Kaiken teknisen kehityksen keskellä vuosikymmenten saatossa on itselle jäänyt ainakin yxi asia joka ei ole muuttunut.
Tuli mieleen kun pyörittelin käsissäni vanhaa 4 X B.Nickelin teräsrunkoista kiikariani hyllystä.Se on eka kiikari jonka olen aikoinaan ensi asentanut 222 Rem Sakon päälle. 1970-luvun alkupäässä.
Asekiikarin ensiasennus aseeseen.
Isävainajani oli melkos nuuka mies ja opetti ettei kiikarin ensiasennus kohdistuksessa saa mennä kuin 3 patruunaa.
150 m:n päähän valkoinen neliön muotoinen tausta jonka keskellä tähtäys piste.Vielä ristikko viivat keskipisteen kautta taustan laidasta laitaan.Piipun läpi tuo tausta näkymään keskelle ja sitten vielä silmän liikuttelu klo 6/9/12/15 ja tsekkaus että täsmälleen saman verran valkoisen neliön ulkopuolta näkyy jokaisesta kellon suunnasta piipun läpi sihdattuna.
Kiikarin tolpan/ ristikon siirto sitten valkoisen neliön keskellä olevaan tähtäyspisteeseen.
Kun silloisten kiikareiden suurennokset eivät mahdollistaneet osuman näkemistä.Eikun mittanauhan kanssa 150 m:n päähän mittaamaan ekan laukauksen korko / sivuero taulun ristikon pysty/ vaaka viivaan.
Tarvittavat naksut ja toinen laukaus. Ja sitten hienosäätö 3. laukauksella ja thats it.
En ole hankkinut kollimaattoreita / laser sightereita vaan tavalllaan kunnioittanut isävainajan muistoa ja jatkanut vanhaa tyyliä.Eli juuttunut 1900-luvulle.
Jopa kilvoitellut itseni kanssa kuinka lähelle saan tuon ekan laukauksen osumaan pelkästään piipun läpi tikistämisen ansiosta.
Joskus se on osunut jopa n.3 cm päähän,yleisimmin 10-30 cm päähän.
Nyky kiikarit tietty helpottaneet kun näkee osuman kiikarista ja säätää vain kiikarin tähtäyspisteestä osumapisteeseen.
Monien aseista avotähtäimet kadonneet.Ei ole huono jos olisi sellaiset kiikarinjalat joista näkyy avotähtäin läpi.2 hirveä ampunut alle 10 m:n päästä ja niisä tilanteissa olisi ollut hyvä jos avotähtäimet olisi näkyneet.
Eli mennään näillä edelleen.
Timppa
Mulle on pari kollimaattoria ajautunut erilaisten romukasojen mukana. Viimeiksi kun yritin toisella noista säätää uuden kiikarin kohdalleen, niin tulos oli, etten osunut A4 kokoiseen tauluun 100 m päästä. Siirryin takaisin sinne viime vuosituhannelle. Eli tähtäsin piipun läpi, jolloin olikin sitten jo melko liki kohdallaan. Ainakin oman kokemuksen mukaan melko turha laite tuollainen kollimaattori, jos ei pärjää piipun läpi tähtäämiselle. Vai onko minulla vaan huono yksilö?
Monesti vika löytyy käyttäjästä noissa teknisissä apuvälineissä. Piipunläpi 25m-50m on aika varma peruskeino. Aikoinaan tuli kokeiltua Laser Devicen laserkohdistinta joka tuli piipunpäähän niin kun sen sääti ensin kohdalleen niin kyllä tähtäimen silläkin sai tauluun.