Tuossa petausjuttuja lukiessani huomasin mm. Koheltajalla olevan melkoisesti hyviä vinkkejä, siispä toivottavasti tähänkin aiheeseen löytyy hyviä ehdotuksia... Ja sitten alustuksesta itse asiaan!
Valmistin viime talvena lasikuitutukin koko tukin mittaisella alumiinisella petauspalkilla, periaatteena 'kokemus opettaa'. Ja opettihan se, mm. paremman tavan koko laminointiin. Lisäksi nykyinen ase on ihan mahdottoman raskas, johtuen hyvin pitkälti tukista. Ja rumakin tuosta tekeleestä tuli, vaikkei se olekaan kuin sivuseikka. Mielessä on ruvennut siintelemään uuden, paremman tukin teko.
Ongelmana on muotti: sopiva tukki olisi kyllä tiedossa, mutta siihen ei saisi jäädä jälkiä 'kopioinnista', kun ei ole oma. Käsittääkseni vaihtoehtoina on valmistaa alkuperäisestä tukista esim. kipsimuotti, johon sitten laminoidaan lasikuitua, tai päällystää originaalikappale Gelcoatilla (tai jotain sinne päin) ja laminoida kuidut sitten tämän 'muotin' sisään. Jälkimmäinen ei ole tuttu prosessi, joten liekö se edes noin menee?
Millä aineella alkuperäinen tukki kannattaisi käsitellä ennen kipsipaljuun laittoa, jottei kipsi tarttuisi siihen kiinni? Tai vaihtoehto kahden kohdalla ettei tuo Gelcoat tartu kiinni?
Tarkentavia kysymyksiä kannattaa esittää, jos ei valjennut mitä ajan takaa... :)
:idea:
Itse tekisin seuraavasti:
Teippiä mallitukin päälle suojaksi.
Teipin päälle vaha/irroitusaine ja sitten gelcoat. Gelcoat jää (toivottavasti) valmiiseen muottiin kiinni ja tekee "sileän" pinnan. Tämän gelcoatin päälle laminoidaan hartsilla lasikuitumattoa. Jokaisen kerroksen jälkeen kannattaa yrittää poistaa ilma pois mahdollisimman tarkkaan kerrosten välistä esim. pensselillä.
Kun on tarpeeksi 4-5 kerrosta laminoinut, annetaan kuivua. Sen jälkeen irroitetaan muotti. Muotin sisäpintaa voi vielä korjailla mikäli se ei ole ihan tyydyttävä.
Lopullisen tukin voi sitten tehdä vaikka hiilikuidusta. Kun se kuitenkin maksaa, kannattaa alimpiin kerroksiin (eli niihin jotka tulee näkyviin) laittaa hiilikuitua ja sitten väliin lasikuitua budjetti syistä. Tämä on ihan yleisesti käytetty "kusetus". Hiilikuitu tulisi laminoida epoksihartsilla tosin joskus on onnistuneesti laminoitu lasikuituun tarkoitetulla polyesterihartsilla joka on myös halvempaa. H-kuitumatto ei kovin helposti sitten taivu "tiukkoihin" paikkoihin ja kannattaa yrittää ostaa maltillisen paksua mattoa, vaikka sitä joutuisikin laittaamaan useamman kerroksen. Kuitumatot on hyvä laminoida ristikkäin että saa lujuutta paremmin valmiiseen kappaleeseen.
H-kuitua varten olisi hyvä olla alipainepussi, joka "imee" kuidun muottia vasten kovettumisvaiheessa, onnistuu myös ilman sitä. Apuna voi käyttää myös infrapunalämpövaloa joka nopeuttaa kovettumista oleellisesti. Kannattaa tutustua myös keltaisen irroituskankaseen joka imee liian epoksin pois jättäen mattapinnan.
Siinä tuo pääpiirteittäin, lisäksi hiomista ja hankaamista. Kannatta käyttää hengityssuojainta ja suojata paikat hyvin kun tuo meinaa on hiukan sottaista puuhaa ja pääkin mene sekaisin.
Valmiin tukin pintaa ei kannata välttämättä hioa, koska kuitujen katketessa sen ominaisuudet häviää. Kannattaa panostaa hyvän muotin tekemiseen. Sitähän voi sitten miettiä tekekö umpinaisen vai onton ja miten paksun ja mistä kohti halkaisee ja miten saa pois muotista. Reikiä poratessa terät tylsyy äkkiä, samoin voi odottaa koneistettaessa. Jos lopullinen pinta on epätasainen, kuten yleensä, voi sitä tasoittaa jälkeenpäin epoksilla. Ja monesti kun laittaa paljon epoksia, ei hiilikuidusta tulevaa painonsäästöä huomaa muualla kuin lompakossa...
:wink:
Työlästä puuhaa mutta jos on hyvä verstas ja paljon aikaa niin kannattaa kokeilla.
ei siihen tukkiin mitään teippiä tarvi ensin laittaa.riittää kun hyvin vahaa 3kertaan ensin sitten irroitus aine vain päälle,joka täytyy myös osata oikein levittää siihen. tukin voi maalata muottiin valmiiksi ja sitten laminoida se.lopputulos valmis maalattu tukki.aramidi kuitua ja rihmaa voi käyttää vahvikkeena myös,erit,vahvaa ja kevyttä kuitua jota käytetään mm,nosto taljoissa.
No mutta nyt kuulostaa siltä että on ammattilaiset liikkeellä :wink:
Montako tukkia olette väkertäneet? Oletteko koskaan tehnyt niin että styrofoamista on ensin tehty perustukki ja siihen on sitten laminoitu hiilikuitua/aramiidia päälle?
Itsellä on tämä foami sisuksinen tukki pyörinyt mielessä viime kesästä asti mutta en ole vielä aloittanut sen tekemistä.
en nyt ammattilaiseksi mene itseäni kehumaan,mutta uskon asiasta jotain tietäväni. olen aikaisemmin rakennellut suihkumoottori lennokkien muotteja ja niistä laminoinu valmiita osia itelle ja välillä kavereille. materiaaleina niissä hiili,aramidi, kevlar,lasikuitu kankaat ja rihmat tai rovingit tarpeen mukaan paikoissa jossa lujuutta tarvitaan. mielestäni hiiltä kannattaa käyttää vain erityistä lujuutta ja jäykkyyttä vaativissa paikoissa,kun sekin kankaana painaa jo enemmälti aika lailla.kiväärin tukissa kannattaa mielestäni miettiä tarkkaan etukäteen missä tosiaan lujuutta tarvitaan,ja miettiä sen mukaan laminaatin koostumus ym jäykisteet valmiiksi,eikä vasta sitten kun hartsit onjo muotissa ja kiire painaa niskaan kun esim,kipa geigi. epoxin purkkiaika on noin 35-45minsaa lämpötilasta riippuen missä työskennellään.kuidut tietysti pitää olla kans etukäteen leikattu. olen itekin miettiny kuitutukki projektia mutta toistaiseksi olen laittanu hankkeen jäihin,kun muottien tekeminen on aika työläs juttu ja siksi niitä ei kannata tehdä yhden tukin takia.pitäisi olla useampi joka haluaisi samanlaisen tukin jotta homma tosiaan kannattaa,,omassa projektissa oli ajatellu käyttää ns "sandwich"rakennetta,eli kerosittain kuitua ja 3mm paksua polyuretaani levyä välissä jolla kasvatetaan riittävä paksuus seinämälle kohtuullisella kuitumäärällä kun kuitu imee hartsia itseensä noin 1.2kertaisesti painoonsa nähden ja siksi kuitua ei kannata muurata hirveästi,varsinkaan tarvitaan paksumpi seinämäistä laminaattia.vakuumi laminointi on tapa jolla saadaan erittäin kevyitä ja lujia laminaatteja aikaan,mutta en sitä silti suosita sitä ellet ole perehtynyt asiaan.vaatii erikois juttuja kuten alipainekompressorin,paineensäätimet, pussit,ja erinlaisen muotin kuin tavallinen laminointi,kun alipaineen voima on aika uskomaton.0.5bar vacuumi kehittää jopa 600-700kg:n pintapaineen neliö sentille muotissa ja siksi muotit täytyy olla erittäin lujat ja ,osat valmistetaan 2 puolikkaana ja kovettuneina vasta puoliskat yhdistetään. normaali laminoinnissa osat voidaan yhdistää hartsin vielä ollessa pehmeää. vacuuni laminoinnista vielä sen verran että työtekniikat täytyy olla hallussa tai muuten huomaat hiovasi alipainepussia tukinpäältä pois kun tekniikka petti ja seon jäsähtäny mukaan tai sitten pohjatyöt ei ole onnistunu ja laminaatti ja muotti onkin yhtä puuta,, ja homma alkaa alusta,, mutta jos homma on hallussa saa muutaman tunnin työn jälkeen muotit avattua ihmetellä tod,kevyttä valmiiksi pintaväreissä olevaa uniikki tukkia jotka tod näk,on 100 kertaa parempia kuin jokin mc millan esimerkiksi.onhan se kuidusta tehty mutta hinta laatu suhde ei vakuuta. paksu laminaatti polyuretaani vaahdolla täytettynä ei voi olla hyvä kaikinpuolin,,olisivat edes tehneet niin että puoliskojen liitokset olisivat kohdillaan eikä 1mm eri tasassa,näyttää kurjalta ulospäin eikä saa kittaamatta siistiksi(anteeksi millanien omistajat,oma mielipide) jää vähän väkisin maku et priima hinta sekunda tuotteesta,, jos tukin teko edelleen kiinnostaa niin suositan kun itse tekemällä siitä saat juuri niin hyvän ja hienon kuin haluat,,,
En minäkään ole yhtään tukkia tehnyt eikä ole käynyt mielessäkään. Kokemusta on ilmankerääjistä ja ilmanohjaimista, splittereistä, siivistä yms.nelipyöräisiin liittyvästä tavarasta.
Sitähän on mahdollista teettää muotti suoraan 3D kuvasta jonka kone jyrsii, jos tosiaan haluaa tuollaiseen ryhtyä ja että on tarpeeksi porukkaa mukana. Tosin tukki tarvitsee ensin mallintaa.
Onko teillä tukin muoti jolla ulko kuori saadaan tehtyä vai teettekö ensin sen jostain tietystä tukista.
Osaako kukaan sanoa, millainen käyttömahdollisuus on McMillanin tukeissa Nagantin lukolle? Onko kellään tietoa? Himoan tuota A2-tukkia.
Itselleni olen siis tehnyt yhden tukin, joka oli se harjoittelukappale. Kaverille tehtiin sen jälkeen paljon hienompi, kevyempi ja muutenkin parempi. Nyt olisi vuorossa se kolmas.
Mites Kampsa tuon polyuretaanilevyn kanssa, mistä sitä saa ja millaista se on? En ole polyuretaanin kanssa tietääkseni pelannut kuin vaahtona... :roll:
Itselläni ei ole aikomusta rakentaa hiilikuitutukkia, ainakaan vielä. En itse asiassa aikonut edes käyttää hiiltä vahvikkeena, mutta sietääpä miettiä. :P
Jartsulle tiedoksi, että ensimmäiseen projektiin tein peukalonreikätukin mallin itse, toisessa käytettiin jo olemassa olevaa tukkia mallina. Hiukan sitä muokattiin ennen muotin tekoa (kämmenpahkan muotoilua jne) ja lopputulos ei kaupallista häpeä. Muotinhan ei tarvitse kestää juuri mitään mekaanisia rasituksia, eli sen voi tehdä hyvinkin helposti työstettävästä aineesta.
Tähän asti keskustelu on pyörinyt juuri niissä sfääreissä, jossa sen toivoinkin olevan! Uusia ideoita jne... :D
niin kyllähän ensin pitäis olla plugi eli malli josta muotti sitten valmistetaan. plugin voi tehdä puusta tai foamista hiomalla ja sitten kuitu päälle.jos niin onnellisessa asemassa on et on käytettävissä 3d jyrsin ja joku joka osaa tehdä mallentaa kappaleen ja tehdä sitten ohjelman sille.plugiin kannattaa uhrata aikaa,koska muottien pinnan laatu tasan sama kuin pluginkin kun muotti on jäljennös tästä plugista. muottien pintojen korjailu jälkeenpäin voi olla aika tuskaisaa hommaa,,ja jos muottien sisä pinta on kovin epätasainen tms,,aiheuttaa runsaasti päänvaivaa viimeistään kun laminaattia yritetään irrottaa muotista. tarraa aika lujaan kiinni jos muoteissa on kovin huono pinnanlaatu.plugin pinta tehdään kuiduttamalla foamin tms,päälle ja sitten voidaan laitta ruisku tai tavallinen kitti päälle ja hiotaan ja kitataan kunnes pinta valmis plugin ylimaalausta varten.maalauksen jälkeen plugin pinta kiillotetaan ja vahataan 3kertaa. tämän jälkeen siirrytään muotin valmistukseen joka alkaa erotuslevyn teolla.erotuslevyn avulla tehdään muottien liitos pinnat.erotus levyksi käy vaikka filmi vaneri tai lastulevy jossa melamiini pinta johon sahataan tarkka siluetti plugista. seuraavaksi plugi upotetaan puóleksi erotuslevyn sisään,tuetaan liikkumattomaksi siihen ja tarvittaessa reunoilla mahdollisesti olevat raot tiivistetään mehiläisvaha pohjaisella muovailu vahalla.tässä vaiheessa irrotus aineen vuoro. sitten aloitetaan muotin teko tekemällä jäykähkö seos epoxi-piituhka sotkua,tai voidaan käyttää gelgoattia myös,kumpi nyt vain.. sitä levitetään tasainen paksuhko kerros koko erotuslevyn ja plugin yli mielellään väh 2mm kerros.seuraavaksi pitää täyttää pyöreähköksi erotuslevyn ja plugin liitos kulmat samalla tökötillä,että kuitu taipuu paremmin kulmasta eikä jää ilma onteloa sinne.kuidutus aloitetaan ohuella kankaalla 2 kerrosta sitten sirrytään paksumpiin kunnes haluttu muotin seinämävahvuus saavutetaan.puolikas kun on kovettu 2vrk:n ajan irroitetaan varovasti erotuslevy irroittamatta plugia ja laminoitua muotinpuolikasta toisistaan.erotuslevyn irrottua käännetään plugin puhdaspuoli ylös ja edellä kuvatusti tehdään toinen puolikas.molemmat puolet ollessa valmiit ennen muotin halkaisua siistitään reunat ja porataan erotuspintojen läpi kohdistus reikiä riittävä määrä,joiden avulla myöhemmin muotit saadaan tarkasti taas yhteen. tässä plugi-muotti prosessi lyhyesti.uretaani levyä,kuituja ja hartseja saa kevra oy:stä ja bang&co:sta vantaalta.
Kiitokset Kampsalle pitkästä ja melkoisen valaisevasta vastauksesta. Vastausten johdosta on nyt herännyt pari kysymystä, joihin varmaan vastaus löytyy helposti ja hakematta...
Erotuslevyä ei kai laiteta takaisin enää toisen puolikkaan valmistuksen ajaksi, vai kuinka? Eli ensimmäisen puolikkaan irroituslevyä vasten ollut pinta tulee sitten suoraan kakkospuolen pintaa vasten. Käsitelläänkö tämä pinta irroitusaineella ennen toisen puolikkaan laminoinnin aloittamista?
Toinen asia on sitten mallikappale, joka on siis 'oikea' tukki, eikä oma. Tuota kun ei passaa lakata, maalata tai tehdä muutakaan 'pysyvää'. Vahaaminen onnistunee, mutta kyllähän tuollainen valmis tukki on jo aika sileä valmiiksikin, eli tuskin tarvitseekaan mitään kittailu- yms juttuja. Miten pienet epätasaisuudet alkavat aiheuttaa ongelmia tuon muotin ja laminoidun tukin irrottamisessa (esim. karhennukset)?
eipä kestä jos jollekin on tuosta selostuksesta apua,niin hyvä. erotuslevyä ei todellakaan käytetä kuin ensimmäisen muotin puolikkaan laminoinnin ajan ja sen jäleltä syntynyt tasopinta toimii erotuspintana toiselle puolikkaalle.laminaattiin syntynyt"uusi erotus pinta" täytyy käsitellä samoin myös kuin plugi eli vahata 3kertaa ja levittää irroitusaine.plugina käytetään 1:1 kokoista ja muodoilleen kohdalla olevaa kuin valmiin haluat olevan.plugin pinnanlaatu on tärkeä asia ,siksi että kaikki karheudet ja epätasaisuudet aikaan sen että laminoitu osa tarttuu kiinni noihin epätasaisuuksiin ja lujasti! irroittaminen muoteista ei välttämättä onnistu ilman että muotit eivät siinä vahingoitu tai sitten voi käydä niin ettei laminoitua osaa saada sitä rikkomatta enään irti,,ja taas homma vesittyy,,itse olen sitä mieltä että vahana ainoastaan mehiläisvaha pohjaista tavaraa ja mielellään erikoisesti muottivahaa. kaverin tekemät muotit oli roskis tavaraa ekan työn jälkeen kun oli käyttänyt synteettistä vahaa joka tod,näk, ei kestänyt epoxi hartsin kemikaaleja vaan petti tuhoisin seurauksin. norslip on ainakin kokemuksieni mukaan erinomainen irroitusaine. josta aiemmin mainitsin että pitää osata levittää oikein että toimisi kuten pitää.valmista kalvoa vahatussa muotissa ei edes huomaa ja osat irtoaa kun suunnilleen vähän ravistaa.valmista irroituskalvo pintaa ei saa käsin kosketella kun seon kuivunut.sama koskee lopullista muottivahapintaa kun se on kiillotettu valmiiksi irrotusainetta varten.sormissa on aina hikeä ja rasvaa jossa suoloja jotka polttavat vahaa pois.irroitusaineen levityksen voin neuvoa tarkemmin jos joku tosiaan haluaa kokeilla laminointia? tärkeitä asioita liittyen osien muottiin maalaukseen ovat: suositan 2komponentti automaaleja,kestävät ja kovettuvat läpikotaisin ja värivalikoima laaja. ei saa ohentaa ollenkaan maalatessa muottiin, syystä että liuottimet saattavat polttaa vahat ja irroitusaineet niin että osat jämähtää jumiin.kokemuksia asiasta kaveri piirissäkin,,maalaus tehdään useina ruiskutuksina ja heikkona sumuna,syystä että muuten maali hylkiytyy lonteiksi muottiin ja yhtenäistä tiivistä maalipintaa ei saada aikaan.maalattua pintaa muotissa ei saa kosketella käsin,jää rasvaa sormista ja ei tartu laminaattiin kunnolla kiinni.muottiin maalattu kappale kiiltää ja siksi ainakin camo värityksiä tehdessä se ei ole hyvä asia ja siksi tav,mattalakka tai 2k lakka lopuksi päälle höystettynä erityisellä"mattakomponentilla" ovat hyvä juttu.sikkensin 2k maaleihin ainakin löytyy kyseinen aine. muista en tiedä kun olen käyttänyt ainostaan sikkensin maaleja.aiemmin mainittu polyuretaani levy on aika kovaa ja huokoista ja tarkoitettu juuri sandwich laminaatteihin 2 kuitukerroksen väliin.antaa jäykkyyttä ja taipuu kaarevillekin pinnoille. vaihtoehtoina myös balsapuu saponilakalla lakattuna molemmin puolin ettei ime hartsia.saa ainakin pienoismalli harraste liikkeistä levytavarana rimoina ym,,1-30mm paksuuksina ja eri kovuuksina ja painoisina. huono puoli on ettei taivu kovin helposti joten käyttö rajoittuu suoriin tasopintoihin,,eiköhän tässä taas toviksi ole asiaa tuumattavaksi väelle,,,
Vielä tuohon muotista irroittamiseen; jos kappale ei koputtamalla heti irtoa on paineilmalla puhaltaminen ainakin omien kokemuksien mukaan toiminut hyvin.
no tuo koputtelu oli noin vertauskuvannollinen ilmaisu. paineilma on hyvä ja suositeltava.ei ainakaan vahingoita muotteja tai irroitettavaa osaa,,ja jos kaikki on onnistunut ei muuta siihen tarvitsekaan.
Eilen illalla katselin Kevran sivuilta (//http) mitä kaikkea jännää sitä voisi tukkiin käyttää ja löytyihän niitä... :shock:
Onko kenelläkään kokemuksia tuollaisesta silikonimuotista? Lainaan Kevran sivuilta bongaamaani tuote-esittelyä:
Lainaus käyttäjältä: Kevra
Wacker-Chemie on maailman johtavia silikonien valmistajia. Elastosil-tuotemerkin alla myytäviä 2-komponenttisia huoneenlämpötilassa vulkanoituvia silikoneja käytetään jäljennösten ja erilaisten kolmiulotteisten mallien teossa teollisuudessa, taiteessa, käsityössä ja erilaisten monumenttien suojelussa. Elastosil-tuotteilla voidaan tehdä kopioita historiallisista taideteoksista tai prototyyppejä sähkö-,elektroniikka-,auto-ja ilmailuteollisuudelle. Myös huonekalujen koristeiden muotteina sekä posliini- ja keramiikka teollisuuden muotteina näitä silikoneja käytetään yleisesti. Lisäksi tuotevalikoimaamme kuuluvat 1-komponenttiset silikoniliimat sekä lukuisat silikonin apuaineet.
Vaikuttaisi juuri sopivalta aineelta valmiin tukin kopioimiseen ilman sen alkuperäisen sotkemista, eikä hintakaan ollut mitenkään paha. Huonoja puolia, joita tulee mieleen?
Valmis tukki on tarkoitus maalata vihreäksi, sävyllä joka tunnetaan mm. nimellä "Kimmo Kenttävihreä". Tuo maali on melkoista mömmöä, eikä se mene käytössä olevasta ruiskusta läpi. Onko tuolla muottiin maalaamisella jokin salattu merkitys, vai onko lopputulos periaatteessa sama maalataanko tukki muottiin vai valmiina (tavoitteena nimenomaan mattapinta)?
Hommaa tehneille itsestään selvää, mutta:
Kun teet jäykkää muottia mallikappaleen päälle, niin tarkista, että kappaleen pinnat eivät muodosta muotojensa takia mekaanista liitosta sen ja muotin välille. Tällöin kappaleita irroitettaessa joko alkuperäinen malli tai muotti särkyy.
Tuon olen kyllä huomioinut, tulevassa tukissa kun on (hyvin) muotoiltu pistoolikahva. Siinä on tietenkin muotoilun johdosta mutkaa ja käyrää jos johonkin suuntaan, mutta selvinnee kun on muotin teon aika.
ei sillä oikeastaan muuta merkitystä ole kuin että maalin tarttuvuus laminaattiin on maksimaalinen,kun tavallaan maalikerros on sitten "liimattu" siihen.muottimaalauksen voi tehdä myös todella pehmeällä pensselillä,mutta varoen ettei vaha tai irroitusaine pinta vauroidu samalla.siksi ruiskun käyttö on suositeltava tapa,,aika paksukin maali menee ruiskusta läpi,kun käyttää isoa automaali ruiskua ja suutin riittävän isolle säädettynä ja sopivaa ilman painetta.mutta jos maalaukseta kerta teolla matta,sitten ehkä muottimaalaus olisi paras jättää pois,ja maalata vasta kun osa irroitettu,,jos näin tekee,,kannattaa maalaus tehdä mahdollisimman pian irroituksen jälkeen kun laminaatti ei ole 100%kovettunut.pesee ensin saippuan ja veden kans osan,ja sitten pyyhkii kertaalleen kosteahkolla asetoni rätillä osan.pehmentää joksikin aikaa hartsia,niin että maali tarttuu siihen paremmin,,lopuksi juuri ennen maalausta pyyhitään "liimaliinalla"pölyt ja roskat pois ja sitten maali päälle.huom! asetonin jälkeen osaa ei sitten paljain sormin kosketella,ettei jää rasvaa tms,,
Nyt on materiaalit hankittuna (Kevrasta (//http)), tällä hetkellä odottelen mallitukin siirtymistä taistelijaparini toimenpitein hallintaani. Odotellessani aloin harjoittelemaan muotin tekoa vanhan Dumoulin-haulikon etutukilla... :)
Kuten aiemmin kirjoitin, en ollut ajatellut käyttää hiilikuitua, mutta toisin kävi. Tukkiin tulee 30 mm leveästä UD-hiilikuitunauhasta jäykisteet sinne minne luulen niiden parhaiten sopivan. Lisäksi petausharkon alle ja varmaankin perän sisälle laitan mikropalloja.
Raportoin kunhan on jotain kerrottavaa, mikäli kiinnostusta ilmenee(?). Kunhan tukki on valmis ja toimivaksi todettu, Syndalenissa saattaa joku bongata uuden kävijän. :lol:
muuten ok,mut jätä sisältä mikropallot pois? siis valmiista osasta,,tulee raskas muuten,,käytä täyttöön esim: 2k uretaania.kevyttä ja kovettuu hyvin. ite laittaisin laminaatiksi 2-3x 162gr/m2 painoista kangasta ja kuitusuunnat ristissä,eli eka kerros pituus suuntaan nähden 45`asteen kulmaan ja seuraava suoraan.hiili taas vain pistoolikahvaan ja perän ylä-ala osaan pituus suuntaisesti ja pariin kolmeen kohtaan ympäri antamaan muotojäykkyyttä. eli koostumus olisi lyhesti: lasi-hiili-lasi tai lasix2-hiili ja lasi.tukin tyvi täytyy olla vahva et ei notku rekyylissä.hiili mielellään lasikuitujen väliin,antaa enemmän jäykkyyttä,,onnea,,,
Tuolla muottitekniikalla jää esimerkiksi tukkikouru ja rautojen vastinpinnat ja yleensäkin kaikki "negatiiviset" pinnat laminoimatta vai olenkohan ymmärtänyt oikein? Pedataanko raudat tosissaan pelkän uretaanifoamin päälle? Kuvat aiheesta kertoisi varmasti enemmän kuin tuhat sanaa! :)
Onko kukaan tehnyt kuitutukkia laminoimalla kuidut palsapuusta tai jostain foamista tehdyn "muotin" päälle? Eli valmistetaan kuitukerroksen verran alimittainen tukki joka päällystetään kuiduilla..?
Sit vielä tuosta alipaineesta kun puhutaan alipainepusseista. Eikö olisi parempi väsätä esim pleksistä ilmatiivis laatikko jonka sisään laitetaan työn alla oleva tukki lopuksi alipaineeseen. Siis toimiihan alipaine tiivistävästi noinkin ilman mekaanista puristusta pinnoilla?
piippukourut ja rautojen aluset pitää ilman muuta tehdä kuidusta, ja rautojen alle ei pari extra kerrosta kuitua tee pahaa,päinvastoin,,
rautojen alus tukin kuorien välissä pitää tukea jotenkin muutenkin kuin pelkällä vaahdolla,eli jos kiristät raudat tukin läpi ettei puristu kokoon,,tai pullistele,,esim puuta tai putkipilarit kuoresta kuoreen.
yllä mainittujen vahvisteiden liimaus laminointi hartsilla,johon sekoitettu piituhkaa. suosittelen puuvilla rouhetta sekaan myös. noilla aineilla saadaan aikaan täyttävä ja sitkeä liimaus.
kyseinen sekoitus myös suositeltavaa käyttää terävissä kulmakohdissa täytteenä,johon kuitu ei oikein tahdo taipua.
kuidun suunnalla voidaan myös vaikuttaa siihen miten se taipuu kulmien yli. 90 astetta huonosti,45 jo paremmin pituus suutaan nähden.
alipaineesta ei ole hyötyä,jos laminaattia ei säkitetä.
alipaine puristaa laminaattia kokoon ja samalla ylimääräinen hartsi puristuu pois kuidusta reijitetyn muovin läpi paperiin(tav,talouspaperi esim)johon se imeytyy.
lopputuloksena saadaan keveyteensä nähden äärimmäisen lujia laminaatteja.
en suosita alipaine laminointia jos ei ole kokemusta aikaisemmista kuitutöistä? vaatii osaamista ja "know howta",,
plugin vaikka puisen päälle on mahdollista laittaa kuitu lujitteeksi.
täytyy vain sitten pohjustaa ruiskukitillä tms, ennen maalausta.
edellä mainittu siksi,että kuidusta ei ole lujitteeksi jos kangas hiotaan puhki tai rihmat poikki.
kittiä ei jätetä kuin juuri sen verran että kolot täyttyy ja pinta tulee tasaiseksi.
oma vaneritukkini on pinnoitettu tällä metodilla.
sitkistää tukkia ja antaa kovemman pinnan,joka kestää paremmin kulutusta ja rääkkiä kuin pelkkä puupinta,,
naarmuja tulee toki maalipintaan,mutta ovat aika helposti korjattavissa kynäruiskulla kun itsessään pohja on kova eikä naarmuunnu kovin helposti.
jos kappale on hankala,negatiivisia pintoja tms,täytyy muotti rakentaa useampi osaiseksi tai muuten kappaleen irroitus voi olla lähes mahdotonta
Tukkia olen minäkin tekemässä. Tuossa oli kommentti alumiinisen petauspalkin käyttämisestä muuten lasikuituisen tukin kanssa. Ei siis kuulosta lupaavalta. Juuri sellaisen meinaan ajattelin tehdä mutta painoa taitaa tulla liikaa. Olen tähänasti tehnyt seuraavalla tavalla: Noin 50cm pitkään ja 6cm paksuun alumiiinipalkkiin olen kohta saanut rautojen sovitukset valmiiksi. Tästä hirvittävästä alumiinipalkista tulee siis vain etutukki + sovitukset. Takatukki tulee sitten jonkinlaisen tukirangon päälle valetusta lasikuidusta. Jokatapauksessa ensinnäkin etutukista olen miettinyt seuraavia vaihtoehtoja: A etutukki tulee samasta palkista suoraan. mutta poraan sen ontoksi. B poraan ontoksi ja täytän esim polyuretaanivaahdolla. C Teen koko etutukin jostakin erittäin kevuýestä kuten styrofoamista jonka päällystän lasikuidulla. Ongelmana lasikuidun kanssa taitaa olla jokatapauksessa paino? Mitenkäs onko esim bilteman vakiotäyte tai muovitäyte tms aivan samanpainoista vai onko mitään muovityyppistä tms jota voisi valaa muottiin ja joka ei kuivuisi niin helvetin pitkään ja joka ei olisi niin painavaa kuin lasikuitu? Sitten: jos rautojen sovitukset on tehty tavalliseen alumiiniin niin eikai ne muodosta ns galvaanista paria jolloin alkavat ruostua?
Tukin valmistuksesta en tiedä mutta teen jatkuvasti muotteja muovin lämpömuovauskoneeseeni. Yleensä jos valmis kappale pitää mallintaa
kappaleen päälle vedetään styreeni muovi, kopio vaikka hiuksen. Muovissa on yleensä mukana irroituskalvo ja tämän jälkeen kopioidun kappaleen muovi valetaan ja muotti on valmis. Muotit voi tehdä positiivisiksi tai negatiivisiksi kuitenkin vain yhden puolen muotti riittää.
Kone on suht nopea tupakalla kun käy niin 5 kpl tukin puolikkaita olisi valmis.
Kuulostaa helpolta kun sen osaa ja on välineet. Mitenkäs on tavan ampuja, jos mä toimitan sulle mallitukin niin pystytkö tekemään siitä mulle 2-3 osaiset muotit ja millä hinnalla? Voit myös tarvittaessa ottaa yhteyttä YV:nä.
Sellaista tässä pohditaan parasta aikaa että jos lähdetään tekemään muotit niin silloin tukkeja voisi ehkä muutaman ylimääräisenkin tehdä koska yhden tukin takia ei viitsi muotteja valmistaa.
Tästä päästiinkin siihen että mikä olisi sellainen tukkimalli joka palvelisi mahdollisimman montaa eri käyttäjää? Voisiko vaikkapa McMillanin A-5:sta pitää jonkinsortin peruslähtökohtana? Mitä kaikkea tukista pitäisi löytyä että jokaiselle olisi jotakin?
Tukki tehdään melko varmaan samalla periaatteella mitä tyypillisimmät jenkki kuitutukit on eli umpikamaa mihin koneistetaan rautojen sovitukset joten samaa tukkimallia pystyy hyödyntämään hiukan laajemmin.
Ei tässä vielä olla kuitutukkia tekemässä, kunhan kartoitetaan kokonaiskuvaa siitä minkälaiseen muurahaispesään ollaan taas menossa istumaan...
Morjensta! javascript:emoticon(':D')
Very Happy
Kuitutukki kiinnostaa ja just A-5 tyyppinen ois hyvä selkeä malli.
Vastatkaa muutkin ihmeessä josko yhteistä tukkimallia olisi mahdollista teetättää?
+Mitä paino noin suurinpiirtein mahrtaisi olla? javascript:emoticon(':shock:')
Shocked
A5 TA imp kiinnostaisi kyllä. Count me in!
Vielä kun saisi tuon Picatinnyn sovitettua M91 lukkokehyksen päälle, niin 'avot', minulla olisi Homerin toisessa yhteydessä ehdottama Mosin-Nagant Tactical Sniper. Tai ainakin oman hiekkalaatikon makein omavalmiste... :D
Siinä saattaa kotvasen kestää ennen kuin päästään siihen vaiheeseen että aletaan muotteja tekemään, pitää saada muut prokkikset pois alta ennen kuin aletaan kuitutukkia suunnittelemaan. Vielä on muutamia juttuja käymättä läpi tukin valmistusessa mutta kunhan saadaan palaset loksahtamaan kohdalleen niin eiköhän siitä jotain saada aikaiseksi. Mitään aikataulua en osaa sanoa koska tämä on tällaista yhden äijän puuhastelua eikä harrastuksista viitsi ottaa ressiä, kaikki on varmaa vasta silloin kun tukki on valmis :wink:
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Mitään aikataulua en osaa sanoa koska tämä on tällaista yhden äijän puuhastelua eikä harrastuksista viitsi ottaa ressiä, kaikki on varmaa vasta silloin kun tukki on valmis
Delegoi, rakas Watson, delegoi... :wink:
BTW, pidän Accurate Innovationsin (//http) tukkikonsepstista, jossa yhteen tukkimalliin on mahdollista upottaa eri aktioille customoituja alumiinikehyksiä.

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img141.exs.cx/img141/215/aialumi%20...%203le.th.gif%22%3Ehttp://img141.exs.cx/img141/215/aialuminumchassis13le.th.gif%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img141.exs.cx/img141/3829/aialum%20...%209pq.th.jpg%22%3Ehttp://img141.exs.cx/img141/3829/aialuminumchassis9pq.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)
Olisikohan ajatus kehittämisen (lue: varastamisen) arvoinen?
Ei sitä viitsi omia puuhasteluja alkaa delegoimaan, se alkaa muistuttamaan työntekoa :wink:
Vastaava petausharkko tukin sisääm olisi kova sana kuten CNC-työstökeskus jolla saisi harkkoja tehtyä järkevin kustannuksin. Kuitenkin siinä tulee vastaan se ongelma että kaikki aseet ei ole JJ-93 lukkoaktioon pohjautuvia joten aluharkkoa tuskin kannattaa harkita, "sokeaan" kuitutukkiin saa mitkä raudat tahansa kiinni.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Ei sitä viitsi omia puuhasteluja alkaa delegoimaan, se alkaa muistuttamaan työntekoa
Tässä olet tietenkin oikeassa :wink: Mutta ota heittoni näin; jos voin olla avuksi ja edistää tukkiprojektia, niin teen sen mielelläni.
AI:n petausharkkoviritelmästä olin ymmärtäväni, että se olisi vastaus esittämääsi ongelmaan; eli yksi tukkimalli johon on jälkikäteen (tai ehkä kuit. valuvaiheessa) istutettavissa monta eri lukkoaktiokohtaisia harkkoja.
CNC-taitoisia oikeamielisiä henkilöitä löytynee, jopa omasta pikkukunnastani...
OK, kunhan saadaan pöytä puhtaaksi niin otan yhteyttä, nyt on niin monta korttipakkaa kädessä ettei tiedä missä pöydässä pitäisi olla pelaamassa :wink:
Ei oteta ressiä tukin kanssa, hiljaa hyvä tulee...
Nostan vanhan keskustelun ylös, kun tässä on paljon hyvää kommenttia.
Itsellä ollut suunnitteilla tehdä kasa-aseeseen tukkia. Vaatimuksia on kaksi. Jäykkä ja kevyt. Helpoin tapa tehdä melko hyvä tukki, olisi varmaan tehdä balsasta aihio, jonka päällystäisi hiilikuidulla. McMillanin tukin valmistusta katsoin joskus videosta, jota ei enää ole katsottavissa. Siinä Puoliskot tehtiin erikseen. Sitten ne liitettiin yhteen. Sitten kehyksen kohta sullottiin täyteen jotain epoksilla kyllästettyä täyteainetta. Olisiko tuo ollut jotain lasikuitumössöä. Tukin etuosa täytettiin paljon kevyemmällä vaahdolla. Eli tukissa on kyllä kovat ja jäykät pinnat, mutta rakenne on U-kouru, jota on vähän jäykistetty vaahdolla. Rautojen kiinnityskohtakin on jonkinlaista kuitu-epoksi-täyte mössöä. Ilman tuota piippukourun ja kehyksen alusen kuidutusta, rakenne ei vaikuta mitenkään optimaaliselta. Ei painon eikä jäykkyyden suhteen.
Vanha ketju, mutta onko kukaan tämän jälkeen tehnyt itse hiilikuitutukkia tai peräti useampia tukkeja?
Tietääkseni nyky kasa-ampujista vain Laulumaa ja Söderholm tehneet hiilikuitu tukkeja.En tiedä heidän halukkuutta jakaa tietoa,mutta kysyvä ei tieltä eksy.
Kuten kirjoitellut pinnoitutin vanhan pähkinäpuisen Sakon tukin hiilikuidulla ja pirun hyvä ja jäykkä tuli.
En ollut ko työtä katsomassa mutta kun vein hiotun aihion pinnoittajalle niin hän esitteli alipaine säkkejä joihin tukki kuiduttamisen jälkeen laitetaan ja imaistaan kuitu kiinni puuhun kunnes avoin aika päättynyt ja tukki pois pussista.
Ja veneiden ja veneiden osien valmistajat ovat kuidutuksen/muottien osaajia eli heiltä varmaan hyviä vinkkejä löytyy.
Tuollaiseen kuvaan törmäsin jollakin sivulla.Ihan puumuotilla joku värkännyt 2:sta osasta kasatukin.
Timppa
Rakensin L46 sakoon kuitutukin tuossa koheltajan ja kumpumäen sepän kommenttien välisenä aikana.
Ensin Finfoamista oikean mallinen "originaali", sen käsittelin irrotusaineella ja upotin puoliksi kipsivalokseen, irrotusainneet kuivineen kipsin ja vielä puoliksi upoksissa olevan tukin päälle ja hautasin aihion kipsivelliin.
Sitten muotinpuolikkaat irti toisistaan ja foamimalli irti.
Muistaakseni teippasin muotit pakkausteipillä ennen kuidutusta ja kuiduttelin molemmat puoliskot erikseen. Rälläkän lamellilaikalla liitospinnat suoriksi toisiinsa nähden ja hartsi+lasikuulamössöllä ja kuitusuikaleilla puoliskot yhteen.
Rälläkällä ja dremelillä raudoille aukko päälle ja petasin raudat koko matkalta, eli piippukouru tuli samalla.
Alaraudat istutin ja petasin viimeisenä.
Ainoa huono puoli tukissa on kiinteä poskipakka, joka on kyllä just oikealla korkeudella makuultaan ampuessa, mutta kiikarin karkeakohistus ei onnistu piipun läpi tihrustaen :D
Nykykokemuksella tekisin tukin rowingista, enkä katkokuitumatosta jä käyttäisin vakuumisäkkejä, niin tarvis vähemmän jännittää lopputulosta.
Lopputulos oli kuitenkin hyvin tyydyttävä, eikä oo tarvinnut parsia. Pilaripetausta joskus haaveillut, mutta ei oo ikinä ollut mitään sään aiheuttamia ongelmia, niin on saanut olla.