Aikaisemmin on ollut juttua ammunnan reenaamisesta pienoiskiväärillä. Kun aseen lentorata on kaareva ja tuulenvienti suurta niin tarkka-ammunnan elementtejä pääsee testailemaan jo lyhyemmälläkin matkalla. Homma onnistunee yhtälailla myös paineilmakiväärillä. Paineilmakiväärin etuna ovat halvat panokset ja lähes ikuinen piipun kestoikä. Kun aseen saa hommattua niin sen jälkeen ampuminen on halpaa. Toistaiseksi aseen saa ilman hankintalupaa mutta liekö kuinka kauan... Siksi olen ottanut aseen hankinnan harkintaan.
Vaihtoehtoja on markkinoilla paljon ja ominaisuuksiltaan sekä kustannuksiltaan 4,5 mm ja 5,5 lienevät varteenotettavimmat vaihtoehdot. Ruotsalainen FX ja englantilainen daystate ovat ainakin potentiaalisia vaihtoehtoja ja onhan näitä paljon muitakin. Itsellä on kokemusta walterin 4.5 mm paineilmakivääristä jolla ampuu 40 metriin vielä 10 mm kasaa mutta siitä eteenpäin kasan koko alkaa kasvaa jyrkästi. Ase on siis lyhyelle matkalle jopa tarkempi kuin pienoiskivääri. Olen kuitenkin törmännyt juttuihin joissa lähinnä 5,5 mm paineilmakiväärillä ammutaan toistuvasti noin tuuman kasaa 100 metriin. Näin ollen moinen ase soveltuisi loistavasti halvaksi TA-harjoitteluaseeksi tavallisille 100 m ampumaradoille. Ja miksei sillä ampuisi hiukan kauemmaskin.
Onko näistä kokemuksia?
Näen itse oheisessa ajatuksessa vaarallisen kierteen. Ensin otetaan piekkari käyttöön kun ei ole pitkiä ratoja käytössä. Kohta todetaan että ilmuskilla homman voi viedä jopa maastoon. Lopulta joku puuttuu tähänkin ja kyseenalaistaa pitääkö moista asiaa saada harjoitella lainkaan. Tämän seurauksena linkoamme puuperällisellä kumiritsalla pyyhekumin paloja. :D
Ilmakivääri ja pienoiskivääri ovat nähdäkseni hyviä tai jopa erinomaisia harjoitusvälineitä ampuma-asentojen harjoitteluun, kunhan pääase on 308, 6,5x55, 6,5x47Lapua tms pienirekyylinen ase. Tuntuma 3338LM:llä, 300 mageilla sekä 7mm mageilla jne on kuitenkin niin täysin poikkeava näihin nallipyssyihin verrattuna, että näen niiden opettavan vain vääriin ampumasentoihin. Esim itse ammun piekkarilla parhaiten herkällä otteella. Samanlainen asen lämiskän kanssa ei toimi alkuunkaan.
Itsellä on kaapissa Anshutz 2002 Super Air jolla aikoinaan tuli paukutettua 5000 - 10 000ls/v. Nyt sen käyttö on jäänyt 338LM myötä. Voisin harkita kyseisen aseen jälleen käyttöönottoa, mikäli luopuisin 338LM kisakäytöstä muuntamalla trg-22:sen 6,5X47 Lapuaksi. Tuolloin talvi-iltoina saisi paukutettua perustreeniä lähes rajattomia määriä.
Itse paukuttelin ilmakoilla muutaman vuoden ja myöhemmässä vaiheessa innostuin ampumaan pitemmille matkoille aina 200m asti. Pcp-ilmakoita oli 3kpl, fx monsoon puolari, af condor ja sitten vielä korean ihme 45cal. PCP-aseet ovat mukavia käyttää mutta kalliita kuin mitkä suhteessa saatuun iloon eikä niillä käytännössä voi ampua kuin muutaman kymmenen laukausta pitkille matkoille. Pitkä matka vaatii paljon ilmaa ja rekuloimattomassa aseessa lähtönopeusvaihtelu saa v-käyrän nousemaan ennemmin tai myöhemmin. Itselläni kävi niin, että vaihdoin piekkariin ihan käytännön syistä ja siitä se sitten lähtikin..
PCP-aseet ovat kivoja ja jotkin niistä tehokkaitakin, mutta hinta on kova ja täyttö hankalaa (raskasta käsipumpulla) joten hankitaan kannattaa heti laittaa 12/300 sukelluspullo josta voi täyttää ilmakon säiliön kymmeniä kertoja.
Karu totuus mun mielestä on edelleen se, ettei ilmakolla tee mitään ammuttaessa yli 50m matkoja. Parempiin tuloksiin päästään halvemmalla ihan normipiekkarilla mutta alle tuon matkojen jokin laadukas 16joulen ilmakko on hyvä treenikapine.
msk oliko sulla minkä kaliiperin fx? Oliko sillä jokin tietty etäisyys minkä jälkeen kasojen koko alkoi jyrkästi kasvaa? Minkälaista kasaa sait aikaiseksi eri matkoille, mm. toi 200 m?
Hyvät pienoiskiväärinpanokset maksaa 10x enemmän kuin ilmakon luodit. Huonoilla pienarin panoksilla törmätään taas käyntiongelmiin. Omassa sako P94 pienarissa tyydyttävä käynti löytyi vasta midas+ panoksella ja sillä ampuminen on jo melkeen yhtä kallista kuin vaikka 223 remillä itse ladattuna :oops: . Sitten jos meiniasi ampua yhtäaikaa jotain halvempia panoksia vaikkapa kätten päältä niin palattaessa midakseen menee aina monta panosta hukkaan ennen kuin erilaisen panoksen vaha levittyy piippuun ja käynti tasoittuu. Pitäisi olla toinen pienari halvempien panosten ammuntaan 8). Sen raon täyttämiseen paineilmakivääri voisi olla omiaan.
Monsoon oli 5.5 ja sillä kantama ei riittänyt kunnolla edes 100metriin vaan pitemmälle käytin tehokasta condoria painavalla jsb-luodilla. 200m "kasat" olivat lähinnä sitä, että osuuko edes 04 tauluun mutta kyllä siihen jotain epämääräisiä osumia sai ellei tuuli lennättänyt pikkusta murkulaa jonnekin pohjanmaan perukoille. Condorilla ammuin ilmapistoolitauluja 100metristä mutta en enää muista mitä ne "kasat" olivat. Yleensä homma meni niin, että täydellä pullolla 5-10 ensimmäistä luotia meni ylös kunnes paine laski ja käynti tasaantui seuraavalle muutamalle kymmenelle jonka jälkeen luodit alkoivat tasaisesti tippumaan. Rekulointi olisi kiva noissa tehokkaissa aseissa koska ihan oikeasti hermot menee lähtönopeusvaihtelujen takia mutta reguloidulla aseella ei taas ammutakaan 50m pitemmälle..
AirForceen ja sen klooneihin on toki saatavilla jotain erilaista ventiiliä ja kikkavitosia joilla paine pysyisi pitempään tasaisena. Itsekin kikkailin mutten saanut erityistä käytännönhyötyä joten P04R korvasi ilmakot.
Monsooni oli mun suosikki enkä olisi halunnut luopua siitä mutta kait mä senkin hinnalla jonkin aseen ostin.. Siinä oli regulointi ja loistava tarkkuus mutta pieni ilmasäiliö jolla pystyi ampumaan 5 lippaallista (60 kutia) jonka jälkeen piti mennä tankille. Lisämakasiini ilmasäiliöön tuo vain yhden lippaan lisäedun.
Jos kerran näytti siltä että nopeus auttaa tarkkuuteen pidemmillä matkoilla niin tässä pitäisi olla hiukan enemmän potkua reguloinnin kera:
http://www.fxairguns.com/product.asp?id=royale400
Tuossa on puolensa. Kyllä painesäiliöllinen ase hyvin toteutetulla reguloinnilla on paras vaihtoehto tarkkuuden kannalta. Jos joka laukauksen välissä pitää vääntää kampea niin se haittaa ammuntaa ja aiheuttaa herkästi asennon muuttumista. Miinuspuolena säiliöllisessä aseessa on lisäkustannus pumpusta tai sukelluspullosta. Ei sillä ettei puristeilmakiväärikin voisi olla tarkka kunhan ilma puristetaan säiliöön josta avataan laukaisuvaiheessa venttiili samalla periaatteella kuin paineilmakiväärissäkin. Jousi-ilmakivääriä tuskin kannattaa edes tässä yhteydessä mainita.
Lainaus käyttäjältä: JPu
Mutta itse harjoittelen sillä periaatteella, ettei ole mitään toista laukausta, vaan sillä ensimmäisellä pitää pärjätä ja sen eteen tehdään kaikki mahdollinen, toki mielellään nopeasti. Toinen laukaus on niin paljon vaarallisempi, että sen käyttämistä varsinaisessa TA-toiminsaa ei kovin usein voi suositella, päinvastoin.
Kun keskittyy siihen 100% onnistuvaan ensimmäiseen laukaukseen, niin ilmakivääristäkin saa enemmän irti ja ensimmäiseen laukaukseen oppii saamaan enemmän sisältöä.
Tietysti vaan mielipide, mutta olen ymmärtänyt, että oikein tehtynä sitä toista laukausta ei tarvita, vaan hiljainen ja huomaamaton irtautuminen.
Näin varmaankin TA-toiminnan kannalta on. Puhuin aikaisemmin vain aseen tarkkuudesta. Periaatteessa molemmilla ilma-asetyypeillä lienee lähes yhtäläiset mahdollisuudet yltää hyvään tarkkuuteen mutta ampumisen puolesta paineilmakiväärillä on helpompi saada hyvä kasa kuin puristeilmakiväärillä. Kasa-ammunta on itsessään ihan hauskaa ja mielekästä mutta vaikkei sitä harrastaisikaan niin monessa yhteydessä se on myös välttämätöntä, kuten asetta kohdistettaessa sekä lentoradan / bc:n määrityksessä.
lisättäköön vielä noihin tehokkaisiin ilmakoihin liittyen, että ääntä piisaa yhtä paljon kuin piekkarissa eli vaimennus on ihan paikallaan. Joissakin on kiintovaimennettu piippu mutta siitä huolimatta esim monsoon on äänekkäämpi kuin .22lr subu vaimentimella. Peukalonpään kokoista murkulaa sinkoavat 45-50cal vehkeet muistuttavat haulikkoa.
Noilla joitakin vuosia leikkineenä suosittelen ihan kunnon 16joulen ilmakivääriä siihen perusharjoitteluun. Ajatus "pitkistä" matkoista ilmakolla on tietysti jollain tavalla mielenkiintoinen mutta ihan oikeasti piekkari on siihen lystiin halvempi ja kaikin puolin parempi ratkaisu. Mökille tölkkien ammuntaan tai mansikkapenkin target rich environmentin puolustamiseen noi pcp-aseet ovat ihan hauskoja vekottimia. Kunnes taas pitää ladata ilmasäiliö...
Vanha keskustelu. Onko porukalla tullut ilmakivääritreenaamisesta uusia kokemuksia?
Tuollaisella olen paukutellut. Parhaimmillaan 600J tehot ja paukaus hiukan alle 120 dB.
http://www.airforceairguns.com/The-Texan-by-AirForce-Airguns-s/118.htm
Pitäisi vain joku hyvä luoti löytää laitteelle. Tai tehdä itse. Myytävät lyijysmurgulat ovat melko karkearakenteisia ja halkaisija mitä tahansa 0.45-0.458 välillä. Lento-ominaisuuksiin tai toleransseihin ei ole liiemmälti keskitytty. En tiedä mitä ne loppupelissä sitten mihinkään vaikuttaisivat, mutta kiinnostaisi kokeilla.
Ei ole sen kummoisempaa kokemusta ilmakivääristä pidemmälle kuin 10 metrin matkalle ammuttuna. Tuossa käytössä palvelee ampumataidon ylläpidon ja kehittämisen välineenä noin 5000 ls per vuosi yhteensä pistooli ja kivääri. Lyömätön kapistus ja toimii parhaiten jos pystyy esim työpaikalle perustamaan radan ja käymään siellä ruokkiksella sen 100 laukausta aina ampumassa. Oikeastaan omasta vähäisestä ampumataidosta on suuressa mittakaavassa ilma-aseita kiittäminen.
Ville