Ajattelin panostaa seuraavaksi tuollaiseen... Löytyykö sellaisia ja jos, minkä merkkiset kannattaa ottaa huomioon? Riittää 0-800 metriä, kunhan nappaa esim. 0-5 metrin tarkkuudella. Leican Geovid taitaa olla paras, (hintaakin on) mutta miten toimii esim. opti-logic, Swaro, bushnell yms. Kokemuksia?
On kiikareita (binoculars) ja sitten on monokulaareja (monocular). Kiikareissa joissa siis kummallakin silmällä tähystetään on hintaskaala jostain Newconin 7X50 LRB:n noin 800 Euron hintatasosta Leica Vectorin VI:n 15000 Euroon. Leica Geovidit (8X42 ja 10X42) maksaa noin 1500-1700 Euroa ja ovat ilmeisesti aika hyviä.
Monokulaarejä on sitten vino pino. Leica 900 Rangemaster lienee halvin hyvä jos ei tarvitse 1000 metriin mittailla. Newconin 7X25 LRM 1500 on aika hyvä jos yksilö toimii, Leican 1200 Rangemaster on todella hyvä. Uusia mutta ainakin omalla kohdalle täysin lehti&nettitietoihin perustuvia ovat Bushnellin Elite 1500, Swarovski 8X30 LaserGuide (1400m valmistajan mukaan), Newcon 2000 Pro, Newcon 2500 jne.
Jos 800m riittää niin varmuuden vuoksi ostaisin Leica 1200 Rangemasterin ja olisi tyytyväinen. On pieni, laadukas ja mittaa hyvin. 1200 ja 900 viittavat Leicojen kohdilla maksimi-yardeihin mitä ne mittaa. Leica 900 Rangemaster välttäisi varmaan sekin mutta 1200:ssa on suurempi mittatarkkuus ja herkempi mittauselektroniikka.
OK. Kiitti HJu tästä ja tukkiasiasta.
Ton laserin kanssa onkin tosi hauskaa touhuta, kun on MP-8 ristikko. Tulevina lähiviikkoina kiskotaan eukon kanssa Raasin radalle ampumaan 100-650 metriä med laser. Koko päivä siinä varmaan menee, jos merkitään ylös osumat ensin 30 metrin välein 200-300 metriin, sitten 20 metrin välein 300-650 metriä. Saa nyt havaita, miten sää/pää kestää, vai pitääkö tehdä harvemmalla jaotuksella kuitenkin. MSa kehotti mua järkevästi tekemään mitat tasa-sadoin ja laskemaan loput, mutta kun mun pää on puuta niin ei paljoa osaja...
Toisaalta maalit on itselläni sen verran pieniä, että tarkka mittaluku kyllä usein tarvitaan. Nyt joutuukin IOR oikein kunnon rääkkiin :P
Tuli mieleen: Mikäli tekee niin, ettei siirrä ristikkoa ollenkaan, vaan käyttää suoraan MP-8:n viivoja ammuttaessa, siinä olisi se etu, että sään kylmenemisen/lämpiämisen voisi ottaa huomioon suoraa siirtämällä koroa kerran tai pari päivässä, riippuen säästä.
Taidan kuitenkin käyttää koroa ja kirjata osumat oikeaoppisesti suoraan kiikarin MOA-asteikkoa lukien.
Mitä sanotte: Miten paljon sään lämpeneminen vaikuttaa esim. -10 ja -20 celsiusasteella - silloin kun 12 gramman Scenar lähtee 800m/s, ja kohdistus on tehty 20 asteessa plussaa? Eli ampumaolosuhteen ovat -10 ja nollakeli? Montako MOA:a menee arviolta?
Lainaus käyttäjältä: JpL
Eikä lähde kun 1040m/s ja voin vakuuttaa että tanner tömisee ja roskapaskaa lentää ihan prkleesti :wink:
Sorry, en voinut mieltäni malttaa...
No kyllä varmasti sillä tykilläsi... :lol: Muuten, jääkö 30-378 WBY jälkeen .300 Lapualle, vai päinvastoin?
Noilla huippunopeuksilla on hauska ampua silloin kun alkaa olemaan vähän epäselvempiä etäisyysarvioita, mutta vanhalla sotaratsulla pitää justata 300 eteenpäin tarkasti.
Lainaus käyttäjältä: JpL
T Tulevina lähiviikkoina kiskotaan eukon kanssa Raasin radalle ampumaan 100-650 metriä med laser.
Koskas raasiin on tullut 650 metrin rata? Viimeksi kun siellä kävin keväällä, niin oli pisin rata 300 metriä ja sekin ampumakiellossa...Kuulutko muuten säkylänseudun ampujiin, kun raasiin tosta vaan pääset ??
Eikö siellä ole sellaista? Soitin tänään Säkylään, ja sanoivat että sieltä löytyy. Ymmärsin että siellä on kuussatanen, sain kyllä puhelinnumeron, josta saa kysyä lupaa päästä ampumaan pidempää matkaa. Eivät ollenkaan vängänneet ainakaan vastaan kun pyysin päästä ampumaan päiväksi.
Lainaus käyttäjältä: JpL
Ei ollut mun tykki eli 300WSM, sillä noi nopeudet jää haaveeksi. Tällä kertaa oli kyseessä 300LM 800mm piipulla eikä vielä ollut edes tappilataukset käytössä enkä ala siihen sen kummemmin tappilatauksia hakemaan kun ase ei ole edes oma, ainakaan vielä. Kyseisellä piipulla tutkitaan sitä kuinka kauan se kestää niin että käynti pysyy riittävän hyvänä, uskoisin että tämä piippu ei kärvenny yhtä nopeasti kuin mun edesmennyt 300LM:än piippu.
: Miten paljon sään lämpeneminen vaikuttaa esim. -10 ja -20 celsiusasteella - silloin kun 12 gramman Scenar lähtee 800m/s, ja kohdistus on tehty 20 asteessa plussaa? Eli ampumaolosuhteen ovat -10 ja nollakeli? Montako MOA:a menee arviolta?
Lämpötilan lasku laskeen luodin lähtönopeutta. Miten paljon riippuu aseesta ja latauksesta. 0,3-0,5m/s per celsiusaste on aika turvallinen oletus.
155 Scenarilla 500m päässä 5 m/s lähtönopeuden muutos vaatii itsessään 0,2 mradin muutoksen koroon. 10 celsiuksen ilmanlämpötilan pudotus vaatii toisen 0,2 mradin korjauksen. Eli yhteensä 0,4 mrad*3,435MOA/mrad=1,375 MOA.
Valitettavasti kaikki on niin ase ja latauskohtaista että näistä arvoista saat korkeintaan käsityksen että +20 Celsiuksessa kohdistettu ase ei pidemmillä matkoilla osu lähellekään -10 C pakkasella eikä varsinkaan -20 C pakkasella. Paljon osumapiste heittää riippuu etäisyydestä, lähtönopeudesta ja ilman lämpötilasta (paksu ilma on tiheämpää).
Joo, tuon mulle MSa kertoikin. Siksihän esimerkiksi äänet kuuluu kylmemmällä paremmin, koska ilma on tiheämpää.
Ajattelin vain, että jos löytäisin sellaisen turvallisen yleis-asetuksen 10+ asteelle ja nollakelille, jonka saisin suoraa koron säätökupua siirtämällä säädettyä.
Koheltaja: Tää saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta eikö tuohon piipun kulumisongelmaan käy yksinkertaisesti mahd. korkearihlainen piippu? Jos, nii luulisi että Mäkinen Tms paja joka tekee vetämällä kanget, voisi silpasta sellasen... Vai onko niin, että korkeammat rihlat ruhjovat luotia enemmän ja vaikuttavat osuntaan?
JpL: Palaan siihen 300LM piippuun tuonnempana kunhan saadaan se poltettuun loppuun, jos vanhat merkit paikkansa pitää niin veikkaan Elo-Syyskuuta...
Piipun kulumisongelma on käsittääkseni ollut yksi syy valmistaa piippuja joissa on polygonaalirihlaus. Sarjatuliaseissa tällainen piippu on pitkäikäisempi kuin perinteiset piiput. Polygonaalipiipuista tosin ei tietoni mukaan ole vielä saatu tarkkuudeltaan samantasoisia, kuin perinteisistä piipuista.
Maalaisjärjellä ajatellen se 5R rihlaus tuntuisi äkkiseltään pitkä-ikäisemmältä, jos harjat ovat tarpeeksi korkeita. Ps. Miten leveitä ne polygonaalirihlat yleensä on? Onkohan kukaan kokeillut esimerkiksi viittä pyöreäharjaista ja melko korkeaa rihlaa. Kuluminenhan näkyy usein juuri rihlojen reunoilla. Olen nähnyt kuvia tavallisesta polygonaalista, ja ne eivät olleet kovin korkeita. Toinen vaihtoehto on piipun sisäpinnan silaaminen jollain todella kovalla metallilla, mutta siinäkin on omat jipponsa, koska eri metalleilla on eri laajenemiskerroin. Titaanikaan ei sitten loppujenlopuksi olekaan mikään erityinen piippumateriaali, mutta ainakin sitä Jenkkien OICW-yhdistelmä-aseessa käytetään kranaatinheittimen piipussa - asehan on yhä prototyyppivaiheessa ja maksaa satoja tuhansia. On kuitenkin mahdollisuus, että loppujen lopuksi (enkä yhtään ihmettele jos joku Ruotsalainen) metallurgi keksii jonkin kromi-vanadiini yms. hössötyksen, johon saadaan tavaton korroosio - ja ampumakestävyys.
: Maalaisjärjellä ajatellen se 5R rihlaus tuntuisi äkkiseltään pitkä-ikäisemmältä, jos harjat ovat tarpeeksi korkeita.
Ei rihlanharjat piipussa kulu kovinkaan äkkiä. Yleensä ylimenokartio palaa ensin karheaksi jolloin luoti saa eriasteista naarmua ja pääsee osumaan rihloihin hieman vinossa ja tarkkuus heikkenee.
Hyvin korkeissa rihloissa ongelmaksi voi tulla paineet ja toisaalta .308 luodin piipun pikkukaliperi on .300 joten jos rihlankorkeus on jotain muuta kuin 0.004" niin jokin CIP/SAAMI-mitta ei voi pitää paikkaansa. Jos isokaliperi säilyy vakiona niin pikkukaliperi on normaalia pienempi ja mm. Palma-kivääreissä esiintyy .299 ja jopa .298 pikkukaliperia, tällöinkin syynä on lähinnä joissain Commowealth-maissa oleva käytäntöä jonka mukaan kisoissa pitää ampua isäntämaan 7.62 Nato-patruunoita jotka taas usein on vähän alimittaisia. Jos isokaliperia taas isontaisi niin ohipuhallus lisääntyisiä ja voisi käydä niin että rihlat palaa tai ainakin lähtönopeudet laskee. Maximeissa viime sodissa oli aika korkeat rihlat ja ohipuhallus ei ollut ongelma mutta kk:ssa taas tarkkuudella ei ole niin väliä, tietty perushajonta on itseasiassa toivottavaa.
: Onkohan kukaan kokeillut esimerkiksi viittä pyöreäharjaista ja melko korkeaa rihlaa.
On noita ollut mm. M1903 Springfield-kiväärissä. Sittemmin siirtyivät sota-aseissa käyttämään vain kahta rihlaa. Lee-Enfildissä on myös käytetty vain kahta rihlaa. Tarkkuus sotahommiin oli aikalaisten mielestä riittävä.
: Toinen vaihtoehto on piipun sisäpinnan silaaminen jollain todella kovalla metallilla, mutta siinäkin on omat jipponsa, koska eri metalleilla on eri laajenemiskerroin.
Helpompaa on pinnoittaa piippu jollain käsittelyllä. Esim. mustanitraaminen muuttaa piipun pinnan aika kovaksi. Alkaako se ammuttaessa murtumaan ei ole tiedossani. Kovakromaus on ollut aika vakio aseissa joilla ammutaan paljon ja joita hoidetaan huonosti eli sarjatulisota-aseissa. Esim. AK-74:n 5R-rihlaus kovakormattuna kestää aika hyvin ampumista.
: Titaanikaan ei sitten loppujenlopuksi olekaan mikään erityinen piippumateriaali, mutta ainakin sitä Jenkkien OICW-yhdistelmä-aseessa käytetään kranaatinheittimen piipussa - asehan on yhä prototyyppivaiheessa ja maksaa satoja tuhansia.
OICW-projekti on tiettävästi lopetettu. Tällä hetkellä selvittelevät erillisen 20mm kranaattikiväärin rakentamista OICW-projektin pohjalta. Titaania tuossa lienee alunperin käytetty painonsäästösyistä. Nyt kun kehittävät erilistä kranaattikivääriä niin titaani saattaa kustannussyistä jäädä pois.
: On kuitenkin mahdollisuus, että loppujen lopuksi (enkä yhtään ihmettele jos joku Ruotsalainen) metallurgi keksii jonkin kromi-vanadiini yms. hössötyksen, johon saadaan tavaton korroosio - ja ampumakestävyys.
Ei ole vielä kustannustehokkaampaa materiaalia löytynyt kuin kovakromattu kromi-molyteräs. Tietenkin joku voi keksiä jotain parempaa mutta kova hinta tapaa useimmat sinänsä hyvät keksinnöt. Jos halvalla saisi kestävän piipun niin sille olisi tietenkin paljon markkinoita. USAssa valmistetuissa FN SPR-pulttilukkokivääreissä on kovakromatut piiput ja tarkkuus on silti TA-tasoa eli 1 MOA tai alle laatupatruunoilla.
Ketkä muuten tekee piippuja kovakromattuna kromi & molyteräksestä ja onko kenelläkään käytössä tullut kokemusta jonkin suurinopeuksisen .30 magnumin piippuna?
Ongelma on tietysti se, että hyvällä piipputeräksellä pitäisi olla kaksi vastakkaista ominaisuutta, että se olisi laadukas: Sekä sitkeyttä, että äärimmäistä kovuutta.
Ps. Mitä ne sillä OICW:llä alunperin oikein etsiskeli? Jonkinlaista supersotilaan tuliasetta?
Ja tuosta lämpötilasta vielä: Jos otetaan karkeasti: Mikäli ase on kohdistettu +20 asteen lämpötilassa, ja sitten pitää ampua +10 ja nollakelissä, niin olisiko esimerkiksi yhden kulmaminuutin korolisä edes jollaintapaa yleispätevä per 10 astetta. Jos ammunta tapahtuu nollakelissä, kaksi MOA?
Entä voidaanko tätä lämpötilailmiötä kompensoida esimerkiksi Magnum-match-nalleilla tavallisen kokoisessa hylsyssä (vrt. .308, esim.)
Lainaus käyttäjältä: JpL
Kannattaa huomata että useimmat kahdella silmällä katsottavat "kiikarit" ovat oikeasti monokulaareja, joissa kuva on jaettu kahteen silmään prismalla.
Toinen etulinssi on varattu laserin käyttöön.
Em järjestely ei tiettävästi ainakaan paranna stereonäköä eikä näkökentän syvyysvaikutelmaa.
Joo. Mä sain testiin Opti-Logic XT 1000-kiikarin. Tuntuu olevan tarkka ja pelaa mukavasti. Tosin olisin vähän suurennosta ehkä kaivannut... 500-600 metrin jälkeen pitää justata niin älyttömän tarkasti oikeaan kohtaan.
Onko suurentavia laser-etäisyysmittareita tarjolla mitä ja mihin hintaan? En viitsisi 800 ekkua enempää laittaa tähän projektiin...
Swarowskin uusi malli + kunnon jalusta (>150 €) ja kahta et vaihda, eli varsin toimiva kokonaisuus!
se Swaro on kuulemma tosi pieni ja hyvin tarkka. Kuin se yleensä pelittää?
: Ketkä muuten tekee piippuja kovakromattuna kromi & molyteräksestä ja onko kenelläkään käytössä tullut kokemusta jonkin suurinopeuksisen .30 magnumin piippuna?
FN USA sekä tietenkin kaikki sotilasaseiden valmistajat. Jos haluat raskaan match grade .308 piipun jollain tietyllä rihlannousulla ja kovakromattuna niin olet valitettavasti out of luck. Mikään pieni piippupaja ei noita kovakormauksia tee ja useimmat isotkaan ei osaa tehdä niitä kovinkaa tasalaatuisesti. Jostain syystä FN USA on onnistunut tekemään kovakromattuja .308 piippuja joiden tarkkuus on silti hyvä.
: Ongelma on tietysti se, että hyvällä piipputeräksellä pitäisi olla kaksi vastakkaista ominaisuutta, että se olisi laadukas: Sekä sitkeyttä, että äärimmäistä kovuutta.
Lisäksi se on hyvä kestää kuumuutta hyvin. Tässä suhteessa rosteri on vähän heikompi kuin kromi moly ja siitä syystä sarjatuliaseissa ei rosteripiippuja juuri näe.
: Ps. Mitä ne sillä OICW:llä alunperin oikein etsiskeli? Jonkinlaista supersotilaan tuliasetta?
Sitäpä juuri. Eli kevyt asejärjestelmä joka ampuu 20mm älykranaatteja +1000m päähän siten että kranaatit räjähtävät kohteen yläpuolella. Järjestelmään kuuluu tietenkin laseretäisyysmittari, lämpökamera, valonvahvistin, ballistiikkalaskin jne. Lähipuolustuksene kaavailtiin lyhytpiippuista 5.56 rynkkyosaa joka viimeisimmissä versioissa oli G36C -mallista piennenetty.
Projekti kaatui aseen suureen painoon, vielä suurempaan hintaan sekä siihen että lyhyt 5.56 ei ole kovin tehokas ase sotahommissa vaikka sille antaisi minkä nimen tahansa. Lisäksi kranaattikivääriosan elektroniikka on ilmeisesti vieläkin aivan piirustuslauta-asteella.
Päättivät että kranaattikiväärille olisi käyttöä mutta integroidulle rynkylle ei ainakaan tässä vaiheessa.
: Ja tuosta lämpötilasta vielä: Jos otetaan karkeasti: Mikäli ase on kohdistettu +20 asteen lämpötilassa, ja sitten pitää ampua +10 ja nollakelissä, niin olisiko esimerkiksi yhden kulmaminuutin korolisä edes jollaintapaa yleispätevä per 10 astetta. Jos ammunta tapahtuu nollakelissä, kaksi MOA?
Vähintään 1 MOA korotus, valitettavasti pidemmillä matkoilla korjausta pitää tehdä enemmän kuin lähelle. Voisi sanoa että mitään nyrkkisääntöä ei ole. Riippuu toki maalin koostakin. Jos tavoite on 70X70mm maaliin osuminen niin voit unohtaa kaikki nyrkkisäännöt koska ne ovat epätarkempia. Jos maali on 65X45cm taulu niin siihen nyt vielä voi osuakin.
: Entä voidaanko tätä lämpötilailmiötä kompensoida esimerkiksi Magnum-match-nalleilla tavallisen kokoisessa hylsyssä (vrt. .308, esim.)
Teoriassa joo. Samoin sitä voi kompensoida isommilla ruutipanoksilla. Ongelmaksi tulee että seuraavana kesänä et kuitenkaan muista missä patruunassa oli "talvi-ylilataus" ja missä kesälataus. Sama juttu nallien kanssa. Fiskumpaa ja turvallisempaa on käyttää latausta joka on turvallinen -35 - +35 C ja pitää lentoradan korjaustaulukoita hollilla.
Kiitos HJu jälleen.
Mitä mieltä: Tästä eteenpäin vaihdan latausta siten, että laitan Lapuan hylsyyn saman vanhan 49.3 grainia N150, mutta vaihdan kokonaan Federalin Match-magnum-nalliin. Ainakin Lapuan mukaan magnumnalli toimii kuulemma tasalaatuisemmin kylmästä lämpöiseen, mikä on ihan ymmärrettävää. Kymmenen asteen miinustuksella lisään jokaiseen rummusta kierrettävään koroon 1.25 MOA (miltä kuulostaa) pakkasvaraa. Mikäli on nollakeli, säävara on 2.5 MOA, 10 asteen pakkasella 3.75. Päästäisiinkö näin edes lähemmäs oikeaa tonttia? Mun maalini on aina tuo 70mm, kiväärissä riittää potentiaalia siihen - kylmänä. Vieläkin vehkaan Koheltajan esittämän neuvon kanssa - entäs jos petausta voisi parantaa ja tuo oman kolmen laukauksen taudin parantaminen olisi kiinni siitä?
Ps. Katselin tuossa uudestaan TAK-85- kivääriä. miten pitkä se petausmuhvi oikein on tuossa kiväärissä? Se näyttää tosi pitkältä. Lukkohan on käytännössä ihan Nagantin, vain raskaampi.
: Mikäli on nollakeli, säävara on 2.5 MOA, 10 asteen pakkasella 3.75. Päästäisiinkö näin edes lähemmäs oikeaa tonttia? Mun maalini on aina tuo 70mm, kiväärissä riittää potentiaalia siihen - kylmänä.
En ota kantaa, liikaa muuttujia. Helpoiten selviää koeampumalla samaa latausta eri keleillä. Samalla saat tarkat korjaukset ainakin joillekin etäisyyksille. Valitettavasti tämä on näitä "koita pärjäillä"-neuvoja kun mitään nyrkkisääntöjä on vaikea kehitellä. Kevyissä aseissa voi vieläpä aseen piippuajan pidentyminen ruudin palamisen hidastuessa antaa piipulle aikaa nousta rekyylissä ja siten vähentää osumapisteen muutosta. Siis voi, ei välttämättä tapahdu kaikilla aseilla eikä kaikilla latauksilla. Tietokoneella ja laskukoneella voi leikkiä tiettyyn rajaan saakka, sitten pitää alkaa ampumaan jotta voi testata pitääkö ajatus tai laskelma paikkansa vai ei.
: Vieläkin vehkaan Koheltajan esittämän neuvon kanssa - entäs jos petausta voisi parantaa ja tuo oman kolmen laukauksen taudin parantaminen olisi kiinni siitä?
Voi olla tai sitten ei. Asetta näkemättä kukaan ei voi sanoa mistä johtuu moinen.
: Ps. Katselin tuossa uudestaan TAK-85- kivääriä. miten pitkä se petausmuhvi oikein on tuossa kiväärissä? Se näyttää tosi pitkältä.
Oisko jotain 60-80mm pitkä. En omista TAK-85:sta joten en voi mitata. USAssa pitkän matkan aseissa pitkillä piipuilla käyttävät jopa 150mm petauspalikoita mutta kyllä yleensä 100mm pitäisi riittää.
: Lukkohan on käytännössä ihan Nagantin, vain raskaampi.
Lukko on Nagantin mutta KEVYEMPI. Siitä on pätkäisty varmistinosat piis kokonaan lukkoajan lyhyentämiseksi. Lukonkehys on aivan vakio, ei sen kevyempi tai raskaampi kuin vakio.
Ei kai lähtönopeuden muutos 5 m/s tai lämpötilan muutos 10 astetta ihan 0,2 mradin korjausta vaadi 500 m:lle 10g Scenarille. Pcb:llä sain noiden yhteisvaikutukseksi n. 3 cm 500m:lle eli 0,06 mradia (1,3cm lähtönopeuden muutos ja 1,7cm lämpötilan muutos).
Vai onko omassa laskutavassani joku virhe?
Näköjään tuli kiireessä pikku käpy. 308:ssani on 0.2908 mradin napsut eli amerikaksi 1 MOA korosäätö. Taulukko jota siiteerasin kommentoi noiden napsujen mukaan
Tarkoitin 0,2 arvoisia napsuja eli 0,2X0,2908mrad=0,05816 mrad. Eli meni vaihteeksi taas määreet sekaisin. Sitä se teettää on kun muitakin kuin mradeja käytössä :-)
Silti kaksi noitakin olisi 2X 0,05816 = 0,11632 mrad. Tämä on vähän suuri ero ja johtuu lähinnä siitä että Excelissä joutuu pyöristämään johonkin suuntaan. Tosin 500m päässä ei 0,05 ja 0,1 mradin ero ole kovin suuri. 2,5cm 500m päässä häviää yleisiin hajontatekijöihin ainakin minulla.
Summa summarum: Suuntaa antavat määreet tässä säikeessä ovat valitettavasti todellakin suuntaa antavia :-) Oikotietä ampumalla hankittujen lentorata-arvojen ohi ei oikein ole.