Kisan johto lupasi avata univelat pois nukuttuaan uuden threadin Häyhä 2012 kisan risuille ja ruusuille.
Kannattaa varmaan ihan hetki odottaa että se säie avataan ja sitten aloittaa jälkipeli siinä.
Mikä meni omassa toiminnassa putkeen ja mitä haasteita kohtasitte? Miten muutat/muutatte treeniä, jotta kehitystä tapahtuu? Mikä treenimuoto on toiminut?
Muut: Näitte kilpailijoiden toiminnan. Mikä vaikutti toimivalta ja missä oli haasteita? Mitä asioita kannattaisi treenata, jotta kehitystä tapahtuu?
Kaikki paikalla olleet: Miten kisaa on rakennettava, jotta se palvelee mahdollisimman hyvin sotilastarkka-ammunnan kehittymistä sodan ajan osaamistarpeita ajatellen?
Laitan kisaraportin ja kisan johtajan näkökulman myöhemmin kirjalliseen muotoon. Muutama avainkohta tässä:
- Pisteytystä tulee kehittää rankasti. Nopea ja oikea toiminta tulee edelleenkin olla arvokkaampaa, kun hidas vastaava, mutta kisakikkailumahdollisuus tahallisesti pystyyn jätettävillä maaleilla on poistettava.
- Kisojen ennakkosuunnittelua tulee kehittää. Oma työskentelyaikataulu oli aivan liian tiukka ja olin aivan liian myöhään liikenteessä.
- Rastien käytäntöä tulee valvoa niin, että asiat toteutetaan täsmälleen niin, kuin on sovittu. (eli johtajan ohjeet selkeämmäksi - sekä kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon)
- Toisaalta rutiineista on murrettava ulos. Jos tulee kehitysehdotuksia, niin niitä on kyettävä käyttämään hyväksi - tulee säilyttää kyky soveltaa lennosta. Toimitsijapuoli huomasi varmaan lauantain ja sunnuntain erot. Tarvittavat muutokset olivat hyvin pieniä - reitit, huolto, kyyditykset ja aikataulu uusiksi, kevyitä tarkennuksia rastien vetoon.
- Tehtävien jaossa on oltava tarkkana, jotta vältetään tilanteita, joissa kisan johtajan pyyntöön vastataan, että "en tee".
- Ampumaturvallisuusrutiinien kehittämiseksi tulee ottaa mallia Puolustusvoimien tämänhetkisten kenttäkaverien taisteluammuntojen vetokokemuksista. Pv ei tingi turvallisuudesta, mutta taisteluammunnat ovat silti tilanteenmukaisia ja opettavia.
- Ennakkosuunnittelua kannattaa tehdä yhteistyössä Pv:n kanssa. Omat tukipyynnöt eivät menneet parilta avainkohdalta läpi ja tein sen virheen, että luulin auttamistahdon olevan heikko. Olin todellakin väärässä, valmisteluissa, maastontiedustelussa ja kisan toteutuksessa oli mukana mahtavia karjuja. ISO kiitos heille!
- Tilanteenmukaisuutta on lisättävä. Ammunnat tulee aloittaa ilman, että tarkka-ampujia totutetaan välppäämään minuuttikaupalla varustuksen kanssa ennen suoritusta. Kello päälle ja nähdään kenellä on toimivat rutiinit.
- Kisan jälkeen on oltava sauna lämpimänä.
- jne.
Entinen eliittisotilas, 75 Ranger -rykmentin riveissä Somalian Mogadishussa taistellut (Black Hawk Down -leffan Thomaksen tosielämän esikuva) lauleskelee tässä kantrihattu päässä henkisen haasteen ensi vuoden kisanvetäjäehdokkaalle ja toimitsijoille.
Muut: Näitte kilpailijoiden toiminnan. Mikä vaikutti toimivalta ja missä oli haasteita? Mitä asioita kannattaisi treenata, jotta kehitystä tapahtuu?
Sunnuntain etsintärastilla joillakin kilpailijoilla oli puutteellisia varusteita, mutta toisaalta siellä nähtiin myös hyvää improvisaatiota tilanteen paikkaamiseksi. Monelta löytyi jotain soveltuvaa merkinantoon, kunhan raapivat hetken päätään. Kannattaa siis lukea kaikki ohjeet ja säännöt huolellisesti ennen kilpailua. Jos jotain kuitenkin jää huomaamatta, kisapäivänä ei kannata jäätyä vaan soveltaa.
"Parin molemmilta jäseniltä vaadittavat varusteet ... <SNIP> ... turvavarustus: kännykkä, merkinantopilli, merkkivalo (esim. tasku- tai otsavalaisin) ja vähintään 20 cm x 20 cm kokoinen metsämaastosta helposti erottuva signaalipaneeli (esim. toiselta puolelta kirkkaan oranssi muovikangas)"
Toinen asia joka jäi mieleen: Seurailin lauantain pitkän matkan ammuntoja hyvällä putkella hyvältä paikalta ja näytti siltä, että muutama pari ampui kohti taulua, mutta luoti kiersi maalista niukasti oikealta ohi, vaikka sää vaikutti tyyneltä. Rosoharjun tuuli on kyllä oikukas, mutta olisiko toinenkin mahdollisuus: Peruskohdistus 300 m, etäisyys mitattiin kohdalleen, laukaus oli hyvä, ei tuulta... mutta sitten kiertopoikkeama jäi huomioimatta? Sillä rastilla lähinkin maali oli niin kaukana, että kiertopoikkeamalla oli jo merkitystä osumaan. Tätäkin kannattaa jokaisen kilpailijan miettiä kohdallaan, jos jäi sellainen olo, että laukauksen olisi pitänyt osua.
Lainaa
- Rastien käytäntöä tulee valvoa niin, että asiat toteutetaan täsmälleen niin, kuin on sovittu. (eli johtajan ohjeet selkeämmäksi - sekä kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon)
Ohjeet voisi laatia etukäteen myös englanniksi, rastin vetäjän helpotukseksi, kun kisassa on mukana ulkomaalaisvahvistuksia.
Lainaa
- Toisaalta rutiineista on murrettava ulos. Jos tulee kehitysehdotuksia, niin niitä on kyettävä käyttämään hyväksi - tulee säilyttää kyky soveltaa lennosta. Toimitsijapuoli huomasi varmaan lauantain ja sunnuntain erot. Tarvittavat muutokset olivat hyvin pieniä - reitit, huolto, kyyditykset ja aikataulu uusiksi, kevyitä tarkennuksia rastien vetoon.
Aikataulu toimi sunnuntaina jo ihan hyvin.
Sellainen vaikutelma jäi koko viikonlopusta, että osa toimitsijoista oli välillä ihmettelemässä, mitä tekisi, ja osaa kuormitettiin varsin paljon yöunienkin kustannuksella... Lepoaikaakin voisi budjetoida aikatauluun. Vuosi sitten tämä oli muistaakseni huomioitu erikseen. Tosin itselläni jäi silloinkin nukkuminen vähemmälle ja aika meni rattoisasti rupatellessa, mutta se oli ihan oma valintani.
Lainaa
- Kisan jälkeen on oltava sauna lämpimänä.
Saunomisajat ja miesten ja naisten vuorot voisi kommunikoida selvemmin. Samoin sotilaskotiauton käynnit ja sellaiset. Tällaisten aikataulu toimitsijoiden tiloihin (ja myös saunan ovelle), niin on sitten selvää kaikille.
Ruokaakaan ei sovi unohtaa. Toimitsijat syövät kun sattuvat olemaan joutilaana, joten ainakin sämpylää, leivänpäällistä, juotavaa, kahvia, hedelmiä, yms. kannattaisi olla koko ajan tarjolla.
no niin kisat on käyty ja univelat nukuttu suurilta osin.
Omia huomioita kisasta.
- Yhteishenki on mahtava ja porukka reilua. Ulkomaan elävät kiittelivät kovasti porukan apua mitä heille tarjottiin ohjeistuksen kääntämiseen ja selittämiseen.
- Kisa sisälsi monia jo kokeiltuja teemoja. Perussotilaan taitoja joutui vähän kaivelemaan. Hyvää koulutusta tarkkailusta oli mielestäni maastoon jemmatut laput joita piti tähystää koko viikonlopun ajan.
- Suunnistus sinällään alkaa olla jo peruskauraa ja mielestäni tulisi paremmin sovittaa suoritettaviin ammuntatehtäviin tapahtuvana tiedusteluna.
- Pistelasku. Hyvä että muutosta haetaan mutta nyt oli niin isoja porsaan reikiä :shock: että kisakoneilu tuotti taatusti tulosta. Jos käsky on tuhota x kpl maaleja niin käsky tulee täyttää tai siitä tulee rangaistuksia. Ei voi olla oikein että tuhoamalla kaikki maalit pidemmässä ajassa vs. tuhoat yhden tai kaksi maalia nopeasti ja jätät homman siihen. On tehtäviä jossa aikaakin seurataan ja se vaikuttaa lopputulokseen mutta kun mitataan esim pitkän matkan suorituskykyä niin siihen se ei sovi.
- Tilanteen mukaisuudesta. Jos halutaan, että tuliasemassa ei seisota tai sinne tulla pystyssä niin sitten se pitää tehtävä käskyssä selvittäää tyyliin olette tarkailun alla ja jos tulette havaituiksi niin homma on siinä.
- Aikataulu toimi mielestäni hyvin ja siirtymät rastien välillä oli mukavaa :liar: lampsia. :)
- Hyvä myös on saada kovatasoisia ulkomaalaisia kisaan. Toimii hyvänä mittarina myös omana toiminnalle.
- Jälleen todistettiin se, että parhaat voittivat koska he tekivät vähiten virheitä. :clap::clap:
Kiitokset kaikille jotka olivat mukana niin kilpailijoina kuin järjestäjinäkin!
Omat mielipiteeni kisoista jäivät positiiviseksi.
+ reilu meininki, reggae-meininkiä ei ilmeisesti tapahtunut paljoakaan vaikka siihen oli pistelaskun avulla luotu selvät mahdollisuudet. Lisäksi rastituomarit olivat asiallisia enkä kertaakaan törmännyt veemäisiin nihilisteihin.
+ kisan fyysinen puoli oli edellisiin häyhiin nähden ok mikä mahdollisti turvallisen siirtymisen kotio. Mitä nyt vähän unetti..
+ ruokailu/majoitus/sauna
+ yleinen järkevyys monessa asiassa, yleisessä toiminnassa ja rasteissa
+ soveltaminen kisan jälkeen pisteitä odotellassa. Ei mennyt tylsäksi seisoskeluksi kun lauri veti väliaikashowta.
+ patruunamäärää ei oltu rajoitettu kaikilla ammuntarasteilla eikä myöskään niitä v-käyrää nostattavia 2 sekunnin ampumaikkunoita näkynyt. Eli aikaa rastien suorittamiseen oli riittävästi!
- aikataulut hieman mättivät mutteivat pahasti. Ainoa aikataulullinen asia oli pe-illan tiedusteluun lähtö 2-2,5h ensimmäisen parin jälkeen. No, piti vain lompsia suorempia reittejä ja edetä vähän uhkarohkeammin.
- rastipaikkojen vetäjillä näytti olevan vähän tietoa käytettävissä. Ehkä kisaorganisaation ja toimitsijoiden välistä informaatiota voisi lisätä tulevaisuudessa.
- pistelasku. SRA-pisteytys toimii hyvin SRA:ssa mutta omat fiilikset puoltavat sitä perinteistä tapaa jossa kilpailijat tietävät heti pisteensä rastin jälkeen eikä ampumatta jättämiset paranna tulosta.
Ammuntaa olisi ehkä voinut enemmän ja tehtäviä vähemmän mutta hyvä näinkin.
Kaikenkaikkiaan hienot kisat ja onnistuivat hyvin. Onnea voittajille!
Pistelaskusta. SRA:ssa ja Practicalissa ampumattajättämisestä rankaistaan kovalla kädellä. Oletetaan vaikka kyseessä olevan 120p (12 taulun) rasti. Jätä yksi taulu ampumatta, ja pisteet putoaa saman tien maksimissaan 80. Ensinnäkin menetät sen tauluista saatavan 5+5 pistettä osumista. Tämän lisäksi molemmista taulusta puuttuvista osumista verotettaan -10 + -10. Ja jos ei taulua edes yritä ampua sakotetaan vielä -10. Usein vielä jottei houkutusta tällaiseen tulisi, laitetaan sinne viimeiseen ampumapaikkaan useampi taulu, vaikkapa 3 tässä esimerkissä, jolloin jos haluaa tuloksen, joka ei ole 0, on sinne mentävä ampumaan ne taulut.
Eli ampumattomista tauluista tulee rankaista tavalla tai toisella, jotta yksittäisellä rastilla tuo pistelaskutapa toimisi, eikä peliliikkeitä nähtäsi. Kuten sanoin - tällaista toimintaa en itse nähnyt, mutta nyt kun asia on julki, saattaa jollekin tulla houkutus siihen. 2 minuuttia aikaa lisää(IDPA-tyylisesti) tai pisteitä pois(IPSC/SRA) ja tämä ongelma on helposti korjattu.
Mutta kokonaisuutta ajatellen tuo pistelaskusysteemi mielestäni toimii muuten vallan mainiosti. Otetaan esimerkkinä 2 rastia, jotka mittaavat eri taitoja, joita kisan johtaja pitää kuitenkin saman arvoisina. Jos toinen rasti sitten kisassa osoittautuukin merkittävästi helpommaksi, saa siitä sitten rastilla enemmän pisteitä, kun vaikeammassa rastissa pisteiden saanti on nihkeässä. Näin ollen perinteisellä kaavalla sen helpon rastin painoarvo kasvaa suuremmaksi, kun suhteutetulla laskutavalla voittajat saavat aina rastin maksimipistemäärän, ja loput sen mitä ovat suhteessa rastin voittajiin saaneet, ja molemmat rastit ovat tällöin saman arvoiset, kuten kisanjohto haluaa. Eikä mielestäni muutenkaan saman maalin kaato 5 minuutissa ensimmäisellä laukauksella ole saman arvoinen, kuin kaato ensimmäisellä laukauksella alle puolessa minuutissa.
Kisassa tuli huomattua muutama muukin tulostoimintaan liittyvä ongelma, mutta siitä sitten lisää, kun parannusehdotus on valmis.
Ammuttiin lahdenpohjukasta vesistön yli sekä lahden vasemmalla että oikealle rannalla olevia maaleja, yht. 3kpl.
Aikaa toimintaan oli 20min., patruunamäärä max. 10, 100 pist./maali, kolmen laukauksen jälkeen jokaisesta laukauksesta tuli 40 miinus-pistettä, myös käytetty aika huomioitiin. Käskynä oli tuhota viholliset mahdollisimman nopeasti.
Kirkaspeltisten jantereiden etäisyydet olivat vasemmalta oikealle lukien, 455m, 814m ja 826m ja kaikki löysivät ne suht helposti. Yleensä lähin maali saatiin kumoon ekalla laukauksella, mutta kauempana olevat tuottivat vaikeuksia. Vain yksi pari kaatoi kaikki maalit ekalla laukauksella.
Se missä mentiin vikaan kauemmissa maaleissa oli etäisyyden mittaus; yleensä etäisyydeksi arvioitiin 700-750m ja muistaakseni vain yksi pari tarjosi ekan mittauksen jälkeen yli 800m etäisyyttä.
Myös lähellä maaleja puhaltanut tuuli toi jonkun verran haastetta, mutta lähes kaikki tähystäjät osasivat kyllä tuulen veden pinnasta spotata.
Se mikä päällimmäisenä jäi mieleen oli ampujan ja tähystäjän yhteistoiminnan tärkeys. Hyvin toiminut yhteistyö johti selkeästi parempiin tuloksiin. Tuon yhteistoiminnan "ääripäinä" jäi mieleen pari tapausta.....toisessa ampuja oli jo lähettämässä laukausta, mutta tähystäjä tuulenpuskan huomatessaan käski odottamaan, kun puuska oli ohi, antoi tähystäjä luvan ampua ja ampuja kaatoi maalin. Toinen tapaus liittyy myös tuulenlukuun.......pari oli mitannut etäisyyden ja ampuja valmistautui ampumaan, tähystäjä huomasi lähellä maaleja vallitsevan tuulen ja kertoi ampujalle tuulesta. Ampuja nollasi tähystäjän huomion sanomalla ettei ole aikaa....että nyt ammutaan, kello käy ja ampui saman tien....ohi.... :?
Tehtävänä oli mukana kulkevan johtajan käskyjä noudattaen tukea hyökkääviä omia joukkoja tuhoamalla strategisesti tärkeitä maaleja(Upseeri/KK-ampuja) ja mahdollisuuksien mukaan toissijaisia maaleja.
Pisteitä sai 20 kaadetusta maalista(yht 8.) ja 70 lisäpistettä erikseen mainitun strategisesti tärkeän maalin kaadosta ensimmäisellä laukauksella. Lisäksi sektorissa oli 2 omaa kaveria, joiden kaatamisesta sakotettiin -100p. Maksimipisteet siis 300. Aikaa mitattiin ensimmäisen tuliaseman lähestymistä merkitsevän nauhan ohittamisesta toisen tuliaseman viimeiseen laukaukseen.
Ensimmäinen ampumapaikka oli kuoppa ja sen reunukset. Näkyvyys oli melkoisen heikko edessä olevan kasvillisuuden takia. Maalit (3 kpl.) olivat noin 200-270m päässä. Ampuma-asennot olivat melko soveltavia. Ampumapaikkaan päästyään käsky kuului tuhota ohjeiden mukainen maali ensimmäisenä, ja toissijaiset maalit sen jälkeen. Aika moni sai tuon ensimmäisen maalin ekalla nurin ja 2 muutakin oli helppo löytää.
Toisessa ampumapaikassa ammuttiin pienen kummun päältä. Näkyvyys oli hyvä ja sektori melkoisen suuri. Maalit löytyivät 2kpl @ 650m ja 3kpl @ noin 200-250m. Ensisijainen maali oli toinen pidemmällä olevista maaleista. Ja kuten edellisessä asemassa, myös tässä ensisijaisen maalin paikka kerrottiin ja toissijaiset maalit tuli löytää. Hyvin harva sai ensisijaisen maalia nurin ekalla laukauksella tässä ampumapaikassa.
Rastin aikana ei laukausmäärää ollut rajoitettu ja vain ensisijaisiin maaleihin ensimmäinen laukaus tuotti lisäpisteitä. Kuten edellä mainittiin, kommunikointi parin välillä oli suuressa osassa. Suuresti ihmettelin sitä, jos molemmilla on aseet, joista päältäpäin arvioituna molemmilla olisi voinut ampua varsinkin toisessa tuliasemassa niitä lähempiä maaleja, alettiin ohjaamaan kaveria maaliin, eikä ammuttu itse(koulukuntaeroja vissiin). Samaten joissain tapauksissa ohjaaminen kannattaa tehdä maisemassa olevia selkeitä kiintopisteitä käyttäen, eikä niinkään "suoraan edessä" tai "kello 12"-termejä käyttäen. Ja summittainen etäisyys tai monesko kumpare siinä suunnassa on myös hyvä mainita.
Koko rastin ohjeistus on noin 4 sivua, ja siihen tarvitsi tehdä paikan päällä muutoksia, mutta jos sen joku haluaa, niin YV:llä saa kiinni.
Jahas, ihan kivastihan se kisa meni :whistle: mutta aina jää jotain parannettavaa... paitsi tällä kertaa sille itseruoskinnalle ei heti tullutkaan tarvetta VAIKKA ohjenuorana onkin "tärkeintä ei ole voitto, vaan YLIvoimainen voitto" :dance::dance:
Sen verran on jo tullut kisoja koluttua että tähän pätee vanha sanonta: Jack of all trades, master of none ,tasainen suoritus eikä mistään nollapisteitä kuten aikaisempina vuosina on tullut napsittua.
Parannettavaa jäi silti rastityöskentelyyn...
-kumpikin mittaa ja tarkistaa ristiin varsinkin pitkät matkat (Lahti, 1 huti, voi-voi)
-jos on lupa käyttää laseria niin silloin käytetään eikä vain makuuteta sitä tetsareiden pimennossa (seuraajalava...). Laserin käyttö on hieman asenne kysymys, kun ennen ei käytetty niin se ei vielä ole niiiiiin lihasmuistissa kuin esim ristikolla katselu.
-kalusto kuntoon, Uronen AR ei sittenkään ole kovin kenttäkelpoinen silloin kun lipas on täynnä (tai edes puolillaan) ja pikku murunen likaa on välissä. MILspec jousia kehiin näihin karkeloihin! (Pasi, syöttöhäiriöitä)(Riitasaari, ei syöttänyt, pitkällä aseella kaikki maalit)
-kokoonpanolla pitkä-pyssy/pissis-arska voi joskus (usein?) olla edullisempaa heittää arska mättäälle ja kaivaa normikiikarit/laser esille. Maalin haku/osoitus nopeuttaa ammuntaa ja sillä keinolla myös kuulaa ehtii lähettää enempi ilmaan tai käyttää kiikareita spottaukseen (seuraajalava)
-voipa olla että GPS kannattaa pitää koko ajan päällä...(perjantai bonus tehtävä, omien sijainti?)
-metsä voi olla yöllä märkää...kalvohousut jalkaan jo heti lähdössä, yöllä ei kukaan välitä onko jalassa röllipöksyt vai ei
-kummallekin taskuun laadukkaat katselukiikarit
-laser taitaa olla parempi puolarimiehen tetsareissa...
Kisasta yleisesti voi sanoa että mikään ei erityisemmin ärsyttänyt, ammunnat ja tehtävät olivat osittain erilaisia ja kiinnostavia. Minun puolestani kaikki rastit voisi olla pelkkää ammuntaa mutta taitaa säännöt sanoa että jotain tehtäviäkin pitää olla mukana....
Järjestelyistä LSa ruoskii varmasti itseään ihan riittävästi mutta ehkä eniten jäi kaipaamaan tietoa/infoa : Missä, milloin, minne. Ja erityisesti niinä hetkinä kun rastikierto ei pyörinyt. Aikataulun olisi hyvä sisältää myös kokoontumisajat ja paikat. Myös ohje minne mennään/kokoonnutaan kun hommat on hoidettu. Infopiste/ilmoitustaulu toimii myös.
Fyysisyys oli sopivaa vaikka lähetti-rastilla Laurin nimeen kovasti vannoimme....näinkö taas kele. Ehkä lauantaina kävelyt olisi saanut hieman lyhyemmäksikin mutta perille päästiin ja sunnuntaina kaikki pyörikin sitten mallikaasti. La-su yöunet oli erinomainen valinta, jaksoimme samoilla silmillä kotiin eikä ojanpenkat käyneet lähelläkään. Vielä kun majoitus olisi vähemmän hajautettu niin kenties niitä jutturinkejäkin ehtisi muodostua.
Edellisistä kommenteista samaa mieltä:
-suunnistus on jo nähty ja GPS toimii pimeälläkin (vaikka kartta jäikin auton peräkonttiin). Jotain kikkaa siihen kunhan ei tule automaagisesti fyysisyyden lisäämisellä
-yötehtävän lähtöaikaerot. Ehkä se >2 tuntia alkaa olla jo aika kinttaalla että onko reilua. Isompia joukkoja samalla ajolla liikkeelle ja vaikka tiputus tien varteen pienen matkan välein. Joka tapauksessa partiot törmäilee siellä metsässä enempi vähempi.
-pistekikkailu mutta se nyt varmaan tulee ratkaistua eikä meikäläisen ala-astetason matemaattiset taidot riitä kommentoimaan siihen muutenkaan :roll:
Erityiskiitos pareille 10 ja 12, mukava oli kulkea samoilla jalanjäljillä :clap:
Hyvät kisat jälleen kerran! Oma suoritus ei häikäissyt kuin paikoitellen, mutta minkäs vajaavaisille taidoilleen voi... :?
Selkeimmät puutteet omassa toiminnassa liittyivät parin keskinäiseen kommunikaatioon ja työnjakoon. Aikapaine teki tepposet ja esimerkiksi Lava-rastilla etäisyysmittaukset ja spottaukset tehtiin hutiloiden. Tosin alkuperäinen taktiikka oli mitata etäisyydet laserilla, ja kun siviilirakkine ei toiminutkaan niissä olosuhteissa, niin homma meni vähän vaikeaksi.
Pasi-rastilla ammuttujen maalien määrä jäi laskematta, ja tähystimme maastoa arviolta minuutin turhaan, vaikka kaikki pellit oli jo kaadettu. Enemmän kilpailutekninen kuin todenmukainen asia, mutta harmitti silti jälkeenpäin.
Puoliautomaatilla ampuminen (.30) ei tee autuaaksi, jos on tottunut manuaaliin. Liikaa kärpäsiä ja häiriöitä, omalla kohdalla olisi varmaan tullut parempi tulos kahdella pitkällä pyssyllä. Puolarimiehelle oli melko vähän "varmoja" ampumapaikkoja, joten häntä olisi kannattanut hyödyntää enemmän tähystäjän roolissa.
Samoin tuli vedettyä monesti liiankin "kilpailullisesti", kun tilanteenmukaisuutta ja naamiointia ei erikseen vaadittu. Tästä kantahenkilökunta mainitsikin aiheellisesti loppulitviikkien yhteydessä ja se kalikka kolahti. Ehkä seuraava kilpailunjohtaja :shifty: ottaa asiasta kopin...
Laadukkaat binokuläärit soisi löytyvän parin molemmilta jäseniltä, kirkas stereonäkö auttaa kummasti objektien löytämisessä.
---
Tehtävissä ei ollut liiemmälti valittamista, paitsi ehkä sen yhden ammunnan läpivientiongelmat lauantaina. Ko. tuliasema olisi voinut myös olla hieman ergonomisempi, ellei akrobatiaa ollut erityisesti haettu ko. tehtävään. Pidin erittäin hyvänä sitä, että sotilaan perustaitoja, kuten kartanlukua, testattiin useammassa kohdin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, samoin pesumahdollisuus viehätti. Rasitustaso pysyi matalalla, odotin kyllä kovempaa menoa. SRA-pistelasku toimii paremmin, jos sitä tulkitaan kuten on tarkoitettu (eli penaltya pystyyn jääneistä maaleista). Näkisin, että ko. laskutapaa kannattaa käyttää nopeatempoisilla rasteilla, mutta ei välttämättä kaikissa kisan ammunnoissa.
Kiitos järjestelijöille kovasta työpanoksesta ja asenteesta! Onnittelut voittajille, tasaisen kova setti teillä!
Samaa mieltä tuosta perjantai-illan aloituksesta. Ensimmäisen ja viimeisen parin ero lähdössä taisi olla 2,5h luokkaa alunperin 7h tunnin tehtävään on jo merkittävä ja pakottaa loppupäässä lähtevät ottamaan merkittävästi enemmän riskejä reitin valinnassa. Lisäksi myös alkupää pääsee liikkumaan ehkä hieman pidempään hämärässä kun loppupään aloitustasa on jo täysin mustaa.
Ja painotan myös sitä että vaikka kartanluku kuuluu perussotilaan taitoihin niin toiminnan voisi nitoa paremmin palvelemaan varsinaista tiedustelua esim nyt tuliasemia seuraavalle päivälle.
Mitä tulee välppäykseen niin helpoin keino kitkeä se on kun käsky/rasti on selitetty niin aika käyntiin. Jos ajan haluaa käyttää välppäämiseen niin se on oma asia. Kyllä ne kamat saa hierottua siihen kuosiin että jos kevennetään niin reppu pois selästä ja menox.
Onnistuisiko kisaajien lähettäminen niin, että heidät ajetaan autolla jonnekin päämääränä olevan kohteen ympärille ja pudotellaan sinne tasaisin välimatkoin? Tällöin lähtöajat voisivat olla melko lähekkäin, matkat voisi säätää kaikille suunnilleen samanlaisiksi, eikä muiden parien kanssa törmäiltäisi niin helposti, ainakaan alkumatkasta.
"Pari etenee tuliasema-alueelle ja tuhoaa vain käsketyn vihollisen mahdollisimman vähillä laukauksilla, sekä kaksi lähimaalia"
Käsketyn maalin tuhoaminen ensimmäisellä laukauksella 200p, toisella 50p ja kolmannella ja siitä eteenpäin 10p. Molemmat lähimaalit 50p.
Tuliasema-alue oli 30 metriä leveä alue, jonne edettiin ryömien narukaton alta. Pari sai valita itse ampumapaikan ja -asennon, sekä liikkua koko tehtävän ajan alueella.
Maalina rinteessä n. 680 metrin päässä oli yksi 152H ja neljä jantteria, joilla kaikilla oli maastopuvut päällä. Tykinjohtajana toimi upseeri,joka oli poteron reunalla. Upseerin tunnisti olka-arvomerkeistä ja rähinäremmistä. Maalin löytäminen ja varsinkin oikean ammuttavan etsiminen oli hankalaa, koska piti tähystää harvan mäntymetsän läpi. Lähimaalit olivat naamioituja n. 60 metrin päässä.
Joukkueenjohtajan käsky: "Tuossa suunnassa (osoitin kädellä) noin puolen kilometrin päässä on vihollisen tykkiryhmä. Tuhoa vain johtaja, joka on upseeri! Lisäksi tuolla aukealla on vihollisen vartiomiehiä. Tuhoa ne! Me hyökätään kohta siitä yli! Toimikaa!
Tästä käskystä lähti liikkeelle 10 minuutin aika, jonka kuluessa homma piti suorittaa. Johtajan ampumisen jälkeen lähimaalit pomppasivat pystyy, ja jos niitä ei löytynyt tarpeeksi ajoissa, "joukkueenjohtaja" kävi karjumassa että "siellä niitä vilisee, tuhoa ne, meidän täytyy hyökätä!"
Havaintoja:
+ Toimikaa-sanan jälkeen kukaan ei jäänyt pelaamaan aikaa välppäämällä varusteita tai kyselemällä tyhmiä, vaan kaikki rynnivät etulinjaan. Samoin sääntö- ja pisteytysbriiffauksessa kukaan ei aikaillut tai kikkaillut
+ Varusteiden paikat olivat jo vakiintuneet, joten ei etsimistä
+ Joillakin pareilla jopa tilantenmukaista toimintaa ja maastonkäyttöä
- Amet pitää mitata. Joillakin pareilla "joukkueenjohtajan" käskyn "noin puolen kilometrin päässä" muuttui ryömimisen aikana totuudeksi, joten ensimmäiset laukaukset lähtivät ilman etäisyyden mittausta tai edes -arviointi!
- Vaikka on kiire, laser-sääntö ja sormivarmistus PITÄÄ muistaa! Tästä piti huomauttaa paria kaveria
- Hermo ei saa mennä, vaikka "joukkueenjohtaja" huutaa vieressä
- Tunnista maali, varmista tausta. Jos maali on flecktarn-kuvioitu janter, ei kannata ampua kantoja, juurakoita eikä lautahäkkyröitä
- Jos näkee maalin, sen voi itsekin ampua! Monet viittoilivat toiselle näkemänsä maalin suuntaan ja käskivät toisen ampua
- Muista ladata, muista säätää matkarumpua
- pari ar-sukuista jumitti
- Jos lähimaalia ei heti löydy, toinen suojaa ja toinen nostaa kiikarit esiin ja tähystää rauhallisesti. Meni paikoitellen säntäilyksi.
- Varmistakaa, että puhutte samasta maalista. Välillä toinen ampui eri maalia mitä toinen tähysti.
Oli mukava rasti ammuttaa, kiitos muille rastimiehille ja pv:n valvojalle.
Tehtävä Tulitoiminnan valmistelu, lauantaipäivä
Rastin tarkoituksena oli kuvata tähystämisen vaikeutta ahtaassa tilassa, jossa elektroniikka ei toimi ja maalinosoitus on vaikeaa. Pari menee Pasi-vaunuun, tähystää se pikkuikkunoista ympärillä olevia paperilappuja, joihin piti mitata suunta ja etäisyys. Lisäksi piti paikantaa oma paikka koordinaateilla. Pasi oli parkkeerattu kartalla näkyvälle pitkälle suoralle tien suuntaisesti, ja lähelle risteystä, joten oma paikka oli suurimmalle osalle tiedossa. Sillä toisella osalla oli tosi hämäriä koordinaatteja, ihan toisista kinkeripiireistä... Miten ihan oikeasti joillekin voi antaa itsenäisiä tehtäviä, jolleivat ne tiedä omaa paikkaansa ilman nauhoituksia!
Yksinkertaisimmillaan suunnat olisi voinut katsoa yleistasomittarilla suoraan kartalta, koska vaunun nokan suunnan näki kartalta. Mitään nek-, nak- tai kok-korjauksia ei tarvita ollenkaan, niitä kun tarvitaan ainoastaan käytettäessä kompassia. KISS
Havaintoja:
- Pidä liikkuessasi oma paikka aina selvillä
- Rautaisen vaunun sisällä ei toimi kompassi eikä suljetussa tilassa gps. Laserilla ei voi mitata lasin läpi.
- Pienistä aukoista ei voi tähystää kuin yksi kerrallaan, joten pitää varmistua että molemmat tarkoittavat samaa maalia
- Älä hönkäile ikkunaan, se huurtuu (aamulla huurussa olivat myös ulkopuolet)
Rasti peruskauraa, hieman tylsä vetää koska siinä joutui istumaan yksin tienposkessa 11 tuntia, ja puhumaan puolen tunnin välein minuutin verran!
Tämä Riitasaari oli yksi monista, mikä meillä meni "hyvin". Ei omisteta GPS laitetta, puhumattakaan LEMistä tai NVsta. Ei lähetty myös lainaamaan tai PVn ammattimiehiltä kerjäämään tarkoituksella. Meilläpäin koulutus keskittyy siihen, että mennään niillä vehkeillä, mitä omasta kaapista tai komppanista löytyy. Koska sinä päivänä, kun naapuri haluaa raivata elintilaa ugrilaisten maille, on pakko pärjätä PVn peruskamoilla, koska parempaa ei ole. Kompassi ja kartta oli ne vehkeet, millä mentiin kisa läpi. Etäisyyksien arviointiin tykistökiikari harvalla asteikolla + optinen tähtäin. Briiffaus ennen rastia oli todella selkeä ja kattava, ei tarvinnut paljon tyhmiä kysellä. Maailmalla on sanottu, että suunnistava vänrikki aiheuttaa omalle joukolle enemmän tuhoa, kun vastustajan tykistö :wink: Koska briiffaaja oli ainakin luutnantti, ehkei yli-, niin luotettiin myös upseerin sanaan välimatkoissa. Tarkistettin etäisyydet ja maalina olleen tykin komentaja tuntui olevan puolta kilsaa etäämpänä. Varmuudeen vuoksi lisättiin puolisataa ja ohi meni. Myöhemmin LEMittäjät kertoi, että matkaa oli noin 700 m. Ei ihme, että oli huti, kun jäi reilun metrin vajaaksi. Vartiomiehet saattiin nurin, toinen ammuttiin samalla hetkellä, kun käskettiin tuli seis. Ei tainnut siitäkään tulla pisteitä.
Suuntien arviointi Pasista oli hyvin realistinen tehtävä. Taas ottaen huomioon naapurin tapa tykittää kaikkia epäilyttäviä maastopisteitä, voi olla suuntien arviointi sisätiloissa ihan pakko, koska ilmassa voi lentää epäterveellinen määrä rautaa. Rastin vetäjä jo kirjoitti, että kartta ja kulmamitta oli periaatteessa kaikki, mitä siinä tarvitaan, koska kompassi ja GPS ei toimi raudan sisällä. Tehtiin asia pitkän kaavan mukaan ja saatiin tyydyttävä tulos, virheitä tuli siitä, että vehkeet on speksattu a la NATO 6400 piirua, mutta kotimainen on 6000 jne.
Kisa ja rastit olivat kaikki sydämmellä tehtyjä ja siitä iso kiitos kaikille järjestäjille, kenen panosta ei pysty rahalla mittaamaan, koska omaa vapaa-aikaa paloi paljon. Kilpailijoilla oli helpoin homma, kun mentiin käskyjen mukaan. Kaikki tehdyt virheet oli oma vika ja johtui sähläämisestä tai puutteellisesta varustuksesta. On useita asioita, mitä omassa harjoittelussa pitää panostaa ja kurseillä kertoa. Kisan kehityksestä vähän myöhemmin.
Tässä meiltä Lappeenrannan toimitsijoilta hiukan palautetta, parannusehdotuksia ja huomioita.
- Toimitsijoiden osalta oli perjantaina lähes koko ajan epätietoisuutta siitä mitä tehdään. Porukka oli motivoitunut tekemään vaikka mitä mutta käskyjä ja ohjeita mitä tehdä ei tullut. Parannusehdotuksena tähän olisi yhteinen toimitsijapalaveri ennen homman alkua jossa selvitetään mitä tehdään, missä ja milloin. Tässä karkea jako mihin kukakin menee.
- Perjantain ruokahuolto toimi hienosti, jotain pientä olisi hyvä varata niille porukoille mukaan jotka valmistelevat ratoja jossain kauempana.
- Ensi vuonna kannattaa tiedustella PV:n resursseja antaa varusmiehiä vartiointitehtäviin ja porteille sekä kuljetustehtäviin. Keskustelin asiasta PV:n henkilökunnan kanssa ja heidän mielestään tuo on Karjalan Prikaatissa vain järjestelykysymys. Näin saataisiin siirrettyä koulutettua väkeä porteilta rasteille avuksi.
- Lauantain rastit oli hyvin rytmitetty ja päivän pituus passeli!
- Sunnuntain purku toimi mielestäni hiton hyvin ja nopeasti. Roson osalta purun olisi voinut aloittaa aikaisemmin.
- Sunnuntain osalta kaikki hallinnollisia hommia tehneet olisivat hyvin joutaneet purkuhommiin siinä vaiheessa kun suunnittelu ja rakentaminen oli ohi, poislukien kilpailun johtaja.
- Ensi vuonna tulemme mielellämme auttamaan jos ei kilpailemaan päästä! ;-)
ps. Defenderiin tuli 520km maastoa ja hiekkatietä! :lol:
Josko minäkin nyt sitten heitän lusikkani soppaan... :dance:
Ainoa miinus oli (jälleen kerran, ylläri ylläri) tiedonkulun puute. Ja ehkä se, että porukka oli majoitettuna melkoisten matkojen päähän toisistaan.
Lainaus käyttäjältä: Jommi
Parannusehdotuksena tähän olisi yhteinen toimitsijapalaveri ennen homman alkua jossa selvitetään mitä tehdään, missä ja milloin. Tässä karkea jako mihin kukakin menee. Tätä kohtaa komppaan täysin. Eli tarkat aikataulut. Niitä olisi perjantai-iltana voinut hyvin tulostaa useampiakin ja jakaa jokaiselle toimitsijalle. Palaveri toimitsijoiden kesken ennen kisaa olisi ollut erittäin hyvä asia. Oli vähän noloa, kun en esim. oman rastini jälkeen tiennyt, mihin kilpailijoiden olisi pitänyt mennä. Se onneksi korjaantui lounaan jälkeen, jolloin saatiin enemmän infoa.
Yleisesti ottaen kisat meni todella mukavasti, mulla ainakin oli aivan mahtava vkonloppu. PV:n pojatkin ensisäikähdyksestä selvittyäni osoittautuivat aivan mahtaviksi tyypeiksi. Ja oli kivaa päästä ensimmäistä kertaa rastillekin, kun nyt luovuttiin väliaikatulosen ilmoittamisesta.
Lopputulosten laskennassa tapahtui jälleen kerran pientä viivästymistä, mutta siitäkin selvittiin (melkein :whistle: ) kunnialla. Siitä ISO kiitos Kosanderin käsittämättömälle päässälaskutaidolle :clap:
EDIT: Tulipa vielä mieleen yksi oleellinen ja tuloslaskua helpottava ehdotus:
Seuraavaa kisaa varten jokaiselle rastille pitää tehdä rastikohtaiset tulostaulukot, joista ilmenee rastipäällikkö, puh.numero ja tarkka kuvaus rastista. Puh.numero siksi, että jos tuloksissa on jotain epäselvää, rastipäällikön tavoittaa nopeammin. Sarake myös yhteenlasketulle ajalle (sekunneissa) sekä lopullinen pistemäärä. Edellyttäen, että käytetään samaa pistelaskua kuin tässä kisassa.
Ymmärrän, että rastilla ei välttämättä ole aikaa tehdä näitä yhteenlaskutoimituksia, mutta sarakkeet olisivat kuitenkin hyvä olla olemassa, jolloin ne on sitten tulospalvelussa helppo laskea ja lisätä.
Nyt kisassa käytettiin samanlaista pohjaa kaikilla rasteilla, jolloin paperit olivat niin täynnä erilaisia merkintöjä, että loppupeleissä tarvitsin kyllä muutamalla rastilla tulkkia. Puhumattakaan muutamasta rastista, jotka palautettiin A5-ruutupaperilla tai johonkin kirjoituslehtiön kanteen raapustettuna :doh:
Valmiiksi tulostetussa taulukossa myös kaikki tulokset tulevat numerojärjestyksessä. Nyt kaikki eivät niin olleet ja tämä taas vie turhaa aikaa, kun kiireessä pitää lopputulokset saada kirjattua.
Turha varmaankaan on mainita, että tulokset pitää myös toimittaa välittömästi rastin päätyttyä tulospalveluun... :shifty:
Nyt kun on herännyt keskustelua SRA-tyylisestä pistelaskusta, niin olisiko liian radikaalia laskeskella pisteet myös "vanhaan tapaan" ja vertailla näin syntynyttä tuloslistaa viralliseen; muuttuisiko se kuinka totaalisesti?
Duoda duoda... :think: Käytännössähän se ei olis vaikeeta, mutta koskaan ennen ei ole laskettu myös aikaa (ainakaan mun tietääkseni). Ja mulla ei ole edellisten kisojen rastikohtaisia tuloksia, joten en tiedä, miten ne on laskettu. Mää vaan naputin tulokset tauluun... :?
Pystyisköhän tässä kohtaa joku edellinen kilpailujohtaja auttamaan?
EDIT: Tarkoitan siis rastikohtaisia tuloksia paperiversioina.
Nii, mulla oli ajatuksena että laskis tän vuoden Häyhän pisteet uusiksi jättämällä SRA-tyyppisen pistelaskun, osumakertoimineen kokonaan pois. Toisin sanoen pari saisi ne pisteet mitkä rastikuvauksen/briiffauksen mukaisilla säännöillä tulee.
Mika: Valitettavasti ei, toi taulukko ja myös rastit kyllä löytyy mun koneelta. Joillakin rasteilla oli laskettu myös aika, mutta ne on merkitty suoraan pisteinä taulukkoon, esim. yhdessä tehtävässä "Pisteet tulevat suoraan ajasta. Kts tehtävänanto..." Öh, mulla ei sitten taas ole "tehtävänantoa", joten en tiedä laskutapaa :doh::lol:
Ja jos nyt lähden kikkailemaan tämän vuoden tuloksia noilla perusteilla, epäilen, että tuloksena on metsäkukkia juuret ylöspäin :roll:
Kun muut kävivät maanantaina Häyhän jälkeen töihin "lepäämään", niin itse suuntasin kertausharjoitukseen :?:) , jonka takia palaute ja kehitysideat kisasta tulee vasta nyt.
Yleisjärjestelyt
Lähes kaikki toimi kilpailijan näkökulmasta hienosti. Ilmoittautumispaikan osoite olisi hyvä olla tiedossa jo jonkin verran aiemmin tulevina vuosina.
Kilpailun fyysisyys
Kilpailu oli fyysesti erittäin sopivalla tasolla. Ei liian vaaativa tai liian helppo. Liikuntaa tuli päivän aikanakin rastisiirtymillä.
Pistelaskusta
SRA pistelaskenta on kehitetty SRA:han ja tukeutuu SRA:n sääntöihin. Nyt käytettiin SRA pisteytystä ilman ampumattoman maalin vakavaa rangaistusta. Mielestäni tämä ei ollut toimiva ratkaisu. Ammunnat sinällään olivat pääosin hyvinkin toimivat mutta pistelaskujärjestelmä toi mukaan tarpeettomia porsaanreikiä ja osaltamme Häyhä historian erään tiukimmista virherangaistuksista.
Käyn läpi SRA pistelaskennan puutteita esimerkkien kautta, jotta asia valottuu paremmin.
PASI rasti: Tehtävänä oli ampua maalit jaster maalit mahdollisimman nopeasti PASIn katolta(tähän oli taktisempi kuvaus). AMET:it olivat pääosin luokkaa 0-300m. Jokunen saattoi olla kauempanakin. Maalit näkyivät pääosin hyvin, mutta yksi maaleista oli heinikossa oleva puolipelti. Meillä meni MIKA:n kanssa 40sek ensimmäiseen 7 jasteriin. Mikäli olisimme lopettaneet tuohon olisimme saaneet ilmeisesti kilpailun korkeimman tai toiseksi korkeimman pistemäärän tehtävästä. 8:nnen maalin etsintään menikin sitten aikaa reilusti enemmän. Meillä oli myös lasku mennyt nopeassa ammunnassa sekaisin joten hetken haimme lisää maaleja ennekuin käskimme ajan poikki.
Tuo kahdeksas maali sattui näkymään Puolalaisille riittävän hyvin että se havaittiin nopeasti. He ampuivatkin kaikki maalit alas 42 vai oliko 47sek ajalla.
Myös monella muulla parilla oli vaikuksia nähdä kirkaat pellit nopeasti. Eräs pari ampuikin tästä johtuen todennäköisiä kohtia---Hahmoja jotka ehkä olivat jastereita.
Maalien epätasaisesta näkyvyydestä emme pääse ta kisoissa koskaan luultavasti täysin irti. Nähdäkseni oikea pistelaskutapa PASI rastiin olisi ollut kiinteä tiukka aika esim minuutti. Tuon jälkeen suoritus päättyy ja lasketaan osumat. Tulos on välittömästi tiedossa ja siirrettävissä tulostaululle.
Seuraajalava: Etäisyyksiltään pitkän matkan rasti. Pääosa maaleista ja varsinkin helpoimmin havaittavat jasterit olivat 800m ja päälle etäisyyksin. Tuliasema oli kuitenkin asetettu kivikkoon. Tällä oli ilmeisesti haettu taistelutilanteen mukaisuutta tms. Rynnäkkökiväärillä tai muulla pienempikaliiperisella aseella ampuminen hankalasta asennosta onnistuu helpommin. 338LM tai vastaava vaatii hyvän tuen aseelle jotta aseella voidaan vaikuttaa ja osua. Kyse oli pitkän matkan ammunnasta, jolla kuvattiin ilmeisesti hyökkäyksen tukemista. Mikäli ammutaan rastin mukaisille etäisyyksille ja halutaan että tarkuuskiväärin tulella on vaikutusta taistelun kulkuun olisi aseen oltava paremmin tuettu. Mikäli ainoa ampumapaikka josta tulialueelle voi vaikuttaa, pakottaa ampumaan huonosti tuetusta asennosta olisi tukeminen parempi suorittaa jollakin muullaa välineellä(tykistö, heitin, krhkk jne). Tältä rastilta parhaatkin saivat ilmeisesti vain 3 osumaa.
SRA pistelasku ei nähdäkseni tuonut tähän tehtävään mitään lisäarvoa. Tehtävä olisi aivan yhtä hyvin voitu antaa seuraavasti. "Tukekaa omaa hyökkäystä muovinasuhoin rajatun sektorin alueella. Teillä on 10minuttiia aikaa tsästä pisteestä lähtien valmisteluihin ja 10minuttia ammuntaan(mikäli siis halutaan pulssi päälle kuten kilpailkun johto ilmeisesti halusi). Rastin pisteet määräytysivät yksinkertaisesti osumien määrästä käytettävissä olevan ajan sisällä. Uskoaksenio pääosa kiilpailijoista käytti tähän rastiin maksimiajan, joten lopputulkos olisi ollut sama.
SRA pistelaskun myötä tälle toi myös osaltamme erittäin tiukan tuomion. Koska kaikki maalit eivät olleet ammuttavissa vasemman puolisesta asemasta, päätimme vaihtaa ampujaa. Oikean puolinen kilpailija ojensi kaukoputken vasemman puolisen kilpailijan saataville. Vasemman puolisen ampujan ase ei ollut tässä tilanteessa varmistettu ja pesässä oli patruuna(virhe!). Kaukoputken kolmijalan kärki osui vasemman puoleisen ampujan aseeseen(virhe2!) ja ase laukeisi. Ase oli kuitenkin suunnattu turvalliseen suuntaan ja ampuja oli perän takana vaikka asetta ei itse laukaissutkaan. Tuomari keskeytti toiminnan ja rasti tuomittiin osaltamme nollapisteille =DQ. Olimme tätä ennen saaneet jo yhden osuman n800m etäisyydelle 4m/s efektiivisessä tuulessa. Perinteisellä laskutavalla meille olisi voitu antaa tuosta osumasta pisteet vaikka rasti olisi keskeytetty. Nyt ajan suora vaikutus vaikutti tilan teeseen niin, että olisiimme itse asiassa saaneet etua virheestä, mikäli aika olisi kesketetty virheeseen ja annettu pisteet sen mukaisesti. Näin ollen pisteet oli pakko tuomita nollille. Tuomio oli nähdäkseni erittäin kova. Keskustelimme asiasta, mutta emme tehneet protestia. Se ei nähdäkseni ole oikein ta kisan hengen mukaista. Lopulta me olimme sen virheen tehneet. Tästä huolimatta en pidä tulevaisuuden kannalta Seuraajalavan kaltaista järjestelyä järkevänä.
1. Kilpailijat ovat väsyneitä edellisestä yöstä
2. Ahdas hankala ampumapaikka hankaloittaa kilpailijoiden toimintaa ja vaikeuttaa tuomarin puuttumista vaaratilanteisiin.
3. Muutoin hyvä pitkän matkan rasti muuttuu helposti hätiköinniksi ajan vaikuttaessa suoraan lopputulokseen.
4. Mikäli ammutaan pitkille matkoile aseen pitää olla hyvin tuettu. Nyt voitasiinkin sanoa, että vaikka Seuraajalavalta teoriassa saattoi ampua pitkällekkin, oli pitkän matkan ammuntojen merkitys enemmän LAHTI ja Riitasaari tehtävien varassa.
5. Ampumista hankalista asennoista oli jo testattu Kosanderin ja Heggksen rasteilla(järkevämmillä etäisyyksillä) sekä Pasin katolta. Tässäkään suhteessa en pidä järkevänä että pisimmät etäisyydet tarjoava ampuma paikka hankaloituu tarpeettomasti. Asiaa oli jo muuaalla testattu muissa ammunnoissa.
LAHTI ja Riitasaari ammunnoista minulla ei ole moitittavaa. SRA pistelasku toimi näissä kohtuullisen hyvin, mutta myös nämä rastit olisi voitu toteuttaa rajatun ajan ja suoraan osumista tulevin pistein.
SRA pistelasku sopi sinällään Kosanderin ja Heggiksen ammuntaan.
------->Jatkoa ajatellen SRA pistelasku ta kisassa tulisi nähdäkseni rajata ammuntoihin, joissa maalit on selkeästi havaittavia ja suhteellisen lähellä(0-500m). Asettasin myös ohjeelliseksi niiden osuudeksi korkeintaan 1/5 kilpailun ammunnoista. Muutoin aikapaine ja pistetys tulisi saada aikarajojen ja maaleista saatavien osumien kautta.
Nopeus on vain yksi osatekijä ammunnassa. Pitkän matkan ammuntojen osalta osuminen on nähdäkseni tärkeämpää kuin aika. SRA pistelasku painottaa pitkän matkan toiminnan kannalta liiaksi aikaa. Mikäli porsaanreikiä ei tukita tehokkaasti, on meillä jonakin vuonna kisa jossa on mahdollista ampua rastilla esim 8 jasteria alas 0-1500m etäisyyksin, mutta kisaaja päättää ampua vain yhden maalin läheltä. Maalien vaihtelva näkyvyys tekee SRA ajanotosta nähdäkseni hyvin vaikeaa ta kisassa.
TEHTÄVÄT
Hyviä tehtäviä pääsääntöisesti kaikki. Jatkon kannalta näkisin itse mielummin laajempia kokonaisuuksia, kuin pieniä irrallisia tehtäviä kuten nyt. Pieniä tehtäviä tulee helposti teetettyä johtuen aikataulusta. Isojen tehtävien teettäminen on perinteisellä rastikierrolla vaikeaa. Viime vuonna alkuperäinen ajatus oli käyyttää 4 parin partioita, jotka heitetään samanaikaisesti jollekkin suoritualueelle. Ajatusta käytettiin lopulta vain osin. Testata voisi laajemmassakin mittakaavassa. Eli rastikertomalliin suhteutettuna tehtävät olivat hyviä/erinomaisia.
Yösuunniistus/tiedustelu on ollut Häyhässä mukana vuosina 2010,2011,2012. Vuonna 2008 oli pitkä jalkapatikka ja 2009 iltayön tähystystiedustelu ja marssi pois. Tulevana vuonna en toivo välttämättä yösuunnistusta näkeväni tehtävälistassa. Ote säännöistä: "kilpailu ei saa muodotua tiettyjen standarditehtävien toistoksi"
Tämä ei tarkoita sitä että haluasin 2007 ja sitä edeltäneiden vuosien kuntosuunnistuksen takaisin. Yösuunnistus on sinällään jalo taito, mutta käytännössä hyvin vaikea toteuttaa kaikille tasapuolisesti. Tänä vuonnakin jälkipäässä lähteneet saivat 2,5h vähemmän suoritusaikaa kuin kärjessä lähteneet edeten osin hämärässä. Tein itse saman virheen viime vuonna. Toivonkin että ensivuonna mikäli yösuunnistus on mukana tehdään lähtö yhteislähtönä, kuten FinnSniperissä tänä vuonna. Myös tässä on puutteensa, mutta lähtökohtaisesti tehtävä on enemmän sama kaikille tuolloin. Samanaikaisesti suoritettavien tehtävien vaikeus on sumpuuntuminen. Varsinkin mikäli kaikki pyrkivät samanaikaan jolleklin kohteelle on tiedossa ongelmia. Suunnistuksen osalta yösuunnitukset tuppaavat ohjaamaan liikkeen teille/teiden läheisyyteen.Mikäli maasto on kuten Vekarajärvellä ei yön pimeydessä metsässä eteneminen ole kovin nopeaa. Kivisyys louhikkoisuus, suot ym hidastavat vauhdin ja samalla rytinä on helposti melkoinen. Itse olen laskenut vauhdin olevan yö ja tiheä metsä olosuhteissa noin 1km/h. Mikäli suorituaika on eri eri pareilla, ohjaa etenemisen hitaus väkisinkin liikeen pääsääntöisesti teille, jolloin kiinni jäännin riski kasvaa. Mallia yötiedusteluun voidaan ottaa nähdäseni FS 2012 järjestelyistä.
Nyt kun tästä SRA-pistelaskusta on kerran puhetta, niin on hyvä muistaa pari juttua:
1. Rastit eivät ole samanlaisia tai saman arvoisia.
2. Pisteet/Aika on VAIN yksi tapa laskea yhden rastin tuloksia. On olemassa muitakin. (esim. Fixed time-tyylinen ratkaisu, jossa aikaa ei sinänsä mitata)
3. Ei ole pakko noudattaa SRA/IPSC/IDPA/jokumuu sääntöjä - rastilla voidaan laskea pisteet ihan miten halutaan. Mielikuvituksettomuus vain rajana.
4. SRA-pistelaskujärjestelmä ei ole tapa laskea yhden aseman/rastin/stagen tuloksia, vaan kokonaisen kisan tulokset.(Mikään ei tietenkään estä sen käyttämistä vain kilpailun osana.)
Koko laskusysteemin idea on tasapainottaa vaikeat rastit helppojen kanssa samalla linjalle, jotta niiden painoarvo kokonaiskilpailussa säilyy sellaisena, joksi ne on tarkoitettu. Olettaen, että meillä on vaikkapa 2 tehtävärastia, joissa molemmissa maksimipistemäärä N. Toinen rasteista vain osoittautuu syystä tai toisesta huomattavasti vaikeammaksi ja siitä saadaan järjestäen noin 0,5x helpomman rastin pisteistä. Vanhalla pistelaskujärjestelmällä hyvän ja huonon suorituksen välinen ero on silloin kokonaistuloksissa paljon pienempi, jos se sattui vaikealla rastilla, kun taas suhteutetulla laskutavalla(SRA/IPSC/jne.) erot tulevat samalla tavalla näkyviin molemmilla rasteilla. Rastien painoarvoja voi sitten kilpailun johtaja määrätä miten mieli tekee.
Se, että löytämättömien maalien ampumattajättämisestä ei jaettu pakkasta, oli kieltämättä virhe, jota olisi voinut käyttää hyödyksi. Tämä on kuitenkin niin helppo asia korjata, ettei se voi olla esteenä ajanotollisten rastien käytölle.
Oma mielipiteeni on, että vanha pistelaskusysteemi toimii kyllä ihan kivasti, mutta sopii vain sellaisiin kisoihin, jossa kaikki osasuoritteet ovat samanlaisia ja saman arvoisia. :think:
Lainaus käyttäjältä: er
SRA pistelaskun myötä tälle toi myös osaltamme erittäin tiukan tuomion. Koska kaikki maalit eivät olleet ammuttavissa vasemman puolisesta asemasta, päätimme vaihtaa ampujaa. Oikean puolinen kilpailija ojensi kaukoputken vasemman puolisen kilpailijan saataville. Vasemman puolisen ampujan ase ei ollut tässä tilanteessa varmistettu ja pesässä oli patruuna(virhe!). Kaukoputken kolmijalan kärki osui vasemman puoleisen ampujan aseeseen(virhe2!) ja ase laukeisi. Ase oli kuitenkin suunnattu turvalliseen suuntaan ja ampuja oli perän takana vaikka asetta ei itse laukaissutkaan. Tuomari keskeytti toiminnan ja rasti tuomittiin osaltamme nollapisteille =DQ.Tämä taasen ei liity mitenkään pisteiden laskemiseen, ja saatu rangaistus oli joko rastin johtajan tai kilpailujohdon ratkaisu. Toiminnallisen ammunnan puolella tällaisille turvallisuusrikkeille on toleranssi tasan nolla. Jos SRA-sääntöjä olisi noudatettu, olisi molempien kisa päättynyt siihen, joten siihen nähden rangaistus oli itseasiassa melkoisen armollinen. ReSul:n säännöt eivät tähän kuuleman mukaan ota kantaa, mutta eiköhän tästäkin asiasta saada kattavampi päätös tulevaisuutta ajatellen.
Lainaus käyttäjältä: er
Maalien epätasaisesta näkyvyydestä emme pääse ta kisoissa koskaan luultavasti täysin irti.Maalataan kaikki pellit kirkkaan oransseiksi. :D
Aikarastit pakottaa kummatkin toimimaan ampujina ja joskushan se on tehokas ja suositeltava tapa. Pidemmillä matkoilla spotteria käytetään kuitenkin juuri osumaprosentin kasvattamiseen. Mielestäni kaikilla rasteilla ei ajan mittaus ole fiksua muutoin kuin että rastilla voi olla joku maksimisuoritusaika.
Kaikki pisteytystavat mahtuu kyllä samaan kisaan joten sekkaria ei aina tarvita. Ampumanopeutta mittaavilla rasteilla ajanoton pitäisi kuitenkin päättyä viimeiseen ammuttuun laukaukseen eikä vasta siihen että pari ilmoittaa ammunnan loppuneen niin kuin kai jollain rastilla tänä vuonna oli. Jos näin ei ollut niin olen ymmärtänyt väärin ja saa korjata.
Sinänsä "kaikki" tietenkin käy kunhan säännöt ovat samat kaikille.
Nyt kun dataa on tarjolla niin entä jos joku xls-guru tekisi pienen simulaation miten erilaisilla pisteytyksillä/ajanotoilla/virhepisteillä/rankuilla saadaan eroavaisuuksia? Aikapaine oli osittain kiva mauste ja pisti veren kohisemaan... :evil:
Omasta mielestäni kelloa ei ehkä tulisi pysäyttää jos tauluja on vielä pystyssä lajin luonteesta johtuen (naamioidut maalit, etäisyys jne). PASI rasti oli hieman erilainen koska maalien laskeminen kuului "arvosteluun". Toisaalta samahan se on, jos lasket pieleen niin sama lopputulos, kello käy ajan loppuun ammuit kaikki tai et sitten pysäyttänyt kelloa itse. PASI testasi nimittäin erittäin erinomaisesti paineen alla työskentelyä...
Ampumatta jätetystä maalista tulevat rankut voivat olla hieman subjektiivinen näkemys, riittääkö että merkkaat maalin ja yrität ampua sitä = kello käy kunnes aika tai patruunat loppuu mutta miinuspisteitä ei tule. Miten rastituomari asian tulkitsee, se pitää sopia ja miettiä tarkasti. Toisaalta se maalin merkkaaminenkaan ei kuulosta kivalta mutta tasapuolisuuden nimessä sekin varmaan menee.
Ampumanopeutta mittaavilla rasteilla ajanoton pitäisi kuitenkin päättyä viimeiseen ammuttuun laukaukseen eikä vasta siihen että pari ilmoittaa ammunnan loppuneen niin kuin kai jollain rastilla tänä vuonna oli. Jos näin ei ollut niin olen ymmärtänyt väärin ja saa korjata. Meidän rastilla (tukikohta) aika otettiin viimeiseen laukaukseen, mutta "ryhmänjohtaja" tiedusteli vähän väliä onko kaikki maalit nurin. Toki sitten kun kaikki maalit oli ammuttu niin ammunta pysäytettiin. Eli periaatteessa jos ryhmänjohtaja kyseli niin maaleja oli pystyssä ;) Jotku parinkin minuutin etsimisen jälkeen sanoivat homman seis, mutta aika todella otettiin vikaan laakiin.
Se mikä meidän rastilla tuli huomattua aika vahvasti oli parien kommunikointiongelmat ja parien vaikeus irrota "tähystäjä - ampuja" roolista siihen että molemmat tähystävät ja ampuvat itsenäisesti. Osalla pareista (jos otetaan hyvänä esimerkkinä tämä nuorempi puolalaispari) tuo homma toimi oikein mallikelpoisesti. Samoin monet yrittivät tähystää maaleja kiikaritähtäimien läpi kun parempi vaihtoehto olisi ollut tavalliset kiikarit ja osittain maalit näkyivät jopa paremmin paljain silmin kun maalit olivat viher - huomiosininen camotettuja.
Yöllinen tiedustelu ja sen ajoittaminen siten, että kaikilla olisi suht sama mahdollisuus on varmaan vaikea tehtävä. Viime vuonna me oltiin viimeisien lähtijöiden joukossa ja lopulta tuli hoppu.
Tänä vuonna oltiin ensimmäisten joukossa mutta ei sitä aikaa siitä huolimatta ollut tuhlattavaksi. FS2012 kaltainen yhteislähtö voisi olla ratkaisu. Ei ainoa mahdollinen mutta yksi vaihtoehto.
Ampuminen: ampuminen on aina mukavaa ja sitä harrastaisi tällaisissa maastoissa enemmän. ResUlin säännöt sanoo, että maksimissaan 66% pisteistä saa tulla ampumisesta. Ok, tämä selvä.
Nyt oli 5 ampumarastia ja tehtäviä 9. Ampumarasteilta sai max 300p ja tehtävistä max 150p.
Mitäpä jos ammuttaisiin 10 rastia ja niistä max pointsit olisi 150p/ rasti ja tehtävien lukumäärä tiputettaisiin n. puoleen ja pisteet tuplattaisiin tai sovitettaisiin siten, että pysyttäisiin sääntöjen puitteissa?
Tehtävistä voisi tehdä hieman pidempiä ja monipuolisempia. Saisi ampua tarpeeksi ja ei ehkä 1 töppi ammunnoissa välttämättä kaataisi koko kisaa.
Toki tämä asettaa haasteet järjestelyille mutta jos ei anneta aikaa välpätä vaan tilanne alkaa heti niin tuskin ampumarastin suoritusaika oleellisesti pitenisi ja kun tehtäviä ei ois niin paljon niin ajan käyttö plus miinus nolla.
Riittääkö jokaiselle ampumarastille sitten PV:n henkilökuntaa onkin sitten eri juttu.
Sitten se mitä kaipasin ja hieman odotin oli "tarkkaa" ammuntaa. Eli hieman pienempiä maaleja kuitenkin suht järkevillä etäisyyksillä. Esim. FS2012 rastilla 4 oli 300m kohdalla Ramori pelti jossa 10x10cm kolo josta pilkisti Jasteri takaa.
Ei ole ihan mahdoton mutta mukavan haastava. Eli testattaisiin onko se ballistiikka hallussa.
Kisakokemukseni ei ole kovin kova mutta mielestäni niin tässä kuin edellisessäkin Häyhässä Rölli on ollut mielestäni lähinnä koristeena. Kaipaisin rastia jossa sille oikeasti olisi käyttöä ja se toiminta mitattaisiin oikeesti. Olihan siitä hieman etua siellä "tiedustelu uhan alla" rastilla mutta vain vähän. Toki tehtävä jossa sitä tarvitaan voi olla vaikea toteuttaa ajan käytön suhteen mutta jos tehtävien lukumäärää karsittaisiin ja lisätään ammunta rasteja niin ehkä yksi (1) pitkä tehtävä mahtuisikin mukaan. Ehkä.
Se oli jo etukäteen tiedossa, että pistelasku kirvoittaa keskustelua mutta se on vain tervettä. Minulla ei nyt ole niin lujaa mielipidettä eri tapojen välillä kunhan säännöt on kaikille samat ja etukäteen tiedossa.
Toki mahdolliset porsaanreiät pitää tukkia ja jos tahallaan jätetään ampumatta taulu tai etsimättä jokin rasti niin ne holet pitää tukkia. Ei ole ylivoimainen homma.
Erittäin hyvä homma, että saatiin nukkua la-su yö. Väsyneenä ajaminen kun on pyrstöstä.
Saunamahdollisuus lauantaina oli todella hieno homma.
Ruokailu järjestäjän puolesta, erittäin hyvä niin saadaan keskittyä oleelliseen. Ei tarvitse muonaa roudata mukana koko aikaa.
Lopuksi, tämä siis rakentavana kritiikkinä eikä kohdistu keneenkään yksittäiseen henkilöön ja älkööt kukaan pahoittako mieltään. :)
Kilpailun johdolla oli varmasti raskas taakka joten kiitokset vielä siitä, että saivat kisat kunnialla läpi. :clap:
Tässä ovat er ja muut minua fiksummat käynneet tärkeämät asiat hyvin kehittävasti läpi. Tässä sitten oman ja parini ajatuksia. Ehdotuksissa otetaan huomioon PVn ja reservin tarkan ammunnan osaamisen kehitystarve perusvälineillä.
Kilpailijoiden varustuksen pitää pohjautua PVn aseisiin ja jakokamaan, eikä siihen, mitä on siviilimarkkinoilla haalittu vuosien kuluessa ja tuhansien eurojen arvosta. Oli hienoa nähdä kaikki subMOA puoliautomaatit 25x suurentavilla kiikareilla, LEMit ja yönäkölaiteet. Toisilla oli sitten 2 pulttilukkoa tai pultti ja perusrynniky rautatähtäimillä. Onko samantasoista? Sitten istutaan hetkeksi alas ja mietitään, mitä varikolta saa päivänä X? Se on TRG tai kivääri 85 ja siihen mukaan RK, ehkä punapisteinen. 7x50 Fujinon pitäisi myös tulla ja tosimiehille ehkä Zeissin 30x kaukoputki TRGn lisäksi. Niillä pitäisi sitten kenttäarmeijan voittaa sota.
Kivääri, kiikari, kartta ja kompassi. 4K. Kaikki sähkötoimiset harpättimet ovat kivoja ja helpottavat taistelijan elämää, mutta meneekö asia nyt vähän epärealistisen kilpavarustelun puolelle, missä keskituloisen harrastajan on hankala pysyä mukana? Kuinka pitkälle oikeassa tilanteessa riitäisi paristoja ja akkuja? Länsivaltojen erikoismiehet kantaa kentälle selkä vääränä mukaan akkuja, paristoja ja latureita. Mutta ne on erikoisjoukot, kenellä annetaan melkein kaikki vehkeet, mitä osataan toivoa.
Voisiko seuraavan vuoden Häyhän teemana olla 4K tai "back to the basics" ja "one shot one kill"? Häyhä teki työnsä talvella perusvälinein. Sokerinpaloja taskun pohjalle ja passiin. Ja on legenda, koska oli niin kova tyyppi.
Pidän itseäni huonona suunnistajana, kisa mentiin kartalla ja kompassilla, kun ei muuta ollut. Sen näki jo sunnistuksen alussa, että GPS oli must, kun kysyttiin keskellä anonyymiä hiekkatietä, että tarkka sijainti ja heti!? Tie oli oikein, mutta tarkan pisteen löytämiseen olisi tarvittu toimiva GPS tai pari minuuttia enemmän aikaa. Surullista huomata, että kartanlukutaitoa ja/tai suuntavaistoa mittaavilla rasteilla meille tuli yli keskiarvon pisteet, joten taas nähtiin, että GPS tappaa suunistustaidon. Taas ammunnoissa oltiin pisteiden mukaan surkeita, vaikka saattiin valtaosa maaleista kumoon, kului aikaa runsaasti, koska ei se pulttilukkoinen ole tulinopeudeltaan lähelläkään puoliautomaattia. Ja jos ei ole paukut rajoitettu, niin se on ihan eri asiaa, pystyykö ampumaan 3-5 tai 20-30 paukkua ennen lippaanvaihtoa. Onko se reilua niille, joka kantaa vaan kivääriä ja rynkkyä, koska parempiin ei ole varaa? Mielestäni kisan henki kärsii, jos menestyksen edellytys on muhkea pankkitili. Pidän aikarajoitusten säilyttämistä tärkeänä, koska ne lisää paineita ja on hyvin realistisia. Osumat ovat tärkeämpiä kuin suoritusaika, joten en pidä practical-tyylisestä pistelaskutavasta, mielestäni se korostaa liikaa nopeutta tarkuuden kustannuksella. Jos se on yleisesti suosittu ajanlaskutapa, niin olkoon, mutta kaikki practicalista tunnetut rokotukset niille, joka pyrkii taktikoimaan, jättäen maaleja ampumatta. Pidän myös patruunarajoitusta tärkeänä, esim. 5 maalin rastin max 10 patruunaa, osumat ensimmäisellä 100 pistettä, toisella 25. Myös pisteytyksessä pystyy huomioimaan etäisyyksiä, esim. 300 m Jaster on kerroin 1,3 ja 600 m 1,6. Kaipasin enemmän lyhyen matkan ammuntoja, kokemusta on, että tikkuaski 100 m tai savikiekko 300 m ei ole mikään helppo maali. Tosiasia myös se, että jokainen ylimääräinen laukaus nostaa reippaasti vastustajalle paljastumisen todennäköisyyttä, tarkoittaen, että kaikki tulietäisyydellä olevat asejärjestelmät keskittyy snaippereiden asemaan.
Jasterin etäisyyden tarkka mittaaminen kiikarilla 500+ metreille on hankkalaa, virheen pitää pysyä alle 5% rajaa, muuten ei tule osumaa, koska lentorata putoaa jo reipaasti. 20-60x suurentava kaukoputki auttaa vähän, mutta ilman väreilu ja putken tutina häiritsee. Toimivan LEMin omistaminen rasteilla, missä valtaosa maaleista on 500+m, on valtava kilpailuvaltti.
Mielestäni apuvälineiden, kuten LEM, GPS ja NV käyttöä tulisi rajoittaa rankasti, koska niiden omistaminen antaa ison valtin. Tehtävissä, missä ne on maalaisjärjen ja käytännön mukaan tarpeen, on vehkeet järjestäjien puolesta. Myös puoliautomaattien käyttöä pitää rajoittaa, koska ne on iso valtti. Jos patruunamäärät rajoitetaan, niin etu vähenee. Ilman suurennusta on puoliautomaatti realistisempi, koska se on tosiasiassa 15-150 m suojaase, millä pidetään pahisten naamat turpeessa, jos pitää itse paeta.
Sunnistuksella oli melko vähän tekemistä ta-tehtävien kanssa. Suunnistuksen etäisyydet oli realistisia, koska pitää pysyä omien "sateenvarjon" alla. 81 mm max kantama on 5, mutta tehokas 3,5 km, siitä pystyy jokainen laskemaan, kunka kauas tiedustelijoita kehtaa lähettää. Prikaatin tiedustelu on etäämpänä kun maakuntajoukkojen. Lähdettiin viimeisten joukossa pari tuntia ensimmäisten jälkeen, tuli kiire ja yhtä rastia ei edes yritetty, koska ei mielestämme aika riittänyt. Miksei siinä sillalla, missä piti olla klo 5 jälkeen, ollut esim tähystystehtävää? Kaikki parit tulee metsän kautta asemiin ja klo 5 lähtien vilautetaan koodilappuja, mistä pitää kirjata aika ja koodi. Samalla sillalta tähystetään kilpailijoita, huomatut saa reippaasti miinusta ja tiedon, mikä paljasti. Sillalla on myös auto, minkä mitat on tiedossa ja pitää mitata etäisyys asemiin alle 5% virheellä maksimipisteiden saamiseksi. Näkee myös asemien sopivuuden ja röllien toimivuudet. Nyt parit vain torkkui klo 5 odottaen metsässä. Pimeässä metsässä likkuminen on hankalaa jopa NVn kanssa, oli paha kunnella, miten miehet meni kuin sonnilauma, ryminä kuului satojen metrien päähän. Myös otsalamppujen käyttö näkyy kauas, eikä pierun jälkeen kannata kovin paljon naureskella... Lämmin ruoka oli hieno, mutta kilpailijoille olisi riittänyt kuivamuonasetti kisan alussa ja lämmin ruoka ennen kotiin lähtöä. Outoa oli nähdä valtaosalla röllin korvikkeita, koska ei kieli taivu kutsumaan semmoisia setteja rölleiksi, missä vanhaan metsastystakkiin on ommeltu kourallinen riekaleita, Röllin kanssa ei partioida, vain se muokataa ja laitetaan ennen tähystys- tai tuliasemaan liikkumista. Syitä on useita. Ensinäkin rölliä ja kiikarikivääriä kantava on vastustajalle tärkeä maali, mutta paria reppujen kanssa patikoivaa solttua ei heti ammuta. Toiseksi, rölli on liikkuessa todella kuuma ja väsyttää taistelijan nopeasti. Kolmanneksi, rölli tarttuu kaikkeen, kahisee ja repeytyy. Rölliä pitää muokata toimintaalueen mukaan jatkuvasti, sitä näki harvoilla, vääränlainen rölli ei naamioi, vaan paljastaa. Viellä lyhyesti tärkeämmät ajatukset:
4K eli huomiota perusasioihin;
Aikarajoitus, patruunarajoitus ja rastin kuvaus odotusalueella;
Pistelaskusta melkolailla samaa mieltä. Mitä tulee varusteisiin niin eri linjoilla mennään. Enkä jaa myöskään näkemystä siitä et puolari olis jotenkin paremmin sopinut kisaan tai olis nopeampi ampua OSUMIA. Somotus ei ole koskaan nopeaa. Vaikka meillä oli lem käytössä niin silti mitattiin spotterillakin. Ja esimerkkinä pulttilukon nopeudesta esim er:n suoritus lahti-rastilla. Kaksi ls ohi ja silti nopein aika.
On näistä varusteista aiemminkin taitettu peistä mutta kuski on mikä ratkaisee. Ei se että ajetaan bemarilla ja ammutaan trg:llä. :)
Mitä tulee kartanlukuun niin kuten pe-iltana moneen kertaan todettiin lisätehtävä on sotilaallisia perustaitoja mittaava tehtävä. Riitti kun pysyi kartalla kun autolla ajettiin. Ei siihen gepsiä tarvita.
Ihan asiaa yllä. Mutta itselläni taas sellaiset mietteet, ettei tälläkään kertaa suosittu kallista tekniikkaa saati bemareita. Mielestäni mikään a-rasti ei antanut ylivoimaista valttia puolareille, ja nopealla kampikädellä se pulttilukkoinenkin veti toista laakia perään ennen kuin edellinen hylsy oli tippunut pasin katolta maahan asti. Puolari ei tee autuaaksi, ehkä pikemminkin päinvastoin kun sillä annetaan tasoitusta heti kun amet kasvaa vähän pitemmäksi.
Mitä tulee "omien sijaintiin", niin siinä käsittääkseni tarkimmat arvot vedettiin lonkalta sekä kartalla ja kompassilla, eikä GPS:llä, joka monesti valehtelee keskellä skuttaa enemmän kuin kätevä kartanlukija. VV helpottaa yöllä liikkumista huomattavasti, sen on totta mutta tälläkään kertaan yhtäkään ilman GPS:ää/valonvahvistinta olevaa paria ei jäänyt kiinni vastajoukoille. Tai jos jäi, niin oli ihan omaa tötöilyä. Sen verran helppo oli tiedustelutehtävä.
Tässä kisassa mielestäni ainoa saatu hyöty tuli laadukkaasta LEMistä joita ei ollut rasteilla kaikkien käyttöön.
Ymmärrän kyllä mitä tässä haetaan, mutta olen sitä mieltä että häyhäkisan pitää pystyä seuraamaan aikaa ja kehittyä sen mukaan. Mielestäni kisoja voisi viedä vieläkin modernimpaan suuntaan, kohti sodanajan kokoonpanoa jne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilta kisailijoilta pitäisi löytyä tonneja taskusta.
Hieman eri mieltä noista ase jutuista ja varsinkin pultin hitaudesta. Meidän pari ampui melkein kaikki maalit pultilla, halvalla, rumalla sellaisella.
-Lahti, kaikki pultilla. Paikka oli sen verran tasainen että kiikarilla etäisyyden mittaus onnistui erittäin hyvin. Eikä taidettu olla hitaimmasta päästä tällä rastilla.
-Pasi, 5/8 pultilla kun arska teki kaverilla tepposet. lisäksi pultista hajosi lukon pidätys nippeli eka laakin jälkeen...
-Riitasaari, kaikki pultilla kun arska ei taaskaan suostunut syöttämään. Pultissa jo nippeli rikki ja lukko halusi aina tulla syliin...
-Tukikohta, arskalla lähimaalit ja pultilla ne kauemmat. Taisi olla ainoa jossa jako meni tasan, kummastakin oli hyötyä.
-Seuraajalava. Pultilla ne ainokaiset 2. Arska oli enempi haitaksi kun ahtaassa paikassa suujarru lyö moskaa silmille....
Laser asiassa kannattaa katsoa Erätukun halpismittaria...eräällä odotusalueella vertasimme ja pesi Zeissin mennen tullen kun abt 800m matkaa mittasimme. Kuten sanottu vielä kun muistaisi käyttää ko vempelettä silloin kun se on sallittu....
GPS. Nykyään saa puhelimeen DoGPS ohjelman ilmaiseksi ja karttoja 10€ hinnalla koko kisa-alueelle...akku kestää sen yön kivutta kun laittaa itse puhelimen off-line tilaan. Varasähköt saa vaikka AA sormipattereista ja halppis-hätälaturista...sekin abt 10€ sijoitus. Omien sijainti tuli laskettua ihan kartalta millimetreinä vaikka tuo GPS olisi varmaan ollut se helpoin tapa...ei kaikkea voi muistaa :oops:
Eli joo, ~keskituloisena olen hankkinut halvat releet ja treenaan niillä siten että (itse)luotto on kohdallaan. TRG jne karkkipyssyt ei ole koskaan käynyt edes mielessä. :liar:
Kivääri, kiikari, kartta ja kompassi. 4K. Kaikki sähkötoimiset harpättimet ovat kivoja ja helpottavat taistelijan elämää, mutta meneekö asia nyt vähän epärealistisen kilpavarustelun puolelle, missä keskituloisen harrastajan on hankala pysyä mukana? Kuinka pitkälle oikeassa tilanteessa riitäisi paristoja ja akkuja? Länsivaltojen erikoismiehet kantaa kentälle selkä vääränä mukaan akkuja, paristoja ja latureita. Mutta ne on erikoisjoukot, kenellä annetaan melkein kaikki vehkeet, mitä osataan toivoa.
Toisaalta nuo välineet ovat jo tätä päivää heille, jotka ovat hyvää pataa tulenjohtajien kanssa, ja toivottavasti lähitulevaisuutta muillekin. Sikäli niidenkin käyttöä on hyvä testata. Olisi hyvä tarjota LEM:it kilpailuorganisaation puolesta niille rasteille, joilla käyttö on sallittua. En kuitenkaan näe siinä ongelmaa, jos joku haluaa kantaa omia tuttuja välineitä, kunhan kaikille olisi tarjota jonkinlaiset lainaksi.
Lainaus käyttäjältä: Leo
Pidän itseäni huonona suunnistajana, kisa mentiin kartalla ja kompassilla, kun ei muuta ollut. Sen näki jo sunnistuksen alussa, että GPS oli must, kun kysyttiin keskellä anonyymiä hiekkatietä, että tarkka sijainti ja heti!? Tie oli oikein, mutta tarkan pisteen löytämiseen olisi tarvittu toimiva GPS tai pari minuuttia enemmän aikaa. Surullista huomata, että kartanlukutaitoa ja/tai suuntavaistoa mittaavilla rasteilla meille tuli yli keskiarvon pisteet, joten taas nähtiin, että GPS tappaa suunistustaidon.
GPS ei sinänsä ole kovin kallis laite nykyään, mutta olen samaa mieltä, että kisassa on hyvä vaatia aina kartanlukutaitoakin. Sellaiset valonvahvistimetkaan (IR-tuetut) eivät ole enää kovin kalliita, jotka riittävät esteiden väistelemiseen pimeässä metsässä tai muuhun suurpiirteiseen. Hintaa näyttää olevan alkaen pari-kolmesataa uutena, käytettynä vähemmän. Ei kai tällainen enää ole rahasta kiinni tällaisen lajin harrastajille, jos pitää hankkia yksi per pari?
Lainaus käyttäjältä: Leo
Taas ammunnoissa oltiin pisteiden mukaan surkeita, vaikka saattiin valtaosa maaleista kumoon, kului aikaa runsaasti, koska ei se pulttilukkoinen ole tulinopeudeltaan lähelläkään puoliautomaattia. Ja jos ei ole paukut rajoitettu, niin se on ihan eri asiaa, pystyykö ampumaan 3-5 tai 20-30 paukkua ennen lippaanvaihtoa. Onko se reilua niille, joka kantaa vaan kivääriä ja rynkkyä, koska parempiin ei ole varaa? Mielestäni kisan henki kärsii, jos menestyksen edellytys on muhkea pankkitili. Pidän aikarajoitusten säilyttämistä tärkeänä, koska ne lisää paineita ja on hyvin realistisia. Osumat ovat tärkeämpiä kuin suoritusaika, joten en pidä practical-tyylisestä pistelaskutavasta, mielestäni se korostaa liikaa nopeutta tarkuuden kustannuksella. Jos se on yleisesti suosittu ajanlaskutapa, niin olkoon, mutta kaikki practicalista tunnetut rokotukset niille, joka pyrkii taktikoimaan, jättäen maaleja ampumatta. Pidän myös patruunarajoitusta tärkeänä, esim. 5 maalin rastin max 10 patruunaa, osumat ensimmäisellä 100 pistettä, toisella 25. Myös pisteytyksessä pystyy huomioimaan etäisyyksiä, esim. 300 m Jaster on kerroin 1,3 ja 600 m 1,6. Kaipasin enemmän lyhyen matkan ammuntoja, kokemusta on, että tikkuaski 100 m tai savikiekko 300 m ei ole mikään helppo maali. Tosiasia myös se, että jokainen ylimääräinen laukaus nostaa reippaasti vastustajalle paljastumisen todennäköisyyttä, tarkoittaen, että kaikki tulietäisyydellä olevat asejärjestelmät keskittyy snaippereiden asemaan.
Itselataava ase ainakin tähystäjällä on periaatteessa tätä päivää, mutta kisaa voi yrittää tasoittaa rahamiesten ja muiden välillä sillä, että ne nopeaa ammuntaa suosivat rastit ammuttaisiin suhteellisen lyhyille matkoille. Aseitahan saa kaliiberissa 7,62x39 alle tonnilla, uutenakin, ja kyllä reserviläisen on hyödyllistä harjoitella sellaisellakin. Pitkän matkan rasteilla itselataavan etua voi pienentää antamalla isommat pisteet, jos maali kaatuu 1. laukauksella. -- Tai 1. yhteislaukauksella, tätäkin tekniikkaa kannattaisi harrastaa kisoissa. Tällöin pelkkä iskemien avulla tähtääminen johtaisi heikkoihin pisteisiin.
Tuokaan ei poista sitä, että .338LM antaa huomattavasti etua ammunnassa verrattuna kevyempiin kaliibereihin. Mutta sitä etua menettää helposti, jos kisassa joutuu tekemään riittävän paljon hikiliikuntaa ase ja patruunat päällä. Jos siis tätäkin halutaan tasoitella, voi vaatia patruunoiden ja muidenkin taisteluvälineiden kantaminen mukana koko kisan ajan.
Lainaus käyttäjältä: Leo
Outoa oli nähdä valtaosalla röllin korvikkeita, koska ei kieli taivu kutsumaan semmoisia setteja rölleiksi, missä vanhaan metsastystakkiin on ommeltu kourallinen riekaleita, Röllin kanssa ei partioida, vain se muokataa ja laitetaan ennen tähystys- tai tuliasemaan liikkumista. Syitä on useita. Ensinäkin rölliä ja kiikarikivääriä kantava on vastustajalle tärkeä maali, mutta paria reppujen kanssa patikoivaa solttua ei heti ammuta. Toiseksi, rölli on liikkuessa todella kuuma ja väsyttää taistelijan nopeasti. Kolmanneksi, rölli tarttuu kaikkeen, kahisee ja repeytyy. Rölliä pitää muokata toimintaalueen mukaan jatkuvasti, sitä näki harvoilla, vääränlainen rölli ei naamioi, vaan paljastaa.
Olisi tosiaan mukava nähdä kisassa ainakin yksi tehtävä, jossa testataan naamioitumista ja maastonkäyttöä liikkumisen aikana. Yksi mieleen tuleva tapa voisi olla tiedustelurastin rakentaminen niin, että tiedusteltavat kohteet ovat rakennusten välissä keskellä sitä aluetta, jolla toimitsijat viettävät aikaansa.
Olisi tosiaan mukava nähdä kisassa ainakin yksi tehtävä, jossa testataan naamioitumista ja maastonkäyttöä liikkumisen aikana. Yksi mieleen tuleva tapa voisi olla tiedustelurastin rakentaminen niin, että tiedusteltavat kohteet ovat rakennusten välissä keskellä sitä aluetta, jolla toimitsijat viettävät aikaansa.Ei paha... :think:
Häyhä 2013 - Tehtävärasti X. Alkaa perjantaina klo 20:00 ja päättyy sunnuntaina klo. 12:00.
Maksimipisteet: 300
Tehtävä: Pölli Heggiksen grilli.
Tämä jos mikä testaa tarkka-ampujan taitoa liikkua vihulaisten valvovan silmän alla, ja kykyä tuottaa vastaosastolle mitä suurinta hallaa. Kruunun jalokivien tavoin vartioidun artikkelin anastaminen vaatii mitä suurinta oveluutta ja todellista hiippailutaitoa. Pakovaiheessa testataan myös ta-parin fyysistä kuntoa, välineistön maastokelpoisuutta, soveltuvuutta nopeaan liikkumiseen sekä tarvittaessa naamioitumiseen. Soon sitten muuten ihan uskomaton se vauhti, minkä takaa-ajoryhmitys saa, kun näistä asioista on kyse. Grillistä saa 150p, kaasupullosta 50p, parilointipannusta 50p ja viimeiset 50p saa kokonaisesta pekoni- tai sisäpaistipaketista. Kiinnijäämisestä seuraa tyhjä vatsa, sekä kokonaiskisassa -150p sakko.
2012 Häyhää en pysty enkä edes halua kommentoida kun en ollut (näköjään onneksi) lähimaillakaan. Mutta minua sylettää erityisesti kun tästä on tullut maan tapa kilpailun jälkeen purnata netissä ja kilpailujohdon selän takana että kaikki oli taas ihan hanurista. Miksi ei ollut niin kuin oli noin ja miksi ei voisi tehdä sellaista rastia missä hoidetaan homma näin jne.
Tuohon on olemassa vastaus:
Ilmoittautukaa ensi vuoden Häyhäkisan johtajiksi. Tehtävä on todella palkitseva ja siitä jää todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Hommahan ei ole ollenkaan työlästä kun hieman jaksaa tavata RESUL:n ja PV:n edustajia, tehdä vähän maasto- ja karttatiedustelua, värvätä toimitsijoita (he eivät onneksi valita jälkikäteen että oli kurjaa kun ei ollut vettä, ruokaa, unta eikä kiitosta). Rekrytoida vääpeli, joka viime metreillä ilmoittaa ettei hän tule koska ei tuosta saakaan KH- vuorokausia. Hoitaa sitten tukusta + mukesta itse sapuskat, kerjätä palkinnot, keksiä hienot, juuri todenmukaiset tarkka-ampujataitoja mittaavat rastit (joilla sitten onneksi tuomarit eivät koskaan sooloile siten etteikö näin munattu rasti menisi johtajan piikkiin). Värvätä uudet toimitsijat peruuttaneiden tilalle ja sterssata asioista n. 1 v asiasta etukäteen. Jälkikäteen on onneksi helpompaa sitten vetää itsensä vaikka jojoon.
Kilpailuviikonlopun ajaksi on hyvä vuokrata muutama Bordercollie paimentamaan vellovaa toimitsijalaumaa ja paria tuikitärkeää VIP- vierasta mitkä sitovat yleensä kisan johtajan luottomiehen lapsenvahdiksi. Intin varoupseerillakin on jo asian johdosta Jorma otsassa vaikkei hän sitä välttämättä näytä, mutta vaistoat sarven läsnäolon.
Tässä vaiheessa kilpailijat ovat jo metsässä eikä (luojan kiitos) heidän mutina kuulu kilpailun joryn autoon joka pyörii ympäri aluetta kuin se kuuluisa hullun mulkku. Lauantai-iltana tai todennäköisemmin su aamuna voi onnellisena todeta ettei puoli vuotta suunniteltu ja vimpan päälle hiottu aikataulu ole kussut enempää kuin kolme tuntia.
Sitten kun viimeisetkin jämärastit on pidetty, voidaan sitten jakaa palkinnot voittajille ja kaikki pääsevät kotimatkalle tyytyväisinä. Paitsi jory, joka imuroi parakkien mattoja kun kaikilla toimitsijoilla oli vähän kiire kotiin, kun on tuo kimppakyyti. No, onneksi tarkka-ampujat ovat siistiä sakkia ja tuvat ovat heidän jäljiltään melko hyvässä kunnossa.
Nyt sitten kotiin :dance: Ei saatana, vielä pitää pestä ja palauttaa se intin defenderi, josta on kuralätkä irronnut viikonlopun aikana mutta ei se autohallin päivystäjä sitä kai huomaa. Sen jälkeen kotiin.
Killan palstaa ei kannata lukea puoleen vuoteen, siellä on sama rutina siitä ettei kilpailun johto ollut osannut järjestää samanlaisia tuuliolosuhteita jokaiselle parille tai ollut älynnyt pysäyttää maapallon pyörimislikettä kisan ajaksi, jottei vastavalo tee kiusaa.
Kannattaa kokeilla, niin saa näköisensä kisan :wink:
2012 Häyhää en pysty enkä edes halua kommentoida kun en ollut (näköjään onneksi) lähimaillakaan. Mutta minua sylettää erityisesti kun tästä on tullut maan tapa kilpailun jälkeen purnata netissä ja kilpailujohdon selän takana että kaikki oli taas ihan hanurista. Miksi ei ollut niin kuin oli noin ja miksi ei voisi tehdä sellaista rastia missä hoidetaan homma näin jne.
Tuohon on olemassa vastaus:
Ilmoittautukaa ensi vuoden Häyhäkisan johtajiksi. Tehtävä on todella palkitseva ja siitä jää todella hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Hommahan ei ole ollenkaan työlästä kun hieman jaksaa tavata RESUL:n ja PV:n edustajia, tehdä vähän maasto- ja karttatiedustelua, värvätä toimitsijoita (he eivät onneksi valita jälkikäteen että oli kurjaa kun ei ollut vettä, ruokaa, unta eikä kiitosta). Rekrytoida vääpeli, joka viime metreillä ilmoittaa ettei hän tule koska ei tuosta saakaan KH- vuorokausia. Hoitaa sitten tukusta + mukesta itse sapuskat, kerjätä palkinnot, keksiä hienot, juuri todenmukaiset tarkka-ampujataitoja mittaavat rastit (joilla sitten onneksi tuomarit eivät koskaan sooloile siten etteikö näin munattu rasti menisi johtajan piikkiin). Värvätä uudet toimitsijat peruuttaneiden tilalle ja sterssata asioista n. 1 v asiasta etukäteen. Jälkikäteen on onneksi helpompaa sitten vetää itsensä vaikka jojoon.
Kilpailuviikonlopun ajaksi on hyvä vuokrata muutama Bordercollie paimentamaan vellovaa toimitsijalaumaa ja paria tuikitärkeää VIP- vierasta mitkä sitovat yleensä kisan johtajan luottomiehen lapsenvahdiksi. Intin varoupseerillakin on jo asian johdosta Jorma otsassa vaikkei hän sitä välttämättä näytä, mutta vaistoat sarven läsnäolon.
Tässä vaiheessa kilpailijat ovat jo metsässä eikä (luojan kiitos) heidän mutina kuulu kilpailun joryn autoon joka pyörii ympäri aluetta kuin se kuuluisa hullun mulkku. Lauantai-iltana tai todennäköisemmin su aamuna voi onnellisena todeta ettei puoli vuotta suunniteltu ja vimpan päälle hiottu aikataulu ole kussut enempää kuin kolme tuntia.
Sitten kun viimeisetkin jämärastit on pidetty, voidaan sitten jakaa palkinnot voittajille ja kaikki pääsevät kotimatkalle tyytyväisinä. Paitsi jory, joka imuroi parakkien mattoja kun kaikilla toimitsijoilla oli vähän kiire kotiin, kun on tuo kimppakyyti. No, onneksi tarkka-ampujat ovat siistiä sakkia ja tuvat ovat heidän jäljiltään melko hyvässä kunnossa.
Nyt sitten kotiin :dance: Ei saatana, vielä pitää pestä ja palauttaa se intin defenderi, josta on kuralätkä irronnut viikonlopun aikana mutta ei se autohallin päivystäjä sitä kai huomaa. Sen jälkeen kotiin.
Killan palstaa ei kannata lukea puoleen vuoteen, siellä on sama rutina siitä ettei kilpailun johto ollut osannut järjestää samanlaisia tuuliolosuhteita jokaiselle parille tai ollut älynnyt pysäyttää maapallon pyörimislikettä kisan ajaksi, jottei vastavalo tee kiusaa.
Kannattaa kokeilla, niin saa näköisensä kisan :wink:
Kehitys- vai kehumiskeskustelu? Minusta tämän topicin tehtävänanto oli aika selkeä....ei kai nyt kaikki ole ollut pelkkää vali-valia vaan hyviäkin juttuja on tullut esille?
Kaikilla on se oma näkemys ja nythän sitä saa oikein luvalla jakaa, miellytti se tai ei.
PL tietää mistä puhuu. Tuttuja juttuja kisan vetäjälle. :D
Vuodattakaa vaan sydämen kyllyydestä. Tämän vuoden kisat olivat erinomaiset, mutta paljon jäi vielä parannettavaa - aina jää. Nyt vaan etsitään kehitystä asioihin.
Pistän tänne tosiaan kirjalliseen muotoon kisan johtajan näkökulman, rastikuvaukset, niiden tausta-ajatukset ja toteutuksen haasteet, kun löytyy aikaa kirjoittamiseen. Ihan hengittämättä kannata odotella.
Kisojen järjestämisessä on aina oma hommansa mutta kisanjohtajalle ei asioiden pitäisi tulla yllätyksenä kun ei näitä kisoja ekaa kertaa järjestetä. Kisan kuin kisan läpimeno on aina kiinni siitä miten kisan johtaja sen haluaa järjestettäväksi. Reserviläisille järjestetään paljon suurempiakin kisoja ilman enempiä itkuja jälkeenpäin. On tietysti huomattu että on ihan normaalia kommentoida kisaa jälkeenpäin, joskus kyllä ihan aiheestakin. Hyvistä kisoista saa joskus positiivistakin palautetta muutamien toimesta :).
Kun TA on kuitenkin "Ammunnat - lajisäännöt" otsakkeen alla ResUlin sivuilla ja maastokilpailut ja jotokset on sitten erikseen niin ehdotan seuraavaa. TA- killan voimin hanskaan yksi osa-alue: Ammuntaa TA vinkkelistä. Lyhyitä ja pitkiä etäisyyksiä. Isoja ja pieniä maaleja. Tunnetuille ja tuntemattomille etäisyyksille. Erilaisia etäisyydenmääritysmenetelmiä omin ja/tai järjestäjän välinein. Ahtaita välejä, poikkeavia ampuma-asentoja ja luodin lentoradan lakikorkeuden alle asetettuja esteitä. Välillä kiireessä ja välillä varmaa osumaa rauhassa valmistellen.
Olosuhderiippuvaisimmat rastit (pitkät matkat, piilotetut maalit) saa kaikille samoiksi kun ammutaan ajallisesti mahdollisimman tiukassa nipussa. Voi tarkoittaa käytännössä rivissä hiekkakentällä omiin tauluihin mutta mikä siitä kärsii, paitsi larppaus?
Se paljon rummutettu sotilaan perustaitojen testaus. Lätkäkassi+verkkarit kombolla ei saa voittaa SM titteliä mutta yhteen viikonloppuun ei vain pysty harrastajavoimin mahduttamaan onnistuneesti sellaista määrää erilaisia pikku osakilpailuja joille on yleensä omat organisaationsa jotka tekee paljon työtä sen yhden osa-alueen mittaamiseen. Tarvii tyytyä siis hyvin pintapuoliseen testaukseen ja semmoinen integroituu hyvin suunnitellun tiiviin ampuma- tai tehtävärastin sisältöön. Ei tarvi käyttää luokkaa tunteja ja polttaa kilpailijoilta kokonaisia öitä talo selässä (oma ennätys 2011 37,9kg kalsarien päälle, silti pelkällä arpaonnella tokana starttiin, ekana maaliin ja aamupuuroa keiteltiin täysien yöunien päälle kun viimeiset tuli vasta perille).
Jos SM kisassa rastisiirtymät on luokkaa 0.5-1km ja päivän mittaan tarvittavat kamat on osin kannossa osin jemmaa simuloivalla sosiaalistumisalueella, niin siinä on mun mielestä ampumakilpailuun sopiva kenttäkelpoisuuden baseline. Ei se tietysti oo mikään spektaakkelimainen integroitu sotaharjoitus.
Ei kisasta oikein tule mitään jos sillä on monta johtajaa. Etukäteen taas on monesti rastien tarkastaminen ollut haastellista kun monet hallituksen jäsenet myös kilpailevat joten he eivät ole voineet saada rastitietoja tietoonsa jotta eivät saisi muihin nähden epäreilua etua. Joskus myös rastikuvauksetkin ovat lopullisesti valmistuneet vasta edellisenä iltana joten ei niitä ole voitu etukäteen tarkastaa.
ResUlin tekninen asiantuntija vahtii vain että sääntöjä noudatetaan ja toiminta täyttää sm-kisan edellytykset. Väljät TA-kilpailujen säännöt eivät mahdollista TAlle isompaa gonahtelua eikä se hänen hommansa olisikaan. Siksi ne säännöt alunperin kirjoitettiin aika väljiksi jotta kilpailunjohtaja saa kisansa tehdä haluamallaan tavalla. Kisa ei myöskään saa muodostua vakiotehtävien tahkoamiseksi.
Mutta tuo idea että miten paljon saa milloinkin soveltaa on tietenkin hyvä aina pitää mielessä kun rasteja suunnitellaan. Ammunnoissa varomääräykset sanelee paljon mutta muilla rasteilla vain mielikuvitus on rajana.
En ollut tämän vuoden kisassa edes paikalla joten nämä vain yleisiä huomioita kisoista vuosien varrelta kun olen enemmän ollut mukana mm. varajohtajana ja ylituomarina.
Hienoa, miten paljon meidän parin kehittävä palaute sai aikaan keskustelua. Mika on täysin oikeassa, että onnistuminen on enemmän ampujasta kuin vehkeistä kinni. Sitä on nähty useasti, miten paikalle tulee alfa-uros, kenellä on mukaana autollinen maailman hienoimpia vehkeitä. Henkselit paukkuu niin, että naapuripitäjän koirat hermostuu. Sitten ammutaan maaleja ja ilmeneekin, että paikkakunnan hirviseuran seniorit on ampunut tiukempaa kasaa vanhalla hirvikiväärillä, koska ne vaan on niin hyviä.
Jerkko todisti, että keskituloinenkin pärjää hienosti, jos osaa hommansa. Teetkö maksullisia preppauskursseja wannabe-snaippereille?
Itsellä on huonoja kokemuksia halvemman luokan LEMien kanssa, mikä jumitti heti, jos oli hiemankin hämärää, tihkusadetta tai maali ei erottunut taustasta hyvin. Verrokina kun oli 10000 € Leica ja 2000 € Steineri. Myös Novgorodin valtiollisen elektroniikkatehtaan VVsta on ollut enemmän huonoja, kuin hyviä kokemuksia. Elämä on opettanut, että myyntipuheita ei kannata kuunnella, vaan vehkeita pitää testata ääriolosuhteissa. Harva myyjä semmoista kauppaa tarjoaa, ja ne on sitten sen €-luokan vehkeet, että ei enää pankkitili riitä.
Kisan johtajalle ja tukihenkilöstölle ei ole mitään moitteita, kilpailijan näkökulmasta kaikki oli joko hyvin tai hienosti. Sadan kilpailijan ja toimihenkilön pyörittämiseen tarvitaan kovemman luokan johtamistaitoja ja myös vähän onnea. Voiko TA-kilta jotenkin palkita ne ihmiset, esim. kisan johtajan mitalilla tjs?
Itselle ja parille tuli lista asioista, mitä pitää kehittää. Kaikkien hankintojen yläpuolelle tuli "Enemmän harjoittelua vaihtelevissa olosuhteissa". Tänä vuonna taisi Häyhä olla jopa 8. harjoittelukerta, mukaan lukien ampumaratakäynnit, mikä on ilmeisesti liian vähän.
Myönnän, että länsimaisten subMOA-puoliautomaattien kanssa on omia kokemuksia niukasti, kun en semmoista omista, joten voin helposti yliarvioida niiden tulivoimaa. Jos katsoo liitolaisten kokemuksia, niin yleensä on komppanian tasolla ja siitä ylöspäin käytössä 3 TA-asetta. 308 puoliautomaatti 200-500 m tulitukeen, 300 tai 338 magnumi 400-1200 m tarkoihin laukauksiin ja kaliiperi 50 kovia maaleja vastaan niin kauas kun luoti kantaa. Mitä sitten konkreettisesti kannetaan, riippuu tehtävästa. Kyseiset aseet on kantolaiteissa suojattuna ja kourassa rynkky yllätysten varalle. Taitaa siinä olla valmiiksi mietitty kehityssuunta myös suomalaisille, se on taas eri asia, hankitaanko ne ikinä erikoisjääkäreitä laajempaan käyttöön. Myös elektroonisia apuvälineitä pitää hankkia vähintaan operatiivisille joukoille ja maakuntajoukoille, koska oma tarkka sijainti+suunta ja etäisyys vastustajaan=tulenjohtomahdollisuus. Jos katsoo, mitä länsimaiden TA-miehet kantaa mukanaan, niin sitä on aika paljon ja yleensä partiossa on 3-4 miestä kaiken kantamiseen ja omasuojan lisäämiseen. Myös mönkijöiden jne käyttö on yleistä. TA-mies on jalkaväen kameli, koska joutuu jalkaväen peruspaketin lisäksi kantamaan omat erikoisvehkeet. Se pitää ottaa myös huomioon rastien suunnitelussa, että liikkumisnopeus on max 1 km/h, mutta haastavassa maastossa voi 100-200 m/h olla kova tulos. Ericin idea 4 miehen partioista on hieno, mutta miten ne saadaan kasattua? Pitäisikö arpoa ja rekisteröidä sekä joukkueen, että yksilön suoritus myöhempien puukkohippojen ja riitojen ehkäisemiseksi?
Tietysti pitää koko kisan aikana kantaa mukanaan paukut ja kuivamuonat aseiden ja varusteiden lisäksi. Röllin käyttön pitäisi olla täysin kilpailijoinen oman harkinnan varassa ja joku rasti, missä pystyy mittaamaan osallistujien naamiointi ja tähystystaitoja. Omat paukut painaa kun synti, 10 kpl on noin 600 gr pakkaustavasta riipuen. Eli noin 6 kg 100 kpl + 1,2 kg tähystäjälle 20 kpl, jos joutuu aseita vaihtamaan. Lisäksi 1-2 täyttä lipasta tähystäjän aseeseen. Tähystäjä oli oikein iloinen, kun rynkky ja patruunat on huomattavasti kevyempiä. Ammuttiin kisan kuluessa 72 laukausta, 58 338 ja 14 rynkyllä. Tukiaseen valinta epäonnistui, koska sille ei oikein maaleja löytynyt, 3 osumaa, ne lähimmät Riitasaaressa ja Pasin katolta. Myös isolla kiväärillä tuli ammutua ihan liikaa, esim. Lahti ammuttiin 3 laukauksella 2 taulua ja olisi pitänyt yrittää sitä kolmatta viellä 1-2 kertaa, mutta ammuimme 4. Eli yhteensä 7 laukausta, mistä viimeiset 4 aiheutti paljon miinusta. Rasti oli oikein hyvin suunniteltu, siinä vain se haittasi, että on koulutettu ampumaan kaikki näkyvät maalit nurin, kunnes aika tai patruunat loppu.
Voiko joku järjestäjistä ilmoittaa, montaako kilometriä tuli käveltyä kisan kuluessa? Oma arvio voi olla yläkantiin, koska sunnuntaina askel painoi jo melkoisesti. Sitten olisi hyvä tietää esimerkistä, montaako tuntia/kilometriä kuluu toimitsijoilla valmisteluissa? Harkitsen toimitsijaksi tulemista, mutta lupahakemukseen pitää laittaa omille tukijoukoille realistinen kustannusarvio.
Ruistolan isännän idea keskittyä ammuntaan kuulostaa hyvältä, tulee mieleen joku IPSC kilpailu, missä osallistujat ovat ryhminä ja käyvät rastit läpi tiukassa nipussa. Siihen väliin sitten sääntöjen vaatima minimimäärä kirjallisia tehtäviä tai taitojen mittaamista. Jää myös aikaa sosialisoitua. Jos rastit on eri paikoissa, niin kamojen kantaminen niiden väliä on jo aika hyvä kuormitus, omakin reppu viikonlopuksi on painannut lähemmäs 40 kg. Jotos tai suunnistuskilpailu on sitten asia erikseen ja niitähän Suomesta löytyy, kesäyön marsseja jne.
Myönnän, että länsimaisten subMOA-puoliautomaattien kanssa on omia kokemuksia niukasti, kun en semmoista omista, joten voin helposti yliarvioida niiden tulivoimaa. Näin voisi sanoa. Taitaa aika harvassa olla ne oikeasti alle moa käyntiä vetelevät. Taitaa siellä 1-2moa väliin osua suurin osa välineistöä. Tuossakin vähän riippuu mitä tarkoitetaan tulivoimalla. Kyllä, niissä on iso lipaskapasiteetti, mutta jos maaleja joutuu etsimään niin ero katoaa heti (niinkuin näkyi tukikohta rastilla vaikka maalit oli suhteellisen lähellä). Tässäkin tapauksessa ainoa auttava asia on nopeampi paikkolaukaus "samaan tuuleen", toisaalta sitten kuinka hyvin pystyy spottaamaan omaa osumaa jne. Samoin luotettavuus (kuten tämän vuoden kisassakin nähtiin) ei ole samaa luokkaa pultin kanssa. Ei siinä on ne varmoja pelejä yleensä, mutta kummasti ne häiriöt tuppaa tulemaan aina kisoissa. ;) Samoin puolareiden yksi lisäongelma on paino, jota puolarissa löytyy yleensä aika hyvin.
Ei siinä, kyllä sitä itsekkin tulisi varmaan lähdettyä (jos kosanderin kanssa olisi parina) niin joko 2xar10 tai pultti+ar10. On tuosta isosta sen verran enemmän hyötyä verrattuna rk/ar15 suhteen.
Jotostelusta sen verran että voimassaolevien sääntöjen mukaan ammunnasta tulee sm-kisassa 50-66% pisteistä. Loput on muita sotilaallisia tehtäviä. Missään ei lue että suunnistusta tai maastoyöpymisiä tarvitsee olla. Yhtä hyvin voisi olla ammuntaa + poteron rakennusrasti joka kestää koko viikonlopun. 100% ampumispainotteisen sm-kisan säännöt kuitenkin yksiselitteisesti kieltää.
Ehkä ne loput 34-50% pisteistä voisi tulla ta-toimintaa lähellä olevista asioista. Esim etäisyydenarviointirastin voi vetää (ja on vedettykin) koko jengille puoleen tuntiin. Samoin erilaisia tähystysrasteja.
Jos jotain siirtymisiä ja suunnistuksia mts. fyysistä on otettu mukaan niin se on aina ollut kisajohdon päätös. Ja on sitä varmasti jatkossakin.
Nythän matkaa suhteessa aikaan taisi olla vähän liikaa huomaamattomalle siirtymiselle sään ollessa todella huono hiipimisen kannalta, (Metsässä kävelevän teeren pystyi paikantamaan 50 metrin päästä äänen perusteella.) ja tämän seurauksena pareja olisi voinut polttaa todella paljon.
Tosin tarkoitushan ilmeisesti oli lähinnä ahdistella pareja, eikä saada näitä kiinni.
Entä jos seuraavalla kerralla kun tällainen yövaellus järjestetään vastatoiminta keskittyisi estämään teiden ja tiettyjen alueiden käyttö, ajoneuvopartioinnilla, selvillä tiesuluilla ja miinakentillä?
Ajoneuvoihin mielellään valonheittimet tai muuten tehokkaat käsivalaisimet. Pasi tai joku muu raskas kinneri risteilemässä alueella olisi hauska noin tunnelman kannalta.
Miinakentät voitaisiin toteuttaa ihan vain ympäröimällä miinoitettu nauhalla haluttu alue ja katsomalla jäljittimestä onko mennyt alueen läpi.
Lisää ehdotuksia:
- TA-pari voisi valita tietyltä alueelta itse mihin heidät pudotetaan ja maaleja voisi olla myös enemmän kuin yksi porukan pakkaantumisen vähentämiseksi.
- Parin lähtöaika merkitään ylös ja kaikilla on sama maksimi aika maaliin pääsemiselle.
- Taimeria voisi käyttää hyväksi ammunta rasteilla joissa mitataan aikaa. Esimerkiksi aika ensimmäisestä laukauksesta viimeiseen laukaukseen.
- Olisi hyvä jos mahdollisella lähisomo rastilla voisi käyttää myös pistoolia.
Lainaus käyttäjältä: Leo
Kilpailijoiden varustuksen pitää pohjautua PVn aseisiin ja jakokamaan, eikä siihen, mitä on siviilimarkkinoilla haalittu vuosien kuluessa ja tuhansien eurojen arvosta. Oli hienoa nähdä kaikki subMOA puoliautomaatit 25x suurentavilla kiikareilla, LEMit ja yönäkölaiteet. Toisilla oli sitten 2 pulttilukkoa tai pultti ja perusrynniky rautatähtäimillä. Onko samantasoista? Sitten istutaan hetkeksi alas ja mietitään, mitä varikolta saa päivänä X? Se on TRG tai kivääri 85 ja siihen mukaan RK, ehkä punapisteinen. 7x50 Fujinon pitäisi myös tulla ja tosimiehille ehkä Zeissin 30x kaukoputki TRGn lisäksi. Niillä pitäisi sitten kenttäarmeijan voittaa sota. Omia varusteita ei voi käyttää sodassa? :roll: Tietysti huollolta ei löydy mitään varaosia tai erikoisempia A-tarvikkeita mutta harvempi upseeri taitaa valittaa siitä jos vihollisia tuhotaan jollain PSG1:llä eikä mosinilla.
Tietysti jos kaikille kilpailijoille jaetaan PV:n puolesta kaikki varusteet joilla pitää pärjätä kisa niin mikäs siinä.
Kisaan otettavan kaluston hifistelyä voitaisiin rajoittaa osittain sillä että kaikki varusteet pitää olla mukana jollain fyysisesti vaativalla siirtymisellä ja vaativilla olosuhteilla. Esimerkiksi vesistön ylitystä, mudassa ryömimistä ja tykistön tulta kuvaavaa ammunnan aikana niskaan tulevaa hiekkaa.
- Taimeria voisi käyttää hyväksi ammunta rasteilla joissa mitataan aikaa. Esimerkiksi aika ensimmäisestä laukauksesta viimeiseen laukaukseen.
- Olisi hyvä jos mahdollisella lähisomo rastilla voisi käyttää myös pistoolia. Taimeri on huono ajan mittaamiseen, koska porukalla on vaimentimia ja ampujien etäisyys toisistaan (kumpaa henkilöä tuomari on lähempänä) voi olla sen verran iso ettei taimeri ota edes kompista. Testattu viime vuonna meidän rastilla aika hyvin. ;) Kyllähän se suurimmasta osasta ottaa, mutta 80% ei ole riittävän iso varmuus että sitä kannattaisi käyttää. Häyhäkisojen laukausnopeuden on sitä luokkaa että sekkari ja hereillä oleva tuomari, joka painelee "lap" nappulaa pystyy ottaan alle puolen sekunnin viivettä kevyesti. Tämä on riittävä tarkkuus kun rastit kestää useita minuutteja. Toinen rajoittava tekijä on monesti taimereiden maksimiajat. Eli häyhässä kun suoritukset saattaa kestää välillä yllättävän pitkään niin rajat voi tulla nopoeasti vastaan (riipuu taimerista).
Pistoolissa on ongelmana monesti sektorit. Varsinkin jos oletetaan että samaa rastia voisi joku ampua 338:lla. Se on vaan monesti yhdistelmä joka ei toimi.
Keskustelun aloittanut LSa kiteytti hyvin: " Tilanteenmukaisuutta on lisättävä. Ammunnat tulee aloittaa ilman, että tarkka-ampujia totutetaan välppäämään minuuttikaupalla varustuksen kanssa ennen suoritusta. Kello päälle ja nähdään kenellä on toimivat rutiinit."
Edellyttää tietysti selkeää tehtävänantoa, mutta rastin alkaessa toimisto on kädessä ja merkistä telexi laulaa.
Tästähän MAK kirjoittaakin: "Havaintoja:
+ Toimikaa-sanan jälkeen kukaan ei jäänyt pelaamaan aikaa välppäämällä varusteita tai kyselemällä tyhmiä, vaan kaikki rynnivät etulinjaan. Samoin sääntö- ja pisteytysbriiffauksessa kukaan ei aikaillut tai kikkaillut
+ Varusteiden paikat olivat jo vakiintuneet, joten ei etsimistä
+ Joillakin pareilla jopa tilantenmukaista toimintaa ja maastonkäyttöä"
Pakollisten varusteiden listaaminen on ok. Kohteliaisuus, joka hienokseltaan antaa vihjeitä mahdollisista tehtävistä. Eikä ne kompassi ja pilli ihmeitä paina tai vie tilaa. Ja jos jotain näistä tehtävissä todella edellytetään hyvän suorituksen onnistumiseksi, kuten yhteysvälineitä tms., nämä ON oltava listalla. Se, että joku ei sitten ota kännykkäänsä, PMR-settiinsä tai kepsiinsä laturia tai akkuja kuvaa omaa viitseliäisyyttä. Luonnollisesti kamat on suojattava olosuhteilta tai missio voi epäonnistua. Kartalla ja kompassilla tulisi voida useimmissa tapauksissa, ihan perussuorituksella, pärjätä. Samoin optisella etäisyydenmittauksella. Ken sen sitten osaa...
Arvokkaammat laitteet, kuten LEM ja pimiösuunnistusokulaarit tulisi silti talon tarjota käyttöön niillä rasteilla, kun nämä ovat välttämättömät. Tällöin nämä tulee myös kouluttaa perjantai-iltana ennen kisaa. On lisäksi ajateltavissa, että jollain rastilla partio saisi käyttää vaikkapa järjestäjän huippuluokan spotteriputkea taistelukentän havainnoimiseen. Tämä voisi avata silmiä ja antaa sysäyksen myös oman varustuksen päivittämiseen, mahdollisuuksien mukaan. Hyvä käden ojennus ja ennen kaikkea tasapuolista.
Aikataulukysymykset tulee ajatella monelta kannalta. Missä toimitsijat ovat, kun kilpailijat saapuvat. Rastit voisi tehdä valmiiksi siten, että mahdollisuus treffata kisailijoita ja sosieteerata säilyy. Missä ja milloin kilpailijat/toimitsijat/johto ruokailevat. Jääkö lepoaikaa, onko mahdollisuus omalla tauolla seurata kisaa. Toimiiko kuljetukset paikallisesti. Ja tietenkin toimitsija-ammunnat. Hyviä fiiliksiä saisi jäädä, kun omaa aikaa annetaan näihin kuitenkin ihan reilusti. VEH-näkökulmankaan ei tule tehdä kisoista palvelusta vuorotta. Sitä on tullut aina ihan tarpeeksi, vuorokauden ympäri, muutenkin. Ja niin pitää ollakin. Hengailijat älkööt vaivautuko :).
Mielipiteenäni esitän, että jonkilainen fyysisyys, eri vuosina eri tavoin mitattava, on osa sotilaan ja tarkka-ampujan toimintaa lähes aina, vaikka näitä "autolla tuliasemaan" -skenaarioita silloin tällöin esitetäänkin.
Kuitenkin "kamat kannossa" -tyylinen osoitus oman massan, jakovarustuksen + omien karkkien työstämisestä paikasta XX paikkaan YY, vieläpä lihasvoimin, on tässä työssä ihan perusjuttuja.
Mies kommentoikin "Kilpailu oli fyysesti erittäin sopivalla tasolla. Ei liian vaaativa tai liian helppo. Liikuntaa tuli päivän aikanakin rastisiirtymillä."
Taidossa harjaantuneet, tyylikkäästi harmaantuvat ja tasoitukseksi nousujohteista vatsaa kantavat alkavat luonnostaan vaatia tehtävien simplifointia ja jutaamisen minimointia.
Ja mikäs siinä. Seuraavassa kisassa asiat voidaan ajatella juuri näinkin. Ja sitten taas jossain vaiheessa painetta peliin.
Ampumatehtäviin saa monipuolisuutta monin tavoin.
Maalien vaikeuttaminen, vaikkapa sitten lyhyemmin matkoinkin, vaikkapa helvetin pienin maalein on yksi juttu. Oman aseen ballistiikka täytyy tuntea. Tai kuten JRu totesi, esteitä jollain lentoradan alueilla. Pakottaa valitsemaan työkalut ja tekemään ratkaisuja.
Aikaisempien kisojen kaliiperikeskustelut tahdon sivuuttaa. Mies tekee ja mies vastaa. Niillä mitkä otat mukaan tulee tehdä tulosta. Jotain perusviitteitä voidaan antaa ennakkotietona, mutta en kannata tehtäväkuvausten julkistamista ennen kisaa. Ainakaan kattavasti.
HJu toi hyvin esiin tuon ammunnan painotuksen nykyisten sääntöjen mukaan. Ei niitä ole kepein perustein syytä muuttaa. Siihen asti on vain ideoitava mielekkäitä, vaihtelevia ja oikeita asioita mittaavia tehtäviä. Oli nämä sitten kaikkien mieleen tahi eivät. Joka tapauksessa kisa ja tehtävät ovat kaikille samat.
Tässä on tietenkin omat haasteensa. Pitkäkestoisten tehtävien aikana olosuhteet ovat voineet muuttua. Yleensä on ollut kysymys valon määrästä ja suunnasta päivän aikana. Onpa joskus alkanut sataa tai tulla kuin tilauksesta. "Just for You!" Joskus on onnistuttu hyvin, joskus paremmin. Suunnittelulla voidaan ja tulee yrittää parasta.
Kenttää kannattaa kuunnella ja tehtäväpankkia laajentaa. Mutta ellei joitain hyviä käytäntöjä joidenkin sotilaskilpailujen tavoin aiota vielä kouluttaakin tasaisesti koko porukalle, kannattaa välttää jostain tullutta hyvää ideaa sellaisenaan toteuttamasta. Näinhän kisaan voitaisi huomaamatta saada istutettua omiin pelivälineisiin, taktiikoihin ja erikoisosaamiseen liittyviä "troijalaisia".
Edellä mainitun tyyppistä keskustelua toki saa ja "pitää" käydä. Näistä jokainen voi saada ideoita omaan harjoitteluunsa, ja kehittyä haluamalleen tasolle. Työkalupakki kasvaa.
Tarkoittamatta mitenkään tämän vuoden kisaa, "pitäisi ehdottomasti mitata sitä tai tätä" ja pisteyttää "näin tai noin" -jutut on toimitsijoille ja kisan johtajille vain ajatuksia muiden ohella tulevien kisojen läpisaattamiseen. Pistelaskun salat täytyy kisajohdon hanskata täysin, olipa menetelmä mikä tahansa. Ja toki "siellä jossakin" käyneiden sanalla on painonsa tehtäväkartan suhteen, mutta yleisesti tarkka-ampujien käytön tulevia painotuksia tai niitä tositilanteita voimme vain arvailla. Ei ne ole aina samat.
Siksi laaja-alainen hoxeliaisuutta kehittävä tehtävä voi olla vähintään yhtä tervetullut, kuin upeissa maisemissa tapahtuva 900+ tai 1400m pönötysammunta. Lisää työkaluja.
Johtamisesta taas: Mikään, mitä kisoissa tapahtuu, ei pitäisi tulla enää täytenä yllätyksenä. PL luettelikin suht' tyhjentävästi pääkohtia hyvän kisan peruskomponenteista ja johtajan toivotusta substanssista.
Tehtävien debuggaus toimitsijaksi ilmoittautuneiden tai jonkinlaisen jory:n kanssa ei nähdäkseni vaaranna kisan tasapuolisuutta. Pidin suuressa arvossa johtajan/jory:n valmiiksi suunnittelemien rastien toteuttamista itsenäisin rastitiimein. Näin toimittiin esim. 2006 ja 2007. Sen jälkeen krypta on hieman umpeutunut. Toimitsija voi aivan hyvin saada johtamansa/tuomaroimansa rastin kuvauksen laajassa muodossaan jo X viikkoa ennen ja tehdä tyhmät kysymyksensä jo +/- x viikkoa ennen kisaa. Näin kukaan ei turhaan kuormita johtajaa enää kisapaikan kiihkeässä tunnelmassa, ellei suorituspaikan ominaisuudet tms. tätä vaadi. Ajoissa tehdyn maastontiedustelunhan pitäisi poistaa nämäkin kysymykset.
Johtajalla on joka tapauksessa kädet täynnä töitä kisaviikonloppuna, joten toimiva muutaman miehen esikunta ja tehtävien taitava jakaminen on ihan pop.
Nämä henkilöthän eivät tietenkään enää taikajuomapataan pudottuaan voi siirtyä kisaamaan ja ovat sitoutuneet pitämään mölyt mahassaan. Lisäksi suuren johtajan viime hetkellä tekemät säädöt pitävät tarvittaessa sotasalaisuudet visusti piilossa kisaviikonloppuun asti. Yhden sanan muunnos yleensä riittää. Muuten rastien ja kisan kulun suunnitteleminen voisi ja täytyykin alkaa helposti puoli vuotta aikaisemmin. Aluevaraukset ja tukipyynnöt tietty tätäkin aikaisemmin. Viisaammat tietää.
Jonkinlainen checklist vuodenkulusta ja kulloinkin tehtävistä toimista, tarvittavista kontakteista, foorumin teasereista sekä kisakutsun ja -sääntöjen laatimisen ja toimittamisen aikatauluista olisi ihan asiaa. Eikä sitä ole syytä säilyttää vuorilla, luolissa, kultaisten jalopeurain vartioimissa sarkofageissa, luoksepääsemättömien soiden takana. Ihan julkisessa jaossa oleva HÄYHÄ-kansio edustaisi pysyvyyttä hienosti uusiutuvassa, aikaansa seuraavassa Häyhä tarkka-ammunnan suomenmestaruuskilpailussa. Kontaktihenkilöt toki vaihtuvat ja PV:n käytäntöjen ja muun normiston muutokset vaikuttavat joihinkin juttuihin ajan myötä, mutta onhan totta, että kisassa on paljon pysyviä komponentteja jotka toistuvat ja joita kisan johtajan ei tarvitsisi aina keksiä uudestaan muiden mahdollisten kisapaineiden alla.
Pistoolissa on ongelmana monesti sektorit. Varsinkin jos oletetaan että samaa rastia voisi joku ampua 338:lla. Se on vaan monesti yhdistelmä joka ei toimi.
Tarkennuksena vielä Heggiksen kommenttiin että ongelmana ovat PV:n määrittämät turvasektorit jotka ovat pistooleilla aivan jumalattoman leveät ampuma-alueilla. Suurin piirtein edes samassa ilmansuunnassa ei saa olla yhtään mitään että sinne voi ampua pistoolilla. Samaan suuntaan kapeampaan sektoriin sen sijaan voi esim. 338 LM kiväärillä ampua ihan hyvin. Sinänsä pistoolirastin voisi järjestää pistooliradalla mutta pistooliradoilla ei taas saa useimmiten ampua kiväärillä.
Jossain siviiliradalla tilanne olisi aivan toinen ja pistoolilla ja kiväärillä voisi ampua saman rastin.
Muutamat olivat kommentoineet yösuunnistus osuutta.
Minusta järjestäjä oli valvonnassa keskittynyt juuri teihin ja risteyksiin jne. Juuri muutoin partointia ei voikkaan tehdä ilman laajaa joukkoa. Jos kisaajia on 40 ja toimitsijoita käytettävissä esim 10, ei tehokasta valvontaa voi tehdä muutoin kuin teihin tukeutuen. Tässä olikin nähdäkseni tänä vuonna suht hyvin onnistuttu.
Viime vuonna harkittiin kasi simulaattorin käyttöä siten että tiet ja niiden laidat on "miinoitettu". Kun kaveri astuu ko alueelle, niin hän on poissa pelistä. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin monestakin syystä. Yksi syistä oli niinkin yksinkertainen että varovainen eteneminen tiellä voi todellisuudessakin olla nopein ja hiljaisin tapa edetä yöllä. Osassa vanhemmista sissioppaista, nimenomaan ohjataan liike yöaikaan tielle. Simulaattori miinoitteen käytössä osalle teistä olisi silti ollut nähdäkseni järkeä, mutta ne olivat kisan aikaan muussa käytössä.
Öisessä etelä-suomalaisessa metsässä röllipukuisesta ta: parista sta kuuluu yllävän kova meteli. Häyhän 2011 aikana suorin ja hiljaisin reitti olisi kulkenut ojan pohjilla ja valtaojan vieressä kulkevilla penkkateillä. Näitä ilmeisesti harvempi käytti. Tänä vuonna etäisyydet olivat sen verran lyhyet että tiheän metsän läpikin kerkesi osa ryskäämään rastit läpi(ainakin etujoukko). Me teimme Mikan kanssa nopeasti päätösen olla hakematta yhtä rastia keskeltä rakennettua aluetta, koska lähtömme oli 2,5h jäljessä etujoukkoa, eikä seuraavien rastien saavutettavuuden helppoudesta ollut varmuutta. Päätimme siis olla
ryskäämättä kiirellä kaikkia rasteja ja keskityimme tekemään muutamat oikein ja olemaan ajoissa sillalla. Jälkeenkinpäin ajatellen päätös oli oikea.
Oman näkemyksen mukaan yösuunnistuksessa/tiedustelussa ei tarvita välttämättä rasteja matkan varrelle. Jatkon kannalta näkisin mielummin tehtävän jossa lähtö on vaikka 22:00 kaikille samaan aikaan ja 05:00 pitää olla tietyllä ennalta määrätyllä tasalla tiedustelemassa tähystäen tulevan päivän ammuntojen maalialuetta tai muuta toimintaa. Tässäkin on aina ongelmana tähystystasan "ruuhkautuminen". Tällöin yösiirtymällä mitataan lähinnä perusetenemis ja sotilassuunnitustaitoa(tehtiin tosin tänäkin vuonna) ja luodaan pohjarasitetta seuraavaan päivään.
FS:ssä kohdealueen tiedustelua voitiin tehdä yölläkin, koska oli yötön yö. Häyhän aikaan on aina niin pimeää yöllä että yöllä todellisena tiedusteluna ilman pimeänäkölaitteita voisi tehdä lähinnä jotenkin valaistun kohteen tiedustelua tai liikenteen laskentaa. Näitkin voisi joskus tehdä.
Yön toiminta on minusta ok, mutta sillä pitää olla jokin funktio.Eli minusta siitä ei saa tulla toimintoa joka on, koska viime vuosina on aina ollut. Maalialueen tiedustelu voi olla tälläinen funktio. Aikoinaan tuliasemakortit tehtiin jokaisessa kilpailussa. Nyttemmin niitä parit tekee jos tekee.
Yksi tämän vuoden rasteista josta pidin kovasti, vaikka alkuun tehtävä hämmensikin oli kohteiden tunnistaminen rastien välillä. Ajatusta voisi kehittää siten että havaintoja olisi hyvä tehdä muustakin kuin vain koodesta. Matkan varrella oli nytkin tykkejä, jastereita jne. Tälläisiä ympäristöstä poikkeavia kohteita voisi laittaa "raporttiin".
Itsehän en mistään tiedä, kun TA kisaaminen on koostunut Finnsniperistä ja pääosa ressuilusta tulee tehtyä sissikursseilla, mutta:
-lähdössä voisi toimia se, että parit pudotetaan tien sivuun kuormurin lavalta esim. 200m välein. Eli käytännössä yhteislähtö, mutta vähentää sumppuuntumista. Tämä tuo myös mukanaan "tilanteenmukaisuutta" vaikka oikeaa laskuvarjopudotusta ei olisikaan.
-kamat on mielestäni hyvä pitää "jossakin muualla kuin autossa" mutta ei välttämättä jatkuvasti kannossa. Idea järjestäjien vahtimasta maastokätköalueesta/huoltopaikasta on hyvä. Toki kaikki TVÄL kama tulee pitää aina kannossa kuten kertauksissakin, mutta kaikkien leiriytymisvälineiden, trangian ja vesivarastojen jatkuva kantaminen hidastaa ja siten vaarantaa sissin/TA:n toimintaa. Maastokätköjen vartiointi ei sinänsä ole ehdotonta, kyllä mä ainakin uskallan omaa omaisuuttani metsän siimeksessä pari tuntia makuuttaa.
-jos kaikki rastit eivät saa olla ammuntaa, eikä suunnitustakaan haluta lisää, niin tehtäviä voisi varmaankin olla myös paperilla. Ihan kaluston tunnistamisesta lähtien ja joidenkin perusasioiden kysymistä, TA-matematiikkaakin voisi olla. Monivalintatehtäviä, esim. 10 vaihtoehtoa per tehtävä, oikeasta piste, väärästä -0,5. Kysymysten pitää olla sellaisia, ettei tulkintaeroja oikeasta vastauksesta synny helposti, mutta toki tehtävänä voisi olla esim. tiettyjen maalien (kuva hävittäjälentokoneesta?) parhaiden osumapaikkojen valintaa.
-oman ja maalin sijainnin koordinaattien tietämystä voisi varmasti edelleen parantaa. Kohde pitää tähystystehtävässä olla sellainen, että sen luo ei voi mennä GPS kourassa, vaan maalin edessä on esim. kilometrin laajuinen kielletty alue, jos tehtävä on tarkoitus suorittaa tiedusteluvaiheen aikana. Vaihtoehtoisesti rasti voi olla sellainen, että tuomari kieltää käyttämästä mitään elektronisia laitteita rastialueella. Tällöin ei myöskään GPS laitteen epätarkkuus vaikuta tuloksissa.
-välppääminen rastin alussa olisi hyvä saada minimiin, olisi hyvä että rastille tullaan ampumavalmiina. Auttaisiko tähän ns. taktinen siirtyminen odotuspaikan ja ampuma-alueen välillä, mene ja tiedä. Tuomari voi esim sanoa odotuspaikalla 100m ennen ampuma-aluetta että aika alkaa ampumapaikalla tasan minuutin päästä, toimikaa.
-ghilliestä pitäisi olla hyötyä, se ei saisi olla vain larppausta varten. Naamioinnin arvostelu on toki aina vaikeaa, mutta lenkkarit+verkkarit kuuluvat salibandyyn, vaikkakin niitä tuolla konfliktialueiden kaupungeissa varmaan näkeekin. Mutta rölleillä on tosiaan kääntöpuolensa kuten Leo mainitsikin, sillä havaittu ghillietaistelija vetää enemmän tulta puoleensa kuin maastopukuinen.
-esteradoista voi olla montaakin mieltä, mutta suojaisaa liikkumista ja esim. ryömintää voisi olla. Tämän voisi toteuttaa esim siten, että odotuspaikan ja ampumapaikan välillä on 50m alue, jossa on esim. 50cm korkeudella kulkevia rimoja, ja rimat ovat 10cm paksujen/25cm pitkien palikkatornien varassa; palikoita voisi olla muuallakin pystyssä. Jokainen riman pudotus tai palikkatornin kaataminen toisi miinuspisteitä. Palikoiden kaatumisessa on vähemmän tulkintaa kuin esim. narussa roikkuvan kellon kilinän kuulemisessa. (vrt. Tiitinen tunneli SRAssa) Ryömintärasti voisi olla myös sellainen, jossa on muutama eri tähystypiste ja pitäisi selvittää maalialueella taulussa lukeva kirjain, eli ammunta ei ole välttämätöntä.
-tuosta hiippailusta ja grillin pöllimisestä: :D jos vastaavaa toimintaa halutaan TA kisoihin, niin sellainen ratkaisu voisi toimia, että pareille annetaan esim. muutama sarjanumerolla varustettu lappu. Kisaviikonlopun aikana olisi muutama eri kohde, jonne oman lapun voi koittaa ujuttaa. Eli harjoitusmielessä tämä lapun vieminen vastaisi esim. sabotaasin suorittamista. Vaihtoehtoisesti asia voidaan ratkaista siten, että kisa-alueella on muutamaan paikkaan kiinnitettynä A4 taulukko, josta parit voivat käydä katsomassa oman järjestysnumeronsa mukaisen koodin. Koodi tulee kirjoittaa paperikyselyrastin lomakkeeseen (tai lomakkeesta pitää ruksittaa oikea koodi kymmenen joukosta, tästä saisi enemmän pisteitä kuin muista lomakkeen tehtävistä)
-vastaosaston olemassaolo on monen harjoituksen ja kilpailun suola. Finnsniperissä tämä toimi hyvin, ja vaikutti siltä, että myös vastaosaston jäsenillä oli kivaa. Kisapaikkoja kun ei kuitenkaan kaikille riitä; jos vastaosaston jäsenille varataan myös mahdollisuus ampumiseen kisaviikonloppuna niin sitä parempi.
Todella hyvin perusteltua toimintaa, taitaa meilläkin olla käytössä sama oppikirja, että yöllä levätään tai liikutaan teitä tai polkuja pitkin, koska muuten tulee liikaa melua ja voi murtaa luitakin. Mekin tehtiin taktinen päätös, katsotiin kelloa ja rastien sijoitusta, ja yksi jätettiin hakematta, koska oli tärkeämpi hakea jotakin ja olla oikeaan aikaan sillalla. Liikuttiin tien vieressä kulkevaa panssariuraa pitkin ja oltiin hiljaa ja liikkumattomia pusikossa, kun huomatiin ihmisen tai ajoneuvon lähestyvän. Vartijat teiden T-risteyksessä oli oikein hyvin laitettu, hyvin realistinen toiminta ja niiden ympäri pääsemiseksi jouduttiin ainoan kerran metsään poikkeamaan, missä sitten liikuttiin askel kerrallaan. Koodilaput siirtymisreittien ympärillä oli oikein hyvä ajatus, pakotti pysymään skarppina koko kisan. Sotilaan kenttävarustukseen kuuluvia vähemmän arvokkaita esineitä, esim. vaatteita, saappaat, tetsari, reppu, kypärä, kaasunaamari, lapio jne. voisi myös käyttää, myös vastustajaa kuvaava pahvitaulu ja siihen joku koodi olisi hyvä. Jottei varustuksen listaa heitettäisi lonkalta, niiden nimeämisen lisäksi pitää niissä olla myös joku koodi tai niiden koordinaaatit pitää määrätä. Tuliasemakortin tekeminenkin on Ta-perustaitoa, mitä pystyy helposti pisteyttämään (montaako maalia löytyi, onko suunta ja etäisyys maaleihin oikein jne.)
Puolalaisilla ja eestiläisillä oli paljon ihmettelemistä, että Suomella on niin paljon tykkejä, että niitä pidetään vartioidun varikon sijaan keskellä korpea vakituisissa asemissa piippu itään. :roll: Riitasaari, missä maali "upseeri" oli oikean tykin lähellä, oli todella realistinen. Toisessakin asemassa oli maali panssarivaunun lähellä. Viellä pioneereiltä pari yllätystä ta-tuliaseman lähettyville, kuvaamaan vastustajan vastatulta ensimmäisen ta-kiväärin laukauksen ampumisen jälkeen ja lähemmäs realismiä on hankala päästä.
Ehdotan, että tulevaisuudessa kilpailijat saavat lähdön samaan aikaan, tavoitteena päästä ennen pimeää tähystysasemiin ja tähystettävä vastustajan leiri tjs on valaistu nuotiolla tjs. Sieltä seurataan kilpailijoiden toimintaa, tulee miinusta ja opetussanoja niille kilpailijoille, joka kärähtää. Yön kuluessa leiritoimintaa kilpailijoiden iloksi, valaisuraketteja, ruuanlaittoja, koodeja ja partiointia leirin ympärillä. Aamulla käydään kaikki täystysasemat tarkistamassa, että sieltä oikeastikin pääsee esteettä tähystämään/ampumaan ja kysytään etäisyys kohteeseen, pitää olla 5% sisällä maksimipisteiksi. Ihan kilpailijoiden oma harkinta, saa nukkuakin koko yön, jos ei jaksa tähystää. Lisäpisteet, jos näkee, mitä nuotiovahti lukee...
Kilpailijoiden varustuksen pitää pohjautua PVn aseisiin ja jakokamaan, eikä siihen, mitä on siviilimarkkinoilla haalittu vuosien kuluessa ja tuhansien eurojen arvosta. Oli hienoa nähdä kaikki subMOA puoliautomaatit 25x suurentavilla kiikareilla, LEMit ja yönäkölaiteet. Toisilla oli sitten 2 pulttilukkoa tai pultti ja perusrynniky rautatähtäimillä. Onko samantasoista? Sitten istutaan hetkeksi alas ja mietitään, mitä varikolta saa päivänä X? Se on TRG tai kivääri 85 ja siihen mukaan RK, ehkä punapisteinen. 7x50 Fujinon pitäisi myös tulla ja tosimiehille ehkä Zeissin 30x kaukoputki TRGn lisäksi. Niillä pitäisi sitten kenttäarmeijan voittaa sota. Yönäkölaitteet ja lemit kuuluu pv:n jakovarustukseen ainaki niin sitä kovasti väitettiin. Jokaisen TRG:n varusteisiin kuuluu valonvahvistin(simrad kn 203). Rynkyn päälle oli VV2000 tai punapistettä. Kiikarit parille, lem ja lämpökamera 4 hengen partiolle. Eikä unohdeta fn-80 :lol: ja m05 boonieta. Niin ja koko komeushan liikkuu mukavasti ison maailman tyyliin bmp-2 takatilassa, hyökkäävää osastoahan tässä oltiin tukemassa.
suorituskyvyn ylläpito, kohteen tunnistaminen, taistelijan perustaidot, liikkuminen, ympäristön havainnointi, muu kuin köllöttelyammunta, tilannekuvan hallinta, tehtävien jako, maaston nimeäminen...[/i]
ETUKÄTEISTYÖSTÄ
Sain talven aikana tarkka-ammunnan piireissä pitkään olleilta henkilöiltä useita sisältöä ohjaamaan pyrkiviä yhteydenottoja. Kitytettynä yhteydenotoissa kehotettiin mm...
a. Pitämään kisan rasitus hyvin kevyenä, koska porukalla ei kunto kestä ja pienikin kaatumisesta tms. aiheutunut vamma olisi kisalle todella huonoa mainosta.
Olisiko niin, että Simo Häyhän kunniakasta nimeä kantavan tarkka-ammunnan suomenmestaruuskisan katu-uskottavuus säilyy ainoastaan, jos kisan voittaa kenttäkelpoinen pari. Kuntoa ja sotilaan perustaitoja oli siis mitattava. Toivon näin olevan myös jatkossa.
b. Välttämään sotilaallista näkökulmaa ja mm. "sotilaallisia termejä", koska Puolustusvoimat pitävät reserviläisten liian "sotilaallista" lähestymistä hyvin epäillyttävänä.
Suomessa on asevelvollisuusarmeija ja me olemme osa sitä. Meidän roolimme on osallistua maanpuolustuskyvyn ylläpitoon rinta kaarella ja olla terveellä tavalla ylpeitä siitä, että teemme maanpuolustustyötä, joka merkitsee jotain. Esim. kisoissa paikalla ollut Pv:n väki olisi heittänyt kehiin paikoin jopa lisää "sotilaallista löylyä".
c. Järjestämään pitkän matkan tarkkuusammuntakisat.
Tarkka-ammunta ja pitkän matkan tarkkuusammunta ovat eri asioita. Tavoite oli pysyä selvästi sotilastoiminnan puolella.
d.Pitämään kisat niin yksinkertaisina, että vältytään kaikilta vaikeuksilta. Mitataan vain yhtä asiaa kerralla.
Sota on kaaosta. Mitä tekee tarkka-ampujalla, joka kykenee tekemään vain yhden asian kerrallaan? Kaaoksen ja paineen luominen aiheuttaa kisateknisiä paineita, mutta hallittuja riskejä on otettava, mikäli halutaan toimia kenttäkelpoisella tavalla.
Kiitän saamastani ohjeistuksesta.
YHTEISTOIMINNASTA
Lähetin toimitsijaporukalle etukäteen pyynnön selvittää lyhyesti mitä osaavat ja mitä haluavat kisoissa oppia. Osa vastasi asiallisesti, osalta vastaukset jäivät puuttumaan. Suosittelen jatkamaan samaa etukäteiskyselyä. Vastanneen väen sijoitin heidän antamiensa tietojen mukaan rasteille, tavoitteena sujuva kisan läpimeno ja toimitsijoille mielekäs työskentely.
Valitsin rastien päävastuussa olevat henkilöt edes jollain tavalla tuntemastani porukasta. Tämä siksi, että homma oikeasti toimisi. On hyvin haastava jakaa tehtäviä etukäteen, kun osa porukasta on todellakin täysin tuntematonta. Käytännössä esim. perjantai meni siihen, että katsoi muun kiireen lomassa, kenelle voi heittää minkäkinlaisia hommia. Hyvänä esimerkkinä kaveri, jonka etukäteiset viestit vaikuttivat todella oudoilta, mutta joka oli livenä noheva suoriutuja. Tai kaveri, joka vaikutti etukäteen pätevältä, mutta joka paikan päällä vältteli kontaktia ja jäi siksi hyvin vähälle käytölle. Pari helmilöytöä olivat sunnuntain etsintärastin vetäjät. Alunperin vastuussa oleva kaveri ilmoitti jo etukäteen joutuvansa lähtemään paikalta jo lauantaina, mutta unohdin rekrytä uuden vastuuhenkilön ja huomasin sen vasta lauantaina illalla. Nämä kaverit vetivät homman kotiin.
Vinkki: Apua tarjoavalle löytyy aina hommia. Kerrot mitä osaat ja nyit vaan niin kauan hihasta, että homma löytyy. Homma löytyy jo ihan vaan siksi, että silloin kisan johtaja saa oman työrauhan.
Toimitsijoiden suorituskykyyn kannattaa kiinnittää huomiota.
Tein aikataulun niin, että suurin osa saa nukkua aamulla säällisiin lukemiin, toiminnassa on ruokatauot ja päivät kohtuullisen pituisia. Lisäksi esim. perjantain vastaosastohommiin en pyynnöistä huolimatta päästänyt väkeä, joiden piti seuraavana päivänä olla pelikunnossa rasteilla. Osalla jäi uni silti hyvin vähiin, kun tilanne kertautui mm. perjantain ammuntarastien pystytyksen hitauteen. Tästä tuli paineita lauantaille ja sitä kautta myös sunnuntaille. Lauantaina meni illalla myöhään (ja siihen palataan myöhemmin).
Räikeimpiä toimitsijahaaste-esimerkkejä olivat mm. avaintoimija, josta selvisi, että hän ei ole saanut jännitykseltään nukuttua kisaa edeltävää yötä. Ja tällainen sitten pitää tilannetta huonona johtamisena, kun töitä ei löytynyt riittävästi. Ei, nukkumaan käskin, muttei mennyt. :D Toinen valvoi koko yön, kun piti aamulla herätä aikaisin ja piti valvomista parempana keinona säilyttää virkeys. Mistä näitä tulee? :doh:
Tein tarkoituksella niin, että lauantain ammunnoissa vetäjinä olleita sijoitettiin sunnuntaina tehtäviin ja toisinpäin. Joidenkin kohdalla tämä jäi toteutumatta, mutta tavoite oli jakaa monipuolista näkemystä kisatoimitsijana olemisesta.
ETUKÄTEISVALMISTELU
Alue on sinänsä tuttu, joten laiminlöin hieman liikaa maastontiedustelua. Kävin jo syksyllä kotona läpi auringon nousu- ja laskuajat, sekä hämärän keston. Maastontiedustelussa otin huomioon kasvuston kasvamisen. Näistä oli hyötyä.
Kisoissa oli mukana Pv:n väkeä, joilla on runsas kokemus kyseisen alueen ammuntojen järjestämisestä. Suosittelen ottamaan heidän alueen tuntemuksensa käyttöön jo valmisteluvaiheessa.
Kävin paikalla kahdesti ja molemmat kerrat olivat turhan myöhään. Ensimmäisellä kierroksella valittiin mm. pari tuliasemaa, jotka sitten jäivät varosyistä käyttämättä. Toinen oli liikkuva maali, josta myöhemmin selvisi, ettei se onnistukaan ja toinen oli tuliasema, jota ei voinut lopulta sijoittaa sinne, minne Pv:n henkilö sitä ehdotti. Suosittelen, että jatkossa kisaa suunnitteleva lukee itsekin alueen varo-ohjeet tarkkaan etukäteen ja kirjaa maastontiedustelussa kaiken varmuudeksi useampia tuliasemia talteen.
TEHTÄVÄT
Jokaisen tehtävän maksimipistemäärä oli 150 pistettä ja ammunnan 300 pistettä. Pisteet jaettiin niin, että paras sai maksimin. Muiden pisteet jaettiin sen mukaan miten hyvin olivat suoriutuneet suhteessa parhaaseen pariin. Näin saatiin tehtävien väliset suhteet pysymään hanskassa huolimatta siitä oliko tehtävä liian helppo tai liian vaikea. Suosittelen käyttämään suhteutusta jatkossakin. Toki niin, että tämänkertaiset porsaanreiät paikataan. (Aiheesta myöhemmin lisää)
Tiedustelu
Kisa käynnistyi tiedustelutehtävällä.
Defenderillä heitettiin kaksi paria kerrallaan – pilkkopimeään metsään. Tarkka-ampujien tehtävänä oli etsiä alueelle jätetyt neljä viestiä ja välttää vartiointi. Tehtävä oli aikataulutettu pimeän ajan keston mukaan ja suunniteltu niin, että normi tiedustelurutiineilla sen suorittaa ajassa, joka jättää tilaa aamutorkuillekin. Lähetys sujui silti hitaammin, mitä oli suunniteltu. Ajatus oli, että parit rengastetaan, kerrotaan toiminta-alue, tehtävä, koordinaatit ja paluutiedot ja ei muuta kuin autoon. Muu oli tarkoitus välpätä omalla ajalla. Ohjeistin heikosti.
Viikonlopun rajallisuus pakottaa suunnittelemaan tehtävät ammuntojen sujumisen mukaan. Oma ajatus oli, että ammuntoja on oltava useampia, jotta tuurin osuus jää vähiin. Esim. useamman tunnin yhtäjaksoinen tehtävä on silloin kätevin toteuttaa yöllä. Monella oli pyyntö tiedustella aluetta, jonne seuraavana päivänä ammutaan. No, pimeällä sinne ei näe ja kuka näkee mielekkääksi ryömityttää väkeä alueella, jossa on räjähtämättömiä ampumatarvikkeita? "Sulla, kun on silmä kädessä, niin katotko minne mun jalka katosi."
Etsittävät kohteet olivat numerokoodeja. Niitä keräämällä pari sai toiminnalleen vihjeitä seuraavien päivien tehtävissä ja ammunnoissa. Seuraajalavan ammunnan hyökkäyksen käynnistymisajankohta oli sellainen. Toinen oli maalinosoituksen kohteen taustaväri – CADPAT. Valitettavasti ohjeistus jäi puolitiehen ja tietoja saaneet parit eivät tilanteessa tienneet saaneensa ylimääräistä tietoa.
Auton ovien vielä sulkeutuessa parit saivat eteensä alkutehtävän, joka oli oman sissi & tiedustelukoulutuksen perusjuttu. Auto pysähtyy: "Näytä kartalta missä ollaan. Nyt." Ranne-GPS on nykyään sotilailla peruskauraa. On kuitenkin osattava käyttää sitä ja siirtää tietoa myös kartalle. Ja peruskauraa on myös aktiivisesti seurata missä mennään - kartalta ja myös kelloa käyttäen. Esim. pimeässä käveltyä matka on helpoin mitata kellolla. Tämä toki edellyttää sen, että on treenannut pimeässä liikkumista ja oma maasto- ja tilannekohtainen etenemisnopeus on tuttu.
Parit varustettiin Trackerin koirapannoilla turvallisuuden vuoksi. Toisaalta ei myöskään haluttu jäädä etsimään kavereita, kun pitäisi alkaa ammunnat. Suosittelemaan valitsemaan jatkossakin toiminta-alueita, joissa on turvallista rellestää. Tiet tai järvi tms. luonnollisina rajoina.
Tukikohta(paikan nimi, ei kuvaa tehtävän sisältöä)
Skenaario oli, että oma väki on hyökkäämässä ja pari toimii tiedustelujoukkueelle alistettuna, tuhoten varsin nohevan tiedustelujoukkueen johtajan osoittamia, hyökkäystä hidastavia kohteita.
Ensimmäisen tuliaseman sijoitin kohtaan, jossa se voisi tositilanteessakin olla. Rastin vetäjiä valinta selvästi harmitti, mutta edessä olevat tähystystä ja tulenkäyttöä haittaavat risukot olivat osa realistista otetta. Toinen realistisuuslisä oli, että kohteet olivat oikean panssarivaunun läheisyydessä.
Tulenkäytön jälkeen pari eteni takakautta seuraavaan tuliasemaan, josta edelliseen tapaan tuhosivat kohteet johtajan käskyjen mukaan.
Rastista lisää Kosanderin aiemmasta viestistä.
Ammunnan tausta-ajatus oli testata ohjauksessa tapahtuvaa toimintaa. Kokeneen kaverin käyttö oli avainasemassa, koska Kosanderia kokemattomampi olisi takuulla muuttanut ohjaustaan eri kilpailijoiden kohdalla. Ensimmäisten maalien priorisoinnin ajatuksena oli pistää painetta kohteen tunnistukselle. Alkuperäinen ajatus oli laittaa runsaasti ei-ammuttavia kohteita hankaloittamaan toimintaa ja kuvaamaan omien joukkojen läheisyyttä, mutta rastin vetäjät toivoivat lisää maaleja ja näin myös tehtiin.
Tavoite oli teettää ammunta niin, että heikosti löytyvät sekä avankohteet etsitään, tunnistetaan ja tuhotaan yhteistyössä ja helpot ammutaan toista vaivaamatta. Toisen tuliaseman näkymä oli tarkoituksella niin laaja, että sen järjellinen hallinta olisi edellyttänyt selvää vastuualueiden jakoa.
Mielestäni varsin onnistunut rasti.
Pyydän loppujenkin rastien vetäjien jakamaan tiedot rasteistaan ja siitä mikä toimi ja mikä ei. Kirjaan omat tausta-ajatukseni myöhempiin osiin. Tämä oli siis palautteen ensimmäinen osa. Pari seuraavaa sivua on jo valmiina odottamassa. :lol:
Tarkka-ampuja käyttää aseitaan tilanteen ja ympäristön mukaan. Pelkkä etutuelta makuuasennosta treenailu aurinkoisella radalla valmentaa hyvin heikosti vuoden 2012 kisoihin.[/i] Aiemmin er:n mainitsema 338 LM:n vaatima kunnollinen tuki on tosiasia. Lähdin siitä, että tähystys- ja ampuma-asennot pitää osata rakentaa mihin tahansa.
Ammunnan ensimmäiset kierrokset menivät ohi aiemmin sähköpostilla rastitiimille suunnittelupohjaksi heitetystä ohjeesta, jonka mukaan yksi setti on kokonaisuudessaan 30 min. Ohjeistin heikosti. Olisi pitänyt tähdentää, että aika sisältää todellakin kaiken. Tilanne korjattiin lennosta ja loput kisaajat suostuivat tähän. Rastia veti rautaisen ammunnanjohtajakokemuksen omaava kaveri ja ohjeistukseni puutteiden korjaamisen jälkeen aikataulu sujui kuin tyhjää.
Toimintamallina hain sitä, että pari jakaa alueen, etsii kohteet ja tunnistaa ne, arvioi matkat ja tuulet ja toisen keskittyessä ampumaan toinen tähystää. Tilanne edellytti todella selvää tehtävänjakoa ja perusteellisia rutiineja. Ajatuksena oli, että tehtävän taistelutilanneluonne antaa mahdollisuudet jopa kävelyttää osumat kohteeseen. Kaikkien maalien sijoitus ei toki tätä tukenut. Ampuma-asento oli hankala ja matkat pitkiä. Osumia tuli varsin vähän.
Maalinosoitus
Alkuperäinen ajatus oli se, että tuomari osoittaa parin toiselle osapuolelle kohteen, jonka tarkka-ampuja sitten osoittaa mäen takana odottaneelle parillensa, eri kulmasta matalana lähestyen.
Tilanne kuvaa esim. sitä, että tarkka-ampujalle osoitetaan kohde, joka pitäisi sitten saada piikille toisesta tuliasemasta.
Tehtävä on äärimmäisen yksinkertainen, mutta silti käsittämättömän vaikea. Olen käyttänyt samaa tehtävää tarkka-ampujakursseilla ja se toimii. Harva ottaa osoitustilanteessa esim. kompassin esiin ja katsoo kohteen suunnan. Tämä aiheuttaa sen, että kohdetta etsitään lopulta todella oudoista suunnista ja aikaa palaa. Tarkka-ampujan tulee löytää kohteensa ja kyetä osoittamaan se myös parilleen/partiolleen.
Lopullinen versio meni mm. maaston vuoksi uusiksi. Rastituomarit voivat avata toteutunutta versiota lisää.
Lähetti
Pari suoritti lähettitehtävän edeten ennalta määrättyä rataa. Rasti oli hyvin yksinkertainen. Saadaan sanallinen viesti jota lähdetään viemään, mukaan pari miinaa. Rasitutaan, paikataan haavoittunutta kaveria, rasitutaan ja perille päästyä välitetään viesti. Lähettitehtävät eivät ole alan harrastajien mielestä kaikkein seksikkäimpiä, mutta tarkka-ampujilla on kyky liikkua alueella ja heitä käytetään helposti tehtäviin, johon ei voi irrottaa ihan ketä vain.
Lisäksi tavoite oli lisätä hyväkuntoisten kaverien pistekaulaa SM-tittelin katu-uskottavuuden säilyttämiseksi. Kunnon mittaaminen mm. ammuntarasteilla lisää loukkaantumisen riskiä melkoisesti, joten miksi ei sitten tekisi erillistä, "turvallista" kuntorataa?
Oma ajatus oli alunperin heittää just niin yksinkertainen viesti, että kaikki luulevat muistavansa sen ulkoa. Ja kun näkyvä ratakin on vain satoja metrejä, niin harva varmaan edes ajatteli kirjoittavansa viestin talteen.
Lahti
Tästä olikin jo tekstiä. Iso plussa rastin vetäjälle. John osallistui suunnitteluun just niin kuin pitääkin. Esitti vaihtoehtoja ja oli valmis keskustelemaan ja jatkamaan suunnittelua vaihtoehtojen kehittämiseksi.
Olin todellakin aivan mehuissani, kun löysin paikan. Itselleni ei ollut edes tullut mieleen, että voisimme ampua aivan vedenpintaa pitkin. Harvempi on tottunut huomioimaan tähtäyspisteen muuttumisen erilämpöisten ilmamassojen siirtäessä kuvaa, joten varoitin tästä kilpailijoita ennen kisaa. Paikan lisäjippona oli varsin kapea sektori, jonka syvyyttä harva pystyy silmämääräisesti määrittelemään.
Pienen patruunamäärän ja rajun laukausmääräsakotuksen tarkoitus oli pysäyttää pari todellakin pohtimaan miten toimii. Kello käy, mutta pisteet tulevat vain hyvällä toimintarutiinilla - osumalla.
Tulivalmistelu
Ja tästäkin oli jo tekstiä. Pari suljettin Pasiin, jonka sisältä tähystäen oli etsittävä kohteita ja määriteltävä niiden etäisyydet ja suunnat.
Alkuperäinen ajatus oli rakentaa seinä, jossa on erilaisia aukkoja joiden läpi tähystäminen edellyttäisi erilaisten asentojen käyttötaitoa ja vankat rutiinit optiikan tukemisesta. Pasi tuli mukaan varsin myöhäisessä vaiheessa. Tehtävä oli hyvä ja loi avoimiin tähystyslinjoihin, toimivaan kompassiiin ja tasaisen maanpinnan tukeen tottuneille kavereille painetta. Jos vetäisi saman rastin uudelleen, niin tähystysmatkat kasvatettaisiin satoihin metreihin. Nyt Pasi sijoitettiin logistiikan ja ampumasektoreiden takia ahtaaseen maastoon.
Perustiedot
Tarkka-ampuja on jalkaväen valiotaistelija. Jotta näin olisi, hänen on oikeasti osattava asiat, joita edellytetään jalkaväen perustaistelijalta. Mietin pitkään onko järkeä kysyä asioita paperilla, mutta ammuntatehtävät oli hyvä pitää kohtuullisen yksinkertaisina, joten tein viisi kysymystä asioista, jotka poimin Sotilaan käsikirjasta.
Kulttuuriomaisuuden merkkiä ei normaaliaikana juuri näe, mutta meillä on maa täynnä suojeltuja kohteita, jotka merkitään ei-sotilaskäyttöön sopiviksi, kun tilanne kiristyy. Rauhallisina paikkoina ne ovat helposti tarkka-ampujan lempipaikkoja. Vaan niitä ei tule käyttää.
Kokoontumista esittävä käsimerkki luulisi todellakin olevan jalkaväen perusosaamiseen kuuluva, samoin seis-merkki. Tosin on tullut huomattua, että valomerkkinä sen osaa todella harva.
Sotavangin oikeuksien tietäminen kuuluu kaikille. Ja komentojoukkueeseen kuuluvan tarkka-ampujan on hyvä osata joukkueen merkki.
Parin kumpikin kaveri vastasi kysymyksiin itsenäisesti. Yksinkertainen tehtävä sai hyvää palautetta. Joitakin kavereita hävetti ihan tosissaan, kun selvät jutut jäivät tunnistamatta vaikka asiasta oli varoitettu melkein vuosi aikaisemmin.
Perustaistelijan asioiden osaamisen puute on itselle tuttu tunne. Olen käynyt erilaisia huollon, jalkaväen, johtamisen, sotapelaamisen, viestinnän yms. kursseja tarkka-ammunnan toimintakenttää ymmärtääkseni. Jatkuvasti tulee mieleen, kuinka pitkälle mennään hyvällä perusosaamisella. Taistelijan perustaidot ovat tarkka-ampujallekin just niitä oleellisia – tulta, suojaa, käsimerkkejä, tuskallisen pitkän odottelun sietoa sääolosuhteet ja oma jaksaminen huomioiden, ajoneuvoissa köröttelyä, suuntien hahmottamista jne.