AIka kuivalta näytti tuo ruuvin tienoo. Kokeilitko öljyä tms. hienojakoista litkuja auttamaan ruuvin irtoamista?
Ei ne työkalut halpoja ole, mutta hyviin
Tekee aika pahaa kattoa noita työkaluja :shock:
Mutta jokainen tyylillään 8)
Jos kuusiokolo pyöristyy, niin milläs se avataan jos ei poraamalla tai hakkaamalla ylikokoinen/lyhennetty torx-pala muljuuntuneeseen reikään ja vääntämällä auki? Itse tosin olisin/olen käyttänyt torx-palan vääntelyyn ruuvimeisseliä (pikaistukkamalli) enkä pihtejä...
Mun mielestä poraaminen on parempi vaihtoehto, mutta vaatii mielellään pylväskoneen ettei tule vahinkoja.
Millähän se tosiaan pyöreäkantainen ruuvi avataan? Kyllä tyypillinen maanantai-kpl optilock lähtee torx- palalla ihan nätisti kun nuljaantuminen on jo tapahtunut. Jos asennusvaiheessa kierteisiin laitettu vaseliini ei riitä niin ei siinä millään CRC:llä enää avausvaiheessa tee mitään. Se taas että vaseliinikaan tai avaimen lyhyellä päällä tehty kiristys + jälkikiristys ei estä kantaa nuljaantumasta avatessa on puhtaasti Sakon vika ja he kyllä tietää sen, mikä ilmenee mm. siinä miten mukisematta sieltä tulee pussillinen uusia ruuveja jos asiasta vähän avautuu.
:D
Ne on litkut yllättävän hyviä välineitä turhan kireyden vähentämiseen ennen taidolla tehtyä kunnollista aukaisuyritystä. Paksu mönjä ei koloon mene, mutta viskositeetiltään riittävän hieno tavara kylläkin. Läträtä ei kannata - liian laajalle käytettäessä aine voi ajautua liitoksista myös optiikan sisälle.
Tuollaisen ulkonevaan kantaan pystyy dremelillä tms. tekemään hahlon jonka avulla voimaa saa välitettyä ruuviin ihan mukavasti. Hahlon teon kanssa ja vääntötyökalun kanssa pitää vaan olla tarkkana, että kanta pysyy väännettäessä ehjänä. Ylikokoinen bitsi on tälle varmasti ihan hyvä ratkaisu.
Kevyesti pyöristynyt millikokoinen kanta saattaa avautua moitteettomasti tuumakoon palalla/toisinpäin.
Ja lämpöhän toimii avaushommissa myös ihan mukavasti. Optiikan yhteydessä lämmön annostelun kanssa kannattaa vaan olla tarkkana. Lämmön rajaamistakin kannattaa harkita.
samansuuntaisia kokemuksia kuin jru:lla on itselläkin. Ei sillä ole ollut mitään merkitystä millä avaimilla noita on kierrelty.
Poskipakka on muuten komee. :) tein itse ja säästin?
Lainaus käyttäjältä: LSa
Ne on litkut yllättävän hyviä välineitä turhan kireyden vähentämiseen
Niitä kannattaa tosiaan kokeilla. Ootko muuten mitä litkuja kokeillut? Keskikalja toimii kuulemma hyvin ja saa nykyään tarjouksesta...:D
Lainaus käyttäjältä: LSa
Ne on litkut (...) taidolla (...) dremelillä tms. tekemään hahlon (...) tuumakoon palalla (...) lämpöhän toimii
:lol:
Tai sitten voi vaan lyödä torx- palan siihen ruuviin ja kääntää sen auki.
Lainaus käyttäjältä: JRu
Lainaus käyttäjältä: LSa
Ne on litkut (...) taidolla (...) dremelillä tms. tekemään hahlon (...) tuumakoon palalla (...) lämpöhän toimii
:lol:
Tai sitten voi vaan lyödä torx- palan siihen ruuviin ja kääntää sen auki.
...tai sitten kannattaa jo alun perin käyttää oikeita työkaluja ja työtapoja oikeisiin paikkoihin niin kannat pysyy monellakin aukaisulla ihan hyvässä kunnossa ja jää kokonaan ilman näitä hienoja
Bitsin kärjen liimaaminen jumiutuneeseen ruuviin kiinni onnistuu myös, mutta siinä voi pienellä mokalla liimata ruuvin kiinni renkaaseen. :lol:
mikä muuten olisi oikea työkalu ja menetelmä? Miten ne tunnistaa?
Timanttitahna on ykkönen, jos esim. kuusiokolon reikä on väljä. Antaa 500 kertaisen vääntövoiman ja varmasti lähtee auki !
Mutta tältäkin säästytään jos käytetään oikeita avaimia, ja unohdetaan kuusiokolokannat.
Lainaus käyttäjältä: JKr
Mikäänhän ei tunnetusti ole yhtä varmaa kuin epävarma. Olen kokeillut Screw Grabia ( piikarbiditahna ) mutta se ei valitettavasti auta jos ruuvi on maanantaikappale. Niissä on todella vähän kantopintaa eikä se kantopinta ole siellä kuusiokolon kulmissa päinkään. Kun avain pyörähtää niin yleensä on jo myöhäistä koska kanta on ns. pyöreää mallia ellei sitten omista n. 2,6 mm avainta jolla pääsee niihin nurkkiin kiinni. Koska 3/32" on liian pieni ja 7/64" aivan liian iso, haluaisinkin tietää millä tuumakoon avaimella noita on auottu. Siihen tarkoitukseen kyseiset avaimet alunperin hankittiin mutta ei jenkkistandardista löydy sen paremmin sopivaa kuin millisistäkään.
Katsotaan nyt sitten missä kohtaa on itsellä parannettavaa kun osaavia on paikalla palautetta antamaan. Kyse siis nimenomaan ohjausholkittomista kaksiosaisista Optilockeista:
* Puhdistetaan pinnat, jalustan ja renkaan kontaktipinnat tarkasti roskattomiksi ja rasvattomiksi.
* Ruuveihin, jousiin yms. kevyt sipaisu rasvaa ( olen käyttänyt vaseliinia tai laakerirasvaa ) jämähtämisen ja ruostumisen estämiseksi.
* Erityisesti renkaiden ruuvien kierteisiin rasvaa sen verran, että sitä ei pursua juuri yli mutta siten, että se varmasti muodostaa jonkunlaisen kalvon koko kierteelle. Varsinkin fosfatoidut ruuvit jämähtävät helposti kuivana!
* Renkaiden alaosat jalustoihin. Olen tähystänyt valoa vasten että renkaan ja jalustan etureunat on linjassa, sekä tunnustellut sormella linjausta. Löysäys ja uudelleenkiristys kunnes lopputulos tyydyttää.
* Jalat kiskoon, kiristys jos paikka tiedossa.
* Uusien jalkojen ensiasennuksen yhteydessä tarkistus metalliviivaimella että renkaat tosiaan on linjassa jos renkaan etulinja on jalustan etulinjan kanssa samansuuntainen. Seuraavien asennusten ohessa uudelleentarkistus ei tarpeen ellei esim. alaosat ole vaihtuneet.
* Jos mahdollisuus / tarve / kiinnostusta niin linjaushionta. Itse en ole kokenut tarpeelliseksi.
* Putki renkaiden alaosiin lepäämään.
* Tarkistetaan silmänetäisyys.
* Hieman väljäksi jätetty rakotulkki kiikarin pohjan ( jos tasainen ) ja lukonkehyksen tai picatinnykiskon väliin. Näissä yleensä vinous selvästi alle 1* . Takaa ristikon suoruuden piippulinjaan nähden.
* yläosat paikalleen, kaikki ruuvit kierteille vähän matkaa
* Viimeinen suoruuden ja silmänetäisyyden tarkistus.
* Etujalan ruuvit ristiin kiristäen siten, että renkaan puoliskot pysyvät suorassa ( o/v rakoa tarkkaillen ) , ei lopulliseen momenttiin mutta niin ettei putki pääse liikkumaan eli on renkaan otteessa.
* Takajalan ruuvit vastaavasti.
* Etujalan ruuvit lopulliseen momenttiin, ristiin kiristäen. Ilman momenttiruuvitalttaa momenttina "kuusiokoloavaimen lyhyellä päällä jämäkästi" tai TRG:n vakiovarusteena tulevalla Facomilla kahva pystyssä eli ei 90* asteen kulmassa mihin sen saa jos tarvii momenttia. ( kuten jalustojen kiinnityksessä kehykseen )
* Takajalan ruuvit vastaavasti.
* Rakotulkin pujottaminen pois. Pitäisi olla vähän tiukassa jolloin kiikari on nojannut rakotulkkiin ja siten kiikarikiskoon ja on siten suorassa piippulinjaan nähden.
* Koeammunta ja jälkikiristys. Momentti kuten aiemmin loppukiristys. Tarve jälkikiristykselle on todettu niin .22LR kuin 338LM jos jo ensikiristyksessä ei yritetä voimalla pyöristää niitä ruuvinkantoja.
itse ostin pussillisen Kairikolta optilokin jalkoihin sopivia ruuveja, jotka ovat merkittävästi parempia kuin sakon toimittamat. Ne ovat hieman kovempia sekä kuusiokolon muoto on säännöllisempi ja kannan syvyys työkalulle parempi. On kaikki kanta nuljaantumiset loppuneet samoin tein.
Katalogi löytyy:
http://www.kairikko.com/
Sitten kun vielä opitaan ostamaan laatukkaat kuusiokoloavaimet niin homma helpottuu entisestään. Ongelmat alkaa yleensä siitä että käytetään pakkauksen mukana tulleita räkärauta-avaimia ja ne kun yhdistetään halvimman tarjouksen antaneeseen ruuvivalmistajaan niin ongelmat on valmiit.
Vaikka ruuvit on monesti aika heikkolaatuisia mutta suurin ongelma on huonot tai kuluneet työkalut, vielä kun pitää kuusioavainta hieman vinossa eikä vääntäessä paina sitä pohjaan niin johan alkaa kulmat nylppääntymään :wink:
Mun täytyy tässä vetää omaa komppia. En ole vielä onnistunut kuin yhden "käytetyn" optilockin ruuvin kannan tuhomaan. Muuten ruuvit on asentuneet ja auenneet ongelmitta. Koheltajaa kompaten, hyvät avaimet ja tietty näppituntuma niiden oikeasta käytöstä auttavat asiaa.