En tiedä meneekö tämä tähtitieteeksi, mutta joskus moottoroidun rantapyssyn palveluksessa opeteltiin sijainnin määrittämistä
aurinko- ja tähtimittauksella. Aika on vaan tyhjännyt pääkopan, eikä muistiinpanoistakaan löytynyt muuta kuin mittauksissa käytettyjä kaavakkeita.
Sattuuko joku muistamaan paremmin tekniikan. Työlästä se ainakin oli verrattuna Garminiin, mutta voisi soveltaa TA-parin käyttöön. esim. spottiputki sopivalla jalustalla.
Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta löytyy uusi Mittaustoiminnan käsikirja (2012). Kattelin siitä noita ohjeita eilen ja vähän hymyilytti.
Aivan uusi peruste laatuoptiikan hankinnalle ja jotain tekemistä iltapassiin kirkkaalla kelillä.
Löytyy jotain kaavaa ihan gookkelilla.
http://koti.mbnet.fi/jukaukor/paikannus.html
Tuohon vielä Stellarium ohjelma joka näyttää realiaikaista tähtitaivasta ja eiku putkella sohimaan.
Tarkkuus tosin lienee lähinnä kilometrejä.
Aika velho saa olla jos tähdistä itsensä tarkoille paikantaa. SA- tykistö ja heittimistö käyttävät taivaankappalemittausta edelleen varmentavana menetelmänä nimenomaan tarkan suunnan mittaamiseen. Kun referenssipiste on valovuosien päässä, niin pieni epätarkkuus paikan mittauksessa ei suunnanmäärityksessä tee niin haittaa..
Taivaankappaleista paikan määrittäminen vaatii kohtuu tarkan ajan tietämistä, koska taivaan asento on suhteutettava omaan paikkaan pallolla (edellyttää myös että hyväksyt kiistanalaisen maapallo-teorian). Paikan tarkkuus on riittävä kun ajetaan mantereelta toiselle, suuntiman ottamiseen tuo voi olla ihan hyväkin varsinkin jos käytössä on esim. aurinko ja soveltuvat vehkeet sen tarkan korkeuden määrittämiseen ja riittävän tarkka ajanhetki.
OT: Aurinkomittauksella päästään varsinkin nykytekniikalla (laskimet) varsin helposti parin (6000 jakoisen) piirun tarkkuuteen suunnassa. Ja aurinkohan on siis lähin taivaankappale johon mittausta firmassa harrastetaan. Tähän tarkkuuteen riittää kartastasta ilman mitään apuvälineitä luetut maantieteelliset koordinaatit. En ole varma, mutta epäilen että kuusta suuntaa mitattaessa tarvitsisi mitata oma paikka tarkemmin kuin se kartalta on useimmissa tilanteissa mahdollista katsoa. Korjatkaa jos olen väärässä. Jos joku osaa pallotrigonometriaa niin asia on helposti laskettavissa. Kuu on myös maasta katsoen iso ja sen näkyvän osan koko vaihtelee vaiheen mukaan. Pitäisi siis määrittää mihin kohtaan suunta suunta tarkalleen ottaen merkataan. Ei mahtaisi olla käytännöllistä.
Aurinko ja kuu ovat molemmat suurin piirtein saman kokoisia (avauskulmaltaan) maasta katsottuna, eli n. 0,5 astetta, joka on pyöreästi 8 piirua (6000). On totta, että mitä kaukaisempaan kohteeseen referenssisuunta otetaan, sitä merkityksettömämmäksi oman paikanmäärityksen virhe muodostuu. Myös kuun tapauksessa (etäisyys karkeasti 400 000 km) oman paikan saa arvioida satoja kilometrejä pieleen ilman merkittävää virhettä, mikäli pysytään samassa tasokoordinaatistossa ja tulokset ovat pohjoislukuja. Napalukuihin vaikutus on käsittääkseni suurempi, koska napapohjoisen orientaatio muuttuu suhteessa maapallon ulkopuoliseen referenssiin kun longitudi muuttuu.
Voisi kuvitella, että pyöreään kappaleeseen, jonka halkaisija on 8 piirua, voisi helposti tähdätä keskelle piirun tarkkuudella. Oleellista on tietää referenssin tarkka suunta. Ehkä kuun suunnan määrittäminen on oleellisesti vaikeampaa kuin auringon, en tiedä. Miten tykkimiehet määrittävät auringon tarkan suunnan? Sen tieteellisemmin asiaa miettimättä aurinkokin kääntyy 360/24/60=0,25 eli asteen neljässä minuutissa tai 4 piirua minuutissa. Suuntauksen tarkastuksessa saa olla melko hätähinen, jos suuntaa ei saada reaaliajassa.
Ettei menisi pelkäksi OT:ksi; Pari kuukautta ollut käytössä DoGPS -merkkinen ilmaissofta, joka käyttää maanmittauslaitoksen karttapohjia. Helpottaa etäisyyden arviointia, näyttää tontin rajat, että tietää milloin metso on naapurin puolella ja kertoo myös toisen samaa softaa käyttävän kännykän sijainnin. Osaa laittaa jallun saappaaseen kun akka lähestyy.