https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/999fd1fc-7a18-4ebb-96a2-eb60978836cb?ref=ampparit:5a90
Mitenkähän 338LM? Ja onko mitään väärää suunnitella käyttävänsä 338LM aina ja vain vaimentimen kanssa?
Edit: Rekyyliin vaikuttaa moni asia, mutta jos sitä liike-energian kautta haarukoi, niin piipun suulla
12.7x108mm ~19-20 000J ja 338LM ~7 000J, lähtönopeuksien ollessa hyvin samankaltaisia (825-845m/s).
Eikä tarvitse olla välttämättä edes iso kivääri, on sitä PRS puolellakin väkeä joilla on jonkinasteisia aivovaurioita liiallisesta aggressiivisella jarrulla ampumisesta. Tässä on yksi syy minkä takia ite vältän jarrujen käyttöä mahdollisimman paljon ja jarruksi jolla kisaan valikoitui ACE sekä ennen sitä OTK MBC koska näissä ei tuu painetta käytännössä yhtään taaksepäin.
Ruger SFAR @ Ase-lehti 1/2023:
...
Suujarrun todellisen numeerisen meluvaikutuksen selvittämiseksi mitattiin äänenpainetasot analogisella Bruel & Kjaer 2209 -mittarilla ja B&K 4136 –mikrofonilla. Tässä käytettiin mittarin C-suodatusta ja mittaustulos on piikkiarvo eli dB(C)peak. Mikrofoni oli sijoitettu 15 cm ampujan korvasta piipunsuuhun päin, suunnattuna suoraan ylöspäin 1,6 m korkeudella maanpinnasta. Koepatruuna oli GGG, joka vertailuase CZ600:ssa (Ase 6/2022) aiemmin antoi keskimäärin 158,3 dB(C)peak äänenpainetason
...
Avoimella ampumaradalla SFAR antoi keskimäärin 168,8 dB(C)peak äänenpainetason, ampumaradan katoksesta ammuttaessa peräti 170,3 dB(C)peak, samaa tasoa kuin suujarruton .338LM! Tuloksissa kannattaa muistaa, että SPL:n laskennallisesta määritelmästä johtuen 6 dB (ei siis usein virheellisesti mainittu
3 dB) tarkoittaa korvaa rasittavan paineen tuplaantumista. Tässä siis korvaan vaikuttava paine on kopista ammuttaessa nelinkertainen ja sen huomasi myös koko kopin tärähtämisestä.
...
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - helmikuu 14, 2025, 14:30on sitä PRS puolellakin väkeä joilla on jonkinasteisia aivovaurioita liiallisesta aggressiivisella jarrulla ampumisesta.
Onko tästä materiaalia jossain? En siis ollenkaan epäile, vaan mielellään lukisi enemmän aiheesta. Samoin olisi mielenkiintoista tietää onko samansuuntaista havaittu pitkän linjan IPSC-ampujilla.
Lämärillä tuli aikanaan ammuttua 140lks kahteen päivään jollain kurssilla. Vaikka vaimennin oli piipussa niin seuraavalla viikolla oli kyllä helvetin kova niska- ja päänsärky.
Sillä oliko ampumisella mitään tekemistä asian kanssa, ei ole tieteellistä näyttöä. ::)
Lainaus käyttäjältä: JEPN - helmikuu 14, 2025, 17:10Lainaus käyttäjältä: metsienmies - helmikuu 14, 2025, 14:30on sitä PRS puolellakin väkeä joilla on jonkinasteisia aivovaurioita liiallisesta aggressiivisella jarrulla ampumisesta.
Onko tästä materiaalia jossain? En siis ollenkaan epäile, vaan mielellään lukisi enemmän aiheesta. Samoin olisi mielenkiintoista tietää onko samansuuntaista havaittu pitkän linjan IPSC-ampujilla.
Ei ole mitään virallisia tekstejä tai tutkimuksia, mutta tiedossa olevia kilpailijoita. Mm BJ (without warning joka tehnyt tmb ja chad jarrut) kärsii jonkinasteisesta aivovauriosta. Ja on myös ampujia jotka ovat muissa harrastuksissaan saanut mm niin paljon aivotärähdyksiä, etteivät kykene ampumaan 2pv kisaa jarrulla ilman että alkaa yrjö lentämään
Aikoinaan tuli ammuttua LM:llä 2-4x viikossa 3500lks vuosivauhdilla, 90% jarru käytössä. Kun lopetin LM:llä ampumisen kokonaan niin kaksi huomiota tuli tehtyä, paineisku jätti pitkäksi aikaa psyykkeeseen laukaisukammon joka ei näkynyt nykäisynä vaan hartiaseudun lihaksiston tahattoman jännittämisen joka teki saman kun liipasimen nykäisy, osuma ei ole siellä missä pitää. Toinen huomio oli ettei tarvinut niin useasti käydä korjaamassa hampaiden paikkoja.
Sakon koeampujien kanssa kun on jutellut niin useammalta kuullut että päivän kun olet "luolassa" niin päivän jälkeen kun lähtee kotiin niin välillä on huimaava ja epätodellinen olo.
Vastaavaa huomasin LM:llä jos tuli ammuttua katoksessa missä oli väliseinät ampumapaikkojen välillä, tai ahtaassa kopissa. Avoimessa maastossa ei tullut samoja tuntemuksia.
En epäile yhtään sitä että jatkuva paineisku tekisi vaurioita aivoille, kuten monessa muussa lajissa toistuvat tai jopa yksittäiset mekaaniset osumat ovat tehneet vaurioita lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.
Vaurioita varmasti tulee tuollaisista painevaikutuksista. Vaurion synnyttyä kannattaa huolehtia palautumisesta, eli riittävä unensaanti (kuona-aineet pääsevät poistumaan aivoista) ja tupakoinnin/alkoholin välttäminen (lisävaurioiden ehkäisy, aivoverisuonten kunnosta huolehtiminen).
Ei suoraan aivovaurio mutta aiheeseen liittyy osittain. Olin aikanaan ensimmäinen joka koulutettiin TKIV 2000:lla. Palveluksen alussa kaikissa ammunnoissa riittä yksinkertainen kuulonsuojaus. Tämä kuitenkin muuttui kesken palveluksen ja vaatimukseksi tuli tuplakuulonsuojaus. Syyksi tähän paljastui naapurikomppaniassa tähystäjänä toimineen henkilön jonkin asteinen kuulovaurio. Ei tuo sinänsä yllätä kun tuo TRG jarru on hieman ilkeä vieressä piippulinjan tasalla pötköttävälle tähystäjälle.
Ei siinä piippulinjan tasalla tulisi olla ketään. Ymmärrän että on saattanut olla mutta tuo paikka on yhtä järkevä kuin oleskella singon peräsuihkun alueella silloin kun singolla ammutaan.
Kyllä se kuulo heikkenee vaikka olisi vähän taaempanakin mutta suujarrun sivulla riskeeraa jo muutakin kuin vaan kuulonsa.
Luin artikkelin helikopterilentäjistä, jotka kai järkiään vanhemmiten kuuroutuvat kaikki. Artikkelissa selitettiin että millään kuulosuojauksen määrällä ei pääse kokonaan turvaan, kun kallon luusto välittää myös melua korville. Siltikin hyvä kuulonsuojaus on pop.
Lainaus käyttäjältä: Jarmando - maaliskuu 19, 2025, 17:19Luin artikkelin helikopterilentäjistä, jotka kai järkiään vanhemmiten kuuroutuvat kaikki. Artikkelissa selitettiin että millään kuulosuojauksen määrällä ei pääse kokonaan turvaan, kun kallon luusto välittää myös melua korville. Siltikin hyvä kuulonsuojaus on pop.
Jaa, kyllä nuo sen puolen kollegat joita olen viimeaikoina tavannut, tuntuivat kuulevan vielä aivan hyvin. Mene ja tiedä, mutta niissä on sellaisiakin jotka ovat lentäneet Mi-8:llakin, e nyt ei niitä hiljaisimpia ole, itsekin siellä istunut. ;D
Puolet elämästä tullut paukuteltua ja sen kyllä huomaa, eikä varsinkaan kuule.
Kuulovaurio kirjattu jo armeija ajan lahjaksi. Ampumavalmennus ryhmässä muutama kuukausi ja harjoituspäivinä tuli ammuttua rk.lla ja kiväärillä parhaina päivinä satoja laukauksia, kuulosuojat näennäisiä +40v sitten. Kovimmat desibelit kuitenkin ehkä vielä ammunnoista it-ampumaleireillä, samoilla reesuilla "kuulosuojilla". Kaiken aluksi kyllä ensimmäiset ammunnat pistoolilla, eikä edes kuulosuojia. Kun kotiin lähti radalta niin korvat soi niin ettei mopon huomannut käyvän, korvat soi niin lujaa.
Silhuetti aikana jo suojat hyviä ja tuli käytettyä.
Nuo armeijassa ammutut soitti korvia ja päässään tunsi kun ilta tuli, onneks soiminen mulla kuitenkin loppui, tinnitus olis kammo vaiva.
Lainaus käyttäjältä: Räiskis - maaliskuu 20, 2025, 22:04Puolet elämästä tullut paukuteltua ja sen kyllä huomaa, eikä varsinkaan kuule.
Kuulovaurio kirjattu jo armeija ajan lahjaksi. Ampumavalmennus ryhmässä muutama kuukausi ja harjoituspäivinä tuli ammuttua rk.lla ja kiväärillä parhaina päivinä satoja laukauksia, kuulosuojat näennäisiä +40v sitten. Kovimmat desibelit kuitenkin ehkä vielä ammunnoista it-ampumaleireillä, samoilla reesuilla "kuulosuojilla". Kaiken aluksi kyllä ensimmäiset ammunnat pistoolilla, eikä edes kuulosuojia. Kun kotiin lähti radalta niin korvat soi niin ettei mopon huomannut käyvän, korvat soi niin lujaa.
Silhuetti aikana jo suojat hyviä ja tuli käytettyä.
Nuo armeijassa ammutut soitti korvia ja päässään tunsi kun ilta tuli, onneks soiminen mulla kuitenkin loppui, tinnitus olis kammo vaiva.
Siinä on kyllä käynyt tuuri. Eläessäni olen vain pari laukausta ampunut ilman kuulonsuojaimia vaimennetun kiväärin kanssa, ja tinnitus alko jo 16 vuotiaana oikeessa korvassa ja vasemmassa oiskojan 1-2v myöhemmin(ammunnan
alotin vasta 22v) en tiiä onko joku rakenteellinen meluvaurioherkkyys kun ite kuulo ei ole heikennyt, mutta on täs 12v aikana jotenkin oppinut sen kanssa elämään.
Itsellä ei sinänsä kuulo ole alentunut kuin hiukan mutta sekaäänten seasta vaikea kuulla puhetta niin että siitä saisi selvää esim. baarissa, työmaalla työkoneitten lähellä jne.
Lähetetty minun SM-G525F laitteesta Tapatalkilla
Lainaus käyttäjältä: Laiskahemmo - maaliskuu 19, 2025, 17:24Lainaus käyttäjältä: Jarmando - maaliskuu 19, 2025, 17:19Luin artikkelin helikopterilentäjistä, jotka kai järkiään vanhemmiten kuuroutuvat kaikki. Artikkelissa selitettiin että millään kuulosuojauksen määrällä ei pääse kokonaan turvaan, kun kallon luusto välittää myös melua korville. Siltikin hyvä kuulonsuojaus on pop.
Jaa, kyllä nuo sen puolen kollegat joita olen viimeaikoina tavannut, tuntuivat kuulevan vielä aivan hyvin. Mene ja tiedä, mutta niissä on sellaisiakin jotka ovat lentäneet Mi-8:llakin, e nyt ei niitä hiljaisimpia ole, itsekin siellä istunut. ;D
Offtopic, mutta kyllä tällä ammattiryhmällä kuulon kanssa yleensä aina vanhemmiten ongelmia tulee. Riippuu monesta asiasta. Pelkät desibelit eivät tässä ratkaise. Nivelöimättömät pääroottorirakenteen omaavat helikopterit ovat tässä pahimpia, tärinä ja melu välittyy kallon luiden kautta näissä eniten. Lisäksi ratkaisevaa on tärinän taajuus. MI-8: ssa pääroottori on täysin nivelöity, eikä sen takia ole pahimmasta päästä. Lisäksi PV: n ohjaajat usein eivät altistu niin pitkiä aikoja usein kerallaan lentomelulle vs. monet siviilipuolen lentotyötä tekevät ohjaajat.
Lainaus käyttäjältä: oho osu - helmikuu 14, 2025, 14:29Mitenkähän 338LM? Ja onko mitään väärää suunnitella käyttävänsä 338LM aina ja vain vaimentimen kanssa?
Edit: Rekyyliin vaikuttaa moni asia, mutta jos sitä liike-energian kautta haarukoi, niin piipun suulla
12.7x108mm ~19-20 000J ja 338LM ~7 000J, lähtönopeuksien ollessa hyvin samankaltaisia (825-845m/s).
Kyllä suujarrullinen 338LM väsyttää/rasittaa. Joku 50-60lks päivän mittaan on aivan tarpeeksi. 100lks on itselle jo liikaa.
Vaimentimen käyttö on ihan järkevää, tosin rekyyli tuntuu kovemmalta/pidemmältä. Vaimentimen lämpöväreily voi vähän haitata pidempien sarjojen ampumista. Lisäksi pönttö pitkän piipun päässä tekee aseesta melko etupainoisen.
Itse olen viime aikoina ampunut enimmäkseen suujarrulla mutta kyllähän se huokaisee :-)
Lainaus käyttäjältä: Räiskis - maaliskuu 20, 2025, 22:04Puolet elämästä tullut paukuteltua ja sen kyllä huomaa, eikä varsinkaan kuule.
Kuulovaurio kirjattu jo armeija ajan lahjaksi. Ampumavalmennus ryhmässä muutama kuukausi ja harjoituspäivinä tuli ammuttua rk.lla ja kiväärillä parhaina päivinä satoja laukauksia, kuulosuojat näennäisiä +40v sitten. Kovimmat desibelit kuitenkin ehkä vielä ammunnoista it-ampumaleireillä, samoilla reesuilla "kuulosuojilla". Kaiken aluksi kyllä ensimmäiset ammunnat pistoolilla, eikä edes kuulosuojia. Kun kotiin lähti radalta niin korvat soi niin ettei mopon huomannut käyvän, korvat soi niin lujaa.
Silhuetti aikana jo suojat hyviä ja tuli käytettyä.
Nuo armeijassa ammutut soitti korvia ja päässään tunsi kun ilta tuli, onneks soiminen mulla kuitenkin loppui, tinnitus olis kammo vaiva.
2012 Häyhässä ammuin suujarrullisella AR-10:llä pelkät earit korvissa. En muista syytä miksi en laittanut kuppeja(varmaan joku tosi hyvä syy), mutta oikea korva on tinnittänyt siitä lähtien yhtäjaksoisesti. Ehkä olisi kannattanut nähdä se vaiva.
Hyvänä puolena jäihän siitä sitten joku muukin muisto kuin valokuvat.
No ammuttua on tullut jonkin verran. Oma 338 LM on sen verran painava ja tehokkaasti jarrutettu että en näe asiassa ongelmaa, muuten kuin väsymisen kautta jos paljon ampuu samana päivänä tai vaikka viikonlopun aikana. AR-IPSC kivääri JP:n tankkkijarrulla teki päänsäryn seuraavaksi päiväksi. Muutaman jarrun vaihdon jälkeen ongelma katosi.
Vertailuaseena hirvenmetsästykseen ja mahdollisesti African isoille eläimille hankittu 458 Lott. Noin 700 laukauksen kokemuksella seuraavaa: Esim. latauksia testatessa ammun mieluusti istuen kasapöydältä tuettuna hiekkapussin sekä hihnan kanssa. 10 lks niin olkapää niin kipeä että sen kerran testi on siinä, vaikka käytössä rekyyliä hillitsevä olkapääpehmuste. 13 lks niin horisontti alkaa heilua ja sen päivän ja viikon testit on muutamaksi viikoksi siinä.
Niin eivätkö nuo kaikki ole aivovaurion merkkejä? Väsyminen, horisontin heiluminen ja päänsärky ammunnan jälkeen. Näin minä asian käsitän. Itseä tympii jopa ampuminen .308:lla ilman vaimenninta kopista, vaimentimen kanssa sillä ampuisi vaikka kuinka kauan. Ammuin jossakin tapahtumassa hetken TRG M10 338lm+jarrulla tuplasuojauksella, mutta sillä ampuminen ei ollut mukavaa, en ostaisi sitä omaan käyttöön. Mietin sitäkin, että miten käy heille jotka ampuvat työkseen esimerkiksi patruunoiden testauksen yhteydessä. Ei nyt välttämättä 338lm:llä päivittäin, mutta silläkin silti satoja laukauksia vuodessa.
No en nyt vielä lähtisi aivovauriota diagnnosoimaan, varsinkin kun oma praktiikka ei siihen riitä.
Ja samanlaisia oireita voi aiheutua mm. hankalista työasennoista, melusta,stressistä, liikunnasta ja aika monesta muusta syystä.
Juttelin joskus erään koeampujan kanssa ja kertoi työskennelleensä sotavarusteeksi hyväksyttävien aseiden kanssa. Eli testit tehtiin "Aimo Lahti-periaatteella", eli ammutaan niin kauan kuin jokin menee rikki. Hyvästä suojauksesta ja työtiloista huolimatta kertoi että oli ihan fyysisesti täyttä työtä, vaikka joku voisi toisin kuvitella.
Lainaus käyttäjältä: Kumiorava - huhtikuu 03, 2025, 15:27Niin eivätkö nuo kaikki ole aivovaurion merkkejä? Väsyminen, horisontin heiluminen ja päänsärky ammunnan jälkeen. Näin minä asian käsitän. Itseä tympii jopa ampuminen .308:lla ilman vaimenninta kopista, vaimentimen kanssa sillä ampuisi vaikka kuinka kauan. Ammuin jossakin tapahtumassa hetken TRG M10 338lm+jarrulla tuplasuojauksella, mutta sillä ampuminen ei ollut mukavaa, en ostaisi sitä omaan käyttöön. Mietin sitäkin, että miten käy heille jotka ampuvat työkseen esimerkiksi patruunoiden testauksen yhteydessä. Ei nyt välttämättä 338lm:llä päivittäin, mutta silläkin silti satoja laukauksia vuodessa.
Voin lohduttaa että 338LMllä työkseen ampuneena tuhansia laukauksia vuodessa ei ole mitään fyysisiä, eikä henkisiä vaivoja aiheesta. Tuplakuulosuojaus, hyvä ampuma-asento sekä oikea rekyylinhallinta on avain asioita. Vanhanliiton ampujat sanovat että suupamaukseen tottuu ajan myötä niin ettei sitä enää kuule... Samoin käy hylsyn kantamerkintöjen kanssa että ajan myötä ne pienenee ja lopulta häviää kokonaan. Toki onhan se totta, ja todettuakin, että kevyellä 30-378lla saa vaikka välilevyn pullahtamaan. Samoin tuo sisätiloissa tapahtuva ampuminen aiheuttaa pienissä tiloissa varsin merkittävän paineaallon niin että välillä valuu räkä nenästä. Varsinkin aikoina kun ei vaimentimet olleet vielä AseUtran tasoa eikä niitä aktiivisesti käytetty. Kuulovaurioista en omaa virallista dataa, mutta esimerkiksi monet jyväjemmarit jotka ovat koko elämänsä olleet koneiden kanssa tekemisissä ovat kuulon menettäneet ja jo hyvissä ajoin on pyyt ja heinäsirkat kadonneet. Nykyiset kuulosuojaimet on erittäin hyviä ja parantaneet elämänlaatua oleellisesti.