Tere. Olen tekemässä itse kiikarin jalkaa aseeseeni. Kyseessä on ns kylkirauta tai miksi sitä nyt kutsutaan eli kiikari tulee siihen kiinni. ase on 28/76 eli moson nagant. Kysymys kuuluu että voikohan raudan tehdä tavallisesta enemmän raudan kuin teräksen tapaisesta levystä eli kestääkö se pidemmässä käytössä lähinnä kiinnitysruuvien reikien kohdalta jotka ovat aseen rungossa, eli mahtavatkohan ruuvit löystyä käytössä? En ole metallialan mies joten kysymys kuulostaa ehkä typerältä, tulin ajatelleeksi koska työstäessä kyseistä kiikarin jalkaa huomasin että sitä sahaili rautasahalla melko helposti. Mitenköhän on ruostumisen laita? Ruuvit ovat kyllä aseterästä. Jos tämä materiaali on pidemmässä käytössä liian pehmeää niin mistähän sitä kunnon kamaa sitten taas mahtaisi saada?
terve!
Mun aseseppäni värkkäsi Nagantin runkooni jalan muistaakseni auton lehtijousesta. On ollut sinänsä pätevä. Kai siinä metallissa kannattaa kiinnittää siihen laatuun huomiota, ettei laita ihan mitä tahansa, en osaa sanoa varmasti. :(
en menisi tekemään ns.rautalevystä ko.kappaletta.
työkaluteräs voisi olla hyvä vaihtoehto,mutta ainetta ostaessa pitäisi saada selvitys,mitä työkaluterästä se on.tekisi kappaleen valmiiksi ja veisi sen karkaisu firmaan.ne kysyy siellä mitä työkaluterästä aine on.ne lykkää sen uuniin tarkkaan lämpötilaan.
sinistys päälle ja esim.vesivaseliinia pintaan aikaajoin,niin ei se niin vaan ruostu.
ruostumaton teräs myös yksi vaihtoehto.ruostumattomia aineita on myös monenlaisia,joten ostaisi hyvin työstettävää.eipähän ruostuisi niin helposti.
lehtijousi varmasti hyvä aine siihen tarkotukseen.
Kylmätyökaluteräs, pyydä pala joltain sepältä.
Tai teet tarpeeksi paksusta Fe52 levystä. Jos reikien soikeaksi meneminen huolestuttaa :wink: niin tee kohdistustapit kiinnityspulttien yhteyteen tai kokonaan erikseen.
Lainaus käyttäjältä: west
en menisi tekemään ns.rautalevystä ko.kappaletta.
työkaluteräs voisi olla hyvä vaihtoehto.sinistys päälle ja esim.vesivaseliinia pintaan aikaajoin,niin ei se niin vaan ruostu.
Tiettyjen seostettujen jalompien teräslaatujen kohdalla käy hassusti kun niitä sinistää: Tuloksena on hassuja väriltään keltaisia tai punertavia kappaleita.
Mosinissa on käytetty myöskin aseen patruunapesän päälle asennettavaa kiilarautaa. Niitä on saatavana kulmikkaalle, sekä pyöreälle lukkorungolle. Itse aikoinani tappelin sivulle asennettavan jalustan kanssa aivan tarpeeksi, kun jalusta liikkui rekyylin voimasta muutaman laukauksen jälkeen ja osumapiste ( koro) vaelsi sen johdosta. Sain tietää tästä päälle asennettavasta jalustasta, ja vaihdoin oitis siihen. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia vaellusongelmia. Lataukseni on suht kovia, ja tähtäin painaa yli 800g. Kyseistä jalkaa voi tiedustella Asetalosta. Heillä on myynnissä Mosineita, joihin heidän hoviseppänsä asentaa ko. jalat valmiiksi. Hintaa seppä pyysi postikuluineen 60€. Asennus on mielestäni itsekkin helppo tehdä.
T: Nyfi
Joo, samanlaisen Immonen mulle asensi. Se on lehtijousesta tehty, n. 15cm pitkä tikan Optilock-jalkoja hyväksi käyttävä kisko, joka on juotettu tinalla kiinni n. 5 sentin matkalta ja sitten vielä ruuvattu kahdella isolla kuusjakoloruuvilla kiinni. Ja pysyy.
itse olen kuullut vain hyviä kokemuksia patruunapesän päälle tinatuista kiinnikkeistä, ja itsellänikin on sellainen. Kalevi Nurmentaus tinasi pohojanmaalta tilatun kappaleen kiinni, mutta valmistaa myös itse kiinnikkeitä. kiinnikkeen hinta asennuksineen on siinä satasen paikkeilla. Jos heikkouksia päälleasennettavasta kiilasta haluaa etsiä, niin lipastaminen muuttuu hankalammaksi, eikä kampaa voi tietysti enää käyttää.
Jaaha. Kuten arvelinkin, eli aletaan sitten metsästämään sopivaa terästä. Tässä levyssä paksuus on kyllä 6mm mutta lienee parasta unohtaa se, haiskahtaa liian raudalle. Mistäs mahtais sitten saada työkaluterästä tai Fe52 kosta? Ei varmaan ole saatavilla mistä tahansa metallifirmasta? Sinistyksestä sen verran että jos menee liian hankalaksi niin unohdan koko sisinstyksen ja maalaan mattamustaksi. Loppputuloksena on kokeilun perusteella melkein identtinen väri S&B mustan pinnoituksen kanssa. Ja sitten taas pellepelottoman kysymys: :idea: eihän tota levyä voisi karkaista ihan kuumentamalla esim puhalluslampulla johonkin arvio lämpötilaan ja sitten karkaisemalla vedessä tai tietyntyyppisessä öljyssä(minkä tyyppisessä :roll: alkaa hävettää). Tämä tuli mieleeni kun joskus koulussa tein teknisessä työssä puukon jonka terä karkaistiin edellä mainitulla tavalla. Ilmeisesti jos karkaisu menee pieleen niin lopputulos on niin kova että metalli katkeaa tai murtuu helposti.? Metallin tuntemukseni on hanurista mutta tässä sitä hiljalleen tietää enemmän
Hieman erään teräksen lämpökäsittelystä:
http://www.sten.fi/data/attachments/K190FIN-Microclean.pdf
Protoshop.fi myy rakennuspalikoita, saahan noita kaikennäköisistä rautakaupoista, ihan normaalia hyllytavaraa. Sinistysainetta löytyy tuubissa juhanisinisalo.fi klaukkalasta. Niitten myymä aine levitetään puhtaalle teräsvillalla sipaistulle pinnalle, annetaan olla hetken aikaa ja pyyhitään pois, ei hankalaa ollenkaan. Muistaakseni tuubissa oli rajoitteita sinistettävien materiaalien suhteen.
:idea:
Ääääh... :?
Nappaa hyvä aseseppä ja teetä kisko siihen päälle. On todella kätevä ja menee kiikari kuin kiikari siihen. Nagantin alkuperäinen kiikarinjalka on muutenkin sen verran originelli, että siihen kyllä saa täsmällisemmänkin.
Älä maksa yli satasta. Oma seppäni veloitti muistaakseni kahdeksankymppiä tai sinnepäin. Ei ole paha raha, yleensä noihin saa jonkinmoisen takuunkin. Tietysti hopealla tinaaminen olisi todella pätevä kiinnitysjuttu, mutta se vaatii sellaisen lämpötilan, että siinä alkaa teräs karkaistumaan uudelleen. Tina ja pari vankkaa pulttia tekee hyvän jäljen.
Yst. T: J
En nakkaa kyseistä projektia sepälle koska olen kyllästynyt ainaiseen ODOTTELUUN ja kaikesta maksamiseen. Aion nimenomaan juottaa sen kiinnni joko tinalla tai hopealla, ehkä hopealla. Ajattelin myös karkasta raudan kuumentamalla ensin karpalon väriseksi, heittämällä sitten öljyyn jäähtymään ja sitten myöhemmin lämmittämällä 300 asteeseen ja antamalla sitten jäähtyä itsekseen. Näin opastivat eräässä metallifirmassa. Toivottavasti lopputulos on hyvä eli ei liian pehmeä eikä murtuva jääpuikko. Kyseinen levy mistä tämän jalan teen on Fe52 ja paksuus 6mm. Nyt joku tietenkin sanoo että tee siitä ja siitä niin tulee taas parempi. Niin varmaan mutta kun mielipiteitä on lähes yhtä monta kuin kirjoittajaa niin johonkin on tyydyttävä.
Voiko tollaista rautaa sinistää kyseisellä Sinisalolta saatavalla tavaralla?
Ok. Varo vain sitä, että hopea vaatii 600 asteen lämmityksen, ennenkuin sitä voi käyttää. Tuossa lämpötilassa teräksen ominaisuudet muokkautuu - siis karkaisu muuttuu. Lukon kohdalla sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia jälkeenpäin - mitä, mahdotonta mennä maallikon sanomaan. Jos saa vinkata, niin kysäise nyt kumminkin joltain sepältä. Ei tuo pitäisi olla mikään erikoisen iso operaatio. Ps. Seppien kanssa kannattaa olla hyvää pataa. Ne nimittäin joissain tapauksissa ottaa työn alle ohi muiden, jos oikein pitävät :)
Ainakaan oma seppäni ei ole käyttänyt hopeaa lukon kohdille osuville juotoksille. Piippuun kylläkin. Männävuosina ammuin Valmetin 412S haulikkorihlan kiekkoradalla sen verran kuumaksi, että piippujen keskiliitos irtosi. Seppäni kolvasi sen hopealla kiinni, eikä sen koommin koskaan irronnut. Mutta nagantin lukkooni käytti sittemmin nimenomaa tinaa. Siinä on sitten myös se, että sen jalan on MENTÄVÄ erittäin suoraan. Jos se nimittäin menee hiemankin liikaa oikealle tai vasemmalle, kiikarin säätövara ei ehkä riitä korjaamaan poikkeamaa.
Yst. T: J
Lainaus käyttäjältä: Make
Minkä takia se pitää juottaa? :?:
Kun nykyään löytyy hyviä liimoja jotka pitavat kiskon paikoillaan ainakin yhtä hyvin kuin tina jos ei paremminkin. 8)
Ööh... ei liimaa mielellään. Jos liima sopisi, esimerkiksi Araldit:n sinivalkoinen olisi ehdottomasti parhaimmasta päästä. Liimassa on halkeamisominaisuus ja elämistä, yleensä mikään liima ei hakkaa juottamista. Se johtuu osaksi siitä, että kuivuneen liiman ja metallin lämmönjohtokyky on niin kovin erilainen. Etenkin silloin, kun lähdet kotoasi metsästämään pakkaseen, tämä ero korostuu. Vielä enemmän, kun menet kotoasi ulos, ase jäähtyy, ja taas lämpenee, kun ammut vähän enemmän. Liima kestää aikansa, mutta sitten jatkuvan kulutuksen ja vaihtelun myötä lohkeilu on väistämätön. Tina on paras siinä mielessä, että sillä on melko sama elämisvara kuin teräksellä, sitä on helppo työstää, ja se kiinnittyy alhaisessa lämpötilassa. Mulla oli aikoineen hankaluuksia pelkän haulikkorihlan pikajalan kanssa, vaikka käytin araldiittia. Valmetin päällä oli 8X56 Zeiss Jena, jonka säädöt oli niin kapeat, että piti kiikaria säätää etukenoon pelkästään 120 metrin matkalle. Pakkasella liima halkesi ja lopulta lohkesi. Liiman pitäisi olla viskositeetiltaan joustavaa ja samalla tarpeeksi lujaa. Täytyy ottaa huomioon, että kiikarin jalassa pelkkä millin 1/10 osan heitto aiheuttaa pitkältä matkalta heittoja osumissa. Tämä on tietysti pientä, mutta silti. Hyvin tehtynä on ainakin yksi speksi vähemmän. Ei, hopeaa tai tinaa minusta mielummin.
Tämä liima mitä minä käytän on loctiten 275:ta,
joka kestää pakkasta ihan riittävästi :wink: . Ja jos haluaa kiskon irti aseestaan niin sitä pitää lämmittää enemmän kuin tinaa. Ja seon suunniteltu pitämään liimattavat kappaleet yhdessä olosuhteista piittaamatta.
Jos sen liimaa esim Strong epoxy metallilla(kahdesta tuubista tulevaa töhnää, toinen hunajanväristä, toinen metallinharmaata niin saako sitäsitten tarvittaessa pois kuumentamalla? eli lähteekö liima, kokeilin kyllä lämmittää kyseistä liimaa ja se näyttäis sulavan.