Osaatteko sanoa minkälaiselle luodille ja lähdöille on tuo PU tähtäimen matkarumpu tehty?
Ja sitten vielä kokemuksia omista latauksista ja käytetyistä komponenteistä mitkä tuntuu pitävän kutinsa rummun kanssa.
Tattista.
Muistista:
Tarkkuuslatausta ei ollut sodanaikaisille PU -kivääreille erikseen. Kuula oli alle 150gr painava lättäperäinen.
Myöhemmätkin kuulat ovat samaa painoluokkaa, myös varsinaiset tarkka-ammuntapatruunat.
Mutta edellämainitulla ei ole oikeastaan mitään väliä, luotia et mistään saa.
Selvitä matka-asetuksia vastaava korotus milliradiaaneina mittataululla tai ampumalla. Merkkaa rumpuun uusi jako, mieluiten mradeina. Mittaa lähtönopeus.
Tämän jälkeen tarkka korotuksien säätö on helppoa, D46/D166 tutkadata (QTU) on nykyään kaikkien käytettävissä.
Otsikko ainakin on sopiva joten kysytäänpä tämän alla.
Mistä voisi johtua että kun vanhan VPT patruunan, normi 7.62x53r lataa pesään niin kaikki kulkee ihan ok, mutta ampumisen jälkeen lukko jumittaa eikä meinaa hylsy tulla ulos?
Kun hieman saa napakasti iskettyä auki suuntaan niin sitten kaikki luistaa taas ihan ok. Patruunan syöttö ja lataminen siis ihan ok. Vain tuo ulosveto jumittaa alussa. Hylsy näyttää ihan ok.
Mitä siellä pesässä oikeen tapahtuu? Ase ollut ampumatta yli 10 vuotta, enkä vielä ole muilla patruunoilla heti kokeillut.
Kuulostaa ylipaineilta tai hapettuneelle/ruosteiselle patruunapesälle. Joka tapauksessa kannattaa selvittää syy ennen kuin jatkaa ammuntaa. Vanhat patruunat voivat hapertua sisältä päin ja revetä kannasta.
Muista SUOJALASIT !!
Olen kyllä lampulla tutkinut pesää ja piippua parhaan mukaan. Varsin kirkkaalta vaikuttaa piippu ainakin, mutta sinne pesään ei niin hyvin näe.
Ase on säilötty hyvin ja rasvoissa kaikki vuodet. -93 tämä on testattu ylilatauksilla Tekniikan laitoksella ja leijonaleimat tuli piippuun. Aloitus satsin patruunat on -88 ladattuja D166 luodilla ja nekin on säilötty valmistajan pahvilaatikossa mulla aina ihan sisätiloissa. Hyvin tuntuu osuvan ja kaikki muuten ok, vain tuo poisveto-jumitus häiritsee.
Juu, kyllä on 3M sirpalelasit nokalla ammuttaessa, ei mitään muovikamaa.
Kuulostaa sulkuväli asialta(liian pitkä).
Onko ase tiukka avata kaikilla patruunoilla?
Koetappa kuinkamonta täppätarraa sopii olemaan hylsynkannan ja lukon välissä siten että voit vielä sulkea lukon.
Siitä saat mitattua sulkuvälin työntömitalla (täppätarra nipun paksuus).
Koitan tuossa ensi viikonloppuna toisilla patruunoilla. Olen tosiaan ottanut tän vasta käyttöön vuosien jälkeen ja en ole vielä muita paukkuja kokeillut kuin nuo edellä mainitut.
Seurakaverilla on sellainen ominaisuus mosinissa, että kun ampuu noin kymmenen laukausta niin ulosveto alkaa takkuamaan ja patruunat jumittamaan ulosvedossa. Itselle tuli tässä keississä mieleen lämmöstä johtuva laajeneminen/jännitykset. Neuvoin petaamaan kehyksen, ja kiristämään ruuvit tasaisesti.
Itselläkin tulee ekana mieleen juurikin jotain lämmöstä johtuvaa laajenemista mahdollisesti koko hylsyn osalta tai sitten vain hylsyn suuosa jotenkin laajenee liikaa kun luoti lähtee. Viikonlopun jälkeen lisää tietoa aiheesta. Kiitoksia kommenteistanne tähän saakka.
No niin, tänään radalla kokeiltu tuoreilla Sako Range patruunoilla, 8g luodeilla ja kyllä se ulosveto jumittaa näilläkin. Molemmilla patruunoilla huomaa että hiukan on hylsy "pullistunut" noin 4mm kannan yläpuolelta, sen tuntee sormilla verrattuna tuoreeseen patruunaan jonka sivut ovat suorat. Onkos tälle mitä tehtävissä, miltä vaikuttaa?
Mikä Mosini kysymyksessä? Naapurin torrakko? Taitaa olla horo pesä, hyväksytyt toleranssit olleet kalvauksessa reilunpuoleiset. Pääsee hylsy turpoamaan liikaa.
Kyllä pesä varmaankin on alunperin venäläinen, leimoista päätellen ilmeisesti Ishevski, vaikkei se selvästi luekaan. Suomessa tämä putkitettu vuonna -26 ja piipun rihlat kyllä kiiltää, joten eiköhän ne siinä samalla katsoneet pesänkin? Takavuosien FAL:in .308 hylsyissä näkyy samaa ilmiötä, mutta se olikin jonkn verran käytetty sotapyssy.
Nuo putkitetuthan olivat aika surkeasti epäonnistunut projekti kaikinpuolin... tuloksena oli paljon sutta ja sekundaa. Voi olla hyvin tuota sekundasarjaa, hätätilassa nekin otettiin armeijan kirjoihin. Tuommoinen P-kivääri kun on muutenkin enemmän keräilyllinen vehjes kuin ampumavehje, niin ei sinällään niin suuri vahinko. Mutta harmi silti.
Vanhan tiedon valossa putkitusta on kritisoitu aikanaan ja siitä se silloinen "putkitusjupakkakin" oli. Pohjana siinä oli ilmeisesti legendaaristen herrojen Lahti ja Saloranta keskinäinen erimielisyys, jonka nojalla toinen kyseenalaisti hankkeen. Toisaalta koko menetelmä oli aikoinaan italialaisten keksimää, se vain tuotiin Suomeen. Nykytiedon nojalla P-kiväärit ovat erittäin haluttuja kappaleita ainakin Suomen ulkopuolella. Minun kivääri on tarkka. Vain pesä jumittaa, ei muuta moitetta. Vaikkei tällainen mikään nykypäivän ta-kivääri olekaan, niin voihan tällä silti "harrastaa"......jotain. :think:
Jos sillä osuu niin mitä väliä vaikkei "nykypäivän" mittojen mukainen olekaan... Lisäys: perinneasekisoissa Lahdessa kuulin että 300 metriltä tuli uusi ennätys 272 pistettä 30 ls. Kun huomioidaan avotähtäimet, pelkkä hihnatuki ja se että joka laukaus on keskimäärin 9 ja 9-ringin koko on 20 cm niin kummasti näissä wanhoissa raudoissa on potentiaalia...
272 oli muistaakseni H50 sarjassa, H60:ssä taidettiin ampua 273.
Juu, näinpä oli. Tulokset olikin jo resulin sivulla...