Moi,
HJu ja Koheltaja tuolla tähtäintestikeskustelussa heittivät ilmaan mielestäni hyviä ajatuksia kivääritesteistä ja niihin liittyvästä problematiikasta.
Scopetesti itsellään oli kyllä ihan tajuton urakka - niitä ei siinä muodossa varmaankaan ketään testiryhmän jäsentä enää paljon huvita tehdä.
Mutta entäpä kivääritestit?
Kevään/kesän aikana tullee mielenkiintoisia kivääreitä testattavaksi, joten vapaasti kommentteja mitä painotusalueita kivääritesteistä halutaan jne...?
Sana on vapaa...
Carpe Diem,
MJ
Ajatuksia joiden toimivuudesta en osaa sanoa eli se miten noita sitten testataan pitää vielä keksiä:
- kentäkelpoisuus: toimiiko varmistimet yms. hanskat kädessä vai ei, putoileeko lippaat omia aikojaan, kenttähuollon helppous/vaikeus, aseen ruostumisalttius (sinistetty ruostuu ja esim. teflonpinnoitettu ei niinkään, fosfatoitu jää siihen väliin), tukin elävyys (puu, muovi, vaneri tms.)
- tarkkuus: Onko millään patruunalla tarkka. Verrokkeina vaikka Lapuan tai Sakon ratapatruunat (Range), joku varsinainen tarkkuuspatruuna ja sitten joku halpispatruuna kuten S&B tms.
- toimintavarmuus: Toimi radalla, ei toiminut, toimintahäiriöitä vai ei, lipas syöttää tai ei syötä
- käsiteltävyys: subjektiivinen näkemys johon varmaan tarvitaan useampi näkemys, painava ase esim. ei ole ongelma mutta painava JA etupainoinen ase sitä jo helposti on. Ruumiinrakenteista johtuen tämä on todella henkilökohtainen osio johon ei yhtä totuutta ole
Vaikea noista yleisesti on kovin paljon syvällisempiä tehdä jos halutaan pitää työmäärä järkevänä ja ei kuvitellakaan että ollaan valikoimassa yhtä ja ainoaa maailman parasta. Useimmat aseet ovat hyviä mutta pieniä eroja löytyy ja niistä sitten taitetaan peistä mikä kenellekin on tärkeää.
Yksi tärkeä testattava asia on aseen toimintavarmuus likaisena. On vaikea saada aseita pöly, muta tai hiekkatesteihin (vaikka itselläni onkin jo muutaman kuukauden pölyt aseesssa)
Hannu Urosen tulo aselehtien palstoille oli ainakin minulle melko pitkälle vastaus kivääritestirukouksiin. En tiedä sattuuko Hannulle muita tarkemmat aseet vai mikä siinä on, että testattujen aseitten kasat ovat tyypillisesti alle 50% kooltaan muitten testaajien vastaavista, vaikka kasojen lukumäärä on suurempi :wink: .
Hiekka/mutatestit tuskin tulevat kysymykseen muissa kuin aivan erikoistapauksissa sillä testattavat aseet ovat yleensä laina-aseita eikä niitten omistajat taatusti niitä lupaa mutakylpyihin jos arvokkaampi ase on kyseessä. Toki jos halukkaita löytyy, niin lukisin minäkin mielelläni TRG:n luotettavuustestin...
Jäi vielä se tuosta ruostumisalttiudesta sanomatta, että en jaksa olla hämmästelemättä sitä, miksi ta-tyyppisissä aseissa ei käytetä enemmän rosteria. Onko se pintakäsittelyn vaikeus vai mikä? En näe kovinkaan paljon iloa siitä, että piipun ulkopinnalla on joku kestävä, mattapintainen käsittely kun se sisäpinta jolla ammutaan on tavallista arkaa mustaa rautaa. Jokavuotisiin metsästysrituaaleihin kuuluu muutaman päivän metsästysreissu ja kun siltä pohjalta lähdetään, että ase on kokoajan varmistimen poistolla ammuttavassa ja osuttavassa valmiudessa, suhteellinen kosteus 100% suunnilleen kokoajan, niin kyllä siellä piipusta ruukaa ruostetta olemaan sisällä, ulkopinnasta nyt puhumattakaan, mutta se nyt ei edes niin huolestuta. Toki rautalaaduillakin on tässä eroja. Onko nämä ta-kiväärit nykyään niin kaupunkiolosuhteisiin suunniteltu vai mikä siinä on ettei tunnuta tajuavan, että pilalle se piippu menee nopeasti jos metsässä ollaan ja aina silloin tällöin ammutaan eikä jatkuvasti keretä puhdistamaan/öljyämään?
Kovinkaan kattavaa testiä ei varmaankaan pystytä tekemään sillä tuskin kovinkaan moni antaa asettaan mutaryyniin aivan kuten jo aiemmin todettiin.
Itse kiinnittäisin huomiota kenttähuollettavuuteen, saako laukaisukoneistoa irroitettua ilman rautojen irroituksia, lukon purku/kasaus, muuttuuko osumapiste kuinka paljon kun ase puretaan kappaleiksi ja kasataan uudestaan, tällä saadaan selvitettyä mm. petauksen ja osien sovituksen laadukkuutta.
Toinen mikä olisi tarkastelun kohde olisi aseen yleinen käytettävyys, painojakauma, paino, käsiteltävyys eri ampuma asennoissa, tukin ergonomia éri ampuma asennoissa, varmistimen sijainti/toiminta, ym. ym.
Käynti tottakai kiinnostaa jokaista ja sen voisi tehdä tehdas ja räätälöidyillä paikuilla parilta eri etäisyydeltä. Käyntitestit olisi hyvä ampua pöydältä jos se on suinkin mahdollista, tämä siksi että saadaan ampujan virheet minimoitua. Myös kannattaa testata se että muuttuuko osumapiste piipun lämpiämisen myötä eli piiput punaisiksi :wink:
Jos lähdette siihen kivääritestiin niin veikkaan että se tulee olemaan työläämpi ja selkeästi kukkaroa enemmän rasittava kuin kiikaritähtäintesti koska patruunat maksavat ja aseet pitää testata "ristiin" niin että useampi henkilö ampuu ja käpistelee samaa asetta että saadaan jonkinlaista näkemystä aseiden ergonomiasta sekä varusteiden toimivuudesta. Samoja asioita voi soveltaa yksittäisten kiväärien testeihin.
Kaikesta huolimatta, jos urakkan lähdette ja jutun teette niin varmaa on ainakin se että nettisivuilla käytävä jälkipyykki tulee olemaan valtava koska jokaisella meistä on omat mieltymykset ja näkemykset siitä minkälainen TA-kiväärin pitää olla.
Jos TA aseille järjestettäisiin testi joka kuvaisi aseiden todellisia ominaisuuksia vaativissa kenttäolosuhteissa niin laina-aseiden saaminen olisi iso ?
Testin kulku voisi olla seuraava:
Kolme testihenkilöä, aseisiin sama optiikka kiinni
1.Käsittelytesti, varmistin, lukon toiminta, lipas, tasapainoisuus yms.
2.Aseen kohdistaminen ja testikasat
3.Aseen laukaisukoneiston irroittaminen, rautojen irroittaminen ja lukon purkaminen
4.Aseella ammutaan toinen kohdistus ja verrataan siirtymiä
5.Aseilla ryynätään hiekkainen testirata läpi ja ryynäyksen jälkeen ammutaan testilaukaukset, lukon toiminta, laukaisukoneiston toiminta
6.Ammutaan polvelta, istualta ja makuulta, ammuntamukavuus, rekyyli yms.
7.Ammutaan 30 lks kolmeen 10 lks kasaan nopeaan tahtiin ja verrataan miten kasat muuttuvat, lämpötila pesästä ja piipun päältä, lämpöväreily.
8.pakastetaan aseet -20 Co ja tehdään lukon, lippaan ja laukaisukoneiston käyttötesti heti perään
9.syöttövarmuustesti, 300 kertaa (100 kertaa /testaaja) patruunat sisään ja ulos, eri nopeuksilla
10.Häiriötesti 1, laukaisukoneisto mutakylpyyn ja laukaukset nallitetuilla hylsyillä
11.Häriötesti 2, lukko mutakylpyyn ja laukaukset nallitetuilla hylsyillä
12.kaliberista ja piipun pituudesta korjauskerroin kuvaamaan käytettävyyttä TA toiminnassa 100-1100 m.
Testiaika 1 v. Monta onnetonta aseen omistajaa ja valtava eipäs-juupas- keskustelu jälkikäteen.
Määritellään ensin huolella suomi-spec-TA-Kilta-asetestaus pykälät (pakkanen, hiekka, suo, perkele jne. kuten yllä mainittiin).
Tehdään jokainen tuo yllämainittu itsestandardoitu-testi omilla vehkeillä ja saatetaan se kirjalliseen muotoon kuvien kera. Tuskin kukaan niin sponsoriksi on omaa kokonaisuutta saanut etteikö sitä vähän uskaltaisi moittia mikäli aihetta löytyy. Ihan ainostaan omaksi iloksi.
:idea:
Jos kyseiset testit tehdään omilla aseilla niin eihän siitä silloin mitään tule, ei kukaan viitse omaa asettaan raiskata muta/hiekkakylvyllä ja kivikossa kolistelulla ainakaan vapaaehtoisesti. Mutta jos kaksi kaverusta vaihtaisi viikoksi aseita keskenään niin sitten.... taitaisi kaveruus suhde loppua siihen paikkaan :wink:
Näiden omatoimisten testien lopputulokset tuppaa olemaan sitä että jokaisella meistä on kympin arvoinen ase, varsinkin niillä joiden aseet ovat räätälöity tilaajan mukaan. Toki tämän tyyliset testit olisi viihdyttävää luettavaa mutta ei niistä tulisi hullua hurskaammaksi.
Voihan testit järjestää ohjatusti vaikkapa killan puolesta. Halukkaat ilmoittautuu ja epäilijät valvovat.
Sellaiset suunnittelija_testaa_omaa_asettaan-testit kelpaavat pääosin vain ajanvietelukemiseksi: täälläkin eräässä lehtijuttuun pohjautuvassa keskustelussa tuli aika selväksi kuinka "tieteellisen viileästi" osa suhtautuu omaan aseeseensa, varsinkin jos sen speksaamiseen on vähän eforttia käytetty. Koko lähtökohta on aivan järjetön, että joku arvostelisi asetta, jonka on teettänyt omien mieltymysten mukaan itselleen sopivaksi. Hyviä juttuja on toki omista aseista kirjoitettu maailman sivu, mutta Ase-lehden kiikaritestin tyyppistä analyysia niistä saa melko turhaan hakea.
Ruostumisesta voin vain sanoa että onneksi Sakolaiseni ei ole rosteripiipulla... :D
Lusikkahaarukkani on rosteria ja on toiminut ihan hyvin. Ei ole tarvinnut öljytä sadeilmoillakaan.
:lol: :lol:
Mulla unohtu kerran intissä lusikkahaarukka koivunkylkeen kiinni... hain sen siitä parin viikon kuluttua ja kunnossa oli :lol:
Mutta sovitaanko, että pidetään Sakolaiset ja oikeat aseet erillään :P
: Jäi vielä se tuosta ruostumisalttiudesta sanomatta, että en jaksa olla hämmästelemättä sitä, miksi ta-tyyppisissä aseissa ei käytetä enemmän rosteria.
Jenkkiarmeija käyttää pulttilukkoisissa TA-kivääreissä pelkästään rosteripiippuja. Eli M24 ja USMC M40A1, M40A3 ovat kaikki rosteripiipuilla. Käsittääkseni ainakin osa M25-versioista on myös rosteripiipuilla. Rynkyissä jenkeillä on ollut kovakromaus käytössä jo +30 vuotta, venäläiset on käyttäneet kovakromausta sotilasaseiden piipuissa jo ainakin 60 vuotta.
: Onko se pintakäsittelyn vaikeus vai mikä?
Traditio, hinta, aseseppien koulutushankaluudet ja eräät testit.
Traditiota on se, että aseen piippu pitää olla mustaa terästä. Ei sitä selitellä miksi vaan se "nyt vaan on näin". Hinta on sota-aseissa aina kriteeri. Parasta ei osteta koskaan vaan "parasta budjetin rajoissa". Armeijan aseseppien kouluttaminen rosterin käsittelyyn ei ole iso vaiva mutta vaiva kuitenkin. Ei se nyt vaan sovi että jotain rosteria aletaan työstämään kun ennen on asenneltu vaan mustia piippuja. Joissan "ammu kunnes piippu sulaa"-testeissä on todettu että rosteri alkaa kuumaksi ammuttuna kulumaan todella vauhdikkaasti verrattuna mustaan. Eli sarjatuliaseissa rosteripiiput ei menesty. Tästä on "loogisesti" vedetty johtopäätös että rosteri on huonoa/heikkoa ja sitä ei sen vuoksi tule ta-aseisiinkaan käyttää.
: En näe kovinkaan paljon iloa siitä, että piipun ulkopinnalla on joku kestävä, mattapintainen käsittely kun se sisäpinta jolla ammutaan on tavallista arkaa mustaa rautaa.
+300 vuotta mustalla raudalla on pärjätty jo :-) Ei se aseen piippu normaalisodassa, joka kestää nykyään 1-12kk, ehdi ruostua jos sitä yhtään huolletaan. Ei se rosterikaan menesty jos piippu on likaisena 6kk. Aserosterit syöpyy myös ruuti- ja nallijäämistä mutta hitaammin kuin musta.
: Jokavuotisiin metsästysrituaaleihin kuuluu muutaman päivän metsästysreissu ja kun siltä pohjalta lähdetään, että ase on kokoajan varmistimen poistolla ammuttavassa ja osuttavassa valmiudessa, suhteellinen kosteus 100% suunnilleen kokoajan, niin kyllä siellä piipusta ruukaa ruostetta olemaan sisällä, ulkopinnasta nyt puhumattakaan, mutta se nyt ei edes niin huolestuta.
Ei tuo eroa normaalista varusmiesten telttailuretkestä muuten kuin että teltoissa on kaminat ja lämmin kostea ilma ruostuttaa vielä nopeammin aseita. Rynkyissä on mustat piiput pääsääntöisesti käytössä. Kovakromia on joissan erikoisjoukkojen rynkyissä. Ei ne spademiesten Rk62:t kuitenkaan nyt niin pahasti ruostu viikon mettäleirillä vaikka niitä ei edes huollettaisi. Kevyelläkin huollolla ne on ikuisia.
: Toki rautalaaduillakin on tässä eroja. Onko nämä ta-kiväärit nykyään niin kaupunkiolosuhteisiin suunniteltu vai mikä siinä on ettei tunnuta tajuavan, että pilalle se piippu menee nopeasti jos metsässä ollaan ja aina silloin tällöin ammutaan eikä jatkuvasti keretä puhdistamaan/öljyämään?
Mikä on nopeasti ? PV:n varusmiehillä on mustilla piipuilla varustettuja rynkkyjä vesisateessa koko ajan. Kyllä ne toki ruostuu ja kuluu. Kaikki kuluu käytössä. Onko vaivan väärtti ostaa kalliimpi rosteripiippu joka ruostuu hitaammin on se kysymys. USAssa sotavoimat on sitä mieltä että kannattaa nähdä vaivaa. Suomessa ja muissa Euroopan maissa ollaan sitä mieltä että ei kannata maksaa. USA sotiaa ja muu Eurooppa ei sodi. Ehkä jenkeillä on enemmän rahaa tai sitten he on oppinut jotain.
Mustilla piipuilla varustettuja tarkkuuskivääreitä käytettiin toisessa maailmansodassa vuosia kovissa olosuhteissa. Silti ne toimi. Jenkit siirtyi rosteriin ta-kiväärin piipuissa vasta Vietnamin kokemusten jälkeen kun osoittautui että kuumassa ja kosteassa ilmastossa musta aseteräs ruostuu suhteellisen nopeasti eli pahimmillaan tunneissa.
Itse en menetä yöuntani mustan piipun ruostumisesta. Uuden aseen kohdalla ruostumaton piippu on kyllä kätevä jos se ei maksa aivan älyttömästi eli en vastusta. Kuitenkin jonkinlainen järki kannattaa pitää mielessä. Esim. minun mielestä TAK-85:n todellinen ongelmia ovat iso paino, pieni lipas ja varmistimen puuttuminen. Ase ei paranisi yhtään jos siihen vaihdettaisiin rosteripiippu. Eikä kyllä TRG-42:n kenttäkelpoisuus rosteripiipusta hirveästi paranisi. Näkisin että TA tai sotilas ei voi laiminlyödä aseen huoltoa sillä perusteella että "tässä on korvakromipiippu" tai "tässä on rosteripiippu".
Eipä kovakromattukaan piippu ole mitenkään "huoltovapaa". Kromipinnoite lisää piipun kulutuskestävyyttä (piippu kestää paljon enemmän laukauksia) mutta kromipinnoitteeseen tulee hiushalkeamia joista palojäte imeytyy kromin ja mustan raudan väliin. Kovakoromattua piippua huolletaan kuin "normaaliakin" piippua. Öljytäänhän intissä rautakangetkin...
PS. TM, työnnä kyläsepän tekemä oravapyssysi johonkin sopivaan paikkaan... :!:
Moi,
hyviä ajatuksia ja kommentteja kaikilta, kiitos kaikille kommenteista.
Carpe Diem,
MJ
Lainaus käyttäjältä: HJu
Mulla on joku joskus kertonut saman että rosteripiiput alkaa kulumaan selkeästi enemmän kun piipun lämpötila nousee noin 55-60 asteeseen ja että mustan piipun vastaava lämpötila olisi 65-75 asteessa. En sitten tiedä miten hyvin tämä pitää paikkansa kun en ole sitä mistään sen kumemmin tarkastanut.
Lainaus käyttäjältä: PL
Viime näkemän perusteella TM on komennettu keittiöhommiin, kiväärin kokonaiväritys viittaa uhkaavasti siihen että sillä on hämmennetty torstaisoppaa...
Lapset potee raudanpuutetta, enkä tiennyt muutakaan keinoa kuin liottaa ruostuvaa piippua hernarissa.. :lol:
Rynkynpiippu on minusta huono verrokki moneen muuhun piippurautaan verrattuna. Jo armeija-aikoina ihmettelin sitä, että vaikka sluibailin rynkynhuollosta niin paljon kuin kerkesin, niin ei sitä ruostumaan saanut, kun siviilissä oma Tikka olisi moisessa käytössä loimunnut kuin ketunhäntä.
Lainaus käyttäjältä: Sämpy
Todistaa vain että "mustissakin" teräksissä on eroja. Aivan yhtä lailla eräät aserosterit rusehtuu käsien hiestä alta aikayksikön. Jostain syystä nämä ruostumiset niin mustassa kuin rosterissakin tuntuvat olevan erityinen ongelma Sakon valmistamissa aseissa viime vuosina.