8 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?
Joo on, mutta juuri nyt on päivä liian pitkällä, ettei ole antaa dataa ja voihan olla ettei luoteja ole yhtälailla saatavilla kuin silloin kun latasin hirvipaukut.. palataan!
ehkä luin väärin, jos tarkoitit kokonaan kuparista sorvattuja luoteja, niin en niihin kantaa ota, mutta ko. kaliiberiin saa hirvilaillisia tehtyä tavallisista luodeista. Jos kysymyksesi oli 100% vihervassari mielessä, niin go for it, järjenvastaista kun puhutaan metsään päätyvästä alle 11 g annoksesta kuparia lyijysydämellä.. maailma ei sillä pelastu, eikä mikään muukaan..
Voi siinä yhden keuhkosyövän itse välttää, kun piipussa ja ilmassa ei ole höyrystyneitä lyijyjäämiä, jotka liuotetaan piippupesuaineilla kaasujen osaksi ja roiskitaan puhdistusharjalla ympäriinsä. Eli katson hyvin positiivisin silmin sitä, jos lyijyttömät luodit saadaan toimimaan. Usein ympäristöasiat voi yhdistää myös omaa napaa koskeviin asioihin. (Tai joskus oman maan kansantalouteen).
Taitaa se höyrystynyt lyijy tulla enimmäkseen nallista, kun nallimassassa lyijyä normaalisti käytetään. En ainakaan ite usko että vaipallisesta lyijyluodista pääsee lyijy karkaamaan minnekkään piipun sisälle tms, oman vajavaisen ymmärryksen mukaan itselle se tarkottaisi sitä että luoti käytännössä hajoaisi rihloihin. Toisaalta taas riistaan se jättää lyijyjäämiä ja siitä syystä itse olen peraateratkaisun tehnyt sen suhteen että kaikki riista missä pitää käyttää sienettyvää luotia olen ampunut puhtaasti kupariluodilla, linnut yms sitten perus OTMllä.
Mutta kysymykseen niin kyllä 6.5x55 saa helposti hirvilaillista kuparia kuten 7.8g Blade, Naturalis, Hornady GMX ja CX jne ladattua itse tai valmiina paukkuna.
Eikös lyijyluoti kielto suuriistan metsästyksessä astu voimaan syksyllä 2026, eli siinä mielessä ihan validi kysymys.
Ei, siitä on esityksiä muttei päätöksiä.
Ai se on vielä vaiheessa, hyvä niin.
Voi sitä ajatella niinkin, että kupariluoti sopii parhaiten juuri noihin alitehoisiin marginaalikaliipereihin, kun jo valmiiksi kevyt luoti ei menetä lainkaan painoa edes luuosumissa.
Ei niitä kupariluoteja kannata hylätä vain sillä perusteella, että niitä mainostetaan joskus "vihreämpinä valintoina", ja haluaisi olla vastarannan kiiski ;)
Tuolla rihlannousulla ja kaliiperilla ei pitäisi olla ongelmaa kupariluotien kanssa. Helpointa varmaan testata paria erilaista kaupan patruunaa, ja kun löytää itselleen mieleisen, ostaa sitä samaa luotia ja lataa itse. Tai sitten ampuu vain sitä kaupan paukkua, ei niitä varmaan niin montaa kulu kaudessa
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 13, 2025, 18:008 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?
Oma piippu 8 nousulla, 530mm ja näitä ladattuna omassa käytössä:
Hylsynä kaulasupistettu (noin 4mm matkalta + .291 bushing), yhden kerran ammuttu Lapua. Nallina CCI200. Latauspituus 77mm.
Hornady GMX 7,8g /VV555 3,05g v/0 845m/s
Sako Blade 7,8g /VV555 3,05g v/0 830m/s
GMX:llä on 1 hirvi saatu. Ylivuotinen, 1 laukaus, matka n. 100m, osuma ylös hartialinjan taakse loivasti takaviistosta. Elukka tippui niille sijoilleen. Läpi meni, eli luotia ei löytynyt, mutta siisti oli ruho käsitellä.
Peuroille ovat molemmat toimineet myös moitteetta.
9,1g Naturalis:ta on tullut ladattua myös, mutta nopeudet kunnolla mittaamatta + lataus vakioimatta. Joka tapauksessa parin patruunan testi tuli ammuttua noin v/o 800m/s nopeudella. Tuntui jo hiukan (yli)paineiselle ja tarkkuus selkeästi heikompi kuin noilla edellä mainituilla. Toki edelleen tarkkuus riittävä isommille sorkkaeläimille. Saattaisi sinun 8,5 nousulla toimia hyvinkin/paremmin kuin minun piipussa.
No korostan tässä vaiheessa että olen kokemusperäisesti lyijyluotien käytön kannalla. Ihan jo hinnan ja latausdatan saatavuuden perusteella. Ja ekologiset ja terveydelliset hyödyt kupariluodeista ovat mielestäni aika olemattomat. Samaten en jaksa käsittää tuota joidenkin hirviseurueiden "edelläkävijä"-asennetta. Jos ihmisen ampumakokemus on hirvikoe läpi kerran vuoteen, niin ei pitäisi asiantuntijana esiintyä. Olen itse testannut muutamaakin kaliiperia kupariluodeilla veteen ampumalla ja selkeitä ongelmia on havaittavissa jos vakautuminen on marginaalista.
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 15, 2025, 18:51No korostan tässä vaiheessa että olen kokemusperäisesti lyijyluotien käytön kannalla. Ihan jo hinnan ja latausdatan saatavuuden perusteella. Ja ekologiset ja terveydelliset hyödyt kupariluodeista ovat mielestäni aika olemattomat. Samaten en jaksa käsittää tuota joidenkin hirviseurueiden "edelläkävijä"-asennetta. Jos ihmisen ampumakokemus on hirvikoe läpi kerran vuoteen, niin ei pitäisi asiantuntijana esiintyä. Olen itse testannut muutamaakin kaliiperia kupariluodeilla veteen ampumalla ja selkeitä ongelmia on havaittavissa jos vakautuminen on marginaalista.
Eikös vakautumisongelmat ole käyttäjän aiheuttamia, mikäli ei ymmärrä mitä on tekemässä? Ei niistä luotia kannata syyttää. Kaikki kupariluodilla ammutut sorkkaeläimet ovat kuolleet ihan samalla lailla kuin lyjylläkin ammutut. Näin omasta kokemuksesta, niin itse ammutut kuin kaikkien muidenkin ampumat, tilanteissa joissa olen itse ollut mukana / paikalla.
Useita lyijyllä ammuttuja luuosuma-ruhoja on tullut nähtyä, ja kyllä se isoon luuhun ammuttu lyijyluoti tekee ihan järkyttävää tuhoa hajotessaan tuhansiksi palasiksi. Sitä lyijyä löytyy erittäin laajalti kudoksista, sieltäkin mistä sitä ei näe tai tunne, ja jos esim. perheessä X käytetään 90% sorkkariistan lihaa liharuokiin, niin en ymmärrä mikä tarve on kokeilla mahdollisia haittavaikutuksia mitä lyijyä syömällä voi tulla.
Latausdataa löytyy vaikka ja kuinka paljon myös kupariluodeille. Hintakaan ei mielestäni ole käytön este, sillä ei ne lyijyluoditkaan mitään ilmaisia ole, ja hintaero käytetyillä kappalemäärillä on hyvinkin maginaalinen lyijy vs kupari.
Omalla kohdalla siirtyminen pois lyijyluotien käytöstä on jo tapahtunut ja paluuta niihin ei tule.
No jos ajatellaaan nykymarkkinoilla olevia kupariluoteja ja halutaan 1MOA:n osuntaa hirvilailliseksi ladaten, esim.150m matkaan niin 8 vai 8 1/2 nousu?
Voisi kuvitella 8,5 nousulla luodin toiminta ei juurikaan poikkea 8 noususta kevyellä kuparilla. Sako blade ja barnes ttsx 7,8g on toiminut hyvin hirvelle pätkäpiippu creedmoorilla.
Luulisi swedulla pääsevän itselataamalla melko mukaviin nopeuksiin noilla 7,8g vaihtoehdoilla.
120gr 6.5mm monometallit on piiiitkiä. Eikä isommalle riistalle tarkoitettujen patruunoiden kanssa kannata pelleillä marginaalisella vakautumisella (tai edes lähellä sitä) jos haluaa helpottaa elämäänsä.
Ikuinen argumentti "patruunoita käytetään niin vähän ettei niiden hinnalla ole mitään väliä" on typerä. Hlökoht olen saita, mutta jotain peura/hirvi/sika-patruunaa menee kuitenkin sen 60-80kpl per kausi (per kivääri). Näistä tyypillisesti 80-90% radalla, koska (aseen ja ampujan) kohdistus on kiva aina välillä tsekata edes muutamalla laukauksella. Loput sitten kohderiistaan, satunnaisiin pienpetoihin jne.
Edes minimaalisen harjoittelun merkitys korostuu varsinkin kun pitää varautua ampumaan erilaisista asennoista, esim. geneeristä kyttäyskoppia vastaavalla setupilla, quad stickseilta jne. Osumapiste ja osunta on kuitenkin aika "herkkää" kun ammutaan aseilla jotka on edes jollain tavalla metsästyspainotteisia. Bulkki treenistä hoituu toki muilla aseilla.
Luotien pituuteen palatakseni, jos lipaspituus ja/tai ylimeno ei salli kuin taulukkopituudet, ei monometalleilla välttämättä pääse esim. VV taulukkonopeuksiin (kaliiperina se kysytty 6.5x55). Viime kaudelle haettiin kaverin M695 lataus ja vaikka latauspituus oli huomattavasti taulukkoa pidempi ja hyppyä jäi silti reilusti, päästiin "vain" VV taulukkomaksimiin samantyyppisellä luodilla. Vauhditkin oli samat ts. paineet vähän korkeammat (lyhyempi piippu). Painemerkkejä ei muuten ollut, mutta nallitaskuista huomasi että kovempia latauksia ei kannata käyttää jos haluaa hylsyistä enemmän kuin pari-kolme rundia (= ylipäätään haluaa jättää paineet tolkullisiin lukemiin).
Tuppaako kevyemmistä (täyskupari-) luodeista tulla pidempiä kun yritetään päästä lähemmäksi lyijyn ballististisia kertoimia? Ja siten viekö keskimäärin kohti kireämpiä rihlanousuja?
Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.
On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.
Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 13, 2025, 18:008 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?
Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s
(https://img.aijaa.com/t/00562/15344722.t.jpg) (https://aijaa.com/MhOiZV)
Kiitos. Tuossa on nopeuttakin jo sen verran että herättää luottamusta. Millä ruudilla swedu ja minkä pituinen piippu?
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 16, 2025, 19:32Kiitos. Tuossa on nopeuttakin jo sen verran että herättää luottamusta. Millä ruudilla swedu ja minkä pituinen piippu?
N160 ja piippu 56-58 Ruutiannos on jokaisen haettava omalle aseelle sopivaksi.
Oma piippuni on 28", joten pitäisi onnistua. Barnesista on jossain muussa kaliiperissa itselläni hyviä kokemuksia. Muistettava se että on halkaisijaltaan maksimi. Eli paine voi nousta erittäin nopeasti. Naturalis on 0,01 alle, ilmeisestikin juuri tuon paineherkkyyden vuoksi. No samalla kärsii tarkkuus hiukkasen.
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 16, 2025, 20:36Oma piippuni on 28", joten pitäisi onnistua. Barnesista on jossain muussa kaliiperissa itselläni hyviä kokemuksia. Muistettava se että on halkaisijaltaan maksimi. Eli paine voi nousta erittäin nopeasti. Naturalis on 0,01 alle, ilmeisestikin juuri tuon paineherkkyyden vuoksi. No samalla kärsii tarkkuus hiukkasen.
Luulisi tuollaisella kangella pääsevän +900m/s nopeuksiin helposti ja vakautumisesta ei kyllä tarvitse huolehtia.
Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 16, 2025, 18:28Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.
On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.
Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.
Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.
Se, että paneutuu aiheeseen ja näkee vaivaa, hyvä niin. Itse olen joko markkinoinnin uhri tai muuten vain helposti vietävissä, mutta uskon markkinoiden kilpailun luovan tilanteen, jossa huonot tippuu pois. Markkinointivideot sikseen, omat ja luotettavien ystävien / tuttujen kokemukset ovat ohjanneet omaa ostokäyttäytymistä.
Barnes TTSX 120gr on mainittu ja kyllähän silläkin on pienempiä sorkkaeläimiä tullut ammuttua. Tarkka, helpohkosti toimivan latauksen haku ja aikanaan saatavuus, olivat syyt miksi siihen törmäsin. Oli aika jolloin esim. Sakolta ei ollut mitään järkevää vaihtoehtoa saatavilla. Sitten tuli yksi oma kokemus luodin totaalisesta hajoamisesta kauriin kylkiluusta, amet. n. 200m ja samaan aikaan luodin 0 saatavuus, niin lähdin etsimään vaihtoehtoja. Tänäkin päivänä omassa seurassa on samainen luoti joillain 6,5CR kaliiberissa käytössä ja hirvikaatojakin tullut, joten on se myös isommallekin riistalle toiminut.
Lainaus käyttäjältä: jpniemi - huhtikuu 16, 2025, 19:26Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 13, 2025, 18:008 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?
Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s
(https://img.aijaa.com/t/00562/15344722.t.jpg) (https://aijaa.com/MhOiZV)
Joudutko paljon jumppaamaan hartialinjan 6,5x55 kanssa? Vai koko supistus käytössä?
Lainaus käyttäjältä: ALa - huhtikuu 18, 2025, 00:56Lainaus käyttäjältä: jpniemi - huhtikuu 16, 2025, 19:26Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 13, 2025, 18:008 1/2 nousulla ja ajatus hirvilaillisesta. Onko kellään kokemuksia?
Kokemusta on! Kaikki sorkkaeläimet on kipannut, enkä haikaile lyijyvaipallisen perään kun jo vuosikymmen menty monometalliluodilla. En tiedä onko kuvasta apuja mutta liitän tähän omat nykyiset lataukset 6.5X55 ja 6.5 CM jossa sama luoti (Barnes TTSX 7.8g)ja yhtenevä vauhti. 865 m/s
(https://img.aijaa.com/t/00562/15344722.t.jpg) (https://aijaa.com/MhOiZV)
Joudutko paljon jumppaamaan hartialinjan 6,5x55 kanssa? Vai koko supistus käytössä?
Kokosupistusholkki käytössä joka säädetty siten että pesässä ammuttua hylsyn hartiaa pakitettu 2 tuhannesosa tuumaa eli noin 5 tatkua.
Lainaus käyttäjältä: ALa - huhtikuu 18, 2025, 00:46Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 16, 2025, 18:28Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.
On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.
Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.
Pitää erotella mitä hakee.
Klpro vihjaisi päätelmästä, että hänen kokeilemansa luoti ei ollut vakaa väliaineessa vaikka se oli vakaa ilmassa. Ei hän puhunut muusta terminaaliballistiikasta mitään, ja vesi on kyllä mainio väliaine tuon toteamiseen.
Sen verran parannettavaa koejärjestelyssä (tai sen raportoinnissa) on, että ei käynyt ilmi ammutaanko esim. tynnyrin pohjan läpi ja kuinka tasalaatuinen / kohtisuora se on. Tälläkin tekemistä lähinnä tulosten vertailukelpoisuuden kanssa.
Toisekseen tynnyristä voi olla hankala havaita kuinka pitkälle luoti on kulkenut (ylimääräinen parametri jota ei välttämättä edes haettu) ja kuinka paljon se poikkesi oletetusta kulkusuunnasta (jos ei mennyt kyljestä läpi).
Mutta kyllä noilla kokeilla saa paljon relevantimpaa dataa kuin jollain suomalaisten tuttujen vähäisillä riistalaukauksilla, jotka vielä rikkinäistä puhelinta käyttäen muotoutuvat johonkin muuhun kuin todellista tapahtumaa kuvaavaksi. Oman kokemuksen mukaan "markkinat" toimii niin että keskiverto hirvipeuramies lukee Metsäsjästä jotain ja se on sitten totuus. Omat havainnot väännetään tukemaan tätä totuutta.
Verrokiksi erään jenkkiläisen kasa-ampujan kommentti latauskehityksestä, olikohan Bouyer. Hän ampui 2lks kasoja ja sanoi että jos ensimmäiset 2lks ei mene samasta reiästä ei useampi laukaus tilannetta paranna. Täysin validi päätelmä, huomioiden vielä millaisissa olosuhteissa jne. hän ko. kehitystä teki. Ja jokainen osaa varmaan päätellä millaista informaatiota ko. testauksessa EI TULLUT.
Onko jthyttinillä joku käytännön esimerkki miten keskiverto hirvimies vääristää totuuksia suurriistaluodeista? Eiköhän gelatiinimassaan ja todelliseen kohderiistaan tehdyt testit anna parhaiten kuvaa luodin suorituskyvystä.
Klpro vihjaisi päätelmästä, että hänen kokeilemansa luoti ei ollut vakaa väliaineessa vaikka se oli vakaa ilmassa. Ei hän puhunut muusta terminaaliballistiikasta mitään, ja vesi on kyllä mainio väliaine tuon toteamiseen.
Sen verran parannettavaa koejärjestelyssä (tai sen raportoinnissa) on, että ei käynyt ilmi ammutaanko esim. tynnyrin pohjan läpi ja kuinka tasalaatuinen / kohtisuora se on. Tälläkin tekemistä lähinnä tulosten vertailukelpoisuuden kanssa.
Toisekseen tynnyristä voi olla hankala havaita kuinka pitkälle luoti on kulkenut (ylimääräinen parametri jota ei välttämättä edes haettu) ja kuinka paljon se poikkesi oletetusta kulkusuunnasta (jos ei mennyt kyljestä läpi).
No empiirinen tiede on aina tätä :)
Tynnyri oli siis perinteinen peltipönttö 200l, ammuttiin kohtisuoraan 20m päästä tuelta. Luoti kulkee siis n. 80 cm vesimassan läpi. Hallitusti toimineet luodit löytyvät Hardox levyn luota. Muut joko pieninä sirpaleina tai pahimmillaan kyljestä ulos tangentin suuntaan. Kaliipereita mitä testattiin oli 223 Rem, 6,5x55, 308 Win, 338 LM, ja 458 Lott. Lataukset oli laskettu alakanttiin ja pyrittiin simuloimaan osumanopeutta n.100m päässä.
Eräs kotimainen luotivalmistaja tekee vastaavaa testiä ampumalla 100m päästä IBEC-konttiin, joka siis on täytetty vedellä. Kertomansa mukaan realistinen tapa jossain määrin tehdä havaintoja.
Testaaminen olisi mielenkiintoista. Mutta testin ja sen olosuhteiden vakiointi kotioloissa työlästä. Ei noihin yhtä ainoaa totuutta ole olemassa.
Tämä vanha (2001) tekstini päätyi Lapuan manuaaliinkin ja pätenee edelleenkin:
MAALIBALLISTISISTA TESTAUSMENETELMISTÄ
Paras tapa testata luoteja on tietenkin metsästys, mutta ongelmana on, että mukaan tulee suuri ja hallitsematon joukko muuttujia, minkä vuoksi kahta kaatoa tuskin voi vertailla luotettavasti keskenään. Toinen ongelma on, että testaaminen vie aikaa ja rahaa kohtuuttomasti. Pitää siis löytää edullinen ja toistettavissa oleva materiaali, jossa luotien käyttäytymistä voidaan testata ja josta voidaan edes jonkinlaisella varmuudella vetää johtopäätökset luodin todellisista ominaisuuksista kentällä.
Väliaineena on käytetty mm. savea, märkää hiekkaa, öljyttyjä sahajauhoja, kuumaliimaa ja lautanippuja, mutta niiden ongelmia ovat väliaineen epätasainen rakenne, huono vastaavuus lihakseen ja testien huono toistettavuus. Voikin todeta, että esimerkiksi lauta sopii testimateriaaliksi, mikäli aikoo metsästää lautoja, lihaskudoksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Lähempänä lihaskudosta on erityinen ballistinen saippua, jonka etuna on, että tilapäinen haavakanava jää pysyväksi ja voidaan valokuvata saippualohkareen halkaisemisen jälkeen. Materiaalin ongelmina on rajallinen saatavuus, korkea hinta ja kertakäyttöisyys.
Kaikkein lähimpänä lihaskudosta käyttäytymiseltään on teuraseläinten valkuaisaineista erotettu gelatiini, jonka 10 %:nen seos veden kanssa muodostaa läpinäkyvän, muotteihin valettavissa olevan hyytelön. Hyytelö on temperoitava +4 �C lämpötilaan ja lopputulos testataan ampumalla seokseen teräshauli tunnetulla lähtönopeudella, jolloin tunkeuman tulee olla vakio. Gelatiinin etuna on, se on läpinäkyvää, joten tilapäinenkin haavakanava saadaan talteen pikakuvauksella tai gelatiiniin syntyneistä säteittäisistä repeytymistä. Gelatiinin ongelmia ovat sen valmistuksen työläys, kertakäyttöisyys ja huono säilyvyys. Gelatiinijauheen joutuu lisäksi tilaamaan Yhdysvalloista. Todettakoon vielä, että aiemmin käytettiin 20 %:n seosta +10 �C:ssa, jolloin hyytelön luodille antama vastus on suurempi.
Käytännössä harrastajalle sopivimmiksi testimateriaaleiksi ovat osoittautuneet märät puhelinluettelot tai sanomalehdet ja vesi. Märät sanomalehdet ovat halpoja ja läpimärkään materiaaliin syntyy myös "haavakanava", mikä mahdollistaan kanavien ja tunkeumien vertailun useampien luotien kesken samassa koesarjassa. Ei siis koskaan pidä vertailla eri kerroilla tehtyjä keskenään absoluuttisena totuutena: paperinippujen tiiveys ja kosteus vaihtelevat kerrasta toiseen, joten ainoa konsti "kalibroida" testi on käyttää aina yhtä ja samaa vertailupatruunaerää.
Paperinipun valmistuksessa tärkeintä on, että paperinippu saa kostua riittävän kauan umpihuppeluksissa (1 vrk) ja että nippu ei saa olla liian tiukka, eikä sisältää kovia kansia tms. Valmiit niput voi koota laudoista rakennettuun kourumaiseen telineeseen peräjälkeen, jolloin tunkeuma on helppo mitata. Ampumaetäisyys saisi mieluiten olla realistinen, mutta käytännössä on useimmiten tyydyttävä pariinkymmeneen, enintään sataan metriin. Asialla on sikäli vaikutusta, että hyvinkin ensimmäiset sata metriä luoti huojuu ja voi kääntyä maalissa, minkä lisäksi sen lentonopeus laskee, muttei juurikaan pyörimisnopeus; jälkimmäiseen kaatuu ajatus ladata patruunat normaalia pienempään nopeuteen ja ampua testi lyhyeltä matkalta. Tunkeumaa voi .308 Win. -tason patruunoilla odottaa parhaimmillaan vajaat 60 cm, magnumluokan premiumluodeilla enemmän. Paras nähty on .458 Win. Mag.-kaliiperin Speer African Grand Slam Solid -luoti, jossa on koneistettu tasapäinen messinkivaippa ja kovametallitappi sisällä painona: luoti painui läpi kahden metrin (!) lehtinipusta ja kymmenisen senttiä vielä taustavallin hiekkaan. Absoluuttista arvoa sille, mikä "riittävä" tunkeuma ei oikein voi antaa, vaan on tyytyminen vertaileviin kokeisiin.
Varoituksen sana: luoti voi pysyä nipun sisällä, mutta yhtä hyvin se voi tulla lehtinipusta ulos lähes mistä hyvänsä, joten nippu on koottava sopivan taustaesteen eteen, joka pysäyttää kimmokkeet turvallisesti. Ja missään nimessä ei käytettyjä lehtinippuja saa jättää ajelehtimaan ampumaradalle, vaan ne kuljetettava kaatopaikalle.
Vesi puolestaan on ihanteellinen testimateriaali: se on halpaa, saatavissa kaikkialla, tasa-aineista ja testit ovat koska tahansa toistettavissa tarkasti. Lisäksi on todettu, että luodit keskimäärin laajenevat vedessä varsin samaan tapaan kuin lihaksessakin. Tunkeumaankin pääsee käsiksi kun pakkaa veden esim. muovipusseissa sopivaan pitimeen ("Fackler Box") ja muistaa, että tunkeuma on noin 1,6-kertainen lihakseen verrattuna.
Useimmiten vesitesti suoritetaan ampumalla vesiastiaan tai lampeen suoraan ylhäältä päin. Pohjalla oleva verkkohaavi mahdollistaa luotien jäännösten keräämisen tai sitten astia kipataan nurin. Astiaksi käy vaikka vanha parinsadan litran boileri, josta irroitetaan yläpääty. Tavallinen teräs- tai muovitynnyri ei leikissä kestä, vaan halkeaa ennen pitkää; .458 Winchester Magnum heittää koko pytyn ilmaan! Astian pohjalle kannattaa laittaa paksu teräslevy, sillä parhaat luodit läpäisevät kaksikin metriä vettä riittävällä voimalla iskeäkseen itsensä lyttyyn. Lisävaroitus: ylöspäin lentää vettä pahimmillaan aina kymmeneen metriin saakka, joten ampuja kastuu ja suojalasit ovat pakolliset.
Loppu onkin sitten pelkkää punnitusta, mittausta ja silmämääräistä arviointia, mikä on vaikein osa luotien testausta. Arvioijalla pitää olla kristallinkirkas käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä luodissa kertoo mistäkin. Kannattaa myös pitää mielessä, että testeissä epäonnistunutkin luoti voi olla hyvä joissain olosuhteissa, mutta tavoitteena tuleekin olla luoti, joka toimii aina. Parhaiten näkemys luodeista karttuu testaamalla, mutta lopullinen tulos selviää kuitenkin vasta luonnossa, kaatoa tehtäessä.
Hirvestyksessä kunnon luoti on sitä tärkeämpää, mitä marginaalisempi kaliiperi on: .308 Winchesterin hirviluodin pitäisi olla huippuluokkaa, .458 Winchester Magnum -kaliiperin hirviluoti voi olla tavanomaisempikin. Käytännössä tilanne useimmiten on juuri päinvastoin eli suuremmalla kaliiperilla ampuvat ovat sisäistäneet ison luodin edut eli hyvän läpäisyn ja ison pysyvän haavakanavan sekä valinneet huolellisesti parhaan löytämänsä luodin, pienemmillä kaliipereilla ampuvat usein eivät edes tiedä millainen luoti patruunassa on, saati miten se käyttäytyy.
Yksi ikuinen kiistakysymys ja tulenpalavien palopuheiden aihe on isojen ja / tai nopeiden luotien aiheuttama lihanhävikki. Selvää on, että vähäisemmässä määrin luodin halkaisijan ja etenkin iskunopeuden kasvattaminen lisää vertyneen lihan määrää, mutta niin kauan kun käytössä on kunnollinen luoti, joka ei hajoa tässä leikissä, merkitys on marginaalinen: hirvenlihaa tulee nykyään joka tapauksessa per mies niin paljon, että tuskin kukaan voi vakavasti väittää lihanhävikin olevan todellinen ongelma.
Lainaus käyttäjältä: ALa - huhtikuu 18, 2025, 00:46Lainaus käyttäjältä: Klpro - huhtikuu 16, 2025, 18:28Oma näkemyksi asiaan on että kannattaa testata osunnan lisäksi myös toiminta maalissa.
Itselläni 200 litran tynnyri makuullaan vedellä täytettynä ja toisessa päässsä pyöreä Hardox-levy.
On ollut tilanteita joissa selkeästi tauluun 150m matkalla pyöreitä reikiä ja hirvikoekelpoista kasaa tuottava kupariluoti on tullut tuon pytyn sivusta pois, eli kääntynyt heti vesimassaan osuessaan. Luoteja ei ole tavoitettu.
Itselläni sama ajatus kuin Jhyttisellä. Eli testaaminen, harjoittelu ja kokeilu. Kyllä se alkaa maksamaan jos haluaa olla asioista varma.
Pakko pikkuisen haastaa. On vaikea nähdä vesitynnyrin toimivan luotettavana maalikohteena luodin terminaaliballistiikan kannalta.
Se, että paneutuu aiheeseen ja näkee vaivaa, hyvä niin. Itse olen joko markkinoinnin uhri tai muuten vain helposti vietävissä, mutta uskon markkinoiden kilpailun luovan tilanteen, jossa huonot tippuu pois. Markkinointivideot sikseen, omat ja luotettavien ystävien / tuttujen kokemukset ovat ohjanneet omaa ostokäyttäytymistä.
Barnes TTSX 120gr on mainittu ja kyllähän silläkin on pienempiä sorkkaeläimiä tullut ammuttua. Tarkka, helpohkosti toimivan latauksen haku ja aikanaan saatavuus, olivat syyt miksi siihen törmäsin. Oli aika jolloin esim. Sakolta ei ollut mitään järkevää vaihtoehtoa saatavilla. Sitten tuli yksi oma kokemus luodin totaalisesta hajoamisesta kauriin kylkiluusta, amet. n. 200m ja samaan aikaan luodin 0 saatavuus, niin lähdin etsimään vaihtoehtoja. Tänäkin päivänä omassa seurassa on samainen luoti joillain 6,5CR kaliiberissa käytössä ja hirvikaatojakin tullut, joten on se myös isommallekin riistalle toiminut.
Näille nuorille selvennykseksisi, että vesitynnyri testi on vaan että miten luoti käyttätyy (eli kun vertaillaan luoteja ei miten se riistassa käyttätyy)
Näitä testejä on käyty 80:luvulta lähtien ihan kotosuomessa :) Mykkäsellähän oli hyviä testejä, taitaa vieläki kirjoitella naapuri palstalla?
Lainaus käyttäjältä: Jullimus - huhtikuu 18, 2025, 17:38Onko jthyttinillä joku käytännön esimerkki miten keskiverto hirvimies vääristää totuuksia suurriistaluodeista?
Ensinnäkin pitää muistaa, ettei keskiverto hirvimiestä kiinnosta aseet, patruunat tai niiden toiminta.
Ne on välttämätön paha, joka monesti hankitaan mahdollisimman halvalla ja/tai jostain (kaverilta, lehtiartikkelista, kaupan tiskiltä) temmatulla suosituksella. Tuossa veeteetee vastauksessakin asiaa sivutaan ("usein eivät edes tiedä millainen luoti patruunassa on, saati miten se käyttäytyy").
Suurinpiirtein jokainen, joka pitää silmänsä ja korvansa auki, on ollut tilanteessa jossa luodin osumia arvioidaan lahtivajalla sillä perusteella millä aseella/patruunalla ne on ammuttu. Tai luullaan että ne on ammuttu, kun nuokin menevät monesti ristiin. Ihan samanlaiset osumajäljet aiheuttaa maknumilla kauheaa vertymää ja lihanhukkaa, ja jollain 6.5mm tai 308 "ai kun on siisti" ja "ihan yhtä nopeasti kaatui".
"Kupariluodit" on päässeet lähes kritiikittä tähän jälkimmäiseen kategoriaan, kun niitä kehuvia artikkeleita alkoi 5+ vuotta sitten tulla. Sitä ennen niitä ei paljon näkynyt, joko hinnan takia tai joillain oli (ainakin "varmassa tiedossa") huonoja kokemuksia. Tyypillisesti liian vanhoista tai hitaista Barnesin luodeista.
Jotain parranpärinää on tosin kuulunut niiltä jotka ampuvat ns. henkilökohtaisia peuralupia ja koppi suht lähellä ruokintaa. Ilmeisesti n. 10% korkeampi lähtönopeus (jos vertaa esim. Hammerheadia ja Bladea) tekee jonkin verran rivompaa jälkeä. Tosin monesti on ihan eri asia menisikö lihaa oikeasti haaskuun.
En nyt ihan täysin allekirjoita noita väitteitä. Aika asiallisesti kotimaisessa mediassa on uutisoitu kupariluodeista ja myös niihin liittyvistä kompastuskivistä. Netistä löytyy melko runsaasti testidataa myös eri luotien toiminnasta eri lähteistä. Valtaosalle metsästäjistä varmasti riittää vain jokin kaupasta ostettu hirvilaillinen patruuna ja sillä mennään. En sitä epäile.
Itselläni "hammerhiittien" aikakausi loppui noin kymmenkunta vuotta sitten, ja sen jälkeen olen käyttänyt pelkästään kupariluoteja hirvenpyynnissä. Kokemukset ovat olleet hyviä ja minäkään en lahtivajalla erota millä luodilla tai väljyydellä mikäkin on ammuttu. Eikä kyllä ole mitään hajua mitä muut käyttää. Sen verran on sanottava, että ehkä lyijyluodilla hirvet merkkas osuman vähä selkeämmin ja osumavaikutus rajumpi. Toisaalta nykyään käytössä pieni reikäsempi, aika kultaa muistot. Jos kupariluodin käyttö ahdistaa, niin käyttää sitten lyijyä. Eikai se ole sen kummempaa.
Sen verran pitää ottaa omia puheita takaisin, että yllättävän paljon tuo puolen tuuman ero rihlannousussa vaikuttaa tuohon gyroskooppiseen stabiliteetti arvoon ja taas toisaalta nopeus oletettua vähemmän. Voi olla ihan perusteltuakin tehdä jotain käytännön testailuja aloittajan tapauksessa.