arskan kanssa. En oikein edes tiedä mitä sössin, mutta luoti ei patruunapesää kauemmas ennättänyt 30 sekunnin aikana. Ilmeisesti n. 50 patruunan ampuminen ko. asejärjestelmällä ei ollut riittävä ylioppimisen taso ennen kilpailua. Oikeastaan oltiin jo henkisesti aika lamaantuneita ennen Lapua stagea. Henkilökohtaisesti huojentavaa oli että tavoitteetkin olivat olleet lähinnä olla ampumatta yhtään vahingonlaukausta ja olla kokonaispisteissä jollain muulla sijalla kuin viimeisinä. Viimeiset kolme-neljä vuotta ampumaharrastus on päässyt pahasti hiipumaan.
Ehkä tämä paineeton tila sitten auttoi, sillä kun Lapua-stagen lähemmällä tasalla oli minun vuoroni mennä tarkkuuskiväärin perän taakse, alkoi peltiä kaatumaan. Tässä vaiheessa tietty kaikki muutkin osuivat, mutta oli sentään huojentavaa että
Lauantai oltiin ehditty harjoittelmaan ja sunnuntaina homma alkoi jo sitten sujua kohtuullisesti ammunnan osalta. Sovelletuista ampuma-asennoista päätettiin luukuttaa .223 "spärrällä", jotta sekin päästäisiin kisojen jälkeen putsaamaan. Tunnelma oli ehkä tarpeettomankin vapautunut, sillä nyt myös hävittiin helppoja pisteitä. Muun muassa meikäläinen meni SPOL-miehen särmyydellä välittömästi korpoon, kun kaveri löysi miinoitteen.
Lopulta sijoitus sinne vähän puolivälin alle, eli 9. sijalle. Kisojen tehtävien pisteosuutta mietittäessä on ehkä huomattava, että meidän partio taisi vetää toisiksi parhaat yhteispisteet tehtävistä, mutta jos ei osaa ampua, eikä kalustokaan anna virheitä anteeksi, niin tuota paremmille sijoille ei ole pääsemistä.
Kaikkiaan kisa oli hyvä tasonmittaus. Kisat antoivat osviittaa siitä, miten omaa toimintaa tulisi kehittää. Lisää tuliasematoiminnan harjoittelua ja mahdollisimman usein ampumaan kauas. Huomattavaa on, että suuri osa kilpailun maaleista oli kauempana kuin minne olin koskaan päässyt ampumaan. Henkilökohtainen tappeluvarustus on testattu airsoft-kentillä jo vuosia sitten, eikä se aiheuttanut kummempia huomioita. Fyysistä kuntoa pitäisi vielä mitata jossain reserviläiskisassa.
Jos 2016 Häyhään taas satutaan pääsemään, niin oma suunnitelma on jo valmis: laakeampia lentoratoja, monipuolisempaa optiikkaa, LEM, lisää treeniä ampumiseen sekä tuliasematoimintaan ja fyysisen kunnon ylläpitoa.
EDIT: Ai niin! Unohtui ihan mainita: Se oli hyvää että kun piti mönkiä tuliasemaan koirapartiota ampuessa, niin ei ollut mitään hölmöjä lankoja viritelty vaatimaan että pitää pään alhaalla, vaan tulialueella oli joku katselemassa että näkyykö lähestyvät ukkelit.