Tässä pari mahdollista tapaa asian lähestymiseen.
https://metsastajalehti.fi/metsastys/metsastysaseen-kohdistaminen/
Lukaisin tuon jutun kun lehti ilmestyi, aika teoreettinen ja sekava selitys kohdistamisesta. Jotenkin oli kirjoittaja jäänyt jumiin omaan teoriaansa siitä miten ratkaista ammunnasta aiheutuva hajonta ja kohdistusongelma samalla kertaa.
Olisi voinut jakaa jutun kahteen osaan jossa ensin käsitellään aseen ja ampujan taululle tekemä kuvio ja
mitä siitä tulee päätellä. Sitten toinen osio siitä kuinka kuvion keskiö siirretään haluttuun kohtaan kohdistamalla ase.
Toisen TA harrastajan kanssa joutui ampumaan 3lks että sai osuman 05 taulun sisäkymppiin, eka laukaus pöllähti taulun vieressä. Kauheeta patruunoiden tuhlaamista kun ei onnistunut kahdella laukauksella...
Tavan harrastajalla voi helposti mennä +20 patruunaa ennen kun kiikari on kohdallaan, tai edes lähellä. Aktiivi ampuja Mrad tähtäimillä ei kovin montaa laukausta tarvii kohdistamiseen, vielä vähemmän jos toinen on spottaamassa.
Itsellä oli kerran tuskaa uuden Sig716:n uuden tähtäimen kohdistus talvella pimeällä 150m radalla. Ei spotteria, taululla valot toki mutta taustavallissa metri lunta jossa ei taulusta ohi menneet laukaukset näkyneet sitten yhtään edes 308:lla. Kyllä sen lopulta sain kohdilleen mutta totesin että jatkossa peruskohdistus mieluusti sulan maan aikana, päivällä ja spotterin kanssa. Myös lyhyempi kohdistusmatka helpottaa esim 25m on hyvä jos sellaisen käyttö on vaan mahdollista.
Joskus on palanut liki aski patruunaa 22LR sisäradalla kohdistaessa jos sen haluaa oikeasti kohdalleen naksun tarkkuudella. Helppohan se on saada 1-2 naksun tarkkuudella kohdalleen läheltä tai tarpeeksi isoon tauluun, mutta sitten kun ampuu sen 10 lks kasan ja miettii onko se nyt kohdallaan vai naksun vasemmalla ja ampuu varmuuden vuoksi uuden ja se onkin naksun ylempänä kuin edellinen niin...
Jos aikoo kauas osua niin pitäisi olla lähelle aika tasan tarkkaan kohdallaan ja se ei onnistu muutamalla laukauksella luotettavasti.
Testaan lataukset vähintään 20 laukauksella ja jos mahdollista niin teen samalla kohdistuksen.
Muutoin vähintään 10 laukausta.
Enkä tee sitä yleistä virhettä että alkaisin säätämään uudelleen jos myöhemmin 3 laukauksen kasa onkin naksun verran pielessä.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - tammikuu 23, 2026, 05:39Toisen TA harrastajan kanssa joutui ampumaan 3lks että sai osuman 05 taulun sisäkymppiin, eka laukaus pöllähti taulun vieressä. Kauheeta patruunoiden tuhlaamista kun ei onnistunut kahdella laukauksella...
Noinhan se toimii jos tarkkuudeksi riittää se sisäkymppiin osuminen.
Jos haluaa naksulleen oikein niin vaatii vähän enemmän. Juttu käsitteli juuri sitä kuinka monella laukauksella varmistetaan se oikea okp.
Lainaus käyttäjältä: MK - tammikuu 22, 2026, 21:15Olisi voinut jakaa jutun kahteen osaan jossa ensin käsitellään aseen ja ampujan taululle tekemä kuvio ja
mitä siitä tulee päätellä. Sitten toinen osio siitä kuinka kuvion keskiö siirretään haluttuun kohtaan kohdistamalla ase.
Tarkoitatko, että olisi hyvä ensin ollut esittää kohdistamisen perusajatus ja -prosessi (vaikkapa kuten tuossa liitteessä) ja ryhtyä vasta sitten puhumaan siitä, kuinka itselleen sopivan kohdistuslaukausten määrän voi määritellä, ja kuinka se liittyy ennustettuun osuma-alueeseen?
Jos on pulttilukko, tai vaikka ois AR-15/10, niin radalla tarkkahieronta piipun läpi, jotta ristikko on keskellä tarpeeksi isoa taulua, joku tuommoinen 60x60cm on hyvä.
Siihen keskelle ristikko ja niin että se piipun reikä on keskellä.
Ite tykkään tehä niin, että laitan sen puhtaan valkean puolen ampujaan päin, keskelle joku paikkalappu tmv tarra.
Hyvältä tuelta, ilman kiirettä laukaus.
Jos on mrad putki, niin se on äkkiä keskellä, parhaillaan mennyt se 3-5 patruunaa kun kiikari on kohdistettu.
Monesti näkee uusi harrastajia, niin ammutaan vapaalta kädeltä tauluun, ei näin!
Hyvä tuki oltava, ettei ase liiku yhtään kun se laukaus lähtee.
Ja otettava selvää, mihin suuntaan ristikko liikkuu.
Helpointa on, jos siinä tornissa on nuoli ja R tai L kirjain.
Arkenin insinöörit on tosiaan jenkkejä, siinä tuuli tornissa ei ole merkintöjä, mutta tornin rungossa on L ja R.
Mutta sekin ei mene niin kuin vaikka Saksalainen insinööri sen olisi tehnyt.
Eikä ole videon mies ainut, jota tämä vaivasi ;D
https://youtu.be/t51tJ-UZHf0?t=310
Muutenhan se kohdistus on suoraviivainen juttu.
Muistakaa sitten, että millä kohdistatte aseen, niin jos siellä piipun nokassa vaihtuu vaimennin, suujarru tai ei ole kuin pelkkä paljas piippu, niin osumat on eri kohdassa kuin sillä kohdistuksella mikä on ensin tehty.
Pienikin painonmuutos piipussa, jos on pitkä ja ohkanen piippu, niin vielä herkemmin vaikuttaa osumapisteen muutokseen.
JA jos on ohut, metsästysase, niin ihan 1-2 laakia kerralla ja antaa sen piipun jäähtyä ainakin 10-minuutta, koska kun se ammutaan kuumaksi ja jos siihen sitten kohdistat.
Annat aseen jäähtyä ja ammut uudestaan, niin osumapiste voi olla jopa kymmenen senttiä eri kohdassa.
Rihlakot jne puhumattakaan.
Ja sanomattakin selvää, ettei ole rata ja metsästyspatruunaa, jotka samaan reikään 100-m kävisi.
Kyllä se Norma Jaktmach & Oryx on kehitetty niin, että kun ammut kokovaipalla, niin se puolivaippa on lähelle sitä kokovaipan osumaa, mutta näissäkin on asekohtaisia eroja.
Samaan reikään tuskin ampuu, vaikka tätäkin kuullut olen, nähnyt en.
Ensin kylmäkohdistus ja sitten ensimmäinen laukaus jonka jälkeen säädöt ja sitten toinen laukaus vielä varmistamaan että säädöt kohdillaan.
Lainaus käyttäjältä: Tikkatactoes - tammikuu 23, 2026, 11:19Ensin kylmäkohdistus ja sitten ensimmäinen laukaus jonka jälkeen säädöt ja sitten toinen laukaus vielä varmistamaan että säädöt kohdillaan.
+1
Lainaus käyttäjältä: Ippe69 - tammikuu 23, 2026, 08:59Noinhan se toimii jos tarkkuudeksi riittää se sisäkymppiin osuminen.
Jos haluaa naksulleen oikein niin vaatii vähän enemmän. Juttu käsitteli juuri sitä kuinka monella laukauksella varmistetaan se oikea okp.
Pointti oli että kun olosuhteet on kohdallaan, tasokas kalusto ja spotteri/ampujalla ymmärrys tekemiseen niin kohdistus on hyvinkin yksinkertainen ja nopea suoritus.
Aina ei ole päässyt näin helpolla.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - tammikuu 23, 2026, 16:09Lainaus käyttäjältä: Ippe69 - tammikuu 23, 2026, 08:59Noinhan se toimii jos tarkkuudeksi riittää se sisäkymppiin osuminen.
Jos haluaa naksulleen oikein niin vaatii vähän enemmän. Juttu käsitteli juuri sitä kuinka monella laukauksella varmistetaan se oikea okp.
Pointti oli että kun olosuhteet on kohdallaan, tasokas kalusto ja spotteri/ampujalla ymmärrys tekemiseen niin kohdistus on hyvinkin yksinkertainen ja nopea suoritus.
Aina ei ole päässyt näin helpolla.
Nimenomaan. Mikä on "good enough".
Olen ampunut pystystä käsivaralta 25m -> on taulussa -> 100m hienosäätö -> 300m ballistiikka.
Olen myös hieronut 100+m enemmänkin laukauksia lähtönopeuksia eri lämpötiloissa...
Ei pidä tehdä asiasta vaikeampaa kuin se on. Kaikelle on tarkoitus.
Se on vaan karu fakta että pahviin ampuvalle ei riitä mikään käynti tai pisteet, ei edes kohdistuksen jälkeen.
Otsikon kysymykseen vastaamalla:
- Minimissään 3 patruunaa, ensimmäinen laukaus, siitä mitat haluttuun osumapisteeseen, säädöt ja toinen laukaus, jos menee haluttuun paikkaan niin asian varmistus kolmannella ja hyvä mieli.
- Maksimissaan menee sitten niin monta patruunaa kuin menee, ensimmäisistä ei saa tarkkaa osumapaikkaa (penkasta), säädöt eivät viekään osumapistettä just sinne minne pitäisi, tai joku muu muuttuja sotkee kuviota, jolloin osumissa on hajontaa ja pitää alkaa etsiä kasojen keskipistettä. Lopulta oikeat säädöt löytyvät ja osumat saadaan haluttuun paikkaan, mutta touhu on jättänyt hommaan epävarmuuden maun ja fiilis on edellistä huonompi.
Lähetetty minun XQ-CQ54 laitteesta Tapatalkilla
Otsikon kysymykseen, 1-5 keskimäärin, riippuu paljon tilanteesta ja tavoitteesta. Enemmän yleensä kiinnostelee käynti.
Lehden artikkelissa kun käytettiin termiä "absoluuttinen kohdistus" ja vilahti kait siellä sana "täydellinen" myös, niin väkisinkin tulee mieleen, että edes sivulauseessa olisi voinut mainita kelin/olosuhteet. Mutta ihan mukava artikkeli, en sinänsä moiti!
Nimittäin jos oikein tarkalle mennään, niin ase ei välttämättä ole samassa vireessä paukun kanssa enää edes muutaman tunnin jälkeen kohdistuksesta, saati esim. viikon päästä. Käynti ja osumapiste ovat molemmat alttiina kelin muutokselle. Ja tähtäimen ja maalin välissä oleva ilmamassa muodostaa kulloinkin oman "optiikkansa", joka kuljettaa tähtäinkuvaa arvaamattomaan suuntaan. Enemmän tai vähemmän, mutta ilmiö on olemassa.
Lisäksi kylmät kelit, niinkuin nyt, tuovat haastetta kiikarin säätöjen toimivuuteen ja luotettavuuteen. Ristikko siirtyy pahimmillaan vasta kotona viimeiset millit, kun pääsee kotona lämpöiseen kaappiin, tai seuraavasta rekyylistä.
Jos haluaa päästä vähillä patruunoilla ja vähällä vaivalla:
- Iso valkoinen (tai talvella ruskea) pahvi, jossa keskellä täppätarra
- mrad-spotteriputki tai kiikaritähtäin mukaan ellei kohdistettavassa ole
- kylmäkohdistus ase tukevasti asetettuna
- joka laakin jälkeen mittaus
- 3-5 patruunaa riittää
Jos haluaa pitää hauskaa (=ampua):
- A4 kokoinen paperi, jossa täppätarra. Mieluiten lepattaa tuulessa
- ei mitään kylmäkohdistuksia
- aluksi penkasta jokin maali ja sitten yritettävä selvittää, missä pölähti
- hihavakiolla säätö
- lopulta tauluunkin osuu, ainakin sille näyttää
- vielä säädetään jonkin verran
- täppätarraan osuu, ainakin kerran tai ainakin sille näyttää
- 10-20 patia meni
Kummassakaan kohdistustavassa missään nimessä ei käydä taululla kesken kohdistuksen.
5-10 lks. Ihan siksi että saa varmuuden että kaikki on ok.
Joskus ta-harrastusta aloittassani sorruin halpaan tukkiseppään. Ehdin hyppiä riemusta kun kahden ensimmäisen kohdistuslaukauksen reiät sivusivat toisian. Ammuin varmuudeksi kolmannen, ei ollut enää taulussa. Eikä enää seuraavatkaan.Tutkailin ruuvit yms. asiat ja huomasin että tukki oli petauksesta halki. Soitin sepälle ja suosittelin siirtymistä polttopuiden tekemiseeen..
Mielestäni tarvittavaan laukausmäärään vaikuttaa eniten asejärjestelmän käynti. Huonokäyntisellä aseella täytyy ampua aika julmetusti, että kohdistuspisteen voi määrittää naksun tarkkuudella. Jos joka ikinen laukaus osuu 100 % varmuudella alle 1/4 säätönaksun päähän tähtäyspisteestä, yksi laukaus riittää. Näin ei yleensä ole.