Tulipa tässä sitten teetätettyä muutamia muutoksia asesepän tekemään 338LM:ääni. Hetken pähkittyäni totesin että AI:n ja Sakon ajatus ta-kiväärin varatähtäimistä on hyvä mutta toteutukset eivät olleet oikein fiksuja. Tyypillisesti takatähtäintä säilytetään joko kiväärin varustelaatikossa tai poskipakan sisällä tms. vähemmän kätevässä paikassa.
TRG-42:n etujyvä kävi projektiin ihan sellaisenaa koska on tähän käyttöön suunniteltu ja suhteellisen kestävä laitos.
Takatähtäimen valinta ja virittely oli sitten vähän työläämpää. Aseessa on nykyään Picaitnny-kisko johon sopisi kaikki M-16/M-4 back-up rautatähtäimet. Niiden vika on vain siinä että ne ovat liian korkeita suhteessa TRG-42:n etutähtäimeen ja ne eivät mahdu minkää kiikaritähtäimen alle kätevästi. Yleensä niiden säädötkin on mitä sattuu koska teesin mukaan varatähtäintä ei tarvitse säätää. Lisäksi hintaa noilla on paljon ja ei ne nyt vaan oikein toimineet ajatellussa konseptissa.
Lee-Enfieldin TA-mallissa on käytetty MkiV:n kaadettavaa diopterisäätötakatähtäintä joka normaalisti on nurin kaadettuna kiikaritähtäimen alla suojassa. Idea vaikutti toteuttamiskelpoiselta ja tilasin varaosatähtäimen kiinnityshiluineen USAsta. Seppä teki noille kiinnistypalikan joka tulee picatinnykiskoon kiinni lohenpyrstöllä ja ruuvilla (jotta sen voi ottaa irti jos haluaa).
Nyt aseessa on rautatähtäimet joista takatähtäin on 3-12X50 S&B:n alla kaiken aikaa varalla ja etutähtäin on piipun päässä pysyvästi. Jos optinen tähtäin sanoo sopimuksen irti tai muuten vaan huvittaa ampua rautatähtäimillä niin diopterissa riittää korosäätövaraa 100-1200m matkoille. Tähtäinväli 861mm ja napsut ovat 12,8mm/100m. Sivusäätö tehdään etutähtäimestä mutta hienosäätöisempää sivusäätöpalikkaa saa maailmalta tilattua. Vaihtoehtona on myös Parker-Halen vähän hienompi takatähtäin joiden saatavuus valitettavasti on taas vähän heikkoa koska firma on konkassa.
En tiedä tarvinko noita mihinkään mutta ne ovat nyt olemassa ja toteutus on viimeisen päälle hieno. Tämä on niitä kustomaseiden etuja, saa mitä tilaa eikä tarvitse tyytyä siihen mitä valmistaja viitsii tehdä. Itseasiassa samaa konseptia voisi koittaa virittää TRG-42:eenkin jos asia kiinnostaa.
Itse asiassa toi olisi varsin mielenkiintoinen haaste aseteknisesti. Tuossa topiikissä IOR:n 9-36X56 kiikarissa on ta-metkuvja laittanut linkin omaan kotisivuunsa, jossa kiikarilla on todella korkeat jalat. Siihen menee tähtäin kuin tähtäin.. :) Tietysti asefirmat tekisivät fiksusti, jos järjestäisivät jo suunnittelusta saakka sen kokoiset (matalat)vara-rautatähtäiset, ettei maastossa rikkoutunut tähtäinkiikari vie koko kykyä ampua. Itselle on tullut mieleen kauhuskenaario, jossa jossain lapin huitsin Nevadassa kivääri putoaa hartialta ja kiikari rikkoutuu. Eikös Remingtonin M24 SWS:ssä ollut jonkinlainen avotähtäinsysteemi?
noissa korokepaloissa on 12 millinen reikä joka tulee 17 milliä korkealle kehyksen yläpinnasta , siinäpä sopiva takadiopterin reikä. ei muuta kuin jyvä piipun päälle niin tuollakin ampuu jotenkin.
jos laittaa piccatinnyn korokepalojen tai sakon jalustojen päälle niin silloin riittäisi matalimmat jalat mitä saa. minulla näyttäisi saavan 10 milliä jaloilla pois ja 15 lisää jos vaihtaisi sakon jalustat piccatinnyn alle.
silloin kiikarin keskilinja tulisi jotain 70 milliä piippulinjasta, nyt tönärillä mitattuna näkyy olevan 95 milliä piippulinjaan.
M24:n varusteisiin kuuluu diopteritakatähtäin ja etujyvä. Niiden vika on niiden kisaluonne eli ne herkkinä ja monimutkaisina hienomekaniikan tuotteina soveltuvat paremmin tarkkuusammuntaam radalle kuin maastoryynäykseen. Lisäksi ne ovat irto-osat jotka voi kiinnittää aseeseen vain jos kiikaritähtäin ei ole kiinni.
Vastoin aiempaa väitettäni olen nähnyt tällä viikolal kuvia AI:n G22:sta eli Bundeswehrin .300 Win Magista jossa aika korkean Hensoldt 3-12X56 SSG:n alle mahtuu HYVIN takadiopteri ja etujyvä niissä on myös aina kiinni. -> Tuo on aivan toimiva ratkaisu etenkin kun SSG:n saa irti aseesta yhden vivun avaamisella. TRG-42:ssa systeemi ei nykyään ole yhtä toimiva. Vanhan malli varatähtäimet mahtui tähtäimen alle mutta oli niin hempuli viritys että ei oikein ollut ryynäyskäyttöön suunniteltu.
Arvokkaampi varatähtäinvaihtoehto on toinen kiikaritähtäin omilla jaloilla repussa. Ongelmaksi tulee laatutähtäimen kova hinta ja usein suurehko paino. Painoa lisää etenkin Picatinny-jalat helposti 30% tähtäimen painon päälle.
Tuosta tuli mieleen: NightForcehan tekee nykyään sitä pienikokoista, mutta laajasuurennoksista kiikaria, 5-10x24. Olisi aika näppärä varatähtäimeksi, menee pieneen tilaan ja laatua & joskin kyllä hintaa riittää. Mikään ei olisi esim. haulikkorihlaan tai drillinkiin parempi kuin tuo.
Merkillistä ettei kukaan (ainakaan tietämäni) valmistaja ei ole ruvennut tekemään laadukasta karvalakkikiikarimallia tilanteisiin, sellainen pätevä ja laadukas & halpa tilapäiskiikari, jossa pää-asiallinen optiikka on mennyt rikki ja pitäisi pärjätä vielä jonkinaikaa... Meoptahan voisikin ottaa tästä uuden uran :lol:
Laadukas ja halpa karvalakkimalli ? Yleensä laadukas ja halpa sopii huonosti samaan kiikaritähtäimeen.
Tiedän erään britin jolla on kaksi 3-12X50 S&B PMII:sta. Toinen aseessa, toinen repussa. Ei halpaa eikä kevyttä mutta ei ainakaan tähtäinrikkoon lopu tekemiset.
No niin enhän mä tarkoittanut sitä ihan noinkaan. Jos kuitenkin olisi vaikkapa 500-600 euron varatähtäin, jolla pystyisi toimimaan jos primääritähtäin rikkoutuu. Mä olen aina itse pelännyt sitä, että entäs jos jossain lapin takamailla kiikari menee rikki. Tulee pitkä vaeltaminen takaisinpäin...