TARKKA-AMPUJAKILTA

Keskustelusta poistettu wanhoja kirjoituksia joiden linkit eivät ole toimivia.
Otsikko jää aloitusviestin perusteella.

Jos kotioloissa haluisin testailla eri metsästysluotien maaliballistiikkaa 100metriin, niin mikä olis sopiva materiali ampua? Vesikanistereilla saisi läpäsyn selville ja näkisi luodin sienettymisen, haavakanavan muoto jää arvotukseks ja eikö vesi ole turhan kovaa jos riistalaukauksia yrittää havainnollistaa. Onko märkävesipaperi nippu pehmeämpi kuin pelkkä vesi? Sillä saisi samalla haavakanavaakin havainnollistettua, tosin menee vähän askarteluks niiden paperinippujen tekemisen kanssa kun useempi testiluoti/nopeus pitäs tehä

Oma vanha tekstini vuodelta 2001 ;D

MAALIBALLISTISISTA TESTAUSMENETELMISTÄ

Paras tapa testata luoteja on tietenkin metsästys, mutta ongelmana on, että mukaan tulee suuri ja hallitsematon joukko muuttujia, minkä vuoksi kahta kaatoa tuskin voi vertailla luotettavasti keskenään. Toinen ongelma on, että testaaminen vie aikaa ja rahaa kohtuuttomasti. Pitää siis löytää edullinen ja toistettavissa oleva materiaali, jossa luotien käyttäytymistä voidaan testata ja josta voidaan edes jonkinlaisella varmuudella vetää johtopäätökset luodin todellisista ominaisuuksista kentällä.

Testiväliaineena on käytetty mm. savea, märkää hiekkaa, öljyttyjä sahajauhoja, kuumaliimaa ja lautanippuja, mutta niiden ongelmia ovat väliaineen epätasainen rakenne, huono vastaavuus lihakseen ja testien huono toistettavuus. Voikin todeta, että esimerkiksi lauta sopii testimateriaaliksi, mikäli aikoo metsästää lautoja, lihaskudoksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Lähempänä lihaskudosta on erityinen ballistinen saippua, jonka etuna on, että tilapäinen haavakanava jää pysyväksi ja voidaan valokuvata saippualohkareen halkaisemisen jälkeen. Materiaalin ongelmina on rajallinen saatavuus, korkea hinta ja kertakäyttöisyys.

Kaikkein lähimpänä lihaskudosta käyttäytymiseltään on teuraseläinten valkuaisaineista erotettu gelatiini, jonka 10 %:nen seos veden kanssa muodostaa läpinäkyvän, muotteihin valettavissa olevan hyytelön. Hyytelö on temperoitava +4 C lämpötilaan ja lopputulos testataan ampumalla seokseen teräshauli tunnetulla lähtönopeudella, jolloin tunkeuman tulee olla vakio. Gelatiinin etuna on, se on läpinäkyvää, joten tilapäinenkin haavakanava saadaan talteen pikakuvauksella tai gelatiiniin syntyneistä säteittäisistä repeytymistä. Gelatiinin ongelmia ovat sen valmistuksen työläys, kertakäyttöisyys ja huono säilyvyys. Gelatiinijauheen joutuu lisäksi tilaamaan Yhdysvalloista. Todettakoon vielä, että aiemmin käytettiin 20 %:n seosta +10 C:ssa, jolloin hyytelön luodille antama vastus on suurempi.

Käytännössä harrastajalle sopivimmiksi testimateriaaleiksi ovat osoittautuneet märät puhelinluettelot tai sanomalehdet ja vesi. Märät sanomalehdet ovat halpoja ja läpimärkään materiaaliin syntyy myös "haavakanava", mikä mahdollistaan kanavien ja tunkeumien vertailun useampien luotien kesken samassa koesarjassa. Ei siis koskaan pidä vertailla eri kerroilla tehtyjä keskenään absoluuttisena totuutena: paperinippujen tiiveys ja kosteus vaihtelevat kerrasta toiseen, joten ainoa konsti "kalibroida" testi on käyttää aina yhtä ja samaa vertailupatruunaerää.

Paperinipun valmistuksessa tärkeintä on, että paperinippu saa kostua riittävän kauan umpihuppeluksissa (1 vrk) ja että nippu ei saa olla liian tiukka, eikä sisältää kovia kansia tms. Valmiit niput voi koota laudoista rakennettuun kourumaiseen telineeseen peräjälkeen, jolloin tunkeuma on helppo mitata. Ampumaetäisyys saisi mieluiten olla realistinen, mutta käytännössä on useimmiten tyydyttävä pariinkymmeneen, enintään sataan metriin. Asialla on sikäli vaikutusta, että hyvinkin ensimmäiset sata metriä luoti huojuu ja voi kääntyä maalissa, minkä lisäksi sen lentonopeus laskee, muttei juurikaan pyörimisnopeus; jälkimmäiseen kaatuu ajatus ladata patruunat normaalia pienempään nopeuteen ja ampua testi lyhyeltä matkalta. Tunkeumaa voi .308 Win. -tason patruunoilla odottaa parhaimmillaan vajaat 60 cm, magnumluokan premiumluodeilla enemmän. Paras nähty on .458 Win. Mag.-kaliiperin Speer African Grand Slam Solid -luoti, jossa on koneistettu tasapäinen messinkivaippa ja kovametallitappi sisällä painona: luoti painui läpi kahden metrin (!) lehtinipusta ja kymmenisen senttiä vielä taustavallin hiekkaan. Absoluuttista arvoa sille, mikä "riittävä" tunkeuma ei oikein voi antaa, vaan on tyytyminen vertaileviin kokeisiin.

Varoituksen sana: luoti voi pysyä nipun sisällä, mutta yhtä hyvin se voi tulla lehtinipusta ulos lähes mistä hyvänsä, joten nippu on koottava sopivan taustaesteen eteen, joka pysäyttää kimmokkeet turvallisesti. Ja missään nimessä ei käytettyjä lehtinippuja saa jättää ajelehtimaan ampumaradalle, vaan ne kuljetettava kaatopaikalle.

Vesi puolestaan on ihanteellinen testimateriaali: se on halpaa, saatavissa kaikkialla, tasa-aineista ja testit ovat koska tahansa toistettavissa tarkasti. Lisäksi on todettu, että luodit keskimäärin laajenevat vedessä varsin samaan tapaan kuin lihaksessakin. Tunkeumaankin pääsee käsiksi kun pakkaa veden esim. muovipusseissa sopivaan pitimeen ("Fackler Box") ja muistaa, että tunkeuma on noin 1,6-kertainen lihakseen verrattuna.

Useimmiten vesitesti suoritetaan ampumalla vesiastiaan tai lampeen suoraan ylhäältä päin. Pohjalla oleva verkkohaavi mahdollistaa luotien jäännösten keräämisen tai sitten astia kipataan nurin. Astiaksi käy vaikka vanha parinsadan litran boileri, josta irroitetaan yläpääty. Tavallinen teräs- tai muovitynnyri ei leikissä kestä, vaan halkeaa ennen pitkää; .458 Winchester Magnum heittää koko pytyn ilmaan! Astian pohjalle kannattaa laittaa paksu teräslevy, sillä parhaat luodit läpäisevät kaksikin metriä vettä riittävällä voimalla iskeäkseen vielä itsensä lyttyyn. Lisävaroitus: ylöspäin lentää vettä pahimmillaan aina kymmeneen metriin saakka, joten ampuja kastuu ja suojalasit ovat pakolliset.

Loppu onkin sitten pelkkää punnitusta, mittausta ja silmämääräistä arviointia, mikä on vaikein osa luotien testausta. Arvioijalla pitää olla kristallinkirkas käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä luodissa kertoo mistäkin. Kannattaa myös pitää mielessä, että testeissä epäonnistunutkin luoti voi olla hyvä joissain olosuhteissa, mutta tavoitteena tuleekin olla luoti, joka toimii aina. Parhaiten näkemys luodeista karttuu testaamalla, mutta lopullinen tulos selviää kuitenkin vasta luonnossa, kaatoa tehtäessä.

Kiitos veeteeteelle!

Onkohan jossan vanhassa ase ja erä lehdessä kuva veeteeteestä ampumassa bulpup petralla vesitynnyriin kupariluoti testiä?


Sent from my iPhone using Tapatalk

 ;)

Muistan nuo testit oli mielenkiintoista luettavaa. Siihenaikaan oli vielä lehdissä nähty vaivaa testien eteen, nykyään nuo Riistat sun muut niin eipä niissä mitään uutta ole

Aikoinaan käytössä oli huonoja riistaluoteja. Nykyään noiden lehtitestien jäljiltä patruunatehtaat ovat oppineet testaamaan luotinsa joten aivan surkeita tuotteita ei kauppaan enää pääse.

Tilanne on siten parantunut näiden testien myötä pysyvästi ja joka luotia ei maksa vaivaa nykyään testata.

Mihinkän katekoriaan tuon Tarvaksen laittaa? Läpäsyä ainaki piisaa, mitähän tuo Trumpetoituminen tarkottaa? onko jotaki uussanontaa entiiä.