Mahtaako kenelläkään olla hyviä neuvoja tarkkuuslatauksen löytämiseksi nopeasti.
Mitä menetelmiä olette käyttäneet. Myönnettäköön, etten itse ole ihmeellisemmin etsinyt latausta vaan tyytynyt hyvään sattumalta löydettyyn.
Minulla on kaikkiin kivääreihin tarkimmat lataukset löytyneet manuaalin ilmoittamalla hitaimmalla käytettävissä olevalla ruudilla, ja tappilatauksesta 0.5-0.8 greiniä alaspäin. Kun sinulla on .338 LM tai .300 WM (vai oliko?), suhde on laskettava 7.62X53R´n 3.00 gramman ruutimäärämaksimin suhteessa omaan hylsytilavuutesi tappiin.
Oma tapa on ollut seuraava.
Katsotaan latausmanuaalista piipunpituus ja luoti huomioiden järkevin ruuti (yleensä hitain). Otetaan maksimilataus ja tullaan siitä alas 3-4 greiniä.
Ladataan lähtötasoa (max lataus miinus 4 greiniä) 5 kpl (jotta saadaan kohdistettua tauluun, piippu "tasalikaiseksi" ja lähtönopeustieto)
Sitten siitä 308:lla 0,3 greinin askelin (338LM:ssä 0,5 greinin askelin) ylöspäin 1 patruuna kutakin kunnes päästään maksimiin ja siitä omantunnon mukaan pari askelta yli omalla vastuulla.
Patruunat lataan lippaan sallimaan maksimipituuteen (toimivuuden kärsimättä)ja säännömukaisesti eivät tehdasaseessa mahdollista rihlakosketusta. Kustomeissa tässä vaiheessa harjoitusta jätä rihlakosketukset pois kokonaan.
Sitten aletaan ampumaa 1 kerrallaan noita "tikapuulatauksia" kevyestä raskaampaan. Mitataan lähtönopeus jokaisesta ja merkitään JOKAINEN laukaus tauluun (eli taululla pitää juosta koko ajan, hyvä spotteriputki helpottaa elämää). Joka laukauksen jälkeen huomioidaan hylsynpoiston helppous/vaikeus, nallin kunto, lähtönopeustieto ja merkitään osuma pahviin ja omaan muistilappuun. Lopuksi noista osumista taulussa saa A4:lle lyijykynällä kopion pisteltyä paperiin ja numerot siihen niin kotonakin voi pällistellä tuloksia.
Todennäköisesti noista eri latauksista osa osuu samaan läjään vielä 300m päässä (tässä koro on se mikä kiinnostaa lähinnä). Yleensä vieläpä niin että peräkkäiset 3-6 lks ovat samassa läjässä. Siitä kannattaa valita keskipaikkeilta lataus jolla toivottavasti on riittävästi vauhtia, paineet ei ole kovat ja muutenkin pelittää.
Mitä tässä nyt sitten saavuttaa ? Saa pienellä laukausmäärällä selville ruutipanoksen muutosten vaikutuksen lähtönopeuksiin (yksittäisiä heittoja on mutta 10-15 lks:n sarjasta saa kyllä selville miten nopeus keskimäärin kehittyy). Samalla tulee haettua asekohtainen maksimilataus jota ei sitten jatkossa kannata käyttää mihinkään. HUOM jos pari askelta yli maksimin ei edelleen anna painemerkkejä mutta nopeudet on kovia niin lopeta siihen. Kesäkeleillä se lataus voi "poikia".
Lisäbonuksena saat latauksen joka on lyhyille ja keskipitkille matkoille aika tolerantti pienille ruutipanoksen vaihteluille. 1000m matkalla panoskohtaisesta punnitsemisesta ei oikein pääse eroon mutta 500m latauksia ei tällä metodilla tarvitse liikaa hieroa.
Sitten kun "tolerantti" ruutipanos on löydetty voi alkaa pelaamaan latauspituuden kanssa, näin etenkin kustomaseissa joissa lipaspituudellakin voi monesti saada rihlakosketukseen(kin) ladattua.
Noita eri pituisia kannattaa sitten ladata jo useampi 5 lks:n sarja joita sitten testaillaan. Sieltä löytyy taas joku hyvä osuntainen lataus. Sitten ampuu sitä kyllästymiseen tai piipun kulahtamiseen saakka :-) Kovin suuritöiset latauskokeilut johtaa vain turhat rahanmenoon (komponentit, piippu).
Yllämainitut on siis TA-touhuun suht vakioaseille. Kasa-ampujilla on omat vermeet ja metodit. TA-käyttöön kenttäkelpoisen latauksen (osunta, toimivuus, järkevät paineet, lipaskelpoisuus) saa haettua suht pienellä vaivalla näinkin.
yksi tyyli etsiä latinki on ampua lataukset ensin nopeusmittarin läpi(1-2lks),jolla selvitetään maksimi vauhdit ja sen löydyttyä ladataan maksimi,ja siittä 0.05gramman portain latausta tarpeenmukaan alaspäin muuttaen muutama patruuna kutakin ja aina ammutaan sarja (3-5lks)ja merkitään muistiin,,itse käyttänyt koe matkana yleensä 5-600m.
mielenkiintoiset latingit otetaan sitten parempaan syyniin niistä.
tällä metodilla olen ainakin itse löytänyt aika nätisti oman aseeseeni sen hyvän latingin,,
latauspituudella voi hiukan hienosäätää patruunaa ja siten vaikuttaa hiukan patruunan käyntiin ruutipanoksen ja muiden juttujen ollessa ok.
Vanha ketju mutta kysytään kun aihe liippaa liki. Mulla suht jyrkkä nousunen piippu jonka pääasiallista ruokaa on pitkät/painavat luodit. Pitäs ladata aika paljon kevyempää/lyhempää kuulaa. Jos jyrkkänoususeen piippuu ladataan kevyttä kuulaa, onko sitä otettava jotenki erikoisesti huomioon latauksissa? Tavitellaanko lähtönopeuksissa samoja lukemia kun loivanoususella piipullakin vai poikkeaako se jotenkin, jos siis käyvää latausta haetaan. Ite en ole vielä latailemaan ja kokeilemaan päässyt joten ajattelin etukäteen tiedustella
Kevyet luodit saattavat hajota kovilla nopeuksilla jyrkkänousuisissa piipuissa. Esimerkiksi 35gr HP-luodit cal .224 7" pitkässä piipussa. Asiasta tulee ongelma jos piipun päässä on vaimennin ja luodit hajoavat vaimentimen sisällä. Latausten hakemisen alussa kannattaa jättää jarrut ja vaimentimet piipun päästä pois.
Jossain 308 Winissä luodin hajoamisesta ei pitäisi olla ongelmaa mutta 300 Win Magissa 8" nousulla voi taas tulla tappilatauksilla ongelmia.
Tappilataukset kevyillä luodeille jyrkkänousuisessa piipussa ei anna todennäköisesti huippukäyntiä joten malttia latausten hakemiseen.
tuossa hyvä vinkki
https://bulletin.accurateshooter.com/2021/09/color-your-bullet-tips-to-define-shot-groups-at-long-range/
En todellakaan ole mikään latausten optimoinnin ylijumala, mutta muutamia omia kommentteja ja havaintoja:
Lataamisessa on jumalaton määrä muuttujia. Näistä oleellisimmat ovat komponenttien valinnan lisäksi latauspituus ja ruutimäärä. On olemassa hyvin ja huonosti toimivia näiden yhdistelmiä. Ongelmaksi muodostuu äkkiä se, että erilaisia kombinaatioita on jumalaton määrä. Otetaan nyt esimerkiksi tilanne jossa on valittu jo ruuti ja luoti. Pitäisi enää löytää sopiva lataus ja latauspituus.
Sanotaan vaikka että latauspituutena kokeilee viittä eri pituutta ja ruutimääränä kymmentä eri latausta. Saadaan 50 erilaista yhdistelmää. Yksittäisistä laukauksista on vaikea päätellä mitään luotettavasti, joten jos haluaisi tietää miten kukin näistä käy tarvitaan aivan minimissään viisi latausta kutakin. Parempi olisi vaikkapa 10 kutakin. Jos ampuisi kullakin latauspituuden ja ruutimäärän yhdistelmällä kymmenen laukausta, niin tuli 500 laukausta. Palaa aika tavalla ruutia, luoteja ja lisäksi joissain kaliipereissa olisi tässä kohtaa jo syöty merkittävä osa piipun käyttöiästä. Lisäksi piippu ehtii paskoittua, kulua yms tämän testin aikana niin, että sen ominaisuudet muuttuvat.
Ymmärtääkseni nyky-ymmärrys on että latauspituudella on merkittävä vaikutus latauksen tarkkuuteen, ehkä jopa merkittävämpi kuin ruutimäärällä, ja eri ruutimäärällä saadaan säädettyä eri latauspituudet käymään hyvin. Monet kovan luokan ampujat ovat päätyneet siihen, että etsivät ensin sopivan latauspituuden ja sen jälkeen katsovat sille sopivan ruutimäärän. Joku sanoi joskus jossain, että latauspituus on karkea muuttuja ja ruutimäärä on hienosäätöä. Näin ollen olisi järkevää ensin kokeilla latauspituus, jossa pienet latauspituuden heittelyt eivät juurikaan muuta latauksen osumapistettä, ja sitten katsoa sille sopiva ruutimäärä.
Oma taktiikkani on ollut seuraava:
1) Perinteisesti olen ensin mitannut rihlakosketuksen, pakittanut siitä esim 0,1 tai 0,2 mm taaksepäin latauspituudessa. Sen jälkeen olen tehnyt tikapuutestin eli ladannut kutakuinkin lataustaulukon alarajalta ylärajalle pienin portain niin että saadaan noin 15 eri latausta patruunoita, joissa siis kussakin on hieman suurempi ruutimäärä kuin edellisessä. Sitten olen laittanut maalitauluja yhtä monta kuin on latauksia, ja ampunut yhden patruunan kuhunkin tauluun niin että tiedän mikä lataus osui mihinkin. Tästä olen katsellut missä kohdalla pienet ruutimäärän vaihtelut eivät juurikaan vaikuta osumapisteeseen. Tämä on sitten ollut käyttölataus.
2) Nykyisin teen kutakuinkin vastaavasti, mutta teen ensin tikapuutestin latauspituudelle eli lataan noin 15 patruunaa hieman eri latauspituudella lähtien rihlakosketuksesta ja lyhentäen aina hiukan per patruuna. Ruutimäärä jotain taulukon keskivaiheilta. Näin nähdään mitkä peräkkäiset lataukset menevät lähelle toisiaan pienestä latauspituuden erosta huolimatta. Kun näin on saatu etsittyä sopiva latauspituus, niin tehdään vastaava noin 15 patruunan tikapuutesti jolla optimoidaan ruutimäärä.
En oikein ymmärrä miksi joillekin tuntuu olevan niin vaikeaa selvittää mikä reikä taulussa on mikäkin lataus. Isoon pahviin tai A3-paperiin saa aika monta tähtäyspistettä, jolloin voi ampua yhden laukauksen per tähtäyspiste. Näistä on sitten helppo koostaa sellainen yhteenveto josta näkee missä on käynti-ikkuna. Ei tarvitse touhuta tussien kanssa tai juosta edestakaisin taululla tai tihrustaa spotterilla. Paperi ja pahvi on kuitenkin aika halpaa.
Esittämässäni tavassa on omat ongelmansa; näin saadaan kohtalainen käsitys sopivasta latauksesta ampumalla noin 30 laukausta, mutta tämä edellyttää hyviä olosuhteita ja hyvää ampujaa. Yksikin huono laukaus tai muuten vain sattumalta vähän lipsahtanut sotkee helposti johtopäätöksiä. Tätä voisi tietysti kompensoida ampumalla enemmän patruunoita, mutta alkaa tulla aika paljon ammuttavaa. Toisaalta laukausmäärää voi vähentää jos esim tietää että haluaa luodin lähtevän vähintään 800 m/s niin voi ampua vain pari lussumpaa patruunaa joilla varmistaa ettei tule painemerkkejä.
Erityinen ongelma on kun käytössä on jotain melko arvokkaita komponentteja kuten kuparisia metsästysluoteja. Näitä ei viitsisi tulittaa laatikkotolkulla penkkaan latausta hakiessa, kun yksi luoti maksaa luokkaa pari euroa. Olisi mukava löytää se riittävän hyvä tarkkuus pienemmällä laukausmäärällä että jää vielä jahtiinkin jotain. Jos ostaa ison kasan luoteja kerralla niin voi käydä ettei sille luodille oikein saakaan käyntiä, ja jos taas ostaa vain yhden askin kokeeksi ja toteaa hyväksi niin kohta sitä ei enää saakaan mistään kuten oli Barnesin luotien kanssa ainakin hetki sitten.
Luettavaa latauspituudesta:
https://precisionrifleblog.com/2020/03/21/bullet-jump-and-seating-depth-reloading-best-practices/
https://precisionrifleblog.com/2020/03/29/bullet-jump-load-development/
https://bergerbullets.com/getting-the-best-precision-and-accuracy-from-vld-bullets-in-your-rifle/
Nämä tikapuutestit ja nodet on kyllä hienoja jos ampuja kykenee toistettavasti osumaan 1/2 moan osuma-pisteeseen.
Entä jos tarkastelee lippaan salliman max. pituuden/rihlakosketuksen alku ja hylsynkaulan luodin kosketuspituuden kautta latauspituutta ?
Esim. haluan .308 kokoluokassa n. 4mm luodille "pitoa" hylsyssä ja lipas ei mahdollista yleensä kovin pitkiä lat.pituuksia.
Rihlan alkuhan on monesti aika kaukana joten sitä ei kannata metsästää, eikä ole tarvekkaan. Jos ei toimi vaihdan ruutia, sen jälkeen kuulaa.
https://www.youtube.com/watch?v=cQ93FL94T-I&ab_channel=WinningintheWind
https://www.youtube.com/watch?v=a26qAvSq2Vw&ab_channel=WinningintheWind
https://www.youtube.com/watch?v=cgJdf2GVoEI&ab_channel=WinningintheWind
Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia
Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin :) Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.
*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.
**tupla**
Lainaus käyttäjältä: oho osu - syyskuu 05, 2023, 22:33
Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia
Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin :) Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.
*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.
Sitten on toisaalta esim tällainen kaveri joka ampuu PRS-kilpaa maailman huipulla: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/
Lyhyesti sanottuna: käyttänyt samaa latausreseptiä viimeiset 10 piipun ajan. Ei ole kiinnostunut kaulajännityksestä, ei tiedä paljonko on hyppyä rihloihin, ei ole huomannut eri nallien välillä mitään eroa, ei painosorttaa hylsyjä, ei nysvää liekkireikien kanssa.
Tällainen kaveri kuin Marcus Olsson, joka on ilmeisesti ollut tuomassa PRS-hommia Pohjoismaihin, lataa myös melko simppelisti. Ei esimerkiksi putsaa koskaan nallitaskuja. https://www.youtube.com/watch?v=11G64CVgYmA&ab_channel=MarcusOlsson
Toki näillä kavereilla taitaa olla esimerkiksi erittäin hyvälaatuisella ja paksulla piipulla varustetut aseet ja aika pienet kaliiperit, mutta jos mestariampujat eivät putsaa liekkireikiä niin ehkä tällaisen sunnuntaiampujankin ajalle on parempaakin käyttöä...
Täytyy ensin osata ampua riittävän hyvin että saa mitattua hyötyjä noista nysväämisistä. Niillä ei ihan ampumataitoa korvata. Kukin asioita tekee tavallaan ja käyttää aikaansa mihin haluaa, ampuu radalla tai kotona putsaa nallitaskuja!
;)
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - syyskuu 10, 2023, 10:33
Lainaus käyttäjältä: oho osu - syyskuu 05, 2023, 22:33
Tarkkuuslataus tuntuu olevan alue, jossa parhailla on erilaisia käsityksiä. Monelta youtubessa esiintyneeltä löytyy tälläinen lista:
- unohda latauspituuden hienosäätö, ei merkitystä
- älä poraile nallin lieskareikiä, vain puhdista tasku hyvin, vaikutus porauksella negatiivinen nopeushajontaan *)
- älä lähde hakemaan tiukkaa kaulasupistusta
- älä mitoita hylsyn pituutta liian lähelle maksimia
Ja sitten löytyy toisia joka taas vannoo noiden nimiin :) Eli täytyy varmaan kokeilla kaikkia, mutta varmaan noi voi jättää viimeiseksi.
*) tästä on vasta oma kokemus. Jos pyöräyttää massaisimma nallitaskut puhdistuvälineellä, joka muistuttaa ruuvaria, ja sitten ultraäänipesee, on kaikkien
liekkireikä valoa vasten täydellinen samanlainen ympyrä, ilman mitään poraamisia.
Sitten on toisaalta esim tällainen kaveri joka ampuu PRS-kilpaa maailman huipulla: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/
Lyhyesti sanottuna: käyttänyt samaa latausreseptiä viimeiset 10 piipun ajan. Ei ole kiinnostunut kaulajännityksestä, ei tiedä paljonko on hyppyä rihloihin, ei ole huomannut eri nallien välillä mitään eroa, ei painosorttaa hylsyjä, ei nysvää liekkireikien kanssa.
Tällainen kaveri kuin Marcus Olsson, joka on ilmeisesti ollut tuomassa PRS-hommia Pohjoismaihin, lataa myös melko simppelisti. Ei esimerkiksi putsaa koskaan nallitaskuja. https://www.youtube.com/watch?v=11G64CVgYmA&ab_channel=MarcusOlsson
Toki näillä kavereilla taitaa olla esimerkiksi erittäin hyvälaatuisella ja paksulla piipulla varustetut aseet ja aika pienet kaliiperit, mutta jos mestariampujat eivät putsaa liekkireikiä niin ehkä tällaisen sunnuntaiampujankin ajalle on parempaakin käyttöä...
Laji vaikuttaa. Yksi f-class ampuja tekee 20 vaihdetta hylsynpreppauksessa ja sanoo että 10 vaihdetta ovat tärkeitä ja 10 turhia, mutta ei tiedä mitkä niistä on turhia ja mitkä ei, joten tekee ne kaikki jottei epäonnistuessa jää miettimään olisiko jokin työvaihe pitänyt tehdä.
Prs käynnille riittää 0.5moa 5lks tai 0.75 moa 10lks, joten ylimääräinen latauksen nysvääminen vaan tuhlaa aikaa ja komponentteja. 0.75moan lataus ei ole kovin kummonen saavuttaa. Lajissa voitetaan rakentamalla vakaat ampuma-asennot ja liikkumalla sulavasti, eikä 0.3moa kiväärillä
Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.
Ainakin oma ajatus on juuri se, että lataaminen pitää tehdä huolella. Vaikka sen tekee huolellisesti, niin siihen menee kuitenkin vähän aikaa, verrattuna siihen, kun pakkaa kaiken tarvittavan autoon, ajaa radalle, käy viemässä maalitaulut ym. Jos lopputuloksena sitten joutuu miettimään, että johtuiko huono tulos patruunoista vai mistä. Kyllä kaikki epävarmuudet pitää karsia pois, mitä vaan pystyy. Voi olla että joku nallitaskun puhdistaminen vaikuttaa vähän tai ei ollenkaan. Mutta kauanko siihen menee? Kuten MOj tuossa mainitsi, menttaalipuoli on tärkeää. Vaikka teen harjoituspaukkuja, pyrin ruudittamaan patruunat alle 0,005 g tarkkuudella. Onko siinä järkeä vai ei. Ehkä ei, mutta tiedämpä ainakin sen, että jos pystyheittoa tulee, niin se tulee jostain muusta, kun ruutimäärän vaihtelusta.
Monesti ajatellut,että latauksen kehittely on samanlaista kuin minun Ruotsin kielen kuullunymmärtämisen kokeen monivalinta tehtävä koulussa.
Kun en tiennyt oikeaa vastausta,niin yritin sulkea väärät vastaukset pois,että jäisi oikea jäljelle.
Kuten aiemmin kirjoitettu kasa-ampuja hakee ahtaine custom pesineen/ylimenoineen 0,2 MOA tai alle käyntiä.Kaikki heidän nysvääminen ei ole edes mahdollista väljän CIP pesäisen aseen omistajalle.Tai se katoaa "tausta huojuntaan" ja voi tulla tunne,että nysvääminen on turhaa tai jopa taikauskoa.
Kun esim. PRS ammunnassa ratkaisee muut asiat kuin 0,2 MOA käynti,niin siitä voidaan sanoa,että turha tarkkuus on ammattitaidottomuutta.
Otetaanpas tikun nokkaan yxi tärkeä asia,joka on kyllä sama CIP-pesissä ja ahtaissa custom "kasa pesissä".
Luodin asetus pituus eli etäisyys rihloista.
Pyydän jo etukäteen anteeksi "Ilkor" nimimerkiltä,kun laitan hänen lähettämän kuvan (lupaa kysymättä) asetuspituuden testaamisestaan viikko sitten pidetyn 300 m:n kasakisan yhteydessä.(Yritin kyllä puhelimella sinua tavoittaa-:)
0,03-0,05 mm:n muutos latauspituuteen voi tuoda/viedä huippu käynnin.
Tuosta sitten vielä ajateltavaa.Luotien laakeripinnan pituuden tasaisuutta mittaillaan ogivesta perään.Kuitenkin luodin asettimen kärki ottaa läheltä kärkeä ja tärkein mittahan onkin luodin asettimen kosketus kohdasta luodin ogiveen.(Siis minun luodittimissa).Edellyttäen,että hylsyt on tarkasti mitoissaan.
Sen tasaisuus tarkoittaa myös tasaista matkaa ogivesta ylimenoon.Kun 0,03-0,05 mm vaikuttaa,niin erityisesti pitkissä 7 mm ja 7,62 luodeissa pituusheitot ovat laadukkaissakin luodeissa isoja vrt. tuohon.Ja eroja on myös valmistuserien välillä.
Harrastuksessa voi aikansa painopisteen onneksi käyttää mihin haluaa.Perhokalastuksessakin joillakin pääpaino perhojen sitomisessa ja toisilla perhoilla kalastamisessa.
Pääasia kun kansa viihtyy.
Ilkorin kuvan kuvateksti mukana. (3 ls kasoja 300 metriä)
Isot erot latauspituudella.
1.40,00
2.39,95
3.39,90
4.39.85
*Ogivesta
Kisassa vielä 3:lla kierroksella pidensin 40,03.
Ilkor paransi lauantaista sunnuntaille keskikasan kokoa 33,46 mm:stä-->23,162 mm:iin ja sijoitus parani 15--> 2.
Timppa
Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 10, 2023, 20:10
Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.
Itse epäilisin että lopputuloksessa näkyy varmasti enemmän se viettikö aikansa ampumaradalla vai nallitaskuja putsaillen :) Enkä siis väitä että osaisin itse sen paremmin ampua kuin ladatakaan...
Latauspituudesta vielä; ainakin kiukkuisemmissa kaliipereissa ylimeno kuluu kohtalaista vauhtia, esim tämän artikkelin (https://precisionrifleblog.com/2020/03/24/how-fast-does-a-barrel-wear/) perusteella keskikoon kilpakaliipereissa luokkaa 0,1 mm per sata laukausta. Magnumeissa varmasti enemmänkin. Näin ollen käynti, joka on haettu virittämällä latauspituus muutaman satkun tarkkuudella, ei välttämättä kestä kuin pari ampumaratakäyntiä tai yhden kisapäivän.
Testailin itse muuten viime ampumaratakäynnillä .223 Rem veneperäisen kevyen luodin latauspituuden vaikutusta. Latasin 15 patruunaa siten, että jokainen oli aina ~0,1 mm edellistä pidempi eli pisimmän ja lyhimmän latauspituudessa eroa 1,5 mm. Koko 15 lks kasa oli 100 metriltä ammuttuna 31 mm eli aika tarkkaan 1 MOA. Ei siis tietenkään mitään huippukäyntiä, mutta ei se näköjään aina niin kauhean tarkkaa ole...
Kasa-ammunnassa tai F-luokan kisoissa varmasti kaikki nysvääminen on kotiin päin, mutta sotilastarkka-ammunnassa, PRS-kisoissa ja metsästyksessä taitaa olla ihan sama ampuuko ase 0,6 vai 0,3 MOA. Ja edelleen, taitaa olla harvassa ne aseet jotka olis olutmaljoissa käyneet luotettavasti ja todistetusti isommalla laukausmäärällä edes alle 1 MOA...
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - syyskuu 11, 2023, 08:24
Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 10, 2023, 20:10
Latauksen eri työvaiheisiin käyttämä aika ei oman kokemuksen mukaan ole ajan tuhlausta, jos näitä hommia harrastelee vähänkään tosissaan. Ammunta sen eri muodoissa on monisäikeinen asia ja pelkästään mentaalipuoli näyttelee hommassa isoa osaa. Huolellisesti asioita tekemällä epävarmuustekijöitä poistuu ja vaikutus pelkästään mentaalipuoleen on valtava ja näkyy lopputuloksessa aina aivan varmasti. Jokainen tietenkin tekee sen minkä tarpeelliseksi kokee tai osaa.
Itse epäilisin että lopputuloksessa näkyy varmasti enemmän se viettikö aikansa ampumaradalla vai nallitaskuja putsaillen :) Enkä siis väitä että osaisin itse sen paremmin ampua kuin ladatakaan...
Latauspituudesta vielä; ainakin kiukkuisemmissa kaliipereissa ylimeno kuluu kohtalaista vauhtia, esim tämän artikkelin (https://precisionrifleblog.com/2020/03/24/how-fast-does-a-barrel-wear/) perusteella keskikoon kilpakaliipereissa luokkaa 0,1 mm per sata laukausta. Magnumeissa varmasti enemmänkin. Näin ollen käynti, joka on haettu virittämällä latauspituus muutaman satkun tarkkuudella, ei välttämättä kestä kuin pari ampumaratakäyntiä tai yhden kisapäivän.
Kasa-ammunnassa tai F-luokan kisoissa varmasti kaikki nysvääminen on kotiin päin, mutta sotilastarkka-ammunnassa, PRS-kisoissa ja metsästyksessä taitaa olla ihan sama ampuuko ase 0,6 vai 0,3 MOA. Ja edelleen, taitaa olla harvassa ne aseet jotka olis olutmaljoissa käyneet luotettavasti ja todistetusti isommalla laukausmäärällä edes alle 1 MOA...
Varmuudella radalla vietetty aika ei mene hukkaan, se on selvä. Kuitenkin tekemällä kaiken mahdollisen eri osa-alueilla poistuu epävarmuustekijoitä ja silloin korostuu vain tekeminen kiväärin perän takana, eikä tarvi arpoa niin paljon, mistä mikäkin johtuu.
Ylimenon kuluminen/siirtyminen liittyy olennaisesti latauspituuteen. Mitä lähempänä rihlaa ollaan, sitä isompi vaikutus on. Itse olen merentakaisten oppien saattelemana siirtynyt pitempiin hyppyihin. Siellä esim. 6.5mm kanssa tutkittu asiaa ja huomattu että hyvää käyntiä löytyy yllättävän kaukaa rihlasta ja ylimeno säästyy. Juurikin lajeissa missä kilpailun aikana tulee paljon laukauksia, on tärkeää että ylimenon siirtyminen ei vaikuta tarkkuuden kustannuksella asiaan. Tästä on myös omaa kokemusta. Aluksi yritin etsiä hyvää käyntiä 6.5 PRC: stä läheltä rihlaa, ja sellainen löytyikin, mutta vaikutukset ylimenoon olivat suunilleen mainitsemasi kaltaisia. Tutkittuani aihetta käsitteleviä artikkeleita aloitin kokeilut pitemmästä hypystä ja tarkkuus löytyi samoilta haminoilta, kuin artikkelleissa oli todettu sen löytyvän. Tämän hetkisellä 6.5 PRC piipulla on ammuttu 887 lks ja ylimeno on pysynyt lähes paikallaan ja muutoinkin piipun eroosio on endoskoopilla tarkasteltuna vähentynyt dramaattisesti. Ei siis tuulesta temmattua juttua.
Ei ole montaa (yhtään) ase/ampuja yhdistelmää tullut vastaan itseni mukaan lukien, jotka toistuvasti ampuisi alle kulmaminuutin kasoja kun laukausmäärä kasvaa, puhumattakaan etäisyyksien tai ampuma-asentojen muuttumisesta yhdistettynä tähän. Jos joku uskoo tällainen olevansa, tervetuloa meille. Ammutaan yhdessä 100-300m ja 700-1000m etäisyyksille. Tarjoan pullakahvit jos edes 3lks niput löytyy alta 1moa.
Kun hakee latauksia, niin olisi kiva tietää, mistä nuo muutokset huonompaan tai parempaan johtuu. Ruudin määrän luulisi lisäävän aina lähtönopeutta, mutta näinhän se ei tee, tai ainakaan muutos ei ole lineaarinen. Jollain kohtaa löytyy se alue, jossa ruudin lisäys vaikuttaa paljon vähemmän nopeuteen, kun muualla. Hieman vaikea ymmärtää, mistä tämä johtuu. Mitä ilmeisimmin tämä johtuu ruudin palamisnopeuden tai syttymis herkkyyden muutoksista paineen mukaan. Tai ainakin tällaiseen päätelmään itse päädyin.
Mutta entäpä se latauspituuden vaikutus. Selvää lienee se, että latauspituuden vaikutus hylsyn tilavuuteen lienee käytännössä merkityksetöntä, jos puhutaan 0,1 tai 0,2 mm erosta latauspituudessa. Jos luoti tuupataan vahvaan rihlakosketukseen, niin liikkellelähtö/liikekitka aiheuttaa ja selittää jo selkeästi kovemmat paineet. Mutta jos ollaan siellä alueella 0,05 - 0,2 mm irti rihloista, niin mitä se pituuden muutos tuolla aiheuttaa sellaista, että sillä on oleellista eroa käynnin kannalta?
Bryan Litz oli jossain kirjassaan tehnyt testin, jossa oli ladannut perinteisen tikapuutestin eli sarjan patruunoita joissa aina hiukan edellistä enemmän ruutia. Sitten ampui nämä lähtönopeusmittarin läpi. Tästä löytyi kohta, jossa pieni ruutimäärään vaihtelu ei juurikaan vaikuta lähtönopeuteen.
Mutta kun testi toistettiin muutaman kerran, ne vain vähän lähtönopeuteen vaikuttavat ruutimäärät olivatkin joka kerta eri kohdalla. Kun useamman testin datat laskettiin yhteen, havaittiin että mitään "ikkunoita" joissa ruutimäärän muutos vaikuttaisi vähemmän lähtönopeuteen ei ollut. Ne testissä ensin näkyneet "ikkunat" olivat vain satunnaista hajontaa, joka katosi kun laukausmäärää kasvatettiin. Jos kyse olisi ollut oikeasta ilmiöstä, se olisi toistettavissa ja löytyisi samasta kohdasta uudelleen mittaamalla.
Sen sijaan sellainen käynti-ikkuna, jossa pieni ruutimäärän tai latauspituuden muutos vaikuttaisi mahdollisimman vähän osumapisteeseen, varmasti löytyy. Mutta lähtönopeus riippuu aika lineaarisesti ruutimäärän muutoksesta, kunnes joku toisin todistaa paremmilla välineillä ja isommalla otannalla kuin Litz.
Lainaus käyttäjältä: Kumpumäen seppä - syyskuu 11, 2023, 12:01
Mutta jos ollaan siellä alueella 0,05 - 0,2 mm irti rihloista, niin mitä se pituuden muutos tuolla aiheuttaa sellaista, että sillä on oleellista eroa käynnin kannalta?
Sisäballistiikka on hankala aihe ja sisältää lukemattomia tapahtumia ja osa-alueita joita on erittäin vaikea todentaa tai näyttää toteen mistä mikäkin johtuu. Tuossakin omassa kokeilussa se selkeästi paras käynti löytyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen samasta ikkunasta ja näkyi taululla, kun sahasi latauspituutta edestakaisin.
Lainaus käyttäjältä: MOj - syyskuu 11, 2023, 09:47
Tämän hetkisellä 6.5 PRC piipulla on ammuttu 887 lks ja ylimeno on pysynyt lähes paikallaan ja muutoinkin piipun eroosio on endoskoopilla tarkasteltuna vähentynyt dramaattisesti.
0,45mm perääntynyt lähtötilanteesta.
Ja ettei tärkein asia unohtuisi tarkkuuslatauksen etsinnässä!
Ampua testit viirien kanssa!!! Tuuli vie kuitenkin enemmän luotia ja kasvattaa kasaa kuin monet muut asiat yhteensä.
Tuo ylimenon kuluminen (pidentyminen) on ainakin 416 R teräs piipuissa kovempaa alkuun ja hidastuu myöhemmin.
Kasa-ampujillakin on kahta eri tyyliä.Toiset lataa kisapatruunat kotona ja toiset kisapaikalla.
Pääosin tuota "päivän käyntiä" hakevat luodin asetuspituuden muutoksella kun on mieleinen ruutiannos aiemmin löytynyt.
Ja sitten ellei sittenkään käy niin hermostuksissaan kosketaan jo ruudin määräänkin....
Luotien laakeripinnan pituuden lajittelu ogivesta perään ei mene hukkaan.Tuohon minua opasti jo Pertti T Kekkonen 80-luvulla.
Tosin noita lyhyitä 6 mm luoteja en ole juurikaan lajitellut kun ne käy minun tarpeisiin riittävän hyvin "pakasta vedettynä" mutta 7 mm ja 308:n pitkiä luoteja kyllä.
Mutta edelleen kun meillä ei ole "Houston Warehousea" käytössä niin ampukaa lataustestit viirien (tai edes tappien päissä olevien nauhojen kanssa).
Sitten kun ollaan "tositilanteessa" ja viirejä ei enää ole niin onpahan tieto "varmasta" käynnistä.
Itse ammuin takavuosina pitkään ilman viirejä ja sitä olen katunut.Ja sitäkin katunut kun useimmin menin radalle tyynellä kelillä.Miten voi oppia tuulen lukemista jos ei tuule?
https://precisionrifle.wpenginepowered.com/wp-content/uploads/2013/10/secrets-of-the-houston-warehouse-by-dave-scott-precision-shooting-magazine-special-edition-1-1993.pdf
https://precisionrifleblog.com/2013/10/18/secrets-of-the-houston-warehouse-lessons-in-extreme-rifle-accuracy/
Timppa
Huvittaa joskus lukea näitä ketjuja kun aina lainataan Jenkki-ampujia millon on mitäki meriittiä takana.
Harvemmin saa lukea omakohtasia päätelmiä mikä mistäki johtuu? Onhan se kallista nyky hinnolla ampua enempi ja päätellä ite tuloksia. Jotain Bergeriä 100e aski niin ei täällä niitä moni ammu satoja?
Itseä kiinnostaa mitä USAssa tehdään. Sieltä kun löytyy se 1000x määrä pitkän matkan ampujia kuin Suomesta. Osa jopa oikeinkin hyviä varustettuna vielä syvällä lompakolla ja/tai sponssisopimuksilla. Toki myös Euroopasta (mm. Suomi, UK, Sveitsi, Norja, Espanja ja Italia) ja Australiasta löytyy osaavia ampujia nimenomaan pitkän matkan ammuntaan liittyen. Heidän kokemuksista kannattaa ottaa oppia. Säästää samalla omaa lompakkoa ja hermoja.
Saa toki tehdä mitä huvittaa mutta osa asioista on testattu jo niin monesti että ei maksa vaivaa tehdä samoja testejä omalla rahalla ja ajalla uudestaan.
Vähän sama asia kun joku "viisas" lentäjä moitti joskus aikanaan ison kotimaisen firman lentotoiminnanjohtajalle lentokoneinsinöörin ratkaisuja, johon lentotoiminnanjohtaja, kuule "matti", ei meillä parempiakaan vaihtoehtoja tuohon hommaan ole.
Näin se on tässäkin. Usein parempaa ei ole tarjolla. USAssa tehdään paljon ja ammattimaisesti. Alalla liikkuu iso raha, ja jotkut saavat ampumisesta ihan palkkaakin. Itse olen löytänyt tuolta monia hyviä ratkaisuja omiin touhuihin. Pienellä suotimella kannattaa kuitenkin suhtautua näihinkin, sekä kanavaan mistä tieto tulee. Usein taustalla häärää sponsori jonka lauluja on liekanarussa olevan palkkakuskin laulettava. Itse kokeilemalla kuitenkin selviää mikä toimii ja mikä ei. Mutta kyllä muuallakin osataan, niinkuin HJu aiemmin jo mainitsi.
Lainaus käyttäjältä: rum - syyskuu 13, 2023, 21:29
Huvittaa joskus lukea näitä ketjuja kun aina lainataan Jenkki-ampujia millon on mitäki meriittiä takana.
Harvemmin saa lukea omakohtasia päätelmiä mikä mistäki johtuu? Onhan se kallista nyky hinnolla ampua enempi ja päätellä ite tuloksia. Jotain Bergeriä 100e aski niin ei täällä niitä moni ammu satoja?
Ampuminen ja ballistiikka on monessa mielessä hankalaa tutkittavaa. Ensinnäkin pitää ampua paljon, että saadaan eroteltua tilastolliset faktat sattumasta. Samalla latauksella voi ampua ensin 10 mm kasan ja seuraavaksi 20 mm kasan, vaikka mitään ei muutettaisi välissä. Tämä tarkoittaa, että jos jotain muutetaan ja kasan koko puolittui niin se ei välttämättä vielä tarkoita mitään vaan kyse voi olla vain sattumasta. Toisekseen pitää olla hyvät mittalaitteet. Kolmanneksi pitää olla tilastollista osaamista. Neljänneksi ei ole mahdollista muuttaa vain yhtä asiaa: kun ammun tikapuutestin, niin ruutimäärän laukausten välissä siinä muuttuu piipun likaisuus, piipun lämpötila ja tuuli. Pitäisi päästä ampumaan mieluiten sisäradalla, labradaria käyttäen, satoja laukauksia, mielellään eri piipuilla jne, että oikeasti pystyisi sanomaan mikä vaikuttaa mihin niin että tuloksilla on tilastollista merkittävyyttä. Jos taas yrittää oikaista ja ampua vähemmän ja vetää siitä johtopäätöksiä, päätyy vääriin johtopäätöksiin. Jos ampuu paljon, niin esimerkiksi piippu likaantuu ja kuluu sen testin aikana jolloin sen muutettavan asian lisäksi muuttuikin ylimenon ja hypyn pituus. Pitäisi olla käytettävissä useampia piippuja.
Niitä henkilöitä joilla on käytössään aikaa, rahaa, mittalaitteet ja tieteellistä osaamista tulosten tulkintaan varmaan Suomestakin löytyy, mutta nekään eivät tuloksiaan jaa suurelle yleisölle koska ovat joko kilpa-ampujia tai teollisuuden palveluksessa. Esimerkiksi Lapualla varmasti tehdään aiheesta kovaa tutkimusta, mutta ne tulokset eivät ole meidän käytettävissämme sillä tavoin kuin esimerkiksi Litzin kirjoissa mainittu tutkimus on. Tietysti kannattaa pitää tolkku mukana siinä että ei lähde uskomaan markkinointiosastojen puheita ja ostamaan uusimpia villityksiä vain koska joku jenkki niitä kehuu. Yritykset ja markkinointimaakarit keksivät koko ajan uusia "mullistavia" keksintöjä joista ylivoimainen enemmistö osoittautuu riittävällä otannalla ja riittävällä asiantuntemuksella tehdyissä testeissä paskapuheeksi.
Minäkin teen tikapuutestit ja ammun nopeusmittarin läpi ja yritän näistä jotain päätellä, mutta ne omakohtaiset päätelmät pienellä datamäärällä menevät hyvin, hyvin, hyvin helposti ihan vihkoon. Jotta joku ilmiö tai havainto on totta, se pitää voida toistaa ja sulkea pois muut tekijät, ja siihen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa, rahaa, välineitä ja osaamista kuin mitä 99,99% harrasteampujista on käytössään. Pienellä otannalla ja harrastajan välineillä voi helposti todistaa että kasojen kokoon on valtava merkitys sillä kummassa lahkeessa pitää vehkeitä ampuessaan; jos ammun 5 lks kasan kynnetön vasemmassa lahkeessa ja 5 lks oikeassa niin todennäköisesti tulee todistettua että jompikumpi on selvästi parempi.
Onneksi kaikkeen muuhun paitsi kasa-ammuntaan riittää se ihan hyvä perussuoritus kasan koon osalta. Metsästys, sotilastarkka-ammunta tai suurin osa kilpailulajeistakaan ei tarvitse mitään 0,2 MOA kasoja. 100 lks 1 MOA kivääri on paljon parempi työkalu kuin 5 lks 0,3 MOA kivääri.
Todella hyvä tiivistelmä!
Hyvä että herätti keskustelua, se oli tarkotuskin.
Jaksan jankuttaa noista viireistä latausten käyntiä testatessa.
Uskallan väittää jos Suomen kärkipään kasa-ampujat laitetaan ampumaan 300 m:iin ILMAN viirejä niin pyörivässä tuulessa käynnit onkin 6 PPC.llä 0,75-1,0 MOA or so.
Kun viirit palautetaan,niin sitten käynnit heillä onkin 0,25-0,4 MOA or so.
Järeämmillä kaliipereilla tuo muutos ei ole tietty noin suuri mutta on olemassa.
Laukausmäärät minulla / vuosi jääneet viime vuosina pieniksi keskisytytteisillä kun säästän rosteri piippujen käyntiä.
Välillä kuitenkin innostun ampumaan muutaman kasan eri viirin näyttöihin ja sitten tikistämään kasoja samaan viirien näyttöön.Siinäpähän näkyy tuulen vaikutus.
Samoin joskus yritän kottaamalla ampua eri viirien näyttöihin ja saada siten mahdollisimman pienen kasan aikaiseksi.
Vaikka tehnyt joskus latvalinnustusta takavuosina lähes työkseni ja joku pitkältä osuminen jäänyt erikseen mieleenkin,niin ehkä nousee muutaman vuoden takainen yksittäinen tilanne mieleeni eniten.
Osui retken ajaksi kovat tuulet ja latva tilanteita ei juuri tullut.Kävelin puolukka aukkoja läpi jos saisi ajettua maassa olevia parvia ilmaan.Muutaman parven sainkin ylös mutta eivät jääneet puihin.
Lopulta yhdestä parvesta ukkoteeri jäi keikkumaan kuusen latvaan aukon taakse.
Tiesin ettei se kovin kauan kovassa tuulessa keiku latvassa.Latva/teeri liikkui about 40-50 cm kiikarissa puun huojuessa.
Isävainajani (5,7 mies) oli opettanut tuollaiseen tilanteeseen,että seuraa tovi puun huojuntaa ja yritä ampua latvan pysähtymis kohtaan.
Matkaa oli hiukan yli 200 m ja mietin että oikealta tuleva navakka tuuli vie vallan 10-15 cm kevyttä luotia vasemmalle.
Muutaman huojunnan katsoin ja otin ristikon/täplän puun oikealle tapahtuvan huojunnan pysähtymis kohdan oikealle puolelle about tuon 10-15 cm ja puristin kun latvan huojunta lähestyi oikean puolen "kuolokohtaa"..
Impact!!!!
Tuollaisia tilanteita ollut paljonkin elämän varrella ja osa päättynyt hätäilyn vuoksi hutiin.Mutta mehän muistamme helpoimmin osumat.....Ja tietty tuuriakin tarttee kun metsällä ei tiedä osuuko millainen puuska just laukaisuhetkelle.
No onnexi teeret istuu latvoissa pääosin vain tyynemmällä jolloin hiukan helpompaa.
Timppa
No joo, omalla aseella kun testaa niin tietää.