Yritin saada T3:een Barnes XLC 140gr luodille n. 850m/s lähtönopeuksia. Eri saittien mukaan lähdöt saisi helposti VV 160 - 165 ruudeilla n. 49-51gr latauksilla. Vaan enpä saanut.
Nopeudet jäi N165 ruudilla:
49gr= 2490 ft/s
50gr= 2549
51gr= 2611
painemerkkejä ei näkynyt. Mielestäni myös nopeudet oli aika alhaalla verrattuna aikaisempiin ammuntohin (silloin kyllä vielä perus 6.5x55SE).
Etsintä käyntiin ja Lapuan taulukoista löytyi 6.5-284 osalta lähempänä olevia arvoja (850m/s) joten kokeilin, koska kuulemma ovat aika lähellä toisiaan siis 6.5x55AI ja 6.5-284.
N165
53,5gr =2766. joten ei vieläkään ollut mielestäni riittävä.
Siirryin N560 ruutiin.
50gr=2560 - pettymys, mutta nopeudet nousi n. 50-60ft/s aina 1gr lisäyksellä ja N500 sarjalaiset nostaa saman verran vaikkakin 1gr pienemmällä latauksella.
Siis johtopäätöksenä LISÄÄ ruutia...
N560
54gr=2812, joten onnistuin - hienoa. MUTTA heräsi kysymys, että millaisia PAINEITA tämä lataus muodostaa? Hylsyssä hieman painemerkkejä kuten myös olkapäässä (aika vihaisia).
6.5x55AI
VV N560
54gr
Barnes XLC 140gr (BC 0,522)
Latauspituus 75,5mm
Kiitos jo etukäteen
Ammut lähes CIP-painetestipaineilla. 4631 baria painetta kun huomioidaan luodin liukas pinnoite. Patruunan suositeltu maksimipaine on 3800 bar joka siis on sama kuin 6.5*55:lle.
Suosittelen isompaan hylsyyn siirtymistä. Pysyy hylsyt, ase ja ampuja paremmin kasassa.
Suurkiitos vastauksesta.
Vähän näin per**tuntumalta aavistelin asiaa. Pitää hieman laskea alaspäin.
Osaako joku vastata vielä siihen miksi nopeudet ovat noin alhaisia?? vrt joihinkin taulukoihin? Johtuuko T3 lyhyestä piipusta? Palaisiko paremmin jos käyttäisi esim N550 ruutia vai nouseeko paineet vielä entisestään?
Lyhyt piippu (570mm ?) vaikuttaa tietenkin. Ja tuohan on solidiluoti ilman mitään urituksia joten lyödin pukkaaminen rihloista läpi vaatii myös energiaa jonkin verran.
Tuota XLC-versiota ei taideta muuten enää valmistaa vaan sen on korvannut TRX ja LRX.
QL ei laske oikein solideilla, ei myöskään Barnesin luodeilla. QL antaa liian suuria paineita verratuna mitattuihin. Sen vuoksi mm. Barnesin oppaassa olevat paineet vaikuttaa QLn mukaan olevan pitkästi yp vaikka näin ei ole. Tappilatauksen löytää normaaleita painemerkkejä seuraamalla ja siitä sitten vähän takaisin...
Usein jos QL antaa huonoja tuloksia syy on ruutiparametreissä jotka vaihtelevat suuresti erien välillä. Oletusarvot ovat joidenkin ruutien kohdalla pahastikin pielessä. Liikkeellelähtöpainetta säätämällä QL:n saa kaliproitua myös solideille eikä arvoa tarvitse edes muuttaa paljoa.
Pahinta on että kaikkien parametrien oikeellisuutta on erittäin vaikea varmentaa, mutta sellaiset jotka ovat mitattavissa on syytä mitata. Näistä yksi on todellinen hylsytilavuus jota kysyjä ei maininnut.
Tässä tapauksessa kun kysyjä halusi tietää paineet paras tapa edetä on kaliproida QL antamaan samoja lähtönopeuksia kuin mittaukset ovat antaneet. Tähän on oltava tiedossa lisäksi piipun pituus. Näin menetellen saataneen kohtuullinen arvio myös todellisista paineista.
Voin laskea jos saan edellämainitut lähtöarvot..
Ok. Kuulostaa ammattitaitoiselta. Tässä puuttuvat tiedot
Piipun pituus 570mm
Hylsyn tilavuus 4,03g (vesimittaus ka), joten onko tuo nyt sitten 4,03 ml
Lähtönopeuksia siis kokeilin tällä N560 ruudilla ainoastaan nämä
50gr= 2560
54gr= 2812
Painemerkkejä mielestäni oli ehkä havaittavissa hylsyn alaosassa, jossa ennen kantaa hylsy oli paksumpi kuin kannan kohdalta (siis tuntui kuin hylsyn läpimitta oli pienentynyt juuri ennen kantaa??).
Tosin nallissa ei mielestäni näkynyt mitään painemerkkejä (ainakaan selviä). Nallina Remington.
Tuosta hylsyn muodon muutoksesta en ole ihan vakuuttunut saattaa olla kalvauksen peruja kun seppä teki normi 6.5 SE:stä. Muutamassa hylsyssä oli hylsyn rungon yläpäässä pitkittäishalkeama olan kohdalla, mutta näitäkin oli myös kevyimmillä latauksilla, joten epäilen myös kalvauksen peruja (jokin särmä / vast)???? Hylsyt siis kerran ammuttuja Lapualaisia.
Nettikirjoituksissa käy ilmi että AI versiossa painemerkit ei näy selvästi. Mikä on selvin merkki, jonka havaitsee??
Juha
Mielestäni tässä on nyt kaksi paineen kannalta tärkeää parametria joita ei quickloadin lähtöarvoissa tunneta. Toinen on luodin liikkeellelähtöpaine ja toinen käytössä olevan ruutierän Ba arvo. Näitä kahta arvoa varioimalla pitäen lähtönopeus edellä ilmoitetuissa rajoissa molemmilla ruutiannoksilla pesäpaineet vaihtelevat 54 gr. annoksella noin 3700 - 3900 bar paikkeilla. Eli oltaisiin suurin piirtein kaliperin nimellisessä maksimipaineessa. Laskennan tarkkuus riippuu olennaisesti ilmoittamiesi lähtöarvojen tarkkuudesta sekä siitä kuinka hyvin quickloadin ruutimalli täsmää muiden parametrien osalta käytössä olevan ruudin kanssa. Lisäksi ruudin lämpötilan nousu voi tällä ruudilla nostaa merkittävästi lähtönopeuksia sekä pesäpaineita.
Kaikki hylsystä luettavat painemerkit ovat vain suhteellisia eivätkä ne kerro mitään todellisesti maksimipaineesta. Johtopäätöksiä voidaan tehdä ainoastaan paineen muutoksesta toiseen lataukseen nähden. Hylsyn nallipesä on yleensä heikoin lenkki siltä osin kuinka kovia latauksia voi käyttää. Jos nallipesä löystyy merkittävästi jo parilla latauksella niin paineet ovat turhan kovat. Yleensä hylsyiltä kuitenkin toivoo selvästi pidempää käyttöikää kuin pari latausta. Ohutkuorista nallia käytettäessä nallin puhkeaminen voi myös tuoda ylärajan paineille.
Itse olen päätynyt seuraamaan vain yhtä painemerkkiä hylsyn osalta. Tämä on kannan laajeneminen. Siitä saa lisäksi selkeän latauspäiväkirjaan tallennettavissa olevan numeroarvon kun mittaa hylsyn kannan halkaisijan (kohdasta josta liekkireikä alkaa ruutitilan puolelta) ennen ja jälkeen laukauksen. Omissa muistiinpanoissa testilatausten kannan laajenemiset vaihtelevat välillä 0,00 - 0,04 mm. Hylsyn koosta riippuen esimerkiksi 0,02 mm mitatun kannan laajenemisen tuntee jo selvästi nallitusvoimassa. Monissa kaliipereissa juuri tuo 0,02 mm laajeneminen on muodostunut maksimiarvoksi jonka verran laajenemista voi korkeintaan sallia uudelle hylsylle jotta hylsyjen kestoikä on vielä kohtuullinen. Tässä on huomattava että hylsymessinki työstökarkenee jokaisella laajenemisella joten mittausten vertailukelpoisuuden aikaansaamiseksi on kannattavaa vertailla tuloksia aina yhtä monta kertaa ammutusta hylsystä.
Samalla edellämainitusta on opittavissa että hylsyn kestoikä paranee jos pari kolme ensimmäistä latauskertaa ovat paineiltaan hiukan kevyempiä ja sitten vasta siirrytään maksimipaineeseen.
Aivan kuten muutkin hylsystä luettavat painemerkit myös kannan laajeneminen on vain suhteellinen paineindikaattori. Esimerkiksi lapuan 220 russian hylsystä paisutettu PPC on yksi parhaiten paineita kestävistä hylsyistä markkinoilla. Pieni liekkireikä, ja suuri kannan halkaisija/nallireikä suhde sekä kova hylsymateriaali saa tämän aikaan. Näillä hylsyillä kestää 22 PPC kaliiperissa ottaa quickloadilla arvioituna luokkaa 4400 - 4700 baria paineta ja silti hylsyjen kestoikä on todella pitkä. Moinen paine vastaa kannan laajenemisena noin 0,02 mm ensimmäisellä latauskerralla. Toisena esimerkkinä 6,5-284 kaliiperissa suuri hylsytilavuus (loiva painekäyrä) ja selvästi pienempi kannan halkaisija/nallipesäsuhde sekä iso liekkireikä saavat aikaan hylsyn heikomman paineenkeston. 0,02 - 0,03 mm kannan laajeneminen ampumattomalla hylsyllä saavutetaan jo alle 4000 barin paineilla samalla hylsyjen kestoikän ollessa alle 10 lks.
Hylsyn ominaisuuksien lisäksi patruunapesällä ja latausmenettelyllä on suuri vaikutus kannan laajenemiseen kuten muihinkin hylsystä luettaviin painemerkkeihin. Hylsyn muodonmuutos laukauksen aikana riippuu paljolti siitä kuinka suuri osa voimasta siirtyy aseeseen pultin kannan kautta ja kuinka suuri osa patruunapesän seinämien kautta. Suhde riippuu seinämäkitkasta johon voidaan vaikuttaa monella tavalla. mm. tästä syystä edellä mainitsemani kannan laajenemisen mittaukset ja niiden yhteydet pesäpaineisiin pätevät vain minun aseessani eikä niitä kannata soveltaa suoraan mihinkään muuhun kompinaatioon.
Kiitos asiantuntevista kommenteista. Pitääpä mittailla kannan laajenemista.
Hylsyn muodonmuutokset on paljon riippuvaisia hylsyn valmistajasta ja patruunapesän muodosta. Jotkut tekee pehmeämpiä ja toiset kovempia hylsyjä. Painemerkkejä etsiessä kannattaa seurata nallin tasoittumista, lukon koneistusjälkien kopioitumista nalliin, plungerin jälkeä hylsynkannassa sekä kammen naheutta avatessa lukkoa. Kannen naheus voi myös johtua sulkuolkien kiinnileikkautumisesta jos niitä ei ole voideltu joten sekään ei ole täysin varma ylipaineen merkki.
Ja edes nuo merkit eivät välttämättä varoita tarpeeksi. Erään latauskokeilun 6,5:la tiedän, joka päättyi hylsyn pesään katkeamiseen. QL:n mukaan ko. lataus oli vielä turvallinen ja painemerkit tuskin silmin havaittavissa. Latauksen kehittäjän näkemyksen mukaan pesitys oli riittävän tiukka, estääkseen hylsyn laajemisen. Nallitaskut kestivät eikä "litsaantumisilmiötä" nallissa ollut havaittavissa.
Lainaus käyttäjältä: SO
Pitkälle makuasia. Mikään noista hylsystä luettavista painemerkeistä ei ole riippumaton kuten jo tuli mainittua. Nallista lukeminen poissulkee joitakin hylsyn ominaisuuksia, mutta myös nallien kovuudet ja materiaalipaksuudet vaihtelevat. Jos latauspäiväkirjaan haluaa luettavista painemerkeistä jotain konkreettista niin mahdollisuudet ovat mielestäni mitattava numeroarvo tai kuva ammutusta hylsystä mieleisestä kohdasta.
Ihan kuten haluat.
SO kirjoittaa asiaa hylsystä luettavista paine merkeistä, sekä kammen "naheudesta". Toki hylsyn kannan laajenemista seuraamallakin, saadaan selville, missä mennään paineiden puolesta. Tarvitaan kuitenki helposti, jo radalla silmin nähtävä, mahdollinen hylsyyn tullut, kovan paineen aiheuttama merkki. Jos on epävarma ko. asiasta, kannattaa kysyä kokeneemmalta lataajalta, ennen kuin tarpeettomasti ylikuormittaa arvokasta asetta/hylsyjä. Hyvin monesti se "tappilataus" ei ole edes parhaiten käyvä, ja esim. isoa riistaa metsästettäessä pitää valita riittävän suuri kaliiberi.
löytyskö paljo nuita luoteja?