Kiinnostaisi kuulla minkälaisella prosessilla kukakin patruunansa lataa. Tapoja on varmasti yhtä paljon kuin tarkkuustavoitteita ja tekijöitäkin, mutta olisin utelias kuulemaan mitä mikäkin on todennut toimivaksi.
Lataushommissa on mahdollista mennä aika syvälle kaninkoloon, jos katsotaan vaikkapa kasa-ampujien rutiineja. Voi sorvata kauloja, punnita nalleja, lajitella hylsyjä, lajitella luoteja painon tai laakeripinnan pituuden mukaan, voi avartaa liekkireikiä, mitata luoditusvoimia ja mitata meplatin halkaisijaa... Toisaalta jotkut lataavat SRA-hommiin sekalaisiin hylsyihin niin halpaa mättöpaukkua kuin mahdollista ilman ihmeempiä tarkkusvaatimuksia. Jossain siinä välissä on kultainen keskitie, jolla saadaan kohtuullisen suoraviivaisella prosessilla riittävän hyvää patruunaa kunkin tarpeisiin. Kasa-ampuji
Mitkä vaiheet olet itse kokenut tarpeelliseksi ja mitkä tarpeettomiksi, ja millä perusteella? Miten prosessisi on muuttunut vuosien varrella? Oletko tuonut latausprosessiin uusia vaiheita tai hylännyt vanhoja? Lataatko eri tavalla eri aseisiin, kaliipereihin, metsään/radalle/kisoihin tai muuhun käyttöön?
Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.
Käytännössä oma prosessi on aina ollut tällainen, mutta siirtynyt enemmän ja enemmän automatiikkaan. Liekityksen vasta aloitin 1.5v sit lähinnä siksi, että yli 7 kertaa ladatut hylsyt oli melko kankeita supistaa, joten hylsyn käyttöikä pitenee, en liekitä niinkäät tarkkuuden saavuttamiseksi. Nallitaskuja en aijemmin puhdistanut, mutta tulee puhdistettua kun viisteet tekee rcbs boss. Ruuditus muuttui chargemaster linkkiin, sitä ennen sirotin ja puomivaaka.
Hylsyjen pesua en ole käytännössä ikinä harrastanut, kun hylsyt eivät vielä ikään olleet niin likaisia ettei perus pyyhkimisellä puhdistu tarpeeksi. Toki kerran olen ämpärissä fairylla ja tiskiharjalla vähän pyörittänyt. Sillon tällön leikkinyt idealla jos täryttimen hankkisi etenkin rasvojen poistoon, mutta löytyy sille rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 03, 2024, 16:05
Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.
Trimmaatko aina vai vasta tarpeen vaatiessa?
Olen itse lataillut pian kymmenen vuotta, mutta lopulta kuitenkin aika pienen laukausmäärän enkä ole esimerkiksi saanut ammuttua oikein mitään hylsyjä kunnolla loppuun. Oma prosessini siis varmasti vielä tulee elämään. Nykyinen tapa ja visio tulevasta on:
-Voitelu ja kokosupistus siten, että hartia siirtyy noin 0,05 mm taaksepäin
-Trimmaus kaikille hylsyille ensimmäisellä kerralla ja muuten jos maksimipituus ylittyy
-Viisteet jos trimmattu
-Hylsynsuun harjaus sisäpuolelta (tämä on uutuus ja kopioitu Marcus Ohlssonin videoilta, väitti sen auttavan luoditusvoiman vakioimisessa ja nopea ja helppo toimenpide)
-Nallitus
-Luoditus.
Aiemmin putsailin nallitaskut, nyt olen jättänyt sen tekemättä.
Ruuditukseen on käytössä Leen annostelija ja puomivaaka. Olen käyttänyt annostelijaa nopeammilla ruudeilla oikein hyvällä menestyksellä, mutta N150 ja N160 kanssa epäilen sen toistettavuutta kun ruuti on isompijyväistä. Aion tehdä asiasta kokeita kunhan ehdin, kun sain lainaan tarkahkon digitaalisen vaa'an jolla voi mitata vaikkapa 30 kpl ruutiannoksia. Ainakin suurriistapatruunoihin olen tähän mennessä punninnut nuo hitaammat ruudit yksitellen vaa'alla, ettei vaan tule vajaita ruudituksia.
Aika uusi lataaja, pikkuhiljaa elää tavat.
- Täyssupistus ja nallitaskun harjaus
- Pesu ultraäänipesurissa ja kuivaus
- Nallitus
- RCBS annostelijalla ruuti ja jokaisen hifistelen honady G3 digivaakalla 0.1gr tarkkuudella
- Harjaus ennen luoditusta
- Luodituksessa pyrin samaan ogivemittaan 0.02mm tarkkuudella ja kaikki mittaan erikseen.
Tämä tarkkuus aiheuttaa sen että luoditinta pitää säätää välillä vaikka kaikki Lapuan hylsyä. Saattaa tulla 0.05mm heittoa välillä.
Epäilen että osa vanhempaa hylsyä koska tullut radalta muiden ampumina.
Yleensä trimmannut 2 kertaa ammutut hylsyt VV:n ohjeen mittaan mutta aika vähän lähtee. Ei paljoa ole omat hylsyt venyneet vielä 2 ampumakerralla.
Viisteet putsaan toistaiseksi käsin mutta RCBS 3way cutter terä tulossa joka pitäisi hoitaa myös sen.
Latailen yleensä kohtuu pieniä määriä kerralla niin on ihan mukava hifistellä kaikki patruunat.
Latauspituuden tarkkuus pitäis kyllä riittää vaikka heittääkin sen 0.05mm ja tätä pitää keväällä tutkia vielä tarkemmin.
Mahtaa ne suurimmat ongelmat taululla johtua yleensä perän takaa 8) Vasurilta ku ampuu niin ei löydy kavereita kelle aseen antais että vois todentaa toisen ampumana lataukset.
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - tammikuu 04, 2024, 08:03
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 03, 2024, 16:05
Liekitys, täys supistus, trimmaus, viisteet ja samalla nallitaskun puhdistus, nallitus, ruuditus, luoditus.
Trimmaatko aina vai vasta tarpeen vaatiessa?
Olen itse lataillut pian kymmenen vuotta, mutta lopulta kuitenkin aika pienen laukausmäärän enkä ole esimerkiksi saanut ammuttua oikein mitään hylsyjä kunnolla loppuun. Oma prosessini siis varmasti vielä tulee elämään. Nykyinen tapa ja visio tulevasta on:
-Voitelu ja kokosupistus siten, että hartia siirtyy noin 0,05 mm taaksepäin
-Trimmaus kaikille hylsyille ensimmäisellä kerralla ja muuten jos maksimipituus ylittyy
-Viisteet jos trimmattu
-Hylsynsuun harjaus sisäpuolelta (tämä on uutuus ja kopioitu Marcus Ohlssonin videoilta, väitti sen auttavan luoditusvoiman vakioimisessa ja nopea ja helppo toimenpide)
-Nallitus
-Luoditus.
Aiemmin putsailin nallitaskut, nyt olen jättänyt sen tekemättä.
Ruuditukseen on käytössä Leen annostelija ja puomivaaka. Olen käyttänyt annostelijaa nopeammilla ruudeilla oikein hyvällä menestyksellä, mutta N150 ja N160 kanssa epäilen sen toistettavuutta kun ruuti on isompijyväistä. Aion tehdä asiasta kokeita kunhan ehdin, kun sain lainaan tarkahkon digitaalisen vaa'an jolla voi mitata vaikkapa 30 kpl ruutiannoksia. Ainakin suurriistapatruunoihin olen tähän mennessä punninnut nuo hitaammat ruudit yksitellen vaa'alla, ettei vaan tule vajaita ruudituksia.
Pääsääntöisesti trimmaan joka kerta. Itsellä trim pro 2 porakoneadapterilla, joten aika nopea ja vaivaton pyöräyttää hylsyt sen läpi. Niistä lähtee joissa on liikaa pituutta ja niistä taas ei jotka eivät trimmausmittaan ole yltäneet. Jos taas teen kisoja varten jonkun 250 hylsyä, välillä mittaan hylsyt läpi ja trimmaan ne jotka ovat liian pitkiä. Toki Cortinan oppien mukaan consistency is key, joten pyrin tekemään aina joka vaiheen joka kerta. Kun bossi tuli taloon harjasin hylsyn kaulojakin kun harjat on siinä samalla kiinni, mutten ite huomannut sillä olevan niinkään vaikutusta joten jäänyt monesti tekemättä.
Harkinnut välillä sellaisen trimmerin hankintaa jossa pituus otetaan hylsyn hartiasta jolloin kaulan pituus vakioituu sillä perus trimmerit trimmaa oal mukaan jolloin saman mittaisessa hylsyssä voi olla eri pituiset kaulat mm hylsyn vartalon ja kannan yms vaihteluiden takia. Tarkkuus on tosin näin ollut prs lajia varten riittävää, joten näillä vielä mennään.
Helpoimman kautta:
-Dumleri
-Nallinpoisto ja supistus
-Lyhennys joko sähkötrimmerillä tai 3-way cutterilla. 223 ja swede lyhenee sähkökoneella 800 kpl tunnnissa. Lämäri 3-way kutterilla ehkä 100 tunnissa. 458 suorahylsyinen ei tarvia kun visuaalisen tarkastuksen.
223 Rem Dillonilla ilman nenän kaivelua
Muut turret-prässillä
Pidän kantaleimojen ja ampumakertojen mukaan erillään. Pakko pitää homma yksinkertaisena. Esim. lämäri ja swedu ladataan purkki tyhjäksi periaatteella, samaten 223 rem. 458 on turaamista testauksen osalta. Luotien painoskaala iso ja latausvariaatioita paljon. Purkki tyhjenee hitaasti ja kukkaro nopeasti.
30 vuoden aikana on tullut testattua aika montaa latinkia. Sen jälkeen on ollut ajallisesti helpompaa. On ihan hiton hidasta hommaa eikä omassa käytössäni ole mitään hyötyä alkaa tehdä pikkutarkkaa työtä. Parhaimmalla ratakäynnillä ammuin neljää kivääriä ja jokaiseen 5-10 eri latausvariaatiota. Nyt ei enää viitsi. Tieto siitä mikä luoti toimii riittävästi milläkin on helpon homman perusta. Samaten kaliperiskaala on kaventunut. Esim. 9mm,. 38. 357 ja 7,62x53R ja 308 Win ovat jääneet pois. Data on noistakin tallessa, mutta taitaa jäädä hyödyntämättä.
1. Tumblaus
2. Täyssupistus ja nallinpoisto (kiväärille, pistoolikalit menee Dilloniin jossa loput vaiheet tehdään)
3. Rasvanpoistotumblaus kiväärinhylsyille (pistoolihylsyiltä tämä jää väliin tarpeettomina)
3b. Jos kiväärinkaliperin nallitaskuissa on krymppi niin se poistetaan Dillon Super Swage 600:lla tässä kohtaa. Tarvitsee tehdä hylsykohtaisesti vain kerran.
4. Nallitus (isot kiväärikaliperit käsinallittimella, pistoolikalit ja .223 lataan Dillonissa johon täytän yleensä 500 nallia nalliputkiin kerralla)
5. Ruuditus ja luoditus patruuna kerrallaan (isot kiväärikaliperi näin, pistoolikalit ja 223:n lataan Dillonissa kuten kohta 4.) 284Win ja 338 Lapuan kohdalla tilavuusannostelijalla ja trickelerillä ruudin annostelu. 308Win ja 223 Remin voi ladata tilavuusannostelijalla suoraan.
6. Patruunat rasioihin ja lataustiedot tarralla rasioihin.
Massamaisessa 223/284/308/338 -hylsyjen valmistelussa teen vaiheita 1.-3 ja 3b tyypillisesti 3-4h kerrallaan. Yksi tumbleri on lian poistoon ja toinen tumbleri on varattu rasvanpoistoon. Tumblerit voivat täristä rauhassa sen aikaa kun täyssupistan esim 100 kpl 308 Winin hylsyjä. Jossain vaiheessa voi halutessaan käsinallittaa noita isompia kiväärikalipereja samalla kun viimeiset hylsyerät alkavat valmistua tai vaihtoehtoisesti poistaa nallitaskun krymppejä rasvanpoistotumblauksesta valmistuneista hylsyistä.
284 Win ja 338 Lapuan hylsyt pyrin käsittelemän samoissa valmistuserissä kuin missä olen ne hankkinut. 223:t ja 308Winit jaan kantaleiman mukaan valmistajittain. 308Winissä laitan S&B, Gecon ja Fiocchin hylsyt suoraan kierrätykseen koska Lapuaa, Normaa ja Sakoa on saatavilla riittävästi. 308 GGG:tä on siunaantunut myös paljon ja lataan ne ainakin kerran. Non-tox 9x19 hylsyt laitan suoraan kierrätykseen koska niissä on normaalia ohuempi nallipiikin kanava, usein krympattu nalli ja nallitaskun kokokin usein vähän tiukahko. Ei mitään järkeä tapella niiden kanssa.
Tavallisten nallitaskujen ja liekkikanavien vakioinnista ja putsailuista luovuin noin 15v sitten tarpeettomina työvaiheina. Hylsyjen sorvailua teen jos hylsyt alkavat venymään liikaa. Melko harvoin tarvitsee mitään sorvailla. Muutaman 223: S&B -hylsyn jouduin lyhentämään kun Leen täyssuppari venytti hylsyjä jopa millin verran ylipituisiksi ensisupistuksella. Vaihdoin supistusholkkia ja Forsterin FL-holkki ei venyttele .223:n hylsyjä juuri yhtään.
Eniten puuhaa aiheuttaa yleensä 308Winin hylsyjen optimisupistusasteen haku (lian vähän ja jämähtää pesään, liian paljon työstää hylsyä turhaan) sekä isompien kaliperien ruutiannosten punnitseminen.
Tavoitteena imitoida PV:n moderneja patruunoita (9x19, 223, 308, 338LM), mutta saavuttaa todennettavissa olevan verran parempi laatu/tarkkuus, sillä miksi tyytyä vähempään?
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista) 3. Lapuan/Sakon/Norman tehdaspatruunat (mahdollista, mm. lähtönopeusvaihteluissa on vielä nipistysvaraa).
Näytöt on tosin vielä nolla. Kalustoa olen kerännyt pikkuhiljaa.
Mulla on hyvin samanlaiset prosessit mitä HJu:lla. .223:tkin nallitan käsinallittimella, noissa on osa sellaisia joissa nallitasku on venynyt, Dillonilla ei oikein tunne tuota. Pistän nuo erilleen ja lataan jotain harjoituspaukkua (yksin ammuttavia, mikään ei saa päivää loistamaan siten kun irronnut nalli arskan lukon liiskaamana), dumppaan hylsyt tuon jälkeen. .223:ssa erottelen ratalöydöistä S&B:t ja GGG:t erilleen, jos ovat kerran ammuttuja, noista voi latailla sitten vähän parempia paukkuja, paremmalla kuulalla. Itse tehdyt .223 hylsyt menee bulkkipaukkuihin, paljon tulee ammuttua 100 m radalla pystystä, siinä hommassa on heikompiakin lenkkejä mitä paukut.
Yksi pyssy on 6mm PPC johon olen näprännyt hylsyjä .220 russianista kaulasorvaamalla. Sakolaisia hylsyjäkin olen tuossa käyttänyt, vähän sorvaamalla tasoitellut kauloja vaikkei noita paksuuden takia tarvisi sorvata. Tuntuu kuitenkin jonkin verran parantavan käyntiä.
Pääasiallinen TA-kivääri on T3 CTR .308 kaliiperissa. Olen ampunut sillä liian vähän mutta jonkin verran kokeillut esim. eri hylsylaatuja. Lapuan hylsyt tuntuu riittävän hyviltä, osa on ostettuja, osa ratalöytöjä eli varmaan eri tuotantoeriä. Muttei tunnu haittaavan. TA-harrastuksessa uskon että mulla on paljon muita parannuskohteita kuin noiden CTR:n paukkujen himmailu. Mulla on myös nollakasi FAL ja "ynnämuut" hylsyt päätyy tuohon. Kiristin joskus FAL:in sulkuvälin niin että siinä voi turvallisesti ampua myös CTR:ään sopivia hylsyjä, tavoitteena oli että voisi supistaa kaikki hylsyt samoihin mittoihin ja sitten latailla ja ammuskella kummalla tahansa. Täytyy tunnustaa että esim. karhukokeen ammuin viimeksi CTR:llä PPU:n kuulalla ladatuilla paukuilla, jotka oli oikeastaan menossa FAL:iin. Vähän tullut PRS-juttujakin kokeiltua, olen "hidas mutta kankea", tuntuu ettei mun kehitysvaiheessa ole vielä tarpeen paukutella scenarilla tai noslerin CC:llä ladattuja paukkuja, ongelmat on tuossakin hommassa muualla kuin paukuissa.
En ole pitkään aikaan kokeillut, mutta semmoseen alta 30mm 5+5 300 M ka.308:lla jos vielä pääsis.
Hyvä piippu tietenki millä yrittää, lataushommat monenlaista mikä käy niin kokeilemalla seleviää ei mitään yhtä niitä joskus joutuu muuttaan.
Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)
Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.
Ja kuinka todennat että lataus on tarkempi kuin ase? Tässäkin käynti on lataus/piippu kombo, joten yksi lataus voi käydä yhdellä aseella/piipulla vaikka 0.2moa mutta toisella 1.5moa. Se ei silti tarkoita, että lataus olisi ns tarkempi kuin jälkimmäinen ase, vaan kyseessä on ettei sisäballistiikka ole tyytyväinen. Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille
Objektiivisesti omilla pikku aivoilla toi kolmos kohta on ehkä helpoin todentaa, sillä kun ammut tehdaspaukulla saat dataa kuinka kyseinen erä käyttäytyy aseessasi ja siinä on pohjalukemat joita voi lataamisen kautta hioa juuri omalle sen hetkiselle piipulle vielä paremmaksi.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille
Oikeasti? Onko muillakin vastaavia kokemuksia?
Itsellä on vain rajallisesti kokemusta eri aseista ja latauksista, mutta kokemuksen mukaan 1.5 moa käynti (keskiarvona 5 lks kasoista) muuttuu 0.5 moa käynniksi vain vaihtamalla luotia ja/tai ruutia, ruutimäärä tai latauspituus ei tunnu vaikuttavan lainkaan, jos lähtökohtaisesti lataus on noin epätarkka. Jos tarkkuus on valmiiksi 0.6 moa, sen voinee onnistua hieromaan 0.5 moaksi, mutta sekin tuntuu olevan aika epävarmaa ja kaiken kaikkiaan latauspituus ja ruutimäärä ei joissain aseissa ja komponenttikombinaatioissa tunnu vaikuttavan mitään.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)
Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.
Lopputulos on eri virhelähteistä tulevien komponenttien summa. Näistä osakomponenttien suuruusluokista on kyse.
Kalustosta johtuvaa voi joissakin tapauksessa tarkkailla. Jos vaikka kahdeksan kasaa kymmenestä menee alle MOA:n kun ampuu 3lks, mutta vain kaksi kasaa kymmenenstä kun ampuu 5lks voi ehkä päätellä, että ohut piippu alkaa kuumetessaan heittämään.
Lainaus käyttäjältä: HxM - tammikuu 05, 2024, 07:47
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille
Jos tarkkuus on valmiiksi 0.6 moa, sen voinee onnistua hieromaan 0.5 moaksi, mutta sekin tuntuu olevan aika epävarmaa ja kaiken kaikkiaan latauspituus ja ruutimäärä ei joissain aseissa ja komponenttikombinaatioissa tunnu vaikuttavan mitään.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 04, 2024, 21:31
Lainaus käyttäjältä: oho osu - tammikuu 04, 2024, 16:01
Tarkempia patruunoita kuin 1. mies (helppoa) 2. aseet (osan kohdalla valitettavan mahdollista)
Sinäänsä mielenkiintoiset tavoitteet. Ykköskohta täyttyy käytännössä aina, sillä jos esim patruuna/asekombon paras käynti on 7moa, ei ihminen omalla ammunnalla pysty sitä alle 7moa saamaan, vaan käynti olisi aina 7moa +.
Ja kuinka todennat että lataus on tarkempi kuin ase? Tässäkin käynti on lataus/piippu kombo, joten yksi lataus voi käydä yhdellä aseella/piipulla vaikka 0.2moa mutta toisella 1.5moa. Se ei silti tarkoita, että lataus olisi ns tarkempi kuin jälkimmäinen ase, vaan kyseessä on ettei sisäballistiikka ole tyytyväinen. Pienellä latauspituuden muutoksella 1.5moa käynti voidaankin saada myös sinne 0.2moa tienoille
Objektiivisesti omilla pikku aivoilla toi kolmos kohta on ehkä helpoin todentaa, sillä kun ammut tehdaspaukulla saat dataa kuinka kyseinen erä käyttäytyy aseessasi ja siinä on pohjalukemat joita voi lataamisen kautta hioa juuri omalle sen hetkiselle piipulle vielä paremmaksi.
Täytyy tunnustaa, että en ole eroa saanut syntymään latauspituuden vaihtelulla 308win+Scenar. Nykyisin lataan hiukan Vihtavuoren latausoppaan mukaiseen pituuteen, tai hiukan yli.
Saman latauksen ominaistarkkuuden huonontuminen +1 MOAn verran suuntaan tai toiseen vain yhtä patruuna latauksen muuttujaa muuttamalla ei ole mahdollista/todennäköistä. Tällöin joko ase tai ampuja on se kasanlevittäjä.
Saman aseen saa toki ampumaan eri kokoisia kasoja jos siinä ampuu hifi-luokan käsinladattuja ja vertaa niitä Pakistanin armeijan 1970-luvulla ladatuilla konekiväärin ylijäämäpatruunalla saataviin kasoihin.
Esimerkki oli vain nopeasti kirjoitettu kärjistys kirvoittamaan keskustelua siitä kuinka määritetään että patruuna/lataus olisi tarkempi kuin itse ase, sillä tarkkuus on aina näiden yhdistelmä. Joskus voi myös latausta joutua pikkusen hieromaan piipun eliniän aikana jotta max käynti säilyy. Ainakin ennen f-class miehet teki latauspituus testiä 3 eri pituudella aina n 100lks välein, nykyään taitaa mm Cortina skipata tämän vaiheen oman tunerinsa ansiosta.
Omat lataukset menee suht helposti siihen 0.5moa/5lks perusreseptillä, latauspituus sellanen 0.5mm irti rihloista ja ruutia sen mukaan kuin haluaa vauhtia, nykyään tähtään neesmoorilla 850ms vauheille.
Kun hankin pari v sit luodinpoistoholkin testasin huvikseen norman 308win match paukulla mitä käy kun latauspituuden muuttaa 0.2mm irti rihloista. Sellasta 0.5-0.7moa tehdaskäyntiä käyvä paukku muuttui 0.2-0.3moa.
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - tammikuu 06, 2024, 17:41
Esimerkki oli vain nopeasti kirjoitettu kärjistys kirvoittamaan keskustelua siitä kuinka määritetään että patruuna/lataus olisi tarkempi kuin itse ase, sillä tarkkuus on aina näiden yhdistelmä. Joskus voi myös latausta joutua pikkusen hieromaan piipun eliniän aikana jotta max käynti säilyy. Ainakin ennen f-class miehet teki latauspituus testiä 3 eri pituudella aina n 100lks välein, nykyään taitaa mm Cortina skipata tämän vaiheen oman tunerinsa ansiosta.
Omat lataukset menee suht helposti siihen 0.5moa/5lks perusreseptillä, latauspituus sellanen 0.5mm irti rihloista ja ruutia sen mukaan kuin haluaa vauhtia, nykyään tähtään neesmoorilla 850ms vauheille.
Kun hankin pari v sit luodinpoistoholkin testasin huvikseen norman 308win match paukulla mitä käy kun latauspituuden muuttaa 0.2mm irti rihloista. Sellasta 0.5-0.7moa tehdaskäyntiä käyvä paukku muuttui 0.2-0.3moa.
Vastaavaan törmännyt itse, että monesti tehdaslatauksia tunaamalla latauspituutta muuttamalla (pääasiallisesti aina kasvattamalla) käyntiä voi saada parannettua sen max. 0.5moa (esim 1moa --> 0.5moa). Sen sijaan jos pyöritään latausikkunan min/max välillä, juurikaan ei vastaan ole tullut tilanteita, että moan tai yli heittoja saa aikaan käynnissä pelkästään yhtä faktoria muuttamalla, ellei se ole ruutilaadun tai luodin vaihtaminen.
Rasvaus, täyssupistus, nallitaskun puhdistus, myllytys, nallitus käsinallittemella, ruuditus ja luoditus. Aikaisemmin haettu lataukset käyttämilleni aseille. Kaliibereina .222 Rem., 7,62x39, .308 Win.,
7.62x53 R, .358 Win., 9.3x62. Eniten käytetty .308 Win , siinä jaettu hylsyt 2 erään siten että kun toinen erä loppumassa niin valmiiksi nallitetut hylsyt ladataan ja otetaan käyttöön kun toinen erä loppuu ja loppuvan erän hylsyt menee supistukseen ja nallitukseen. Erässään varmaan toista tuhatta hylsyä, Sakon. Lapuan hylsyt metsästys käytössä ja ne on punnittu ja niissäkin pieniä eroja painoissa ja saman painoiset sitten eritelty eri käyttöön, linnustukseen ja hirven pyyntiin. Lapuan hylsyt tasalaatuisia mutta saapahan mielen rauhan kun värkkäilee niiden kanssa. Sakon hylsyt pystyammunnassa, hirvenjuoksu, mutta niissäkin hylsyt on jaettu kantaleimojen mukaan ja vialliset hylsyt poistuu jos kaula halkeamia tai jotain vikaa tai lataus kerrat tulleet täyteen niin erä vaihtuu, ja uusi erä odottamassa käyttöä nallitettuna. Ruutilaatuja liian monta eli niitä pitäisi vähentää, eli tutkia lataustaulukoita tarkemmin.
Tässä muuten PRS-puolella ilmeisesti jonkin sortin maailmanmestaruuksiakin voittaneen ukkelin nimeltä Austin Buschman latausprosessi: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/ Minusta PRS-puolelta saattaa olla opittavissa hyödyllisiä asioita TA-hommiin ja muutenkin tarkasta ampumisesta kiinnostuneille.
Lyhyesti sanottuna:
-Ei usko että neck tension vaikuttaa eikä murehdi asiasta
-Ei tiedä paljonko on matkaa rihloihin; ei usko että vaikuttaa
-Ei trimmaa hylsyjä
-Ei putsaa liekkireikiä
-Ei sorttaa hylsyjä
-Ei koskaan muuta lataustaan; on käyttänyt samaa latausta viimeisten 10-15 piipun eliniän
-Ei sorttaa luoteja
-Käyttää välillä eri nalleja ilmeisesti lataustaan muuttelematta
-Käytössä Lee 4-hole turret press.
Erona useimpiin meistä on että ase on huippuluokan kisavehje, mutta siitä huolimatta ihan silmiä avaava artikkeli.
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - helmikuu 22, 2024, 20:49
Tässä muuten PRS-puolella ilmeisesti jonkin sortin maailmanmestaruuksiakin voittaneen ukkelin nimeltä Austin Buschman latausprosessi: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/ Minusta PRS-puolelta saattaa olla opittavissa hyödyllisiä asioita TA-hommiin ja muutenkin tarkasta ampumisesta kiinnostuneille.
Lyhyesti sanottuna:
-Ei usko että neck tension vaikuttaa eikä murehdi asiasta
-Ei tiedä paljonko on matkaa rihloihin; ei usko että vaikuttaa
-Ei trimmaa hylsyjä
-Ei putsaa liekkireikiä
-Ei sorttaa hylsyjä
-Ei koskaan muuta lataustaan; on käyttänyt samaa latausta viimeisten 10-15 piipun eliniän
-Ei sorttaa luoteja
-Käyttää välillä eri nalleja ilmeisesti lataustaan muuttelematta
-Käytössä Lee 4-hole turret press.
Erona useimpiin meistä on että ase on huippuluokan kisavehje, mutta siitä huolimatta ihan silmiä avaava artikkeli.
Erikoinen lähestymistapa ja jokainenhan taaplaa tyylillään. Sanoisin kuitenkin että listasta löytyy yseampia kohtia, joilla on satavarmasti vaikutusta kun puhutaan kaiken potentiaalin ulosmittaamisesta sekä vaikutuksesta tarkkuuteen.
Samaa mieltä että yllättävä lähestymistapa. Uskon myös että vaikuttaa jos tarkoitus on ulosmitata kaikki tarkkuuspotentiaali, mutta jos tarkoitus on voittaa maailmanmestaruus niin se näköjään onnistuu vähemmälläkin hinkkaamisella ja ulosmittaamatta kaikkea tarkkuuspotentiaalia...
Siinäpä dilemma, kun pitää vielä miettiä että jonkun kulmaminuutin-osan tarkkuutta uhraamalla, lataamosta vapautuneen ajan voi hyödyntää tehokkaammin lajitreenillä...
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - helmikuu 22, 2024, 20:49
Tässä muuten PRS-puolella ilmeisesti jonkin sortin maailmanmestaruuksiakin voittaneen ukkelin nimeltä Austin Buschman latausprosessi: https://precisionrifleblog.com/2023/06/25/the-prs-champs-load-data-reloading-process-austin-buschman-shooter-spotlight-part-3/ Minusta PRS-puolelta saattaa olla opittavissa hyödyllisiä asioita TA-hommiin ja muutenkin tarkasta ampumisesta kiinnostuneille.
Lyhyesti sanottuna:
-Ei usko että neck tension vaikuttaa eikä murehdi asiasta
-Ei tiedä paljonko on matkaa rihloihin; ei usko että vaikuttaa
-Ei trimmaa hylsyjä
-Ei putsaa liekkireikiä
-Ei sorttaa hylsyjä
-Ei koskaan muuta lataustaan; on käyttänyt samaa latausta viimeisten 10-15 piipun eliniän
-Ei sorttaa luoteja
-Käyttää välillä eri nalleja ilmeisesti lataustaan muuttelematta
-Käytössä Lee 4-hole turret press.
Erona useimpiin meistä on että ase on huippuluokan kisavehje, mutta siitä huolimatta ihan silmiä avaava artikkeli.
Oletan että on tehnyt testejä latauspituudesta ja ampuu sen mukaan, ei siis vain tiedä onko puolen- vai kahden millin päässä ?
Kyllähän se on erittäin paljon vaikuttava seikka kun aletaan latauspituutta muuttamaan.
Jotkut PRS-ampujat ovat luopuneet rihlakosketuksen jahtaamisesta tai jonkin 0,3mm hypyn rihloihin vakiona pitämisestä. Monet luodit lentää ihan ok oli hyppy 1mm tai 2mm. Tästä on se etu että ei tarvitse jatkuvasti säätää latauspituuksien ja ruutipanosten kanssa jolloin voi paremmin keskittyä harjoituksiin ja kisoihin.
Lainaus käyttäjältä: HJu - helmikuu 23, 2024, 09:45
Jotkut PRS-ampujat ovat luopuneet rihlakosketuksen jahtaamisesta tai jonkin 0,3mm hypyn rihloihin vakiona pitämisestä. Monet luodit lentää ihan ok oli hyppy 1mm tai 2mm. Tästä on se etu että ei tarvitse jatkuvasti säätää latauspituuksien ja ruutipanosten kanssa jolloin voi paremmin keskittyä harjoituksiin ja kisoihin.
Tämä just, kun laukaisumäärät on hurjia verrattuna varmasti monesti TA-aseilla keskimäärin ammuttaviin laukaisumääriin kaudessa. Jotain indikaatiota tästä saa jo ko. artikkelin kohdasta että kaverilla 15 piippua jo ammuttu horoksi, vaikkei tuo Dasheri etenkään noilla latausarvoilla (105g Berger, Varget, 2880fps) mikään barrel burneri olekaan. Nuo em. skipatut preppaustoimenpiteet on niitä kaikista aikaa vievimpiä, epäilisin että lataukseen kulutetusta ajasta saa varmaan 3/4 osaa pois, ja jos nyt miettisi että esim. 2 piippua/kausi vauhdilla laukaisumäärä olisi jotain 5-10k/luokkaa per kausi, on siinä nopeasti jo kolminumeroinen tuntimäärä muuhun harjoitteluun (laskettuna esim 2h/100 patruunaa säästettyä aikaa) kun ei jenkeissäkään taida PRS ampujat vielä päivätöitään pysty jättämään...
Herätellään uudestaan tätä keskustelua. Kertomienne mukaan käytätte täyssupistusta ja ilmeisesti normiholkkityyppiä, supistus ja avarrus perinteisesti. Hehkutusta ei tainnut tehdä kukaan, eli ilmeisesti rajattu hylsyjen käyttökertojen määrä? Latauspituudella vaikutusta mutta joissain toisissa keskusteluissa (6,5crm) kauempana rihloista hyvä käynti.
Vaihdoin itse normi rcbs supistuksen redding S match bushing supistuksen, ajatuksella pienempi työstö hylsylle ja parempi laatu. Hieman alkanut usko loppua epätasaisen laadun vuoksi ja nyt haeskelun jälkeen huomannut että nyt pitäisikin vielä laajentaa avarrusholkilla. -Äh, eikös se perinteinen holkki tehnyt juuri nämä vaiheet ja yhdellä kertaa. Ok, supistaessa keskitys irtoholkilla voi olla paremmin keskittyvä mutta laajennus irtokaralla tai tangon päässä olevalla pallolla, ei varmaan ole merkitystä.
Eli kysymystä viisaille ja kokeneille tai elämänkokeneille: todellinen ero normiholkilla / bushing (ja avarruksella vai ilman) sekä hehkutus, kuinka se on syytä tehdä että tulee tasainen laatu em. Tekijöiden näkövinkkelistä? Heti eka latauksesta vai kierrokselta nro jotain? Entä uusi hylsy, lataatteko siihen vai teettekö sille jotain muokkauksia heti?
Itselläni on todennäköisesti hyvin epäortodoksisesti metodit jälleenlatauksessa.
1) Hylsyt pestään ultraäänipesurissa fairy tabletin kanssa
2) Hylsyt pestään toisen kerran pelkällä vedellä ultaäänipesurissa
3) Hylsyt kokosupistetaan RCBS holkilla, pestään rasvat pois.
4) Hylsyt trimmataan ja jos jaksan niin putsaan nallipesät
5) Nallitus, ruuditus ja luoditus suoraan purkista.
Näillä saan sellaista tasaista 0,5 moa käyntiä mikä riittää itselle, en ole jaksanut hirveästi hieroa. Aikaisemmin puhdistin hylsyt kuivatumblerilla mutta totesin että ultraäänellä tulee vähemmän sotkua vaikka joutuu läträämään veden kanssa.
Hylsyt eivät ole ikuisia vaan heitän kierrätykseen kun rupeaa tuntumaan siltä.
Lainaus käyttäjältä: Nor0 - kesäkuu 21, 2025, 21:29Eli kysymystä viisaille ja kokeneille tai elämänkokeneille: todellinen ero normiholkilla / bushing (ja avarruksella vai ilman) sekä hehkutus, kuinka se on syytä tehdä että tulee tasainen laatu em. Tekijöiden näkövinkkelistä?
Kaipaisin hieman tarkennusta että minkälainen ongelma sinulla on laadun kanssa? Näkyykö se taululla ja jos näkyy niin minkälaisena hajontana vai lähtönopeusvaihteluna? Eri ongelmiin on kuitenkin eri lääkkeet.
Itse en koskaan ole hehkuttanut, mutta ne jotka sitä tekee hehkuttaa yleensä ~4 latauskerran jälkeen. Ja suurimpana syynä hylsyjen käyttöikä.
Yleisesti jos ase, ampuja ja lataus on kunnossa niin isommin kikkailematta eli Paanasen yllämainitulla tyylillä pääsee alle kulmaminuutin isollakin laukausmäärällä testattuna.
Ja jos kasa on esim. kaksi kulmaminuuttia niin se ei erilaisella holkilla muutu hyväksi.
Lainaus käyttäjältä: mjpaanan - kesäkuu 21, 2025, 22:00Itselläni on todennäköisesti hyvin epäortodoksisesti metodit jälleenlatauksessa.
1) Hylsyt pestään ultraäänipesurissa fairy tabletin kanssa
2) Hylsyt pestään toisen kerran pelkällä vedellä ultaäänipesurissa
3) Hylsyt kokosupistetaan RCBS holkilla
4) Hylsyt trimmataan ja jos jaksan niin putsaan nallipesät
5) Nallitus, ruuditus ja luoditus suoraan purkista.
Mitä voitelua käytät supistuksessa ja etkö pese sitä pois?
Unohtui tuosta työlistasta, mutta ihan perus RCBS:n supistusrasvaa/-litkua ja pesen ultraäänellä pois.
Oma jälleenlataus noudattaa tätä kaavaa:
1. Kaulasupistus bushing-holkilla ilman laajennuskaraa (Triebel-holkki). Joskus tulee satsi kerran ammuttua vierasta hylsyä, niiden supistus kokosupistavalla holkilla. Rasvana toimii Hornadyn vaha.
2. Pesu ultraäänellä ja metallipesuaineella, puhdistaa yleensä myös nallitaskut. Joku nallityyppi jättää inan verran karstaa nallitaskuun. Huuhtelu runsaalla lämpimällä vedellä ja kuivaus uä-korissa lämpöpuhaltimen päällä.
3. Pituuden mittaus ja ylipitkien lyhennys.
4. Käsinallitus (vaatisi kehitystä, nykyisten useiden eri nallivalmistajien kanssa pelatessa nallitustuntuma on aina hakusessa).
5. Valmiit hylsyt on odottamassa latausta jaoteltuna kantaleiman mukaan.
6. Ruudin annostelu Charge Masterilla, yleensä 30-100 kpl kerrallaan tarpeen ja kiireen mukaan.
7. Luoditus Triebelin BR luodittimella. Luodit Range/FMJ/OT-tyyppisiä, ampumamatka 100m hirvijuoksut ym. pystyammunta. Syksyllä metsästyslataukset kokokuparilla.
Tarkkuutta haetaan sen mikä on kevyistä tehdaspiipuista saatavissa, alle kulmaminuutin pyritään koko ajan ja latauskokeiluja tulee säännöllisesti kun luoti/ruutierä/hylsyerä/sää muuttuu.
Ippe69 lle, ensin alkoivat hylsyt halkeilemaan kaulalta, myös nopeushajonta lisääntymään. Jälkikäteen älynnyt että luodinasetuksen tiukkuusvaihteluakin. Hehkutus ehkä vielä hakusessa (lämpö, jäähdytys). Mutta samoihin aikoihin sitten otin 6,5crm käyttöön bushing holkilla supistuksen.
Mielestäni:Kasat taululla vaihtelee edelleen, nopeushajonnasta en ole päässyt eroon. Hylsyjen repeily vähentynyt. Sillä tässä herännyt ajatus, että pitääkö koko homma alkaa katsomaan alusta, jossain on lähtenyt menemään pieleen. Pääkalit on 6,5crm kahteen aseeseen ja 308win yhteen. Niin ja nopeana kommenttina vielä että Olipa virhe hehkuttaa varastosta muuten latausvalmiit hylsyt, nehän muutti mitoitustaan aika lailla, eli uusi hylsyntyöstö ennen lataamista, sekin kantapään kautta oppien ,)
Hylsyn kaulan halkeamiset viittaavat messingin kovettumiseen ja haurastumiseen toistuvien muokkausten seurauksena. Onko tuota hylsysatsia kierrätetty kuinka monta kertaa? Itsellä tätä alkoi esiintyä Sakon hylsyssä jotakuinkin 5 latauskerran jälkeen, jonka jälkeen tein kaikille hylsyille hehkutuksen. Vielä ei ole kokemusta että miten hyvin hehkutus onnistui ja tuliko sillä lisää elinikää.
Samalla optimoin kaulan muokkauksen minimiin, eli vaihdoin bushing holkkiin ja valitsen bushingin halkaisijan hylsyeräkohtaisesti niin, että kaulaa supistetaan vain sen 0,1 mm neck dension saavuttamiseksi. Laajennuskaraa ei tällöin tarvitse käyttää ollenkaan. Huom. hehkutuksen jälkeen tein ensimmäisen supistuskierroksen kokosupistavalla, sillä bushingilla ei tullut mielestäni riittävän suoria hylsyjä/patruunoita. Kaulasupistus on pulttilukossa ihan ok, itselataavat aseet eivät sitä kuitenkaan rakasta.
Sanoisin, että halkeilevat kaulat hylsyt joko kierrätykseen tai hehkutuksen.
Nopeushajonnasta (edit: ennemminkin kasan leviämisestä) epäilisin myös lataukseen sopimatonta ruudin nopeutta tai määrää. Onko ruutierä vaihtunut? Erien välillä on kuitenkin pienempiä tai suurempia eroja. Myös piippu voi olla tukkeessa, kuparoitunut, hiilirengas ahdistaa tms?
Lainaus käyttäjältä: Nor0 - kesäkuu 28, 2025, 11:15Ippe69 lle, ensin alkoivat hylsyt halkeilemaan kaulalta...
Tässä mielestäni kannattaa ensimmäisenä erottaa kaksi asiaa.
Tarkkuuteen vaikuttaa ensisijaisesti luoti/ruuti yhdistelmä ja jossain määrin latauspituus.
Kova väittelyn aihe täälläkin on ruutiannoksen määrän vaikutus. Itse en juurikaan siihen usko.
Yllämainitut asiat kun on kunnossa, niin hyvällä aseella ja ampujalla saa isonkin määrän laukauksia alle kulmaminuutin kasaan. Ja toisaalta alle kulmaminuutin kasaa ei vielä ole täällä(kään) kukaan esitellyt kun puhutaan min. 20 laukauksesta.
Tämä siis onnistuu ihan perus holkeilla täyssupistetuilla hylsyillä ilman mitään kikkailuja.
Nopeusvaihtelu ei näy taululla kun puhutaan 100 metristä, tai sen vaikutus on todella pieni. Tämä siis kun puhutaan täystehoisen latauksen normaalista, 15m/s vaihtelusta. Pitkällä matkalla toki vaikutusta tulee.
Nopeusvaihteluun ja hylsyjen kestoon hehkutus varmaan auttaa ettei se silti turhaa ole. Mutta en sieltä hakisi ratkaisua tarkkuusongelmiin ellei sitten haeta niitä viimeisiä milleja kasasta.
Vielä tarkennuksena tuohon ruutimäärään ja perinteiseen tikapuutestiin.
Jos todella pieni ruutimäärän vaihtelu vaikuttaisikin tarkkuuteen, niin se käytännössä tarkoittaisi että pieni lämpötilan vaihtelukin vaikuttaisi siihen koska se vaikuttaa samalla tavalla piippuaikaan. Samoin jos pidetään patruunaa kuumassa pesässä ennen laukaisua.
Itse pidän olennaisimpina ohjeina seuraavia; jos haluaa isoja muutoksia taululle, niin pitää tehdä isoja muutoksia lataukseen. Eli huomattava ruutimäärän tai latauspituuden muutos. Tai vielä parempi, luodin ja/tai ruudin vaihto.
Toinen ohje; testaa kunnolla! Yksittäisiä laukauksia on ihan turhaa analysoida eikä yksittäinen viiden laukauksen kasa todista mitään.
Ja tuolta teoriaa:
https://youtu.be/QwumAGRmz2I?si=-RR4vWeblY17QZvb
Tuolla on joitain tuloksia ammunnoistani, siitä voi itse päätellä onko tarkkuus riittävää vai ei https://www.takilta.fi/keskustelu/index.php?topic=25471.0
Lainaus käyttäjältä: LaukausOsuma - kesäkuu 28, 2025, 12:55Hylsyn kaulan halkeamiset viittaavat messingin kovettumiseen ja haurastumiseen toistuvien muokkausten seurauksena. Onko tuota hylsysatsia kierrätetty kuinka monta kertaa?...
Sellainen tulee vielä mieleen, että hehkutetun hylsyn kaula voi olla liiankin pehmeä ja/tai epätasaisesti hehkutettu, että siitä voi tulla hyvälläkin holkilla vino. Vastaavasti luodin asetus voi pehmeässä kaulassa mennä keturalleen, varsinkin jos supistetun kaulan ja luodin halkaisijoissa on liian suuri ero.
Kun patruunan vinous alkaa olla luodista mitattuna 0,15-0,20mm tai enemmän, niin tämä näkyy toisinaan taululla. Teoriassa pitäisi näkyä aina, mutta vinokin voi lähteä hyvin, joten vinojen metsästys osumia seuraamalla on hankalaa tai ainakin työlästä.
Olen kuitenkin huomannut jonkinlaisen korrelaation vinojen patruunoiden määrän ja kärpästen välillä. 2-3 vinoa patruunaa kymmenestä tekee taululla 1-2 kärpästä. Kun neljä osumaa on pienessä nipussa, niin viides voi heittää tuuman verran sivuun. Toki muuttujia ja virhemahdollisuuksia on paljon.
Tää on varmaan "väärin tehty" mutta tässä on viime vuodelta kun kisalataukseeni päädyin ja tein 3x10lks testin. Kasat pyritty parhaalla osaamisella laittamaan päällekkäin, 100m 30lks ja kasan koko 24mm (0.85moa)
Mutta tosiaan ei oo yhtä tulta rummutettu sitä min. 20lks vaan 10lks, käynti taululla ja otettu kuva ja sen jälkeen seuraavat 10lks jne. Ulkomuistista 10lks kasojen erilliset koot oli alle 0.5moa, 0.7moa ja 0.85 moa eli käytännös vika kasa levitti koko ryppään yhellä kärpäsellä tonne oikeelle siihen kokonaiskasaan, loput kasoista käytännössä mahtui sen vikan kasan sisälle
(https://uploads.tapatalk-cdn.com/20250628/4cb77edae203d26d926e246ecea41d64.jpg)
Sent from my ALT-NX1 using Tapatalk
Lainaus käyttäjältä: metsienmies - kesäkuu 28, 2025, 15:09Tää on varmaan "väärin tehty" mutta tässä on viime vuodelta kun kisalataukseeni päädyin ja tein 3x10lks testin. Kasat pyritty parhaalla osaamisella laittamaan päällekkäin, 100m 30lks ja kasan koko 24mm (0.85moa)
Mutta tosiaan ei oo yhtä tulta rummutettu sitä min. 20lks vaan 10lks, käynti taululla ja otettu kuva ja sen jälkeen seuraavat 10lks jne.
Jos viittasi minun kommenttiin kasan koosta, niin tuo on erittäin oikein tehty.
Ei ole mitään järkeä ampua putkeen 20 laukausta väreilynkään takia ja harvalla riittää keskittymiskykykään niin moneen hyvään laukaukseen.
Tuosta vielä jos haluaa helpottaa analysointia niin tältä foorumilta löytyy tulostettavia tauluja joissa on 0,1mrad ruudukko.
Oikein tarkkaan analyysiin pyrkivä ampuu sellaiseen ja lisäksi tulostaa yhden kalvolle niin on helppo tussilla merkitä osumat päällekkäin. Lisäksi siitä voi laskea, tai antaa sovelluksen hoitaa, mean radiuksen (=keskimääräinen säde? suomeksi).
Siinä ei yksittäinen virhe pilaa koko tulosta ja mielestäni paremmin kertoo latauksen hyvyydestä, mutta on toisaalta työläämpi laskea.
Miksi sitten tehdä tuollaista testiä?
Jos mietitään valintaa kahden latauksen väliltä.
Kuten yllä nähdään, 10 lks kasojen koko samalla latauksellakin vaihtelee suhteessa paljon ja jos molemmat käy hyvin niin eron löytämiseen tarvitaan oikeasti iso määrä laukauksia. Ja silloin erityisesti se keskimääräinen säde on parempi mittari.
Tai toisaalta kuten minun tapauksessa kun en hirveästi välitä onko joku lataus hieman parempi kuin toinen, en siis ala niitä viimeisiä millejä etsimään.
Ammun kerran tuon 20 laukausta niin tiedän oikeasti miten se käy ja jos tulee jotain ongelmaa tarkkuuden kanssa niin voin olla varma ettei se johdu ainakaan latauksesta.
Lisäksi tuolla saa nollattua oikeaan kohtaan.
5 tai jopa 10 laukauksen hyviä kasoja olen saanut sellaisillakin latauksilla jotka lopulta ei ole ollu kovinkaan hyviä.
Muuten olen sitämieltä, että 0,85MOA on 30 laukauksella oikein hyvä tulos. Itse en ole siihen pystynyt kertaakaan.
Laitetaanpa tuosta vielä vertailun vuoksi minun uusimman aseen koeammunta.
Siinä kävi samoin että ensimmäisten 5 laukauksen sisään olisi mahtunut kaikki muut. Eka laukaus selkeästi muita alempana ja taisi olla kolmas ylhäällä. Siitä kyllä huomasinkin että oli ampujan moka, mutta ensimmäinen mielestäni lähti hyvin.
Lopputulos 35mm 20 laukauksella. Aseena H&K MR308 ja itse ladattu 11g lockbase.
https://photos.app.goo.gl/F8yb7xFHL7ZGLSqN8
Itellä tuon testauksen pontimena oli Morgun King, hän ampuu myös ton 3x10 ja hänellä taisi olla keiteerinä kaikki kasat alle 0.5moa. Ammuin noi sellasella rastinopeudella, joten noihin kasoihin mahtu myös osittain ampujan virhettä sekä lämpöväreilyn vaikutuksia vs jos olis tyyliin minuuttitolkulla ampunut ja antanut jäähtyä ihan kokonaan.
Ite pitkälti lataustestit teen sillä että kokeilen sen suunnitellun käyttölatauksen molemmin puolin noin 0.3 grainin erolla pysyykö osumakeskipiste samana. Ja itseasiassa tuli mieleen että jos en ihan väärin muista, niin taisin peräti yhdistää tossa edellä mainitussa kuvassa nämä kaks testiä (eli ruutitesti sekä 3x10 lks testin) samaan säästääkseen aikaa ja komponenttia. Olin kaverin kans puhelimessa ton koko testauksen ajan niin en kaikkea laittanu itelleni ylös näin jälkikäteisajattelua varten. Nimittäin taisin hetken epäröidä kun toi eka kasa oli niin hyvä, että pitääkö sittenkin testata vielä pykälää matalampi ruutiannos ja ottaakkin se lataus käyttölataukseksi, mutta päädyin lopulta siihen etten testaa yhtään enempää
Latuspituustestiä en oo kumpaankaan piippuun tehny ollenkaan, kun on suoraan käynyt vaadittavalla tavalla, menee vain komponenttia, aikaa, rahaa ja piippuikää hukkaan nysvätä ne vikat millit pois.
Edit: olin onneks kaverille laittanut ääniviestiä kun laitoin noi kuvat niin tosiaan, tossa on 3x10 lks kasat ammuttu 41.5 grain, 42 grain (kisalataus) ja 42.5 grain annoksilla, n555, 6.5 creedmoor ja 136 scenar-l. Eli 30lks alle 1moa vielä 1 grain kokonaisruutierolla min/max