Koska oma ampumiseni on pahvin puhkontaa 300m radalla olen alkanut miettiä vaihtoehtoa .308:lle joka olisi pienempi rekyyliltään ja mielellään vielä halvempi latailla ja ampua. 6.5 Creedmoor on tullut ampuma kustannuksiltaan samoihin .308:n kanssa ja rekyylikin olisi kolmanneksen pienempi eli siinä olisi yksi vaihtoehto (tuolta löytyy rekyyli arvioita https://backfire.tv/recoil/). Sitten nuo 6mm kalibeerit olisivat hyvinkin kiinnostavia mutta ase tarvisi rakennella kun noita kesympiä 6 millisiä ei tehtaalta saa. Lopuksi aloin miettiä .22 kalibeeria ja kas kummaa siihenhän saa nykyään varsin korkealla BC:llä olevia luoteja joilla pääsee melkein samaan kuin Creedmoor tuulen viennissä. Plussana puolta pienempi ruuti määrä ja luoditkin hiukan halvempia. Rekyylikin alta kolmasosan .308:sta.
Kysymys siis onko teillä millaisia kokemuksia .223:sta noilla raskaammilla luodeilla? Tikan ACE olisi periaatteessa aika lailla valmis paketti 85 grainin luodin painoon saakka jos vaan tarkkuutta löytyy.
Palstan nimimerkki Koheltaja on paukutellut 223 T3 Tikalla vuosikaudet rata-ammuntaa juuri mainituista syistä.
Samassa yhteydessä on hyvä kuitenkin ymmärtää että kaliperi on karkeasti max 500-600m kaliperi. Eli myöhemmin sillä on aika turha kuvitella ampuvansa tonniin hyviä kasoja. Silloin pitää siirtyä isompaan kaliperiin.
Lataamisesta sen verran että 223 Rem ei ole kiva hylsy (hento ulosvetäjän ura, pieni luodin suuaukko). Mikä tahansa 12mm kannalla oleva (308 Win, 6.5Cr tai 6mm BR Norma) hylsy on kivempi käsitellä eikä jämähdä yhtä helposti supistusholkkiin.
Tosin jos rekyyli on ainoa ongelma niin vaimennin piipun päähän niin helpottaa
Jos ei helpota riittävästi niin lisää vielä chassistukki ja siihen painoja niin miedontuu vielä lisää. Patruunahinta ei toki laske näillä konsteillamutta ei tarvitsisi uuta aselupaa jonka hinnalla jo jonkinlaisen vaimentimen ostaisi.
Lainaus käyttäjältä: HJu - heinäkuu 08, 2026, 12:35Tosin jos rekyyli on ainoa ongelma niin vaimennin piipun päähän niin helpottaa
Jos ei helpota riittävästi niin lisää vielä chassistukki ja siihen painoja niin miedontuu vielä lisää. Patruunahinta ei toki laske näillä konsteillamutta ei tarvitsisi uuta aselupaa jonka hinnalla jo jonkinlaisen vaimentimen ostaisi.
Rekyyli sinällään ei ole ongelma vaan sen vaikutus tarkkuuteen. Kaverin .223:lla kun ammuskeli niin tähtäin kuva säilyi tosi nätisti ja tuli hyvää kasaa, omalla aseella hyviäkin kasoja syntyy mutta välillä tuo rekyylin hallinta pääsee unohtumaan ja kasat leviää. Ase on lähemmäs 8kg painava Tikka Tac1 ja piipun päässä on kohtuu iso pönttö joten se puoli on kunnossa. Eli siihen ammuntaan mitä harrastan en sinällään tarvisi .308:aa vaikka sellainen onkin hyvä olla ja sellaisella on hyvä silloin tällöin harjoitella.
Minun Rock River Arms NM AR-15, 20" piipulla ampuu alle 1 MOA Hornady Black 75 tehdaspanoksilla.
Halvempi BCA AR 16" ampuu melkein samaa kasaa vaikka hinta oli vain kolmasosa verratuna siiven RRA AR:aan.
Molemmissa on "Wylde chamber".
223 Rem on eräs suosikkini. 300 Metrille 24" LW-piipulla ja 1/9 nousulla. Ruutina N133 ja luotina Sierra 52 MK. Tuulettomassa kelissa menee noin 600m ja osuu vielä IPSC C-peltiin toistuvasti. Sivutuuli tuottaa herkästi pettymyksiä. Jälleenlataaaminen on juttu tässäkin, eli patruunan ominaisuuksien sovittaminen aseen kanssa. Rahallinen säästö katoaa nopeasti..Tähän astiset kokeilut 69 gr ovat kohtuullisen lupaavia, mutta ei parasta.
Noita 6mm PPC:tä kasapyssyjä alkaa oleen myynnissä jos 300M pahvitaulu on pääasiallinen käyttö, ja aika kohtuu hintaan Olkkosellakin taitaa olla kaupan.
Käytännössä rekyylin vaikutus osuntaan ja kasoihin on nolla. Siinä vaiheessa kun rekyyli potkaisee olkapäähän niin luoti on jo matkalla tai maalissa. Tämä on nähty moneen kertaan 300m radalla kun sopivassa valaistuksessa näet sekunnin murto-osan ajan lentävän luodin valkoista pahvia vasten ennen kun rekyyli liikauttaa asetta ja tähtäinkuvaa.
Aseen liikkuminen luodin piippuaikana on eri asia ja sen saa kuriin aseen tuennalla, jos siinä on sanomista niin samat virheet toistuu myös piekkarilla.
Jos on piilevä rekyylikammo niin se tekee omat kuvionsa kasoihin ja osuntaan. Parikymmentä vuotta sitten ammuin paljon LM ja WSM kalibereilla, 3000-3500lks vuositasolla ja siitä sain piilevän rekyylikammon. Liipaisu kyllä lähti puhtaasti mutta olkapää teki pienen mikroliikkeen laukaisun aikana, hermosto kertoi että kohta tömähtää ja olkapää valmistautui ottamaan iskun vastaan.
Meni pitkää ennen kun ymmärsin mikä mättää. 300 metriin sai hyvänä päivänä alle 40mm/10lks kasoja mutta usein oltiin lähempänä 80mm kasoja. Kun aloin enemmän ampumaan piekkarilla niin huomasin olkapään ongelman, omituisia mikronykäyksiä olkapäässä liipaisun aikana. Siinä meni pitkään ennen kun pääsin ongelmasta eroon, hermosto piti saada ymmärtämään ettei ole mitään pelättävää.
Tykkään ampua paljon ja oli parempi siirtyä pienempiin kalibereihin, vielä kun käytännön matkat on max 300m niin 223 oli loistava valinta tähän tarkoitukseen. Edullinen ampua, pieni rekyyli ja käyntiä löytyy sopivalla latauksella ja viimeistään piipun vaihdolla.
Myös ihan perus 308 on hyvä vaihtoehto, omassa kävi Lapua 6.5g leikkuri uskomattoman hyvin 150-300m ja nopealla (N130) ruudilla järkevällä latauksella rekyyli on kohtuullinen versus 10-12g luodeilla ja kovemmilla latauksilla.
Radalla en ole koskaan innostunut vaimentimesta, suujarru on ollut aina käytössä, myös 223:ssa vaikka se ei rekyylin osalta sitä tarvitse. Hyvän suujarrun etu on että tähtäyskuva pysyy paikallaan pieni rekyylisessä aseessa laukauksen aikana ja näet kaiken mitä maalissa tapahtuu, pitkillä matkoilla näkee myös luodin lentokartion.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - heinäkuu 09, 2026, 06:51Käytännössä rekyylin vaikutus osuntaan ja kasoihin on nolla. Siinä vaiheessa kun rekyyli potkaisee olkapäähän niin luoti on jo matkalla tai maalissa. Tämä on nähty moneen kertaan 300m radalla kun sopivassa valaistuksessa näet sekunnin murto-osan ajan lentävän luodin valkoista pahvia vasten ennen kun rekyyli liikauttaa asetta ja tähtäinkuvaa.
Aseen liikkuminen luodin piippuaikana on eri asia ja sen saa kuriin aseen tuennalla, jos siinä on sanomista niin samat virheet toistuu myös piekkarilla.
Jos on piilevä rekyylikammo niin se tekee omat kuvionsa kasoihin ja osuntaan. Parikymmentä vuotta sitten ammuin paljon LM ja WSM kalibereilla, 3000-3500lks vuositasolla ja siitä sain piilevän rekyylikammon. Liipaisu kyllä lähti puhtaasti mutta olkapää teki pienen mikroliikkeen laukaisun aikana, hermosto kertoi että kohta tömähtää ja olkapää valmistautui ottamaan iskun vastaan.
Meni pitkää ennen kun ymmärsin mikä mättää. 300 metriin sai hyvänä päivänä alle 40mm/10lks kasoja mutta usein oltiin lähempänä 80mm kasoja. Kun aloin enemmän ampumaan piekkarilla niin huomasin olkapään ongelman, omituisia mikronykäyksiä olkapäässä liipaisun aikana. Siinä meni pitkään ennen kun pääsin ongelmasta eroon, hermosto piti saada ymmärtämään ettei ole mitään pelättävää.
Tykkään ampua paljon ja oli parempi siirtyä pienempiin kalibereihin, vielä kun käytännön matkat on max 300m niin 223 oli loistava valinta tähän tarkoitukseen. Edullinen ampua, pieni rekyyli ja käyntiä löytyy sopivalla latauksella ja viimeistään piipun vaihdolla.
Myös ihan perus 308 on hyvä vaihtoehto, omassa kävi Lapua 6.5g leikkuri uskomattoman hyvin 150-300m ja nopealla (N130) ruudilla järkevällä latauksella rekyyli on kohtuullinen versus 10-12g luodeilla ja kovemmilla latauksilla.
Radalla en ole koskaan innostunut vaimentimesta, suujarru on ollut aina käytössä, myös 223:ssa vaikka se ei rekyylin osalta sitä tarvitse. Hyvän suujarrun etu on että tähtäyskuva pysyy paikallaan pieni rekyylisessä aseessa laukauksen aikana ja näet kaiken mitä maalissa tapahtuu, pitkillä matkoilla näkee myös luodin lentokartion.
Tuo rekyyli/tarkkuus asia kiinnostaa itseäni, kun huomannut että 6BR on helpompi ampua tarkasti vs 308. Kummassakaan ei juuri rekyyliä ole kun suujarru käytössä. Itse perustelen tämän sillä, että 30 cal luoti on painavampi ja siten tuuppaa enemmän asetta taaksepäin piipussa olon aikana. Tämä taas nostaa esiin virheet ampujan asennossa.
Onko tässä perää? En ole paljon 10lks pieniä kasoja nähnyt muuta kuin pienillä kaliibereilla ja painavilla kivääreillä.
Liipasin tekniikka on sinällään OK ja kai tukeminenkin, piekkarilla syntyy aika lailla tasaista yhtä reikää viidellä kympillä jos olosuhteet on kohdillaan. .308:llakin tulee silloin tällöin puolen MOA ja alta kasaa satkulla mutta sitten välillä repeää yli MOA:n. Huomannut että rekyylin jälkeen ase osoittaa helposti parikymmentä senttiä vasemmalle eli parantamisen varaa olisi ja pienempi rekyyli tietysti auttaisi asiaa. .308:ssa käytössä 8gramman luodit ja N133/N120 ruudit, 6.5 grammaistakin myös kokeiltu ja suujarrusta siirryin pois kun änkkäri oli huomattavasti mukavampi ampua. Jossain tuo mättää edelleen eli pitänee jatkaa harjoittelua ja tutkintaa, se on totta ettei se pienempi rekyylinen ase poista noita perustavaa laatua olevia ongelmia.
.223 saisi ainakin huomattavasti paremman BC:n luoteja (vähän yli tai alle 0.5 G1 BC) kuin nuo nykyiset 8 grammaiset eikä hintakaan ole paljoa enemmän. Ruutia kuluisi selvästi vähemmän joten latailun hinta pysyisi samoissa ja tuuli tekisi paljon vähemmän tepposia. Pitänee jatkaa pohdintaa ja kasvattaa lompakon paksuutta ja katsoa mihin tämä johtaa.
Lainaus käyttäjältä: Tikkatactoes - heinäkuu 09, 2026, 08:13Tuo rekyyli/tarkkuus asia kiinnostaa itseäni, kun huomannut että 6BR on helpompi ampua tarkasti vs 308. Kummassakaan ei juuri rekyyliä ole kun suujarru käytössä. Itse perustelen tämän sillä, että 30 cal luoti on painavampi ja siten tuuppaa enemmän asetta taaksepäin piipussa olon aikana. Tämä taas nostaa esiin virheet ampujan asennossa.
Onko tässä perää? En ole paljon 10lks pieniä kasoja nähnyt muuta kuin pienillä kaliibereilla ja painavilla kivääreillä.
Tässä kohtaa aletaan etsimään eroja patruunoiden sisäballistiikasta, mitä tapahtuu sen jälkeen kun iskuri on lähtenyt liikkeelle ja luoti on poistunut piipusta. Monet vähättelee näitä asioita ja usien on väitetty ettei näillä ole merkitystä mutta sisäballistiikalla on merkitystä, siitä syystä toiset kaliberit on luontaisesti parempia käymään kun toiset. Jos 308 olisi ylivertainen niin 6BR ei olisi koskaan syntynyt eikä olisi koskaan hallinnut ja ollut suosittu 300m lajeissa. Sama tilanne 6PPC:n kanssa, kun kaikki saadaan kohdalleen niin haastajia ei ole kun satunnaisesti.
Lainaus käyttäjältä: rkr - heinäkuu 09, 2026, 08:27Liipasin tekniikka on sinällään OK ja kai tukeminenkin, piekkarilla syntyy aika lailla tasaista yhtä reikää viidellä kympillä jos olosuhteet on kohdillaan. .308:llakin tulee silloin tällöin puolen MOA ja alta kasaa satkulla mutta sitten välillä repeää yli MOA:n. Huomannut että rekyylin jälkeen ase osoittaa helposti parikymmentä senttiä vasemmalle eli parantamisen varaa olisi ja pienempi rekyyli tietysti auttaisi asiaa.
Lihavoitu teksti paljasti yhden syyn miksi kasat leviää ja siihen ei auta kaliberin vaihtaminen pienempi rekyyliseen, sama kasan leviäminen tulee jatkumaan, ehkä pienempänä, mutta ongelma ei katoa.
Aseen tuenta, aseen pito sekä pidon toistettavuus. Aseen siirtyminen sivulle kielii siitä että aseeseen kohdistuu pidon aikana sivuun kampeavia voimia. Vaikka rekyyli heittää aseen sivulle sen jälkeen kun luoti on jo poistunut piipusta niin ase pyrkii muuttamaan suuntaa pitovirheen takia jo luodin piippuajan aikana. Kun luoti lähtee liikkeelle niin ase on herkimmässä tilassa pidon osalta, pienikin vääntö johonkin suuntaan tulee näkymään taulussa, yleensä osuma on siinä suunnassa mihin ase pomppaa rekyylin aikana.
Esimerkiksi 223:lla hyvänä päivänä pystyn ampumaan yhdellä ratakäynnillä toistuvasti alle 0.5moa/5lks/150m yksittäisiä kasoja. Kun ampuu jokaisen sarjan omaan tauluun ja vertaa niitä päivän päätteeksi niin osumapiste niissä on enemmän tai vähemmän eri kohdassa, myös satunnaisia leviämisiä on havaittavissa. Ampuma asento makuu, bipodi, hiekkapussi.
Kun siirtyy kasapöydälle ampumaan kunnollisten kasatukien päältä niin kas kummaa, käynti tasoittuu ja kasat on siellä missä pitää. Makuulta ampuessa pienet asentomuutokset ja aseeseen kohdistuvat jännitykset näkyy välittömästi taululla.
Olen usein nähnyt radalla kun säädetään tähtäimiä kun osumapiste ei ole kohdallaan, päivän edetessä taas säädetään ja ihmetellään kun osumapiste vaeltaa. Välillä olen seurannut kyseisen henkilön ampumista ja ohjeistanut huomioimaan ampuma asennon vakioinnin, pienillä pidon muutoksilla on suuri merkitys kasojen paikkaan tai kasojen kokoon.
Laukaisun jälkeen liipasin pidetään pohjassa, tätä sanotaan jälkipidoksi. Olen ohjeistanut että jälkipidon aikana on hyvä tehdä nopea analyysi suorituksesta, lähtikö laukaus puhtaasti, oliko aseen pidossa jännityksiä, lähtikö laukaus samassa kohtaa hengittämistä jne. Usein jälkipidon analyysissä alkaa löytyä niitä pieniä asioita joita voi parantaa seuraavassa sarjassa.
Hengitystekniikka on myös asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Valitettavan usein edelleen näkee suorituksia missä pidätellään hengitystä, kun liipaisu pitkittyy ja naama alkaa punottamaan niin se ei ainakaan paranna suoritusta. Hengitä jatkuvasti ilman pidättämistä, rytmitä liipaisu aina samaan kohtaan hengityksessä, luontevin kohta on silloin kun keuhkot on tyhjät koska silloin rintakehän alueella on vähiten jännitystä ja laukaus lähtee rennosti.
Kun ammun TT3:lla niin rytmitän ampumista hengityksen mukaan, sisään hengityksen aikana piippu/tähtäys laskee ja uloshengityksen aikana piippu/tähtäys nousee luontevasti kohti taulun keskustaa ja pysähtyy juuri siinä kohtaa kun keuhot on tyhjät. Tällä tekniikalla pystyy ampumaan makuulta aika nopealla syklillä 92:lla yli 90 pisteen tuloksia.
Hauska nyassi 92:en kanssa on että tähtäimet olen kohdistanut kerran, silloin kun ase tuli mulle, sen jälkeen ei ole ollut tarvetta tähtäimien säätämiseen. Jos kasat ei ole siellä missä pitää niin vika löytyy asennosta ja pidosta, kun asento ja pito taas löytyy kohdalleen niin saa rennosti ja luontevasti ammuttua hyvä tuloksia.
EDIT: typo korjattu hengitys/piipun lasku/nousu
Kun mainitaan että suujarrulla on tarkempi ampua kuin vaimentimella.
No mulla on T3x CTR .223 jossa 5/8x24" kierre. Kun 223 vaimentimet on kiven alla niin käytössä on 6.5 cmr kaliiberin vaimennin.
Kun joskus etsin suujarrua tähän niin oli sama ongelma. Oletin että suujarru täytyis olla oikean kokoinen jotta se toimisi niin kuin sen pitää. Vaimentimessa ei liene niin tarkkaa kun iso osa äänestä tulee kuitenkin luodin nopeudesta.
Vai miten on, voiko sitä isompaa suujarrua käyttää jotta siitä olis hyötyä ?
Muuten ammun vain vakio patruunoita joissa on HPBT luodit. Jotenkin en ole lataus hommista innostunut.
Isoreikäisempikin jarru toimii. Toki pienempireikäinen yleensä toimii hieman paremmin. Nykyään .223 -jarruja saa myös 5/8-24 kierteellä.
Lainaus käyttäjältä: Harmas - heinäkuu 09, 2026, 15:03Kun mainitaan että suujarrulla on tarkempi ampua kuin vaimentimella.
No mulla on T3x CTR .223 jossa 5/8x24" kierre. Kun 223 vaimentimet on kiven alla niin käytössä on 6.5 cmr kaliiberin vaimennin.
Kun joskus etsin suujarrua tähän niin oli sama ongelma. Oletin että suujarru täytyis olla oikean kokoinen jotta se toimisi niin kuin sen pitää. Vaimentimessa ei liene niin tarkkaa kun iso osa äänestä tulee kuitenkin luodin nopeudesta.
Vai miten on, voiko sitä isompaa suujarrua käyttää jotta siitä olis hyötyä ?
Muuten ammun vain vakio patruunoita joissa on HPBT luodit. Jotenkin en ole lataus hommista innostunut.
Pidän itse 6.5mm jarrua parempana 5.7mm aseessa, kuin 6.5mm vaimenninta 5.7mm aseessa. Jarrulla tuo rekyyliero on pari hassua prosenttia, mutta vaimentimista yleensä kuulee eron. Paras tietysti on aina oikean kokoinen ;D
SL5i 223 5/8x24 on ainoa oikea vaimennin 223rem CTR nokalle. Vaimennin muuttuu osaksi asetta, kun piippu ja vaimentimen kierreosuus ovat tismalleen saman kokoisia. Lisäksi tehokkaampi 6.5mm vaimennin on hieman väljä, joka huonontaa vaimennista, joten vaimennus tasoittuu kompaktin oikean kokoisen SL5i kanssa tasoihin.
Juu SL5i on käytössä 6.5 kokoisena. On pelkästään hyvää kokemusta tuosta vaimentimesta. Ei vaikuta kasan kokoihin tai no ehkä positiivisesti. Parhaat tulokset kun on ammuttu juurikin vaimentimella. Mahtaako paino auttaa 20" piippua ?
Samaa olen piekkarilla kokeillut. Siinäkin nykyään painavin mahdollinen vaimennin.
Mutta tosiaan nykyään löytyy 5/8×24 Suujarru joka on tehty .223:lle AUn valmistamana. Palataan asiaan kun se tulee.
Jos jotain on opittu niin tuo oikeanlasisen rentouden säilyttäminen on tärkeää ampumisessa. Eikä se ole helppoa.
Tosiaan kasat siirtyy helpolla kropan eri jännityksistä ja väsymisen jälkeen ne vielä hajoaa.
Hengityksen pumppauksesta välillä sen virheen näkee kun käytössä 30x suurennus. Jos se tähtäin kuva laskee ja nousee ihan pysty suoraan niin hyvä mutta vino liike kertoo ongelmasta.