Tulosta sivu - Aseen petaus

Otsikko: Aseen petaus
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 10, 2004, 10:06

Moro,

Nyt kävi sitten sillätavalla, että ase tarvii petauksen. Ihmettelin aikoinaan hylsyn täyssupistus threadissa miksen saa 10g scenua osumaan. Vikahan ei taida olla luodissa vaan aseessa. Purin jokin aika sitten aseen osiin, ja huomasin kaksi seikkaa. Piippu oli ottanut kiinni pippukouruun ja tarpeeksi kireelle kiinnityspultit kiristettyä, lukko alkoi kanittamaan. En tiedä johtuisko kanitus lukon vääntymisestä vai taaimmaisen kiinnityspultin pituudesta, mutta jokatapauksessa aseelle pitää tehdä jotain.

No, ase kun on tehtaan jäljiltä, niin ajattelin pedata sen. Piippukourun kerkesin jo avartaa, joten mitään peruuttamatonta en ole vielä kerennyt tekemään. Nyt sitten niitä kyssäreitä.

Jos ryssin petauksen pahasti, löytyykö aseseppää joka voi korjata jäljet?

Ajattelin tehdä massapetauksen, eli ainetta koko lukkorungon alle. Mikä olis sopiva ainevahvuus? Itse olen ajatellu paria milliä, riittääkö? Ja tarviiko kiinnitysreikien/rekyylivasteen lähettyville enemmän tavaraa?

Lisäksi olen ajatellut laittaa tuen patruunapesän alle 2-3 cm matkalle. Tämähän ei pitäis vaikuttaa värähtelyyn paljoa, mutta tukis piippua joten lukkorunko ei olisi niin paljon jännityksissä?

Lisäksi tuo rekyylivaste nostaa muutaman muun kysymyksen. Kyseessä on Tikka M558 kaliberissa 308, eli rekyylivaste on sellainen L muotoinen alumiini joka on käännetty L sakara alaspäin. Eli jos tuota L kirjainta kääntää 90 astetta myötäpäivään, niin saadaan sen palikan asento. Ymmärsinköhän tuota itsekkään :) :)

Käsittääkseni ainakin tuon vasteen alapuolelle pitäis jäädä tyhjää tilaa, jotta kiinnitysruuvit kiristää vasteen tiukasti petausta vasten.

Mutta miten on sitten vasteen etupuolelta (piipun puoli). Alkuperäinen sorvaus on sen verran väljä että tilaa on sielläkin. Onko petauksella tässä asiassa merkitystä, eli pitääkö tehdä mahdollisimman tiukka petaus myös vasteen etupuolelle?

Ja sitten tuon L kappaleen takaosa lukon alta. Pitääkö siinä olla tyhjää, kuten on alkuperäisessä sorvauksessa? Vai toimisko tämäkin pinta rekyylivasteena sakaran lisäksi?

Ja entäs tuo taaimmaisen kiinnitysruuuvin seutu. Haittaako jos sekin ottaa rekyyliä vastaan? Eli petaus on niin tiukka kuin mahdollista. Vai ottaako se siltikään rekyyliä vastaan?

Ja viimeinen kysymys ennen seuraavaa. :) Oletteko jättäneet alkuperäistä ainetta lukon alle että lukko saataisiin mahdollisimman samoille paikoille? Vai onko joku muu näppärä tuki systeemi? Piipun allehan tarvii tuen, että keskitys jne on kohdallaan kun petaus on valmis.

Alaosan lipaskaarta en taida pedata, kun se on muovista. Lisäksi petausmassana meinasin käyttää lasikuitupakkelia. Kunnollista petausmassaa kun en mistään löytänyt ja nyt olis kova into värkkäillä. Kestääkö se, siitä en tiedä, mutta pitää tehdä joku koepallukka ja arvioida tilanne sen mukaan.

Kiitokset etukäteen vastauksista! Syy miksi kysyn asiaa täältä enkä esim metsästys netistä on se, että todennäköisesti siellä ensimmäinen vastaus on että vie ase asesepälle.

Mulla vaan on ollut sellainen motto, että minä teen mitä haluan ja muut tekee mitä osaa :wink:

Otsikko:
Kirjoitti: john - joulukuu 10, 2004, 10:37

Mottosi on hyvä, tekee elämästä mielenkiintoisemman.

Mutta petauksesta sen verran, että olen itsekin jättänyt piipun alle n. 3-4 sentin petauksen. Muu petaus on tehty siten, että lähes kaikki kohdat joihin aktio ottaa tukissa kiinni "täyteen" petausmassaa ja ruuvipuristimella aktio kiinni tukkiin. Kuivuttuaan olen sitten työstänyt ruuvien kolot auki ja poistanut ylimääräisen massan mm. rekyylitapin alta. Muista rasvata raudat ennen petausta, jottei liimaudu kiinni. Olen käyttänyt plasticpaddingin lasikuitumassaa ja hyvin on toiminut, kova ja riittävän sitkeää, jottei murene rekyylistä.

Otsikko: moro!
Kirjoitti: JpL - joulukuu 10, 2004, 16:03

Itsekin olen tuon petauksen kanssa aikaisemmin paininut. Jos saan ehdottaa, ehdotan kuitenkin asesepän palkkaamista tekemään työn. Petaaminen ei nimittäin maksa kovin kummoisia, ja yleensä sille tulee jonkinlainen takuukin. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että sen osaat tehdä, tee ihmeessä. Itselläni tuli aikoinaan ilmataskuja yms. massan alle jne. ja raudat klappasi. Olen kai vain liian laiska ja hutoiva. Jos teet itse, TM:n ohjeet ovat todella hyviä. Ruuvipenkki on oikein kätsä tapa puristaa raudat puuhun. Tota, onko toi Tikka M558 se classic-malli?

Yst. T: J

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 11, 2004, 11:14

Aseen petaus kuuluu siihen kategoriaan että petauksia on yhtä paljon kun on petaajiakin ja laatuvaihtelut sekä onnistumiset sen mukaisia.

Itse olen tätä petausta harjoitellut jo vuosia ja jokaisella kerralla oppii jotain uutta jolla saa petauksen laatua/toimivuutta parannettua ja tosiasia on se että halvalla ei saa teetettyä luotettavaa ja toimivaa petausta kuin tuurilla. Lähdetäämpäs hiukan tarkastelemaan miten itse teen petaukset nykyään.

Tukista poistan lukkokehyksen alta sekä reunoilta puuta pois mahdollisimman paljon siksi että lukkokehys saadaan täysin irti puusta ja silloin puu saa rauhassa elää omaa elämäänsä lämpötilan ja kosteuden muuttuessa kuitenkaan vaikuttamatta aseen käyntiin/osumapisteen siirtymiseen. Lukkokehyksen alta puuta poistetaan 5-6mm ja kolottuun puuhun porataan 5-6mm poralla 5-6mm syviä annkkurointireikiä. Kun poistat puuta kehyksen alta niin jätä kiinnitysruuvien reikien ympärille 3-4mm puuta että raudat ei tule "putoamaan" liian alas vaan asettuu samaan korkeuteen kuin ennenkin. Samalla tarkistetaan että piippukouru on riittävän avara eikä piippu pääse osumaan tukkiin mistään kohtaa, jos osuu niin puuta pois tarpeen vaatiessa.

Jos tukki on vanha ja öljyllä kyllästetty niin asetonilla poistetaan mahdollinen öljy pedattavilta pinnoilta ja tukki suojataan maalarinteipillä niiltä osin mihin petausmassaa ei haluta. Samalla raudat puhdistetaan ja vahataan carnabu vahalla sekä pintaan levitetään irroituskalvo (alkoholilateksi) rautojen irtisaamisen varmistamiseksi. Jos lukkokehyksessä on taaksepäin kapenevia pintoja niin näihin pintoihin laitetaan teippiä siksi että ne tulevat olemaan jatkossa petauksesta irti niin että ainoa pinta joka tulee ottamaan rekyyliä vastaan on rekyylivastimen takapinta. Myös mahdolliset kolot kannattaa täyttää muovailuvahalla ennen rautojen suojausta.

Massana olen käyttänyt West-Coatingin juoksevaa epoksia ja sen soseuttanut "piituhkalla", näitä molempia saa venetarvike liikkeistä, sekä värjännyt massan värikaupasta saatavalla pigmenttijauheella saman sävyiseksi kuin tukki on. Tämän jälkeen massa laitetaan tukkiin pedattaville pinnoille riittävästi mutta ei liikaa, myös patruunapesän alle 3-5cm matkalle ja asetellaan raudat paikalleen ja kiristetään omilla ruuveilla sopivan höllästi mutta kuitenkin niin että raudat asettuu kunnolla paikalleen, piippun pitää "levätä" luonnollisesaa tilassaan eikä piippua saa tukea mistään kohtaa tukkiin vaan sen tosiaan pitää olla tukista irti. Tämän jälkeen annetaan petauksen kuivua kaikessa rauhassa niin että ase on vaakatasossa niin että piippu asettuu luonnolliseen asentoon.

Massan kuivuttua raudat irroitetaan ja tukista poistetaan ylimääräiset massat pois ja tarkastetaan että petaus on onnistunut ilman kuplia ja että massaa on joka paikassa niin että tyhjiä koloja ei ole jäänyt minnekkään. Rekyylivastimen alta poistetaan massaa muutama milli niin että rekyylinvastin ei pääse pohjaamaan ruuveja kiristettäessä.

Tämän jälkeen porataan kiinnitysruuvien reiät auki pari milliä suuremmalla terällä ja laitetan raudat ruuvit paikalleen, samalla tarkastetaan ruuvien linjaus ja se että ruuvit ei saa mistään kohtaa osua petaukseen/tukkiin. Jos ruuvit ei asetu 90 asteen kulmaan lukkokehykseen nähden niitä kiristettäessä niin silloin pitää pedata alarauta/muovi niin että ruuvit ovat linjassaan eikä ne kanita mihinkään suuntaan. Tämän jälkeen alitetaan romppeet paikalleen ja kiristetään ruuvit, jos ruuvit kiristyy loppuvaiheessa niin että kiristettäessä ruuvi pysähtyy kuin seinään niin silloin ollaan petauksen onnistumisessa oikeilla joljillä ja taas jos ruuvit ikäänkuin "venyy" kiristettäessä niin silloin petaus on joltain osin epäonnistunut. Myös kun ruuveja kiristetään/löysätään niin laitetaan sormi tukin nokkaan niin että sormi koskettaa tukkiin ja piippuun, jos ruuveja kiristettäessä piippu nousee/laskee niin silloin petaus menee uusiksi koska epäonnistunut petaus vääntää lukkokehystä/tukkia ruuveja kiristäessä. Onnistuneella petauksella ruuvien kiristys ei liikuta piippua korosuunnassa mihinkään ja ruuvien kiristystuntuma on sellainen että kun ruuvit alkaa kiristymään niin kiristystuntuma ei veny vaan stoppaa laakista. Onnistuneessa petauksessa ruuvien kireys ei vaikuta ,eikä saakkaan vaikuttaa osumapisteen muutokseen tai käyntiin vaan aseen pitää käydä samalla tavalla samaan paikkaan oli taaimmainen ruuvi kiinni tai ei. Jos petaus on todettu onnistuneeksi niin suojateipit poistetaan ja petaus viimeistellään sekä raudat puhdistetaan ja ase kasataan, tämän jälkeen mennään ampumaradalle toteamaan että mikä meni pieleen..

Huolellisessa petauksessa menee aikaa helposti 5-8 tuntia jopa ammattilaiselta ja joskus homma pitää tehdä pariin otteeseen että lopputulos on sellainen kuin pitääkin, petaus joka on tehty toimivaksi maksaa helposti 200-250€. Itse suhtaudun skeptisesti näihin 50€ petauksiin, monesti niilläkin käynti saattaa parantua mutta kuinka paljon se parantuisi jos petaus tehdään kerralla toimivaksi?

Tässä jotain pohjatietoa lyhykäisesti, valitettavasti aika ei tällä hetkellä riitä syvällisempään kirjoitteluun koska kiirutta pukkaa ja jotain varmaan jäi kertomattakin. Missään nimessä kertomani tapa ei ole ainoa oikea mutta hyväksi todettu muös muiden toimesta. Yrittäkää saada jotain tolkkua epäselvästä tulkinnasta...

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 12, 2004, 15:25

Toi Tikka on M558 Standard. Eli ihan perus metsästys pössykkä.

Mutta siihen petaamiseen. Joku aseseppä vois tehdä asian varmasti paremmin kuin minä, mutta kun mulla pitää vain saada kaikki tehtyä ite. :) Ja tietää ainakin ketä syyttää jos homma menee pieleen.

MIetin noita TM:n ja Koheltajan kommentteja. Piippu tosiaan pitää olla tukematta kuivumisen aikana, koska muuten se todennäköisesti vääntää lukkorunkoa ja taas mennään mettään. Lisäksi noilla ruuveilla kiristäminen kuulostais paremmalta, koska näin varmisuu ainakin se että raudat menee suhtkoht samoille paikoille kuin ennen petausta. Elikkä patruunat nousee lippaasta kuten ennenkin jne... Petausmassana mulla on nyt toi plastic paddingin lasikuitu pakkeli, eli varmaankin samaa ainetta mitä TM on käyttänyt.

No, mitäpä tuosta sen enempää ihmettelemään. Taltta käteen ja hommiin. Kuhan muistais vain pysähtyä miettiin tekemisä silloin tällöin.

Otsikko: Moro
Kirjoitti: JpL - joulukuu 12, 2004, 15:53

No niin. Se juuri. Popular oli se toinen, continental se paksupiippuinen jne? Mä luulen, että ton Standard mallin kanssa (mulla oli aikoinaan samanlainen) käynnin kanssa saattaa riittää vain se, että pidät raudat irti puista ja ruuvit kireällä. Onko sittenkään käynti paljoa sen kummempi? En tietysti tiedä, mutta ainakin oman Standard-mallin kanssa käynti oli sellainen, ettei siihen kovin paljoa kannattanut vääntää petauksia yms. Paitsi kyllä myöhemmin teetin siihen Sakolla rosteripiipun, joka pedattiin siellä (olisi kannattanut vaihtaa koko ase ja maksaa väliä sekin piipunvaihtosumma, olisi saanut Sakon Targetin) Eikä käynti sittenkään ollut mikään erityinen. Se niittasi sataselta n. 1.5-2 MOA kasaa, vaikka kuinka väänsi latausta ja optiikkaa. Tämä on sitten ainoa kokemus, mikä mulla on mallista 558.

Sittemmin palasin takaisin uskollisesti Tikkakoskella tehtyihin Sporttereihin, eikä ole tarvinnut ihmetellä. Tukki on noissa M55:sissa ja M65:ssa vähän kohelo, mielestäni, mutta raudat on hyvät, ja lukkoa monet asesepät pitävät yhtenä parhaimmista. Jalonen on siitä parempi, että se on "jytkympi" eli ei elä niin paljoa.

En tiedä. Tosin saattaa olla, että itselläni oli ns. maanantaikappale. Tai peräti perjantain viimeinen :lol: Ainakin kohdallasi toivon niin.

Pieni lisäys tuosta tukemisesta: Mikäli puristat raudat tukkiin suhteellisen kevyesti lukon yläosasta-tukin rekyylivastimen kohdalta alhaalta, pitäisi tulla aika tiivis paketti. Järsi puuta rohkeasti pois piipun alta. Itse annoin asesepälleni ohjeet 5 millin raon jättämiseen piipun ja tukin väliin. Aivan sama, mitä roskaa metsässä rynnimisestä jää, varmasti on vapaastikelluva piippu. Lukko on pedattu kiinni n. 3-4 sentin matkalta puihin, ja loppu kelluu sekin.

Yst. T: J

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - joulukuu 12, 2004, 18:44

taltan tilasta oiva apuväline dremel tai mikä hyvänsä suurikierroksinen kaiverrin,millä puuta poistaa.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 12, 2004, 21:24

Dremel olis kaapissa, mutta kun se "kuulemma" sotkee niin paljon. Ja en tosta siivouksesta tykkää niin paljon, että sitä vapaaehtoisesti tekisin :lol:

Mietin itekin sitä, että josko varmistais vain että piippu on kunnolla irti puista, mutta sitten päätin että tuota petaustakin pitää kokeilla. :) Voip olla että en saa tuota juurikaan tarkemmaksi, mutta yritetty ainakin on. Ja kyllähän tolla vielä hirven kylkeen osuu vaikka pitäis pelkkiä rautoja käsissä.

Luulen että tuolla aseella pitäis päästä kyllä jonnekin 1MOA.n tarkkuuksiin. Ainakin olen joskus päässyt. Tukkihan on mikä on, mutta en viitsi sitä ainakaan ulkoisesti alkaa muokkaamaan. Tiedä vaikka joskus myisin tuon ja investoisin kunnon kivääriin.

Onhan tuolla nurkassa tosin ikuisuusprojektina tukin alku noihin rautoihin. Pitäis vain saada kunnon askartelutila jossa vois viimeistellä sen. Joskus aikoinaan teetin siihen sovituksen ja petauksen asesepällä. Nyt kun katson petauksen jälkeä, niin petaus ei ainakaan ole sellainen mitä haluaisin. Raudat on pedattu melkein vain ruuvien kohdalta, rekyylivasteen alta ei ole otettu tavaraa petauksen jälkeen pois jne.... Että siinä on mun kokemus noista asesepistä. No kyseinen hemmo ei tee enään niitä hommia... Silloin vain en tiennyt noista asioista yhtikäs mitään, joten ei ollut paljon varaa valittaa. En oo varma tiedänkö vieläkään, mutta luulen jonkinverran perillä asioista olevan ja voihan nuo petaus jutut korjata.

Mutta miksei tuollainenkin petaus voisi toimia jos sen tekis kunnolla.

No, pitää palata veistämään tuota tukkia, josko viikon sisään sais sen massaa vaille valmiiksi.

Otsikko:
Kirjoitti: jyri.h - joulukuu 12, 2004, 22:56

JpL:

Minkä kaliiperinen sun M558 on? Melko vaatimaton tarkkuus kyllä jos ei 1MOA kasoihin pysty sataselta edes piipunvaihdon jälkeen. Vai onko mulla sitten paras mahdollinen yhdistelmä, ohutpiippuinen M595 .222 pystyy ainakin 3 tehdaspaukulla alle MOA:n toistuvasti 150m. Itseladatuilla 0.55MOA; 8x3lks ka. 23,9mm. Ase on suoraan paketista.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 13, 2004, 08:08

Käytä vaan sitä remeliä tukintyöstöön, teippaat pölynimurin letkun piippukouruun kiinni niin ei ole sen jälkeen pölyongelmia ja homman voi tehdä melkein missä vaan.

Annoit juuri aika loistavan esimerkin minkälaisia petauksia näiltä markan sepiltä saa, monesti luullaan että kun sinne jotain kittiä johonkin kohtaa laitetaan niin silloin ase on pedattu. Taas toisaalta jos kyläseppä ei koskaan ole edes nähnyt kunnollista petausta niin ei häneltä silloin voi sellaista edes vaatia, tai jos on nähnyt niin on katsonut kunnollisen petauksen olevan liian työläs ja silloin tyydytään vain kitin levitykseen ja rautojen asennukseen.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - joulukuu 13, 2004, 10:08

.222 rem. En saanut irti kuin 1 MOA käynnin edes Sakon piipun vaihdon jälkeen.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 13, 2004, 11:22

Joo, kyllähän sitä dremeliä ja muuta sähkövimpainta joutuu vängälläkin jossain välissä käyttämään, mutta yritän nyt alkuvaiheessa pärjätä tuolla taltalla. Toivottavasti vaan sormet pysyy ehjänä. :)

Toivottavasti tuon massan voi värjät. En kylläkään näe mitään syytä miksei, onhan sitä värijauhettä pistetty vähän sinne sun tänne.

Huomasin nimittäin semmoisen asian tuosta tukista, että takavaste ei ottanut kiinni tukkiin (ainakaan minun mielestä), vaan lukon alapuoli. Eli puuta pitää poistaa aika reippaasti ja läheltä lukon takaosaa. Ja jos kaiken puun meinaa ottaa lukon alta pois, lukuunottamatta ruuvien ympäriltä, massa voi näkyä ulospäin rautojenkin ollessa kiinni. Ja Jotta homma näyttäis ulospäin hyvältä värjätähän tuo massa pitää.

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - joulukuu 13, 2004, 20:15

massan värjäys:

esim epoxin värjäys on tosi helppoa.

värikaupasta vaan värijauhetta maun mukaan.sekottaa ensin epoxin(molempia aineita yhtä paljon) ja vähän jauhetta niskaan ja sekottaa sen hyvin.

epoxiin voi sekoittaa vaikka kalastusliikkeitten myymää "fosforoivaa" jauhetta(jauhe kannattaa ensin varmistaa kaupan veskissä tai jossain muussa pimeässä paikassa,että se tosiaan hohtaa pimeässä.)sitä kun sekottaa epoxiin saa esim.haulikon jyvä näkymään pimeässä.väläyttää vaan fikkarista valoa,niin jo alkaa hohtaa.

se oli vaan esimerkki. kyllähän sitä mielikuvituksen kanssa voi käyttää moneen tarkotukseen

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 13, 2004, 20:36

Joo, jauheet on jo ostettu. Saas nähdä vain saanko massasta ruskeaa kun se alunperin on sinistä. Fosforoivaa en siitä kuitenkaan aikonut tehdä, vaikka aika pornon näköinen vois tullakin. :D

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 14, 2004, 07:50

Toi fosforoiva jauhe oli tosi hyvä vinkki, heti alkoi mielikuvitus jylläämään siitä mihin kaikkeen sitä voisi soveltaa :D

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 14, 2004, 12:14

Yks kyssäri,

Oletteko korottaneet petausta koskaan?

Mietin että voisko ton tehdä asentamalla petauksen ajaksi jonkin rikan tms. tukin ja alavasteiden väliin ruuvin kohdalle mihin ei tule massaa muutenkaan. Tämähän toimis samaan tapaan kuin jos tukki olis korkeampi siitä kohtaa.

Ajatuksena mulla olis saada toi petaus about 0.5-1mm korkeammalle kuin mihin se nyt olis menossa, kun en hoksinut jättää puuta tarpeeksi lukkorungon takaosaan. :oops: Lisäksi toi takimmainen kiinnityspultti niin pitkä että se ahistaa lukkoa jos tiukalle kiristää. Tällä korotusrikalla sain paremmin raudat asettumaan kun testailin rautojen kiinnitystä (taaimmainen kiinnitysruuvi kiristais alavasteen + rikan tukkiin, eikä lukkorungon aivan taaimmainen tasainen osa). Tuossa kun toi takimmainen ruuvin reikä on jonkinmoinen korotus lukkorungosta (mitä kutsun alavasteeksi), jos katsoo pohjasta päin. Tämän pienen, noin 1-2 neliösentin palan ei tarvitse koskea petaukseen?

Tietysti tämän vois korjata lyhentämällä ruuvia ja työstämällä tukkia lisää, mutta tämä meinaa sitä että lukkorunko menis hiukan alemmaksi kuin ennen, koska alavaste ei ottanut tukkiin kiinni alunperin vaan tuo tukin takimmainen taso.

Tällä varmistettais ainakin se että raudat on tosiaan vain petauksen varassa ja ei kosketa puuhun mistään.

Saakohan tähän kuvia lisättyä jotenkin näppärästi niin osais selittää siten että muutkin ymmärtäis? :evil:

Tai no, eipä mulla ollut nyt kuviakaan, mutta jos joku tosta ymmärtää ja osaa jotain sanoa, niin kiitokset etukäteen. :)

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 14, 2004, 13:01

Toki rautoja voi nostaa kunhan tarkastaa lippaan toimivuuden korotetuilla raudoilla. Korotukseen käy mainiosti tulitikun pätkät jotka voi vaikka hetipitiliimalla liimata tukiin kiinni, ruuveja kiriessä kannattaa sitten muistaa ettei vedä niitä kovin tiukalle ettei tilitukut mene littuun...

En muista kyseisen lukkorungon muotoa joten en lähde arvuuttelemaan sitä "alavastetta?".

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 14, 2004, 13:30

Joo, toi tikkuviritys kuulostaa helpommalta kuin alkaa viilaileen jotain rikkaa matalemmaksi.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 15, 2004, 09:51

No nyt se on sitten tehty. Nimittäin ensimmäinen harjoituskappale :)

Ja arvatahan sen saattaa että susi siitä tuli. Tuo PlasticPadding lasikuitutäyte kovettui ennenkuin kerkesin kissaa sanoa, joten uusiks meni. Voi olla tietty että pistin liikaa kovetinta, mutta toista kertaa en tuota kokeile.

Se värjäys onnistui muuten aika hyvin tuolle lasikuitutäytteellekin, kunhan sekoittaa oikean väristä jauhetta mukaan.

Pitäiskö kokeilla seuraavaksi teknoksen Teknofrool kovakittiä. Luulisin ainakin että sitä voisi käyttää.

http://www.teknos-group.com/tseloste.nsf/9b262642ac1c5789422565a600497099/f32b4e74bbf1229ec2256beb002e5e4c?OpenDocument

Toinen vaihtoehto olis ehkä se West-coating. Pitää nyt miettiä.

Otsikko:
Kirjoitti: john - joulukuu 15, 2004, 10:38

Tuo lasikuitutäyte kieltämättä kovettuu nopeasti, jos kovetinta on liikaa. Itse olen laittanut vain puolet ohjeesssa mainitusta. Pahoittelen etten muistanut mainita tuota seikkaa.

Muutenkin tuon homman kanssa saa olla vikkelä ja kaikki esivalmistelut pitää olla siihen pisteeseen tehty, ettei tarvitse rautoja kiinnittäessä alkaa miettimään ratkaisua.

No yrityksen ja virheiden kautta oppii ja onhan tuo petaaminen kivaa puuhaa :D

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 15, 2004, 11:13

Saattaa se epoksikitti olla käytökelpoista, ainakin luulisi olevan viskositeetiltään valumatonta kun kerta kittiä on, eipä tarvii piituhkan kanssa pölistellä. Jos päädyt epoksikittiin niin annatko palautetta toimivuudesta ja hinnasta.

West-Coatingin aukioloaika on n. 20-30min ja siinä ajassa ehtii tekemään vaikka mitä. Kun olen mössöt laittanut ja raudat kiinnittänyt niin olen petauksen kovettanut saunassa 60 asteen lämmössä, kokonaiskuivumisaika lyhenee ja epoksiin tulee lisää lujuutta.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 15, 2004, 13:05

TM:

Joo, oli mulla tiedossa ton nopee kuivumisaika, mutta silti turautin liikaa kovetinta. Sekään ei auttanut, vaikka pidin kylmäkalleja astian alla, eli kovetinta tais tulla tosissaan liian paljon.

Koheltaja:

Törmäsin tuohon teknoflooriin värijauheen hakureissulla. Eli normis värikaupoista sitä pitäis löytyä. Hinta oli muistaakseni jotain 20-25€, massaa kokonaisuudessaan taitaa olla 400ml. Paketin kylkeä tavatessa, huomasin maininnan että sitä pitäis pystyä siveleen myös pystysuoraan seinään, joten levitys pitäis onnistua aika sujuvasti. Epoksit tosiaan taitaa tulla vahvemmaksi jos kuivattaa niitä lämpimässä ja samalla kuivumisaika lyhenee.

Pistän toki kokemuksia, jos sitä kokeilen. Mitä on muuten toi Alkoholi-lateksi? Onko apteekkitavaraa vai?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 15, 2004, 15:19

Se on itseasiassa irroituskalvoa joka levitetään kappaleeseen, valun jälkeen se jää kiinni valuun ja irtoaa vesipesulla. Irroituskalvoa saa Klaukkalasta mutta liikkeen nimeä en muista enkä tiedä missä sijaitsee, joissain harrasteliikkeissä sitä saattaa löytyä hyllystä. Mulla pääsi irroituskalvo loppumaan niin olen käyttänyt pelkkää carnabu vahaa, levitän sitä rautoihin ja annan kuivua mutta en pyyhi sitä pois vaan painan raudat massaan, kiinnijäämisen pelkoa ei ole vaan raudat irtoaa tosi helposti.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 15, 2004, 15:41

OK, eli jotain näpertelyjuttuja :) Pitää kokeilla itekkin jotain vastaavaa vahaa, kun tuo silikoniöljy ei eilen oikein vakuuttanut.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 15, 2004, 16:48

Osta sitten nestemäistä vahaa ja lorauta sekaan 1-2% nesemäistä silikonia jos vahassa itsessään sitä ei ole.

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - joulukuu 15, 2004, 20:56

petausainetta ja irrotusainetta myy ainakin sinisalo klaukkalassa.

siellä myös aika hyvät luotivalikoimat.

http://www.juhanisinisalo.fi/valikkob.php?pagename=ruudit.php

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 16, 2004, 08:12

Tosiaankin, sieltä löytyy Agraglasia joka on hyvä ja toimiva petausmassa irroitusaineineen. Syy miksi itse olen hylännyt Agraglasin on se että välillä sen saatavuus on ollut mitä on ja kun paljon tekee petauksia niin hintakysymys tulee nopeasti vastaan. Jos päätyy Agraglasiin niin kannattaa ottaa se vihreä pakkaus koska siinä epoksi on geelimäistä ja helpompi käsitellä kun punaisessa pakkauksessa oleva juokseva epoksi.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 16, 2004, 10:48

Joo, onhan noita aineita monenlaisia. En kuitenkaan löytänyt oulusta pikaisella hakemisella tuota agraglasia, joten aloin hakeen korvaavia juttuja. Ja noin pieniä ostoksia ei kantsi paljon tilailla.

Mutta siihen teknoflooriin. Ostin kyseistä ainetta Oulusta värisilmästä (Pohjolan väri, jos jotakuta kiinnostaa). Hintaa tuolla 400ml pakkauksella oli 24€. Tuo riittää varmasti kahteen petauskertaan, mutta luultavasti kolme kertaakin onnistuu.

Itse aine oli vähän saman oloista kuin esim plastic paddingin kemiallinen metalli. Hiukan hiekkamainen, mutta on hyvä levitettävä eikä valu niin paljon kuin PP kemiallinen metalli. Tuostakin tarttuu lastaan tavaraa, joka jää sitten törrötteleen mihin sattuu. Tähän auttoi ohuella rautalangalla siloittelu. Tavara pysyi muokattavassa muodossa riittävän kauan (arviolta 1h). Joten jopa minä kerkesin aineen levitellä ja teinpäs kaksi lisäannostakin, kun aineen menekki yllätti. Värjäys onnistuu myös värijauheilla. Plussana voisin sanoa kovettimen helpon annostelu, sitä pitää nimittäin laittaa yhtäpaljon kuin ite ainesta.

Tällähetkellä raudat on kuivumassa, joten en osaa sanoa vielä lopputuloksista ja kestävyydestä mitään. Kestäväksihän tuo Teknoksen nettisivut ainakin kehui.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 21, 2004, 15:17

Niin,

Otin noi raudat irti seuraavana päivänä ja olen odotellut aineen kuivumista. Näyttäis kuitenkin siltä että tuosta epoksikitistä ei tule täysin kovaa, vaan jonkin verran kimmoisaa. Kynnellä painaessa massaan jää jälki, joka häviää ajan kanssa.

Lisäksi kokeilin mitä ruuvien kiristely vaikuttaa.

Jos eturuuvi on kiinni, takaruuvin kiristys ei vaikuta piipun asentoon ennenkuin kiristää ruuvin tosi kireälle. Tällöinkin liike on hyvin pieni, juuri huomattavissa oleva. Tämä pieni liike vois johtua tuosta massan kimmoisuudesta. Mutta jos takaruuvi on kiristetty kunolla ja eturuuvia löysää, piippu liikkuu selvästi ylöspäin piippukouruun nähden. Osaksi tämäkin voi johtua massan kimmoisuudesta, mutta saattaahan lukkorungon takaosan alle olla jäänyt jokin ilmakupla tms. joka heikentää petausta.

Muuten homma onnistui omasta mielestä ihan OK, mitä nyt parista paikasta ihan lukkorungon laidalta jäi nokare massaa puuttumaan ja väri ei vastannut ihan tukin väriä. Jokatapauksessa teen koeammunnat tuolla ja todennäköisesti sen jälkeen teen petauksen uusiksi. Tällä kertaa taas jollain toisella aineella.

Toivottavsti löytäis jostain kunnon soosia. Ongelmana on vain tämä työ, joka estää kaupoissa ravaamisen ja muutenkin haittaa harrastusta. :)

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - joulukuu 21, 2004, 15:42

midwaysuomi lähettää postitse petausainetta jos tarvis

http://www.midwaysuomi.com/suomi/eproductpage.exe/showproduct?SaleItemID=790049

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - joulukuu 21, 2004, 15:54

Joo, on tiedossa että toi Midwaysuomi toimittaa, mutta nyt ei tule muuta tilattavaa sieltä mieleen, joten yritän löytää lähempää. Ei nimittäin kiinnosta maksaa postikuluja 25% lisää tuoteen hintaan. Tosin onhan tuohon hommaan mennyt jo enemmän rahaa kuin mitä tuolta tilaamalla, mutta onhan tullut kokemusta eri aineista, joten otan sen oppimisen kannlta. :)

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - joulukuu 21, 2004, 16:11

tietääkö kukaan mihin erkkilä lohtajalta lähti.kuulin,että olisi menny myymään kimppaan jonku toisen asekauppiaan kanssa.

jos vaikka erkkilä olis lähempänä.siltä ny luulis löytyvän.ku ennen sieltä sai kaikkea tarkkuuteen ja käyntiin liittyvää.

emmä sillä,etteikö hidas epoksi tai araldit olisi toimivia.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - joulukuu 21, 2004, 20:23

Ööh... Sininen Araldit on kyllä todella pitävä liima, yksi parhaista, mutta on pidettävä huoli, ettei se pääse liimauskosketukseen lukon kanssa. Sitä ei nimittäin irrota ihan noin vain. Araldit on "kova", joustamaton aine, en tiedä, miten se kestää lämpövaihteluita halkeamatta. En edes tiedä, on sillä käytännön merkitystä. Mutta jos todella kestävän pohjan haluaa, araldit on yksi vaihtoehto.

Yst. T: J

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - tammikuu 09, 2005, 14:50

No onhan se petaus kumminki ruvennu maksamaan jos se ei nyt onnistu kun noita sörsseleitä kokeilee, vaikka se kyllä avartaakin.

Sitä vihreetä argaglasia olen käyttänyt kun sitä sain muutaman paketin eräältä kuolinpesän ostajalta.(tai ostin edukkaasti)

Se riittää erittäin hyvin 2-4 petausta riippuen siitä kuinka paljon kaivaa tukkia.

Sen argaglasin kanssa onnistumis prosessi on helpompi viedä läpi kun tietää missä mennään, ja kun on aika helppo aine käsitellä.

Tuo varmaan on tuo Koheltajan mainitsema vene tarvike sellaista, ehkä myös oliko se paddingin marine filli tai sellainen, Hempelin vene filli ainakin on, mut ei ole sekään ihan edukasta.

Voiskohan valkovaseliini olla hyvä irroitus aine.

Otsikko: petaus
Kirjoitti: west - tammikuu 09, 2005, 15:24

uskosin,että kaikki vaseliinit on hyviä siihen,ettei massa tartu rautoihin.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 09, 2005, 16:28

Carnabuvaha toimii ainakin todella hyvin irroituksessa. Levitä nestemäinen vaha rautoihin ja anna kuivua muta älä pyyhi sitä pois vaan jätä vahat rautoihin, sitten ei muuta kun roiskaisee raudat massaan/tukkiin. Massan kuivumisen jälkeen raudat irtoaa ilman pienintäkään väkivaltaa.

Tuli tossa hiukan hiilikuituamattoa leikeltyä ja siinä samassa totesin että kun matosta leikkaa 5-10mm liuskoja ja "purkaa" nämä liuskat niin siitä tulee aika passelia pipellystä massan sekaan vahvikkeeksi, lasikuitumatto toimisi varmaankin samalla tavalla. Meinaan seuraavaan petaukseen käyttää tätä hiilikuitumatto silppua joten palataan asiaan kunhan ensin kokeillaan ja hyväksi todetaan :wink:

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - tammikuu 10, 2005, 12:41

En tiedä noista muista vaseliineistä kun niissä on liuotus ominaisuuksia, saattavat tehdä massaan jotain ajan kuluessa (pehmentää tai jotain).

Miksi moista mattoa laitat.

Pelkäätkö että massa murenee tai jotain.

Lasi kuitu vene hommissa meillä oli jotain juttua vahan lisäksi mistä jäi sellainen kalvo muottiin, mutta siitä on nyt 20v aikaa kun niitä tehtiin

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - tammikuu 10, 2005, 12:59

Aikoinaan telakalla käytettiin jäänmurtajia tehdessämme kittinä Brestofil nimistä täytettä. Aine oli jauhemmaista, johon lisättiin nestemmäinen kovetin. Kokeilimme sitä monissa omissa metalliprojekteissa menestyksellä. Moottorin lohkot, kannet ym kohteet. Kovettuneena se oli tosi kovaa. Pystyi jyrsimään, sorvaamaan, poraamaan kierteet. Kerran testasin kierrekestoa kun epoksi oli kovettunut jukurttipurkkiin. Siihen poraus ja kierteet, sitten M6 ja M10 pulttia kiristämään. Kierteet ei pettänyt, mutta pultit meni poikki. Sitä valmisti aikoinaan Turun suunnalla muistaakseni Brestofil niminen firma. Se on kyl 15v vanhaa tietoa mulla, mutta se on kuitenkin parasta kemiallista metallia jota olen käyttänyt menestyksekkäästi moniin korjauksiin. Sillä saisi tehtyä esimerkiksi petauksen tapaan tehtynä paksummalla ainevahvuudela petauspalkin.

T:Nyfi

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - tammikuu 10, 2005, 13:19

Löytyipäs melkein saman tyyppinen aine missä on joitain hyviä ominaisuuksia. Aineen tietoja sivulla http://www.vp-service.fi/n-kmet.htm T:Nyfi

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - tammikuu 10, 2005, 14:55

Plastic Paddingin Marine epoxy lienee filleriä parempi petausaine, kestää paksujakin ainevahvuuksia ilman vahvikkeita ja kutistumatta. Olen sillä itsekin muutaman aseen petannut, tarttuu todella hyvin puuhun (tarkoitettu puuveneenkorjauksessa myös vesilinjan alle) ja kestää pakkasta ja liuottimia. Aukioloaika saisi olla hieman pidempi, mutta kyllä sillä kerkiää kun ei tupeksi. Irrotusaineena olen käyttänyt PTFE-suihketta (Teflon). Rasvat irrotusaineena taitaa olla epoksien kanssa "kiellettyjen aineitten listalla".

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 10, 2005, 19:24

Lähinnä se matosta leikattu pipellys laitettaisiin vahvikkeeksi sellaiseen petaukseen jossa raudat pitää saada kokonaan irti pähkinäpuun elämisestä, muuten sitä ei varmaankaan tarvitse. En muuten ole yhdessäkään aseessa vielä saanut petausta murenemaan tai halkeamaan vaikka en ole kertaakaan käyttänyt mitään sidosaineita massan seassa.

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - tammikuu 11, 2005, 09:46

Sämpy ja muutkin kun puhuvat tuosta epoksien kutistumisesta massoissa on petauksessa todella pientä kun vertaa esimerkiksi koneistuksen aiheuttamaan heittoon. Ystäväni on VTT.llä tutkijana lujuuslaboratoriossa ja on tutkinut paljonkin nätiä asioita eri käyttötarkoituksissa. (Ydinvoimala,

jäänmurtajien, satelliitti ja terästeollisuuden ym. parissa). Hän sanoi oman mielipiteensä esimerkiksi nykyaikaisista kem.metalleista ( ei Baddingit) että ne ovat pidoltaan, kimmolujuudeltaan, puristuslujuu- deltaan ja kutistumiseltaan todella huippuluokkaa nykyään. Tuollainen 0,002-0,004mm/cm on ainoastaan polymeerien kiteytymisen aiheuttama kutistuma, ja sitä ei enään polymeerin atomitasolla voi juurikaan pienentää. Sen näkee ainoastaan mikroskooppisilla mittauksilla kunnolla. Aseen raudatkin elää samanverran lämmetessään ja jäähtyessään.Joten ylhäälläkin tarjoamani aine soveltuu hyvin ko. aineeksi, ja sitä voi viellä koneistaakkin jos tarvista. Lämpötilakestoltaankin löytyy viellä parempia aineita.

T:Nyfi

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - tammikuu 11, 2005, 10:38

Tjaah, eikös kemialliset metallit ole jotain muuta kuin epokseja ja olen ollut siinä uskossa että epoksien lämpölaajeneminen on terästä suurempaa? Petaamisen yksi hienoushan on, että pitäisi päästä suurempaan tarkkuuteen kuin koneistustarkkuus on. Lähinnä tarkoitin kommentillani sitä, ettei petauksessa kannata käyttää pikkuhalkeamien ja muitten naarmujen paikkaamiseen tarkoitettua ainetta, jonka tuoteselosteessa käsketään käyttämään paksuissa kerroksissa vahviketta, kuten tuossa jonkun mainitsemassa Marine Fillerissä.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - tammikuu 11, 2005, 10:53

Moro,

Jartsu: Petaukseen mennyt tällä hetkellä rahaa noin 40 egee, eli ei vielä hirveitä. Plus työkaluihin jonkinverran, mutta niille on tarvetta aina muutenkin. Ja hommahan ei ole nyt rahasta kiinni, koska olen päättänyt että teen aseeseen petauksen ite, maksoi mitä maksoi. :wink: Siltikään en ala tilaileen 30 euron purnukkaa kympin postimaksuilla. Ja pitää sitä sen verran pelottoman vikaa olla, että kokeilee muitakin aineita kuin tarkoitukseen tehtyjä. :) Toki ostaisin petaus ainetta heti, jos vain tulis vastaan. Vaan eipä ole vielä tullut vastaan, tähän on syynä kyllä jonkinverran oma laiskuuteni. :)

Käyttämäni irroitusaine oli birchwoodcasey:n tukkivahaa. Siinä oli muistaakseni Koheltajan mainitsemaa carnabauvahaa ja silikoonia. Rautojen irroituksessa ei ollut isompia ongelmia.

Mutta sitten tuo massana käyttämä Teknofloor kovakitti. Käyttöominaisuuksiltaan se oli loistava. Ei valunut, aukioloaika riittävän pitkä ja helppo annostella. Lisäksi sitä on helppo työstää kuivumisen jälkeenkin.

Pikkasen pelottaa vain, että kestääkö se ampumisen rasituksia. Murtolujuus kulmissa tuntui aika heppoiselta. Varmaan tuo helppo työstettävyys vaikuttaa asiaan. Lisäksi massa tuntuu sormilla kovaa painettaessa hiukan kimmoisalta. En tiedä auttaisko tuohon ongelmaan esim metallupurun lisääminen massaan. Luultavasti jokin epoksipohjainen mömmö olis parempi.

Pistän mainintaa tänne miten tuo toimii, kunhan pääsen koeampumaan tuon viritelmän.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - tammikuu 11, 2005, 11:07

Jaa, näkýi tuo linkin kem.metalli olevan epoksia, tosin alumiinijauhe oli tarkoitettu mukaan. Oman tietoni mukaan petaus ei saa olla lasinkovaa, vaan sen täytyy joustaa hieman rekyylissä.

Omassa aseessa oli jollain kitillä tehty petaus, piti varoa rautoja irti käytellessä ettei murene ja massaa saattoi raaputtaa kynnellä. Lopulta irtosi puista koko paska. Epoksimassat on niin kulutuskestäviä ja sitkaita sekä tarttuvat hyvin puuhun, että kyllä ne on paljon parempia kuin jotku kitit. Tosin jotkut rakenneliimatkin on sitten kalliimpia kuin Acraglass, mutta hyvä ruukaa maksaa.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - tammikuu 11, 2005, 12:02

Joo, ja köyhällä ei ole varaa ostaa hunoa (halpaa). :D

Otsikko:
Kirjoitti: Nyfi - tammikuu 11, 2005, 12:36

Tuossa ylempänä esittämässäni likkissä olevassa epoksissa on kaikki ominaisuudet mitä petausmassalta odotetaan. Itse aion käyttää sitä.

Kimmo-ominaisuuttakin löytyy kiitettävästi, ja kiinnittymisominaisuudet ovat hyvät. Lämpölaajeneminen on samaa luokkaa kuin metallilla.

T:Nyfi

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 11, 2005, 14:07

~~Lainaus käyttäjältä: keitsu~~Käyttämäni irroitusaine oli birchwoodcasey:n tukkivahaa. Siinä oli muistaakseni Koheltajan mainitsemaa carnabauvahaa ja silikoonia. Rautojen irroituksessa ei ollut isompia ongelmia.

Se on just sitä samaa vahaa mitä mullakin on käytössä irroituksessa :wink:

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - tammikuu 11, 2005, 15:40

~~Lainaus käyttäjältä: keitsu~~Joo, ja köyhällä ei ole varaa ostaa hunoa (halpaa). :D

En mä sun pelottomuutta arvostelekkaan, meinasin vaan et jos se ei ole hyvää tavaraa niin tulee se kuitenkin maksamaan sen massan hinnan ainakin ja ehkä päällekkin.(Tottahan asia on omasi.)

Saattaa tukkikin lopussa mennä halki.

Se voi tietysti tapahtua kenellä vaan, vaikka itelle koska minäkin lähdin täysin metsästä tekemään petausta. (Enkä vieläkään tee sitä oikea oppisesti tai mikä sitä sitten on, esim. mallia Koheltaja)

Toisin sanoen en kaiva kovinkaan paljon vaan enempi poistan massalla välyksiä lukkorungosta

ja etu pultin/piipun alle (patruunapesä) aine kerros on jotakuinkin jo +1cm.(ei mitattua)

Alussa kysyin ja näin 338LM petauksen yhdellä kapiaisella mikä edelleen on pärjännyt intin kisoissa, niin että millä ja noin suurin piirtein että miten sen voi tehdä.

Ymmärrän Koheltajan tarvetta saada äärimmäisen kestävä massa/petaus, onhan meillä eri tarve ja varsinkin potku pedatuissa aseissa on eri, kun mulla on 308 ja alle.

Yhden 458 petasin (omani) koska siinä oleva rekyyli vastin oli kuulemma halkaissut tukin (kun oli päässyt lonksumaan) samalla kaivoin tukin irti piipusta.

Aihe on kuitenkin erittäin mielen kiintoista minulle joka jo nöösinä poltin kulmakarvat kaiken maailman pinna pyssyillä ja rikki leikeillä.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 11, 2005, 19:14

Myönnetään että minäkään en tiedä mikä on oikeaoppinen petaus, eikä sitä varmaankaan ole olemassakaan. Omat petaukset sattuu joskus toimimaankin ja joskus ei :wink:

Totta on että ei se sidosaine pahaa tee kovarekyylisessä aseessa, reenataan ensin yhden pähkinätukkisen kanssa ja katsotaan mitä siitä saadaan aikaiseksi ja laitetaan mahdollisesti sen jälkeen vastaava tuhtimpiin koneisiin :wink:

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - tammikuu 11, 2005, 19:35

Joo. Oman kokemukseni mukaan, mitä kovempi rekyyli aseessa on, sitä nirsompi tukki/raudat-yhdistelmä on petauksen kanssa. Esimerkiksi voitte onnistua halkaisemaan .338 WinMag Sako Finnbearin tukin väärällä petauksella, jos puu ja käytämänne massa joutuvat 30 asteen pakkasessa muutaman tunnin oltuaan ottamaan muutaman laukauksen.

Tämä käsitettyäni siirryinkin nimenomaa TAK-85 - tyyppiseen kunnon teräsmuhviin, eikä ole koskaan ollut vaikeuksia :D, paino vain nousee hieman enemmän.

Ilmeisesti kuitenkin asia on niin, että kova, mutta hyvin vähän "kuituinen" - siis joustava - olisi paras vaihtoehto?

Cheers!

Otsikko: petaus aineista
Kirjoitti: kampsa - tammikuu 12, 2005, 01:14

luettuani kommentit läpi mietin et ihan laminointi epoxi voisi perusaineena olla ok.siihen voi sekoittaa melkein mitä vain.hiilikuitua silppuna ja sekaan lasijauhetta voisi olla kova sana?laminointi epoxi ainakin kipa geigi karkaistuu huonelämpötilassa ilman uunitusta jos haetaan maksimaalista lujuutta.kipa tietääkseni ainoa hartsi joka virallisesti hyväksytty ilmailu käyttöön korjauksiin ja liimauksiin ym,kun siihen sekoitetaan lasijauhetta ja hiiltä esim, uskoakseni saadaan sitkeä ja lämpötilastabiili petaus,,asia varmistuisi jos jollakin tietoa lasin ja hiilikuidun lämpölaajenema ominaisuuksista? sekoitteen juoksevuutta voidaan lasijauheen ja hiilen määrällä säätää ja hartsi antaa reilun puoli tuntia ainakin työaikaa.kipa on ainakin kokemuksieni mukaan laminaatti hartseista paras jota olen käyttänyt,ja ainakin omissa aseissa sillä tehdyt petaukset on tähän asti ongelmitta toimineet kelissä kuin kelissä. nykyisessä aseessa petaus on eräänlainen sovellus pilari ja tav,petauksesta.raudat istuu3 pisteestä alumiini putkien päällä jotka pedattu tukkiin yhtäaikaa rautojen kanssa,ja hartsi toimii väliaineena joka puolella niin ettei raudat mistään suoraan pääse koskettaan vaneri tukkia,vaan hartsi/lasi massa aina väliaineena. ja pultteja ei kiristetä tukkia vasten vaan raudat kiristetään näihin putkitorneihin,jotka pedattuna tukissa istuvat. tukki tavallaan "kelluu" siis rautojen ja alumiini pilarien välissä,,tämä yhdenlainen oma kehitelmä mutta on ainakin toistaiseksi toiminut itellä,,,en tiedä onko joku muu kokeillu vastaavaa?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 12, 2005, 08:15

Yhteen Tikkaan tein vastaavan pilaripetauksen mutta niin että raudoista otti tukkiin kiinni pelkästään rekyylivastin, muuten raudat "kellui" pilarien varassa. Pilarit tein aika jööteiksi, ne oli muistaakseni halkaisijaltaan 22mm ja ne muotoiltiin kehyksen pohjaa vastaavaksi niin että kehys istui niiden päällä todella tukevasti. Ase kävi todela hyvin ja käy edelleenkin vaikka omistajat ovat vaihtuneet vuosien saatossa muutamaan otteeseen.

Miten on, mahtaako Finnairin käyttämä epoksi olla juuri tuota mainitsemaasi Kipaa? Sitä sattuneesta syystä pitäisi löytyä hyllystä. Ei muuta kuin pitää seuraan petaukseen kokeilla tätä epoksin ja hiilikuitumaton silppua.

Otsikko: hartsi,,
Kirjoitti: kampsa - tammikuu 12, 2005, 12:39

yksi epoxi hartsi ainakin jota finnair on käyttänyt on nimeltää rutabox.valmis sekoite aika tummaa ja tulee mieleen siirappi.lämpenee kovettuessaan aikalailla. on ollutkin sitä itellä joskus myös. kipaa en tiedä käyttävätkö? kipa on aika notkea ja lähes väritön sekoitettuna ja kovetuttuaan. hyvä kuulla että muutkin on kokeillu samaa petausta,ja ilmeisen hyvin tuloksinkin vieläpä,ite pidän tota petausta ainakin parempana kuin tavallista jossa raudat pedataan tukkiin ja kiristetään siihen,,eliminoituu ainakin tuki elämisestä johtuvat jutut ja metallin ym lämpölaajenemat ei väännätä rautoja mihinkään päin,,

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 12, 2005, 12:45

Joo, siihen Tikkaan oli pakko keksiä jotain kun sen tukki eli sään mukaan todella paljon ja aina sai olla ruuvien kireyksiä ja kohdistuksia tarkistelemassa, eipä tarvinnut pilaroinnin jälkeen anään turhaan ropailla.

Se Finskin epoksi jota purkillinen löytyy on väritöntä ja maallikon silmissä katsottuna hyvin samankaltaista kuin West-Coatingin epoksi.

Otsikko: höpinää,,
Kirjoitti: kampsa - tammikuu 12, 2005, 12:52

eipä ole itsekään petauksiin tarvinny puuttua tuon jälestä. tuosta hartsista on aika vaikea lopulta mitään sanoa,jos purkeissa ei mitään lue? mut jos meinaat käyttää hiiltä seassa niin silti suosittelisin et lisäisit jauhettua lasia sekaan joka lujittaa ja sitkistää seosta myös siinä missä hiilikin,,

Otsikko: lisäys
Kirjoitti: kampsa - tammikuu 12, 2005, 12:58

yks juttu unohtui,,eriomainen aine myös hartsin sekaan on west system:in rouhittu puuvilla pulveri(saa kevralta). sillä saa harsista todella lujaa ja sitkeää ja on jos tarvii jotain liimata tosi lujasti jonnekin aivan ehdoton aine,,toimii juuri laminointi hartsien kanssa parhaiten,,

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 12, 2005, 18:50

Ei lue purkeissa mitään kun se epoksi on "purkitettua" tavaraa :wink:

Otsikko: Tikka M595 petaus
Kirjoitti: ripa - tammikuu 13, 2005, 14:23

Miten kannattaisi pedata Tikka m595 (master sporter 308)? Rekyylivastimena on lukkorungossa pyöreä uloke, joka sopii "kulmaraudan" reikään. L-muotoinen kulmarauta taas vastaa tukkiin.

Kulmarauta on tehtaan jäljiltä irrallaan. Olisiko järkevää kiinnittää kulmarauta epoksilla tukkiin?

Vai unohtaa koko juttu?

Ase käy sinänsä OK, arveluttaa vain tukin eläminen nykysuomen säissä eli osumapisteen vaihtelu.

Otsikko: Re: Tikka M595 petaus
Kirjoitti: JpL - tammikuu 13, 2005, 14:34

Lainaus käyttäjältä: ripaMiten kannattaisi pedata Tikka m595 (master sporter 308)? Rekyylivastimena on lukkorungossa pyöreä uloke, joka sopii "kulmaraudan" reikään. L-muotoinen kulmarauta taas vastaa tukkiin.

Kulmarauta on tehtaan jäljiltä irrallaan. Olisiko järkevää kiinnittää kulmarauta epoksilla tukkiin?

Vai unohtaa koko juttu?

Ase käy sinänsä OK, arveluttaa vain tukin eläminen nykysuomen säissä eli osumapisteen vaihtelu.

Mulla oli vanhemmanmallinen tikka sporter. Värkkäsin ohuesta metallinpalasta ylimääräisen leveän "prikan" ja nostin koko lukkolaitetta ja piippua tukista n. 3mm ylöspäin. Näin sain piipun kunnolla irti tukista.

Kulmaraudan voi kiinnittää tukkiin suoraan, vaikka sitten epoksilla. Kokeile, jos rautoja saa nostettua tukista.

Otsikko: Tikka M595 petaus
Kirjoitti: ripa - tammikuu 13, 2005, 14:39

JPL:lle; M595 Master Sporterissa piippu on todella hyvin vapaasti värähtelevä, arviolta 2 mm rako. Eli piippu ja myös patruunapesän alue on reilusti irti tukista.

Eniten arveluttaa juuri täysin irtonainen kulmarauta lukkorungon ja tukin välissä.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - tammikuu 13, 2005, 15:09

Minun kyseinen ase on Tikka M558 stantard jossa on samanlainen kulmarauta, joka toimii rekyylivastimena. Tai no se on alumiinia.

Itsekin olen miettinyt, että pitäiskö tuolle asialle tehdä jotain, mutta annan asian vielä olla. Kulmarauta liikkuu aavistuksen verran, koska siinä oleva reikä on jonkin satasen isompi kuin tämä pyöreä pultin kiinnitysruuvi. En tiedä sitten haittaako tuo mitään. Pitää yrittää jotenkin ottaa selville.

Luulen kuitenkin että paras vaihtoehto vois olla tämän alumiinikappaleen liimamisen kiinni rautoihin. Sitten tarvittaessa petaus. Mulla petaus tuli tarpeeseen kun tukki sattui säilytyksessä kuivumaan liikaa ja taas sitten syksyn kosteilla alkoi vääntyileen.

Ja jos meinaa saada piipun kunnolla irti tukista, kannatan piippukourun avartamista. Tähän hommaan käy hyvin harjanvarteen kiinnitetty hiekkapaperi. Ja eikun hinkkaamaan.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - tammikuu 13, 2005, 17:18

Ainoinaan mulla sakolla tekivät uuden piipun Tikan 558 .222 Remiin, ja asensivat+petasivat (jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vain pistää ase vaihtoon ja maksaa väliä Sakon paksupiippuisesta vanhasta Vixenistä tms.)

Siinä oli väliä piipun ja tukin välilä käyntikortin verran, ja kuitenkin piippu otti aikanan kiinni tukkiin.

Tuo piippukourun avartaminen on tosiaan ehkä parempi keino JOS petaus muuten on kunnossa. Ainakin paino kevenee. Teetin uuden kiväärini Kuhmossa, ja pyysin siihen samalla 5mm tukin ja piipun väliin. Ei varmasti kosketa enää raudat.

Tuskin tuo kulmarauta liikkumisineen pahaa tekee, mutta kyllähän sen siihen voi liimata kiinnikin. Täytyy pitää vain huoli, että se on nimenomaa kiinni puissa PIIPUNSUUHUN PÄIN, koska jos se on liimattu keskivaiheille tai takaosaan koloa, on vaara, että liimaus irtoaa rekyylin myötä.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - tammikuu 14, 2005, 11:26

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Täytyy pitää vain huoli, että se on nimenomaa kiinni puissa PIIPUNSUUHUN PÄIN, koska jos se on liimattu keskivaiheille tai takaosaan koloa, on vaara, että liimaus irtoaa rekyylin myötä.

Kyllä sen kulmaraudan pitää ottaa takapinnaltaan tukkiin kiinni että siitä rekyylivastimesta on jotain hyötyä. Jos se vedetään piipunsuuhun päin liimauksessa/petauksessa niin silloin rauta ei vastaa tukkiin suoraan vaan liima/massa toimii väliaineena, rekyylistä sitten riippuu koska tämä väliaine alkaa murtumaan.

Aina kun raudat laitetaan tukkiin petauksessa tai rautoja asentaessa niin raudat asennetaan aina periaatteella liikkuvat taakse.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - tammikuu 14, 2005, 12:53

(Miettii)

Joo, olinpas tyhmä. Joo. Kiikarihan on liikkumassa ammuttaessa eteenpäin, koska raudat menee taaksepäin. Sori. Mä sekoitin asiat keskenään.

Otsikko:
Kirjoitti: keitsu - tammikuu 15, 2005, 21:19

No nyt tuli testattua pedattua asetta ja vielä se on yhtenä kappaleena. Tai no, kahtena kun irroitin raudat tarkistaakseni petauksen ja näytti ihan kunnossa olevan. Takana about 100 kutia 15 asteeen pakkasessa. Aika näyttää kestääkö.

Kokonaishajonta kyllä pieneni, eli enään ei tullut niitä 6-7 sentin kasoja. Tosin ei mitään huippukasojakaan. PItää näköjään opetella uudestaan ampumaan. :oops:

No, testauksessa oli 9.7g lockbase jolta en paljon mitään odottanutkkan. Jostain syystä se ei vain tunnu mun aseelle sopivan. Syytä en osaa sanoa, ehkä en saa sitä tarpeeksi livakkaan liikkeelle. Maksimit tais olla 840 m/s. Jännä juttu muuten, että 11g lockbasen olen saanut aika vaivatta kulkeen saman, joten panostan siihen. Lisäksi tuo scenar pitää kokeilla vielä kertaalleen.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - helmikuu 23, 2005, 09:14

Kun tukintekijä ilmeisesti on käyttänyt tuota silikoni/carnabautukkivahaa, niin ostin minäkin sitä purkin ja kokeilin oman Jalosen petauksessa. Kylläpäs lähti raudat helposti irti, pelkällä nykäisyllä. Aiemmin on pitänyt käyttää lyöntiliikkeitä. Sillä kannattaa käsitellä muutkin alueet kuin petausalue, ettei niihin tule tahroja. Ainakin oma petausmassa on sellaista, että se ei varmasti lähde muulla kuin puukolla jyrsimällä, jos rautaan pääsee tarttumaan. Tukin suojaamiseen kannattaa sitten ihan teippiä käyttää. Ja kierteissä ja pulteissa käytin edelleen vaseliiinia, että pultit lähtee varmasti auki ja kierteet puhtaiksi.

Oma tapa pedata rekyylinvastin on hieman erilainen kuin Koheltajalla. Siis ilmeisesti tarkoitit, että rekyylinvastin nojaa paljaaseen puuhun. Eikö siinä ole se vaara, että puu alkaa antamaan periksi ja peti horoutuu? Puun pintaa kun ei kuitenkaan saa ihan tasaiseksi. Minä olen sinne rekyylinvastimen sivulaidoille vuollut urat, massannut laidat ja vastinkolon ja painan sitten raudat "liikkuva taakse"-periaatteella. Tällöin vastin vastaa myös massaan ja rekyylille tulee vastetta isommalta alalta. Jos massa alkaa murtumaan, niin silloin kyllä on taidettu rekyyliin nähden heikkoa massaa käyttää.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - helmikuu 23, 2005, 10:57

Kyllä se carnabu vaha on kova sana petauksessa, muutenkin kannattaa raudat vahata kerran-pari vuodessa aivan kuten autokin :wink:

Toki siihen rekyylivastimen takapinnan ja tukin väliin sitä massaa menee väkisinkin, tarkoitin lähinnä sitä että kun rautoja laitetaan paikalleen niin liikkuvat vedetään pois niin että vastin osuu tukkiin.

Otsikko:
Kirjoitti: jartsu - helmikuu 25, 2005, 22:47

Noin minäkin olen pedannut että tuo rekyylin vastine on myös pedattu molemmilta puolilta jottei välyksiä ole ja taka pakkia ja rasvat pultin reikiin ja kiristys melkein pänniin. ja odotus

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - helmikuu 26, 2005, 08:21

No ei niitä pultteja persesilimä pitkällä saa kiristellä: tukipisteethän (kaksi kappaletta?) pitää hollata heti pultinreikien viereen tai jopa taitella metallilangasta silmukka pultinreiän ympärille (mutta ei rekyylivastimessa olevan), ja jos pultit on kuusiokololla, niin avaimen pienestä päästä kiristys kyllä riittää. Liika kiristäminen voi vääntää lukonkehystä ja se vääntö kuvautuu massaan. Sitten kun siihen asennentaan ne raudat uudestaan, niin homma on killissä. Omissa petauksissa olen käyttänyt hollaamiseen kahta pientä puuruuvia, joilla on helppo säädellä rautojen koro sopivaksi.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 20, 2005, 13:22

Nyt sekin tuli sitten nähtyä että 300WSM:ssä on petaus halki rekyylivastimen takaa :(

Nyt sitten aletaankin syynäämään miksi näin on käynyt sillä omissa petauksissa tämä on ensimmäinen laatuaan. Massana oli West-Coatingin epoksi eikä koskaan aiemmin ole vastaavaa tapahtunut vaikka samalla massalla on pedattu hiukan jytkympiäkin kivääreitä, eikä koskaan ole vielä tarvinnut laittaa alumiini tai muuta vastaavaa jauhetta sekaan vahvikkeeksi.

Veikkaan halkeamisen syyksi kovarekyylistä asetta, pakkasta (-10 astetta) ja sitä että massassa ei ole sidosaineita. Tietenkään tukissa ei ole rekyylipulttia eikä sellaista siihen tule koska ne ovat mielestäni vippaskonsteja huonosta petauksesta johtuviin tukkien halkeamisiin.

Viikolla puretaan peraus ja katsotaan mitä on mennyt pieleen, saattaa olla myös että massaan on jäänyt ilmakupla heikentämään rakennetta mutta eiköhän tämä selviä viikon aikana.

Otsikko:
Kirjoitti: tavan ampuja - maaliskuu 20, 2005, 14:20

Kannattaa muistaa että väriaine muuttaa petausmassan lujuutta riipuen mistä aineesta väri on tehty ja missä suhteessa sitä lisää massaan.

Mikäli haluaa ruuvien kiristyksen loppuvan kuin seinään on syytä porata

ruuvien reiät reilusti väljäksi jolloin petausaine estää puun periksi antamisen.

Itse tein petauksen kaksi vaiheisesti ja petasin alapuolelta metalli holkit ruuvien kanssa ensiksi (ase kasattuna). Tämän jälkeen yläpuoli on helpompi kun ruuvit asemoivat tukin kohdalleen.

Lisäksi L-mallisen rekyylin vasteen pohjaamisen estämiseksi laitoin

petausvaiheessa siihen palan solumuovista tiivisteliimanauhaa. Pikku vinkki poraa pieni reikä läpiasti tukin L-vasteen pohjaan n 3-4mm jolloin saat vasteen irti helposti kun lyöt tuurnalla sen alapuolen reiästä ulos. Tukin ulkonäkö vähän kärsii mutta alumiininen vaste ei.

PS. Plasticpadingin kemiallinen metalli ainakin murtuu

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 20, 2005, 15:59

Hiukan tässä jo pohdinnassa olikin pilarien käyttö joko massalla tai sitten almumiinipilarit. Etumainen pilari ei ole ihan yksinkertainen tehdä koska Jalosen lukkojen eturuuvi kierretään rekyylivastimeen (joka on lukkokehyksen alapinnassa kiinteästi lohenpyrstöurassaan) kiinni ja jos pilarin rekee niin silloin pilari pitää olla selainen että se tulee lukkokehystä vasten ja rekyylivastin menee pilarin sisään. Hiukan tulee kokonsa puolesta iso pilari ja se pitää tehdä kokonaisuudessaan jyrsimessä.

Veikkaan että teen tähän tukkiin petauksen hiukan suuremmalta alalta ja laitan massapilarit sekä kuitusilppua massaan vahvikkeeksi. Mulle on tulossa kuitutukki johon todennäköisesti sitten laitetaan alumiiniset pilarit tai sitten alumiininen pateusharkko mutta se on sitten jo oma juttunsa...

Se väripigmentti ei tullutkaan mieleen sillä tällä kertaa käytin massan värjäämiseen maalikaupasta saamaani ruskeaa pigmenttiä joka otettiin purkkiin "värikoneesta" eikä pigmentin koostumuksesta ole mitään tietoa. Välttämättä se ei ole ehkä syypää koska sitä ei massaan laitettu kuin "ruuvarin kärjellinen".

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - maaliskuu 20, 2005, 17:04

Menikö se massa halki kuinka paksusta ainevahvuudesta ja lähtikö itse puu halkeamaan?

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 20, 2005, 17:11

Massa halki rekyylivastimen takaa, massan paksuus tässä kohtaa 2-3 milliä ja puu halki massan alta 10-15mm matkalta.

Otsikko: petaus
Kirjoitti: kauko tuovinen - maaliskuu 20, 2005, 18:46

Aseen petaus

Aseita olen pedannut esim.kasa-ammuntaan vuosia erilailla ja parhaaksi osoittautunut on pilaripetaus ja piipun alle ei mitään petausta.Jos piipun alla on petaus niin ammuttaessa piippu lämpiää noin 150mm matkalta paljon ja siellä tulee petistä epämääräinen ja ase temppuaa.

Pilari peti kestää myös ruuvien kiristämistä:momenttituunausta.

Jos aseen ruuvit ovat sinne tänne sojottaen kun ne on kierretty pohjaan rautoihin ei hätää:pilaripetaus auttaa asiaan.

>Mittaa ruuvit kännetty pohjaan raudoissa:laipan alta kehykseen ja vähennä 2.5mm siinä on sinulle pilarien pituus.Mittaa paljonko saa olla pilarin halkaisija.Mittaa kinnityspultin vahvuus ja pilariholkkiin 1.5mm isompi sisäreikä.Samat toimenpiteet kummankin pultin kanssa.

Teetä sorvarilla holkit rosterista.Holkkien ulkokehällä urat liimaa varten.

Poraa tukkiin reijät holkkien kokoa ,väljyys 1mm isompi holkkia.

Kiinnitä holit aseen pulteilla runkoon ja kuiaharjoittele painamalla rautoja holkkeineen miten menee paikoillee,kun homma ok.Suojaa aseen runko irroitus aineella ja petaus massoilla.Teipit keyksen sivuun,rekyylivastimen alle ja rekyylivastimen sivuille ka piipun alle ja ei tarvitse koverrella patauksen jälkeen liikoja pois ;ottaa teipit pois ja homma ok

Kauko

Otsikko:
Kirjoitti: tavan ampuja - maaliskuu 20, 2005, 23:09

Kaukolta kysyisin miksi ruuveille 1,5 milliä isommat reiät, lukon elämisen

takiako? Mitä liimaa olet pilareiden kiinityksessä käyttänyt. Epoksipohjaiset

kestävät huonosti lämpöä esim puukkon kahva joka on kiinnitetty epoksilla lähtee kätevästi irti kun lämmittää terää, paitsi omasta johon lisättiin kvartsihiekkaa ei irronnut vaikka terässä oli päästövärit toimiskohan pilareiden kiinnityksessä? Sanonpahan samat sanat piipun alle ei mitään

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - maaliskuu 21, 2005, 08:29

Mietiskelin illalla tuota Koheltaja petirikkoa. Ootko laittanu rekyylivastimen laidoille teippiä petatessa, nimittäin jos et oo, voisi syynä olla se, että massa kutistuu enempi pakkasella, rekyylivastin vielä lämpiää ja potkaisu sitten halkaisee. Itse en kyllä ihan mitä sattuun väriainetta tohtisi laittaa, jos en olisi varma ettei siitä haittaa ole, voihan siinä pedissä olla ilmakupla tai joku massan välinen huonosti sekoittunut raja. Oliko sulla sitä suujarrua ampuessa paikoillaan? Jos haluat eri massaa kokeilla, niin ainakin mulla on tuo PP:n Marine Epoxy kestänyt hyvin pakkasta, tosi ei sitä ole 308:ia jytkympiiin aseisiin tullut laitettua.

Itsekin olen tuota massalla pilaroimista miettinyt ja ihmetellyt miksei siitä puhuta. Yhdessä aseessa minulla sellaiset ohuet pilarit on ja olen joskus miettinyt, että voishan ne isommatkin olla halkaisijaltaan. Tai jopa tehdä massatolppia läpi muiltakin kohdin. Tai jos oikein hifistelee niin tehdä sellainen kun yhdesti näin, että se aseen tukki oli enempi kehyksenä sille petaukselle...

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 21, 2005, 08:42

Tuli päädyttyä samaan kuin Sämpykin sillä tällä kertaa en teipannut rekyylivastimen reunoja ollenkaan ja sovitus on suht tiukka ja niinhän siinä on sitten käynyt että lämpölaajenemiset ja rekyyli on tehneet tehtävänsä. Ilmakuplia ei petauksessa ole joten siinä suhteessa homma on onnistunut niin kuin pitääkin.

Se väripigmentti on tarkoitettu epoksimaaleille joten en usko että se vaikuttaa massan kestävyyteen, varsinkaan kun sitä ei tarvita kuin promillen verran massan sekaan, sen verran värjäävää se on.

Nyt ei muuta kuin uutta petausta tekemään ja tällä kertaa teipataan rekyylivastimesta kaikki oleelliset pinnat ettei taas tule yllätyksiä. Tarkoitus on vahvistaa massa kuitupipellyksellä ja porata ruuvien reiät 16-20 millisiksi ja tehdä massapilarit.

Otsikko: Tukit
Kirjoitti: MJ - maaliskuu 21, 2005, 10:53

Moi,

Hieman asian sivusta, mutta viime lauantaina Syndalenin ammunnoissa eräällä kiltalaisella oli todella hieno itsetehty tukki kiväärissään. Kaikki Syndalenissa ampuneet luulivat ko. tukkia ns. tehdasvalmistetuksi erikoistukiksi vrt. Choaten tekemät mallit. Yllätys oli, että se oli itsetehty ja vieläpä erittäin hyvin tehty.

Tukin petauksesta en osaa sanoa mitään, mutta ko. tukin tekijä osui kiväärillään aivan mainiosti, joten petaus lienee kunnossa.

Joka tapauksessa erittäin hieno tukki kaikilla mahdollisilla säädöillä, täytyy vain ihmetellä ja ihastella ammattitaitoa - ammattilaisen työtä, kyllä jotkut sitten vain osaavat.

Kyllä oli hieno tukki!

Carpe Diem,

MJ

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - maaliskuu 21, 2005, 11:05

No hyvä, että halkeamiselle syy on löytynyt. Petaus ja raudat altistuu aika koville lämpötilan vaihteluille ja se kannattaa ottaa huomioon petausta suorittaessa ja varmaan sitä kriittisempi homma on, mitä enempi "umpeen" pedataan. Eli kaikkea ei voi tehdä yksi-yhteen-periaatteella.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 21, 2005, 12:36

Oliko se tukki kuitutukki vai alumiinitukki? Sen verran on tiedossa että yksi Armaliten näköinen alummiininen "luuranko" tukki oli työn alla talvella mutta en sitten tiedä oliko sama kyseessä sama tukki, jos oli niin se tukki näytti melkoisen asialliselta silloin keskeneräisenäkin.

Jonkun viikon kuluttua aletaan 300WSM:än rautoja sovitteleman Choaten Varmint tukkiin, saas nährä mitä siitäkin tulee....

Otsikko:
Kirjoitti: MikaS - maaliskuu 21, 2005, 12:47

Ihan uteliaisuuttani kysyn koheltajalta, minkä mallin Ultimaten otit aihioksi. Meinaakko tehdä irtolippaallisen version.

Itsellä on sellainen Winsussa kiinni, ja mielestäni se on hyvin tukeva.

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 21, 2005, 13:17

Koska Choate ei tee niitä tukkeja "sokeana" niin tilattiin Savagen lyhyeen aktioon sopiva Ultimate Varmint tukki, tarkka malli ei ole tiedossa kun itse en toiminut tilaajana. Siihen sitten pitäisi rakentaa kokonaan uusi petaus, en osaa tarkemmin vielä sanoa miten kun en ole kyseistä tukkia aiemmin modannut...

JJ-93 on lippaallinen aktio joten lipas siinäkin tukissa tulee käyttöön.

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - maaliskuu 21, 2005, 13:30

Niin sehän mulla tuli illalla miettiessä mieleen, mutta unohdin sanoa, että kun noita massoja jäykistellään jollain jauhoilla, niin pitää muistaa että niitten viskositeetti voi muuttua niin etteipä ne enää tartukaan sinne puun huokosiin kunnolla. Aine voi olla tiksotrooppista eli se vatkatessa on hyvinkin juoksevaa mutta jämähtää heti vatkauksen loputtua eikä painu sinne koloihin. Tällöin pitää lastalla ensin "paklata" pieni määrä massaa karheuksien sisään, että voi varmistua kunnollisesta tarttumisesta.

Otsikko: Tukki
Kirjoitti: MJ - maaliskuu 21, 2005, 13:43

Moi Koheltaja,

Joo, se oli ArmaLiten, siis .50 BMG:n, näköinen tukki ja hieman keskeneräinen, mutta silti jo hyvä; liipaisinkaari taisi vain puuttua?

Pätevä tukki kuitenkin ja erittäin hyvin tehty, ammattimiehen työtä. En tosin tiedä tekeekö tukin tekijä tukkeja ammatikseen, mutta voisi hyvin tehdä, kyllä työn jälki oli niin hyvää.

Enpä muuten huomannut ainakaan itse katsoa oliko pelkästään alumiinia vaiko päällystetty vielä jollain - musta väri ja alumiinirunko tukissa kuitenkin oli. Aika radalla menee niin nopeasti omaan sähläykseen ja räpellykseen, ettei valitettavasti kerkiä tutustua riittävän hyvin kaikkeen kalustoon mitä ammunnoissa on; etenkin kun käytössä on kolme rataa ja jengi sahaa ratojen väliä.

Carpe Diem,

MJ

Otsikko:
Kirjoitti: Koheltaja - maaliskuu 21, 2005, 15:15

OK, se on sitten se sama tukki josta sain kuvat talvella, ei yhtään hullumman näköinen värkki. Sen verran niitä kuvia silloin kattelin että ainakin kuvien perusteella tekijä näyttäisi olevan joko erittäin harjaantunut harrastaja tai ammattilainen.

Otsikko: petaus
Kirjoitti: kauko tuovinen - maaliskuu 21, 2005, 21:46

Petaus.

Miksi petausholkkien ruuvit pitää olla väljät petipultteihin?

Vastaus;koska petipultit ei saa koskea pilareihin muuten kuin kannastaan,ase ei käy jos nykii pultit holkin runkoon muualta kuin ed,main,>sotkee aseen värähtelyn ammuttaessa.

Vastaus:väljiin holkkeihin saa pakkausteipillä hyvin keskitettyä pultit holkin keskelle kannastaan ja myös puihin.

Mitä massaa:käytän petaukseen ja liimaukseen acrglas vihreä massa:Toiminut hyvin minun 12v petaustoiminnoissa ja kilpa-ammunoissa tosi hyvin ,Kertaakaan minun ei ole tarvinnut uusia aseissa tekemiäni petejä,kun massa acrglas on ollut käytössä.

Kauko

Otsikko: Araldit petaukseen?
Kirjoitti: john - huhtikuu 02, 2005, 13:18

Kysymys araldiitistä: Ajattelin käyttää sitä piipun petaamiseen. Olen siis itse tekemässä tukkia, niinkun lienen jo maininnutkin, alumiiniin. Sovitukset on muuten alumiiniä, mutta patruunapesästä 3-4cm eteenpäin pitäisi pedata jollakin massalla. Peippo suositteli araldiittiä, itse en usko nyt mitään enkä ketään ennenkuin kokeilen itse. Eli jos kestää pakkasta ja hellettä niin eikö araldiitti käy?. En meinaan viitsisi mennä metsästämään jotain halvatun kallista varsinaista petausmassaa. Eli se perinteinen araldit jossa toinen tuubi valkoinen ja toinen sininen.

Otsikko: Re: petaus
Kirjoitti: tt - lokakuu 27, 2006, 01:59

~~Lainaus käyttäjältä: kauko tuovinen~~Aseen petaus

>Mittaa ruuvit kännetty pohjaan raudoissa:laipan alta kehykseen ja vähennä 2.5mm siinä on sinulle pilarien pituus.Mittaa paljonko saa olla pilarin halkaisija.

En nyt ole ehkä paras henkilö menemään ja neuvomaan Kaukoa, mutta eikös tuon pilarin pitäisi olla hieman pidempi kuin lukonkehyksen ja aivan pohjaankierretyn pultin välimatka. Nyt jos tuosta mitasta vähentää tuon 2,5 mm niin tukin paksuudesta aiheutuen pultit voi joutua kiertämään melko loppuun asti kiinni ja näin pilari voi olla liian lyhyt. Mutta jos pilari on tuota välimatkaa hieman pidempi niin pultista ei lopu missään tilanteessa kierre kesken eivätkä raudat jää kiristymättä pilariin.

Otsikko: Re: Tikka M595 petaus
Kirjoitti: Mippi - joulukuu 10, 2006, 17:20

~~Lainaus käyttäjältä: ripa~~Miten kannattaisi pedata Tikka m595 (master sporter 308)? Rekyylivastimena on lukkorungossa pyöreä uloke, joka sopii "kulmaraudan" reikään. L-muotoinen kulmarauta taas vastaa tukkiin.

Kulmarauta on tehtaan jäljiltä irrallaan. Olisiko järkevää kiinnittää kulmarauta epoksilla tukkiin?

Vai unohtaa koko juttu?

Ase käy sinänsä OK, arveluttaa vain tukin eläminen nykysuomen säissä eli osumapisteen vaihtelu.

Samat on huomiot. Missä järjestyksessä ruuvit tulisi kiristää? ja kuinka kireälle?

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - joulukuu 12, 2006, 08:02

Kiristä molempia pikkuhiljaa sellaiseen "hellään" tiukkuuteen. Sinähän olet ruuveilla tms. asettanut lukonkehyksen etu- ja takaosaan ja tarkoitus on vain laskea raudat niiden tasalle, mahdollisimman jännityksettömään tilaan. Tässä vaiheessa petausmassaa tursuaa raoista, mutta poista se vasta sitten kun se on puukolla leikattavaa. Jos heti sitä alat pyyhkiä, niin herkästi sotkeutuu paikat. Ase vaateriin odottamaan kuivumista.

Otsikko:
Kirjoitti: Homer - tammikuu 02, 2007, 23:00

Petaukseen liittyvä kysymys asiasta, jota ei yleensä pääse näkemään:

Koska Acraglas gel on ei-juoksevaa tököttiä niin miten hyvin se tunkeutuu ankkurointireikiin, petausta varten tehtyjen kolojen kulmiin ja vastaaviin pieniin paikkoihin? Rautojen kiinnittäminen painaa massaa varmasti koloihin, mutta miten hyvin?

Otsikko:
Kirjoitti: Sämpy - tammikuu 03, 2007, 08:06

Juuri kyseisestä aineesta ei ole kokemusta, mutta varmaan sillekin käy se konsti, että ensin lastotaan petausmassaa petauspinnoille niin ohut kerros, että se työntyy pinnan karheuksiin ja pieniin koloihin. Vasta sitten laitetaan massaa paksummalti.

Otsikko:
Kirjoitti: tt - helmikuu 02, 2007, 19:59

Ostin Score High'n Pro-Bed 2000 petausmassaa kun Brownells tuntui olevan loppu tältä mannerlaatalta. Vaikuttaa näin ensisilmäykseltä hyvältä tavaralta: paketissa tulee mukana itse massa kahdessa eri purkissa, luonnollisesti, pussillinen piidioksidia seosaineeksi, pieni purkillinen irrotusvahaa, puulastoja sekoitukseen, pieni pensseli ja pötkö muovailuvahaa.

Jos tänä iltana vielä kokeilisi tuotteen toiminnan. Hinta oli sama Brownellsin kanssa, mutta saatavuus ratkaisi. Kun en ottanut samaan tilaukseen alunperin muuta niin meinasivat laittaa 5 euroa pientoimituksen käsittelymaksua, pari veitsenteroitinta tuli tavallaan kaupan päälle.

Ruiskulla saa hyvin ankkurointireiät täyteen.

Otsikko:
Kirjoitti: tt - helmikuu 03, 2007, 16:03

Pari asetta pedattuani jälki on jopa hyvää: ei ilmakuplia ja tasaista jälkeä. Massa on vaan sen verran jäykkää että seosaineille ei ole käyttöä. Irrotusvaha toimii erittäin hyvin ja kiillottaa raudat samalla.

Otsikko:
Kirjoitti: helike - helmikuu 05, 2007, 00:58

Miten tehdään pilaripetaus jos ja kun kiinnityspultti tulee rekyylivastimen alapintaan esim.mosinit vai onko pohjaamisella tässä tapauksessa merkitystä?

Otsikko:
Kirjoitti: kauko tuovinen - helmikuu 05, 2007, 12:17

Minä olen pedannut noin 40 kpl mosin kehyksiä vuosien varrella.On vaikea pedata,mutta onnistuu kun tekee huolellisesti.Laitan valmiiksi siihen rekyylivastimeen kierteisen tapin kiinni.Irroitusainetta kierteisiin.Sitten pakkausteippiä koko tapin matkalle siten että lipas systeemin pultinreijästä mänee kapisesti teipattu pultti läpi.Sitten olen tehnyt etupultin kanssa erikseen konepajassa.Huom. pultit pitää ola ylipitkät että seuraavana aamuna väännät niistä kirteiltä pois.Aja smirkelissä pultin päät litteiksi,sittä saat jakoavaimella vääntää irti seur. aamuna.Teippaan myös etupultin kapiseksi reikään.Sitten vaan kylmäharjoittelua 2-4 kertaan ja kun onnistuu hyvin niin ei , kun vaan petaushommiin.Huom. kun painat raudat paikoilleen niin lipas-systeemi myös paikoilleen ja kevyesti pyristimella puristamaan.

Otsikko:
Kirjoitti: tt - helmikuu 05, 2007, 21:52

Voithan sinä sorvauttaa sopivanpituisen ulkopuolelta uritetun eli rekyylinvasteen alapinnan ja makasiinin yläpinnan väliin jäävän puun paksuisen holkin, joka on noin 1-2mm pulttia väljempi. Sitten poraat vanhan pultinreijän joko pilotillisella poralla tai sitten vaan perstuntumalla millinverran tuota sorvattua holkkia isommaksi.

Sitten rautoihin vahaa, samoin pultteihin, raudat yläpuolelta paikalleen, hieman epoksia puuhun ja holkkiin, pujotat holkin paikalleen, keskität sopivalla menetelmällä ja ruuvaat makasiinin pultteineen paikalleen. Kun liima on kuivunut, ovat pilarit kiinni omilla paikoillaan ja massapetaus voidaan tehdä seuraavaksi. Pilarit voi jättää hitusen väliin jäävää puuta pidemmäksi että metallipilari varmasti puristuu tiukasti makasiinirautojen ja lukkouurnan väliin ilman että välissä on joustavaa puuta.

Kuvassa on säädettävät pilarit eli noiden uritettujen liimattavien holkkien sisällä on kierre ja ulosruuvattava sisäholkki joka tulee noita pohjarautoja vasten. Kun ulompi holkki on saatu liimattua paikalleen, sisempää holkkia ruuvataan ulos ja pohjaraudat saadan siis irti puusta halutun etäisyyden päähän. Raudat siis kiristetään holkeilla tukkiin niin, että ruvit vetävät rautoja ainoastaan alaspäin ja massa pitää sitten rekyylin kurissa.

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://www.probed2000.com/Deluxe_pillar_kits_with_CD.jpg%22%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://www.probed2000.com/Deluxe_pillar%20...%20ith_CD.jpg%22%3Ehttp://www.probed2000.com/Deluxe_pillar_kits_with_CD.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3C/URL%3E%3Ce%3E)

~~(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://www.varminthunters.com/tech/Image2.gif%22%3Ehttp://www.varminthunters.com/tech/Image2.gif%3C/URL%3E%3Ce%3E)~~

Otsikko:
Kirjoitti: MikaS - helmikuu 06, 2007, 11:15

Arclassia löytyy mm. Häijään Urheilutarvikkeesta.

Otsikko:
Kirjoitti: helike - helmikuu 06, 2007, 14:29

Juurikin tällaista holkkipetiä olen miettinyt mutta askarruttaa tuo rekyylivasteen pohjaaminen,toimisikohan pelkkien holkkien varassa ja ainoastta rekyylivasteen etu ja takapuolelle petausmassaa?Tuossa mosinissa kyllä tuon holkin vastepinta rekyylivastimeen on pieni eli kovin paksusta holkista ei ole hyötyä.Hyvin samanlainen tilanne on sako L579;ssä jossa kiinnityspultti on myöskin rekyylivasteen alapinnassa,(toimii muuten 6mmbr lippaasta).Molemmat aktiot kylä aika hentosia eli kannattaisikohan myös massapedata holkkien lisäksi?voihan sitä kokeilla ensin pelkillä holkeilla ja massapedata sitten.

Otsikko:
Kirjoitti: tt - helmikuu 06, 2007, 15:33

Siis holkkien tai massapilarien alkuperäinen tarkoitus on tehdä tukeva elämätön alue ruuvien kiinnitysalueelle, niiden tarkoitus ei ole ottaa rekyyliä vastaan. Siis kun ruuveja kiristetään, niiden kantojen ja rautojen välissä ei saa olla mitään joustavaa materiaalia, joka muuttaisia muotoaa ruuvien kireyden, kosteuden tai lämpötilan vaikutuksesta. (Normaalia lämpölaajenemista sekä materiaalien jousto-ominaisuuksia viilailematta.)

Massan tarkoitus on tehdä yhtenäinen ja joustamaton "yhtä puuta" oleva tuki rekyylivasteen takapuolelle. Rautoihin pitää laittaa ennen massapetausta massan sisään tulevien kappaleiden sivuilla ja etupuolelle esimerkiksi pari kerrosta teippiä, jonka pintaan levitetään myös vahaa. Massa siis ottaa vastaan vain rekyylin. Holkit riittävät sivuttaistuennaksi. Jos ruuvien kiinnityskohta ja rekyylinvaste eivät ole samaa kappaletta, kuten yllä olevassa kuvassa, rekyylinvasteesta vain ja ainoastaan takapinta tulee massaa vasten.

Siis vielä kerran: Ruuvit vetävät aseen raudat alaspäin liikkumattomia holkkeja vasten ja tukissa kiinni oleva massa ottaa rekyyli vastaan.

Tuossa laittamassani kuvassa on Remington 700:n raudat ja tukki.

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - helmikuu 06, 2007, 17:37

Pistän tähän alle viestin kun tää sliippaa niin läheltä tätä aihetta: Kysymys on McMillanin tukeista: MIten ihmeessä ne oikeein työstetään aseelle sopiviksi?

Otsikko:
Kirjoitti: Homer - helmikuu 06, 2007, 18:24

~~Lainaus käyttäjältä: JpL~~Pistän tähän alle viestin kun tää sliippaa niin läheltä tätä aihetta: Kysymys on McMillanin tukeista: MIten ihmeessä ne oikeein työstetään aseelle sopiviksi?

Samalla tavalla kuin puisetkin tukit?

Otsikko:
Kirjoitti: JpL - helmikuu 06, 2007, 18:28

Mutta eikös siihen tarvita jotain erikoistyökaluja? Mä en ole koskaan joutunut työstämään muovia - vai mitä noi sitten onkaan?

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: EVP - marraskuu 28, 2016, 10:49

Nostellaanpa vanhaa topicia. Työn alla on Sako A2 308win aseen petaus. Aktiohan tuossa on käytännössä L579, pienillä muutoksilla lukkopultissa. Tehtaan jäljiltä niin tukki kuin rautojen sovituskin on ihan päin mitä sattuu. Tukki on kiero, ja raudat istutettu nekin vinoon, kuitenkin niin että ylä- ja alaraudat ovat samalla tavalla vinkkelissä eivätkä kampea toisiaan normaalia enempää. Raudat siis sillä tavalla kierossa, että aktion oikea reuna nousee puista korkeammalle kuin vasen. Riittävästi puuta poistamalla ja piipusta kiertämällä rautojen pitäisi siis oieta.

Onko täällä muilla kokemusta L579 aktion petaamisesta? Olen pohtinut, miten tuon rekyylivasteen kanssa tekisi, rautojen etukiinnityspultti kun tulee sen pohjaan kiinni, samaan tapaan kuin 98 mauserissa. Normaali tapa jättää vaste irti petauksesta alta, sivuilta ja edestä ei siis tunnu järkevältä. Vetäisisinkö siis koko palikan joka suunnalta kiinni, vai jättääkö edes sivut irti?

Ulkomaan foorumeilta löysin tuollaisenkin hybridin, jossa vaste on teipattu irralleen alta ja sivuilta, mutta makaa kuitenkin suoraan pilarissa kiinni. Minusta ei vaikuta loogiselta, mutta mitä sanoo raati?

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://rs1133.pbsrc.com/albums/m582/CZ550/Preperation-of-the-recoil-l-1.jpg?w=480&h=480&fit=clip%22%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://rs1133.pbsrc.com/albums/m582/CZ5%20...%200&fit=clip%22%3Ehttp://rs1133.pbsrc.com/albums/m582/CZ550/Preperation-of-the-recoil-l-1.jpg?w=480&h=480&fit=clip%3C/LINK_TEXT%3E%3C/URL%3E%3Ce%3E)

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: Perkeleen_Luoma - marraskuu 28, 2016, 11:07

Mä ainakin petaisin ympäri kiinni. Petauspilari vasteessa kiinni. Pilariin tasan pultin mentävä reikä. Petauksen jälkeen reikä 0.5-1.0mm suuremmaksi.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: ALa - marraskuu 29, 2016, 15:05

Yksi L579 tullut pedattua siten, että vain vasteen etureunaan laitoin parikerrosta maalarinteippiä. Sovitus on näin hyvinkin jämpti ja raudat pitää asettaa tasan oikeassa asennossa tukkiin jo menee paikalleen.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: Perkeleen_Luoma - marraskuu 29, 2016, 15:48

Jos löytyy dremeliä yms. niin tilaa voi tehdä myös jälkeen päin.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: espo - joulukuu 03, 2016, 15:37

Petauksellahan kaksi tarkoitusta. Ensinnä asemoida raudat tukkiin, eli oikeaan asentoon ja ilman jännityksiä. Oikean asennon kannalta ei tarvita pedattuja tukipintoja rekyylivasteen osalta muuta kuin se taaksepäin oleva rekyylivoimia vastaan ottava pinta, jos raudat pedattu muualta kohdilleen kiristyspisteiden väliltä silleen että ei klappia. Jos muualla ei sopivia pedattavia tukipintoja ole, niin silloin se rekyylivaste voi olla järkevä paikka mihin valetaan massalla tiukkaa sovitusta muuallekin kuin sille rekyyliä vastaanottavalle pinnalle, ei järkevää muulloin. Pitää siis ajatuksella katsoa missä niitä tukipintoja aktion muodon mukaan on, ja onko niiden kohdalla tarpeeksi tukea tarjolla pedata aktio ja tukki niiden kohdalta. Se jännityksettömyys vaikeampi tutkia, mutta varmaan järjellä muiden juttuja lukien selviää miten pedata ettei synny aktiota kiristettäessa jännitystä, JRu:n tapa laittaa epoksia piipun alle ennen massan kovettumisen odottamista ollee varma tapa toimia oikein.

Se toinen petauksen tarkoitus, tai oikeastaan pilarien käyttäminen petauksessa, on estää heikkoa tukkimateriaalia, esim. puuta puristumasta kasaan rautoja kiristettäessä. Tässä tapauksessa, kuten muissakin mausermatkinnoissa, alarauta yhdistetään pystypilarin(holkin) avulla ylärautoihin, ja jos puut jää löysälle tästä huolimatta, eli puristus on huono, tarvitaan toimenpiteitä, joihin reseptejä löytyy taaskin googlaamalla...

Sinun tapauksessasi luultavasti tukin kovertaminen ja asennon korjaaminen johtaa helposti tuohon tilanteeseen että alaraudan ja aktion sekä tukin välinen sovitus siten että kaikki on sopivan kireällä, vaatii sovittelua, eli viilaamista, hiomista, mittamista, kokeilua, johon ei pelkkä ylärautojen petaaminen auta, koska esim. se pystypilari tullee kiinni aktioon sekä alarautaan. Pilarien kanssa pitää saada aikaiseksi tilanne, jossa pilari on liimattu tukkiin, mutta asetta kasattaessa se ei saa ottaa molemmista päistä kiini rautoihin, vaan kiinnitysruuvin kireydellä säädettään kiinnityksen tiukkuus, ei siten että pilari kiristetään ruuvivoimilla ja apinanraivolla väkisin niin kiinni moilemmistapäistä kuin voimia löytyy, ja siltikin huonon sovituksen takia jää klappia. Ja jos pilari on osa aseen normaaleja rakenteita, sitä ei edes voi liimata tukkiin petausmassalla, vaan on keksittävä joku vähäisempi ratkaisu kuin pilaripetaus, tai jopa jätettävä ase petaamatta. Tämä vastaustyyli ei siten ollut sinulle suunnattu, vaan jos aihetta lukisi joku joka ei ole yhtään selvillä miksi pedataan ja laitellaan pilareita tai ei laitella.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: EVP - joulukuu 06, 2016, 11:09

Joo. Teoriassa petaus on hyvinkin tuttua, käytännön toteutuksia takana yksi.

Muuten puhut minusta ihan asiaa, mutta en ymmärrä alkuunkaan mitä haet tuolla viimeisellä kappaleella. Eikö pilaripetauksen idea nimenomaan ole luoda täysin kokoonpuristumaton, joka irrotus/kiinnityskerralla samalla tavalla kiinnittyvä pohja rautojen kiinnitysruuveille? Eli ruuvien momentilla ei pitäisi juuri olla vaikutusta osuntaan. Ja puu saa sitten elää siinä ympärillä omaa jännitteetöntä elämäänsä, ollen ankkuroituna petauspilareihin vain epoksilla liimattuna, ei kasaan puristettuna.

Tämän petauksen ajattelin nyt sitten toteuttaa pilareilla, ja siten, että petaan rekyylivastimen ympäriinsä tukkiin kiinni. Jos tuntuu sitten kiinnittäessä olevan liian tiukka sovitus, teen dremelillä lisätilaa vasteen eteen.

Ja tottakai myös alarauta on pedattava, kun kerran rautojen asentoa puissa muutetaan. Petaan ensin lukkopiipun ja pilarit kiinni piippukourusta tukien. Kun yläkerta on kovettunut ja viimeistelty, petaan alaraudan erikseen. Sen pitäisi asettua oikein, kun poistaa sopivasti puuta ympäriltä, ja vetää sen pilareihin kiinni aseen omilla kiinnitysruuveilla.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 06, 2016, 11:43

Alarautaa en ole pilaripetauksessa erikseen pedannut jos alarauta on muuten kohdallaan.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: EVP - joulukuu 06, 2016, 11:54

Mulla tosiaan niin ylä-, kuin alaraudatkin on istutettu tehtaalla vinoon. Nyt kun kerran petaa, niin oikoopahan samalla nekin.

Otsikko: Re: Aseen petaus
Kirjoitti: Koheltaja - joulukuu 06, 2016, 12:01

Siinä tapauksessa alaraudan petaus kannattaa. Kerran petasin Tikka 551 Sporterin (6 sulkuolkainen proto) missä alarauta oli 3mm liian takana, siinä joutui petaamaan molemmat samalla reissulla.

TARKKA-AMPUJAKILTA

Avoin Keskustelu => Aseet => Aiheen aloitti: keitsu - joulukuu 10, 2004, 10:06