Löytyykö jostain TUTKITTUA tietoa piipun kulumisesta putsauksen yhteydessä? Eniten kiinnostaa havaittavissa olevat erot piipun suun tai pesän kautta puhdistamiselle, ja käytettävien välineiden vaikutus.
(Enkä nyt tarkoita tvällärin kommentteja aseista, joilla on ammuttu piippu likaisena, ja joita on kierrätetty kymmeniä vuosia eri varusmiehillä hoonattavana keppi mutkalla koko ajan vasten piippua. Enkä myöskään pelkkää puhdistusvälineen valmistajan väitettä siitä, että tämä tuote tekee jonkin paremmin.)
Onko joku testannut, kumpaa kautta pesä puhdistuu paremmin - edestä vai takaa? Jos eroa on, niin onko ero merkittävä?
Entä piippu? Se saa ammunnassa rasituksen pesästä suuhun päin. Aiheuttaako tämä pinnassa muutosta, joka tukisi mekaanisen putsauksen tekoa tiettyyn suuntaan?
Löytyykö tutkittua tietoa siitä, että ohjurin käyttö on tarpeen?
Tässä aika raju empiirinen tutkimus: https://www.youtube.com/watch?v=shqUtDdX4QM
Kaveri hoonaa piipunsuuta pronssiharjalla porakoneen kanssa. Harja ei pysy suorassa edes ja silti ei _näyttäisi_ tulevan mitään vahinkoa piippuun?
Tieteellinen fakta loistaa poissaolollaan ja moni yleisesti hyväksytty väite/tieto tulee kasa-ammuntapiireistä joissa monenlainen voodoo on ihan yleistä.
Omia näkemyksiä:
- koska luoti kulkee piipusta ulos niin kaikki ryönä kannattaa työntää samaan suuntaan eikä vastapalloon
- työnsi sinne piippuun mitä tahansa niin kannattaa huolehtia että puikko&harja ovat puhtaita ja hiekkaa ei ole missään.
- Ei messinkiharja piippua kuluta. Rosteri voi vähän kuluttaa ja alumiinipuikkojen alumiinioksidi kuluttaa varmasti. Alumiinioksidi on se matsku jota käytetään hiekkaperin hioavana aineena. Nallimassassa voi olla ainesosia joiden ei ole hyvä jäädä piippuun muhimaan.
Ohjauspuikon ohjurin mielestäni tärkein ominaisuus on pitää aseöljyt ja kuparinpoistoliemet poissa laukaisukoneistosta ja kiväärin petauksista. Jos se sen lisäksi vielä keskittää puhdituspuikon piippuun niin se on lähinnä bonusta.
Liian ohuiden/hempuleiden tai vääntyneiden puikkojen käyttöä tulee välttää, samoin hiekkaisten tai muutoin kovin likaisten boresnakejen.
Pyrkimys on saada lika pois piipusta eikä aiheuttaa lisävaurioita esim hinkkaamalla ohuella hieman vääntyneellä alumiinipuikolla toispuoleisesti piipun suusta taaksepäin.
Montako laukausta ammutaan puhtaalla piipulla? Eihän niitä ole kuin ensimmäinen ja sekin osuu eri paikkaan. Sen jälkeen joka kuula runnotaan valtavalla voimalla likaisten rihlojen läpi ankaran kuumuuden vallitessa. Tähän verrattuna se harja alkaa vaikuttaa hivelyltä.
Messinki/pronssiharjallahan ei voi saada piipputerästä kulumaan, tarvittais jotain terästä kovempaa kaveriksi jota toki on likaisessa piipussa mutta voimat on niin paljon pienemmät kuin kuulan kulkiessa piipun läpi.
Siksi se rapa pitää saada pois piipusta että se kerää kosteutta ja parhaimmillaan reagoi sähkökemiallisesti piipun sisäpinnan kanssa. Tällöin piipun pinta syöpyy.
Eikä se rapa sitä tarkkuutta varsinaisesti paranna joten tarkkuuskivävääreitä putsaillaan aina silloin tällöin. Ak:ta ei välttämättä tarkkuuden vuoksi tarvitse niin usein putsailla mutta syövyttävien nallien vuoksi hyvä sekin on putsata ettei ruostu yhdeksi palaksi.
Jenkeissä laittavat Lock Easea eli graffittia piippuun puhdistuksen jälkeen. Osumapiste ei tuolloin kuulemma vaella.