Tulosta sivu - Petauksesta kysyn:

Otsikko: Petauksesta kysyn:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 10, 2005, 18:58

Mulle tuli tänään tuo L579. Vedin palan pahvia piipun ja tukin välistä ja hirttää kiinni eli petaus on tarkastettava. Pitääkö toi petaus tehdä vain niin, että nostaa esim. jollain metallinpalalla piippua ylöspäin että kosketus häviää (tai hioa puuta piipun alta) vai onko petausmassa must piipun tyveen vai onko samantekevää, kumman tekee?

Otsikko:
Kirjoitti: PL - lokakuu 11, 2005, 07:45

Jos petaus on "hyvän näköinen" niin hio puuta pois piipun alta kunnes pahvi liikkuu jouhevasti. Yleensä petausmassan olisi hyvä ulottua esim. 25 mm piipun alle, mutta tämä on sitten ihan tapauskohtainen juttu.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - lokakuu 11, 2005, 10:32

Itse avarsin piippukourun silleen, että kiinnitin harjanvarteen (tai muu sopivan paksuinen pyöreä puu) nitojalla hiomapaperin. Sitten vain edestakas hinkutusta kunnes välys on soppeli.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 11, 2005, 10:54

Kiitos teille. Mä en ollut ihan varma tuosta miten pitää tehdä ko. tapauksessa. Hioin eilen puuta alta pois oikein kunnolla, ja nyt piipun ja tukin välissä on n. millin väli. Sitten teippasin aseen, laitoin mustaa spray-maalia uraan ja lakka päälle.

Petausmassassa vielä: Onko käynnin suhteen petausmassa välttämättömyys, jos laittaisin vielä petausmassan tuon suositellut n. tuuman matkalta piipun tyveen. Mitä etua siitä on? Ilmeisesti se ainakin kannattelee piippua jonkin verran.

On kyllä ase muuten ihmeen hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon, että sillä on ikää yhtä paljon kuin allekirjoittaneella... Ei paljoa uudesta poikkea.

Ps - Mitäs hemmettiä tää Sakon tukkipuu oikein on? Se on tavattoman hienon näköistä syiltään, mutta todella pehmeää veistää ja kevyttä, kuin Abassia. Immosen minulle tekemä tukki on pähkinäpuuta, ainakin 2-3 kertaa painavempaa eikä tuota paljoa kyllä veistele...

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 11, 2005, 15:12

Ammu sillä ensin ja katso miten käy, sen jälkeen laitat hakusanaksi petaus niin johan alkaa tulla tietoa aseen massapetauksesta.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 11, 2005, 15:53

No jos kyseessä on paksu piippu ja jos siihen vielä laitetaan vaimennin, niin rasitus lukonkehykselle on melkoinen. Jos nyt myös patruunapesän alus pedataan, niin suppeisiin havaintoihini pohjautuen väittäisin, että osumapisteen muutos ilman vaimenninta vs. vaimentimen kanssa voi olla pienempi kuin petaamattomassa aseessa, mikäli vaimennin on oikein asennettu. Olen pedannut aseita noita tuuman verran piipunalta, viimeksi vetäisin n. 5-6 cm enkä ole huomannut noinkaan pitkästä petauksesta mitään negatiivista.

Yleensä ottaen tästä asiasta on palstoilla kirjoitettu paljon ja tältä sivustolta löytyy muistaakseni Koheltajalta hyvin seikkaperäiset ohjeet. "Lukeminen kannattaa aina", kuten Jörn asian tuumasi. Eli jos tässä päivän sisällä kysyt jotain lisää, niin voimme olettaa että et ole viitsinyt lukea edes sitä, mitä asiasta löytyy tarkka-ampujien ja metsästäjien palstoilta. På Finska.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 11, 2005, 16:40

Kyllä mä näitä saitteja aika tarkkaan sihtailen - tosin topiikkien jumalattomasta määrästä tavaraa jää havaitsematta vaikka silimät on päässä ja useat tiettyjä aiheita käsittelevät viestit ja asiat on sivumainintoina vielä ihan toisessa viestiketjussa, kuin niitä alunperin ajattelisi löytyvän. Muuten kyllä perusasiat on tälläpuolella hoidossa, voin sen vakuuttaa. En vain aina usko siihen miten uskon asioiden olevan:

Ja kumma homma, aina vain silloin tällöin löydän päivitettävää tiedoissa, joita eilen pidettiin yleisesti faktoina.

Itse asiassa tuo "taittuminen" tuli mieleen L579 lukkorunkoa katsoessa. Lukko ei tunnu erityisen jäykältä, pelaa muuten kivasti.

En laita vaimenninta juuri em. syystä. Enkä halua pilata näin hienoa asetta vaimentimella.

Tikka T3:sen ja Sako TRG:n kannalta lukko näyttää todella jäykältä - asia jonka havaitsin vasta nyt - ulosheittoaukko on pieni.

Lisäksi L579 Foresterin piippu on näköjään n. 50mm lyhyempi kuin tuossa aikaisemmassa kiväärissä (veetuttaa vieläkin sen myyminen, laitatan Valmet Sniperin piipun tuohon Sakooni jos piru vähääkään vaikuttaa ontuvalta käynti) Eli tuo Foresterin piippu on siis jäykempi kuin aikaisempi Sniperin kanki, ja on vielä paksumpi tyvestään kuin Valmetin vastaava. Olisi muuten mukava tietää - jos joku on laatimassa uutta latauskäsikirjaa tms. teosta, jossa asiaa voisi sivuta - voisi laskea, miten pitkä piippu ja minkä levyisellä - saavutetaan maksimaalinen pituus & paksuus & rihlannousun välinen suhde, jossa on sekä A/ Prosentuaalisesti mahdollisimman hyvä jäykkyys/pituus suhde jolla saavutetaan ko. olevan kaliiperin maksimilähtönopeudet myös valmistusmenetelmä huomioonottaen. Tietysti toleranssit ovat olemassa, mutta edes suuntaa-antava juttu olisi hienoa saada.

Tätä ei suomalaisissa teoksissa sivuta, ja sillä olisi varmasti tärkeä pointti.

Yritän kalastella Foresterin piipun rihlannousua esiin.

Timo Hyytinen mainitsi minulle Nagantin lukon mainioksi nimenomaa rakenteensa tähden, ainoa vika on se, että se on "klohno" se kolisee ja muutenkin on liikkeissään ei-niin-sulava kuin Sakon tai Tikan vastaavat.

Erityisen hauskaa on metsästää -70 luvun Sakon kiväärin lohenpyrstöuraan sopivaa Picatinny-adapteria IOR:n 35mm putkelle. Soitin Sakon varaosapuolelle ja sielläkin istuttiin pitkään sormi suussa (tai perseessä, luultavasti suussa vasta sen jälkeen) Lopulta kuulin, että Sako oli aikoinaan tilannut IOR:lta omana tilauksenaan noita 35mm jalkoja Sakon kiskolle, mutta tätähän minulle ei kerrottu (:?:)

Suunnittelin tässä jo pidemmällekin Valmet Sniperin putken kiinnittämistä tuohon jo rakenteenkin puolesta, ja asian suunniteltuani sovittiin Immosen kanssa, että jos niin tehdään, Sniperin piippu juotetaan Sakon lukkorunkoon kiinni, sitten sekä piipun että lukkorungon alapuolelle kiinnitetään hopealla juottamalla ja pulttaamalla teräksinen 50mm pitkä ja 25mm leveä, 15mm korkea palkki, joka kannattelee sekä lukkoa että piippua niiden liitoskohdista ja kiinnittää ne pultein tukkiin. Systeemi on vähän sama kuin TAK-85 kiväärissä, mutta se on tukin sisäinen juttu, jota ei näy ulospäin - paljon tyylikkäämpi ja kevyempi ratkaisu - arviolta 150-200 grammaa säästetään. Se jäykistää piipun ja lukon yhtymäkohtaa, mutta ei tietysti ole yhtä jäykkä kuin se vanha patausmuhvi.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 11, 2005, 19:19

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Suunnittelin tässä jo pidemmällekin Valmet Sniperin putken kiinnittämistä tuohon jo rakenteenkin puolesta, ja asian suunniteltuani sovittiin Immosen kanssa, että jos niin tehdään, Sniperin piippu juotetaan Sakon lukkorunkoon kiinni, sitten sekä piipun että lukkorungon alapuolelle kiinnitetään hopealla juottamalla ja pulttaamalla teräksinen 50mm pitkä ja 25mm leveä, 15mm korkea palkki, joka kannattelee sekä lukkoa että piippua niiden liitoskohdista ja kiinnittää ne pultein tukkiin. Systeemi on vähän sama kuin TAK-85 kiväärissä, mutta se on tukin sisäinen juttu, jota ei näy ulospäin - paljon tyylikkäämpi ja kevyempi ratkaisu - arviolta 150-200 grammaa säästetään. Se jäykistää piipun ja lukon yhtymäkohtaa, mutta ei tietysti ole yhtä jäykkä kuin se vanha patausmuhvi.

Nyt alkaa taas lepakot lentelemään ja mopot karkailemaan ihan tosissaan. Ensinnäkin, miksi ihmeessä et hanki sellaista lukkolaitetta mikä on riittävän jäykkä eikä tarvitse poppakonsteja eikä virittelyjä?

Toiseksi, sillä rahalla mitä tulet laittamaan aseen hankinnan lisäksi kaikenlaiseen virittelyyn olisit saanut täysin toimivan Jalosen.

Kolmanneksi, itse en lähtisi hopealla juottelemaan mitään piippuun/lukkokehykseen, en ainakaan paineenalaisten osien läheisyyteen. Tiedätkö kuinka paljon lukkokehyksen lujuus muuttuu kun se lämmitetään hopeajuotosta varten? Kuinka paljon tällainen viritelmä vääntää lukkoaktiota niin että sulut ei enään vastaa tasaisesti?

Aikuisten oikeesti, ei siihen L579 lukkoaktioon tarvitse tehdä mitään ihme virityksiä että ase saadaan käyväksi. Hyvä piippu ja kunnollinen petaus on edelleen ne taikasanat millä saadaan lähes ase kuin ase käymään.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 11, 2005, 19:32

Lyhyesti: Näennäinen ristiriita johtuu näkökulman erilaisuudesta:

Hopeajuotos vaatii 600 asteen lämpötilan jolloin teräksen karkaisu helposti muuttuu. Se on tiedossa. Siihen on myös olemassa tina+hopeajuotos, jossa vaadittu lämpötila on alempi. Tiedetään tämäkin. Ja jälkimmäistä funtsitaan joskaan ei alussa mainittu. Anteeksi se.

Lisäksi tiedetään, ettei Jalosen lukkolaite ole mikään konkreettinen taivas.

Jokin aika sitten otin selvää asiasta, ja Jalosen aktio maksoi (mestarilta itseltään kysyttiin) 850 euroa (!!!!!!). Jesh.

Tiedämpä aika monta asetta, joissa on Sakon & Tikan lukkolaite ja hyvin käy. Lisäksi tunnen useamman aseen, jossa Remarin lukko toimii, samaa tekee muutama Mauserin lukko, yms.

Yksi tuntemani kaveri teetti Midlandin (joka on tunnetusti täyttä paskaa) lukkoon Sakon piipun ja siitä tuli ihmeen tarkka.

Ideana tässä on luoda mahdollisimman kevyt yhdistelmä tarkan metsästysaseen ja lukkolaitteen kanssa. Ko. Vehje sopii myös TA-toimintaan, joskin aihio ei ole mikään kymppi ko. valinnaksi eikä toimintakaan kata kaikkia alan vaatimuksia.

Itselleni otin tämän L579:n kohtuuhyvän yleismaineen ja ko. kappaleen kunnon tähden - sopiva aihioiksi.

(Ja niille jotka tätä ajattelevat. Kysyin tätä täällä, koska ko. saitilla on aimo läjä asiantuntijoita - tätä tuskin kukaan kyseenalaistaa)

Petaus myöskin on mielenkiintoni kohde, koska siitä todennäköisesti voidaan pihistää massaa pois tuloksen heikentymättä, jolloin aseen käynti, toiminta, koko ja paino menevät yhä kompaktimmaksi. Tuskinpa tätäkään ajatusta ja pyrkimystä vastaan kenelläkään on vastaansanottavaa. Vai?

En rupeaisi vääntämään sitä teräsmuhvia - saati alumiinistakaan sen liioin, kun uusia juttuja voi kokeilla ja ihan hyvin syin.

Kuukausia sitten aloitin tämän teeman mahdollisimman kevyen aseen rakentamisesta ja siitä keskusteltiin tällä saitilla. Aikaa myöten muutin kuitenkin suunnitelmaa realistisesti siten, että itselleni tulee painavampi versio (ja vaimolleni se kevyin), jossa silti on maksimoitu jokainen ominaisuus, paino, käynti, koko.

Tämä yksinkertaisesti siksi, että mikäli parasta mahdollista yhdistelmää haetaan, se kulkee myös suhteessa aseen käyttäjään - 85 kilon treenattu kaveri kantaa samaan hintaan 6 kilon kivääriä kuin 4 kiloistakin, sen sijaan 50 kilon keijukaisella se kilo tuntuu hartialla enemmän kuin em. yms.

Otsikko:
Kirjoitti: Homer - lokakuu 11, 2005, 19:43

~~Lainaus käyttäjältä: Koheltaja~~Toiseksi, sillä rahalla mitä tulet laittamaan aseen hankinnan lisäksi kaikenlaiseen virittelyyn olisit saanut täysin toimivan Jalosen.

Tuota on pakko kommentoida, kun se osui niin nappiin. Itse olen muutamaa kivääriä rakennellut/rakennuttanut tarkoituksena saada hyvä halvalla. En edes halua laskea paljonko niihin halvalla ostettuihin kivääreihin lopulta on uponnut rahaa. Liikaa kuitenkin.

Nyt on kai sitten oppi mennyt perille ja Jalonen tulossa.

JpL:ltä on pakko kysyä, tietenkään suututtamatta tai loukkaamatta, että oletko mihinkään aseeseen tyytyväinen vai pitääkö aina olla joku projekti käynnissä?

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 11, 2005, 19:51

Niin.

Minä yritän aina kehittää jotain johonkin suuntaan. Miten monta kertaa mikään menisi eteenpäin jos tyydyttäisiin olemassaolevaan?

- Vain kuolleet kalat liikkuvat virran mukana.

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 11, 2005, 21:48

Kyllä kaikenlainen projektien kehittely avartaa ei siinä mitään.

Mutta jos aika on rahaa ja tietää missä mennään niin helpottaa tehdä asia oikosempaan niin jää sitä aikaa itse hyvän tuloksen omaavaan aseeseen koska siinäkin on sikamaisesti työtä ennenkuin sen saa aivan pilkulleen käymään.(riippuen vaatimus tasosta.)

Otsikko:
Kirjoitti: JL - lokakuu 12, 2005, 07:49

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~
Itse asiassa tuo "taittuminen" tuli mieleen L579 lukkorunkoa katsoessa. Lukko ei tunnu erityisen jäykältä, pelaa muuten kivasti.

En laita vaimenninta juuri em. syystä. Enkä halua pilata näin hienoa asetta vaimentimella.

Sovitutin kerran .308 L579:iin mäkisen raskaahkon piipun.

Käynti ei ollut edes tyydyttävä, ja arvelen 579 "kumikehyksen" olevan suurin yksittäinen syyllinen huonoon käyntiin.

Ei auttanut edes petauksien kanssa kikkailu. (massaa piipun juureen)

Otsikko:
Kirjoitti: PL - lokakuu 12, 2005, 07:58

Piipun alle tulevasta petauksesta sen verran että kerran juttelin sm-tasolla 300m kiväärilajeissa kilpailleen äijän kanssa petausasioista ja hän kertoi seuraavaa:

Vuosia sitten kun hänellä ja kilpakumppaneilla oli käytössä vain yhtä tehdaspatruunaa niin käynti haettiin petaamalla massaa piipun alle aluksi n.70mm pätkä ja tätä lähdettiin sitten lyhentämään aina muutama milli kerrallaan. Lyhentämällä petausta kasat tiukkenivat ja jossain vaiheessa käynti alkoi huononemaan niin sitten palattiin taas hyvän käynnin antavaan petauksen mittaan.

Melkoisen työläs rupeama mutta kyseessähän on sama juttu kuin oikean latauksen löytäminen itseladatuilla paukuilla.

Otsikko:
Kirjoitti: john - lokakuu 12, 2005, 08:01

tossa "peeällän" mainittsemassa tapauksessa on todennäköisesti ollut kysymys piipun värähtelyn saamisesta oikeaksi juuri tietylle patruunalle.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 12, 2005, 14:06

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Olisi muuten mukava tietää - jos joku on laatimassa uutta latauskäsikirjaa tms. teosta, jossa asiaa voisi sivuta - voisi laskea, miten pitkä piippu ja minkä levyisellä - saavutetaan maksimaalinen pituus & paksuus & rihlannousun välinen suhde, jossa on sekä A/ Prosentuaalisesti mahdollisimman hyvä jäykkyys/pituus suhde jolla saavutetaan ko. olevan kaliiperin maksimilähtönopeudet myös valmistusmenetelmä huomioonottaen.

No kun pistää metrin pituisen ja paksuisen kangen paikoilleen, niin eiköhän sitä ala jäykkyyttä löytymään ja useimpien kalibereitten kohdalla alkaa lähtönopeudetkin olemaan aika hyvät, vaikka vähän hitaammin heräävää öyhettä olisikin. :lol:

Olen koettanut huumorilla seurata kolmea foorumia missä sinä kirjoitat, mutta nyt vissiin alkaa jo huumorintaju loppua. Hyvin käyvät lataukset pitäisi löytyä aukasemalla asialle topikki, kaliberin pitää olla suoralentoratainen, mutta osumanopeus ei saa olla yli 850, koska muuten linnusta ei jää kuin varpaat ammuitpa sitten lyijykärjellä tai kokovaipalla. Kahdesta piipusta se on jäykempi joka on paksumpi vaikka ne ovat eri rautaa ja erolla näyttää olevan suurikin merkitys vaikka ne laitettaisiin hentoon lukonkehykseen, joka sitten topataan jäykemmäksi juottamalla. Kaliberi voisi olla eksoottinen, mutta hitsi kun siihen ei sitten saa Scenaria ja optimi olisi jos ase olisi sekä kevyt että painava.

Miten tässä alkaa tuntumaan, että konseptit ois hieman sekaisin? Ja hieman vaikea erottaa olennaisia asioita kokonaisuudesta?

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 12, 2005, 19:19

Sä et Sämpy ymmärrä, kun meillä ei ole kuin Jalosen yksinkertainen tekele eikä mitään moni vivahteista joka radan ja sään metallurkian ihme vempelettä ja me ei sellaista osata keksiä, joten kai vain ihmettelemme katkerina miten joillekkin käy hirveä flaksi.

Otsikko:
Kirjoitti: Hollow Point - lokakuu 12, 2005, 19:27

En ole mikään asiantuntija vastaamaan, mutta kuvittelisin, että sellainen rakenne, jossa on ohut piippu ja sen päällä mahdollisimman suuri halkaisijainen koko mittainen vaimentimenvaippa, saattaa olla paino/jäykkyys suhteessa sieltä jäykemmästä päästä.

Mikäli rakenne on sellainen, että vaimentimen tyvipää vastaa lukonkehykseen, ja etupää kiinnittyy kierteellä piipunsuuhun, vetäen tavallaan piippua poispäin lukkorungosta, sen pitäisi noin teoriassa vastata jäykkyydeltään miltei vaimentimen vahvuista piippua koska suurin vastus taipumiselle on yleensä kappaleen ulkopinnalla(eli tässä vaimentimen), suuremmasta venymästä johtuen. Tosin vaippa pitäisi olla varsin kireällä, jotta se jäykistäisi myös piipun.

Tulipahan vaan tommonen ajatus mieleen, käytännöstä ei ole hajuakaan, korjatkaa jos olen hakoteillä?!?

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - lokakuu 12, 2005, 20:13

Tuohon vaipalliseen piippuun vielä kun laittaa vettä sisään lämpökameratähystystä vastaan. Samalla voidaan säätää aseen painoa :-)

Totta puhuen tuollaisia esijännitettyjä piippuja myydään mm. Ruger 10/22 piekkareihin, Dan Wessoneissa kaikki piiput on tuollaisia. Suomessa TAK-85:n isä Toro on omaan Mauserkivääriinsä tehnyt vastaavan ratkaisun ja integroinut siihen vielä vaimentimen.

Otsikko:
Kirjoitti: Hollow Point - lokakuu 12, 2005, 20:42

Ei kai se sitten ihan älytön ajatus ollut. :) Näkyvät vielä ainakin tohon Dan Wessonin revolveriin vaihtavan kätevästi erimittaisia piippujakin. Muuttuukohan osumapiste aina kun vaipan irroittaa ja laittaa takaisin...

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 13, 2005, 08:13

Olet oikeassa Jartsu, en minä ymmärrä. Esim. tuosta tekstistä mitä lainasin edellisessä postauksessa en ymmärrä yhtään mitään. Enkä sitä miten voi keskittyä minkään asian miettimiseen jos jatkuvasti kyselee eri foorumeissa uusia asioita. Mulla kait on mennyt jonku latauksen tai petauksen yksityiskohdan miettimiseen päivä- ja yökausia. Samoten aseen yksityiskohtia mietiskelin vuosikaudet vaikka Jaloselta sen sitten tilasin.

Tämä eräs henkilö se kuitenkin aukaisee monta uutta topikkia per päivä suomalaisiin foorumeihin ja miettii piipun optimaalista "pituus & paino & rihlannoususuhteita tekotapa ja lähtönopeus huomioonottaen", mutta ei osaa aseesta mitata rihlannousua. Samoten tuomitsee metsästäjien foorumilla lintupatruunoita joita on kymmeniä vuosia käytetty lihanteossa, vain varminteille sopivaksi!? Pitäisikö JPL välillä hengittää paperipussiin?

Otsikko:
Kirjoitti: john - lokakuu 13, 2005, 13:41

JpL,

Tulin tuossa lukeneeksi erään aikaisemman viestisi, jossa kerroit saavasi tuon aseen kokeiltavaksi. Tuli sivumennen mieleen, että jos et asetta osta, niin mitäköhän omistaja tykkää fiilaamisesta :P

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 13, 2005, 15:03

Samoin mulla menee ajatellessa joitain latausta ja muuta yötä ja päivää.

Jos tollaisia aivo virtauksia funtsaa ja vielä rupeaa kokeilemaan niin tulee turattua monta asetta ennenkuin se mielyttävä tekele löytyy (Immoselta)

Kyllä mä Havukkaahon ajattelijaa ymmärrän mutta se vaan ajatteli ja toivon että kyseinen herrakin vaan ajattelee ennenkuin tekee jotain mitä itse katuu tai jos on hilloa niin mikäs siinä.(silti kannattaa luottaa jonkun ammatti taitoon "immosen") :lol: :lol:

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 13, 2005, 17:37

TM: On mun jo ase. Tosin kyllä kiikari oli sellainen koiranputki, etei sillä tehnyt hevonhumppaa, ainakaan ei sillä saanut oikeaa käyntiä esiin. Vaimolle tulee toinen. Toi on sen verran hyvässä kunnossakin, että tuosta pääsee eroon jos ei jostain syystä miellytä... (siis aseesta)

Täytyy kyllä myöntää, että ei tuo L579 ole niitä kaikkein luotettavamman "tuntuinen" ase... en tiedä, voi toi toimia hyvinkin...kesken on testit. :wink: Hienon näköinen ainakin on.

Mikäli ontuu jokin, vaihdetaan aluksi vaikka pyssyjä vaimon kanssa :)

Tuossa kyllä akalle vihjasin, että kunhan perintörahat putkahtaa tilille, saattaisi se vihreä & fosfatoitu Sako TRG-22 .308 olla sittenkin aika kovaa valuuttaa, ainakin mitä Sakoihin yleensä tulee... miksei tietysti? Onhan se kova kivääri vaikka vertaisi mihin, ja muuten muilla täällä saatavilla kivääreillä tuntuu olevan "hidas" häikkää takuupuolen kanssa. Rupesin miettimään asiaa uudestaan ns. kuluttajapuolelta.

- Onko saittilaisilla muuten uutta kokemusta TRG-S kivääristä? Mainostivat sitä aikoinaan hyvin tarkkana vehkeenä. Jumalattoman tyyris muuten tuo Kaliberi-lehdenkin esittelemä taittoperäversio TRG:sta! 4500 ekkua! Alkaa hipomaan selvää kipukynnystä aijai, kun siihen tarvitsee vielä hyvän kiikarin a´la Schmidt & Bender 5-25X56.

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 14, 2005, 00:11

Ai IORI on nyt siis kakka kasa vai

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 14, 2005, 09:25

Ei, miten niin? En mä tuosta luovu. Onhan niitä muitakin hyviä putkia olemassa.

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 14, 2005, 13:38

Jaa mä kun luulin et olet putkea vaihtamassa.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 14, 2005, 13:51

En mä tuota vaihda mihinkään. Mä tykkään siitä. Jos pitäisi toinen ostaa, varmaan tuon S&B:n ottaisin. Mielestäni teknisesti ja retikkeliltään erittäin monipuolinen paketti & hakkaa siinä mielessä Zeissit mennentullen. DT on hieno keksintö ja extraa tuo vielä tuo S&B:n automaattinen valon sammuttaminen kuuden tunnin jälkeen :wink:

Keskeinen syy, miksi pidän IOR:sta, on tuo MP-8 retikkeli. Paketti toimii ainakin itselläni ihan virheettä, vaikka rääkkään sitä siirtelemällä kaiken aikaa (tuo ikuinen takuu on iso plussa ja siksi kohtelenkin tähtäintä aika rankalla kädellä jatkuvasti :), noi säätötornien suojat voisi siirtää kokonaan vekka ja tuo 10MOA / kierros on vähän minimalistinen, painoa voisi olla ainakin 100g vähemmän, 1/4 MOA-säätö voisi olla 0.1Mrad:lla, en mä tarvitse edes metsästyskäyttöön noin hienoa säätöä...

Taktista käyttöä ajatellen IOR ei käyttö-ominaisuuksiltaan ole välttämättä se paras vaihtoehto, koska esim. stressaavassa tilanteessa koron säätämisessä saattaa mennä kierrokset sekaisin - itselläni menee konseptit sekasin jo siinä vaiheessa, kun hanhisakki istuu pellolla jollain matkalla 350-650 metriä... IOR on myös painoltaan aika leka - kuin NF:n BR-mallit.

- Kieltämättä kova on stondis tuota uutta Benderiä kohden... on se vain komea putki, ei voi muuta sanoa.

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 16, 2005, 11:14

Onko tak-85:n petausholkin alla käytetty petausmassaa?

Otsikko:
Kirjoitti: Homer - lokakuu 16, 2005, 13:58

~~Lainaus käyttäjältä: --Make--~~Onko tak-85:n petausholkin alla käytetty petausmassaa?

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 18, 2005, 19:12

Voiko epoksiliimalla pedata?

Ongelma on tietysti se, ettei se saamari lähde enää irti siitä kuin rautakangella, mutta silti? Ajattelin, että tekisin tuohon vielä piipun tyveen tuollaisen 7cm pitkän petauksen - tukeepahan piippua.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 18, 2005, 20:25

Voi toki pedata aivan kuten tuohen paloilla, tapettiliisterillä, purukumilla ja silokoonilla.

Lue nyt hyvä mies ne jutut petauksesta niin saat vastaukset kysymyksiisi. Jos petausjuttujen jälkeen on jotain sellaista kysyttävää mitä siellä ei ole tullut esille niin vastaan oikein mielelläni mutta opiskele ensin perusasiat kuntoon.

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 18, 2005, 20:27

~~Lainaus käyttäjältä: Homer~~
~~Lainaus käyttäjältä: --Make--~~Onko tak-85:n petausholkin alla käytetty petausmassaa?

On

Eli, kun tukkiin on jyrsitty petausholkille kolo jossa pohjalla m8 pulteille reiät niin petausmassa (acraglas gel) levitetään jyrsittyyn koloon ja laitetaan raudat paikalleen?

Mites noi tukin reiät ja petausholkissa olevat kierteet pitäis suojata, kun raudat nostetaan massan päälle?

Suojaako se irroitusaine myös kierteet?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 18, 2005, 20:40

Laitat petausmassaa tukkiin pedattavalle kohdalle ja sen jälkeen laitat irroitusaineella suojatun lukko/piipun paikalleen. Kun asettelet rautoja paikalleen niin katso että ne asettuvat suoraan/oikealle kohdalle, älä käytä piipussa mitään "keskitysteippejä". Kiinnitysreikiin laitetaan kiinnitysruuvit ja tehdään kevyt kiristys sekä laitetaan ase "luonnolliseen" (vaakatasoon) asentoon odottamaan kuivumista.

Kuivumisen jälkeen ruuvit/raudat irti ja ylimääräisten massojen poisto sekä ruuvin reikien poraaminen 2mm isommaksi kuin mitä ruuvit on eli tässä tapauksessa 10mm terällä.

Siinä lyhyt versio petauksesta, pitempää ei jaksa särkevällä kropalla ja yhdellä silmällä kirjoitella :(

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 18, 2005, 21:32

Hekoheko.

Kyse oli siitä, voiko epoksia käyttää, jos sen piipun alapinnan suojaa ensin? Tätä en kyllä maininnut em. viestissä, siitä anteeksi. Toi epoksi on nimitäin sellaista tavaraa, että varmasti siitä jotain tulee.. tosin en tiedä, miten se kestää kylmää????

Otsikko:
Kirjoitti: SHa - lokakuu 18, 2005, 21:36

~~Lainaa~~Voiko epoksiliimalla pedata?

Ongelma on tietysti se, ettei se saamari lähde enää irti siitä kuin rautakangella, mutta silti? Ajattelin, että tekisin tuohon vielä piipun tyveen tuollaisen 7cm pitkän petauksen - tukeepahan piippua.

Ei kannata epoksiliimalla alkaa petaamaan, liika notkeaa. Jäykkyyttä siihen saa toki metallipurua mukaan sekoittamalla mutta turhan monimutkaista ja kallistakin. Epoksipohjaiset massat on kuin tehty petaamiseen, esim. PP:n Marine Epoxy tai muut veneen korjaus epoksit.

Irrotusaineena olen nykyään Koheltajan vinkistä käyttänyt tukkivahaa, toimii pirun hyvin, ei sotke ja saa todella ohuen kerroksen.

Epoksi liimaa tarvitaan kun raudat halutaan kiinnittää petiin jännitteettömästi. Tavalliset markettiepoksit on ihan hyviä siihen hommaan, rautoja ei tarvi hirveesti lämmittää kun jo kumivasaralla kopauttamalla irtoaa. Itse olen nykyään lähes järkiään liimannut raudat. Laiskuuttani kun en viitsi alkaa nysväämään ruuvin keskityksiä, liimamalla rautoja on todella vaikea saada jännityksiin.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 19, 2005, 08:12

Minäkin kehoitan lukemaan mitä petauksesta on kirjoitettu, mutta eihän sitä laiska tietenkään kehtaa tehdä, ettei tule rakkoa silimään. Tavallisella epoksiliimalla petaaminen on varmaan harjaantuneemmallekin vaikeaa juoksevuuden+nopean kovettumisen vuoksi ja aloittelijalla siitä hommasta tulee todennäköisesti katastrofi. Joku rakenne-epoksiliima varmaan kävisikin, mutta ne on aika kalliita. Käytä siis yleisesti kaupoista saatavia epoksimassoja. Kyllä se homma niilläkin on "jännää". Varsinkin kun kiristää raudat paikoilleen ja massaa pursuaa jokapaikasta... Tässä vaiheessa pitää malttaa mielensä eikä koskea vetelään massaan vaan antaa sen kovettua senverran, että pystyy puukolla leikkaamaan.

Otsikko:
Kirjoitti: PL - lokakuu 19, 2005, 09:32

Makelle:

TAK 85 holkin petaamisessa käy helposti niin että kierrettäessä 8mm ruuveja paikoilleen massaa pursuaa pulttien edellä piipun ja holkin väliin. Sieltä massan poistaminen on melko työlästä.

Ennen kun asetat raudat tukkiin, kierrä pulttien tilalle 8 mm kierretangon pätkät. Kun raudat ovat paikoillaan, poista kierretangot ja kiristä kuusiokolopultit paikoilleen.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 19, 2005, 13:09

Kysyin tätä siksi, että mulle tuli useammalta taholta ihan ristiriitaisia tietoja. Toisten mielestä sini-valkoinen araldit sopisi petaukseen - onhan se muuten pirun kovaa tavaraa, mutta ilmeisesti sittenkin liian "lässyä". Toiset sitten suositteli Plastic padding´ia, mitä vähän epäilen, koska se murenee aikaa myöten. Luin aikaisempia topiikkeja petauksesta, mutta piti saada varmistaa.

Kovista liimoista/massoista tuli mieleen, joku kirjoitti aikaisemmin työskennelleensä Masa-Yard´lla ja siellä käytettiin jotain mustaa töhnää joka oli kuulemma ihan käsittämättömän kovaa tavaraa, kuivuessaan kuulemma ihan terästä vastaavaa. Se ei tietenkään kestänyt lämpöä kuin teräs, mutta rälläkällä piti hioa jos meinasi työstää. Olivat kokeilleen kestävyyttä siten, että sitä oli laitettu kahden - muistaakseni 2.5mm - 3mm teräslyvyn väliin ja annettu kuivua. Sen jälkeen peltejä alettiin repiä toisistaan irti, ja pelti repesi liimasauman kohdalta, mutta liimattu kohta kesti. Olisi mukava saada pöntöllinen ko. ainetta.

Jos kuitenkin jollakulla on sopivaa & hyvää petausmassaa jäänyt yli, voisin ostaa sen pois.

Toi araldiitilla petaaminen on muutenkin aika sotkuista, kun se on erittäin tahmeaa - kuin tervaa - ja saumoihin herkästi jää sormenjälkiä ja muita tahroja, joita sitten saa bensiinillä tms. puhdistella.

Araldiitilla tosin kiinnitin picatinnyadapterin Sakon lohenpyrstöuraan. Siinä picatinnyadapterissa oli molemmissa kappaleissa reiät kierteillä, mutta vastaavia reikiä ei ollut - tietenkään - Sakolaisen lohenpyrstökiskoissa. Tein niin, että naputtelin vasaralla kevyesti kiskot tiukasti ensin kiinni, merkkasin pienellä kuusjakoloavaimella merkin ko. kohtaan, ja sitten naputtelin molemmat picatinnyadapterin varovasti irti. Sen jälkeen porasin siihen lohenpystöuran päälle jääneeseen jälkeen 2-3mm syvän reiän, yhtä paksun kuin vastaavat ruuvit olivat, ja pistin sinivalkoista araldiittia koko matkalta väliin, naputtelin taas adapterit paikoilleen. Sitten otin ruuvit, ruuvasin sen erittäin kireälle paikoilleen siten että ruuvien päät upposi niihin koloihin, ja katkaisin yli jääneen ruuvinpään vasaralla. Tuli tosi siisti jälki.

Pitäisi pysyä.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 19, 2005, 13:31

No unohda ne liimat, nehän on ohuina kerroksina melko joustaviakin ja yksi (täys)petauksen tarkoitus on jäykistää tukkia. Ja massaaminen niillä on käytännössä mahdotonta jos ei jäykistä sitä jollain jauheella. Myöskin tuommoset aineet joita pitää hioa rälläkällä voit unohtaa jo hankalan työstönkin vuoksi eikä massa muutenkaan kuulemma saisi lasinkovaa olla.

Menet johonkin rautakauppaan, ostat Plastic Paddingin Marine Epoxya. Maksaa 15-20€ (ei siis kannata kinuta kenenkään jämiä) riippuen siitä onko se tuubissa vai purkissa, tuubi on helpompi käyttää. Täyspetaa noilla jo monta asetta. Olen 4 asetta tuolla pedannut, kestää kyllä ne olosuhteet mitä Suomessa on, ei irtoa eikä halkea. Työskentelyaikaa on huoneenlämmössä 15 minuuttia, voisi olla hieman enemmän, mutta kerkiää siinäkin. Laasto pintaan ensin ohut kerros, senjälkeen paksulti massaa. Raudat käytetään irti 5-7h kuluttua, lopullinen kovuus on varmaa n. 1-2 vrk:n kuluttua.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 19, 2005, 13:42

Kiitos Sämpy!

Tilasin tuota ainetta tälle päivälle. Kysäsen sitten vielä käytännön ohjeet petaamiseen, ettei tuu mokaa.

T: Jommi

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - lokakuu 19, 2005, 16:16

Se Masan telakan aine oli Inerta 106 epoxia. Muoviosa, ja kovetin tuli ruiskuun eri langeja pitkin 80 asteisena kun ruiskutimme alusten pohjiin.

Kovetuttuaan siihen ei saa edes puukolla viillettyä jälkeä. Aine on liuotevapaata ja paksua mömmöä kylmänä, elikä ei valu. Aluksen pohjaankin pystyi kerralla ruiskuttamaan 2500 my. kerroksen Siinä on kehitetty erikoinen verkottuminen epoxina joka kestää jään ym. alusten pohjassa näillä leveysasteilla. On varmaankin hyvää petausainetta, mutta sitä kun ei saa kuin 20l.n purkeissa kumpaakin aineosaa. Jos on tuttuja telakalla, niin sit kannattaa kerjätä ja kokeilla.

T: Nyfi

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - lokakuu 19, 2005, 16:25

Sori tuli näppisvirhe.

Aine on siis Inerta 160 epoxy. Olen maalannut sillä ainakin 10 laivan pohjaa sekä Masan koelaboratorion altaan joka oli kooltaan 50x10x3m.

ja paljon muutakin esim. Nesteen jalostamolla.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - lokakuu 20, 2005, 00:49

Jotakin plastic paddinging epoxya minäkin yritin käyttää, mutta tuo aukioloaika on pieni, joten homma meni puihin. Varsinkin jos tekee virheen kovettimen annostelussa ja ei sekoita aineita kunnolla. :oops:

Kylmässä tuo epoxy ei muuten niin nopeesti kovetu. Eli kylmäkallet pakkaseen, ja ne alustan alle kun alat sekoitteleen mömmöt.

Se aine mitä minä käytin lopulta, on kyllä kimmoisaa, mutta ei kovin jäykkää. Tosin helppo muotoilla vaikka puukolla. Luulen että ei parasta mahdollista petaukseen, mutta on kestänyt kuitenkin. Ja ne 7cm kasat on hävinneet alle 150m matkalta.

Kuulin muuten yhdeltä asesepältä että petaus aine ei saa missään tapauksessa olla murtuvaa, ja pitäis olla mielellä pikkasen kimmoisaa. Eli se sulkee pois esim plastic padding:n kemiallisen metallin. Tuo epoxy taitais vielä meenä niihin vaatimuksiin?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 20, 2005, 08:39

~~Lainaus käyttäjältä: keitsu~~Kuulin muuten yhdeltä asesepältä että petaus aine ei saa missään tapauksessa olla murtuvaa, ja pitäis olla mielellä pikkasen kimmoisaa. Eli se sulkee pois esim plastic padding:n kemiallisen metallin. Tuo epoxy taitais vielä meenä niihin vaatimuksiin?

Pitää paikkansa, petauksen kuuluu olla hiukan elastinen mutta se ei saa muuttaa muotoa. Petaus toimii tavallaan myös puskurina rautojen ja tukin välissä ja jos massa on liian kovaa niin petaus saattaa haljeta.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 20, 2005, 09:59

Tuosta liimojen käytöstä petausmassana vielä. Niissä piilee vielä se ainakin teoreettinen ongelma, että niitten kovuus muuttuu melko reilusti lämpötilan mukaan. Kovalla pakkasella ne voi olla todella kovia, kesällä taas kun ammutaan piippu kuumaksi, voi se liima olla jo melko kumimaista. Eli petauksen ominaisuudet muuttuu melkolailla. En tiedä voiko ongelmaa kuinka paljon vähentää sekoittamalla jotain todella hienoa jauhoa sekaan, enkä taida kokeillakaan koska kaupoista voi ostaa valmista, käypästä ja testattua tavaraa asialliseen hintaa.

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - lokakuu 20, 2005, 13:12

Näin se on.

Miksi asia pitää tehdä monesti kun sen voi tehdä laatu tavarasta kerralla vuosiksi.

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - lokakuu 21, 2005, 10:07

Tarkoitukseen suunniteltujen aineiden käytössä ei ole tarvittavaa "urheiluhenkeä" jotta harrastetoiminnassa aina pitää olla. Lisäksi ne saattavat tulla halvemmiksi ja vähemmän hermoja syöviksi kuin erilaiset kokeilut sillä sun tällä aineella.

Ihan vaan mainostuksen vuoksi Sika-konsernilla on useita mömmöjä joilla pelti istuu toisessa kiinni yhtä tiukasti kuin hitsaamalla. Näiden käyttöä voi harkita. Turha tulla kyllä sitten minulle itkemään jos aseen rautojen irrotus tukista onnistuu enää vain koneistamalla tukki siitä ympäriltä pois :-)

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - lokakuu 21, 2005, 11:12

Kasa-ampujathan taitaa kayttää petaamiseen tuommosia piippublokeja. Onko SHa, Koheltaja ja kumppanit miettineet tämmöistä petausta: raudoissa on kiinni jalat ja kiikarit, ts. kaikki mitä ampuessakin. Tukin sovitukset avarretaan takapäästä niin, ettei raudat koske mistään puihin. Haetaan rautojen painopisteen kohta ja pedataan piippu siltä kohtaa kahta puolen, sekä rekyylivastimen takapinta. Kun peti on valmis, liimataan raudat piipusta kiinni.

Nyt ainakin rautojen pitäisi olla sen puolesta jännityksettömässä tilassa, ettei petausalue ole painopisteen kohdalla. Ongelmana voisi tietenkin olla, että kuumeneva piippu pitenee ja lisää rekyylinvastimen painetta. Tämän vois ehken kiertää asentamalla piippuun rekyylinvastimen tai sorvaamalla piippuun uran jolloin petausmassa sen tekee.

Otsikko:
Kirjoitti: john - lokakuu 22, 2005, 00:03

Moi, epoksiliimoista vielä yksi juttu, en ole niillä mitään pedannut,(oma tukkini on kohta valmis ja pitäisi alkaa petausta miettimään)

Kokeilin sekä Strong epoksy metallilla( kaksikomponenttinen epoksiliima jossa kahdessa harmaassa tuubissa) että sinivalkoisella araldiitilla niin että laitoin alimiinipalikan päälle kunnon nokareen ja sen pannuhuoneeseen noin 40-50c lämpöön öljylämmittimen päälle joksikin aikaa. Muuttuvat tahmeaksi mössöksi. Laitoin samalla tavalla joksikin aikaa pakastimeen noin -30c. Kohtalaisen maltillinen paukautus vasaralla-halkeaa.

Eli kun on helle saati ammutaan nopeasti monta laakia, niin että piippu lämpiää, petaus todennäköisesti sulaa. Suomessa voi tunnetusti olla -30c pakkasta,petaus saatta haljeta. Eli nämä epoksiliimat ovat petaukseen täyttä PASKAA.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 22, 2005, 10:42

Uudestakaupungista ei saanut tuota Marine Epoksia, joten on Turkuun menee jos menee:

Nyfi: Saisko tota 106 Inerta Epoxya masalta jos maksais ja jaetaan se porukan kesken? Puolilitraa per kärsä, jos kiinnostusta löytyisi. Vaikka se puolikin litraa on pirunmoinen määrä kun petaukseen tarvitaan siitäkin vain murto-osa. Mut varmaan sille muutakin käyttöä vaoisi löytyä :wink:

Pitänee ottaa asiaksi tiedustella Masa-Yard:ta jos sitä saisi siltä jonkun purkin jämät.. Jos siinä on vaikka litra tai pari, laitetaan kiertoon.

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 22, 2005, 11:50

Petasin juuri ekaa kertaa käyttäen Brownells Acraglas Gel tuotetta ja hyvin onnistui.

Suosittelen niin ei ainakaan mene pilalle massan suhteen.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 22, 2005, 12:42

Mistä ostit ja paljo makso? Mitä suosittelette petausmassan suhteen petauksen pituudeksi noin sentteinä?

Otsikko:
Kirjoitti: SHa - lokakuu 22, 2005, 13:36

~~Lainaa~~Kasa-ampujathan taitaa kayttää petaamiseen tuommosia piippublokeja. Onko SHa, Koheltaja ja kumppanit miettineet tämmöistä petausta: raudoissa on kiinni jalat ja kiikarit, ts. kaikki mitä ampuessakin. Tukin sovitukset avarretaan takapäästä niin, ettei raudat koske mistään puihin. Haetaan rautojen painopisteen kohta ja pedataan piippu siltä kohtaa kahta puolen, sekä rekyylivastimen takapinta. Kun peti on valmis, liimataan raudat piipusta kiinni.

Nyt ainakin rautojen pitäisi olla sen puolesta jännityksettömässä tilassa, ettei petausalue ole painopisteen kohdalla. Ongelmana voisi tietenkin olla, että kuumeneva piippu pitenee ja lisää rekyylinvastimen painetta. Tämän vois ehken kiertää asentamalla piippuun rekyylinvastimen tai sorvaamalla piippuun uran jolloin petausmassa sen tekee.

Käsittääkseni kasa-ampujat ainakin kevyessä luokassa petaavat ihan perussetillä eli massa alle ja raudat liimalla kiinni. Piipun alustakaan eivät välttämätt petaa, jotta piipunvaihtomahdollisuus säilyisi petiä irrottamatta. Kevyemmissä luokissa piippublokista saatava mahdollinen hyöty varmaan hävitään painossa, joten uskoisin blokin vähäisen suosion johtuvan siitä kasa-ammuntapuolella. Unlimited luokassa varmasti kokeillaan monenlaista harkko tai piippublokki petausta. No nehän aseet ovat monesti lavetilla joten tukin funktio tavallaan katoaa, mutta jotain niistäkin on varmasti opittvissa.

Itse olen miettinyt piippublokki ratkaisua, jossa raudat ovat pelkästään piipusta noin 10cm matkalta patruunapesän kohdalta kiinni alumiini möhkäseessä, joka pultataan tukkiin upotettuun ja liimattuun pitemmän malliseen vastinkappaleeseen. Piipun sovitus blokkiin on suurin kysymysmerkki hankkeessa. Kalvaimella blokin reiästä saisi varmaan niin timmin sovituksen että lämpökiinnitys onnistuis, mutta ongelma taitaa ollakkin sitten irrotuksessa. Hieman väljäksi jätetty sovitus joka täytettäis epoksi liimalla on tällä hetkellä ratkaisu jolla lähtisin tuota kokeilemaan. Kaksi osainen halkaistu blokki, jonka puoliskot pultataan piipun ympärille on vielä yksi ratkaisu, mutta niissä kuulemma joutuu pelaamaan pulttien momentilla huippukäyntiä tuunatessa.

Pitäis vaan saada hommatua sen verran tarkka piippu että tuon blokkipetausken hyvyys/huonous verrattuna tavalliseen petaukseen tulisi ilmi.

Tuo rekyylivastimen petaus piippublokkiin hieman arvelluttaa. Siinähän menetetään ainakin lukonkehyksen ja piipun välisen yhteyden jännitteettömyys. Minä ajattelisin piippublokin hyödyn niin että kiinnittämällä raudat pelkästään piipusta patruunapesän kohdalta, lukonkehys voi kelluvana elää omaa elämäänsä mahdolisten epätasmällisestä piippukierteestä tai lukon sulkupinnoista jouhtuvien väännätyksien mukana.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - lokakuu 22, 2005, 14:02

Mun käsitykseni mukaan - mikäli lukkorunko on riittävän jäykkä, kuten esimerkiksi tuntuu olevan Sako TRG:ssä, petausmuhvia ei tarvita. Itselläni oli aikaisemmassa kiväärissä n. 70mm pituinen teräspetausmuhvia ja kyllä se käynnissä tuntui. Teräsblokki oli muisteekseni juotettu tinalla ja pultattu kiinni. Painoa oli.

Oman käsitykseni mukaan jännitys ihan lukon ja piipun alun kohdassa on aika merkityksetön osunnan kannalta. Jos lukkoa ja piipun tyveä kannattelee 7-12cm pituinen teräs- tai alumiinblokki, se EI häiritse piipun ja lukon vapaata liikkumista millään tavalla, vaan luo pikemminkin pohjan hyvälle osunnalle:

Olen samaa mieltä kanssasi, että luultavasti, mikäli lukko sekä piippu ovat kiinni tukissa vain sillä esim. 10cm matkalta pulteilla ja kumpikin pää - sekä piippu että lukko "kelluu" vapaasti muhvin kannattelemana vaikkapa irti sen 2mm verran sekä lukko ja piippu puista, paras mahdollinen petausmenetelmä on siinä.

Timo Hyytinen varmaan osaisi vastata tähän parhaiten.

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 22, 2005, 14:51

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Mistä ostit ja paljo makso? Mitä suosittelette petausmassan suhteen petauksen pituudeksi noin sentteinä?

Täältä ostin : http://www.juhanisinisalo.fi/aineet.php?b=4

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 22, 2005, 19:55

Onko tak-85:n petausholkki tosiaan pedattu massalla ja vedetty kiinni m8 pulteilla ja sekö riittää?, kun ei tukissa ole mitään poikittaista tappia ottamassa rekyyliä vastaan. ?

Otsikko:
Kirjoitti: Veltto_Orava - lokakuu 23, 2005, 00:37

Kyllä se massalla on pedattu ja eikös siinä holkissa ole poikittainen ura? Ainakin muistaakseni

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - lokakuu 23, 2005, 08:47

Piippublokilla saadaan vielä sellainen etu että harkkopetauksella saadaan eliminoitua ainakin jonkin verran epätasaisesti kantavien sulkupintojen vaikutusta osuntaan.

Oma ase tullaan jatkossa petaamaan perinteisellä tavalla koska ensin pitää opetella ampumaan ja sitten vasta tehdään hienovirityksia, millin saaminen kasasta ei paljoa lohduta koska siitä pitäisi nipistää senttejä :wink:

Muutenkin harkkopetaus laitetaan hylkyyn painon sekä esteettisyyden vuoksi, se on sitten eri asia jos aletaan kasa-ammuntaa harrastamaan niin sitten tehdään kaikki mita saa tehdä.

Piippuharkon asennuksesta sen verran että harkon liimaus on mielestäni hiukan kyseenalainen keino siitä syystä että jos ammutaan paljon yhteen menoon niin piipun lämpötila nousee helposti niin kuumaksi että liimat sulaa ja harkko irtoaa. Mulla oli 300LM:ssä raudat pedattu perinteisellä tavalla ja lisäksi raudat oli liimattu petaukseen. Erään ratakäynnin jälkeen tulin kotiin ja ihmettelin huonoa käyntiä. Kopautin hiukan piippua ja raudat irtosi petauksesta, 300LM on melkoinen lämpövoimala ja petausmassa oli kärähtänyt piipun alta aina rekyylivastimeen saakka...

Sika-tuotteista sen verran että erääsen aseeseen tehtiin koe mielessä ensin perinteinen petaus ja sen jälkeen raudat kiinnitettiin samalla kamalla millä liimataan autojen tuulilaseja paikalleen. Rautojen ja tukin väliin jätettin n. 0,5mm "puskuri" eli liitos oli hiukan elastinen. Viritelmä toimi yllättävän hyvin ja on tänä päivänäkin vielä käytössä. Sitä en vielä ole keksinyt millä raudat joskus saadaan tukista irti jos irroitustarvetta tulee... Että tämmönen kokeilu tällä kertaa :shock:

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 23, 2005, 10:41

~~Lainaus käyttäjältä: Veltto_Orava~~Kyllä se massalla on pedattu ja eikös siinä holkissa ole poikittainen ura? Ainakin muistaakseni

Kyllä on, mutta sille ei ole mitään metallista vastetta, kun esim. m/39 sotilaskiväärissä on metallinen poikittainen tappi tukissa.

Kait se petausmassa ja puu kestää sen rekyylin.

Otsikko:
Kirjoitti: Veltto_Orava - lokakuu 23, 2005, 17:38

Ku ne pultit vetää kiinni niin varmasti riittää.

Muuten kiitos Make kuvista.. :wink:

Otsikko:
Kirjoitti: --Make-- - lokakuu 26, 2005, 11:50

Tässä kuva 85:n petauksesta.

~~(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://img376.imageshack.us/img376/4894/tak8523ch.jpg%22%3Ehttp://img376.imageshack.us/img376/4894/tak8523ch.jpg%3C/URL%3E%3Ce%3E)~~

Otsikko:
Kirjoitti: tt - marraskuu 07, 2006, 21:38

Brownellsin massoja on kehuttu, mutta onko kukaan käyttänyt Score-High:n Pro-Bed 2000 -massaa? Midwaylla 4 oz eli noin 113g sarja 25 euroa: Score-High Pro-Bed 2000 (//http). Valmistaja (//http) ainakin lupailee vaikka mitä.

TARKKA-AMPUJAKILTA

Avoin Keskustelu => Aseet => Aiheen aloitti: JpL - lokakuu 10, 2005, 18:58