Eli en nyt oikein saanut tuota varoaluetta laskettua tuolle lapuan 13g subsonic lataukselle..
Tilannehan on hieman metsästys aiheinen mutta omilla jahtimailla on erittäin hyvä hanhipaikka jossa parvet laskevat yleensä 75m rannasta olevan karikon päälle ja jäävät siihen lepäilemään. Tilanne on harmillinen sillä haulikolla tuonne ei yllä ja toiselle puolelle järveä on asutusta jonne on matkaa aika tarkkaan 1.5km.
Kokeilin jo kaverin 22 wmr kivääriä mutta aika voimattomalta tuota kanadanhanhea vastaan tuntuu eli tulee helposti haavakkoa ja pitkää soutureissua. Nyt pitäisi päättää uskaltaisiko tuolla lapuan subsonic latauksella kokeilla ilman pelkoa henkilövahingoista toisella rannalla. Ballistiikka laskureiden mukaan tuo 13g jööti menettää nopeuttaa aika hitaasti eli voisiko ottaa vedestä sellaisessa kulmassa kimmokkeen että kantaa vastarannalle asti?
Tuskin kukaan nyt meikäläisen puolesta päätään pölkylle laittaa mutta sivistyneitä mielipiteitä kaivattaisiin niin teen sitten omat ratkaisuni.
Taisin sittenkin itse saada ratkaisun aikaan... Laskurin mukaan luodilla on kilometrin päässä jäljellä energiaa 54J joten epävarmuus tekijät huomioidenkin ei taida yltää millään konstilla 1.5km ainakaan niin että jotain vahinkoa saisi aikaan. Ei kun hanhijahtiin siis.
Tähän on nyt pakko puuttua koska kuulostaa siltä että alkaa olla henkilövahinkojen vaara lähellä. Siis ei missään nimessä kannata ampua lapuan 308 subulatauksella tuollaisessa paikassa!! Tutkadataa käyttäen laskettuna luodin maksimikantama on yläkulmille ammuttaessa yli 3 km. Vedenpintaa pitkin ammuttaessa maksimikantama voi olla vielä pidempi kuin yläkulmille ammuttaessa. Syynä se että luoti ottaa veden pinnasta kimmokkeen tai useita kimmokkeita menettämättä paljoa energiaa.
Tuolla lapuan latauksella ammuttaessa luoti voi mennä ihmisestä läpi vielä 1,5 km päässä. En ampuisi vedenpintaa pitkin edes pienoiskiväärilla (22 lr.) jos tietäisin että asutusta on takana 1,5 km päässä, koska on mahdollista että luoti menee perille.
hmr on hyvä tolle matkalle.... 8-)
Miten ihmeessä meinaatte ettei 13g supulatinki olisi vaarallinen 1.5km päässä.. Katsokaapas melkein mitä tahansa .22lr askin päätyä.. niissähän järjestäen on varomatkaksi ilmoitettu 1.5km.. Ja tuolla luodilla on kuitenkin jottamoisen paljon vähemmän energiaa jo lähteissään. Ja miksei hanhi kellisty 75m päästä .22wmr:llä jos kettu tai muukin riistaeläin...
Mysterymanin kanssa täysin samaa mieltä, ei missään nimessä kannata kokeilla tuollaista.. :naughty: :snooty:
Mysterymanille: mikään kimmoke ei kasvata luodin energiaa / kantamaa eli jos maksimikantama optimiyläkulmalla on jotain, niin kimmokkeella se on reaalimaailmassa aina vähemmän, Pv:n varo-ohjeet ovat toinen juttu :twisted: .
Metsästelin itse aikanaan vastaavissa olosuhteissa kuin Sebu. Ratkaisu ei ole luotiaseissa vaan haulikossa yhdistettynä
Itse toimin seuraavasti vastaavassa jahtitilanteessa.
Versio 1 tuulinen keli tai sivutuuli kariin nähden(3-15m/s)
1. Lataa ase jo 300-500m ennen karikkoa(mieluiten 12/76, 12/89, 10/89)
2. Huopaa kohti karikkoa suora viivaisesti vastatuulen puolelta lähestyen. Ase esim polvilla kuitenkin siten ettet aiheuta mitään kolinaa. Huovatessa vedä syvältä, jotta saat voimaa vetoon eikä turhia vetoja tule.
3. Lähesty noin 30-40m asti.
4. Nosta haulikko ja ammu molemmat piiput nopeasti yksittäiseen lintuun.
----> Mikäli linnut karkkoaa lentäen >35m päästä on turha ampua lentoon.
5. Älä edes koita saada enemmän lintuja kuin yksi kerraalaan vaan ammuttuasi lataa ase nopasti ja huopaa saaliille. Mikäli lintu räpiköi yhtään ammu. Monesti kaato vie yhteensä 3 laakia.
----> Jos linnut irtoavat veteen ennenkuin olet hollilla jatka hiillostamista. Tyypillisesti yksi parvesta on vartija, joka on uloinna. Kun havaitset mikä yksilö on vartija seuraa vain sitä ja jätä muut rauhaan. Lintu koittaa kerätä huomion itseensä. Yksittäistä lintua seuraten voit päästä jopa 20-30m etäisyyteen, jolloin linnun pääsee ampumaan veteen.
Vesio 2. Kevyt tuuli 0,5-3m/s
1. Lataa ase 300-500m ennen karikkoa.
2. Souda siten että voit lähestyä karia myötätuulen puoleta.
3. Ojaa vene kariin nähden linjaan siten että lähestyt karia huopaavassa kasvot kohti karia asennossa.
4. Noin 200m ennen karia lopeta aktiivinen huopaaminen ja tyydy pelkkää ajelehtivan veneen ohjaamiseen. Ase polvilla ladattuna.
5. Nosta ase ja ammu molemmat piiput nopeasti yksitäiseen lintuun.
Hyvin usein myötätuulen puolelta lähestyessä pienikin kolina karkoittaa linnut veteen tai lentoon. Toiminta veteen karkkoavien osalta kuten versiossa 1.
Versio 3. tyyni.
Muutoin kuten 1-2, mutta lähestyminen pitää tehdä pienin hiljaisin huopaavin liikkein.
Kaikissa tilanteissa mahdollisuus tulla kulman takaa(esim saaren tai niemen takaa) helpottaa hommaa.
Näillä tekniikoin ammuin aikoinaan huomattavan määrän kanukkeja. Pääosa niistä oli juuri noita parvesta irroneita vartijoita. Tuulisella kelillä ajelehtimen ei oikein toimi. Voimaa veneen suuntaamiseen täytyy käyttää helposti liikaa, jotta pysytään kurssissa. Lisäksi äänet on hetkessä myötätuulessa lintujen kuultavissa.
Edit: Myös haulikon kanssa turvallinen tausta täytyy varmistaa, joten 300m sisään linnun taustalla ei saisi olla ihmisiä/ajoneuvoja tms. Aikaa yhteen lähestymiseen saa varata 1-2h lintujen havainnoinnista. Homma menee nopeammin jos voi käyttää saarta tai niemiä suojana.
Pystykorvan kanssa tehtävän kanalintujahdin jälkeen tuo jahtimuoto lisi yksi kiinnostavimmista.
Yks vaihtoehto on UNA haulit. Oikealla latauksella/supistajalla kuvio ja läpäsy riittää kanukille 75 metriin...
edellä luettuna
HMR olisi hyvä mutta valitettavasti hanhen METSÄSTYKSESSÄ laiton. itse olen SRVA tehtävässä ampunut laulujoutsenen HMR:llä.
Una olisi esim 2,5mm haulilla todella käyttökelpoinen 75m matkalla
Miksi ladata 13grammaista supua miksei vaikka ballistisesti huonompaa ja kevyenpää supua. Toisaalta taas en itsekkään yrittäisi kyllä ampua muuta kuin tuolla UNALLA.
Neuvosta vaarin ottaneena kävin tuota ballistiikka laskuri juttua vielä hieman enemmän lävitse ja näimmä kaikki laskurit eivät ole oikein kotonaan aliääni puolella. Verkosta löytyvä JBM ballisticsin laskuri antaakin samoilla lähtöarvoilla tuolla tehdaslataukselle vielä nopeutta 220m/s ja energiaakin reippaanlaisesti eli 340J mikä on kyllä taatusti vaarallisella puolella.. No aikomus olikin odottaa viisaampien neuvoja jos päättelyssäni olisikin ollut jotain vikaa ja olihan siinä näimmä..
Huolestuneille kanssaihmisille tiedoksi ettei tuolla järven takana mitään suurkaupunkia ole vaan noin 1km leveällä kaistaleella kaksi omakotitaloa noin 50-100m syvän tiheän kuusimetsän takana piilossa mutta kyllä nuo uudet laskelmat minutkin vakuuttivat siitä että riskin pienuudesta huolimatta mahdolliset seuraamukset ovat sitä kertaluokkaa ettei kannata urheilla..
er:lle kiitokset hyvistä neuvoista joskin paikka on sellainen ettei sinne veneellä hiljakseen ole mitään asiaa.. Kiveä kiven vieressä mutta tuo kari on ainoa joka nousee pinnan ylöpuolelle. Kyllä sinne olisi jotenkin maan puolelta päästävä käsiksi.. Täysin toisen lähestymissuunnan valitsemalla taustalle saataisiin asumaton saari jossa kasvaa vanhaa kuusimetsää ampumasuunnassa noin 600m vahvuudelta ja saaren läpi vastarannalle olisi luokkaa 2.2km + että lähimmät rakennukset olisivat noin 2.8km päässä (kartasta mitaten).
No kyllähän hyvä perusohje on aina ollut että luotiaseella ei veteen ammuta.. Kuulosti ensikuulemalla vaan siltä että tuosta subusta olisi löytynyt porsaanreikä tästä säännöstä mutta alkaa pikkuhiljaa näyttää hieman haastavalta. Pitäsiköhän hankkia täyteishaulikko siinä ei aikanaan luotia ole hyvällä ballistiikalla pilattu ja hommaan vartavasten räätälöidyllä pelillä osunta 75m voisi riittää.. Mistähän niiden vaara-alueen saa selville.
Noita UNA hauleja olen itsekkin miettinyt yhdeksi vaihtoehdoksi mutta kun haulikon latauslaitteita ei nyt satu olemaan kotosalla. Ei varmaan saa mistään tehdaslatausta? Ongelma on se että kerääntyvät ryppääksi siihen kiville.. Jos ampuu keskelle on 3-4 haavakkoa kiinni soudettavaksi ja varmaan toinen mokoma lähtee vielä lentäen paikalta.
Tuosta pienoiskiväärin 1.5km vaara-alueesta olen kyllä sitä mieltä että siinä turvakerrointa vähintään riittävästi.. Sellaista ampumakulmaa ei olekkaan millä piekkarinluoti lentäisi 1.5km mutta niin minä itsekkin tekisin jos olisi patruunavalmistaja. Jos paukku lentää 800m niin merkkaisin rasiaan varmuuden vuoksi 1.6km.
P.S Mitä jos lähestyisikin koko ongelmaa toisesta kulmasta eli koittaisi löytää nopeamman mutta mahdollisimman huonolla ballistisella kertoimella varustetun latauksen .308? Ainakin jossain intin asustuskeskus harjoituksessa oli käytössä 7,62 kaliberin alumiiniluoteja jolla pyrittin vähentämään läpäisyä sisätiloissa ammuttaessa. Saisikohan noita jostain?
Tuo aliäänilataushan ei ollut mikään varsinainen tavoite vaan lyhyt vaara-alue joten saa olla kyllä yliäänilatauskin kunhan voima loppuu noin kilometrin sisällä mutta riittää noin 150m.. Onhan tuolla Lapuallakin tuo 6.5g leikkuri mutta taulukko minimi 308lle on 711m/s luokkaa.. Tuon kun saisi turvallisesti ladattua luokkaan 500m/s niin alkaisi täyttää ehdon.
ALS (alumiinisydän( -luoteja ei ole tainnut olla siviilimyynnissä enää vuosiin vaikka niille löytyy kyllä latausarvotkin.
Periaatteessa ultranopea 110 greininen (tai kevyempi) varmint-luoti voisi toimia jos voisi olla varma että ohilaukaus osuu veteen jyrkässä kulmassa koska tällöin luoti hajoaa aika varmasti.
Sitten on tietenkin sekin vaihtoehto että etsii paikan jossa takavaara-alue on turvallinen ainakin kiinteiden asumusten suhteen. Ihmisiähän liikkuu joka paikassa joten kyllä siellä takana kaikesta huolimatta voi joku marjastajamummo tai toinen linnustaja liikkua.
Vaara-alueet kannattaa aina ajatella yläkanttiin .
Latailin joskus 45-70 supuja 420 grainsella valuluodilla ja on se aika pirun vaarallinen just niin kaukana minne kykenee lentämään , vaikkapa sitten vesikimmokkeena .
Lainaus käyttäjältä: veeteetee
Näinhän se äkkiseltään saattaa tuntua. Jos luoti ammutaan sopivissa olosuhteissa vettä pitkin se saa monta tilaisuutta jatkaa lentoaan kun se nousee vedestä ylös uudelleen ja uudelleen niin kauan että lähes kaikki liike-energia on käytetty. Yläkulmille ammuttaessa luoti tulee jyrkästi alas ja liike-energiasta jää suuri osa käyttämättä kantaman kasvattamismielessä.
Tästä on käytännönkokemuksena pienoskiväärillä ampuminen tyynelle järven selälle. Luoti ottaa useita kimmokkeita ja kiikarin avulla voi veden renkaista seurata luodin etääntymistä ulapalle. Kuten sanottua tällaisessa tilanteessa kantama voi olla jopa pidempi kuin yläkulmille ammuttaessa. Riippuu paljolti siitä kuinka paljon luodin nopeus hidastuu kullakin kimmokkeella. Ilmeisesti veden pintajännitys ja loiva tulokulma huolehtivat siitä ettei kovin paljoa.
Lainaus käyttäjältä: JPu
Lähtönopeuden pienentäminen ei ole kovin tehokas tapa lyhentää maksimikantamaa. Tehokaampi tapa on siirtyä luotiin jossa on huonompi BC.
Olennaista ei liene kuinka pitkälle luoti lentää maksimikantaman puiteissa vaan kuinka pitkälle kimmonnut luoti voi lentää.
PV:n kimmokeetäisyyksiä eri PV:n amitsiooneille:
Kimmoke-etäisyys on se matka, jonne kuula voi kimmotessaan lentää riippumatta mistä pinnasta kimmoke on syntynyt
7,62 KIV D166 (v0=700m/s) Kimmoke-etäisyys 1600m
12/70 täyteinen (v0=420m/s) Kimmoke-etäisyys 450m
.22 Longrifle (Vo=350m/s) Kimmoke-etäisyys 650m
Viikonloppuna alkaneessa sorkkaeläinjahdissa ei liene murehditun hirvikaliiperien vaarallisia kantamia :roll:
Onkohan tuosta vesikimmokkeesta muuten kenekään silmiin osunut mitään asiallista tutkimusta? Lähinnä kiinnostaisi missä kumassa tuo luoti vielä tuon pompun ottaa ja koska jää siihen paikkaan? On varmaan luotikohtainen ominaisuus mutta matalilla kulmilla ammuttu luoti saattaa jopa säilyttää vakautensa yms. vaara-alueeseen vaikuttavat ominaisuutensa mutta mitä jyrkemmässä kimmoke lähtee sen todennäköisemmin luoti tuossa kohdassa pyörii jo jonkin muunkin kuin keskiakselinsa suhteen.
Pitäisikö tuosta tehdä oikein tutkimus jossain missä veteen olisi mahdollisuus ampua turvallisesti.
Lataa 32 lyijykuulalla niin ei tuu ongelmia,toki una toimis myös
Koodasin äsken huvikseni ballistiikkalaskurin arvioimaan vedenpintaa pitkin ammuttujen luotien kantamia.
Laskuriin syötetyt lähtöarvot ja oletukset:
ICAO olosuhteet
Ampumatka 70 m päähän veteen jonka pinta on 2 m piipun alapuolella
Luoti menettää energiastaan 5 % jokaisella kimmokkeella
Luodin BC heikkenee 1 % jokaisella kimmokkeella johtuen lentovakauden huonontumisesta
Luoti nousee vedestä aina samassa kulmassa kuin se on siihen osuessaan tullut
luoti ei enää nouse veden pinnasta kun sen nopeus alittaa 30 m/s
Tulokset:
Lapuan 308 subu latauksen (320 m/s ja tutkadata) maksimikantama veden pintaa pitkin ammuttaessa 3100m ja maksimikantama yläviistoon ammuttaessa 3200 m.
Pienoiskiväärin (320 m/s ja RA4 0,11) maksimikantama veden pintaa pitkin ammuttaessa 1100 m ja maksimikantama yläviistoon ammuttaessa 1300 m.
Tulokset ovat tietenkin vain suuntaa antavia koska mallin vesikimmokkeen käyttäytyminen perustuu arvaukseen. Pointtina tässä on vain se että veden pintaa pitkin ampuminen on joka tapauksessa erittäin vaarallista. Luoti pyyhkii veden pintaa koko lentoratansa ajan ja hoitelee mennessään uimarit, veneilijät mökkeilijät ja lentokalat. Yläkulmille ammuttaessa luoti tulee jyrkästi alas ja on pieni todennäköisyys että se osuu mihinkään olennaiseen.
En osaa ottaa kantaa siihen kuinka jyrkässä kulmassa luoti vielä vedestä nousee mutta omien testieni mukaan kevyt/nopea/voimakkaasti laajenevakin luoti nousee pehmeästä pellosta vielä 3-4 asteen alastulokulmassa. Puupinnasta nousee myös samoissa tulokulmissa. Yhdessäkään testissä luoti ei jäänyt nousematta maasta! En tosin testeissä yrittänytkään ampua ihan omiin jalkoihini. Käytännössä kannattaa varautua siihen että kimmoke tulee aina ellei ammu lähes kohtisuoraan pintaan. Näitä tuli joskus hiukan testailtua että saa jotain käsitystä siitä missä tohtii ampua ja missä ei.
Lainaus käyttäjältä: mysteryman
Laskuriin syötetyt lähtöarvot ja oletukset:
ICAO olosuhteet
Ampumatka 70 m päähän veteen jonka pinta on 2 m piipun alapuolella
Luoti menettää energiastaan 5 % jokaisella kimmokkeella
Luodin BC heikkenee 1 % jokaisella kimmokkeella johtuen lentovakauden huonontumisesta
Luoti nousee vedestä aina samassa kulmassa kuin se on siihen osuessaan tullut
luoti ei enää nouse veden pinnasta kun sen nopeus alittaa 30 m/s
Tulokset:
Lapuan 308 subu latauksen (320 m/s ja tutkadata) maksimikantama veden pintaa pitkin ammuttaessa 3100m ja maksimikantama yläviistoon ammuttaessa 3200 m.
Pienoiskiväärin (320 m/s ja RA4 0,11) maksimikantama veden pintaa pitkin ammuttaessa 1100 m ja maksimikantama yläviistoon ammuttaessa 1300 m.
Tulokset ovat tietenkin vain suuntaa antavia koska mallin vesikimmokkeen käyttäytyminen perustuu arvaukseen. Pointtina tässä on vain se että veden pintaa pitkin ampuminen on joka tapauksessa erittäin vaarallista. Luoti pyyhkii veden pintaa koko lentoratansa ajan ja hoitelee mennessään uimarit, veneilijät mökkeilijät ja lentokalat. Yläkulmille ammuttaessa luoti tulee jyrkästi alas ja on pieni todennäköisyys että se osuu mihinkään olennaiseen.
En osaa ottaa kantaa siihen kuinka jyrkässä kulmassa luoti vielä vedestä nousee mutta omien testieni mukaan kevyt/nopea/voimakkaasti laajenevakin luoti nousee pehmeästä pellosta vielä 3-4 asteen alastulokulmassa. Puupinnasta nousee myös samoissa tulokulmissa. Yhdessäkään testissä luoti ei jäänyt nousematta maasta! En tosin testeissä yrittänytkään ampua ihan omiin jalkoihini. Käytännössä kannattaa varautua siihen että kimmoke tulee aina ellei ammu lähes kohtisuoraan pintaan. Näitä tuli joskus hiukan testailtua että saa jotain käsitystä siitä missä tohtii ampua ja missä ei.
Kannattaako lähestyä tieteellisesti asiaa jos kaikki perusteet ovat arvauksia :?:
Lainaus käyttäjältä: PL
Kannattaa. Kaikki eivät ole arvauksia. Olennaisena arvauksien varaan jää vain se kuinka hyvin stabiliteetti säilyy ja paljonko nopeus hidastuu kimmokkeissa. Nämä asiathan ovat joka tapauksessa täysin tapauskohtaisia eivätkä laajat käytännönkokeetkaan tuo asiaan aukotonta selvyyttä. Teoria nyt osoittaa sen että jos laitan 'kimmokehäviöt' nollille niin menee veden pintaa pitkin paljon kauemmas kuin yläkulmilla. Jos taas arvaan häviöiksi jotain 'valistunutta' kuten edellä niin ollaan kantaman suhteen samoissa luokissa kuin yläkulmilla. Minusta näkemystä laajentava tulos kun miettii onko veteen ampuminen turvallista.
Aikaisemmassa postissa laittamasi PV:n varoetäisyydet ovat vielä huonompi arvaus koska ne ovat vakioarvoja joissa ei huomioida ollenkaan mitään osumakulmia tai pintaa johon ampuu. Esim. oma käytännönhuomioni on että pienoiskiväärillä voi mennä veteen ampuessa kauemmas kuin PV:n ilmoittama 650 metriä.
En kuitenkaan spekuloi asiaa pidemmälle. Tärkeintä on että kaikille tulee selväksi että veteen ampuminen on erittäin riskialtista niin harrastuksemme ei vaarannu turhien ymmärtämättömyyden vuoksi tapahtuneiden onnettomuuksien takia.
Lainaus käyttäjältä: JPu
Noissa kimmoke spekulaatioissa on yksi oleelinen tekijä jota et huomioinut. Luoti ei lennä stabiilisti kuin ensimmäiseen osumaan veden pinnassa, sen jälkeen sen bc perustuu itsensä ympäri kieppuvaan täysin epämääräiseen pyörimiseen, eikä taulukkoarvoihin, edes jollakin prosentilla vähennettynä. Vaikka luoti kestäisi muutaman kimmokeen suorassa, niin melko nopeasti osuma veteen, joka on kaikkein kovimmasta päästä olevaa vastusta, syö myös sen kierosnopeutta sekä lentonopeutta ja vakaus katoaa..
Teorian valossa taitaa tuo hidas 13g subsonic olla varmin vakautensa menettäjä kun ei tahdo normi rihlannousulla vakautua muutenkaan. Tuohon kun lisätään yksi kimmoke vaikkakin vedestä niin voi vakaus olla aika heikossa. Täytyisi olla sovelias testipaikka jossa jonkun pikku lammen taakse voisi virittää jonkun riittävän suuren pahvin. Ampuisi lovalla kulmalla vaikka laatikollisen lammen pintaan niin pahvista voisi lukea poikittain tulleiden määrän. Oikein omistautunut kokeilisi vielä senkin millä kulmalla ei enää tahdo kimmokkeita syntyä. Laatikollisella ei tietenkään saa selville varmuudella etteikö voisi kimmota jossain tapauksessa mutta noin maalaisjärjellä ajateltuna mitä suurempi kulma sen enemmän liike-energiasta osumaan jää ja sen todennäköisemmin vakaus ainakin on mennyttä.
Niin tarkkaan kimmoketta tuskin saa tuosta pinnasta irtoamaan että läpäisyä voisi johonkin materiaaliin mitata.
Lainaus käyttäjältä: JPu
Noissa kimmoke spekulaatioissa on yksi oleelinen tekijä jota et huomioinut. Luoti ei lennä stabiilisti kuin ensimmäiseen osumaan veden pinnassa, sen jälkeen sen bc perustuu itsensä ympäri kieppuvaan täysin epämääräiseen pyörimiseen, eikä taulukkoarvoihin, edes jollakin prosentilla vähennettynä. Vaikka luoti kestäisi muutaman kimmokeen suorassa, niin melko nopeasti osuma veteen, joka on kaikkein kovimmasta päästä olevaa vastusta, syö myös sen kierosnopeutta sekä lentonopeutta ja vakaus katoaa..
Jos luet ballistiikkakirjallisuutta niin luodeille määritetään kerroin joka kuvaa ilmanvastuksen kasvamista kieppumiskulman funktiona. Käytännössä se tarkoittaa BC:n heikentämistä jollakin prosentilla juuri kuten tein. Kieppuminen heikentää useimmilla luodeilla BC:tä paljon vähemmän kuin moni äkkiseltään voisi kuvitella.
Lainaus käyttäjältä: JPu
Jos vertailet pitkälle matkalle tarkoitettua korkean BC:n omaavaa luotia ja vaikka vaan palloluotia ja niiden välistä eroavuutta BC:n osalta, niin ero on moninkertainen. Itsensä ympäri kieppuva luoti on välillä poikittain, jolloin ilmanvastus sillä hetkellä kasvaa 5 kertaiseksi... vastus muuttuu aivan eri suuruusluokassa kuin laskelmissasi oli, laita vaikka kertoimeksi 300%, niin olet lähempänä..
Mutta nuo numerot ovat ihan täyttä mutua, koska luodin kieppumista ei voi ennustaa ja voi vaihdella todella paljon.
Jos tosiaan löysit jostakin "kirjallisuudesta" nuo väitteet, niin laita kirja roskiin... :)
Tähän ei ole enää mitään lisättävää, sen verran metsään meni kaikki nuo sinun kommentit :D.
Yritä ymmärtää että vaikka kuinka kovasti haluaisit olla oikeassa niin väännät itsesi kannalta väärään suuntaan. Tämän ketjun tarkoituksena on antaa kuva siitä mihin asti luoti voi pahimmillaan lentää myös vettä pitkin. Näin vältetään onnettomuuksia, se on meille kaikille edullista. Varmasti joissakin tapauksessa veteen ammuttaessa luoti saattaa hyytyä nopeastikkin mutta aina täytyy varautua siihen mihin se voi lentää jos ei käy hyvä tuuri. Jos kysymys ei olisi harrastuksen tulevaisuudesta niin en olisi jaksanut kommentoida ja vääntää tästä.
Kaksi omaa havaintoa:
1. Subsonic D166 kimpoaa herkemmin pinnoista koska liike-energia ei riitä upottamaan luotia esim. jäiseen maahan vs. täysteholatinki joka uppoaa routaan
2. Valojuovilla varustetuissa projektiileissa olen havainnut kimmokkeen jälkeen skoden tekevän isoa tynnyriä vähän aikaa, jonka jälkeen projektiili vakavoituu uudelleen ja jatkaa lentoaan suoraan
Lainaa
Minä puolestani oletan, että tämäkin on pelkkää spekulaatiota. Perustan väitteeni pitkään kokemukseen leipäkivien heittelystä :shhh: , jonka väitän kumoavan väiteesi siitä, että
luoti menettää vakautensa ensimmäiseen vesikosketukseen. Lisää elävän elämän esimerkkejä voidaan löytää vesiliikenteestä, joka liikkuu ihan kohtalaisella vakaudella silloin kun kohtauskulma veden kanssa on riittävän pieni.
Lainaa
Veden, kuten muidenkin aineiden (jopa ilman) liikettä vastustavan voiman vaikutus siihen osuvaan kappaleeseen on sidoksissa kohtauskulmaan, koska vastuksella, (kitka) on olemassa sekä voima, että suunta. Paljonko siis veden ja kuparivaipan välinen kitka hidastaa luodin pyörimisnopeutta tai etenemistä kosketusajassa, kun muistetaan kitkavoimasta, ei kertoimesta, pari asiaa:
1. Kosketuspinta-alan suuruus ei vaikuta kitkavoiman suuruuteen.
2. Liikenopeus ei vaikuta kitkavoiman suuruuteen.
:?: :?:
Myönnän, että ilman taulukkokirjoja en pysty sitä tähän itsekään laskemaan, tuskin silloinkaan, ja koen, että se ei ole edes tarpeellista.
Omalta osaltani en lähtisi edes tekemään tästä asiasta tiedettä, koska virhelaskelman todennäköisyys on
suuri (mm. aallokosta johtuvat veden pinnan muodonmuutokset ja jne.) ja siitä vedettyjen väärien johtopäätösten lopputulemana voi olla vakava tapaturma, jopa kuolema :hand:
Lisäksi kitka ei ole edes ainut vastus, joka yhtälössä pitää ottaa huomioon. :doh: mm. veden ja ilman-vastukset tulevat vielä lisänä.
Näihin vaikuttaa luodin nopeus, koko ja muoto, sekä väliaineen (veden ja ilman) tiheys ja sitkoisuus.
Etsitään siis turvallisempi sektori, käytetään tilanteeseen sopivaa a-tarviketta tai -pyyntitapaa eikä vain toivota parasta.
I rest my case
Lainaa
No niin, nyt sä alat olla asian ytimessä :clap:
mielestäni er tyhjensi pajatson jo ensimmäisellä sivulla. Loppu on ollut enemmän ja vähemmän
tyynysotaa. :D