Tervehdys,
Olen tässä jo jonkin aikaa paininut parin ongelman kanssa radalla. Ensimmäinen ongelma on että piippu hyppää laukauksessa vasemmalle ja ristikko on noin 2 metriä ohi taulusta 150 metrillä laukauksen jälkeen. Sanomattakin on selvää että tähtäinkuva on menetetty kun noin käy. Olen koittanut saada kropan suoraan aseen taakse, mutta se ei ole tuntunut auttavan. Ohessa on pari video klippiä takaa ja sivulta jos joku niistä näkisi jotain. Tuo piipun siirtyminen on niin raju että se näkyy tuosta takaa kuvatusta videosta.
Toinen ongelma minkä kanssa painin on kasojen koko. Muutama vuosi sitten ammuin vielä muutaman sentin kasoja 150 metriin, mutta nykyään ne on ennemminkin tuplat ja en ole kovin tyytyväinen noihin. Vaihdoin aseeseen (sako 75) pari vuotta sitten uuden tukin (kkc) ja petasin sen. Samalla aseseppä lyhensi piippua 5-6cm, koska halusin paremman tasapainon aseeseen vaimentimen kanssa. Piipun pituus tällä hetkellä on 48cm.
Olen koittanut jo seuraavia juttuja mutta ne eivät ole auttaneet.
- Vaihdoin vanhan tukin takaisin
- Ampunut pusseilta, bipodilla ja penkistä
- Koittanut kropan vinoon ja suoraan
- Ampunut eri latauksien kanssa
Pari juttua mitä ei ole vielä kokeiltu
- Ampua ilman vaimenninta
- Puhdistaa vaimennin jollain kemikaaleilla tai UÄ-pesulla
- Ampua eri aseella (uusi on tulossa kohta)
Ohessa linkki klippeihin https://photos.app.goo.gl/yTB6SP64MEeZkXgs7
Kaikki ideat otetaan kiitollisena vastaan.
Pari ajatusta.
Onko tuossa asennossa hyvä olla? Videosta ja kuvasta jää fiilis, että ampumapaikka on liian lyhyt, jalat kiinni takaseinässä ja bipodi meinaa silti tippua reunalta.
Toinen on, että bipodi hyppää kovalta betonilta tosi herkästi. Joko kumimattoa alle tai sitten siirryt vaan ampumaan hiekalta ja hierot bipodin jalat hiekkaan. Samalla saat "pituutta ja rentoutta" asentoon.
Onko tukki tiukasti olkapäätä vasten? Pidätkö tiukasti aseesta kiinni? Miten lataat bipodin?
Yksi mitä voi kokeilla on, että käännät kehoa enemmän piippulinjan oikealle(/vasemmalle) puolelle. Jopa reilusti liioitellen, jossain vaiheessa pitäisi tulla tilanne että rekyylikäyttäytyminen muuttuu.
Äkkiä en usko, että kyseessä on ase vaan ampumatekniikka. Kylmätreeni on myös ihan oikea ja toimiva juttu.
Tarkoittaako eri latausten kokeilu eri ruutimäärää? Kokeile vaihtaa luotia tai ruutia, ne tekevät isoimmat erot kasaan. Jos piippua on pätkitty ja vaimennin lisätty, värähtelyt sun muut muuttuu varmasti.
Muuta asento vinoksi, jalat 30 astetta vasemmalle ja oikeaa polvea voi vähän koukistaa jos se tuntuu luontevalta. Ite en ole koskaan ollut suoran asennon kannattaja koska ase ei asetu luontevasti ampujan jatkoksi kuten vinossa asennossa tapahtuu.
Asento makuulta pitää olla niin luonnollinen ja luonteva että siinä asennossa voi tarvittaessa vaikka torkahtaa tai viettää samassa asennossa pitkiä aikoja. Silloin keho lepää rentona lavettina kiväärille ja toistettavuus on helpompaa kun väkisin väännetyssä suorassa asennossa. Vinossa asennossa voi vielä hienosäätää kulmaa niin että tähtäinkuva säilyy, tai on lähellä kohdetta, laukauksen jälkeen.
Lainaus käyttäjältä: MTä - elokuu 19, 2023, 15:49
Pari ajatusta.
Onko tuossa asennossa hyvä olla? Videosta ja kuvasta jää fiilis, että ampumapaikka on liian lyhyt, jalat kiinni takaseinässä ja bipodi meinaa silti tippua reunalta.
Toinen on, että bipodi hyppää kovalta betonilta tosi herkästi. Joko kumimattoa alle tai sitten siirryt vaan ampumaan hiekalta ja hierot bipodin jalat hiekkaan. Samalla saat "pituutta ja rentoutta" asentoon.
Onko tukki tiukasti olkapäätä vasten? Pidätkö tiukasti aseesta kiinni? Miten lataat bipodin?
Yksi mitä voi kokeilla on, että käännät kehoa enemmän piippulinjan oikealle(/vasemmalle) puolelle. Jopa reilusti liioitellen, jossain vaiheessa pitäisi tulla tilanne että rekyylikäyttäytyminen muuttuu.
Äkkiä en usko, että kyseessä on ase vaan ampumatekniikka. Kylmätreeni on myös ihan oikea ja toimiva juttu.
No onhan tuo mulle 10cm liian lyhyt paikka mutta minkäs teet. Oon ampunut myös tuosta hiekalta silloin kun muita ei ole paikalla, mutta ei se muistaakseni korjannut ongelmaa.
Tuota kehon laittamista enemmän vinoon pitää kokeilla ja se varmaan olisikin luonnollisempi asento. Hassua että kaikki videot aiheesta opettaa nimenomaan olemaan suorassa aseen takana.
Lainaus käyttäjältä: HxM - elokuu 19, 2023, 17:43
Tarkoittaako eri latausten kokeilu eri ruutimäärää? Kokeile vaihtaa luotia tai ruutia, ne tekevät isoimmat erot kasaan. Jos piippua on pätkitty ja vaimennin lisätty, värähtelyt sun muut muuttuu varmasti.
Joo, kokeilin muuttaa ruutimäärää kun lataus oli melkein maksimit mitä olin käyttänyt. Se oli kyllä aiemmin toiminut vaimentimen kanssa ja ajattelin just että tuo piipun lyhentäminen on aiheuttanut tarpeen latauksen muuttamiseen.
Bipod Betonin päällä on usein melko haasteellinen, no sehän tuossa jo vinkattiin.
Jos videosta näkee oikein, niin kahvasta on aika hento ote (kuten nykyään jokapuolella neuvotaan) mutta kokeileppa ihan kunnon ote, jolla hallitsee rekyyliä
Aseen ja patruunan käynnin selvittämiseksi, voisi auttaa kokeilla, että käykö tiukkaa kasaa 100m ja hiekkapussien päältä?
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - elokuu 19, 2023, 19:04
Muuta asento vinoksi, jalat 30 astetta vasemmalle ja oikeaa polvea voi vähän koukistaa jos se tuntuu luontevalta. Ite en ole koskaan ollut suoran asennon kannattaja koska ase ei asetu luontevasti ampujan jatkoksi kuten vinossa asennossa tapahtuu.
Asento makuulta pitää olla niin luonnollinen ja luonteva että siinä asennossa voi tarvittaessa vaikka torkahtaa tai viettää samassa asennossa pitkiä aikoja. Silloin keho lepää rentona lavettina kiväärille ja toistettavuus on helpompaa kun väkisin väännetyssä suorassa asennossa. Vinossa asennossa voi vielä hienosäätää kulmaa niin että tähtäinkuva säilyy, tai on lähellä kohdetta, laukauksen jälkeen.
Tää on varmaan paras idea kokeilla ensin. En itsekkään pidä tuota suoraa asentoa täysin luonnollisena ja tuossa silmää ei meinaa saada riittävän lähelle kiikaria että näkisin hyvin. Joudun vähän kurottamaan päätä eteenpäin, mutta kiikaria ei saa enempää taaksepäin vaan se on niin takana kuin mahdollista.
Aion kyllä kokeilla myös tuota vaimentimen poistoa josko se parantaisi kasaa. Piipun siirtymiseen se ei varmaan vaikuta.
Lainaus käyttäjältä: cheeb - elokuu 19, 2023, 20:29
Bipod Betonin päällä on usein melko haasteellinen, no sehän tuossa jo vinkattiin.
Jos videosta näkee oikein, niin kahvasta on aika hento ote (kuten nykyään jokapuolella neuvotaan) mutta kokeileppa ihan kunnon ote, jolla hallitsee rekyyliä
Aseen ja patruunan käynnin selvittämiseksi, voisi auttaa kokeilla, että käykö tiukkaa kasaa 100m ja hiekkapussien päältä?
Joo ei ole mikään super jämäkkä ote joten sitä voi varmasti koittaa myös. Olen kyllä yksittäisiä sarjoja ampunut penkistä pussien päältä eikä se muistaakseni pahemmin auttanut.
Lainaus käyttäjältä: MTä - elokuu 19, 2023, 15:49
Onko tukki tiukasti olkapäätä vasten? Pidätkö tiukasti aseesta kiinni? Miten lataat bipodin?
Työnnän kropan aseen kohotetun perää vasten, siinä samalla tulee ladattua bipodia mikä näkyy musta tuossa videolla myös. Kyllä mä vedän aseen perää kädellä myös olkapäätä vasten mut en mitenkään kauhean kovaa. Ehkä sitä voisi kokeilla vetää vähän jämäkämmin.
Itse painin hieman samanlaisten ongelmien kanssa tänä vuonna alkukesän. Jostain syystä 0,5mm latauspituuden kasvatuksella viime vuoteen verrattuna oli aikamoinen vaikutus taululla. Myös melkoinen ahaa elämys syntyi kun alkoi oikeasti pitämään pistoolikahvasta kunnolla kiinni, ja ennenkaikkea niin oudolta kuin kuulostaakin, reilusti bipodin jalkoihin lisää pituutta. Olen tässä Frankin kanssa tismalleen samaa mieltä, ei todellakaan tarvitse päästä niin alas makuuasennossa kuin mahdollista https://www.youtube.com/watch?v=Y_Bsp2eVM70
Aseen pidosta ampumisen aikana, oma ote on sellainen että lukitsen aseen osaksi kehoa. Jämäkkä puristus kahvasta, aseen veto olkapäähän, poski tukevasti perän päällä ja työntö tai veto bipodin suuntaan riippuen tilanteesta.
Hengitystekniikka niin että hengitän tasaisesti, kun asento on kunnossa ja ase lukittuna niin hengitän keuhkot tyhjäksi ja laukaus lähtee juuri ennen sisään hengittämistä. Jos tulee viive laukaisuun kuten tuulenpuuska niin en jää pidättämään hengitystä vaan löysään sormen liipasimelta ja uusi yritys seuraavalla palkeiden tyhjennyksellä. Itselataavalla makuulta ampuessa jos asento on kohdallaan niin jokaisen, tai vähintään joka toisen uloshengityksen jälkeen pamahtaa. Silloin ase tekee hengityksen aikana pystysuuntaista liikettä ja uloshengityksen aikana tähtäinkuva nousee tähtäyspisteeseen ja jää siihen siksi aikaa että laukaisu lähtee rennosti.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - elokuu 20, 2023, 07:21
Hengitystekniikka niin että hengitän tasaisesti, kun asento on kunnossa ja ase lukittuna niin hengitän keuhkot tyhjäksi ja laukaus lähtee juuri ennen sisään hengittämistä. Jos tulee viive laukaisuun kuten tuulenpuuska niin en jää pidättämään hengitystä vaan löysään sormen liipasimelta ja uusi yritys seuraavalla palkeiden tyhjennyksellä. Itselataavalla makuulta ampuessa jos asento on kohdallaan niin jokaisen, tai vähintään joka toisen uloshengityksen jälkeen pamahtaa. Silloin ase tekee hengityksen aikana pystysuuntaista liikettä ja uloshengityksen aikana tähtäinkuva nousee tähtäyspisteeseen ja jää siihen siksi aikaa että laukaisu lähtee rennosti.
+1
Itsellä lisänä ampumatekniikkaa harjoitellessa korostettu jälkipito.
Tässä videossa on minusta yksi parhaista kuvista miten asento ja hengitys vaikuttaa tähtäinkuvaan. Koheltajan mainitsema pystysuuntainen liike näkyy tosi hyvin.
https://youtube.com/watch?v=DbM70ehJ6Tw (https://youtube.com/watch?v=DbM70ehJ6Tw)
Aika näppärä vekotin tuo kiikarikamera! Tuolla pystyy hyvin demoamaan näköjään eri juttuja ja ero on aika selvä tuossa noiden asentojen välillä.
Mun pitää ite kans kokeilla enemmän tuota hengitystekniikkaa ja miten se vaikuttaa tähtäinkuvaan. Ehkä siitä saa kans vinkkejä siitä miten asentoa voisi korjata.
Lainaus käyttäjältä: SaraJani - elokuu 20, 2023, 06:33
Itse painin hieman samanlaisten ongelmien kanssa tänä vuonna alkukesän. Jostain syystä 0,5mm latauspituuden kasvatuksella viime vuoteen verrattuna oli aikamoinen vaikutus taululla. Myös melkoinen ahaa elämys syntyi kun alkoi oikeasti pitämään pistoolikahvasta kunnolla kiinni, ja ennenkaikkea niin oudolta kuin kuulostaakin, reilusti bipodin jalkoihin lisää pituutta. Olen tässä Frankin kanssa tismalleen samaa mieltä, ei todellakaan tarvitse päästä niin alas makuuasennossa kuin mahdollista https://www.youtube.com/watch?v=Y_Bsp2eVM70
Tuota korkeampaa asentoa voisi kanssa kokeilla. Mullahan on tuossa videolla bipodi about matalimmassa asennossa ja ainakin tuossa käy niin että perä on solisluuta vasten. Ehkä nostamalla asentoa hieman saisi sen perän pois siitä luun päältä ja paremmin siihen kainalokuoppaan? Pitää hieman kylmäharjoitella tuota.
Jälkipito +1
Usein kysytään miksi jälkipito?
Jälkipito on se hetki kun tehdään nopea analyysi ammutusta laukauksesta, jonka perusteella voidaan tehdä korjaukset seuraavalle laukaukselle.
Omalla kohdalla jälkipidon aikana, joka kestää tilanteesta riippuen sekunnin murto-osista pariin sekunttiin, teen pikaisen analyysin suoritetusta laukauksesta. Tuliko osuma, karkasiko laukaus kasasta, siirtyikö ase rekyylin seurauksena, siirtyiko osuma samalla, oliko asennossa korjattavaa, onnistuiko hengitystekniikka, tuntuiko että jotain oli pielessä jne. En toki kaikkia käy läpi mutta jälkipidon aikana joku asia usein nousee esille ja on mahdollisuus tehdä korjaukset seuraavalle laukaukselle.
Ampuma asentoa hakiessa ja treenatessa on hyvä tehdä muutamia testejä asennon aikana. Kun tähtäinkuva on otettu, laita silmät kiinni 10-15sek ajaksi ja avaa, jos tähtäinkuvaan tuli muutoksia, korjaa asentoa. Toinen mitä teen välillä on tähtäinkuvan ottaminen, silmät kiinni 5sek ajaksi, laukaus ja jälkipidon kohdalla silmät auki ja taas pikainen analyysi jälkipidon kohdalla ennen kun puretaan asento tai otetaan uusi tähtäinkuva.
Monet tekee asiat toisin ja näkemyksiä on erilaisia, nämä on niitä menetelmiä jotka on toimineet mulla ja yllättävän monilla joita on opastanut harrastuksen alkumetreillä tai solmukohdissa. En ole huippuampuja, en kouluttaja tai asiantuntija, ihan tavallinen kylätason ampuja joka joskus onnistuu suorituksessa, usein ei.
Monta kertaa noita kameroita miettinyt, mutta en mitään muuta sillä rintamalla olekaan saanut aikaan. Melko hyvä olisi noita omia ampumisia jälkikäteen analysoida, jos olisi tuollainen kamera, joka kuvaa kiikarin läpi, sekä samaan aikaan toinen kamera, joka tallentaa ympäristöä, tarkoittaen siis tuuliolosuhteita. Jälkeenpäin nuo pystyy sitten tahdistamaan ihan laukauksen mukaan. Varsinkin tuo tuuli muuttuu niin nopeasti ja on ohi taas hetkessä.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja - elokuu 20, 2023, 10:41
Ampuma asentoa hakiessa ja treenatessa on hyvä tehdä muutamia testejä asennon aikana. Kun tähtäinkuva on otettu, laita silmät kiinni 10-15sek ajaksi ja avaa, jos tähtäinkuvaan tuli muutoksia, korjaa asentoa.
Mulla ei ole kyllä koskaan ollut ampuma-asento niin hyvä etteikö se tähtäinkuva siirtyisi hieman tällaisen aikana. Toki on iso ero siirtyykö se tähtäinkuva sentin, kymmenen senttiä vai metrin, mutta vaikea kuvitella että ase ei siirtyisi vähääkään jos ase ei pelkästään lepää kasatukien päällä vaan siitä pidetään lihasvoimin kiinni. Paljonko Koheltajalla on hyväksyttävä siirtymä, vai onko millikin liikaa?
Niin vähän kuin käytännön aseenkäytössä pääseekin ampumaan loistavalta tuelta kaikessa rauhassa, tuntuu silti että olisi hyvä opetella se homma tarpeeksi hyvin. Ainakin itselläni ampumatekniikka on aika itseopittua ja vaikka sillä nyt sub-MOA pääsee hyvällä aseella ja tuella, niin varmasti olisi paljon opittavaakin.
Oma metsästyskäytössä oleva .30-06 ohuella piipulla ja vaimentimella hukkaa kyllä tähtäinkuvan 100% laukauksista. Pienoiskivääreillä pystyn näkemään osuman, mutta keskisytytteinen kyllä hyppää sen verran että ei toivoakaan. Olisi mielenkiintoista tietää pystyykö joku muu samalla aseella säilyttämään tähtäinkuvan rekyylin jälkeen.
Oma kokemus on että oikein hyvän ja ihan hyvän ampumatekniikan ero kasan koossa ei ole kovin iso. Jos ei kovin pahasti nykäise laukausta ja on kohtalainen tuki, niin ei se ampumatekniikan säätämisellä pahemmin parane. Kasan leviäminen johtuu oman vähäisen otokseni perusteella yleensä joko patruunan sopimattomuudesta aseeseen, reiluista virheistä ampumatekniikassa, piipun osumisesta tukkiin, löysällä olevista ruuveista, huonosti kiinni olevasta kiikarista tms. Aika usein menetetään aikaa, rahaa ja hermoja kun jahdataan syytä, ja lopulta homma ratkeaa patruunan tai latauksen vaihtamisella.
P.S. Bipodin pidän kyllä pehmeällä tai vaikka makuualustan päällä mieluummin kuin betonilla.
P.P.S. Lienee syytä myös pitää realismi näissä tarkkuusvaatimuksissa. Millaista kasaa nyt siis syntyy patruunalla, jota ei ole suuremmin optimoitu juuri tälle nykyiselle asekonfiguraatiolle?
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - elokuu 21, 2023, 12:17
Oma kokemus on että oikein hyvän ja ihan hyvän ampumatekniikan ero kasan koossa ei ole kovin iso. Jos ei kovin pahasti nykäise laukausta ja on kohtalainen tuki, niin ei se ampumatekniikan säätämisellä pahemmin parane. Kasan leviäminen johtuu oman vähäisen otokseni perusteella yleensä joko patruunan sopimattomuudesta aseeseen, reiluista virheistä ampumatekniikassa, piipun osumisesta tukkiin, löysällä olevista ruuveista, huonosti kiinni olevasta kiikarista tms. Aika usein menetetään aikaa, rahaa ja hermoja kun jahdataan syytä, ja lopulta homma ratkeaa patruunan tai latauksen vaihtamisella.
P.S. Bipodin pidän kyllä pehmeällä tai vaikka makuualustan päällä mieluummin kuin betonilla.
Samoja kokemuksia täällä. Jos tuki on hyvä ja tähtäinristikko pysyy vakaasti tähtäyspisteessä ennen laukausta ja laukaisun hetkellä, etsisin syytä huonoon kasan kokoon jostain muualta kuin ampumatekniikasta. Jos ase on kunnossa, niin ei muuta kuin kokeilemaan jotain toista luotia tai ruutia. Itsekin olen ollut huomaavinani, että bipodin ja betonin väliin kannattaa laittaa vaikka räsymatto tai vastaava. Saattaa hieman parantaa kasan kokoa ja/tai helpottaa tuossa ristikon siirtymisessä.
Ristikon siirtymiseen toinen juttu on se, että jos poskella antaa todella paljon painetta tukkiin, saattaa ampumakädellä huomaamatta painaa asetta vastakkaiseen suuntaan pitääkseen ristikon keskellä tähtäyspistettä. Rekyylissä nuo posken ja käden voimat muuttuvat ja ase kääntyy. Kannattaa ehkä havainnoida hieman millä tavalla aseeseen antaa painetta ampuessa ja kokeilla ampua siten, että varoo painamasta asetta yhtään sivusuunnassa kädellä. Se sivusuuntainen paine tulee todella huomaamatta, kun keskittyy pitämään ristikon keskellä tähtäyspistettä.
Lainaus käyttäjältä: Jokke Espoosta - elokuu 21, 2023, 12:17Mulla ei ole kyllä koskaan ollut ampuma-asento niin hyvä etteikö se tähtäinkuva siirtyisi hieman tällaisen aikana. Toki on iso ero siirtyykö se tähtäinkuva sentin, kymmenen senttiä vai metrin, mutta vaikea kuvitella että ase ei siirtyisi vähääkään jos ase ei pelkästään lepää kasatukien päällä vaan siitä pidetään lihasvoimin kiinni. Paljonko Koheltajalla on hyväksyttävä siirtymä, vai onko millikin liikaa?
Milliä ei huomaa kuin pankkitilillä, ei edes ole millitarkkaa kivääriä, eikä myöskään vanha silmä erota 18-24 suurennoksella millin siirtymää 150 metrillä.
Ase elää koko ajan vaikka miten asetta tukee, se on hyväksyttävä asia koska ase on osittain tuettu elävään biomassaan. Hengitys, syke ja lihaksiston liikkuminen harvoin saadaan lukittua täysin liikkumattomaksi. Riittävällä harjoittelulla oppii löytämään oman toimintamallin miten saa laukaisun aikana biomassan vakioitua mahdollisimman hyvin. Joskus on hyvä ottaa radalla aikaa asennon ja pidon treeniin missä ammutaan normaalia vähemmän laukauksia, piekkarilla kulut on pienet ja sillä on hyvä treenata omaa rutiinia niin että siitä tulee automaatio. 8 vuoden tauon jälkeen ammuin piekkarilla eri asennoista +20000lks 4 kuukauden aikana että sai rutiinin kasaan. EDIT: piekkari TT2 ja kaikki tähdättyjä laukauksia.
Sitten voi tehdä tyynellä kelillä testejä asennosta alla olevan kuvan kaltaisesti. Taulun paikka on merkattu taustapahviin ja taulu teipillä siihen kiinni -> ammutaan 5lks -> kävellään vaihtamaan uusi taulu taustapahviin -> jatketaan tätä toistoa vaikka viiden taulun verran. Nyt on ammuttu 5x5lks sekä taustakasa, kuten huomataan niin jokainen yksittäinen kasa on eri kohdassa taulua sekä karkulaisia on useassa kasassa.
Tuulta on helppo syyttää, mutta kun ei tuullut sitä vertaa että olisi vaikuttanut kasojen kokoon muutamaa milliä enempää. Aseen ja patruunan käynnistä ei myöskään kannata hakea vikaa koska kasojen sijainnin muutokset johtuvat aseen tuennasta, samoin yksittäiset karkulaiset jotka levittää taustakasan suureksi. Samanlaisessa kelissä kasapukeilta ampuessa kuvan taustakasan voi helposti puolittaa ja 5x5lks olisi 0.3moan tuntumassa. Mutta kun ei, nyt ammuttiin makuulta bipodi/hiekkapussi tuelta betonin päältä ja matka 150m.
Tämän testin perusteella uskallan uskotella itselleni että osun 150m matkalta 100% varmuudella 2moan kokoiselle alueelle, kokemus on opettanut realistiksi.
(https://img.aijaa.com/m/00920/14349224.jpg) (https://aijaa.com/0vqRhz)
Tuo onkin hyvä testi. Pitää ottaa käyttöön.
Tein tuossa matolla hieman kuivaharjoittelua kun ihan heti ei pääse radalle...
1. Nostin bipodia pari naksua niin että kroppaa sai vähän pystympään jolloin aseen perä ei tullut enää solisluun päälle. Tämä tuntui hyvältä.
2. Kokeilin myös vinompaa asentoa ja tässä pään saa huomattavasti helpommin mukavaan asentoon ja silmän etäisyys tulee hyväksi. Kokeilin myös liipaisin kädellä nykäistä taaksepäin niin ristikko siirtyy selvästi oikealle nykäisyssä.
3. Seuraavaksi koitin mennä suoraan aseen taakse. Nyt päätä oli vaikea saada hyvään asentoon ja silmä jää niin kauas kiikarista että tähtäin ei näy kokonaan. Tässä asennossa kun nykäisin taaksepäin niin ristikko pysyy paljon paremmin paikallaan.
4. Toisin tuon vinoasennon myös vasenkätisenä ja siinä nykäisyssä ristikko siirtyy vasemmalle.
No niin, vettä on kerinnyt virrata Aurajoessa ja minä olen päässyt pari kertaa radalle sitten viime postauksen.
Tänään tuli jonkinlaista kehitystä mistä voi raportoida.
Ensin ammuin samalla aseella kuin aiemmin, mutta tällä kertaa ammuin hiekan päältä ja yritin pitää aseesta jämäkämmin kiinni sekä pitää aseen perää olkapäätä vasten jämäkämmin. En kerinnyt ampumaan kuin kymmenen kertaa, mutta sinne osui kertoja jolloin ristikko palautui enemmän tai vähemmän tauluun laukauksen jälkeen. Vielä en saanut niin paljon toistoja että vois varmaksi sanoa, mutta ehkä tuo jämäkämpi ote auttoi. Osassa laukauksissa ase ikään kuin lipesi hyppysistä ja silloin taas ristikko oli hehtaarin vasemmalla.
Sitten siirryin kohdistamaan uuden S20 aseen (308 eli sama kaliiberi) punapistettä lyhyelle matkalle, mutta ammuin edelleen makuulla. Siinä on eri ergonomia, mutta sen kanssa ei pahemmin esiintynyt tuota vasemalle hyppimista vaan piste palasi aikalailla sinne minne pitikin. Pitää jatkaa sen kanssa testailua jahka saan kiikarin siihen kiinni.
Alla vielä otos 5lks sarjasta vanhalla aseella 150m matkalta. Tuohon mahtuu sekä laukauksia missä ristikko on pysynyt paikallaan että hypännyt vasemmalle. Jos tuosta nuo kaksi huonointa jättäisi pois niin alkaisi tuo kasa olemaan omaan makuun ihan riittävä.