Kertokaas vihersarvelle mistä johtuu, että kiikaritähtäimen kuva alkaa "leijumaan" pakkaskelillä. Kesällä en ole moista ilmiötä huomannut. Enkä tarkoita lämpöväreilyä, vaan ikäänkuin tähtäimen tarkennus alkaisi seilaamaan edestakas ja kotvan päästä kuva taas terävöityy?
Kyllähän tuo pahasti lämpöväreilyltä kuulostaa. Esim. oma hengitys tai kamppeiden lämpötilaero ulkoilmaan nähden voi tehdä sen.
omaa yhdistelmää kävin kohdistamassa -10 kelillä ja totesin saman ilmiön,oma hengitys tuntui tekevän melko paljon hallaa kirkkaalle tähtäyskuvalle,ainakin luulen niin koska tarpeeksi kauan hengittämättä kuva kirkastui jälleen,siihen lisäksi pieni piipun lämpeneminen niin yhtälö varmaan siinä.
Piipun päälle laitettu jätesäkistä virallinen väreilynestoteltta, että ei pitäisi väreillä ja jäähdytelty rauhallisesti ammuttujen sarjojen välillä. Tuo hengityshuuru selittää varmasti osan asiasta, mutta lopullinen selitys taisi olla irronnut linssi. .223:n rekyyli oli Meoptalle liikaa.
Kerrotko tarkemmin mikä kiikari on kyseessä?
Jos parallaksi on asetettu esim. 300m ja ammutaan 100m kuvan ja retikkelin yhtäaikaa teräväksi saaminen tuottaa hankaluuksia.
Silmä yrittää kompensoida tilannetta ja kuva "seilaa". Nyt keväällä valon määrä on kasvanut, jolloin ongelma on helpompaa havaita verraten syksyyn.