Sivuten asepuolella käytyä keskustelua sulkuolakkeista, herättäisin keskutelua kovapaineisten patruuunoiden supistuvaiheessa käytetyn rasvan poistosta.
Oma mielestäni looginen havainto on että mikäli hylsyn pintaan jää rasvaa, niin plungeriin ja ulosvetäjään kohdituva paine lisääntyy.---> Painemerkkejä hylsyissä.
Olen itse käyttänyt kokeillut kolmea eri tapaa poistaa supistusvaiheen rasva. A: Puuvillaisella kankaalla hinkaten. B: Hylsynkiillotusrummulla. C: Vesipesu kuumalla vedellä ja kuivatuksen jälkeen ja uudelleen kiillotus.
Kahteen kertaan kiillottaen hylsystä tulee todella kiiltävä, mutta mahdollisesti myös samalla pinnaltaa pienemmän kitkan omaava. Omat havainnot tukisivat tätä.
Tällöin pienemmällä kitkalla varustettu hylsy perääntyisi voimakkaammin päin plungeria ja ulosvetäjää. Aiemmin painemerkitön lastaus muuttuukin painemerkkejä antavaksi, muttei välttämättä vaaralliseksi. Painemerkin syntymiseen vaikuttaa luonnollisesti hylsymateriaalin kovuus.
Vähiten plungeriin kohdistuvaa painetta näyttäisi olevan omien havaintojen mukaan, kun rasva on huolella poistettu kankaalla, muttei killoitettu peiliksi. Vastaavasti voisi miettiä, mikä merkitys on jos hylsy on esim 0,1mm lyhennyspituuden yli tai ali. Jos jollakin riitää kyvyt homman laskemiseen....
Kyllä, ja myös pesän karheus sekä hylsyjen kovuus vaikuttaa pesän kitkaan.
Lainaa
Anteeksi tyhmä kysymykseni mutta miksi hylsyjen pitäisi kiiltää niin hirveesti? En oo vielä kertaakaan kiillottanut hylsyjä, supistuksen/nallinpoiston jälkeen pakkaan hylsyt töihin mukaan ja pesen ne siellä ultraäänipesurissa, laitan pesun kestämään yleensä 2x90min jonka jälkeen kuivaan ne paineilmalla samalla kun tarkistelen niiden kuntoa ja minusta jälki on sen verran hyvää että en ole nähnyt vaivaa killottaa niitä.
Kukin tavallaan. Miksi hylsyt pitää pestä kun tumbleri ajaa saman asian. :wink: No tuleehan ne sisältä puhtaammaksi mutta tuskin on merkitystä.
Ei ole merkitystä että kiiltääkö hylsyt vai ei, pääasia on että ne on puhtaat ja kuivat öljystä. Puhtaus on hyvä asia myös siksi että silloin näkee helpommin hylsyn mahdolliset rasitusvammat paremmin kuin paskakkasesta hylsystä. Omat hylsyt myllytettiin aina ennen nallitusta, mukavampi tehdä lopputuotetta mikä ei sormissa tunnu limanuljaskalta :wink:
Mr X kaikilla vaan ei ole työpaikkasi ultraäänipesuria. Kiillotusrumpu on huomattavasti nopeampi tapa(verrattuna pieneen ultraäänipesuriin joka vetää max 50 hylsyä), irroittaa hylsyn ulkopuolinen lika ja samalla kiillottaa hylsy niin että halkeamat ym näkyvät.
Ensi kerralla poistan itse rasvat rasvanpoistoaineen ja puuvillakankaan yhdistelmällä. Mikäli kiillottaa kahteen kertaan, on "ongelmana" liekkireikään jumituvat maissijyvän palat, jotka pitää sitten erikseen irroittaa pienellä puikolla tai liekkireijän vakiointytyökalulla.
Lainaa
Tämä selvä, taas ollaa hitusen viisaampia. Pesuri ei ole ihan pienimmästä päästä tilavuus lähentelee 200L mutta tarkoitus ei ollu vinoilla omilla eduillani.
Ja onhan tumbleri myös halvempi, satasella ei kovin kummosta ultraääntä vielä osta. Samalla tumblerilla voi myös myllyttää luodit molylla(ostaa vaan toisen kipon) mikäli sen itse haluaa tehdä.
Oma rasvanpoisto (Sinclairin Lube) tapahtuu ihan paperilla pyyhkimällä. Ensin se on sipaistu sormella hylsyn pintaan ja hylsy supistettu. Sen jälkeen suurimmat lähtee ihan talousaperilla. En ole suurta hifistelyä tajunnut tästä tehdä kun on toiminut ihan ok.
Hyvä pointti JPu:lta, messingin sai "mustattua" jollain kemikaalilla mutta mikä se oli, kuka muistaa/tietää?
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Tämmösen löysin. Ruskea väri tulee, kun esineet kastetaan kuumaan liuokseen, jossa on kuparisulfaattia 100 g, rautakloridia (Ferri chlorid.) 80 g, jääetikkaa 5 ml ja vettä 1 litra. (Toimiiko? en tiedä, Omakohtaisia kokemuksia ei ole.)
Hylsyistä tulee kauniin vihreitä, kun ne kastelee laimealla suolahappoliuoksella (kokeilin vahingossa auton akun kanssa).
Monenkirjavan vihreä-ruskeita, eli camohylsyjä, saa kun niiden päälle oksentaa ja antaa olla aamuun asti liemessä (kaveri kokeili vahingossa yöllisen missionin päätteeksi).
t tommi
Turhaa hifistelyä noi tumblaus ja uä-pesu :lol:
Leen supistusrasva lähti hyvin pois "maalarinhaalarin" palaseen pyyhkimällä. Nyttemmin ei ole tarvinut putsailla, kun kaulasupistan kaikki harjoituspatruunat laiskuuttani. Nyt n. 10 kertaa ladatut ja kertaakaan puhdistamattomat hylsyt ei kyllä paljoa kiiltele. :)
ps. Wolffin hylsyt on aikakin riittävän tummia ja kiillottomia. :lol:
/Antti
Lainaus käyttäjältä: Lahtis
ps. Wolffin hylsyt on aikakin riittävän tummia ja kiillottomia. :lol:
/Antti
Lieneekö valmistusmaalla jotain osuutta asiaan....
:wink:
http://www.wolfammo.ru/en/
Lainaus käyttäjältä: tverho
Monenkirjavan vihreä-ruskeita, eli camohylsyjä, saa kun niiden päälle oksentaa ja antaa olla aamuun asti liemessä (kaveri kokeili vahingossa yöllisen missionin päätteeksi).
t tommi
menikö rikki -ja suolahappo sekaisin? Ammoniakilla sama ilmiö :mrgreen:
No sanotaan sitten akkuhappoa. Hyvin tummia hylsyjä saa myös kun ne sotkee lyijy/ruutipölyllä ennen supistamista. Tätä saa mm. sisäampumaratojen lattialta.
t tommi
Niin. Tai molyttaa hylsyn. Tämä tosin tekisi pinnasta hiton liukkaan, joka ei ole toivottavaa.
No hitto, ettekö te sen vertaa uskalla kättänne liikauttaa, että poimisitte hylsyn taskuun? :roll: Vaikka itselaatavat kyllä heittävät hylsyn käden ulottumattomiin... Minä kyllä kehittelisin hylsypussin aseeseen, jos kiiltävä hylsy tuntuu niin vaaralliselta. 8)
T: mamannon
Lainaus käyttäjältä: mamannon
T: mamannon
Sitä on metsästäessä huomannut kiinnittävänsä huomiota moniin sellaisiin pikkujuttuihin mitä on käytännön kautta huomannut tarpeelliseksi. Esim. olen hiljentänyt vetoketjujen vetimiä, etteivät ne pidä ääntä mm. aseeseen osuessaan. Vaatteet valitsen sen mukaan, että pystyn kävellessäkin kuuntelemaan ympäristön ääniä. Termospullon pakkaan sukan
Välillä tulee paluuta takaisinpäin, kun huomaa jonkun stealth-jutun vain vaikeuttavan omaa toimintaa.
Vaan jossain vaiheessa, kun kaikki muu on jo tehty aletaan tummentamaan hylsyjä. Ihan luonnollinen kehitys. 8)
Menee keskustelu hiukan topiikin ulkopuolelle. "Rasvan poisto hylsystä" oli alkuperäinen aihe.
Jokainen taaplaa tavallaan. Eipä ole tullut jahtireissuilla vetoketjua hiljennettyä tai termospulloja camosukkaan vedettyä. Asia ei ole saaliin tuloa estänyt. Hiljaisuuden kannalta napillinen sarkapuku on kyllä erinomainen, mutta etelä-suomessa hiukan epäkäytännöllinen huonon vedenpitävyyden takia.
Tärkeämpää kuin varusteet, on se miten niitä käyttää. Repun/taskujen järkevä pakkaaminen vie jo pääosan kolinasta pois.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen voisi miettiä tapoja puhdistaa patruunapesä. Tunnetusti pesään jää palojäänteitä, rasvaa ym jotka osaltaan vaikuttavat lukkoon kohdistuvaan paineeseen. Itse olen toimeen käyttänyt ylisuurta sillatukkoa tai puuvillalappua. Osa palojäänteistä jää pois Forrestilla, mutta rasva ei varmasti kaikki poistu. Butaanin tai asetonin ajoittainen käyttö patruunapesässä ei varmasti haittasi.
Jos hylsyn haluaa mustaksi niin käsittelee sen rikkimaksalla. Ohjeistusta löytyy näppärästi koru-harrastajien foorumilta, esim.
Netti on pullollaan menetelmiä messingin tummentamiseen, hakusanoiksi brass blackening tai brass black oxidising.
Okidoki, mä vaan ajattelin teidän haahuilevan tai jotain...
...täältä tähän. Täytyyhän minunkin sanoa jotain.
T: mamannon
Eräällä jenkkien asefoorumilla keskustelivat vanhoista 7,62x53R ylijäämäpanoksista. Siellä sitten oli jonkun mielestä hyvä neuvo että panokset on hyvä öljytä wd40 öljyllä, kun muuten ilman öljyämistä hylsyt katkeili pesään. (Ilmeisesti ampui jollakin mosinilla). No vika kuulostais enemmänkin pitkältä sulkuväliltä. Mutta mihinkäs tämä ilmiö perustuu, vai perustuuko huuhaan? Voisko niinkuin hylsyjen ikää säästää näin vai miten se öljy muka auttaa?
Mosinissa on laippakantapatruuna ja sulkuväli määräytyy käytännössä lukon iskupohjan ja piipun peräpään väliltä. Eli se kanta pitää mahtua sinne sopivan välyksen kera. Liian pitkä sulkuväli aiheuttaa sen, että ilmeisestikin sytytysvaiheessa viimeistään iskuri lyödessään tyrkkää patruunan pohjiin. Eli kanta menee piipun peräpäätä vasten ja ruudin palaminen alkaa. Jos patruunapesän kitka on suuri takertuu hylsy seinämiin kiinni. Paine kuitenkin venyttää hylsyn peräpään lukon iskupohjaan saakka. Mitä suurempi sulkuväli sen suurempi venymä ja tällöin hylsy voi katketa ja ruutikaasut purkautua osin väärästä päästä. Jos hylsyt rasvataan peräytyy hylsy kokonaisuudessaan tai joka tapauksessa pitemmältä matkalta kuin ensinmainitussa tapauksessa ja katkeamisia ei esiinny. Ylijäämäpaukuilla tämä esiintyy erittäin helposti, koska paukut on tehty sellaisiksi, että ne menevät varmasti joka pyssyn pesään. Noita 7,62x54R-pyssyjä on kuitenkin tehty jos jollain toleranssilla. Mosinin tapauksessa tuo pitkän sulkuvälin ongelma ei taida olla mitenkään tavaton ja kyse ei ole useinkaan siitä, että ase olisi jotenkin hajoamassa vaan kyseessä on kasaamisteknisistä syistä aiheutuva ominaisuus (itänaapurin tyyliin mummot tehtaalla valkkaamassa sopivat sulkukappaleet). Kuten JPu mainitsikin niin tietysti sulkuväliongelmat kannattaa aina selvittää, jos aseessa on vaikka kuitenkin jotain varsinaisesti "etenevää" vikaa. Ongelmaa voi kiertää lataamalla patruunat itse siten, että sulkuväli määräytyy urakantaisten tapaan eli käytännössä kaulasupistamalla. Jos hylsy on jo valmiiksi iskupohjaa vasten ei se enää mihinkään veny eikä siten myöskään katkea. Jos taas sulkuväli on oikein valtavasti pitkä alkanee hylsyt katkeilla tuen puutteesta, jolloin ollaankin ihan eri vaarallisilla vesillä. Tuollaisessa tilanteessa pitää tosin jo olettaa, että iskuri iskee todella syvälle tai sitten, että patruuna on jäänyt kunnolla kiinni ulosvetäjän kynnen alle. Mauserilla voisi varmaankin ampua mainiosti vaikka kiertäisi piippua auki (huonoilla seurauksilla). Usemmitenhan tuosta pitkän sulkuvälin ongelmasta ei aiheudu sen ihmeempää haittaa (porukka selviää foorumeille kyselemään), koska hylsy katkeaa patruunapesässä sieltä missä materiaali alkaa olemaan riittävän ohutta painuakseen tiukasti seinämää vasten. Hylsyn huonommin laajeneva peräpää pyrkii sen sijaan taaksepäin, mutta suojelee kuitenkin purkautuvalta kaasulta suurimmalta osin.
Noista hylsyn rasvoista olen sitä mieltä, ettei paljon merkitystä. Ei ainakaan niin ehdotonta kuin JPu antaa ymmärtää. Jos aseen sulun kesto on kiinni siitä sattuuko hylsyn kitka olemaan yli tai alle jonkun arvon niin kyllä tottavie alkaa tämä ammunta olemaan eri vaarallista hommaa. Tietysti rasitus aseen sululle on suurempi, mutta jos lataus on viritetty niin tappiin, että kesto on tämän seikan varassa niin eipä kannata myöskään ampua helteellä +20 asteen lämmössä tiukaksi todettua latausta tai pitää patruunoita kädessä ettei ruuti kuumene.
Siitä olen samaa mieltä, että hylsyt kannattaa puhdistaa rasvasta mutta ensisijaisesti siksi, ettei niihin tartu kaikki moska. Jos minulla olisi löysällä sulkuvälillä varustettu mosini niin ettisin uuden sulkukappaleen. Jos sellaista ei olisi saatavilla ja ylijäämää ampua pitäisi niin rasvaisin hylsyt muistaen erään lehden N310 mosinitestit ja paahtaisin piipun kuumaksi ilman huolen häivää.