Onko jollakullakulla hyvää/helppoa/halpaa/kätevää/yksinkertaista keinoa siihen miten tähtäinkiikarin saa asennettua ehdottoman varmasti ristikon mukaan suoraan aseen päälle? Olen jo useamman kiikaripyssykän kanssa lähes paniikkihäiriöön asti taistellut.. kallistellut putkea jotain asteen osia suuntaan ja toiseen kymmeniä kertoja välillä ristikkoa esimerkiksi rakennuksen kulmiin verraten ennen kuin olen vääntänyt ruuvit kiinni. Silti kun aseen ottaa uudelleen käsiinsä niin joskus vainoharha iskee ja alkaa näyttää taas siltä, että ristikko on kallellaan johonkin suuntaan. Sitten alkaa pakonomainen aseen pystyasentoon tukeminen ja vatupassilla tarkistelu, kunnes on taas pakko uskoa oma vainoharhaisuutensa ja todeta ristikon olevan jotakuinkin suorassa.. ehkä.. kai..argh.
Tässä laitospaikkaa ja valkotakkisia odotellessa pyydän neuvoja jos vaikka kotihoito vielä auttaisi..
Milloin katsot, että kiikarisi on suorassa piippuun nähden? Jos sinulla on pellkä piippu, josta luoti lähtee liikkeelle, niin luonnon lakien johdosta luoti tippuu aina alaspäin vaikka kääntäisit piippua pituusakselinsa ympäri eri asentoihin. Tämä pätee myös silloin kun piippuun on kiinnitetty tukki, laukaisukoneisto ja aktio, eli jos ammut aseella niin, että se on ylösalasin, niin luoti lentää samanlaisen kaaren ja periaatteessa samaan kohtaan kuin oikein päin ammuttuna. Kun aseeseen lisätään tähtäin, ei sillä ole periaatteessa merkitystä, onko se aseen sivulla, päällä vai alla. Sama pätee ristikkoon.
Jos asennat kiikarin aseesi päälle siten, että ristikko on 45 asteen kulmassa aseeseen nähden, joudut luonnollisesti ampumaan aseella siten, että pidät ristikon vaaterissa ja kohdistat myös aseen siten. Vaikka tämän jälkeen säätelet ristikkoa eri etäisyyksille, ei luoti ammuttaessa lentele sivulle vaan osuu niin kuin pitääkin. On tosin vaikea ampua aseella, jota täytyy pitää vinossa.
en tiedä tuliko pointti esille, mutta ristikon ei tarvitse olla suorassa aseen päällä. Tämä ei vaikuta osuntaan. Mukavuusasiat ovat asioita erikseen, ja käyttämälläsi systeemillä pääsee riittäviin tuloksiin.
No kyllähän siitä pitää lähteä, että mikäli aseella ammutaan eri etäisyyksille, niin ase ja ristikko ovat vaaterissa. Muutenhan siinä tulee koroheiton lisäksi sivuheittoa, jos kiikari on suorassa ja ase ei. Kun ase on suorassa ja kiikari ei, niin kiikarin säätäminenkin menee hankalaksi, kun vaikka sivuheiton korjaaminen vaati sekä koro- että sivusäätämistä.
Alatolpan tyven kohdan vertailu lukonkehykseen ja testinostot on ainakin itsellä antaneet niin hyvän tuloksen ettei paljon kirvesmiehen vatupasseilla parempaan taida päästä.
no kun ei tule
No asennappa kiikari 5cm aseen vasemmalle sivulle ja kohdista 100 metriin. Tuo taulu 10 metrin päähän ja huomaat, että sivuheittoa tulee vajaa 5cm oikealle. Sadan metrin jälkeen heitto alkaa ilmentymään vasemmalla puolelle. Ei niitä tähtäimiä ole sattumalta laitettu satoja vuosia samassa suunnassa aseen päälle, missä suunnassa maan vetovoima vaikuttaa.
Mikäli tähtäin ei ole aivan piipun yläpuolella, vaan siitä sivussa (vaikkapa sen takia että ristikko ei ole aseen pysty- ja sivuttaiseen vaakalinjaan nähden linjassa ja ampuja korjaa ristikon asennon horisontin mukaiseksi kallistamalla asetta) ja aseen kohdistaa jollekin etäisyydelle, tämän etäisyyden jälkeen piippulinjan (yleistäen myös luodin lentolinja) on toisella puolella tähtäyslinjaa kuin millä puolella asetta tähtäimen keskilinja on. Ja kun etäisyys tästä kohdistusetäisyydestä kasvaa, tämä tähtäyslinjan ja piippulinjan välinen ero kasvaa. Mikäli luoti lentäisi sivusuunnassa suoraa linjaa pitkin, ilman sivutuulivaikutusta ja kiertopoikkeamaa, olisi niin, että jos tähtäinlinja olisi 2 cm aseen vasemmalla puolella ja ase kohdistetaan 100 metrille, 600 metrillä tähtäinlinja ja luodin lentorata olisivat jo 12 cm erillään sivusuunnassa. Mikäli tähtäin on piippulinjan eri puolella kuin mihin rihlat kääntyvät, tätä ilmiötä hyödyntäen voisi periaatteessa kompensoida kiertopoikkeamaa asentamalla kiikarin sopivasti sivulle, sama vaikutus saadaan asentamalla kiikarin sopivasti aseen keskilinjalle mutta ristikon vinoon, mikä aiheuttaa saman vaikutuksen piippulinjan ja ristikon kohdistuksen välillä, eli siirtää ristikkoa sivusuunnassa piippulinjaan nähden kun koro-säätöjä siirretään oikein reippaasti. Periaatteessa kiertopoikkeaman kompensointia voisi yrittää tällä menetelmällä, jos kykenisi vain asentamaan tähtäimen/ristikon juuri tarvittavan hitusen verran sivuun tai vinoon.
Ja lisäksi: luultavasti luodin putoaminen on niin suurta suhteessa ristikon vinoon asentamisen aiheuttamaan sivuttaissiirtymään, että vain hiukan vinossa olevan ristikon aiheuttamaa poikkeamaa korosäätötarpeeseen ei tavallisesti edes huomaa. Esim 500 metrille ammuttaessa aseen lievä kanttaus ei pudota osumia kovinkaan montaa senttiä, vaikka sivusuunnassa osumat siirtyvätkin enemmän. Joku varmaan laskee esimerkin vaikutuksesta... Isommilla kulmilla eli 'teoriassa yleisesti ottaen' vaikutusta on.
Yritin teksitssäni tuoda esille sen, että ristikon kanttaus ei ole sama asia kuin aseen kanttaus. Eli kun aseella, jossa ristikko on suorassa ammutaan siten, että ristikko kanttaa vasemmalle, niin luoti menee alas vasemmalle. Mutta jos aseella jossa ristikko ei ole suorassa ammutaan siten, että ristikko ei kanttaa, niin vaikutus ei ole sama kuin edellä.
..meinasin saada päänsäryn miettiessäni.. piirtelin pitkiä viivoja ruutupaperille ja olen kyllä edelleen sitä mieltä että kiväärin tähtäinkiikarin on (ainakin näin yksinkertaisen ampujan kannalta) parempi olla suorassa piippulinjaan nähden keskellä siten, että ristikon pystytolpan alapään kuvitteellinen jatke leikkaisi piipun reiän keskeltä suoraan kahtia. Alkuperäinen kysymys olikin siis, että miten edellä mainitun kaltainen suora asennus tehdään kivääriin kätevästi riippumatta siitä kuinka se ristikon vinous vaikuttaa tai ei vaikuta osumapisteeseen..?
Kiitokset toki kaikille niille aivosoluille, jotka kuolivat tämänkin takia.
Ja olet aivan oikeassa pähkäilyissäsi ollut, TM:llä tuossa vain meinas ajatukset olla solmussa. Eli jos tähtäin ei ole suoraan maan vetovoiman suunnassa piippureiän yläpuolella, ase käy sivusuunnassa kohdalleen vain kohdistusmatkalle (ei sotketa asiaa kiertopoikkeamilla etc.). Jos kiikari on täsmälleen piippureiän yläpuolella, mutta kallellaan, sivupoikkeamaa ei ole, mutta esim. lisäkoron napsauttelu on hankalaa, koska pitää säätää myös sivusäädöstä.
Laitappa se ase pöydälle, ota lukkopultti pois, ja koeta vaikka kauempaa katella sitä kiikarin kallistusta. Jos siinä on alatolppa olemassa, niin itse vertaa sitä myös lukonkehykseen, eli onko se samansuuntainen kehyksen sivulaidan kanssa ja onko tolpan alalaita keskellä kehystä. Ota huomioon, että jos otat vaikka vääränkätisen tukin aseen käteen, niin vaikka siinä kiikari on suorassa, niin kallellaan se voi tuntua olevan, tukista johtuen. Eri otteesta johtuen se voi saman sitten omassa aseessakin vissiin tehdä. Jokatapauksessa saa sen kiikarin riittävän suoraan silmällä katsomalla; silmähän sulla myöhemmin sitä vinouttakin kuulostaa "mittaavan". Mutta älä välitä siitä, vaan pane aina kiikarin mukaan ase suoraan.
Jeps.Täytyy vaan yritellä entiseen malliin pyöritellä sitten ja uskottava jossain vaiheessa omia silmiään (pelottava ajatus..). Aika monenlaisia värkkäyksiä on jo kyllä tullut kokeiltua. Keskustelu asiasta helpotti oloa kuitenkin..
No ainahan se kiikari on kallellaan kun tarpeeksi tarkoilla mittareilla mitataan. Asialla ei kuitenkaan ole mitään käytännön merkitystä kunhan ei anna asian mennä "lanttulaatikkoon".
Kysymys siitä, onko ristikko suorassa aseen mekaniikkaan nähden on ikuisuuskysymys.
Nyrkkisääntö on se, että kun ampuja itse tekee useita nostoja aseelle ja tähtää esim lipputankoa ja ristikko näyttää olevan suorassa ilman suurempia ampumaasennon vääntöjä. Lisäksi on hyvä tsekkauttaa kaverilla, että ase ylipäätään on silmämääräisesti pystysuorassa... Näin päästään riittävään tarkkuuteen käytännössä pitkän matkan ammuntaan.
====
Jos halutaan hienostella, niin itse olen pyrkinyt ratkaisemaan ongelman makuuammuntaa silmällä pitäen seuraavasti:
1. haetaan luonnollisin ampuma-asento makuulla (kannattaa pitää silmät kiinni ja kuunnella kroppaa, miten se asettuu...).
2. avataan silmät asentoa muuttamatta ja tunnustellaan, onko kivääri suorassa (lipas alhaalla ja kiikari ylhäällä :lol:). Tarvittaessa pyydetään kaveria katsomaan että onko ase silmämääräisesti pystysuorassa tai mittaillaan lukkorungosta sopivista kohdista vatupassilla...
==> jos ampujan luonnollinen ampuma-asento ei aseta kivääriä pystysuoraan, tulee tukkia säätää siten, että sen ergonomia asettaa aseen varmemmin pystysuoraan luonnollisessa ampuma-asennossa.
3. Kun luonnollinen ampuma-asento on kunnossa eli tukki säädetty ja ase asettuu pystysuoraan, niin seuraavaksi kiinnitetään kiikari renkaisiin löysästi, siten että se liikkuu.
4. Luonnollinen ampuma-asento otetaan jälleen silmät kiinni.
5. Avataan silmät ja tarkastetaan miten ristikkoa asettuu esim lipputankoa, korkean rakennuksen kulmaa tai merihorisonttia vasten. Säädetään tähtäintä kiertämällä ristikko pystysuoraan.
6. Toistetaan 4. ja 5. kohta tarvittavan monta kertaa koko asento purkaen ja kasaten kunnes ristikko tuntuu olevan heittämällä pystysuorassa.
Nyt ampujan asento + ase + tähtäin on trimmattu ampujalle kohdalleen.
Mutta jos tukissa ei ole riittäviä säätöjä ja mahdollista aseen pystysuoruusvirhettä ei saada säätämällä poistettua on toimittava seuraavasti. (Tähän olen nähnyt joitakin työkalujakin, mutta niitä ei ole...)
1. Ase laitetaan silmämääräisesti niin pystysuoraan kuin mahdollista ja kiinnitetään ase kevyesti esim sopivaan ruuvipenkkiin tms.
2. Asennetaan kiikarinjalat ja kiikari aseeseen.
3. Kierretään kiikari pystysuoraan esim luotinarua tai tapettiraitoja tähtäämällä (olettaen että Reiska on osannut tapiseerata ammattitaidolla...)
Nyt ase ja kiikari on jiirissä ja ammuttaessa ampujan tulee pitää huolta että ristikko on pystysuorassa.
Joo..Kyllä täällä samanlaista kohdistus ja asennus vajausta podetaan.Ja lukaisin näitä ohjeita , kyllä minä otin asioista vaarin.. hyvää tiedon lisää.
Sillä omalla kohdalla kiikarin asennus ja kohdistus olivat niin hankalia että katsoin parhaaksi viedä koko paketti Sakolle , Ja siellä ammattilaiset kohdistivat ja asensivat kiväärin ja kiikarin varmasti paikalleen. Nyt voin 99.99 %:sesti luottaa että kivääri ja kiikari ovat sinuja keskenään.
_ Aina oli jalan pantaa kiristettäessä kiikari jonnekkin päin vinksallaan. niinkuin tässä aiheessa kirjoittaja selittää ymmärrän että pinna on koetuksella kun ei mikään onnistu.
-Kohdistus on samanlaista tervan juontia koska ainakaan minä en saa täysin kolmea samanlaista optimaalista liipaisimen puristusta. Ja tästä johtuen joudun yleensä arvioimaan iskemä keskeispisteen ja en sen jälkeen voi olla varma onko kiikari kohdallaan täysin vaiko ei.
Hyvä asia on että näillä palstoilla on asiantuntevia ampujia joilta saa ohjeita , ja joskus voi itsekkin auttaa jotakuta :roll: