En ole edelleenkään saanut aikaiseksi N170n testejä. Ensimmäisen purkkini myin pois ennen yhtä Simo Häyhä -kisaa kun oli varma tieto että "N170n valmistus on lopetettu" ja kaverit tarvitsi kisalatausta varten purkillisen N170:stä. Uutta en ole hankkinutkaan. Viime viikolla ostin sitten heräteostoksena N570:stä purkin kun sitä kerrankin sattui aseliikkeestä löytymään.
Mitä kokemuksia ovat kokeneemmat näistä ruudeista 338 Lapuassa saaneet ? Vanhalla palstalla oli muistaakseni jotain tietoa jonka mukaan N170:llä saisi vähän tarkempia latauksia ja N570:lla enemmän vauhteja. Jompikumpi sotki piippua ihan urkalla mutta en muista kumpi.
Eli laittakaas näiden ruutien etuja ja haittoja tietoon. Itse lataan toistaiseksi N560:llä eikä siinä ole ongelmia mutta vähän enemmän vauhtia voisi aina ottaa :-)
Omat kokemukset rajoittuu N-165 ja N-570 ruuteihin 338LM:ssä
Eroja
[[size=150]+ N-570 Turvallisilla paineilla yli 900m/s lähdöt. (Oma käyttölataus 916m/s +20c, ilman mittään ongelmaa)Kuumissakaan olosuhteissa ei paine ongelmaa.[/size]
+ N-165 Lähes puolta parempi tarkkuus kuin N-570. Erittäin pieni nopeushajonta.
+ N-165 Ei sotke piippua.
+ N-165 Helppo ladata. Pienet jyvät ei tuota triclerissä ongelmaa.
+- N-570 riittävän tarkka 1400m asti.
- N-165 Hylsyt kestää max 4kertaa monesti vain 2-3 latauskertaa priimakunnossa. Hylsyihin tulee hiusmurtumia.
- N-165 Lähtöjä ei saa taulukkolatingeilla yli 900m/s.(Lock base)
- N-570 Sotkee piippua.Tämä ei tosin vaikuta tarkkuuteen.
- N-570 Karkeat jyvät tekevät lataamisesta mekaanisilla vehkeillä hidasta.
- N-570 Lämpötilaherkkä. Noin 1ms/1c.
- N-570 Hyvin herkkä luodin asetussyvyyden pienellekkin muutokselle. (Vastaavaa en ole kokenut N-165lla)
Näistä päädyin itse N-570 llaan turvallisuutensa takia.
Jos valita saisi minkä vaan ruudin, niin sitten ei kumpikaan näistä vaan RP-15.
Tässä joitakin havaintoja omien N170 ja N570 kokeiluiden osalta.
- Luulin että N170 olisi "tarkempi", mutta ememmän testattuani asiaa en voi kovin varma olla asiasta. Tokin moni asia on muuttunut, mutta välillä, joten tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisa. Molemmilla ruudeilla olen päässyt käyttölatauksessa 900m/s 0.5MOA tarkkuuteen helposti: "ruutia siten että vahti on 900m/s ja kuula rihloissa kiinni"
- Olen kuullut että kasamiesten suosikki olisi N165 tarkkuuden suhteen. Nammon asiantuntijat ovat myös sitä mieltä, että "N170 ja N570" ovat liian hitaita 338LM:lle.
- Mä tunnustan myös valittaneeni N570sestä likaantumisen osalta, ja tottahan se on. Paskaa piippu enemmän. Mutta N570 opetti mulle myös sen, että mitä sitten vaikka piippu on paskainen? Käynti "parani" 0.7-0.8MOAsta takaisin 0.5MOAan kun lopetin yleisten käsitysten mukaan aseen kunnollisen putsaamisen vähintään Forrestilla.
- Kyytejä N570:llä saa. Kannun voi heittää täyteen ja silti sen pitäisi olla turvallinen. Järki silti mukan ja kehittelyt ohjeiden mukaan. Nopeudet hyvin linjassa QL 3.3sen kanssa, kunhan vain on muistanut kalibroida aseen tiedot tarkkaan ohjelmassa.
- Lämpötilaherkkää N570 on, mutta ei sen ihmeellisempää kuin N170 - 0.9-1m/s.
- RCBSn Charge Masterilla ruuti annostuu automaattisesti ja yksi ruutijuvä sinne tai tänne ei tee suvea eikä talvea. Tosin RCBS tekee vain pari annostusta sadasta 0.1-0.2gr pieleen, muut osuvat kerralla kohdalleen.
Nykyään N570 on mun valinta 338LMssä, lähinnä siitä syystä että sillä homma toimii ja sitä sattuu olemaan kellarissa muutama kilo.
Lainaus käyttäjältä: MSa
"- Olen kuullut että kasamiesten suosikki olisi N165 tarkkuuden suhteen. Nammon asiantuntijat ovat myös sitä mieltä, että "N170 ja N570" ovat liian hitaita 338LM:lle. "
Tuli taas tänään todennettua että N570 on muutoin ok ja jopa hyvä ruuti 338LM:lle, mutta palonopeus on tosiaan aavistuksen liian hidas. Kaveri vierellä naureskeli 0,6metrin tulilieskaa piipun päässä. Selkeiten asia näkyy kylmästä piipusta ammuttaessa, jolloin ilmeisesti läheskään kaikki ruuti ei pala piipussa. Lähtöihin kylmän piipun ja siitä seuraavien laukausten väliin tulee 10-20ms ero. Esim tänään kylmä piippu 907m/s seuraava 927m/s. Lämpimästä piipusta ka 927m/s +2c lämmössä.
Kun olen vastaavasti hämärässä syys/talvi-illassa ampunut N165:lla ladatuilla paukuilla niin tuloksena on puhdas pöläys.----> Kaikki ruuti palaa jo piipussa. Näin käy vaikka kyseessä olisi tappilataus.
Lähinnä paineongelmien takia, en kuitenkaan viitsi N165 sta alkaa käyttämään 16,2g luotien kanssa. Oma lopputulema on että N165 on huippu ruuti 338LM:lle jos luodin paino on alle 16,2g. 15g Naturaliksiin todella hyvä ruuti. N165 on siis hieman turhan nopeaa 16,2g luodeille jos niistä halutaan lähtöjä yli 900m/s.
Vastaavasti N570 on hieman liaan hidas, mutta turvallinen käyttää ta latauksena kelissä kuin kelissä. Tuo tulilieska ongelma pimeällä tekee siitä vähemmän hyvän todellista sotatilakäyttöä ja metsästystä aatellen. Kun parempaakaan ei kaupan ole niin N570:llassa pysytään.
Pitäisikö koittaa N560:llaa??
Itse lataan 338LM:ää N560:llä ja hyvin toimii. Tappilataus kyllä mutta ei ole ollut ongelmia suuliekistä kylmällä tai palamisesta tms.
Mikä on nokeamisen aste N560:lla? Olen pitkään ihmetellyt omia ja muutaman muun ylikovia lähtöjä n570:lla. Useammassa tapauksessa syyksi on osoittautunut palanut ylimenokartio, joka nappaa hiiltä itseensä eikä lähde normaali puhdistuksella pois. Kolvaamalla tai hiomatahnalla ja vfg tulpin kylläkin. Kyseisen käsittelyn jälkeen omat lähdöt putosivat 20m/s ja painekäyrä muutui loivemmaksi.Oma piippu ei kuparoi juurikaan edes tuon ylimenokartion kohdalta, joten syyllinen näyttäisi olevan juuri hiili. Nyt lähdöt 882m/s +7c. Viikkoa aiemmin sama keli ja sama lataus ja sama paikka, ennen ylimenokartion kiilloitusta lähdöt 899m/s.
Kaikista hitaista ruudeista toki nokea kertyy, mutta N-570 näyttäisi olevan kunigasluokkaa tässä asiassa. Vaikka piippua jynsäisi kuinka, niin hiilen tulo ei lopu täysin. Latauksen vakionnin kannalta kyseinen asia ei ole mielestäni ollenkaan hyvä asia.
Oppia kertynyt vuosi lisää.
Mulla takana on nyt 200laukausta N570:llä ilman kikkailuita aseen kanssa. Piippua puhdistettu ampumaradan jälkeen parilla öljtypolla, muutamalla pronnsiharjan sutasulla ja homma hyvä. ER:n ja muutaman muun ylinopeusongelmien vuoksi tulkkasin oman piipun vaikka nopeudet oli just eikä melkein ok. Aivan aavistus ylimenon päässä "ahdistusta" jos oikein kuvitteli. Näytin 000-villaa VFGtulpassa pari minuuttia ja putsaus päälle. Ei ahdista enää ja homma hyvä. Mustaa aseesta tulee putsattaessa juuri niin kauan kuin jaksaa sitä kihnuttaa, mutta mitä sitten? Ei ahdista, nopeudet kohdallaan ja käynti oli vähintään kiitettävää viimeksi radalla.
Musta N570 on ihan ok eväs 338LM:lle, saatavuus ok, saa kyytejä jos tahtoo ja ei oikein voi ladata vaaralliseksi saakka. Rantapallo on lisäksi hauska piipun suulla rauhan-aikana. (:
Ylimenoa kannattaa ja pitää putsata huolella - tää on vanha kiväärimiesten totuus.
Tuosta ylimenon kihnuttamisesta / "määräaikaiskolvauksesta" joku voisi tehdä palstalle kuvareportaasin, koska läheskään kaikille ei ole tuttu operaatio. Itselleni ei ainakaan ole, vaan on pärjätty NH3 / Barnes CR-10 / aseöljy / pronssiharja - linjalla ainakin tähän asti.
Omista N570 nopeusmittauksista en viitsi mainita ettei tule taas sanomista :lol:
Lainaus käyttäjältä: JRu
Ilman kuvia mielikuvitus kehittyy, alla karkee prosessi
- 338LM:ssä käytän 9mm / 9,3mm VFG:n tulppaa
- kaksi tulppaa peräkkäin ja mutteri päähän (VFG orig adapteri)
- aivan ohuelti 000 teräsvillaa huopakolvin pintaan
- reilusti öljyä ja paskasolventtia kolviin ja piippuun.
- Pitää olla sopivan tiukka mutta ei hulllun.
- puikonohjurin kanssa kihnuttaan muutama kymmenen vetoa ensimmäistä 15cm matkaa
- sitten 10 vetoa koko piipun matkalta
- putsaus päälle ja tulkkaus hävisikö "ahdistus".
MSa
Sori nyt mä nakkaan tävän viestin vaikka en omistakaan 338 Lapuaa.
Jollain jenkkisaitilla löysin saman ilmiön selityksen että 338 Lapuassa N165 toimii hyvin. Siinä tosin käsiteltiin 50BMG ja muita samaan luokkaan kuuluvina. Kyselin paljon yksityiskohtia mutta piru kun mä googlasin sen aikoinaan enkä millään löydä sitä uudestaan linkitettäväksi. Yritän löytää tämänkin jälkeen. Kokeeseen oli ottanut osaa Yhdysvaltain armeijan ampujat mutta info oli toisesta lähteestä. Anyway pointti oli se, että jokaisella kaliperilla on ns. kriittinen massa, eli kaliperi, piipun pituus ja siihen sopiva ruuti. Sen mukaan VV N165 oli sen verran nopeaa/hidasta tavaraa (ja ensin muut ruudit), joka paloi täydellisesti juuri ennenkuin luoti jätti piipun antaen tälle kohtuullisen nopeuden ja siten hyvän osumatarkkuuden. Sen sijaan 500- sarjalaiset ja N170 oli taas liian hitaita pidemmillekin piipunpituuksille. (Siinä mainittiin yksi Norman ruuti, joka oli nopeudeltaan läheltä N165 ja N170 välissä, mutta en sitä enää muista mikä se oli, koska Normaa en ole koskaan käyytänyt, paitti hylsyjä jotka on ihan ok.) Englannintaitoni ei ole mitenkään erityistä, mutta sain sen käsityksen, että ruudin pitää "palaa loppuun" viimeistään n. 10cm ennen piipun loppua. Tästä nimenomaisesta syystä N165 ruuti helposti tekee etenkin 250gr luodilla hylsystä selvää koska paine piipussa on suuri kun kaikki ruuti palaa putkessa. Jos taas ruuti on hitaanpaa, se toimii suihkuturbiinin tavoin, ja työntää yhä palaessaan piipunsuusta lentävää luotia usein vähän vinoon koska painesuihku kaikkia ennakkoajatelmia vastoin EI syöksy piipusta tasaisena virtana koska osu ruutihippusista mm. syttyy piipun matkalla eikä hylsyssä. Ei paljoa, mutta riittävästi, että esimerkiksi 300 metrin matkoilta ero on nähtävissä. Purkautuva paine aiheuttaa siten nutaation kaltaisen ilmiön luodin lentorataan, joka vielä korostuu pitkillä matkoilla luonnollisesti. 100-200 metriä ei niin radikaalisti. Ihan järkevää on, että N165 on tarkan ampujan ruuti, koska se palaa riittävän lähellä nollapistettä piipussa, ja etenkin koska niin kauan kuin luoti on piipussa, se toimii "tulppana" joka tasaa paineen takanaan. On myös väitetty, että aseen piipun rihlaus vaikuttaa osaltaan siihen, miten ruutikaasut vaikuttavat piipusta irronneen luodin lentorataan. Kuten tunnettua on, piipun suun kruunauksella on myös suuri vaikutus. Jos se on edes millin kymmenesosan pielessä, se vaikuttaa osuntaan. Samoin jos äänenvaimennin on vinossa, sekin vie käynnin. Käytännössä on siis sama ilmiö, että se painesuihku luodin takana ei ole enää "suorassa".
Yritän löytää sen saitin uudelleen ja linkittää se alle.
Mä nyt en osannut varmaan tätä selvästi selittää, mutta kai ymmärrätte kuiten mitä ajan takaa tällä käännöksellä?
Kaiken mukaan se Norman ruuti joka siinä mainittiin oli hyvä ruuti isolle kaliperille, ja N165 on tunnetusti erittäin tarkka ja hyvä ruuti magnumeille. Omakin 7mm Rem Mag käy tavattoman hyvin ko. ruudilla, vaikka koko pyssy on ihan petaamaton. Ilmeisesti siis N165 on hitain ja järkevimmin käytettävissä oleva ajoaine isoihin magnumeihin, vaikka se tietysti nopeudellaan aiheuttaakin hylsyn voimakasta rasitusta. Mä olen sen verran kysellyt ympäriltäni tietoja ja kerännyt tietoja että uskon ainakin sen, että A/ mä tiedän asioita jonkin verran ja B/ed. main. selitelmässä on ainakin jotain aitoa.
Lukemani jälkeen itse jäin miettimään kyllä sitä asiaa, että jos asia on tosiaan näin, niin silloinhan piipun pidentäminen esim. sen 10 cm tuottaisi paremman osunnan? Tästä ei kuitenkaan puhuttu mitään. Jos tosiaan käynti paranee sillä 4 tuumaa pidemmällä piipulla, on tää ok, mutta jos ei, siinä ballistiikassa on tod. näk joku muukin ominaisuus, jota ei olla vielä tutkittu. Itse en em. selitystä ihan täysin niele.
Tai on tutkittu varmaan kyllä, mutta ei osata nyt tähän suoraa yhdistää. Olen yrittänyt pitkään miettiä tähän ratkaisua mutta en ole keksinyt mitään tähdellistä. Kenties te osaatte. Yhteenvetona voi sanoa, että vaikuttaa siltä, että hyvän osunnan edellytyksenä, että ruudin ON palattava loppuun juuri ennen piipun suuta, ja vieläpä tasaisen kiihtyvästi.
500-sarjan ruudithan on terästetty nitroglyseriinillä, joten ruuti kaiken järjen mukaan "purskahtaa" kun taas 100-sarjan ruuti palaa tasaisemmin. Tällä saattaisi olla jotain tekemistä sen kanssa, että 500-sarjalainen ei välttämättä ole niin tarkka kuin 100-sarjalaiset. Ainakin kaikki tuntemani kasa-ampujat on kironnu 500- sarjan pohjamutiin. Olen saanut sellaisen käsityksen, että ruudin pitää siksi palaa progressiivisesti (tietysti) ja tasaisen progressiivisesti kiihtyen, vähän kuin lähtisi autolla tasaisesti kiihdyttämään kohti huippunopeutta. Näin olen ymmärtänyt että hyvä osunta löytyy.
Noi niinkun käytännön tasolla on myös todettava, että koska 500-sarjan ruudissa on suurempi suuliekki, niin tietysti on järkevämpää siirtyä N165:een. Se kuluttaa hylsyjä enemmän, mutta noin käytännön tasolta sille on perustelunsa. Bonuksina ovat siten parempi osumatarkkuus ja pienempi suuliekki, miinuksena hylsyjen lyhyt käyttöikä. Ja tosiaan, 338 Lapua on todella kallis ammuttava katsoopa asiaa miltä kantilta tahansa.