Moi,
Arvostetun National Geographicin noin parin viikon takaisessa parituntisessa dokumenttiohjelmassa US Secret Servicestä, joka luonnollisesti käsitteli pääosin US Presidentin suojelua, näytettiin myös Secret Service Counter Sniperien ta-kivääreitä todellisissa tilanteissa.
Perus .308 pulttilukko ta-kiväärien kera, yllätys, yllätys Salaisen Palvelun vastatarkka-ampujat käyttävät ArmaLiten AR-10A4 SPR (flattop, .308 kaliiperi) itselataavia kivääreitä 20 tuuman piipulla. Joten vaikuttaa vahvasti siltä, että US Armyn lisäksi US Secret Service on alkanut käyttämään itselataavia .308 kaliiperin tarkka-ampujakivääreitä.
Eipä siis ihme, että ArmaLite ei pysty toimittamaan yksityisille tilaajille aseita, muuten kuin vähintään puolen vuoden viiveellä, kun government orderit painavat päälle.
Saapi nähdä milloin itselataavat mid-range ta-kiväärit yleistyvät muuallakin päin maailmaa...
Carpe Diem,
MJ
Henkilösuojelussa PA-TA kivääri puoltaa juuri nimenomaan paikkaansa, koska TA tehtävä on juuri tulituen antaminen suojaavalle osalle...
Näinollen suurempi tulinopeus ja dynaamisempi aseenkäyttö ovat puollettavia piirteitä.
S
Eikös noita Dragunoveja ja vastaavia ole ollut käytössä maailman sivu vuosikymmeniä.... Samoin H&K G3-versioita. FAL-versioita unohtamatta. Ja M14-versioita on maailmalla varmaan aika paljon, jopa kiinalaisina kopioina.. Siis optiikalla varustettuna ja kelvollisina tarkkaa ammuntaan, sotilaiden ja poliisien käsissä.
Moi,
Espo on tietysti oikeassa siinä, että SVD Dragunoveja sen erilaisia ja erilaatuisia kopioita on käytetty entisen Itäblokin maissa ja muissakin jo alkaen vuodesta 1963 ja käytetään tietysti edelleenkin mm. Suomi. SVD:t versioineen on juuri tarkoitettu mid-range etäisyyksille 300-800 metriä eli alkaen käytännössä 300m, jonka jälkeen rk-tyyppiset aseet eivät enää ole tehokkaita, eivätkä oikein riittävän tarkkojakaan.
M14 versioineen otettiin käyttöön vuonna 1957 (joitain versioita tähtäinkiikarilla varustettuna) ja M21 (varsinainen M14 ta-kivääri, Redfield 3-9x40 ja ART I & ART II scopeilla varustettuna) myöskin jo 1960-luvun alussa. Etenkin M21 käyttö US Armyssä jatkui jopa 1990-luvun puoliväliin saakka, jolloin ne kompensoitiin pulttilukko M24 SWS:llä (Sniper Weapon System). M14:ta -versioineen kompensoitiin virallisesti M16:ta -versioineen jo vuonna 1964, vain 7-palveluskäyttövuoden jälkeen.
Toki M14:sta ja M21:stä kaivettiin naftaliinista ensimmäiseen Persianlahden sotaan 1990-91, niinkuin Afganistanin kähyyn 2003-04 ja viimeiseenkin Persianlahden sotaan 2004. Tämä naftaliinista kaivamisen syy oli lähinnä juuri mid-range 300-800m kantomatka aavikolla ja vuoristossa. M14:sta viimeinen versio M25, jota mm. ainakin US Navy käytti/käyttää ei saanut erityistä suosiota sotilaiden joukossa. Tosiaasia on se, että naftaliinista kaivetutkin M14/M21-kiväärit ovat moneen kertaan peruskorjattuja ja siitä huolimatta nykyisin melko ampumakelvottomassa kunnossa - elinkaari on tullut loppuun.
Kun US Army, US Marines, US Air Force ja US Navy olivat kaikki viimeistään 1990-luvun loppuun mennessä siirtyneet käyttämään .308 kaliiperin pulttilukkoista ta-kivääriä (Merijalkaväki oli koko ajan käyttänyt pultiilukkoa), joko M40-sarjaa (M40, M40A1, M40A2 ja M40A3) tai M24-versiota, niin syntyi tyhjiö itselataavalle ta-kiväärille 300-800 metrin etäisyyksille. M25 oli kömpelö kompromissi päivittää M14 ja/tai M21-kivääriä moderniksi pa-ta-kivääriksi, eikä siten saanut vastakaikua oikeastaan miltään aselajilta poislukien jo em. Laivasto, joka lähinnä koekäytti niitä.
Knights Manufacturing Company (KMC) raivasi tietä uudelle itselataavalle pa-ta-kiväärille kaliiperissa .308 aloittamalla Eugene Stonerin myötävaikutuksella Stoner SR-25 valmistuksen. US Navy ottikin ko. kiväärin melko nopeasti 1990-luvun lopulla palveluskäyttöön. Erityisesti US Navyn erikoisjoukot, US Navy Sealit, pitivät asetta erinomaisena pa-ta-kiväärinä juuri tarpeisiinsa mid-rangelle (300-800m).
Vuonna 2003 USA:n asevoimat tekivät uudestaan määritykset itselataavalle ta-kiväärille kaliiperissa .308 SASS (7,62mm Semi-Auto Sniper System). Tämän vuoden alusta puolestaan on sitten alettu toimittaa itselataavia ta-aseista asevoimien eri aselajeille virallisesti.
Laivasto käyttää em. SR-25:ttä (24 tuuman putki) ja sen lyhempiä versioita (20 ja 16 tuuman putket) sekä joissain määrin ArmaLiten AR-10 T Navy Modelia (16 tuuman vapaasti värähtelevä piippu). US Army käyttää puolestaa ArmaLiten AR-10 T:tä (24 tuuman vapaasti värähtelevä piippu) ja ArmaLiten AR-10A4 SPR:ää (Special Purpose Rifle) sekä 20 ja 16 tuuman piipuilla varustettuna. Merijalkaväki käyttää tiettävästi sekä Stonereita, että ArmaLitejä ja Ilmavoimat ArmaLitejä. Joten USA:n asevoimat ovat ottaneet käyttöön modernit itselataavat ta-kiväärit pulttilukkojen rinnalle.
.308 G3:n pa-ta versioit ovat taas olleet joko G3 SG/1 tai PSG-1 tai MSG-90-versioita, joissa päällä on ollut Hensoldtin variaabeleita ZF 1,5-6x42 tai Hensoldtin kiinteitä ZF 6x42 tai ZF 10x42 tähtäinkiikareita. PSG-1:t ovat käytännössä kaikki olleet poliisi/turvallissuusorganisaatioiden käytössä, johtuen massiivisesta painosta (yleensä Hensu ZF 6x42 päällä), eivätkä sotilaspalvelukäytössä. G3 SG/1:t ovat nykyisin samassa tilassa kuin jenkkien M14:sta, eli poistuneet käytöstä tai poistumassa käytöstä ns. obsolete- kivääreitä (yleensä Hensu ZF 1,5-6x42 päällä) - toki vielä varmaan pitkälti käytössä jossain joukko-osastoissa ja poliisilaitoksilla. MSG-90 lienee tulevaisuudessakin pisimpään sotilaspalvelukäytössä Bundeswehrillä, sillä sen käyttöönottovuosi oli kuten nimikin sanoo vuonna 1990. MSG-90:n päällä on yleensä Hensu ZF 10x42 tähtäinkiikareita ja kiväärin status on yksinkertaisesti aktiivikäytössä Saksan armeijalla mid-range pa-ta-kiväärinä 300-800m.
Israelilaisia ei pidä unohtaa, sillä heidän aktiivisotilaspalvelukäytössäänhän samoin kuin Virossakin on .308 Galil Sniperit Nimrodin 6x40 tähtäinkiikarilla varustettuina. Tähän listaan kun vielä lisää Sigin .308 SG 542 Sniper-mallin, jonka palveluskäyttöstatuksesta ei ole täysin tarkkaa tietoa muuta kuin se, että eräät poliisiorganisaatiot käyttävät niitä. Toisaalta Sig ei enää valmista .308 SG 542 Sniper-mallia, joten voidaan todeta sen olevan ns. obsolete-malli myöskin.
Joka tapauksessa Juha on oikeassa siinä, että nykyaikaisia itselataavia .30 kaliiperin ta-kivääreitä mid rangeen 300-800 metriä on edelleen aktiivisessa sotilaspalvelukäytössä. Näitä ovat yllä mainituista SVD Dragunov klooneineen, Stoner-25-versioineen, ArmaLite AR-10-versioineen, H&K MSG-90 ja Galil Sniper.
Eli käyttö on suhteellisen lajaa kuin ajatellaan, että Venäjän armeija entisine liittolaisineen, USA:n armeija, Saksan armeija, Viron armeija ja Israelin armeija käyttävät mid-range pa-ta-kivääreitä sotilaspalvelukäytössä.
Saa siis todella nähdä milloin itselataavat mid-range ta-kiväärit yleistyvät vielä lisää muuallakin päin maailmaa...
Carpe Diem,
MJ
Norjalla ja Ruotsilla on G3-versioita 4X24 Hensuilla edelleen käytössä ja on niitä varmasti muuallakin. Ne vaan eivät ole mediaseksikkäitä koska ovat olleet käytössä jo 30 vuotta mutta kyllä ne ns. mid-range tulitukeen edelleen kelpaavat kuin aikojen alussakin.
Tarkkuudessa ne eivät yleensä pärjää kyllä uusille AR-10 johdannaisille.
Edelleen jaksan jankata noista SPR-kivääreistä joita on kal 5.56:na käytössä huomattavan paljon Afganistanissa ja Irakissa USAN joukoilla. A-tarvikkeena Mk262 eli Sierran Match King 77 joka pelittää 800m saakka. Tehot ei ole ihmeellisiä mutta ilmeisesti riittäviä kun huomioidaan koko paketin edut ja haitat (kevyt rekyyli, kevyt a-tarvike, tuulen osalta suorempi lentorata kuin 7.62 Nato 9,5 gramman luodilla). Eli tuota mid-rangea katetaan muullakin kuin vähäisellä määrällä 7.62 Nato puolimoottoreita ainakin USAn toimesta. Johtuuko tämä preferenssistä vai pakon sanelusta ei ole tiedossani.
AKE-hommissa pa-7.62 nato on kyllä parempi koska lävistää hyvin materiaaleja.
middle-east + urbanisation = shorter shooting ranges + many targets
if this assumption is correct, then future belongs to semi-autos, but there are of course exceptions as mountains in afganistan-pakistan border, ferghana valley etc. i think that urbanisation and insurgencies as effective strategy against authorities are variables that are grabbing market share for semi-autos.
here is goog link : http://www.isayeret.com/sniping/guide.htm
couple words about galil:
- stalking with that long magazine attatched is pain in the ass and conscrpits thake it usually off during exercises.
- accuracy is poor and due to the optics attatchement system the point of impact is drifting considerably. after stalking you don't dare to shoot over 400m, because there is real chance to miss. sniper system??
laur
Moi,
hyvä maili Lauri, Israelin ta-aseista. Isayeret ™ – The Israeli Special Forces Database™ sivut ovat aina olleet hyvin avoimet ja informatiiviset huolimatta siitä, että kaikkea ei kerrotakaan, koska Israelin armeija (Israeli Military Censorship) luonnollisesti ja oikeutetusti sensuroi sensitiivisimmät asiat pois. Samoin kuin amerikkalaiset, ipot lahjoittivat M14-kivääreitä Galil-sniperien kera eestiläisille. Hyvä linkki kuitenkin päivitetyn infon osalta, mm. KMC SR-25:ten, joita sekä US Navy ja Israel Navy käyttävät.
Norjalla ja Ruotsilla on G3:t 4X24 Hensuilla ovat samassa jamassa kuin M14:sta, aika lailla vanhentuineta ja kuluneita eli ns. obsolete- kivääreitä. Ne eivät muutenkaan ole Saksan Bundeswehrin G3 SG/1:t tasoa, jotka kuten edellä jo kirjoitin ovat poistumassa käytöstä. MSG-90 on taas aivan omaa luokkaansa verrattuna G3:iin tai G3 SG/1:iin. Joten ei niillä Ruotsin ja Norjan G3:lla 800 metriin asti ammuta; eräs tuttu Ruotsin armeijan över fanjunkare QM (vastannee sotilasmestaria) totesi em. G3:sista Hensuilla, että joo aika vanhaa rautaa, eikä niillä enää pitkälle osu, mutta sopivat Hemvärnetille tai mikä sen Ruotsin kodinturvajoukkojen nimi nyt olikaan. Sama pätee norskien G3:iin, joita muuten valmistetaan tai ainakin valmistettiin Norjassa – nykyään ei ehkä enää valmisteta. No, onhan meilläkin vielä käytössä TAK-85 pulttilukko ta-kiväärit, jotka kuuluvat jo obsolete-sarjaan, vaikka kuinka asiaa pyörittelisi.
Sierran Match King Mk262 77 grainin luodilla ei taas M16A2 Squad Advanced Marksman Rifle (ACOG päällä) tai mikään muukaan USA:n asevoimien milspeksattu M16, M16A1, M4-versio, Car-15:sta eikä Colt Commando todellakaan pelitä 800 metriin saakka, ei vaikka ampumaan laitettaisiin itse herra David Tubb. Syyt tähän ovat seuraavat:
1. Rihlaus – 77 grainin SMK Mk 262 ei vakavoidu 1/7 eikä 1/9, eikä myöskään 1/12 tuuman rihlannousuista. Suurin osa jenkkien nykykivääreistä on 1/7 rihlannousulla (en tässä yhteydessä jaksa listata kaikkia USA:n asevoimien AR-15/M16-sukuisia kivääreitä, joissa on 1/7 rihlannousu, mutta esim. em. M16A2 SAMR:ssä Acogilla on 1/7 nousu), joissain aseissa on 1/9 rihlanousu, esim. Colt Accurized Riflessä (24 tuuman vapaasti värähtelevä putki, flat top semi-auto) ja 1/12 rihlannousu esim. M16:sta ja M16A1:t ja niiden Carbine-versiot.
2. Amerikkalaiset ovat itsekin testanneet aivan riittävästi M193 (55 grainin luoti), M855 sama kuin SS109 (62 grainin luoti) ja Mk 262 (77 grainin luoti) ja todenneet faktat. 55 gr M193 on liian tuuliherkkä ja vähän iskuenergiaa, tosin etuna epästabiilius 1/12 ja 1/14 rihlauksesta, 62 gr M855 on hyvä kompromissi tuulen ja iskuenergian suhteen, mutta lähtönopeus pudonnut ja tarkkuus kärsinyt johtuen 1/7 rihlauksesta, 1/9 tai 1/10 rihlaus olisi toimivampi – syy rihlauksen muutokseen oli seikka, että M865A1 Traceria eli valojuovaa piti pystyä ampumaan, 77 gr Mk 262 on tuulen ja iskuenergian kannalta vielä parempi kuin M855, mutta taas lähtönopeus on pudonnut ja rihlaukset eivät todellakaan sovi ko. luodille.
3. 69-80 grainin .224 luodeille (.224 luoteja käytetään kaliiperissa .223 Rem tai 5,56 NATO) 1/8 tuuman rihlaus on paras ja periaatteessa ainoa oikea. Tästä syystä NRA Service Rifle kisoissa .223 AR-15/M16-variaatiossa käytetään juuri tätä rihlausta custom stainless steel – piipuissa. Nämä kiväärit eivät tosiaan ole mitään milspeksattuja palveluskivääreitä, vaan custom kilpureita. Esim. ArmaLite M15A2 National Match tai Rock River National Match A2 DCM Legal. Näillä kivääreillä ammutaan raskaita 75-80 grainin .224 luoteja NRA-kisoissa 1000 yardiin saakka eli noin 914 metriin. Nyassina mainittakoon, että mm. jo vuonna 2000 molemmat sekä National Service Rifle Match, että President's Match voitettiin ArmaLite M15A2 NM-kiväärillä.
4. 1/7 rihlaus sopisi itse asiassa vain custom-tehdyille 87 grainin tai painavimmille luodeilla, mutta miksi ihmeessä joku sellaisia alkaisi kehittää väljyyteen .224. Tämän tosiasian on USA:n asevoimien testit jo moneen kertaan osoittaneet.
5. 1/9 rihlaus on kiistatta paras ns. all around rihlaus .223 Rem/5,56 NATO-kivääreihin. Soveltuu hyvin 52-69 grainin .224 luodeille ja erityisen hyvin 62-69 grainin .224 luodeille.
6. 1/12 rihlaus on erittäin hyvä 42-52 grainin .224 luodeille, sopii myös 55 grainin luodille (M193), muttei ole sille paras mahdollinen – epästabiilius.
7. 1/10 on melkein sama kuin 1/9 rihlaus, mutta soveltuu pykälän verran paremmin kevyille, kuten 52-62 grainin .224 luodeille.
8. 1/14 rihlaus eli alkuperäinen AR-15 rihlaus sopii erittäin hyvin tosi kevyille 40-50 grainin .224 luodeille. Mikäli haluaa todelle epästabiilin luodin, niin tätä rihlausta kannattaa käyttää – tarkkaa luodista ei tällä rihlauksella saa eli nykyisin melko hyödytön rihlaus.
Summa summarum, SMK:n 77 grainin Mk 262 luotia ei sotilaspalvelukivääreillä kukaan ammu 800 metriin saakka, ei käytettävissä olevilla M16-versioilla. Tiettävästi ja todistetusti pisin matka, jonka Merijalkaväen tarkka-ampujat ovat ampuneet M16A2 SAMR:lla Sierra MK Mk 262 luotia hyödyntäen ACOGia ja jopa osuneet 88%:sesti on 475 yardia eli noin 440 metriä. Onhan toki jenkkien käytössä olevassa ACOGissa aputähtäysviivat 400, 500 ja 600 metriin saakka, mutta onhan toisaalta SVD:ssäkin rautatähtäinasetukset peräti 1200 metriin saakka.
Joten, optimismi on tietysti mukavaa, mutta realismi sanoo reunaehdot – 440 metristä 88% osumistodennäköisyydellä on vielä erittäin pitkä matka 800 metriin saakka, unohtamatta 77 grainin luodin iskuvoimaa, joka on melko marginaalinen jo 300-400 metrin jälkeen.
Sinänsä HJu:n ajatus on todella mielenkiintoinen ja kiehtova, jos sillä halutaan spekuloida.
Otetaan pohjalle esim. .223 ArmaLiten M15A4 SPR II, joka on puhdas semi-auto flat top kilpailukivääri, 20 tuuman stainless steel piippu 1/8 rihlannousulla, National Match two-stage liipaisin, vapaasti kelluva "barrel sleeve" jne... ja joko SMK 77 grainin Mk 262 .224 luoteja tai vieläkin parempaa SMK 80 grainin .224 luoteja, joita myös US Army Marksmanship Unitin (AMU) tarkka-ampujat käyttävät. Tähän yhdistelmään lisättäisiin joku huippu tähtäinkiikari (ja tarvittaessa korotettu lisä Picatinny-kisko – extension sleeve) ja vaikkapa Harrisin, Parker-Halen tai Versapodin bipodit.
Mitä muuta muutoksia kivääriin pitäisi tehdä, jotta siitä saataisiin kenttäkelpoinen ja toimiva itselataava ta-kivääri .223 kaliiperissa 800 metriin saakka tai jopa yli?
Onko se edes mahdollista?
En tiedä.
Ongelmat ovat pitkälti samat kuin .308 20 tuuman itselataavalla kiväärillä, tosin .308 on vähemmän tuuliherkkä, omaa enemmän iskuenergiaa ja jos vain nopeutta saadaan tuonne 860-880 m/s niin se aika hankala peitota – normi kaliiperisilla puoliautomaattikivääreillä.
Toisaalta taas .223 paketin edut ovat kuten HJu jo sanoi: Kevyt rekyyli, kevyt a-tarvike ja tuulen osalta suorempi lentorata kuin 7.62 NATO 9,5 gramman luodilla tiettyyn rajaan saakka (9,7 FMJBT ja 10g Scenar tai 10g Palma ovatkin jo toinen juttu).
Mutta joka tapauksessa erittäin kiehtova ajatus kehittää todella kenttäoloissa toimiva mid-range 300-800m itselataava ta-kivääri kaliiperissa .223. Kai joku sellaisen vielä rakentaa (ei siis mitään NM kilpakivääreitä, jotka eivät ole kenttäkelpoisia)? Aika näyttänee...
Carpe Diem,
MJ
Se SPR -kivääri johon viittasin on erikseen valmistettu Navy Mark 12 Mod 0 -kivääri 8" rihlannousulla ja 18" piipulla. Käytännössä noita on tehty alunperin siten että on ostettu koko yläkerta Precision Reflex Inciltä (PRI) ja asennettu ne M16A1 alakertoihin. Tuloksena sarjatulikykyinnen ase jonka tarkkuus riittää 800m saakka. Lisätietoja noista löytyy mm. täältä: http://www.free-definition.com/SPR-Mod-0.html Googlella löytyy sitten lisää. Kuten aseen nimikkeestä voi päätellä kyseessä on US Navyn milspeksattu asetyyppi jota on myös käytössä eikä mikään kuvitteellinen gunshopcommandoviritys.
Noi rynnäkköjääkäriversiot (M16A2) joihin on laitettu ACOG päälle on aivan eri eläin ja siinä ei ei tuo Sierran Mk77 toimikaan hyvin. Sitä en kuitenkaan tarkoittanut.
Summa summarum Mk262:sta ammutaan USAn laivaston virallisella kalustolla. Asetyyppi on hyvin nuori ja käyttö alkanut vasta ilmeisesti alle 2 vuotta sitten. Lienee muutenkin selvää että ei Mk262 patruunatyyppiä olisi edes kehitetty jos se ei toimisi missään käytössä olevassa aseessa.
800 m maksimiampumaetäisyys tämän aseen kohdalla tarkoittaa maksimia. Eli 750m on jo haasteellinen ja 800m sitten aivan maksimi mutta parhaimmillaan nuo lienee tuolla 600m paikkeilla.
Secret Service kivääreistä vielä sellainen knoppitieto että ainakin 1990-luvun alkupuolelle he jostain syystä käyttivät Rem 700:sta rakennettuja TA-kivääreitä myös kaliperissa 7mm Rem Mag. Eli vakioteholuokka oli 308 Win ja seuraava teholuokka 7mm Rem Mag. 300 Win Magia ei tuolloin käytetty. En tiedä mitä nykyään käyttävät kun tarvitsevat vähän enemmän tehoa.
Moi,
Jotenkin arvasin, että jossain vaiheessa tulee tuo US Navy Mark 12 Mod 0 Special Purpose Rifle -kivääri esille; todellisuudessa se on KMC/KAC:n valmistamasta aseesta (SR-15 Mtach) kopio tai eräällä tavalla modifioitu versio, huolimatta LMT:n sinänsä hyvästä teletukista, Douglasin tai Obermeyerin piipuista, Opsin vaimentimesta, vanhoista M16A1 lowereista, vähän uudemmista A3:n uppereista jne...).
KAC/KMC:han valmistaa SR-25:ttä tai hienommin sanottuna US Navy Mark 11 Mod 0 Sniper Weapon Systemiä, tosin sillä erolla, että SR-25:ttä tosiaan käytetään 300-800m etäisyyksille, eikä Mk 12:sta, joka on itse asiassa vain modifikoitu ja pätkäisty versio SR-15 Matchistä. Miksi sitten näin on tehty, koska Navylla ei ollut täysin varaa ostaa KMC:ltä toista täysin tehtyä kivääriä, niin sitten koottiin olemassa olevista osista lowereista, uppereista, yms... kivääri, johon kompromissina laitettiin sitten ne putket (tosin hyvät), joita halvalla saatiin. Pohjana tässä pajarakenteessa toimi kuitenkin KMC:n SR-15 Match 20 tuuman piipulla. SR-15 Matchissä oli jo RIS-kiskot, Harrisin bipodit, kierteet vaimentimeen jne...
Tarkasti sanottuna US Navy Mark 12 Mod 0 SPR -kivääri on alihankinta ja ylimääräisistä osista koottu modulaarinen modifikoitu kopio Stoner SR-15 Matchistä, jonka tehtävä on palvella kevyenä tulitukiaseena. Rihlaus aseessa on oikea, ajatellen 77 grainin SMK:ta, mutta piipun pituus ei riitä tarkkuuteen, eikä ruudin palamiseen täysin ko.kaliiperissa ajatellen ampumista 800 metriin saakka. Varmasti putki on omalla tavallaan maksimoitu tarkkuden, koon ja piipun keston suhteen ottaen huomioon sen kaliiperin ja pituuden, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta sillä ei kuitenkaan ammuta pitkille matkoille ja käyttäjien mukaan se ei pelitä kunnolla (ei nettitietoa, vaan käyttäjien kokemuksia). Kilpailuissa käyttäjien mukaan häiriöitä on tullut runsaasti eikä tarkkuus ole ollut kovin kehuttavaa luokkaa.
Kopio on aina kopio, puki sen mihin vaatteisiin tahansa, toisaalta jenkit ovat aiemminkin koonneet jonkun tietyn pienen valmistusmäärän kivääreitä eri alihankkijoiden toimittamista osista ja milspeksanneet ne, kuten M14- (melko paljon), M16-, M16A1- ja M16A2-kivääreitä . Ensimmäiset modulaariset modifikoinnit kokivat M16A2 SAMR (aikaisemmin keskusteltu), M16A2E4 (myös flat top & HB), M16A3 (vuodesta 1994 RIS-kiskolla ja ei bursti vaan automaatti) ja viimeisin M16A4 (flat top, HB ja bursti).
Jos ko. kivääri olisi niin hyvä kuin pelkkä nettitietoa antaa ymmärtää, niin sillä olisi jo voitettu ta-kisoja ja NRA-kisoja USA:ssa - näin ei ole kuitenkaan käynyt. Eräissä koulutusinstituutioissa sen sijaan kiellettiin laivaston edustajia osallistumasta ko. kiväärillä koulutukseen sen aiheuttamien toimintahäiriöiden takia, tämä tieto on peräisin suoraan pääkouluttajalta, ei netistä. SR-25:ttä on joka tapauksessa huomattavasti laajemmin käytössä kuin Mk12:sta ja sen on jostain kumman syystä saanut enemmän arvostusta ja huomiota.
Leupold TS-30A2 3-9x36 mm MR/IR tähtäin kiväärin päällä ei tee aseesta sinällään mid range kivääriä, kun puhutaan 300-800m matkoista. Samaa tähtäintä on monen muunkin aiemmin jo mainitun aseen päällä. Kantaman suhteen US Navy Mk 12 Mod 0 SPR ei eroa käytännössä M16A2 SAMR:sta, ei ainakaan käyttäjien ja kouluttajien mielestä. Eikä sillä on tiettävästi ja todistetusti ammuttu pidemmälle kuin M16A2 SAMR:llä. Asetyyppi itsellään ei ole nuori, sillä Stonerin SR-15 Match-versiota on valmistettu jo pitkään ja valmistihan KMC/KAC David Tubbillekin erikoisversion SR-25:stä (.308), jolla Tubb kilpailtuaan ensin kolme vuotta perätysten voitti viimein vuonna 1997 Match Rifle Divisionin. SMK Mk 262-luotia ei myöskään vain ja ainoastaan kehitetty yhtä kivääriä varten - ajatus on täysin absurdi.
Lopuksi voidaan aivan surutta todeta, että US Navy .223 Mk 12 Mod 0 SPR on gunshopcommandoviritys, tosin laivaston gunshopin sellainen ja sellaiseksi se viimein jääkin, nimittäin sarjatuotantoon se tuskin koskaan tulee, päinvastoin kuin SR-25:t tai ArmaLitet.
Parhaat vaihtoehdot .223 Rem kaliiperin pitkän matkan kivääriksi ovat edelleenkin viritetyt NM AR-15-versiot.
Mielenkiintoinen tieto 7mm Rem Mag käytöstä, hyvä kaliiperi pitkälle matkalle.
Carpe Diem,
MJ
thank you, MJ and HJu!
1 question concerning partly semi-auto topic. while ago there was thread about optics for assault rifles and someone told about latest optics selection process in finnish army. thread vanished "keskustelusta" as quiqly as it appeared. i just remember that winner was trijicon 3.5x something (despite spicy price). does anyone remember the exact model? was it for every infantryman or only for marksmen? what about open sights because 3,5x is too big for shorter distances? galil sniper rifle has both open sights and optics and you can use them simultaneusly. it's just very uncomfortable to use open sights (example patrol shooting) due to the fat butt. your neck is binded like you are trying to look undre the door :)
laur
Ohessa lainaus Jacob Gottfredsonin artikkelista PSM lehdestä vuodelta 2003....
Itse kyseenalaistaisin tuon väitteen .223 kaliberin osalta...
No onhan se marginaalinen ja ilman potkua, mutta kuitenkin...
S
PREPARING CASES FOR LONG RANGE ACCURACY
by Jacob Gottfredson
copyright Precision Shooting Magazine 2003
I don't wish to bust anyone's bubble, but the development of long range accuracy does not stop with case preparation or any of the other little chores we set ourselves to doing. In the final analysis it is the rifle's driver that makes the real difference ... a result of practice and talent. While I hate to admit it, the point was driven home in an embarrassing manner just this past weekend. At the conclusion of a recent sniper match, I bragged that I had a rifle that no rifle presently on the range could match at 1000 yards. Some fool took my challenge, suggesting that he could beat me with his pip squeak 18" barreled .223 AR and some 77 grain match ammo from Black Hills Ammunition. The 190 grain Sierra MatchKing bullets from my 1000 yard 16.5 pound benchrest rifle moves along at 3400 fps. He would require nearly 3 times the elevation and more than double the windage. My challenger was surely a bit daft.
The wind was blowing from 10 to 15 mph and switching from 3 to 9 o'clock. The mirage was a sea of murk, and the heat was oppressive when we climbed the tower at Rifles Only. The bet was the most hits on a 20 x 30" steel target (called an Iron Maiden) out of ten shots. He insisted that I go first. I bit into the steel at center of mass 6 times, but missed 6" or so on either side in switches that I did not dope correctly. I had developed the 82 grains of MRP load in 70 degree weather. They weren't taking to the 100 degrees and 115 degree heat index on the tower after sitting in the car all day at 150 degrees. I lost several primers and ruined 10 hard earned cases. To my surprise and chagrin, James Anthony drove several of the tiny 77 grain factory loaded bullets from his cute little tactical rifle into the target's left shoulder area. The hits were much harder to see at that distance than the big 190 grainers, so we drove to the 1000 yard line to have a closer look. There were several other marks on the white painted steel that were not easily identifiable. They may have been from previous hits or paint flaked when the big 190 grain bullets hit the steel. We counted at least 6 hits of the little 77 grainers, but there very well may have been more. I had printed my 6, 190 grain MatchKings at center mass and the marks were unmistakable. In fact we could see them hit at 1000 yards.
The morel is this: You can't buy talent. It matters not how perfect your ammo and rifle are if you cannot properly execute the delivery. The problem, of course, is that in competition such as the upcoming 1000 yard nationals, there will be scores of people who have not only taken the time to produce perfect cases and small velocity spreads of their ammo, but whose delivery is nearly perfect as well. Certainly, the great Skip Talbot could have driven my 10, 190 grainers into a 4 or 5 inch group at mid chest as I have seen him do many times before, thus proving my original claim that I had a rifle that could out shoot any rifle on the range. Ah well ...
My point is that time spent on the range and talent are more important than perfect cases, et al. Only luck will beat practice and talent combined with properly prepared cases and equipment.
Käsittääkseni yksi hyvä syy USAlla käyttää 5.56:sta kevyenä ta-aseena on se, että siihen saa tarvittaessa a-tarviketta kaikilta jv-sotilailta vaikka toki Mk262 on paras tuohon Mark 12 Mod 0:aan. Eli jos omat erikois a-tarvikkeet loppuu niin M855 käy aseessa kohtuu hyvin kunhan on vaan sen a-tarvikkeen zerot tiedossa. 7.62 Natoa ampuvalla aseella tuo ei oikein onnistu.
Tietyn a-tarvikkeen kehittely vain tietylle aseelle ei ole niin absurdia kuin voisi kuvitella. TA:n a-tarvikkeet, jos sellaisia on käytössä, on yleensä aina speksattu tietylle kiväärille (lukkokoneisto, piipunpituus, jne.) Vrt. PV:n TAK-85:n D-166 -lataus nykyään.
Mä en todellakaan ole mikään ta-puolen ammattilainen, mutta jos 5.56 luotia pitäisi saada menemään suoraa ja tarkasti, miksei 22-250 Rem käy? Sen saa ladattua raskaammallakin luodilla tonnin tuolle puolen. .220 Swift ei käy, koska rihlat kuluu nopeammin. Tässä mielessä toi Remari olisi tehokkaampi. Ainakin teerijahdissa ei paljoa ole tarvinnut yli tähdätä...
22-250 Ackley Improved ja 8" rihlannousulla pesee kyllä 7.62 Naton ja monta muutakin kaliperia 1000 m matkoille saakka mutta on piipunpolttaja ja käytännössä soveltuu vain pulttilukkoon. Pulttilukkoon voi kuitenkin laittaa vieläkin parempia patruunoita kuten 6.5-284 joka on vielä parempi.
Täältä lisää tietoa:
http://ncvarminter.com/heavy22.htm
http://home.inreach.com/madmacs/index.html
Moi,
tietysti asia voi olla niin absurdi, että se tosiaan olisi kehitetty yhdelle laivaston gunshopin kehitelmälle, mutta en oikein usko sitä. Suurempi todennäköisyys on, että se on kehitetty isoserkkunsa SMK 80-grainin rinnalle enemmänkin kilpa-ammuntaan NRA:n sarjoissa ja kuitenkin havaittu hyväksi kuulaksi etenkin Irakissa välille 0-400m. Molempiin Sierran Mk:hin löytyy nimittäin erittäin hyviä latausohjeita eri ruudeille ja ruutimäärille kilpakäyttöön välillä 21,5-24,5 grainia ruutia. Latauspituus on SMK 80:lle 2,445 tuumaa kuin taas SMK 77:lle 2,255 tuumaa. Hylsyinä jenkit käyttää Winsun hylsyjä yleensä ja nalleina Remarin 7,5 koon pieniä kiväärinalleja. Vihtavuoren ruudeista he käyttävät N135:ttä, N140:ä tai N540:ä kaikkien mahdollisten jenkkiruutien kera.
Erilaisista racer-NRA NM AR-15:toista molemmat Sierran Mk:t 77 & 80 grainia ovat varmasti hyviä kuulia.
Muut kaliiperit kuin 5,56 NATO (.223 Rem) eivät ole oikein soveltuvia, johtuen siitä, että ne eivät ole sotilaskaliipereita ja siten a-tarvikkeen yhteensopivuus muiden (katso myös HJu:n aiempi viesti) asevoimien kiväärien kanssa on vähän huono. Muuten Jpl on aivan oikeassa 22-250 Rem:in ominaisuuksien suhteen.
Carpe Diem,
MJ
HJu thread about standardisation of ammunition calibers as good way to eliminate logistical nightmares, remainds me the end of 2001. Americans had battles in Afganistan-Pakistan border and logistics was nightmare in cage battles. ... but there was plenty of 7,62x39 ammunition and half-filled magazines. Stoner offered quickly M-4 version for that ammunition with curved magazines. Soon battles were over in the cages and battlespace got new shape and no-one has heard about that model anymore :)
laur
Hello laur
I have read about those SR-47 rifles. According to "internet sources" Stoner made 6 rifles of which five were delivered to US Forces and never heard since. Stoner has the sixth rifle in their collection.
I do not know about the Finnish service rifle optic trials much. I have heard that there is some testing going because they want to know what is going on in the world. Whether they are actually considering buying optics in large amounts for thousands of soldiers or even hundreds of soldiers I do not know. If they are not thinking about it they are fools. Whether they have the money to buy optics is another issue.
MP5A3 is used with Aimpoint by Finnish Army but other than that I do not know what optics they are going to buy. I believe there are some work being done that tries to standardize the equipment used by Finnish Special Forces (paratroopers, rangers, special jägers), Border Guard and Police Bear Unit. Whether these organisations ever can agree on anything remains to be seen. So far the only standardized weapon is MP5A3 within these groups. Pistols are different (FN., Glock, HK USP), assault rifles are different (Rk62, Rk95, Sig-551, among others), sniper rifles are different (TAK-85, SVD, TRG-42, Sig-Sauer 3000, TRG-21/22) and so on.
One problem is that policie operations are different from military special operations. Police tires to save lives, military tries to take them. Tools and tactics easily differ. Also laws regulating the use of force and the tools to be used differ quite a bit.
Thank you for answer, HJu!
laur
morning,
The same NG movie was in Estonian TV yesterday. I do suspect that those marksmen on the roof were local police department people. It was written "Police" on their back. On the one hand this does not mean a lot, on the other hand if we consider the macho imago of law enforce organisations in USA, they want to demonstrate their belonging on every step. Marksen are used in outside perimeter and i do doubt that in conditons where elections where going on and two brigades were out at the same time and the organisation was stretched to the limit, they can afford those marksmen. Priotrity is close perimeter.
Any comments? Just feel free to answer in Finnish.
laur
Siitä käyrän AK-lippaan hyväksyvästä AR-15/M16-kiväärin versiosta:
AR:n alakertaa joka on mm. tehty vähän pidemmäksi jotta AK:n lipas mahtuisi lipassolaan ja joka hyväksyy AK:n lippaat tehdään kaupallisesti usean firman toimesta jenkeissä. Knightsin ohella ainakin seuraava firma myy vastaavaa tuotetta:
http://www.ar47.com/index.html
Yhden 7,62x39-kaliiperisen 'AR-47:n' tyyliin rakennetun kiväärin olen nähnyt jo Suomessakin. AR-47 on hyvä hakusana asian tiimoilta.