Tänään oli 550 m:n radallani mieletön tuuli loivana sivumyötäisenä , tuulikorjausta tarvittiin 19 napsua ( = 752mm/550m) !!!! Kymmenen kasa oli 270 mm , mutta niistä oli seitsämän 122mm kasassa, eli tuuli vielä kuljetteli kolmea mutta seitsämän oli alle MOA:n rykelmässä(=160mm/550m). Jessus miten kivaa tämä homma on ,kun kaikki menee kohdalleen!!!!
Tuulikorjauksen määritin ampumalla,ja aika hurjalta tuntui , kun ammuin kohti lumipenkassa olevaa tummaa pistettä ja lumi roiskahti tuon 75cm vasemmalla.
Käytän muuten 45x60 cm taulua( pikkusen jantteria matalampi).
Eli kysymys kuuluu : paljonko olet enimmillään vääntänyt tuulikorjausta ja vielä osunut tauluun ?
Kirjanpito kertoo seuraavaa, 2002 syksyllä oltiin TRG-22/S&B PM II:lla liikenteessä ja 500m valille laitettiin 20cm pleitti roikkumaan, tuulta oli perstuntumalla riittävästi ainakin puuskissa, keskiarvon ollessa arviolta jossain 5-6m/s. Ballistiikkataulukot oli kotona joten hetken aikaa mietin että mitä tehdään ja päädyin siihen että joka tapauksessa päivän eka laukaus ammuttaisiin pleittiin, kävi miten kävi. Aikani siinä tuulia haistelin ja ensin otin 2 naksua kieropoikkeamakorjausta ja hetken pähkäilyn jälkeen 8 naksua tuulikorjausta niin että kokonaiskorjausmäärä oli 10 naksua (50cm/500m).
Sitten ei muuta kuin pötkölleen aseen kanssa ja aikani siristelin tuulen muuttumista ja puuskia, siinä sitten itsekseni tuumasin että ei tänne olla tultu makoilemaan vaan ampumaan ja mättäsin päivän ekan laakin liikkeelle. Kovasti olin hämmästynyt kun pleitti heilahti ekasta laakista ja laitoin uutta kuulaa ilmaan, ammuin 10 laukauksen sarjan niin että hiukan yritin väistellä tyyniä ja puuskittaisia kohtia ja tulos oli 7 osumaa kymmenestä. Lataus oli sama millä aiemmin tyynessä kelissä oli saatu verrattain hyviä osumia 740 metriltä eli 10g moly Scenar joka viipotti piipusta n.900m/s.
Toisella kerralla ammuttiin pikatesti toisessa paikassa samalla aseella, matkaa oli 870m ja tuulta oli vallan h-vetisti, se oli sellainen talvimyrsky päivä. Sivukorjausta otettiin parhaimmillaan 20 naksua ennen kuin alkoi taulun lähistöllä pöllähdyksiä tulemaan, sillä kerralla ei tarvinnut montaa paikkalappua käyttää taulun paikkaamiseen. Kaveri kyllä sai paikata omaa tauluaan kun ampui 338LM:llä, siinä näki aika selkeästi näiden kaliiberien erot kovalla tuulella/pitkälle matkalle.
Syndalen lauantaina 19.3.2005: tuuli lähes sivulta, keskinopeus 7 m/s, myöhemmin 8 m/s, tavanomainen vaihteluväli +-1 m/s. Eli aika tasaista puhallusta. 6,5-284 tarvitsi tuulikorjausta 500 m:llä 0,8 mrad lisää 300 m:iin verrattuna. 5 ls kasat 1 MOA-luokkaa. 308:llakin näkyivät jotkut saavan pientä kasaa haluttuun paikkaan kun osasivat asiansa, tuulikorjausta oli 308:lla varmaan jotain 1,2 mrad.
Viime keväänä Vuosangan reserviläisviikonloppuna ammuimme TA2-kurssilla janttereita puuskittaisessa sivutuulessa pisimmillään n.670m:iin. PV:n Zeissiin asetettiin tuulikorjaus "kaikki oikealle (20) ja tähtäyspiste 1.5 jantterinleveyttä oikealta ohi. Tuulta oli puuskissa varmaankin lähempänä 10m/sek. Oli aika hurjannäköistä katsella tähystäjänä luodin lentorataa kun kaverin ampuman luodin pyörre lähti ensin ihan toiseen suuntaan mutta kaartui osuen lopulta tauluun!