Tulosta sivu - Keskustelua tarkka-ammunasta

Otsikko: Keskustelua tarkka-ammunasta
Kirjoitti: JHa - tammikuu 15, 2005, 18:30

Olen tässä lueskellut viimeaikaisia keskusteluita ja alkaa sivujen otsikon aihepiirin asiat jäävän aseen ja sen latinkien virittelyn jalkoihin. Olisiko nyt hyvä aika alkaa miettiä em lisäksi osallistumista esim. Häyhään, Lapuaan tai Syndalenissa huhtikuussa pidettävään TA kisaan (MPK ry:n kurssi). TA tarvitsee aseen ja optiikan lisäksi kasan osaamista jota ei opi muuten kuin kokeilemalla ja harjoittelemalla käytännössä. Käytäntö paljastaa niin miehen kuin varusteidenkin puutteet. Alla voisi keskustella siitä miten alla lueteltuja taitoja voisi harjoitella ja porukka olisi varmaankin kiinnostunut hyvistä käytännön vinkeistä.

TA:lle tärkeitä taitoja on ainakin seuraavat

1. Liikkuminen/suojaaminen

2. Tuliasemakortin teko, tuliasemakortin ideaali malli ja tuliasemakansion sisältö

3. Etäisyyden määrittäminen

4. Olosuhdetekijöiden havainnointi

5. Tähystäminen

4. Tuliasematoiminta/yhteistoiminta/kommunikointi/tuliaseman sijainti

5. Osumien tai hutien havainnointi

6. Korjaukset em. mukaan

7. Ammunta liikkuvaan maaliin, ennakko, ristikon käyttö

8. Naamiointi ase, mies ja varusteet

9. Varusteet ja niiden käyttö

10. Paineen alla toiminnan harjoittelelu

11. Toimintakyvyn ylläpito

Näitä taitoja pääsee testaamaan esim. Häyhässä-05. Olisiko kuitenkin ennen sitä harjoiteltava. Tänä vuonna pidetään Helsingin alueella kolme TA kurssia MPK ry:n alla ja muutama VEH kurssi sijoitetuille PAT:ien toimesta. Valitettavasti kaikki eivät kursseille mahdu kuten kävi viimevuoden Tulituki tarkka-ampuja 1 :en pyrkineille. 100 oli tulossa ja 32 pääsi.

On kuitenkin mahdollista harjoitella itsenäisesti TA parin kanssa jos sellaisen on saanut hankittua. Mutta mitä alkaisi treenata?

Itse olen miettinyt saisiko tehtyä edes auttavan TA simulaattorin jossa videotykillä heijastaisi seinälle kuvaa ampumamaastosta tai elokuvaa josta saisi maalitietoa ja olosuhdetietoa. Tämäntyyppisiä pelejä löytyy kyllä, mutta oikealla kalustolla harjoittelua ne eivät poista. Jos kuvaan saisi vielä etäisyyden mittaus harjoitteluun soveltuvaa kohdetta niin alkaisi sujua säässä kuin säässä. Vaikeutena on kiikarin suurennus ja kuvan tarkuus isolla kankaalla.

Miten tehdä toimiva simulaattori. Onko alan osaajilla vinkkejä?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 15, 2005, 20:08

Toi simulaattori voisi olla aika mielenkiintoinen

"lisävaruste" treenaamiseen, siitä voisi sitten kehittää virtuaalikisailun hiukan tohon tyyliin http://www.live-shot.com niin taas saa hyvän tekosyyn oleilla kotona sohva selässä :D

Leikki leikkinä, oikeesti tollasen toteuttamista kannattaa miettiä ihan koulutuksen kannalta. Sitä pystyisi käyttämään peruskoulutuksen apuvälineenä ennen kuin lähdetään ekalle "oikealle" kurssille maastoon, sillä voisi hiukan pohjustaa ensikertalaisia siitä mitä tuleman pitää.

Laita kyssäriä nimimerkki jp:lle vaikkapa YV:nä, hän voi varmaankin kertoa miten se kannattaisi toteuttaa jos se on kohtuukustannuksin toteutettavissa.

Otsikko: treeniajatuksia
Kirjoitti: SisuSusi - tammikuu 15, 2005, 21:48

Metsästys on erittäin hyvä ta:n harjoituskeino. Lähes joka muodossaan se auttaa mm. kehittämään havaintokykyä. Lisää kokemusta toimintaympäristöstä ja ampujasta itsestään. Kehittää paineensietokykyä. Ja harjaannuttaa aseen kanssa toimimiseen. Lisäksi metsästäessä joutuu lähtemään ulos. Ulkoilu ja/tai sen puute jakaa vahvasti nykyistä harrastajakuntaa. 8)

Monet muuten ovat kokeilleet kalliita ta-varusteitaan vain ampumaradalla. Samoilla varusteilla voi myös metsästää. Oppii ainakin karsimaan varusteitaan ja hakemaan toimivampia ratkaisuja. Mikäli kaliiperi rikkoo riistan niin sitten voi ampua vahinkoeläimiä jolloin lihan säilymisellä ei niin ole väliä.

Tarkka-ampujalle metsästystäkin parempi lajitreeni voisi olla luontokuvauksen harrastus. Kehittää liikkumistaitoa ja pitkää pinnaa sekä tilannetajua. Tosin nykyisillä kameroilla sen oikean hetken tallentaminen hoidetaan ottamalla moottoriperällä rainaa ja valkkaamalla siitä sopivin. ;) Tarkka-ampujahan tietenkin valitsee kameran jolla ikuistetaan vain ruutu kerralla. One shot, one perfect picture.

Suunnistus auttaa maaston, mittasuhteiden, etäisyyksien ja oman suorituskyvyn treenaamisessa. Lisäksi kokenut suunnistaja löytää maastosta katsomalla parhaat etenemisreitit. Kuntorasteja järjestetään kesällä viikottain joka puolella Suomea.

Mikä tahansa kehon treenaaminen auttaa pitämään asentoa yllä ampumatilanteessa. BJJ, lukkopaini, judo tai joku muu vääntölähikontaktilaji lisää epämukavien ampuma-asentojen sietokykyä. Luonnossa lähes kaikista taktisesti hyvistä tuliasemista löytyy jotain epämukavaa. :)

Luonnon seuranta. Esim. lintujen bongaus kehittää todella paljon havaintokykyä. Lisäksi todellinen luonnontuntija erottaa ympäristöstään sen, joka sinne ei kuulu -Huom. vastatarkka-ammuntatoiminta.

Muiden aselajien perustuntemusta voi lisätä esim. mpkry:n kursseilla. Todellisessa toimintaympäristössään tarkka-ampuja ei ole yksin. Näiltä kursseilta saa myös lisätietoa mahdollisen vastustajan toimintatavoista. Pitäähän riista tunnistaa. ;)

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 16, 2005, 17:29

Itse metsästän ja se on hyvää TA treeniä, mutta ei kuitenkaan aivan sitä mitä haen. Kieltämättä hyvä ajatus on myös lähteä Viikin lintutorniin ja ottaa ase mukaan. Vielä kun rölli päälle niin alkaa sana todellisesta bongarista levitä. Ymmärrät varmaan TA harjoittelun käytännön ongelmat kun aseenkanssa ei parane mennä ihan jokapaikkaan. Maaseudullakin on samat ongelmat ellei ole suurperijä. Olet kuitenkin oikeassa, että lintujen etsiminen on hyvin lähellä TA erästä tärkeää osa-aluetta eli tähystämistä ja tunnistamista. Voisi olla kokeilemisen arvoinen asia käydä jossain lintutornissa ja kaukoputken ja kiikareiden kera. Siihen kun yhdistää taistelijaparin yhteistoiminnan niin saattaa jengin naama venähtää tehokkaasta toiminnasta.

Simulaattori poistaisi lähinnä nämä uteliaat ympäriltä ja sillä voisi harjoitella montaa tärkeää osa-aluetta samallakertaa. Kun siihen vielä yhdistäisi PC:n laskentakapasiteettia niin laukauksenkin osumatodennäköisyyden ja piakan saisi laskettua. Valokuvia voidaan käsitellä jälkikäteen (Montteeraminen), jolloin samaan kuvaan voisi tehdä useita kymmeniä eri maali- ja tuulitilanteita. Kuvien ottoheteken todellinen tuuli ja suunta tulisi määrittää maastossa ja talentaa kuvan eri kohtiin. Kun kuvana olisi esim. Pahkajärven ampuma-alueen rinne asema niin vaikeutta kyllä löytyisi. Vaikeus on kuitenkin oikeiden TA välineiden käyttäminen keinotekoisten ristikkojen sijaan kuvan tähystämisessä. Sovellus pitäisi myös pyöriä tavallisilla ohjelmilla ja sopia videotykillä esitettäväksi. Montteeraus on ammattilaisen hommia ja mistä ko osaajia löytyisi esim. Killan käyttöön tulevan simun tekoon. Rahaa kun ei ole kuin se mitä te kiltalaiset jäsenmaksuina maksatte.

Otsikko:
Kirjoitti: SisuSusi - tammikuu 16, 2005, 20:27

~~Lainaus käyttäjältä: JHa~~ Kieltämättä hyvä ajatus on myös lähteä Viikin lintutorniin ja ottaa ase mukaan. Vielä kun rölli päälle niin alkaa sana todellisesta bongarista levitä.

Luin oman tekstin uudelleen ja pesen kyllä kädet tästä tulkinnasta. ]Voisi olla kokeilemisen arvoinen asia käydä jossain lintutornissa ja kaukoputken ja kiikareiden kera. Siihen kun yhdistää taistelijaparin yhteistoiminnan niin saattaa jengin naama venähtää tehokkaasta toiminnasta.[/quote]

Torneja kannattaa kokeilla. Naaman venähtäminen voi olla molemminpuoleista. Tarkka-ampujilla saattaa olla hyvin paljon opittavaa bongarien rutinoituneista tavoista välittää "kohteen" tarkka sijainti maastossa. Huom. Bongareilla on muuten kaapit väärällään ylimääräisiä spottaukseen soveltuvia laadukkaita putkia ja kiikareita.

~~Lainaus käyttäjältä: JHa~~Simulaattori... Rahaa kun ei ole kuin se mitä te kiltalaiset jäsenmaksuina maksatte.

Tavoite hyvä, toteutuskeinoa voisi vielä miettiä. Yhtenä vaihtoehtona on käyttää valmista pohjaa. Samalla saadaan aikaan oikeasti perusteellinen treeniväline. Esim. Instrumentoinnilla on valmista mallinnettua Suomalaista maastoa, sekä pelit ja pensselit tehdä homma kunnolla. Lisäksi Instrumentoinnin pohjilla esim. ballistiikka voidaan ottaa huomioon huomattavan hyvin. Halutulla tavalla liikkuvat maalit löytyvät maastosta valmiina, samoin muuttuvat sääolosuhteet jne.

Tällöinkin lopputulos todennäköisesti käyttää vain yhtä simulaattorikäyttöön muokattua omaa näyttöä käyttävää tähtäinmallia. Kiikarin läpi katsottava kuva poikkeaa todellisesta, optiikka joudutaan todennäköisesti poistamaan. :cry:

http://www.insta.fi/insta_defence_security/c3i_systems/mallinnus_ja_simulointi

Alkuperäinen ajatushan oli ilmeisesti simulaattori, jota voidaan käyttää kaikilla asepohjilla. Tässä voi olla hankaluuksia. Todennäköisesti onnistuu tehdä laitteisto jossa käytetään edellä mainittua muokattua "optiikkaa". Simulaattoriaseen perinteisesti mekaanisesti käytettävä "optiikka" voi olla softapohjaisesti säädettävä, sekä sivu-, että korosäätöjen ja suurennoksen suhteen. Lisäksi simulaatioon saa käyttöön erilaiset kaliiperit ja lataukset. Nämä ovat vain matematiikkaa. Asehan voi olla vaihdettava mikäli siinä on vakiot kiinnitysjärjestelmät mihin simulaattorin "optiikka" saadaan kiinni. Liipaisutapahtuman saa normaalistakin aseesta talteen esim. anturin avulla.

Otsikko: Kaukoputkenjalka TA:n käyttöön
Kirjoitti: JHa - tammikuu 17, 2005, 22:13

Oletteko löytänyt markkinoilta tähystäjän kaukoputkeen sopivaa helposti kohdistettavaa ja kenttäkelpoista jalkaa? Vaikeutena on tukeva ja silti kevyt jalka joka on riittävän matala makuuasennossa käytettäväksi. Tärkeä ominaisuus olisi myös helposti tehtävä kohdistus/suuntaus esim.etäisyydemittauksen tarpeisiin. Jenkeillä oli 2003 Häyhässä pätevän näköiset jalat. Onko tietoa mikä oli ko jalan tyyppi ja miten se näytti toimivan mittauksessa? Pääsikö joku testaamaan jalkoja?

Otsikko: Spotteriscope ja keskustelua tarkka-ammunnasta
Kirjoitti: MJ - tammikuu 18, 2005, 11:12

Moi,

Jos nyt en aivan väärin muista (mikä tietysti on mahdollista - korjatkaa, jos olen väärässä), niin Jenkeillä oli Häyhä 2003:ssa Bausch & Lomb M-144 Spotting Scopen jalat. Ko. jalat ovat kyllä kestävät ja melko järeät.

B&L M-144 on sotilasversio B&L:n siviili Elite 15-45x60mm tähystyskaukoputkesta. B&L M-144 on vedenpitävä yms... kovaan käyttöön suunniteltu USA:n armeijan stanu spotteri (kuuluu siis M-24 SWS -pakettiin, joka jaetaan joukoille), mutta Jenkit ovat pettyneet spotteriin siltä osin, että siinä ei ole MilDot-ristikkoa tai ylipäätään mitään mittaristikkoa etäisyydenmittaukseen. Jenkkiarmeijan ta:ttein mukaan hyvä spotteri maalin havainnointiin ja tähystämiseen (tietysti myös iskemien/osumien) , tuulen lukuun (lämpöväreilyn avulla) ja yleiseen observointiin.

Joka tapauksessa jenkkita:t ovat kritisoineet M-144:ää erityisesti etäisyydenmittaukseen tarvittavan ristikon puuttumisesta, M-144:llä ei etäisyyksiä pysty mittaamaan (muutoin kuin silmämääräisesti). No, M-24 pakettiin kuuluu Steinerin binot (mittaristikolla) ja tietysti Leupold Mark 4 10x40mm M3A LR/T tähtäinkiikari aseen päällä. Näillä sitten plus tietysti GPS:llä Jenkkita:t yrittävät mittailla etäisyyksiä. Kovin pitkälle ei Steinerin katselukiikareilla eikä aseen tähtäimellä mittailla, mutta GPS auttanee aika paljon, siinä missä optiikan rajat tulevat vastaan.

Vastoin yleistä uskomusta vain ta-kouluttajat saavat nykyisin yli $10 000 maksavan laser-etäisyysmittari, eivät siis normaalit ta-teamit. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Jenkin täytyy olla Staff tai First Sergeant ta-kouluttaja (tietysti upseeritkit voivat saada laserin, jos ovat ta-koulutettuja, mutta USA:n asevoimien ta:ttein pääkoulutuskeskuksissa Ft. Benning (US Army) ja Quanticossa (USMC) NCO:t vastaavat ta-koulutuksesta, yhden upseerin toimiessa vain kulloisenkin käynnissä olevan kurssin ns. muodollisena johtajana).

Keskusteluna tarkka-ammunnasta voi todeta, että USA:n asevoimissa (US Army, sisältäen, ns. kevyet jalkaväkipataljoonat, mekanisoidut pataljoonat, laskuvarjo- ja ilmakuljetuspataljoonat) on yhteensä vain 340 tarkka-ampujaa plus tietysti Merijalkaväen (USMC) omien pataljoonien ta:t - elikä karkeasti n. 500 ta-vakanssia/virkaa. Kolme kahden ta:n tiimiä on per kevyt, laskuvarjo- ja ilmakuljetuspataljoona ja mekanisoiduissa pataljoonissa on yksi kahden ta:n tiimi per komppania vastaavasti.

Ft. Benningissä järjestetään seitsemän viiden viikon ta-kurssia per vuosi, josta n. 40-50% kurssilaisista putoaa per kurssi. Se on melko suuri määrä ottaen huomioon fakta, että miltei kaikki kursseille hakijat ovat käyneet jo oman joukkoyksikkönsä perus ta-kurssit ja kaikki ovat jo usean vuoden palvelleita ammattisotilaita Private First Classista Sergeanttiin ja kaikkien on pitänyt läpäistä terveys-, psykologiset- älykkyys- ja fyysiset testit. USA:n asevoimien doktriinin mukaan kahden ta:n tiimi on pienin ja ainoa sotilaselemetti, jolle annetaan kokonaisen tehtävän (missio) suunnittelu- ja toteutusvastuu. Tämän vuoksi Jenkkien ta-tiimit ovatkin koko asevoimien pienimpiä strategisia yksiköitä.

No, niin, tulipa pitkä lisäjorina, mutta se sopii hyvin tämän topikin "Keskustelua tarkka-ammunnasta" alle ja toivottavasti herättää keskustelua.

Carpe Diem,

MJ

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - tammikuu 18, 2005, 17:57

Noista MJ:n mainitsemista TA:sta sen verran vielä että hän ilmeisesti tarkoitti USAn sotavoimien TA-vakansseja. Koulutettuja TA:ta (jotka siis on suorittaneet jossain uransa vaiheessa TA-kurssit) on enemmän mutta kerrallaan määrävahvuuteen kuuluu aika vähän TA-jamppoja jopa USAssa. Jenkkien etu lienee se että määrävahvuuksien verran löytyy ihan hyviä ta-miehiä. Suomessa lienee edellinen tilanne se, että määrävahvuuksien täyttämiseksi osa ta-sijoitetuista ei ole saanut ta-tehtävään joko mitään tai ainakaan riittävää koulutusta. Ajan kanssa tuokin kyllä hoituu kun ta-koulutus alkaa olle paremmalla mallilla PV:lläkin.

USAssa virallisten tarkka-ampujien lisäksi on sitten erilaisia sharpshootereita ja Designated Marksmaneja joilla saattaa olla hyvääkin TA-kalustoa käytössä mutta joidenka TA-koulutus voi olla hyvää tai olematonta ja joiden käyttö ta-tehtävissä vaihtelee sitten aivan johtajien ymmärryksen asteesta. Näiden päälle on sitten omalla rahalla ostettuja kiikaritähtäimiä joita eri konflikteissa montteeratanaa M16A2:sten päälle heti kun esimiesten silmä välttää.

Noista spotteripuktien jaloista sen verran että matalia hempuleita pöytäjalkoja on näkynyt mutta tukevia ja matalia ei hirveästi ole tullut vastaan koska niiden kysyntä on vähäistä. Tukevia korkeita jalkoja löytyy koska kilpa-ampujat tarvitsevat niitä 80-100mm objektivilla varustettujen Optlythien, Kowien, Zeissien ja vastaavien kalliiden putkien jalustoiksi.

Manfrottolla voisi olla jotain sopiva jalkoja, ainakin laatu on erinomaista mutta niin taitaa olla hinnatkin.

Otsikko: Jenkkita:t
Kirjoitti: MJ - tammikuu 18, 2005, 19:02

Moi,

HJu on aivan oikeassa, sillä tarkoitin juuri vakinaisia virkoja eli vankansseja - niitä on vain 340 ta-virkaa US Army puolella plus noin reilu 100 ta-virkaa USMC puolella. Eli tosi vähän verrattuna mihin tahansa muuhun ammattisotilasvirkaan (vakanssiin) etenkin sotia käyvässä suurvalta-armeijassa. Kuten HJu totesi, niin koulutettuja tarkka-ampujia on sitten puolestaan paljon sekä vakinaisessa väessä (ei kuitenkaan ta-virassa), että reservissä.

Samoin jälleen kuten HJu sanoi, DM:ä ja erilaisia sharpshootereita on paljon, jotka ostavat käytännössä omalla palkallaan pelit ja pensselit.

Eli summa summarum, Jenkeillä on samat ongelmat kuin meillä - ei ole spotteriputkia mittausristikolla (paitsi ne mitä molemmissa maissa omalla fyrkalla on ostettu). Sama tilanne on lasermittareiden kanssa, eipä ole Jenkkeilläkään "talon" puolesta lasereita, muuta kuin hyvin harvoilla ja valituilla (lue ta-kouluttajat, jotka ei niistä luovu, eikä heidän tarvitsekaan, kun ovat kouluttajia). Tästä syystä mm. kaupalliset Leicat, Bushnellit ja Newconin lasermittarit ovat kovaa valuuttaa myös Jenkeillä.

On kyllä aika jännä tai erikoinen juttu, ettei noita spotteriscopeja vieläkään valmisteta kunnon mittaristikolla juurikaan minkään valmistajan taholta. Kyllä Jenkitkin silmä kovana tähyilivät erään suomalaistiimin spotteria vuoden 2003 Häyhässä. Jälkikäteen Jenkit totesivat, että olipa vaikeaa ampua tuntemattomille etäisyyksille ja vielä pitkälle. Jenkit ehdottivat myös, että kisan ampumaetäisyydet annettaisiin tai laserinkäyttö sallittaisiin. Eli helppo ei ole kenenkään ampua tuntemattomille etäisyyksille, ei edes ammattilaisten.

Jenkkitiimin ja/tai tiimien pitäisi tulla tänä vuonna osallistumaan Häyhä 2005:een, kun herrat ovat Bagdadistakin kohta kotiutuneet. Ennen joulua sain viestin, että ainakin yhden tiimin, mahdollisesti kahden tiimin pitäisi tulla - saapi nyt nähdä. Tervetulleita ovat tietysti.

Carpe Diem,

MJ

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 20, 2005, 08:48

Kaukoputken jalan osalta on suurin ongelma HJu:n mainitsema valmistajien keskittyminen pelkästää korkeisiin jalkoihin jotka sopivat pystyasennosta tähystämiseen, mutta jotka painavat liikaa eivätkä mene riittävän matalaan asentoon. Matalat jalat jotka markkinoilta löytyvät on enemmän kamerakäyttöön suunniteltuja ja aivan liian heppoisia maastokäyttöön. Toinen ongelma on sopivan suuntausmekanismin löytäminen jolla putken mahdollisen mittaristikon saisi kohdistettua nopeasti ja tarkasti haluttuun paikkaan. Tähän vaihtoehtoisia tapoja korkeuden ja sivusuunnan säätäminen mallia mikrometriruuvi-periaatteella ja toinen vaihtoehto on kitkapallo. Mikrometriruuvillisia jalkoja saa kyllä kaupasta, mutta ne ovat hintavia ja painavia. Tämmöisen jalan irroitettavan säätöpään asentaminen matalaan jalkaan on melko koominen näky. Kitkapallo on hyvä vaihtoehto nopeaan suuntaamiseen, mutta se tahtoo olla työläs tarkkaan kohdistamiseen. Paras vaihtoehto olisi näiden kahden tavan yhdistäminen pistooli kahvaan eli mallia Manfrotto jossa olisi lisäksi hienosäätö mikrometriruuvilla tarkkaan kohdistamiseen.

Koska en ole tälläisen jalkaan törmännyt markkinoilla niin olisiko jollakin asesepällä tai muuten ammattilaisella kiinnostusta kehittää TA-käyttöön ja ampujan käyttöön sopiva jalka. Uskon, että varsinkin TA-käytössä tälläiselle jalalle olisi laajastikin käyttöä. TA hommiin ei tunnu hyviä varusteita saavan muutenkuin itse tekemällä. Siviili tuotekehittelijät eivät marginaaliryhmiä huomioi ja armeijoilla epäsuoratuli on niin paljon seksikkäämpää kuin TA:n varusteista murehtiminen. Tämä olisi hyvä lisä listaan toimivia vehkeitä joista tuli tai tulee kaupallisia tuotteita. Autan tuotekehittelyssä ja testaamisessa jos joku asiasta kiinnostuu.

1.Kilta Drag Bag

2.TASS

Otsikko:
Kirjoitti: MSa - tammikuu 20, 2005, 13:20

Terve,

Spotteriputken jalustasta. Sain kylkiäisenä Tascon tekemän jalan. Putki tulee kiinni pienee tasoon, tason korkeus maasta säädettävissä noin 25-40cm. Jalassa on säätöruuvi, jolla koron saa säädettyä tarkasti. Varsinaista "ruuvattavaa" sivusäätöä ei ole, mutta olen havainnut että spotattaessa jalkojen kärjestä saa erinomaisesti säädettyä sivun.

Jalka on kohtuullisen jämäkkä. Jalat ovat alumiinivalua/profiilia ja muutenkin metallia enemmän kuin muovia. Pieni tuuli ei heiluttele sitä minnekään putken kanssa.

Jalustajan ei todellakaan ole mikään milspec tai edes monien mielestä laadukas peli. Mutta niin vain on, että kun kiinnitin siihen NXS MLR:n, niin pystyin vielä tarkentamaan etäisyydenmittauskykyä verrattuna kiväärin päältä tapahtuvaan mittaamiseen.

Mulla oli ko. jalka mukana Nixulassa 2004, jossa jotkut sitä käpistelivätkin.

MSA

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 20, 2005, 17:18

En ole nähnyt jalkaa, mutta valmistuttajan muu laatu tuntien tuntuisi lähes ihmeeltä jos jalalle voisi povata pitkää ikää.

Jos miettii esim. Häyhässä tyypillistä tuliasemakortin tekoa niin tulialue on monesti yli 100 astetta ja sieltä tulisi löytää nopeasti mittauksen sopivia kohteita ja mitata etäisyydet niistä. Alusta ei ole yleensä tasainen ja tulee ala- ja yläkulmia. Pelkästään koro ei riitä säädöksi. Pitäisi pystyä myös nopeasti kallistamaan jalkaa. Jalkojen päiden siirto toimii jotenkuten sivuttaissiirrossa, mutta siinä on omat vaikeutensa epätasaisessa maastossa. Kun vielä mukana mittauksessa on lämpöväreily ja oma liikehtiminen säädettäessä jalkaa tulee jalan olla tukevasti alustalla. Alusta on yleisesti hiekkaa.

Jalalta vaaditaan myös nopeaa toimintakuntoon saattoa jolloin jalkojen avutumista ei saa lukitukset haitata ja kiinnittäminen spotteriin tulee olla tarvittaessa nopea.

Täytyy kuitenkin tutustua jalkaasi tarkemmin.

Otsikko:
Kirjoitti: MSa - tammikuu 20, 2005, 17:46

Jep, pitkäikäisyydestä en osaa sanoa. Tasco on tasco.

Nixulassa hiekalta ammuttaessa vehje oli varsinkin sangen käytettävä. Tosin tähystyssektori oli vian sen 10-20astetta, jolloin sivukääntelyitä ei tarvittu. Mutta hiekalla ollessa jalustaa oli sivusuunnassa helppo justeerata.

Kotopuolessa testaillessani oli alustana normaali metsäsarekeen sammal saven päällä. Siihenkin alustaan "juntatessa" kiikarin oli se positiivinen yllätys tarkkuuden ja käytettävyyden suhteen.

Mutta summa summaru kamerajalkaan verrattuna vehje on selkeä parannus ja toistaiseksi se on ollut positiivinen yllätys. Jos nyt 20e tuotteetteelta joka on saatu ilmaiseksi voi paljoa odottaa...

MSA

Otsikko:
Kirjoitti: VTu - tammikuu 20, 2005, 18:10

Onkos kukaan koittanut rakennella tuollaisesta maanmittaajien käyttämästä teodoliitin jalustasta mitään? Niissähän taitaa olla aika hyvät säädöt(?) ja käsittääkseni juuri nämä säädöt ovat se vaikein osa. Varsinainen jalustahan on liian korkea, mutta helpompihan niitä jalkoja on lyhentää kuin kasvattaa pituutta. :wink: Uudet ovat tietysti tolkuttoman kalliita (mutua, ei perustu mihinkään muuhun), mutta käytettyjä olen nähnyt suht' edullisestikin.

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 20, 2005, 19:27

Teodoliitin säädöt olisi poikaa kunhan ne saisi pienempää ja kevyempään pakettiin. Vaikka puujalat katkaisikin niin silti se on edelleen massiivinen. TA käytössä jalka kulkee aina mukana ja se ei saa olla liian raskas ja massiivinen. Muuten se jää reppuun ja siellä pysyykin.

Otsikko:
Kirjoitti: SO - tammikuu 21, 2005, 18:04

Itelle on tuleva seuraavanlainen köyhis-malli kunhan saan muutaman muun projektin tehtyä ensin pois alta. Tämä on ihan pelkästään oma ajatus kyseiseen käyttöön soveltuvasta vehkeestä.

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora/images/ta/jalusta1.jpg%22%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora%20...%20lusta1.jpg%22%3Ehttp://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora/images/ta/jalusta1.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3C/URL%3E%3Ce%3E)

Perusjalusta on ihan yksinkertainen ja sormiruuveilla saa korkeuden karkeasäädön tehtyä. Kuljetusvaiheessa jalat vaan taitetaan alas puikoksi.

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora/images/ta/jalusta2.jpg%22%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora%20...%20lusta2.jpg%22%3Ehttp://www.kolumbus.fi/sampsa.olkinuora/images/ta/jalusta2.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3C/URL%3E%3Ce%3E)

Säätölaite on jalustan suhteen 360 ympäri pyörivä ja se kiristetään haluttaessa jalustaan ruuvilla. Säätölaite on kolmella sormiruuvilla säädettävissä, siitä saa hienosäätää kiikarin vaateriin ja koron sopivaksi. Levyjen välissä on jouset joten säätö pitäisi toimia molempiin suuntiin jouhevasti. Ajatuksena oli että kiikarin tms. kiinnitys hoituu staagilla jossa on kierre toisessa päässä joka yhtyy kiikariin ja sitten laite vaan pudotetaan tuohon säätölaitteen päällä olevaan reikään ja valmis. Staagin on tarkoitus olla tähystinlaitteessa valmiina ettei sitä tarvitse erikseen ruuvailla.

Vähän siinä on vielä avoimia asioita mutta uskoisin sen olevan vakaampi kuin tärisevä käsi. Ajatuksia?

:roll:

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 21, 2005, 19:22

Jalusta on hyvä eli yksinkertainen on kaunista. Säätölaitteesi kaipaa kyllä kehitystä koska siinä on mielestäni turhan monta säädettävää osaa sillä saavutettavaan säätöalueeseen nähden. Ideaali on tilanne, että suuntaat putken kuten pistoolin kohteeseen ja säädät ristikon sormiruuveilla tarkkaan pisteeseen. Korkeussäätö onnistuu sarana-tyyppisellä ratkaisulla jossa on toisessa päässä sormiruuvi tai pieni vanttiruuvi. Saranan alaosa kinnittyy alustaan ja yläosa putkeen omalla pikalukituksella. Jalka kaipaisi kuitenkin pallonivelen jolla karkea säätö onnistuis nopeasti. Yksi mahdollisuus olisi jalan keskiosan muovaaminen alhaalta koveraksi ja poraamalla siihen keskelle reikä. Reikään asennetaan kierretanko jossa on päässä alumiinipallo. Kierretanko kiinnitetään niin, että pallo jää keskiosan alle syntyneeseen "pesään" ja iso sormiruuvi kiristää sen keskiosan päältä. Tälläisen olen tehnyt ja se toimii. Kierretankoon kiinniteään sarana. Ongelma on edelleen sivun hienosäätö. Miten sen toteuttaisi yksinkertaisesti? lOlen kokeillut alumiini kehystä jossa kiskoissa kulkee ruuvipenkin tapaan keskikappale. Säätö on vain turhan jäykkä. Tämä paketti pitäisi saada vielä nyrkinkorkuiseksi mötikäksi.

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - tammikuu 21, 2005, 19:50

Manfrottolla on joissain jalustoissa "pistoolikahva"-säätö. Eli kaukoputken/kameran/ alla on kahva jota puristamalla säätö sivu/kallistusmielessä vapautuu.

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 21, 2005, 19:58

Peli on hyvä, mutta on turhan korkea ja painaa 800 g. Tästäkö saisi kevyemmän ja pienemmän version joka olisi edelleen pystyasennossa ja siihen päähän mikrometrisäätö ja pikalukitus.

Otsikko:
Kirjoitti: espo - tammikuu 24, 2005, 10:12

SO:n jalustan hienosäätö ollee ehkä riittävä jos se tehdään riittävän hienolla kierteen nousulla ja jos ensin saadaan tähystin kohdistettua jollain tavalla lähes oikeaan suuntaan. Eli jos tuohon pistää päälle pienen (ja matalan, esim gitzon tai novoflexin, köyhät voi ostaa myös manfrotton) kuulapolven, jolla saa karkeasuuntauksen tehtyä, niin sitten jää hienosäätö tuolle toiselle mekanismille. Samoilta valmistajilta löytyy myös toimivia, klapittomia tähystimien pikakiinnitys nippeleitä. Luulen että riittävä hienosäätöisyys saadaan aikaiseksi vain 'mikrometriruuvien' avulla, ja sellaiset ovat hankalia tehdä maastokelpoisiksi, eli laitetta ei saisi sitten sotkea esim hiekkaan. Suuntaus kun pitäisi voida tehdä jopa alle 0,05 mrad tarkkuudella.

Otsikko:
Kirjoitti: SO - tammikuu 24, 2005, 12:44

Geometria on siitä v....umaista että sitä on paha huijata.

Jos ei nyt mennyt laskut pahasti sekaisin niin oletetaan nivelpisteiden etäisyydeksi 100mm ja ruuvin nousuksi 0,5mm niin 1MOAn (n.0,0166 ast) säätö tarkoittaisi että säätöruuvia pitää kiertää 1/17 osakierrosta eli noin 20 astetta joka on vielä inhimillistä. Välys pitäisi pysyä nollassa noiden jousien takia. Pienestä kaikki on kiinni.

Eli vastainen kateetti on 0,5mm/17 = 0,0294mm ja viereinen kateetti sen oletetut 100mm.

:wink:

No menihän ne vähän sekaisin, kun joutu korjaamaan

Otsikko:
Kirjoitti: espo - tammikuu 24, 2005, 15:04

Jos ihan kaikkein ihanteellisimman säätötarkkuuden saisi aikaan, pitäisi tuon säädettävyyden olla luokkaa 5 mm/100m siirtymä tähtäyspisteessä eli noin 1/6 MOA... puolen millin nousulla em esimerkissä ei paljoa saa aikaan, pitää olla vielä hienompi nousu. Josko joku purkaisi jonkun vanhan tähtäimensä ja käyttäisi sen tornien säätökierteet hyväksi? Toisaalta painoa voi olla tähystimellä puolentoista kilon verran plus puolisen kiloa jalustan muita osia, joten parikiloista mötikkää pitäisi pystyä siirtämään ilman että vastajousi antaa periksi. Taitaa vaatia jotain muuta kuin jonkun vanhan tähtäimen säätönuppeja. Josko joku tietää jonkun laitteen jonka varaosiin jo tehdään tuollaisia hienokierteitä ja näitä saisi hankittua 'halvalla' myös muuhun rakenteluun? Paljonkohan maksaa teettää jollain hienomekaniikkaan taipuvaisella pajalla säätöakseleita sopivalla kierteellä?

ps. Kuinkahan tuollainen hienosäätö onnistuu maastossa jossa ei ole esim sementtialustaa tai kalliota mille jalustan pystyttää....

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - tammikuu 24, 2005, 20:56

Burris Opticsilla on matala mikrometrisäätöinen tripodi joka maksaa USAssa luokkaa 50 dollaria. Kenttäkelpoisuudesta on vaikea sanoa mitään ja korosäätövaraa on aika heikosti.

Itsellä on "välikoon" (korkeudet 20cm - n. 50cm) mallia oleva halpa tripodi spotterikaukoputkelle mutta se ei toimi kovin tiheän aluskasvillisuuden kanssa koska korosäätövara ei oikein riitä.

Hyvä peli olisi periaatteessa sellainen tripodi jossa olisi vähintään metri korovaraa mutta jonka saisi tarvittaessa hyvin matalaksi (20cm tai alle). Ongelmana näissä on suuri pituus kuljetuskunnossa, paino ja vieä hintakin. Yksi aika fiksulta vaikuttava on SLIKin Sprint Mini joka maksaa Suomessa 89 Euroa. Ainoastaan tuo kaukoputken pikasäätö on tuossa vähän hankala käyttää ainakin hanskat kädess talvella. Pituus kantokunnossa 358mm, matalin korkeus käyttökunnossa 162mm, suurin korkeus 1100mm, paino 738 grammaa. Eutna tällaisessa on että niistä on hyötyä myös AKE-hommissa ja yleisessä tähystyksessä.

USAssa Ray-Vin ja Ewing tekevät erilaisia tactical tripodeja mutta niiden yhteinen nimittäjä on +200 dollarin hinta sekä se, että niiden korosäätövara on aika vaatimaton. Kovassa maastossa niiden säädöt ei myöskään oikein riitä. Vastineeksi ne ovat kestäviä ja kenttäkelpoisia.

Otsikko:
Kirjoitti: JHa - tammikuu 24, 2005, 22:59

Rupeshan sitä löytymään tripodeja jotka kestäisi käytössä. Ray-Vin:n military jalat kestää kyllä käyttöä, mutta pystyssä pysyminen epätasaisessa maastossa on ?. Korkeuden säätövaraa saa löytyä, mutta ei mieluiten "jaloista" kuten siviilijaloissa yleensä on. Kaikki lukitukset pettää ja tuottaa ongelmia jossain vaiheessa. Yksinkertainen on kaunista.

Otsikko:
Kirjoitti: SO - marraskuu 17, 2006, 19:43

Pari kuvaa rototyypistä. Säätölaitteena toimiva giottosin kuulanivel on sieltä mihin ei aurinko paista mutta itse jalka toimii hyvin. (Ehkä jokupäivä stefoilla varustettu mikrometri säätöpää tulee ulos sorvista.) Jalassa ei ole mitään varsinaisia säätöjä, mutta korkeutta voi muuttaa asettamalla jalkoja eri asentoon. Lisävarusteena on 10cm pitkä jatkopala jalan ja kuulanivelen väliin.

~~(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img471.imageshack.us/img471/292/%20...%20uk7.th.jpg%22%3Ehttp://img471.imageshack.us/img471/292/p8090009uk7.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)~~

~~(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img397.imageshack.us/img397/9045%20...%20qh2.th.jpg%22%3Ehttp://img397.imageshack.us/img397/9045/p8090012qh2.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)~~

Otsikko:
Kirjoitti: HJu - marraskuu 18, 2006, 17:27

Yksi kohtuullisen hyvä kombinaatio on Velbonin Ultra-MAXi-F, siitä säätöosat pois ja Manfrotto 410 mikrometrisäätöpää tilalle. Vaatii väliin vielä muutaman euron adapterilevyn. Ikävä kyllä koko helahoito alkaa maksamaan ja painamaan jonkin verran. Tripodi 100 Euroa (noin), mikrometripää noin 160 Euroa, adapterilevy 5-10 Euroa. Tripodin paino noin kilo, säätöosa 1,2 kiloa. Eli jalustakokonaisuus painaa jo aika paljon, on tosin tukevakin.

Vähän edullisempi tapa olisi seuraava:

Slik SPRINT Mini tripodiksi. Hinta Rajalacamerassa 69 Euroa.

Säätöosaksi Manfrotto 460 MG magnesium kinopää hinta noin 79 Euroa.

Adapteri 10 Euroa ja kokonaishinta on samoissa kuin pelkkä Manfrotton 410 mikrometrikinopää. Tästä säätöosasta ei kyllä ole omakohtaista kokemusta ja 410:n karkeasäätö on kyllä kätevä maastossa.

Sprint Mini painaa 740 grammaa. 460MG painaa 400 grammaa. Eli painon saisi puolitettua ja hinnankin lähes.

TARKKA-AMPUJAKILTA

Avoin Keskustelu => Tarkka-ammunnasta yleisesti => Aiheen aloitti: JHa - tammikuu 15, 2005, 18:30