Millä saa oikein pahasti kuparoituneen piipun puhtaaksi helposti ja hellävaraisesesti? Oli vissiin "vähän" nopeita latauksia ja luodit ilmeisesti alkoivat viimeisen parinkymmenen sentin matkalla aurata rihlojen yli.. kuparia meinaan on paksusti. Toi Forrest:n vaahto tuntuu ottavan vain atomikerroksen kerrallaan, vaikka sitä pronssiharjan kanssa jyystääkin. Mikä neuvoksi?
Laita VÄHÄN peroksiidia joukkoon nopeuttaa reaktiota aikamoisesti
Tässä eräs recepti yhdeltä ruotsalaisampujalta.
1 osa 24.5 prosenttista ammoniakkia maali-/värikaupasta
2 tai 3 osaa vettä
1 osa tiskiainetta
Jos tulpataan piippu, niin voi hyvin kaataa 7 tai 11% talousammoniakkia suoraan piippuun. Tarkoituksena ei ole täyttää piippua, vaan saada ohut kalvo ammoniakia tombakin päälle. Itse käytin tätä tapaa omissa rata-aseissani vuosikymmenen verran, ennenkuin löysin Sweetin myyjän.
Tämä on kasa ampujan pooli.
Lainaus käyttäjältä: jp
Kerrotko vähän tarkemmin kyseisestä metodista?
Kokeile ensin vielä pariin kertaan sillä forrestilla tai jollain muulla vastaavalla aineella. Aineiden toiminta tehostuu kun lämpötila nousee tai käsittelyaikaa pidentää. Eli forrestia yön yli pariin kertaan ensiksi. Kylmä ase radaltatulon jälkeen ei ole paras alusta forrst-käsittelylle, joten jos yritit em. tavalla putsata, kylmä saattoi hidastaa piippun puhdistumista. Liian kuuma taas haihduttaa nesteet, joten ei kannata lämmitellä asetta liikoja, huoneen lämpö riittää. Jos vaippa ei liotuslitkuilla lähde (muistaa kannattaa että ammoniakkipohjaiset puhdistusaineet jatkuvasti ja runsaasti käytettynä haurastaa terästä), niin sitten seuraavaksi käteen puhdistuspuikko, jonka pesuriin on kääritty suht tiukasti kolmen nollan teräsvillaa, ja päälle loraus aseöljyä. Tuolla kun vetelee eestaas piippua niin ennemmin tai myöhemmin vaippa lähtee pois, piippua vahingoittamatta. Aikaa kulunee varttitunnista pariin tuntiin, ja öljyä on oltava kokoajan pelissä, tuponkin joutuu vaihtamaan välillä. Kunnon tuki aseelle helpottaa putsausta.
Sweety 7.62 on ammoniakki pohjainen ja ensin kun puhdistaa piipun messinki harjalla monta kertaa työntäen öljyllä ja sit tupolla kunnes ei tule kakkaa, niin sit tulppa patruuna pesän päähän ja tota ite tehtyä litkua tai Sweetyä lorauttaa valuttaen tai nailonharjalla hinkaten ja 15min odotus ja tuppo ralli ja sama uudestaan kunnes ei tule sinistä.
En heti ainakaan kisa putkeen menis teräs villoja työntämään.
Peroksidi toimii niin että ensin piippuun laitetaan peroksiidia lorauttamalla tai tupolla ja heti perään Foresterit, sen jälkeen piipun puhdistus aivan kuten muutoinkin eli useamman tunnin liotus ja tuppo piipusta läpi. Sen jälkeen öljy/pronssiharjalla kymmenisen kertaa edestakaisin ja udelleen liotus Foresterilla. Riippuu piipusta kuinka monta kertaa homman joutuu tekemään ja miten kauan joutuu liottamaan.
Aika ajoin kannattaa lyijytapilla tulkata piippu ja katsoa ettei piipun alkupää ahdista, jos näin on niin silloin piipun alkupää alkaa olla tukossa ja siinä vaiheessa piippu alkaa kuparoitumaan melko nopeasti siitä syystä että alkupään ahtauman jälkeen luoti "kolisee" piipusta läpi. Sama alkupään ahtauma voi johtua siitä että piippu on alkupäästä hiukan karhentunut liekkieroosion vaikutuksesta ja silloin se kerää vaipasta lähtien kaikkea paskaa itseensä. Hyvä keino piipun alkupään "huoltamiseen" on VFG huopatulppa ja 1200 tai hienompi timanttitahna, kun piipusta on saatu kaikki kupari pois niin piipun alkupääs kannattaa siloitella tahnalla puhtaaksi/kiiltäväksi niin ettei piipun alkupää keräisi likaa/kuparia niin pahasti. Varsinkin jos käyttää molyluoteja niin kannattaa tarkkaan seurata piipun alkupään tukkoon menemistä koska molyllä on tapana kerrostua rihlojen nurkkiin.
Yleinen käsitys on se että vauhti on aina syypää kuparoitumiseen mutta sekään asia ei ole aivan yksiselitteinen. 300LM kuparoi ihan perkeleesti oli vauhdit ja paineet mitkä tahansa ja 300WSM ei kuparoi juuri lainkaan vaikka 6,5g leikkuria pöllytellään parhaimmillaan 1200m/s vauhdilla ja kovilla paineilla piipusta ulos. Yleisen käsityksen mukaan jos piippu kuparoi alkupäästä on syynä kovat paineet ja jos se kuparoi loppupäästä on syynä vauhti. Sitten heitetään pakka uudelleen pöytään, jos asia olisi näin yksiselitteinen niin miksi piipun kuparoituminen on supuilla samaa tasoa kuin täysitehoisilla latauksilla vaikka paineita ja vauhtia ei ole juuri nimeksikään???
Itse väitän kuparoitumisen suurimmaksi syyksi piipun sisäpinnan viimeistelyä tai sen puuttumista, myös rihlojen avauksen jyrkkyys vaikuttaa kuparoitumiseen. Valmistusmenetelmästä riippumatta jos piipuksi on sattunut ns. vastakarva piippu niin silloin on melko turhaa edes kolvaamalla yrittää saada piipun sisäpintaa sellaiseksi että se ei kuparoisi.
Itse en tarkkuuspiippuun teräsvillaa laittaisi siitä syystä että teräsvillalla saadaan helposti tylsytettyä rihlojen nurkat jotka ainakin lastupiipuissa ovat todella terävät. Sellainen seikka on huomioitu näissä terävissä rihlanurkissa että kun ne alkaa pyöristymään/tylsymään niin huippukäynti alkaa hiipumaan samaan tahtiin.
Valkaisin eilen majavan kalloa ja kun oli aseenpuhdistus kesken niin kokeilin siihenkin peroksidia. Ensin oli Forrestit olleet muhimassa vajaan vuorokauden, sitten pistin sillatuppoon 35% peroksidia ja Forrestit perään. Kun en tiennyt kuinka kauan sitä uskaltaa pitää, niin pukkasin pois puolentoista tunnin kuluttua mutta mitään ei ollut kyllä enää liuennut.
Jalonen oli tulkannut piipun ja meinasi, että on tasainen tai aavistuksen suuhunpäin ahdistuva. Nyt kuitenkin tuntuu että alkupää on tiukempi kun sillatupolla tai messinkiharjalla työntää. Piipulla on ammuttu n. 300 lks (joka ratareissun jälkeen syväputsattu) ja epäilin, että josko siihen olisi junttaantunut jotain ja kihnutin messinkiharjalla/CRC ja Johnsonin kuparikiillokkeella/sillatupolla mutta ei se kyllä tuntunut löysäävän. Liekkö sitten pikkukaliberi joka on piipun alkupäässä ahtaampi?
Noita teräsvillojen merkintöjä olen ihmetellyt, että kun mullakin on yksi aseosastolta ostettu tuppo joka on merkitty 000:ksi ja on karkeudeltaan lähes Patapataa ja kun rautakaupasta hakee samalla merkinnällä, niin se on jo ihan untuvaa.
Ei siinä Sämpy muuta kuin piipun alkupään kuuraaminen hiomatahnalla niin johan paskoittumisesta johtuvat kuristumat katoaa. Jos ei ole riittävän hienoa timanttitahnaa niin hiova autovaha tai hammastahna (Golgate) ajaa lähes saman asian.
No mutta kun en ole varma onko se paskoittumaa vai ei, luulisi sen kuparikiillokkeella lähteneen. Tuntuu aika kummalliselta kun ei ole tuon enempää ammuttu eikä yli 40 laukausta ilman kuparinpoistoa ja messinharjausta. Voiko yleensä olla mahdollista? Ja muistelen kun minulle tullessakin kun sitä läpi työnteli niin tuntui kuin alku ja loppupää olisi olleet tiukemmat, mutta ei näin suurella erolla.
Tosin tuossa nyt tuntuu, että heti ylimenokartion jälkeen on ahtainta, eli se tukisi tuota Koheltajan kertomaa. En vain ole kovin rohkea lähtemään tuollaisten timanttia tai piikarbideja sisältävien aineitten käyttöön kun pelkään pilaavani uuden piipun. Olen kyllä kaupan hammastahnaosastolla huomannut, että Golgaten tujuin valkaisutahna voisi olla tähän soppelia...
Mulla on tuota Forresteria litkuna.........eli otan sitä pari pullonkorkillista
ja lisään sekaan puoli korkillista 30prosenttista peroksiidia, sekoitan
litkut keskenään, pumpulia melko tiukaksi tupoksi piipun alkupäähän
alueelle, jossa pahin kuparikasa on ja kippaan litkut piippuun siten, että
litku ei valu piipusta ulos. Ajan saa määritellä itse kukin.
Ko. seoksella litku on niin tehokasta, että sillä voi syövyttää
piirilevyjä!!!!!!!!!
Litkua ei kannata tehdä valmiiksi, koska peroksiidi menettää
tehonsa jo muutamaan tuntiin. Kumihanskoja kannattaa käyttää!!!!!!
t.jp
No niin. Käväsin ruokakaupassa ja lueskelin hammastahnojen tuoteselosteita läpi. Mukaan tarttui Denivitin hammaspuhdistetta, jonka pitäisi mm. aluminaa sisältää. Alkuun testasin vielä messinkiharjalla ja alkupäässä oli selvästi 20cm tiukempaa pätkää. No hammastahnaa sillatuppoon ja alettiin kihnuttaa. Tuppo meni aika tummaksi (ei ollut piippurautaa, koska ulkopintaan hankaamalla tuppoa ei saa tummaksi) ja testasin taas messinkiharjalla, joka ilmoitti että vieläkin on ahdasta. Kihnutin uudella tupolla lisää niin että liike lyheni pikkuhiljaa ja lopuksi aivan lyhyttä pätkää ylimenokartion kohdalla. Sitten letkulla vettä piippuun, että hammastahnat lähtee. Lopuksi taas öljyä piippuun ja totesin messinkiharjalla, että piippu on yhdenmukainen tai oikein jos hifistelee, niin ehkä hieman ahdistuu suuhun päin. Nyt piipussa on vielä Forrestit muhimassa.
Onko normaalia pesänkalvauksesta jäänyttä vikaa, että rihlojen harjoissa on skraadit vähän ylimenokartion jälkeen? Paineammunnasta oli jäänyt rihloihin noihin skraadeihin asti niin paljon kuparia, että näkyi selvästi tummana alueena.
Jumalauta, että jännittää seuraava ratareissu, että tuliko tässä semmonen pyssy, että joutuu lintumiehestä hirvimieheksi!
Eikä kai nyt sentään, jos patruuna pesän puolella hiot ja tiukkenee suuhun päin.
..onpas tullut juttua. Hyvä näin. Kiitos. Vihjaisisitteko vielä, mistä noita hiomatahnoja kannattaa kysellä ja mitä maksaa?
Se piipun alkupään paskottumisesta johtuva kuristuma on täysin normaalia varsinkin silloin kun ammutaan kovia latauksia. Kannattaa seurata oman aseen piipun alkupään paskottumista, mulla on jokaiseen piippuun tehty lyijyluodista tulkki jolla aika ajoin tarkistan piipun kuristumat/paskoittumiset, lyijytapilla saa kuristumat kaikista parhaiten selville. En olisi niinkään huolissani hiomatahna/VFG-tuppo käsittelystä, enemmän ole huolissani siitä että paskoittunut piipun alkupää tuppaa nopeammin palamaan kuin puhdas. Kasa-ampujilla on hiomatahnan käyttö täysin normaali toimenpide.
Joo, mietin vielä illalla ja tulin siihen tulokseen, että ennen kuin olin ampunut sillä, niin kyllä se piippu tais aika tasaiselta tuntua (pitäisi näköjään jaksaa tehdä muistiinpanoja, niin ei tarvitsisi muistin varassa olla). Joka tapauksessa muutos on ollut aivan selvä. Olen vain autuaasti uskonut, että joka ratareissun jälkeinen Forrest/CRC-käsittely pitää tällaiset ongelmat poissa, kun ei ole tullut aiemmin siihen törmättyä. Tosin olen tämän aseen kanssa välillä ollut QL:n mukaan yli 4000 paineissa, liekkö se ja tuo skraadi osasyynä. No jos ilma pysyy heikkotuulisena niin pitää töitten jälkeen lähteä testaamaan, miten moponvirityksessä kävi :oops:
Valamallako se Koheltaja on piippuihinsa tehnyt tulkit?
Ai niin, se jäi vielä sanomatta, että viime ratareissulla tuli selittämätöntä korohajontaa, olin jo varma, että kiikari luistaa taas ja kiristin sitäkin.
Yksi reissun agenda oli luottolatauksen latauspituuden vaihtelu ja siinäkin yhdessä kasassa oli neljä kpl 19mm kasassa ilman korkeusvaihtelua mutta yksi ylös osunut kärpänen venytti sen 39mm ilman, että löysin sille mitään selitystä. Matka oli 160m.
Tulkkaustapit olen tehnyt niin että olen 7,62-9mm lyijyluodeista manklannut ne hiukan isommaksi kuin isokaliiberi on ja sitten lyönyt ne piipun läpi kupari tai messinkipuikolla, tämän jälkeen reikä/kierre tulkkiin niin että sen saa puhdistuspuikkoon sormin kiertämällä. Tulkkaustappien ei tarvitse olle kovinkaan pitkät, 10mm pituus riittää vallan mainiosti.
Tulipa joutessaan haettua apteekista tai soitin sinne ja pyysin että laittavat pulloon valmiiksi 1dl ammoniakkia 28.9% ja 3dl vettä koko keksintö makso 5.4€ ja kotona laitoin 1d fairia ja kyllä sillä vaan kupari lähtee.(ulko hommia)
Minulla on luottolatauksen nopeus laskenut luokkaa 15 m/s. Voisiko syynä olla molyllä ja kuparilla tiukennettu piipun alkupää vai pelkästään palanut pesä. Piipulla ei kuitenkaan ole ammuttu kuin n.1500 kertaa, mutta tuhteja .338 LM TA-latauksia.
No niin, tuli kääpästyä radalla. Ilmeisesti en saanut mitään tuhoa aikaan, koska ihan hyviäkin kasoja tuli. Esim 7g Scenar 25mm ja 243:sta paisutuslaakina ollut 6,5g FMJ 30mm @160m. Kolmensadan metrin radalle kun siirryin, niin tietenkin alkoi tuulemaan kunnolla ja siellä paras tulos oli vain 90mm. No jokatapauksesta suuri helpotuksen huokaus kävi, kiitos jälleen kerran etenkin Koheltajalle neuvoista. Kyllä sitä ois ilman nettiä ihmeissään.
Pitäisköhän tässä seuraavaksi kokeilla Denivitia legoihin...
Lainaus käyttäjältä: JHa
Omassa 338LM:ssä oli pakko puhdistaa piippu tahnan kanssa 300-500 laukauksen välein jos halusi käynnin säilyvän moitteettomana. Joskus olen huomannut sellaisen seikan että vaikka piipun alkupäässä ei välttämättä mitään paskottumisesta johtuvaa kuristumaa olekkaan niin jostain kumman syystä säännöllinen timanttikiillotus pitää käynnin hyvänä.
En usko että JHa:lla on vielä piipun alkupää kärähtänyt, kyllä Sakon piipulla pitäisi ainakin 4000 laakia ampua ennen kuin osunnassa tai nopeuksissa alkaa näkymään mitään ihmeellistä, tämä on todettu kahden eri Trg:n kanssa. Kannattaa ensin kuurata piippu todella huolella Forester/öljy/pronssiharjalla ja sen timanttitahna/VFG-tulpalla hioa piipun alkupää puhtaaksi. Jos piipun alkupää on hiukankaan tukkoinen niin melko varmaan sillä on vaikutusta lähtönopeuksien pienenmiseen sekä osunnan heikkenemiseen.
Varsinkin näissä TA-käytössä olevissa "kuumissa" kaliibereissa on piipun tukkoontuminen malko yleinen mutta vähemmälle huomiolle jäänyt ongelma. Varsinkin silloin kun käytetään molyluoteja ja siihen päälle vielä ameriikanihmettä eli H870 ruutia niin johan alkaa piiput menemään tukkoon pienilläkin laukaisumäärillä. Kovin moni mainostaa sitä että milyä käytettäessä ei piippua saa kovinkaan usein peruskuurata eikä ölj/pronssiharjaa käyttä, itsekkin olin joskus tätä mieltä. Nykyään kun molystä alkaa olla jo aika paljon kokemusta niin varsinkin "kuumissa" kaliibereissa suosittelen peruskuuraamaan piipun vähintään 100-150 laukauksen välein siitä syystä että molypaska ei pääse kerrostumaan piipun alkupäähän. Tällä molypaskalla on taipumus kerääntyä rihlapalkkien nurkkiin ja silloin kun rihlan "muoto" muuttuu paskoittumisen myötä niin silloin voi käynnille sanoa Tamperelaisittain "moro" :wink:
Itse luettelen jo .260Rem:in "kuumaksi kaliiberiksi koska pienestä reiästä puhalletaan kovalla paineelle/kuumalla liekillä reiän kokoon nähden suuri ruutipanos ulos hylsystä. Mitä nopeampiin ja suuritilavuuksisiin hylsyihin mennään niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa alkaa kiinnittämään huomiota piipun alkupään puhtauteen koska uskon vahvasti piipun alkupään paskoittumisella olevan yhteyttä piipun alkupään palamiselle.
Meinaako Sämpy että Denivitillä saisi poistettua leegoista kahvin ja tupakan aiheuttamat "molytummentumat" :D
Jos kupari ja moly olisivat piipun alkupäässä tientukkona niin paineiden ja lähtönopeuksien pitäisi kasvaa. Koska ne laskevat niin kyllä se viittaisi mielestäni siihen että ylimenokartioon on hyvin todennäköisesti tullut tilaa lisää. Kannattaa tarkistaa miten pitkälle luoti nykyään menee ennen kuin rihlakosketus saadaan aikaan.
Jos ylimenokartio on hieman pidentynyt mutta tarkkuus on kotona niin kannattaa pidentää latauspituutta ja nostaa varovasti ruutiannosta jos haluaa vanhat nopeudet. Vaihtoehtoinen tapa olisi siirtyä molystä molyämättömään ja katsoa mitä sitten tapahtuu lähtönopeuksille (ei tosinvälttämättä auta vauhteihin riittävästi). Tässä kohtaa latausta on pakko laskea ja hakea molyämättömälle oma maksimilataus.
1500 lks vastaa +9 kiloa ruutia joka on poltettu noin 8,7mm halkaisijaltaan olevasta reiästä +4000 barin paineilla ulos muutaman sekunnin kokonaisajan puittessa. Siinä teräskin jo vähän voi kulua, varsinkin kun mukaan tulee piipputeräksen pinnan pikakuumennus/pikajäähdytysefekti joka laukauksella.
Kun muistellaan miten samantilavuuksisten .30-378 ja .300 Lapuan kanssa on käynyt jo 700-1000 lks:n paikkeilla niin 1500 lks ensioireisiin on ihan hyvä saavutus. Luulenpa että latausta muuttamalla päästään +2000 lks:een ennen kuin tarkkuuden heikkeneminen alkaa tulla ongelmaksi.
No eikös se ole juuri leegojen kirkastukseen tarkoitettua? Hammashoitajatyttöystäväni varoitteli ko. aineen käyttöä hiovan luonteensa vuoksi, mutta arvasi sitten, että se on tietenkin johonkin muuhun käyttöön sitä ostanut. Kun kerroin sitten illalla, että hieman jännitti, että tuliko pilattua piippu, niin tuomio oli että: "Ei tietenkään se pilaa pyssyn piippua!" Niin, että nyt siihen on tullut sitten varma tieto ihan ammattihenkilöltä pojat. :wink:
Sen verran vielä selvennän, että tuossa piipussa en ole molyjä ampunut. Lähinnä syy on se, että se aiheuttaa lisähäslinkiä puhdistuksen ja luotivalintojen suppenemista ja lisänopeudesta on hyötyä vain jos tarkkuutta löytyy. Ja kun tavoitteena oli vähärekyylinen ase, jolla ampuminen on kivaa (=ei rasita autonomista hermostoa), niin ei viitsi itseisarvollisesti pyrkiä kovin suuriin nopeuksiin, koska lentorataa löytyy minun käyttämille matkoille ihan mukavasti. Mutta sehän ei sitä tarkoita tietenkään etteikö niitä molyjäkin tulisi kokeiltua kuhan alkaa muut kommervenkit olla läpikäytynä.
Tuli viikonloppuna ammuttua, mutta ilman nopeusmittaria. Tarkkuus on liiankin kunnossa, mutta koska en ampunut 30 lks samaan kasaan en ala kasan kokoja mainostaa. Paineet olivat kovat eli uskon piipun alkupään olevan tukkoinen ja kuristavan luodin liian tiukaksi, joka sitten johtaa siihen, että luoti on väljä lopun matkaa kahlatessaan piipussa ja aikaansaa nopeuden aleneman. Täytyy hampaiden pesun jälkeen ottaa piippu puhdistukseen ja katsoa miten käy.
Jos ei tehoa niin täytyy alkaa hakea uutta latausta.
Kiitos vinkeistä!
Moi,
Tuo Koheltajan ja Sämpyn hammastahnamenetelmä vaikuttaa hyvältä. Esitän siihen liittyen tosi tyhmän kysymyksen, mutta tärkeän kuitenkin. Onko hammastahnamerkillä väliä, kun kyseessä on jotain hionta-ainetta sisältävä hammastahna (onko niiden koostumuksissa oleellisia eroja)?
Sämpy käytti Denivitiä, Koheltaja suositteli Golgatea ja JHa käytti puolestaan Pepsodentiä. Eli onko siis hammastahnamerkillä väliä?
Vastauksista etukäteen kiittäen.
Carpe Diem,
MJ
PS Nähtävästi sitä pitää itsekunkin varautua legojen hammastahnalla kiillottamisen lisäksi piippujenkin hamppuharjaukseen joskus tulevaisuudessa.
Ei sillä merkillä ole väliä, pääasia että siinä on hiovia aineita ja maistuu mintulle :D
Kannattaa valkata sellainen tahna joka valkaisee hampaita sillä käsittääkseni niissä on hiovia ainesosia enemmän kuin esim. lastentahnoissa.
Ainakin Sämpyn mukaan hammaslääkäri suosittelee Denivittiä piipun puhdistukseen :D :D :D
Joo, samaa luulen minä eli perustahnoissa tuskin kovin paljon on hiovia osia. Pepsodentissa ilmeisesti tuo "Hydrated silica" ajaa sitä virkaa, kun Denivitissä on lisäksi aluminaa, joka on pirun kova aine. Mulla on tässä pöydällä elektroniikkateollisuudessa käytettävää aluminaa levy, johon teroittelen puukkoja. Sitä on turha yrittää puukolla naarmuttaa. Äkäisintä hammastahnoissa lienee sellaiset, joita käytetään vain viikon kuuri kerrallaan, tämä minun käyttämä Denivit on kai päivittäiseen käyttöön. Mutta tosiaan tätäkään ei tuo taikinahavukka suositellut käyttää muuhun kuin piipun kuuraukseen :wink:
Yksi aine mikä tuli myös mieleen on POL tai Venol, molemmat aineet ovat kiillotustahnoja ja ovat melkoisen hienolla hioma aineella. Niitä käytetään mm. eri metallien kiillotukseen silloin kun halutaan esine peilikiiltäväksi. Ellen väärin muista niin Pursimiehenkadulla? olisi ollut eräs pikkuliike jossa on kaikenlaista kivaa "kultasepän" työkaluvärkkejä.
Tällä POL:illa olen joskus puhdistellut 338LM:än piippua mutta jos piippu on paskoittunut kunnolla niin tahna saisi olla hiukan karkeampaa, lisäksi POL ei ole vesiliukoista joten sen poistaminen piipusta ei onnistu yhtä helposti kuin hammastahnan poistaminen.
Liian karkeaa kuten venttiilinhiomatahnaa ei kannata käyttää koska jos tahna on liian karkeaa niin silloin piipun sisäpinta karkenee sen verran että se alkaa keräämään vaippaa ja karkealla tahnalla on se riski että sillä saa piipun helposti väljäksi ja rihlapalkit tylsiksi.
Nyt kun näyttää siltä että hiomatahnasta on tulossa tämän kesän hittituote piippujen puhdistuksessa :wink: niin pari varoituksen sanaa, ensinnäkin se että käyttäkää ehdottomasti puhdistuspuikon ohjuria ettei puhdistuspuikko hankaa tahnan kanssa rihlojen avausta piloille. Toinen on se että muistakaa kohtuus hiomisessa, hiomatuppoa ei kannata hinkata piipussa yhtään enempää kuin on tarpeen, kannattaa tehdä lyijytappi tulkki jolla saa helposti tarkastettua paskoittumisesta johtuvat kuristumat. Kolmanneksi, en ota minkäänlaista vastuuta siitä että joku onnistuu ryssimään oman piipun hiovila aineilla :x
Formula for U.S. Army Ordnance Department Fouling Solution used to remove cupro-nickel bullet jaket fouling was
Ammonia Persulphate 1 oz
Ammonium carbonate 200 grams
Stronger Ammonia Water (28%) 6 ounces
Distilled Water 4 ounces
This solution was strong, but was not pure ammonia.
googlella löytyi
Mulle on vielä hieman epäselvää tämä kuparihomma. Mietin vaan että kun mulla on metsästyskäytössä Tikan 222Rem. että miten paljon tätä kuparia kehittyy ja miten usein se olisi poistettava ja miten? Mulla on semmonen melko kova harja, mitä ainetta sitte lie? Eli pitääkö jotain ainetta ihan käyttää että tämän kuparin piipusta saisi pois? Voisko joku ystävällisesti valoittaa minua? :oops:
Jos nyt lukisit tämän viestiketjun nyt alkajaisiksi.
Kerro vilä lisää lyijytulkin tekemisetä.
Ilmeisesti se laitetaan matkaan patruunapesän puolelta.
Oletko tehnyt ohjaus/keskittämisviisteen, tähän lyijymöttiin.
Itselläni ei ole mikäänlaista käsitystä kuinka väkivaltainen operaatio/ toimenpide on.
Naputellaanko se pikkuriikkisen kerrallaan vain reiluilla otteilla.
Onko tarkoituksellisempaa jättää mötti hiukan suuremksi kuin isokaliperi vai heti pyrkiä lähelle isokaliperia :?:
Pitääkö öljytä tai jotenkin jollakin käsitellä ennen toimenpidettä :?: :?:
Katsos jos on tuurilla sannut tarkkakäyntisen piipun ja haluaasen sellaisena pitää. Niin kaikki tieto kiinnostaa.
Enkä ihan vähäisillä tiedoilla lähde piippuun mitään sinne valmistajan toimesta kuulumatonta tunkemaan.
Esim. D166 luodit jätän ampumatta koska luodin halkaisija saattaa olla 7,87mm :!: :?:
Koheltajan vastausta lainatakseni:
Tulkkaustapit olen tehnyt niin että olen 7,62-9mm lyijyluodeista manklannut ne hiukan isommaksi kuin isokaliiberi on ja sitten lyönyt ne piipun läpi kupari tai messinkipuikolla, tämän jälkeen reikä/kierre tulkkiin niin että sen saa puhdistuspuikkoon sormin kiertämällä. Tulkkaustappien ei tarvitse olle kovinkaan pitkät, 10mm pituus riittää vallan mainiosti.
Eikä siihen ole paljoa lisättävää :wink:
Kertokaahan enempi tästä timanttitahnasta, mistä saa ja miten vaikuttaa
Kaipaisin itsekin yritysten nimiä, joista timantti- tai boorikabiditahnaa kannattaisi kysellä pääkaupunkiseudulla. Ei löydy ihan heti googlettamalla tai yritystelellä.
S-marketista saa kaikkia hammastahnamerkejä.
Timanttihiomatahnasta ne tiedä mutta venttiilihiomatahnaa saa autotarvikeliikkeestä. Käsittääkseni noissa on hiovana aineena piikarbideja.
Ja muistetaan ne piipunvalmistajien takuut: Kaikenlainen piipun sisäpinnan omaehtoinen hiominen millä tahansa aineella mistä tahansa syystä lopettaa kaikki luvatut ja oletetut takuut aina ja iankaikkisesti.
Nyt on oma coctail kokeiltuna:
1 osa ammoniakkia 29%
2 osaa vettä
1 osa tiskiainetta (litkua, täytyy ostaa fairyä)
Putki oli entuudestaan kuurattu perusteellisesti Forrestilla ja pronssiharjalla.
Tulos oli, että coctail puri kohtuullisen hyvin luodin pintaan, "sinistä jäi serlaan".
Mutta kahden käsittelykerran jäljiltä piipusta ei tullut mitään sinistä.
Täytyy koittaa onko mehu nopeampaa kuin Forrest seuraavalla tukkoisella torslaakilla.
MSa
20 min sitä olen putkessa pitänyt.
Kasa puolelta Juha Söderholmilta sitä timantti tahnaa ainakin vuos sitten sai eri karkeuksilla.
Venttilin hiomatahnoista Fine:kin tuntuu olevan melko karkeaa, se voisi sopia ehkä alkukolvaukseen mutta lopputyö olisi tehtävä hienommalla tahnalla.
Itse käytän boorikarbidi tahnaa joiten karkeudet on 600 ja 1200. Yleensä käytän kuussatasta alussa ja kiillotus tonnikakssatasella. Älkää kysykö mistä ostin, sain molempia sepältä sen verran että pikku hommat hoituu.
Jos lähdetään ampukolvaukseen lyijyluodilla niin silloin Denivit loistaa olemassa olollaan.
Tulipahan kokeiltua Ammoniakki litkua piipuun, eka kerralla aine oli 1,5 tuntia toisella tunti ja sitten kolmannella 2 tuntia. coctail on 1 ammoniakki 2 vettä ja 1 fairya. Kostutin piipun tupolla reilusti ja sinistä tuli, mutta en ole vielä tyytyväinen tehoon sillä näillä näkymin on vielä monta liotusta edessä. Mikähän neuvoksi? auttaisikohan piipun täyttö? vielä ei oikein vakuuttanut tämä aine, muta täytyy kokeilla pidempää käsittely aikaa, muistaakseni ennen oli joissakin Ammoniakki pohjaisissa aineissa käs.aika 1/2 vuorokauden luokkaa.
Ammonjakkia ei kannata mahdottonia aikoja pitää piipussa koska piipun syöpymisen vaara on ilmeinen. Jos piippusi kuparoi niin tuhottomasti että sitä on useaan kertaan liotettava että saa kuparit pois niin kannattaa kokeilla kolvausta jos kuparointi siitä rauhoittuisi.
Kiitti neuvosta, miten olet tehnyt kolvaus tapin? valamalla vai lyömällä lyijytapin piipun läpi? milähän hiomaaineella kannattais alottaa, niitä tuntuu olevan hammastahnasta lähtien?
Haun kanssa löydät näiltä sivuilta paljon tietoa kolvauksesta :wink: