olen tässä miettinyt,että suurin ongelma patruunoissa kun pyritään maksimi tehoihin on paine taso. tarkemmin hetkellinen korkeapaine taso,,useimmat lienee tietävät että paine patruunassa on hyvin piikkimäinen ja piikin kärki on se kovin paine taso.eli olen miettinyt miten tuota "piikkiä"voisi levittää,ilman että maks paine ei nouse? hyöty olisi siinä että maksimi paine voitaisiin hyödyntää koko sen ajan kun luoti on vielä piipussa,kun tietääkseni paine on jo laskemaan päin ennen kuin luoti on ulkona piipusta? ongelmaa pohtiessa aina mieleen on tullut yhdistetty ajoaine,joka koostuisi 2 eri ruudista.eli jos x-patuunassa käytettäisi 4gr ruutia,nalli sytyttäisi ensin 0.5gr nopeampaa ruutia ja se sytyttäisi loput 3.5gr hitaampaa ruutia,,nopea nostaisi paineet 2/3 maksimista ja hitaampi syttyessään 3/3 painetason ja säilyttäisi sen pitempään,,jotain tuon suuntaista,,no,ainoa juttu on etten tiedä onko tässä järkeä mutta onpahan pyöriny mielessä,,joten jos joku on paremmin perillä patruunan sisä ballistiikasta ottaisi kantaa aiheeseen?? jos tuo toimisi ,voisi patruunan sourituskyvyn siirtää kokonaan uudelle skaalalle,,,
Ota hitaampi ruuti ja pitempi piippu ja tilavampi hylsy(villi kissa)
Olen joskus kuullut, että jotkut kasa-ampujat sekoittelisivat eri ruuteja keskenään. En tiedä onko tuosta koskaan ollut mitään hyötyä, sillä miten saat jyväsekoituksesta riittävän tasalaatuista.
Eräs siluettiampuja oli joskus kokeillut näitä pelle peloton duplex-ruutipanoksia ja itsekkin tuumasi että ihme on että vielä löytyy kymmenen sormea ja kaksi silmää...
Hylsyyn kun laitetaan kahta eri ruutia niin silloin voidaan olla lähes varma että jossain vaiheessa liipasinta puristaessa tulee se iso paukku ja lopputulos on sitten sen mukaista. Vaarallista edes ajatella duplex latauksia...
Sinänsä ajatus on kiehtova mutta yksi varteenotettava ongelma tulee vastaan, jumalaton suupaine ja suuliekki joka ei ole toivottavaa käynnin ja visuaalisen paljastumisen sekä hämärässä ampumisen kannalta.
Lähimpänä duplex latausta on N500 sarjan ruudit jotka tuottavat paloenergiaa pitemmällä matkalla kuin perinteiset ruudit.
korjaus etten ole kokeillut kyseistä"hässäkkää",,ajatus ollu mieles jos siitä hyötyä saisi? ajatus ei ollut sekoittaa ruuteja hylsyssä ollenkaan,vaan osastoida se erilleen toisistaan. nopea ensin ja hidas perään.sekoitteluista ei voi seurata hyvää,,suuliekki ei tuota änkkärin kans ongelmia,edes pimeällä,,ainakaan masissa.ihmetyttää vähän tämä "nykyajan asetekniikka"kun kaikki perustuu johonkin lähes kahden vuosisadan takaiseen tekniikkaan??tuntuis et nykyään olisi jotain muuta jo tarjolla ,mutta toiselta näyttää,,,?mielestäni tälläkin alalla alkaisi innovaatioilla olla jo kysyntää. tai sitten pelataan näillä leluilla vielä vuosisata lisää,,,tai sitten ei,,kunnes joku keksii tosissaan jotain mullistavaa,,,
Onhan näitä duplex-kokeiluita tehty ja silloin tällöin on lähtenyt palasia kokeilijasta tulosten tulkintaa helpottamaankin. Itse olen lataillut joskus CAS-blankseihin mustaa ja savutonta ruutia sekaisin.
Asetekniikan kehityksestä voisi todeta, että tietyt perusratkaisut ovat hiotuneet aikojen saatossa hyvin lähelle optimia (esim. pistoolien kahvakulmat), joita on turha lähteä muuttamaan pelkästä muuttamisen ilosta. Yksi muutosta jarruttava seikka on mitä todennäköisimmin taloudellisuus. Radikaalisti uuteen tekniikkaan pohjautuva ase herättää varmasti osalla negatiivisia tunteita (esim. vuonna '89 lasikuitutukkia pidettiin kalliina ja hankalana tehdä ja taisipa olla 80-luvulla juttu Glock-pistooleista, jossa haukuttiin komposiittia ja mainittiin aseen olevan "aseenhuollon painajainen" tai jotain sen suuntaista). Eli tällaiselle uudelle aseelle pitäisi olla markkinoitakin. Onhan näitä esimerkkejä uusista ajatuksista, vaikkapa kokeilut hylsyttömällä patruunalla tai
Kyllä nopeata ruutia käytetään hitaan ruudin syttymistä auttamassa esim. tykkikaliipereissa. Tehonlisäystä sillä ei kuitenkaan saavuteta, koska ongelma ei ole paineen nousuvaihe - se on kyllä riittävän nopea - vaan se, että luodin lähtiessä liikkeelle ja palotilan näin kasvaessa paine välttämättä laskee. Paras olemassa oleva ratkaisu tähän on hidas, progressiivinen ruuti, kuten yllä mainitaan. Ja tietysti riittävän kuuma nalli.
On vaikea edes kuvitella tapausta, jossa paine voitaisiin pitää sallitussa huipussa koko luodin piippumatkan ajan. Kun palotila esim. kymmenkertaistuu, pitäisi kaasujen määrän ja siis poltetun aineenkin kymmenkertaistua luodin piippumatkan aikana.
sama tilanne oli vielä 10 vuotta sitten lennokeissa,ettei kukaan edes kuvitellu että lennokit tänäpäivänä lentäisi yleisesti suihkumoottorilla ja kerosiinin voimalla,,en uskonut myöskään silloin et itselläni olisi sellainen laite koneessa joskus ja että se voisi lentää jopa 330km/h vaakanopeuksia,,?? eli ei pidä sanoa koskaan"ettei koskaan"?uudet innovaatiot asiassa eivät ole kuin ajan kysymys myöskään mitä tulee luodin liikuttamiseen.uuteen tekniikkaan liittyy aina yleensä et ne maksaa,esimerkkinä cd soittimet,ensimmäiset sarjatuotanto laitteet maksoi yli 10000 markkaa.eikä kukaan tod,näköisesti silloin olisi arvannut että tänä päivänä sellaisen saa jo alle sadan eskon halvimmillaan,,kuitenkin ehkä ideani ei sellaisenaan ole kovinkaan toteuttamis kelpoinen,,tarttee tuumata asiaa jos jotain yleishyödyllisempää tulis mieleen,,?
Kun kehitetään esim. ruuteja niin ensin pitää olla joku tavoite mitä haetaan.
Jos tavoite on vain tietty lähtönopeus tietynpituisesta piipusta niin ruutilajin vaihto ja/tai hylsyn koon muuttaminen on helppoja juttuja.
Jos taasen halutaan optimoida kokonaisuuden kannalta toisarvoisia seikkoja niin sitten isompia muutoksia pitäisi tehdä.
Eli jos tavoite on VAIN se että painekäyrä pysyy tapissa luodin koko piippuajan niin herää helposti kysymys mitä sillä tavoitellaan. Jos piipun suulla on esim. 3000 barin paine niin tarkkuudelle voi pitkillä perinteisillä kiväärinluodeilla sanoa hyvästit heti lähtöön. Samoin itseltaavien aseiden kaasujärjestelmät pitää suunnitella uusiksi koska ne on mitoitettu muutaman sadan barin paineille, ei suinkaan patruunapesän maksimipaineille.
Luulenpa että metallihylsyihin tarkoitettujen ruutien osalta mitään kovin mullistavaa ei ole tulossa. Hylsyttömien patruunoiden ajaoaineet on eri tavaraa ja niille on eri vaatimukset. HK ja Dynamit Nobel (nykyään ilmeisesti RUAG) ovat nämä kehittäneet sille tasolle että ne läpäisivät Bundeswehrin testit. G11 ja 4.7 hylsytön patruuna ei tullut käyttöön koska Saksojen yhdistyminen vei kaikki rahat. Sittemmin ilmeisesti hylsyttömän patruunan edut eivät ole olleet riittävän isot että olisi ollut halua ottaa ei-standardi (ei käytössä missään muussa Nato-maassa) patruuna käyttöön.
Toinen mielenkiintoinen kehityssuunta on ns. rail gun konseptit joissa sähkömagneettisilla voimilla kiihdytetään metallikappaleita todella koviin nopeuksiin (esim. 2000 m/s). Polttokennoteknologian kehitys tuonee riittävän kevyet virtalähteet markkinoile jossain vaiheessa. Tuollaisella härvelillä voisi unohtaa tuulikorjaukset ja korosäädöt normaaleilla 0-500m matkoilla kokonaan.
TA-käytössä tuollainen railgun-tyyppisen ratkaisun käyttö toisi mukanaan uuden lementin, joka pitäisi ottaa huomioon; sähkömagneettisen säteilyn, joka on helppo havaita (sopivalla vastaanottimella tietysti). Se, kuinka tarkkaan paikannukseen tuolla pystyisi, onkin jo kokonaan jo toinen juttu. :?
Jo aiemmin mainitsemani
Tuo HJu:n maininta hylsyttömän patruunan käyttöön otosta (haitat suuremmat kuin edut) oli juuri se jota hain, vaikka kirjoitinkin aika laveasti vain kokeiluista. Loppujen lopuksi rahahan (tai pikemminkin sen puute) se siellä taustalla oli. :)