Ei silmään sattunu joten alotanpa tämmösen:
Eli nyt on koko pieni ikä kuljettu metsällä ja hirviradalla (ei siinä mitään), mutta mutta nyt on alkanut nousemaan kuume ampua tuntemattomille matkoille, mittailla matkaa ristikolla ja osua tauluun vaihtelevissa olosuhteissa.
Piekkarin (CZ 455(?) varmint) kanssa on tullut ryömittyä metässä ja rippirahoilla ostettu ghillie ja Bushnell 10x40 mildot-putki (varmasti monelle tuttu) luovat "tunnelmaa".
Vielä kun alle 18 wee wanha niin täytyy tyytyä rinnakkaislupiin ja ei niin tarkkoihin kivääreihin.
Onhan nyt paria tarkempaa torrakkoa tullut kokeiltua mm. Riihimäellä erämessuilla.
Metsästysporukassa ei ole kuin pari oikeasti tarkalta vaikuttavaa pyssyä. Sekin tekee vähän huonoa kun kaikki ukkoontuneet äijät eivät ymmärrä TA-harrastukseen tai edes kohtalaiseen tarkkuuteen tähtääviä. Mutta Got Damn meillä on hyvä/hyvinvoiva a-rata (Heinolan)
Eli aloittelevalle saa antaa neuvoja ja opastaa oikeaan alkuun...
Niin ja ois voinu tarkentaa että ase on siis CZ 455 varmint johon on myös .17 HMR vaihtosarja, putkena toimii em. Bushnell elite 3200 10x40 ja jalkoina asesepän tekemään/asentamaan picatinny-kiskoon ruuvatut Warnen teräksiset, nokalla pyörii vaimennin ja niskassa on milloin mistäkin rätistä revityt naamiointikankaat ja on sillä osunut vaajaaseen 220 metriin (laskettu mildotilla). Pari ampumakatosta olen naamiontiverkosta ja pressusta ym. luonnonmateriaaleista tehnyt.
Siitä se lähtee!
Lainaus käyttäjältä: Jambo
No joo. Kovinkaan moni ei ymmärrä aina toisten harrastamista avarakatseisesti. Itse muistan erään keskustelun ketun pyydystämisestä kiväärillä, ja ampumamatkoista ja lupasin että 400 metriin osun kevyesti makuutuelta, jos valo riittää. Lauseeni aiheutti ns. pitkän katseen :)) En edes viitsinyt valistaa asiasta enempää, tai puhua pidemmistä matkoista, koska vastapuolen näkemys ei ollut vastaanottavainen.
Mutta eipä noista kannata välittää, moni metsästäjä ja perusharrastaja tyytyy alle 150 metrin matkoihin ja mikäpä siinä sitten.
Pidempiin matkoihin ampuminen on mielenkiintoista ja opettavaa. Samaten lyhyeen. Siitä tämä foorumi on mainio, että asialliseen kysymykseen saa kokemukseen perustuvan vastauksen. Eikä tarvitse kuunnella ihmettelyä.
Oman näkemykseni mukaan kannattaa jo alusta alkaen perehtyä ns. informatiiviseen tiedon keräämiseen. Eli muistiinpanot säädöistä, patruunoista,olosuhteista ja kaikesta asiaankuuluvasta huolella talteen, niin säästyy monelta riesalta, eikä kovinkaan usein tarvitse miettiä miksi joskus onnistuu ja joskus ei.
Näin vanhempana ja itse pari virhettä nuoruudessani tehneenä täytyy sanoa varoituksen sana jos vaikka välttyisit samalta rumbalta.
Eli pitkänmatkan ammunta on hyvä harrastus ihan siinä missä muutkin ns. salonkikelpoisemmat ampumaurheilu muodot mutta kapeakatseisia ja ymmärtämättömiä mailmassa riittää. Tuon TA temin säästäisin harrastajien keskiseen kielenkäyttöön sillä se aiheuttaa monessa asiantuntemattomassa ihmisessä mielleyhtymiä viimeaikaisiin valitettaviin tapahtumiin. Itsestä tuntuu että monessa pienemmässä paikassa ja varsinkin metsästysseurassa hyväksyttäviä ammunnan lajeja ovat vain hirvirata, skeet, trap ja hirvenjuoksu. Jos tästä kaavasta erehtyy poikkeamaan tai ostamaan vaikka hirvijahtiin jonkun muun kuin sen perinteisen halvemmasta päästä olevan .308 puutukilla ja Tascon kiikarilla on heti asehullu tai muuten vain epäillyttävä. Itse kävin juuri seuran ratahirvi vuorolla ja pistin hieman huvittuneena merkille kuinka melkein joka kaverin aseessa on nykyään vaimennin. Kun itse hankin ensimmäisen vaimentimen noin 10 vuotta sitten olin ollut kuuma keskustelun aihe seuran kokouksen väliajalla kun yhdessä tuumin epäiltiin että aion ruveta salametsästäjäksi tai johonkin muuhun laittomaan. Yhtä toista jo eläkeikäistä kaveria on samassa seurassa jaksettu nyppiä jo vuosikausia punapistetähtäimesta. Koskahan tajuavat että se taitaa sittenkin olla ihan näppärä väline suomalaiseen hirvijahtiin.
Eli yksinkertainen neuvo. Älä puhu harrastuksestasi mitään ihmisile jotka eivät siitä erikseen kysy tai et varmaksi tiedä heidän olevan samalla aaltopituudella. Älä mene sen ghilline kanssa mihinkään missä ei varmasti ole saman henkistä seuraa :) Itse olen juuri pohtimassa uskallanko koittaa sitä kyyhkysjahdissa parin viikon päästä.
Omiksi virheikseni lasken: (siis sen että kerroin näistä avoimesti puolitutuillekin jos puhetta ammunnasta tuli)
- Harrastin siluetti ammuntaa jonka vuoksi minulla oli isokaliiperisia pistooleita. (tämä oli monen seuran jäsenen mielestä vähintää epäillyttävää eihän tavallinen ihminen isoa pistoolia mihinkään tarvitse)
- Näytin täysin luvalliset reserviläiskiväärit muutamalle ampumista harrastamattomalle kaverilleni josta tietenkin lähti huhu liikkeelle että siellä on varustusta vaikka sodan aloittamiseen. Aseet eivät edes olleet minun mutta rinnakkaisluvilla.
- Tein omille maillemme harjoittelupaikan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eli oli taustavalli, turvallinen ampumasuunta ja etäisyys lähimpään naapuriin noin 650m seuraavaan noin 1km. Ainoa mitä ei ollut oli riittävän tehokas äänieristys ja kun vaimentimiakaan ei ollut niin kuuluihan se. Naapureita olin asiallisesti valistanut siitä että saatan siellä ampua ja päin naamaa olitiin kovin ymmärtäväisiä kunnes alkoi kylältä kuulua juttuja että siellä ammutaan yötä päivää ja ihme ettei ole mihinkään naapuriin tullut luoteja. No ei ammuttu yötä päivää mutta viikottain saatoin kesäaikana ampuakin ja ihan inhimillisiin aikoihin. Joskus kävi joku ammuntaa harrastava kaverikin. Syy koko paikan perustamiseen oli se että lähimmälle radalle oli matkaa 20km eikä autoa tuolloin ollut. Vaihtoehtona olisi käytännössä ollut mennä sinne radalle mopolla tai polkupyörällä aseiden kanssa. Kyydin sai joskus mutta ei ikinä silloin kuin olisi halunnut vaan piti aina järjestellä omat menonsa jonkun muun aikataulun mukaan.
- Jäin kerran "kiinni" tuolla omalla radalla sellaiseen bad guy tauluun ampumisesta pistoolilla jonka olin ostanut jostain messuilta ihan huumorimielessä. No paikallinen maajussi sattui saapastelemaan paikalle "ihan muuten vaan" katsomaan meikäläisen tekemää rataa juuri kun olin ampunut täyden rullan .357:lla siihen ukonkuvan päähän.. (näytti varmaan kyllä epäillyttävältä ja siitähän sai puheenaihetta moneksi viikoksi)
- Ainakin monen seuran jäärän mielestä yksi pahimmista virheistäni oli nuori ikä ja näin jälkikäteen täytyy tunnustaa että ehkä se pientä harkintakyvyn puutetta ja sinisilmäisyyttä aiheutti. Ei niin että olisin mitää laitonta tehnyt mutta annoin turhan helpon maalin pahoille kielille.
Näillä toimilla aiheutetun maineen paikkaaminen on vienyt kaikkineen aikaa vuosikausia, verottanut tuhottomasti energiaa joltain tuottavammalta toiminnalta ja vielä nytkin tulee puolitutuilta silloin tällöin merkitsevään sävyyn "viattomia" kyselyitä siitä vieläkö omistan niitä "sotapyssyjä"..
Pienellä paikkakunnalla tai metsästyseurassa puheenaiheeksi pääsemiseen nuorella iällä ei paljon tarvita mutta sieltä poispääsyyn tarvitaan. Olenkin tehnyt jo pitkään kategorisesti niin että seuran tapahtumissa ja ystäviä lukuun ottamatta sen jäsenille en ole puhunut muista ampumaharrastuksista yhtään mitään enkä ole tehnyt mitään selkoa asekaapin sisällöstä vaikka kysyisivätkin. Olen saattanut ylimalkaan todeta että kyllä ne on myyty jo aikoja sitten yms.
Tämä tästä avautumisesta mutta olen ottanut tavaksi varoittaa nuorempia kun monesti liika into hieman sumentaa harkintakykyä :)
Toinen tapa on antaa toisten puhua mitä puhuvat ja toisaalta myös itse kunnioittaa aidosti omasta näkökulmasta poikkeavia lähestymistapoja.
Tämä on ollut oma valinta. Helpottaa, kun voi olla mitä on.
Kyllähän miehet sotavarusteista pitävät. Mä ammuskelin nuorempana leffavuokraamosta saatuja ihmisenkuvia. Paikalle tuli vanha käsitaskuampujajäärä joka alkoi marinan. Kysyin halutko koittaa ja narina loppui siihen. :D
Näinä aikoina mielestäni jokaisen harrastajan pitäisi miettiä korrektia lähestymistapaa ammunnan harrastamiseen, varsinkin silloin kun pelataan yleisillä radoilla muiden harrastajien joukossa.
Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"
Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.
SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.
MVe puhuu täyttä asiaa. Näinä aikoina, jotka koko ajan muuttunevat hankalammaksi ammunnan harrastajan kannalta, kannattaa mielummin kaataa raja-aitoja ampumalajien ja harrastajien väliltä, kuin rakentaa niitä lisää. Mitä yhtenäisempi harrastajakunnasta saadaan niin sen parempi. Asiaa tietämättömiltä saattaa tulla negatiivistakin kommenttia, mutta niitäkin voi lähteä muuttamaan parempaan suuntaan ja jättää ne terävät vastakommentit väliin.
Ylilyöntien välttäminen on aina viisasta ja esimerkiksi aitojen ihmiskuvien käyttäminen maalitauluina on hyvin lähellä sitä, jopa piirretyt ihmisnaamat ja muut henkilömaalitaulut, joita käytetään kilpailuissa ja taktisissa harjoitteissa, kannattaa jättää väliin silloin kun ampuu yleisilla radoilla. Ei niihin ampuminen tarkkuutta paranna eikä muiden asennetta, vaikka se itsestä tuntuisikin tosi snaipperilta.
Lainaus käyttäjältä: MVe
Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"
Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.
SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.
VAlitettavasti joillekin kanssa harrastajille SRA-taulukin on liikaa(ja eräillä yleisillä radoilla taitaa olla kieltokin ettei niitä saa ampua)
Myös tulinopeus yli 10 laukausta/min on joillekin "tolkutonta räiskimistä millä ei osu mihinkään"(Aimpoint+ar15+ 70 mm/10 laukasta/100 m)
Myös semmoinen outo fakta on kuultu hirvimiehiltä että hirvitaulu pysäyttää hirvikiväärin luodin mutta pistoolilla ei saa ampua kun luoti menee taulusta läpi ja kimpoaa ties minne...
Myös poliisin asetarkastajan mielestä trg42 338lm on "jumalaton tykki"
Lisäksi paljon muitakin vastaavia kommentteja ampumaharrastuksesta on tullut vastaan "asiantuntijoilta"
Yleisin syy miksi hirvimiehet epäilee pitkän matkan ammuntaa on siinä että hirvipyssy kohdistetaan jotenkuten 8g trainer/range patruunalla 75 m ja sitten yritetään metsällä ampua 300 m 12 g patruunalla ilman uutta kohdistusta tai koronkorjausta...
Lainaus käyttäjältä: hpa
Lainaus käyttäjältä: MVe
Ammunnan harrastajien yleinen etu ei tänä päivänä taida olla muista piittaamaton individualismi ajatuksella "minä teen mitä lystään, ajatteli muut mitä tahansa"
Harrastuksen kuvaa ei julkisuudessa myöskään paljon kiillota ampuminen " aidon" näköisiin tauluihin huolimatta siitä, että siihen on oikeus.
SPOL tai IPSC taulut ainakin itselleni ovat riittävän aidon oloisia. Jos niissä pitäytymällä säästyn herättämästä suurempaa pahennusta, olen valmis uhraamaan lajin tulevaisuuden vuoksi sen verran.
VAlitettavasti joillekin kanssa harrastajille SRA-taulukin on liikaa(ja eräillä yleisillä radoilla taitaa olla kieltokin ettei niitä saa ampua)
Ei taida olla, vaan on!
Lainaus käyttäjältä: hpa
Niinpä. Löytyy oikein kirjallistakin kieltoa "pikaammunnalle" ainakin joistain ratasäännöistä.
IMHO: Nöyristelemisen ja perääntymisen tie on loputon ja jatkuu siihen suostuttaessa kunnes Waltion hirvenpyytäjät, ammattisotilaat ja poliisit ovat ainoita jotka aseisiin saavat tässä maassa koskea.
Lainaus käyttäjältä: 556
Toivottavasti tässä asiassa nähtäisiin enemmänkin mahdollisuuksia kuin nuo kaksi ääripäätä - taistele tai pakene. Me voisimme olla myös niitä, jotka alkavat muuttamaan niitä asenteita. Uskon että asiallisella keskustelulla voidaan saada ymmärrystä sillä "hillittömälle räiskimiselle" tai niille etäisesti ihmistä muistuttaville maaleille. Tiedän että vastassa on iso lauma jääräpäitä, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että kun ei heti nouse vastarintaan niin kyllä se homma saadaan muuttumaan.
Kaikki ampumalajit ovat yhtä tärkeitä harrastajalleen. Pitää vain saada se kaikkien ymmärrykseen.
Onpas tänään suvaitsevainen olo. Peace, Love and Headshots :pray:
Siihen aitoon käytökseen tosiaan kuuluu myös toisella tavalla ajattelevien ymmärtäminen - ketään tahallaan kiusata.
(Toki paikka missä mainittuja maaleja junnuna ampui, oli aluetta, missä miehellä kuuluu olla aseita ja laillinen metsästysoikeus. Ja jossa yksi Erkki oli niin räikeä ylilyönti, että pahinkin "asehullu" vaikutti täysin normaalilta.)
Väitän, että suurimmat aseharrastuksen rajoittajat ovat kanssaharrastajia. Varmuuden vuoksi vaihdetaan timanttitauluihin, varmuuden vuoksi kielletään maastokuvioidut vaatteet ja varmuuden vuoksi otetaan irtiotto terveen järjen käyttöön. Ja vielä varmuuden vuoksi kyräillään radalla, jotta kukaan ei pystyisi tekemään mitään mikä on liian hauskaa. Missä on harrastuksen ilo?
Antaa aseita vastustavien yrittää rauhassa omia missioitaan. Pidetään sillä aikaa luonnollinen ilo omassa harrastuksessa. Toki toisia kunnioittaen, mutta silti aitona omana itsenä toimien. Olen käynyt sivarien kanssa ampumassa mm. meloneita ja kaaleja - ja pitivät. Selitä nyt ammuntaa tuntemattomalle, että ammunta on hauska ja rentouttava harrastus, jos ainoat kokemukset ovat pelkkä "viisi laukausta omaan tauluun, ampukaa". ;D
Jos jollakulla on ongelmia metric/sra-taulun käytöstä ammunnan harjoitteluun kannattaa kysyä että näkeekö ko. henkilö jotain enemmän kuin ylä- ja alaosuma-alueet, jotka on pisteytetty aihan kuten perinteisemmissä lajeissa ? Vieläkös olympiapistoolia (eli kaksintaisteluammuntaa) ammutaan kapeahkoon tauluun josta voi tulla mielleyhtymiä ?
Realistisia maaleja voidaan käyttää harkinnan mukaan, en lähtisi karvoja nostattamaan pystyyn tarkoituksella vaan jos harjoitteen luonne vaatii ja silloin paikalla olevat yleensä ymmärtää käytettävän maalin luonteen. SRA taulussa on harjoittelussa se hyvä puoli että siinä ole kunnollisia tähtäyspisteitä ja se opettaa tähtäämään oikeanlaisella tekniikalla
Lainaus käyttäjältä: LSa
Väitän, että suurimmat aseharrastuksen rajoittajat ovat kanssaharrastajia. Varmuuden vuoksi vaihdetaan timanttitauluihin, varmuuden vuoksi kielletään maastokuvioidut vaatteet ja varmuuden vuoksi otetaan irtiotto terveen järjen käyttöön. Ja vielä varmuuden vuoksi kyräillään radalla, jotta kukaan ei pystyisi tekemään mitään mikä on liian hauskaa. Missä on harrastuksen ilo?
Ketään ryhmää sen paremmin morkkaamatta tässä olet kyllä täysin oikessa!!! Joskin varsinainen syy tähän ei ole näissä harrastajissa vaikkakin osoittavat tällä samanlaista, joskin ihmismielelle selkeästi tunnusomaista, pelkuruutta kuin ne hiljaiset katsojajoukot jotka seisovat ringissä koulukiusatun ympärillä hymistelemässä kuin joku kova jätkä vetää sitä pataa ja uittaa päätä kusilaarissa. Ymmärretään että teko on väärin mutta kiusaamiseen ei haluta puuttua ja mielummin hieman henkisesti tuetaan kiusaajaa siinä pelossa että ollaan itse seuraavaksi siellä kusilaarissa jos ei myötäillä.
Ampumaharrastajat on laitettu Suomenmaassa niin ahtaalle että "salonkikelpoisten" lajien harrastajat ovat valmiita itse nokkimaan kanssaharrastajansa siinä pelossa että näiden epäkorrekti, elokuvien ampumakohtauksiin viittaava harrastus saattaisi lopulta koskettaa myös sitä omaa lajia. Puhtaasti metsästystä harrastavien keskuudessa olen jopa nähnyt asennetta jossa jopa hirviseuran pakolliseksi määrättyä paria vuosittaista ratakertaa aktiivisempi harjoittelu on jotenkin epäillyttävää sillä siitä saavat muut ihmiset sellaisen käsityksen että hirvien ja muiden eläinten ampuminen saattaa olla mielekästä eikä vain puolipakolla ruuan hankintaan ja hirvivahinkojen estämiseen tähtäävää pyytetöntä yhteiskunnallista avustustyötä.
Ennen tätä sanottiin suomettumiseksi. Tai oikeastaan nykyään tätä sanotaan suomettumiseksi, ennen se oli vain tervettä itsesensuuria ettei vain vahingossakaan tule noottia naapurista.
Kävin muuten juuri itse tänään pistooliradalla. Ammuin 100 laukausta 10 laukauksen sarjoissa niin että viereisellä radalla ampunut vanhempi harrastaja ei ikinä kerinnyt 3 laukausta pidemmälle kun olin oman lippaani tyhjentänyt. Kaveri ihmetteli oikein ääneen ampumaani "sarjatulta" vaikka oli muuten ihan korrekti ja ystävällinen. Tästä ystävällisyydestä johtuen en viitsinyt kuitata asiasta mutta itse käytin 100 laukaukseen (25m pistoolitaulu jossa 200mm keskusta) 4 valkoista täppää ja 96 mustaa täppää parhaan 10 laukauksen tuloksen ollessa 94 pistettä kun taas kaverin taulu oli kuin haulikolla ammuttu. Teki mieli sanoa että ampuisit itsekkin hieman nopeammin niin saattaisi osunta parantua. Syyhän tähän sarjatuleen on niinkin yksinkertainen että meikäläisen taidoilla ei osunta parane yhtään tähtäilemällä vaan laaki lähtee kun tähtäyskuvio on oikea. Jos jään sihtailemaan niin siinä vaan kädet väsyy, aseen heiluminen lisääntyy ja osunta heikkenee :)
Varmaan moni tosi pistooli ampuja on sitä mieltä tämä on harjoituksen ja/taidon puutetta (ovat varmaan oikeassakin) mutta jos 10 laukausta ja 20 sekuntia tahdilla on kaikki mustalla niin itse olen itseeni varsin tyytyväinen.. Jahdatan niitä napakymppejä sitten optiikan lävitse. Kiväärillä taas olen yleensä aina viimeinen jolla on vielä sarja kesken ja siinä osuntakin paranee rauhoittamalla tahtia. Ei sitä pistoolia ole ikinä tehtykään miksikään kirurgin työvälineeksi.
Yleisesti olen kyllä sitä mieltä että mitä vähemmän toiminnallaan aiheuttaa pahennusta ja puheita sen parempi. Mitään pokkurointia tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa. Jos on tarvetta ampua SRA tauluun niin ammutaan SRA tauluun. Jos kuitenkin sama funktio onnistuisi tavalliseen pistoolitauluun ei SRA taulua kannata viedä telineeseen vain näyttääkseen että nyt harjoitellaan ihmisen muotoiseen maaliin ampumista tai sen takia että sitä ei ole erikseen säännöissä kielletty (vielä). Tervettä järkeä ja asiallista keskustelua minäkin kannata niiden kanssa joiden kanssa voi keskustella. Muuten pätee myös vanha sanonta "poissa silmistä poissa mielesta"
Tuota käyttämääni Bad Guy taulua on vankkumattomalle vakiopistoolimiehelle aika vaikea perustella mutta jos on hyvä perustelu tuon SRA taulun käyttöön niin se kannattaa koittaa vaivihkaa ujuttaa keskusteluihin vaikka tauluille mennessä. Mainitsee vaikka ohimennen olevansa menossa kilpailuihin ja viimeiset herkistelyt on menossa. Ei tämän tarvitse paikkaansa pitää mutta jos kaveri ei SRA:ta harrasta ei se totuuttakaan tiedä. Antaa heti asiallisemman kuvan eli meneillään on lajinomainen harjoittelu eikä kuvitteellisen ihmisen reittäminen.
IMHO: Nöyristelemisen ja perääntymisen tie on loputon ja jatkuu siihen suostuttaessa kunnes Waltion hirvenpyytäjät, ammattisotilaat ja poliisit ovat ainoita jotka aseisiin saavat tässä maassa koskea.[/quote]
+1
Ampumalajien ongelma on kentän hajanaisuus ja media seksikkyyden puute. "Sivussa soramontulla" harrastajia on helppo kivittää.
Kannustan harrastajia olemaan POSITIIVISESTI esillä harrastuksineen. Ei "meitä" kukaan muukaan puolusta ja markkinoi kuin me itse.
Lainaus käyttäjältä: Sebu
:think:
Ja entä,
Tuli tässä kesällä keskeytettyä narkkaritappelu. Olivat samassa raitiovaunussa ja meno alkoi olemaan jo muille vaarallista, joten puutuin tilanteeseen ennen, kun itse edes huomasin mitä olin tekemässä. Kävelin rinta kaarella paikalle ja jo mennessä käskytin kovalla äänellä. Huuto ja pokeri olivat ilmeisesti niin kovat, että nehän menivät hämilleen ja lopettivat. Kehut tuli kanssamatkustajilta ja itse vaan jälkikäteen mietti, että nyt oli tuurin ja suojelusenkeleiden osuus
Pahin riitaporukka poistui ja kuuntelin matkan jatkuessa, kun kahden päätappelijan heikompi osapuoli jutteli toiselle narkille, miten riita oli alkanut siitä, että hän oli joskus lyönyt toista rautatangolla takaraivoon ja nyt oli tiukka tilanne, kun ei ollut saanut linkkaria auki. :doh:
Olisi voinut käydä toisinkin. Lisäksi tein merkkausvirheen ja yksi vähemmän aikaa käyttänyt jäi kävellessä huomaamatta selän taakse. :snooty:
Kyllä siinä sivusta katsomisesta on usein järkeäkin.
Menipä kummalliseksi tämä keskustelu. Eiköhän pistooliampumanopeuksilla tai junariitojen selvittelyillä kehuskelulle löydy sopivampiakin forumeita kuin tarkka-ampujakillan harvinaisen tasokas keskustelupalsta ?
Ilmaisin heikosti.
Ajatus oli heittää elävän elämän esimerkki siitä, että mm. Klpro:n, Sebu:n, MVe:n, Homer:n ja polarlander:n peräänkuuluttama harkittu viisaus on usein paikallaan.
Sattumalla saavutettu kertamenestyminen on lyhytnäköistä, riskit on olemassa. Liialla riskinotolla ne riskit vaan joskus realisoituvat.
Joo. Eiköhän päätetä tämä rönsy tähän ja aleta antaa niitä hyviä neuvoja aloittajalle.
Olen itsekkin pidemmille matkoille aika aloittelija joten en lähde nyt paljon kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvoja antamaan kun ainoa varsinainen koulutus aiheeseen on armeijan TA-koulutus ja loppu on itseopiskelun tuotetta.
Eiköhän ne perusteet siitä lähde että
- ensin valitaan aseeseen mahdollisimman sopiva ampumatarvike ja sen jälkeen opiskellaan ase/patruuna yhdistelmän ballistiikka mahdollisimman hyvin eri keleissä ja matkoille. (ballistiikka kortti)
- Opetellaan käyttämään valittua optiikkaa niin että tästä ballistiikan tuntemuksesta jo jotan hyötyä osuman kannalta.
- Ampumisessa kaikki lähtee perustekniikasta ja vaikka tämä ei varsinaisesti kasa-ammuntaa olekkaan niin kasan kokoa tarkkailemalla pystyy tekemään arviota tekniikan hallinnasta eri ampuma-asennoista.
- Samalla on tärkeää tietää millaiseen osumatarkkuuteen tai kasaan yleensä kykenee erilaisista asennoista ja tuilta. Kaikkineen omat rajansa on hyvä tietää mutta niitä voi sitten harjoittelemalla koittaa venyttää :)
Hankalinta tuntuu olevan harjoittelu etukäteen tuntemattomille matkoille. Joskin jos on omaa maata ja vaimennettu pienoiskivääri niin tämä onnistunee kohtuullisesti. Käytänössä kaikilla radoilla ampumamatkat on etukäteen tiedossa ja maaleja ei voi sijoittaa muualle kuin niille tarkoitetuilla paikoille. Itse olen treenannut hieman maastossa niin että olen pyrkinyt arvioimaan/mittaamaan ristikolla etäisyyksiä erilaisille matkoille. Jos alue on sellainen jossa minulla on metsästysoikeus ja ampuminen muuten mahdollista olen saattanut viedä yhden maalin summamutikassa jonnekkin päin maalialuetta ja ampunut yhden tai kaksi laukausta tähän maaliin ajatuksella laukaus ja osuma.. Arvioidut matkat olen tarkistanut laser etäisyysmittarilla ja pyrkinyt oppimaan tekemistäni virheistä jotain.
Itse olen joutunut aina pitämään matalaa profiilia näissä harrastushommissa.
Kerran hirviradalla on tultu huutamaan (ihan oikeasti) päin naamaa kun
Ammuin 75 m etäisyydeltä keiloja polviasennosta SAKO M92S:lla. Rauhallisia, tähdättyjä laukauksia. Kuluuhan se valli kun luodit osuvat siihen, ilmeisesti metsästysseuran ammunnoissa moinen tarkkuus on sitten harvinaista, tiedä häntä :think: :think:
Yleensä pyrin suorittamaan sotaisammat ammunnat valtion radoilla tms. SRA- henkisemmässä ympäristössä. Jahti / disipliini ampumaradoilla saakin olla sitten tarkempana, miten esiintyy.
Kun olen joskus kohdannut ihmettelyä esim. röllitetyn kiväärin,
Enkä ole valehdellut tai liioitellut sanaakaan koska noin se vaan on, lajin ydin.
Yksi hyvä esimerkki on kun kerran pitkästä aikaa menin paikalliselle pistooliradalle ampumaan ysimillisellä. Olin ampunut jo pari sarjaa (5 lk@25m) ja menossa tauluille kun katokseen saapui vanhempi herrasmies joka totesi rauhallisesti ettei täällä saisi ampua kuin kakskakkosella kun taulujen raamit (harjaterästä) rikkoontuvat. Pahoittelin tietämättömyyttäni samalla kun menimme tauluille ja lupasin lopettavani toiminnan. Herrasmiehen nähtyä kasani taululla, hän totesi välittömästi että
Ymmärrystä vielä usein lisää kun käydessään sielä seuran radalla tekee jonkin pienen talkoohomman tyyliin
Noin, palataanpas ite aloitetulle keskustelulle ansaitun "ammuntaleirin" jälkeen.
Tuli oltua pari päivää mettässä naamiorätit/ghilliet niskassa, ammuin kaverin kanssa piilotettuja mehukattikannuja ja muutamaa hirvitaulua oikein urakalla. Kohistin maanantaina CZ:n 50 metriin Lapuan masterille ja otin muutaman askin mettään mukaan. Oli p**kleen kiva yöpyä metästysseuran kodassa ja elää makkaralla,leivällä ja mehu/vesi nesteytyksellä. Pisimmät ampumamatkat oli alle 200 metriä ("spotterina" toiminu kaveri mittas isänsä LEM:illä). Ja ei sen parin sadan Bushnellin mildot-kuvio ihan paikkaansa pidä! Ainoa harmi oli kun joku s**tanan lehtimyyjä soitti :pray: !?!?.
No ei tuo ollu iso harmi, mutta kyllä sitä tuns elävänsä ku yöllä piti hellää hiillosta kaminassa ja laski päässään lapuan taulukoita ja mietti seuraavaa päivää tai sen tekemisiä. Ainoot elektroniikat mitä tarvittii oli LEM (oli puhelimetkin mutta ei ollu käyttöö paljoa). Tosin toi täytyy kokea joku viikonloppu syksyllä vaik lintujahdin merkeissä... Helekkarin mukavaa tämmönen harrastus, kukaa voi valittaakkaa ku omilla mailla vaimennetulla piekkarilla :icon-lol:
Lainaus käyttäjältä: Jambo
Ja ei sen parin sadan Bushnellin mildot-kuvio ihan paikkaansa pidä!
Voi olla ettei pidäkkään mutta jos vertaat tulosta lapuan taulukoihin niin voipi olla vähintään yhtä todennäköistä että se taulukko ei pidä kutiaan. Ammu se pyssy eri matkoille niin että säädöt ovat koko ajan samat ja vertaa putoamaa siihen lapuan taulukkoon. Ei välttämättä ole samoja arvoja sinun aseestasi ammuttuna kuin lapuan testipiipusta.
Joo olen mä koittanu ampua jonkunlaisia kiintopisteitä 50 metrin välein. Aika (omasta mielestäni) hyvin piti kutinsa, hajonnalla +-15mm alle 100 metriin, +-30mm 100 - 200 metriä. Piipunpituus oli sama 540mm, rihlanoususta en tiedä.
Kyllä se mildotti pitää paikkansa suurimman osan aikaa kun mittaa sen virheen, eli vie LEM:llä mielellään 100 m sopiva mittakuvio ja mittaile se sun kuvio. Se voi olla parhaimmillaan asetettu 100 yardiin ja jos tähtäin on toisen polttotason (eli se retikkeli näkyy koko ajan samanlaisena, kuva pienenee ja suurenee) käyttäisin sitä vain ääriasennossa (jos se vaan parallaksin ja kuvan terävyyden puolesta on mahdollista) jolloin retikkelin ominaisuudet on joka kerta samat (lähelle sitten vääntäisin minimimiin ääriasentoon). Toinen subjektiivinen juttu edullisemmassa putkessa on, että pyrkisin ampumaan vain taistelutähäimellä eli nollaamisen jälkeen ampuisin retikkelillä koska noi mekaaniset säädöt voi olla vähän sinnepäin.
Tähtäimestä kannattaa tarkastaa ainakin kohdistusetäisyydellä että kiikari ampuu samaan pisteeseen suurennusalueellaan.
Quicktargetissa on TA4 dragi eli 22lr optimoitu lentoratakaava, piekkari on sen verran herkkä peli että aina pitäisi pyrkiä varmistamaan nuo. Nuo lähdöt pitäisi kellottaa eli mitata että voi verrata järkevästi mihinkään. A-Tarvikkeena kannattaa kokeilla myös esim. CCI stanua/Top shottia, joka ainakin mulla antaa piekkarissa hyvän hinta/laatu suhteen.
Jos piekkari antaa tasaiseen tuollaista käyntiä, kannattaa ilmoittautua kasa-ammunnan SM-kisoihin ... ;)
Kun polarlander puhuit (varmasti asiatietoa, en kiistä) tosta kiikarista niin asia on niinkin vilpitön että mun putkeni on kiinteällä suurennoksella.
Lainaus käyttäjältä: polarlander
Jos piekkari antaa tasaiseen tuollaista käyntiä, kannattaa ilmoittautua kasa-ammunnan SM-kisoihin ... ;)
Sori jos ilmaisin itseäni epäselvästi, en tarkoittanut hajonnalla kasojen kokoa, vaan eroa taulukon osumapisteisiin. Kasat oli kokoluokkaa 40-120mm matkoista riippuen.
Pari hyvää vinkkii: Pidä kaikki asiat yksinkertaisina ja simppeleinä. Kiss-persaate.
Lue, tutkaile, kysele, kuuntele. HARJOITTELE. Panosta hyvään kivääriin ja optiikkaan.
Lainaus käyttäjältä: Homer
Lainaus käyttäjältä: 556
Toivottavasti tässä asiassa nähtäisiin enemmänkin mahdollisuuksia kuin nuo kaksi ääripäätä - taistele tai pakene. Me voisimme olla myös niitä, jotka alkavat muuttamaan niitä asenteita. Uskon että asiallisella keskustelulla voidaan saada ymmärrystä sillä "hillittömälle räiskimiselle" tai niille etäisesti ihmistä muistuttaville maaleille. Tiedän että vastassa on iso lauma jääräpäitä, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että kun ei heti nouse vastarintaan niin kyllä se homma saadaan muuttumaan.
Kaikki ampumalajit ovat yhtä tärkeitä harrastajalleen. Pitää vain saada se kaikkien ymmärrykseen.
Onpas tänään suvaitsevainen olo. Peace, Love and Headshots :pray:
Ihminen keskimäärin pelkää kaikkea vierasta.
Ystävällisen jämpti pikakurssi xxx ammuntalajin ajatuksesta saa usein kovimmatkin jäärät sulamaan..ei tosin aina..
Tenkkapoohon olen törmännyt vain kerran.
Ystävällinen olympiapistooliampuja nosti yllättäen 25m katoksesta kytkintä kun aloin ampumaan ysimillisellä nopeita tuplia toisessa päässä.
Olisin tietysti voinut valaista olympiapistoolilajien taustaa- jäi tekemättä. Kaikki olympia-ammuntalajihan kopioitiin suoraan silloisista sotilasammunnoista.
Hei! Laitan tämän tänne palsta tilaa säästäen.
Eli olen itsekkin vasta aloittamassa mutta miulla onkin kinkkisempi tilanne kun tuo palvelus keskeytyi polven hajottua P-kauden lopussa ja ortopedi oli toisen yritys kerran jälkeen sitä mieltä että minut on aika siirtää C-luokkaan. :(
Ta ja RES toiminta on kiinnostanut mopo iästä asti ja polte on vuosien saatossa vain kasvanut, paikallinen ressu seura ei vain tällä hetkellä ota riveihinsä ellei palvelusta ole loppuun suoritettuna. Kysyisinkin että onko minun mahdollista liittyä Ta-killan riveihin puutteistani huolimatta?
Kalustona miulla on tällä hetkellä remarin 700 vls ja päällä Vortexin pst viper 2,5-10x44, tuolla setupilla olen saanut itse lataamalla 12g scenarilla sen käymään 12-18 mm:n kasaa 100:n metriin, nälkä kasvaa syödessä nyt on aikomuksena ostaa myös joko 6,5x55 tai 6,5 x284. :)
Varmaan oikeita henkilöitä viemään asiaa eteenpäin on puhis er tai sihteeri jopo. Laita niille yv.tä niin uskon vastauksen löytyvän tähänkin kysymykseen.
Tässä taas sarjassamme "kiperiä kysymyksiä aloittelijalta". Olisi siis aikomus aloittaa TA-harrastus ja kaipailisin vinkkejä lähinnä kaikesta muusta paitsi aseesta. Alkuun aseena toimii lintukiväärin virkaa toimittava CZ 527 American kaliiperissa .223Rem, optiikkana Nikon Monarch 3 4-16x42 mildot, Harris bipod ja kyläsepän sorvaama aluänkkäri, monttutreeneihin sitten perinteinen Toz 78-04 .22lr. Lähitulevaisuudessa pitäisi ostaa isompireikäisempi ja ergonomialtaan fiksumpi kivääri, tod. näk. Rem 700, Savage 10 tms, paitsi jos nyt sattuu äkkirikastumaan niin sitten TRG tai vastaava.
Suurimmat kysymykset tällä hetkellä:
-mitä "must have"-varusteita?
-LEM? Saako 200-300e hintaluokassa mitään järkevää laitetta? Alle 600m etäisyyksien mittaaminen riittäisi aluksi(lintujahti) mutta tulevaisuutta silmälläpitäen olisi tietysti fiksua ostaa kerralla vähän kauemmas ylettyvä.
-pitääkö hommata sääasema vai riittääkö pelkkä tuulimittari? Onko noista kumpikaan tässä vaiheessa miten oleellinen varuste?
-mistä hyvää oppimateriaalia? PDF:ät, kirjat videot, varteenotettavat Youtube-kanavat(Longrange blog on kahlattu läpi. :))
Paljon on kysymyksiä joita en osaa edes kysyä, joten kaikki aiheeseen liittyvä informaatio on todella tervetullutta!
Pari lisäkysymystä:
-TA-kurssit. MPK:n sivuilla ei näkynyt yhtään TA-1 kurssin ilmoitusta, löytyykö sisäpiirintietoa tulevista kursseista? Sijainnilla ei ole väliä.
-yli 300m radat Keski-Suomessa, onko niitä vai pitääkö ajella naapurilääneihin jos haluaa ampua kauas?
Tuulimittari riittää. Lem-merkit: Zeiss, Leica ja Swarovski. Niistä sitten lompakon mukaan.
Tuulimittarit on jees ja niitä saa halvalla. Ilmanpaineen ja lämpötilan mittaus mahdollisuus mittarissa saa ratapäiväkirjan muistiinpanot näyttämään kunnollisilta. Muista mittauksista ei ole hyötyä. Leica CRF 1600 on erittäin hyvä keskihintainen etäisyysmittari.
Mitä vikaa kiväärissäsi on? Ellet sitten osta TRG:tä niin lähetä tukki Lauroselle. Saat poskipakan säädön ja oikean vetopituuden halvalla. Hanki torrakkoosi vain kunnon optiikka. Vaikka 4-16x42 Benderi. .223sta on lisäksi kiva ampua ja sitä saa halvalla niin komponentteina, kuin patruunoina ja sillä yltää varsin pitkälle. Kannattaa miettiä varsinkin, kun nykyruuti maksaa sen 100€/kilo. Sillä saa sen 350 .308:sia ja 600 .223:sta.
Aseessa ei sinällään ole mitään vikaa, lukuunottamatta perinteisen metsästystukin huonoa ergonomiaa(matala perän harja ja loiva pistoolikahva). Haluan vaan jättää tuon mehtuupyssyksi ja rakentaa TA:ta silmälläpitäen sitten ihan oman kiväärin. Kaliiperina tulisi olemaan näillä näkymin joko .308 tai 6,5x55. Toisaalta, latausvehkeet löytyy joten harvinaisempikaan kaliiperi ei ole poissuljettu. Mutta, kuten aiemmin sanoin ei asekysymys ole juuri nyt ajankohtainen. Tuolla Cetorilla mentäisiin näin alkuunsa.
Eli nyt alkuun olisi se LEM ja tuulimittari hankittavana ja tietysti jonkinlaista aiheeseen liittyvää oppimateriaalia. Onko muita suomenkielisiä oppikirjoja kuin Pauli Salon Tarkka-ampuja 1 ja 2?
itse pitäisi kannssa hankkia tuulimittari. minkalaista suosittelette?
http://kestrelmeters.com/
siitä löytyy asiallisia kamppeita.
Täältä suomesta, tuli itelle nopeasti ja asiallisesti. Itselläni malli 2000 ja olen ollut tyytyväinen.
http://www.ideatuli.fi/category/4/tuulimittarit
Jos haluaa satsata vähän enemmän niin tuolta saa.
http://www.hiflow.fi/fi/shop/optiikka/mittarit
Lainaus käyttäjältä: Tuulos
Kannattaa huomioida Norjasta tuotaessa mahdolliset verot, kun paketti vierailee Tullissa.
Itse muutama vuosi sitten Kestrelin huippumallin hommanneena en näe mitään syytä satsata kalliiseen tuulimittariin. Tuulimittarin tarkoitus on, että bussipysäkillä odotellessa voi katsellä kasvuston liikkeitä ja oppia millainen tuuli heiluttaa kasvustoa tietyn määrän. Aina välillä ampumapaikallakin tuolla voi leikkiä. Joskus näin tuulimittareita alle 70:llä. En tiedä miten pitkään paristo noissa kestää. Jos kuitenkin jokin huippumalli kiinnostaa niin ainakin Kestrel 4500 Horus on näppärä vempain sisäänrakennetun ballistiikkaohjelman ansiosta.
Tuulimittarin paketti on varsin pieni, itsellä ainakin lipui nätisti Tullin ohi kotipostiin.
Kai muistit käydä tullaamassa paketin? :lol:
Kuka tunnollinen kansalainen ei kävisi? :lol:
Lainaus käyttäjältä: Masiina
Pari lisäkysymystä:
-TA-kurssit. MPK:n sivuilla ei näkynyt yhtään TA-1 kurssin ilmoitusta, löytyykö sisäpiirintietoa tulevista kursseista? Sijainnilla ei ole väliä.
Ensi vuonna aloitamme kohdennetut kurssit vain killan jäsenille. (mpk)
Tästä lisää tietoa myöhemmin.
Ja jos jollain on kysyttävää, niin voi kirjoittaa mulle yksityisesti tai jarkko.kroger@gmail.com
MPK Ry:n sivuilla ei nyt näy muutenkaan vuoden 2014 kurssja juuri mitään. Ilmeisesti lähempänä vuodenvaihdetta tai heti tammikuun alussa sinne tärähtävät kaikki kurssit sitten kerralla.
Lainaus käyttäjältä: JKr
Ensi vuonna aloitamme kohdennetut kurssit vain killan jäsenille. (mpk)
Tästä lisää tietoa myöhemmin.
Ja jos jollain on kysyttävää, niin voi kirjoittaa mulle yksityisesti tai jarkko.kroger@gmail.com
Hyvä, olen varmasti mukana.
Lainaus käyttäjältä: Masiina
Kiitos tiedosta. Piti ihan vääntäytyä res.liiton sivuille ja laittaa jäsenyyshakemus vetämään. :)
Oikein.
Kurssien ajankohdat varmistuu lähipäivinä.
Ettei vaan joku mode ole klikannut edellisen viestini kohdalla muokkaa-kuvaketta lainaa-kuvakkeen sijaan? Meni hetki pähkäillessä että millon olen muka tuollaista kirjoittanut. :lol:
Nyt kun kurssiin on vielä jonkinverran aikaa olisi hyvä sitä odotellessa alkaa hamstraamaan varusteita. Kysymys kuuluu, minkälaista varustetta tuolla tarvitaan?
Luultavasti ainakin:
Ase, patruunoita (150-200), kuulosuojaimet, muistiinpano välineet, laskin ja sään mukainen vaatetus.
Luultavasti esimmäisellä kurssilla eka päivä käydään teoriaa ja sen jälkeen siirrytään radalle käymään ammunnan ja tähtäimen käytön perusteita.
Lainaus käyttäjältä: Masiina
Nyt kun kurssiin on vielä jonkinverran aikaa olisi hyvä sitä odotellessa alkaa hamstraamaan varusteita. Kysymys kuuluu, minkälaista varustetta tuolla tarvitaan?
Minähän se olin :) Eikä ole eka kerta;) Sori siitä.
Varustusta: oma ase, ja täydellinen tarkka-ampujan varustus. Siinä se. Kokonaisuuden saa päättää ihan itse;)
Jos alkaa harrastus tosissaan kiinnostamaan niin linkistä löytyy vähän osviittaa tulevaisuuden varustehankinnoille = pääosa tarvittavista kamoista. Yleensä halu ja kyky kantaa kamaa rajoittaa näissä karkeloissa eniten.
http://hayha.takilta.fi/2013saannot.html
pv:n kurssi tuli käytyä tänävuonna. koulutus oli hyvää.