En viitsi sotkea tuonne hyvään keskusteluun keskisytytteisten luodin vipotukseen,nin avataan 22 LR:lle ihan ikioma.
Tuossa löytyy vanha tutkailu piekkarin paukun kieroudesta (run out) ja sen vaikutuksesta osuntaan.
http://nielsonbrothersarms.com/22%20Concentricity.htm
Tuo testi on näköjään tehty Ansun 1413 piekkarilla ja siinä ollut varmaankin väljä CIP pesä.Niissä yleensä on senverran väljää,että ammuttuun hylsyyn jää pysyvä muodonmuutos eli kun ampumaton hylsy on about 5,69 mm,niin ammutun hylsyn halkaisija voi sitten olla 5,73-5,74 mm.
Kun saimme Suomeen noita ahtaita Calfee kalvaimia 0,2250" (5,715 mm) niin pysyvää muodonmuutosta ei juuri tapahdukaan.5,69 mm paukkujen halkaisija ampumisen jälkeen on 5,69-5,70 mm pienimmillään.
Noilla syntynyt huippukäyntiä ja ajatellut,että OIKEAAKO runout noin ahtaalla pesällä? Kun aina piekkarin luoti tunkeutuu enempi/vähempi rihloihin lukkoa sulkiessa.
Lisäksi nuo kalvaimet tekevät LOIVAN 2 asteen kulman ylimenoon.Loivempi kulma "tukee" luotia HIUKAN pidemmältä matkalta???
Run out testiä ei ole tietääkseni tehty ahtaalla pesällä,mutta epäilen ettei myötäilisi tuota väljällä pesällä tehtyä.
Piirroskuva 0,2255 " (5,728 mm) kalvaimesta.
Ja kuva 0,2250" Calfee kalvaimesta
Timppa
Mitäs muita syitä ahtaan pesän antamaan hyvään käyntiin lienee?
Kait pitää uskoa,että tuo rengaslaajentuma piipussa syntyy kun Chris Long & Kump. ovat niin miettineet:
www.shootingsoftware.com/barrel.htm
www.the-long-family.com/OBT_paper.htm
Väljässä pesässä hylsyn seinämän "iskumatka" pesän seinämään on pidempi ja jos/kun hylsyjen kovuudet vaihtelee,niin tuon rengaslaajentumisen syntyminen lie erilainen laukausten välillä...
Ahdas pesä tasoittanee tuota.
Kun tunerilla saadaan piipun suu "pysähtyneeseen tilaan",niin silloinhan AINA pitäisi nopeamman luodin mennä ylemmäs ja vice versa.
Noin ei kuitenkaan aina mene ja tuokin SAATTAA viitata siihen,että tuo rengaslaajentuma olisi kummittelelmassa.
Jos tuo laajentuma osuu yhtäaikaa luodin irtoamishetkelle piipun suulla niin se on sama kuin ampuisi väljäsuisella piipulla,joka ei tunnetusti käy....
Timppa
En tiedä saanko liikkuvia kuvia läpi mutta yritän.
Itseasiassa voihan tuota run outin oikenemista pesässä hiukan ihmetellä kun käyttää kieron patruunan ahtaassa pesässä ja vetää buis ja katsoo oikeniko....
Lisätään Lapua Midas + pyöriminen kolmanneksi.
Timppa
Ps.Koheltajalle: "22 LR patruunalle AHDAS "oikaisuholkki" ???? Uutta vahaa pintaan holkituksen jälkeen...
Se holkki saattaa tosiaan myös toimia oikaisijana, pakko oli tehdä hieman ahtaaksi ettei luoti pyöri lastua ottaessa. Midas L voi olla aika tiukka holkkiin...
Mulla oli aikonaan iso erä Lapuan pamauksen jälkeen myytyä vajaalaatuista "masteria" joissa paksu vaha oli kovettunut. Niitä varten tehtiin "supistusholkki" missä käytettiin jokainen patruuna että sai mahtumaan pesään. Osasta otin kovettuneen vhan muilla keinoin pois. Taululla ero oli selkeä, supistettujen käynti oli selkeästi parempaa ja jotkut rasiat antoi aivan jäätävän pieniä 50lks taustakasoja, eikä niissä yksittäisissä 5-10lks kasoissakaan ollut moittimista.
Lainaus käyttäjältä: Long Range - tammikuu 22, 2023, 08:15
En tiedä saanko liikkuvia kuvia läpi mutta yritän.
Itseasiassa voihan tuota run outin oikenemista pesässä hiukan ihmetellä k...
Off topic: Ei voi muuta kuin ihailla teidän antaumusta aiheeseen. Näissä ketjuissa huomaa, että oma ymmärrys on vajaa ja kokemus tuo varmuutta.
Voin vakuuttaa että täällä ainakin ollaan täyttä ymmärrystä vailla ;D
Mä ymmärsin Chris Longin haastattelusta, että patruunapesä venyy pituus suunnassa ja piippu kuroutuu. Hän sanoi piipun toimivan kuin pesusieni. Kun sientä venyttää niin se hoikistuu keskeltä. OBT:n tavoitteena on, että piippunsuu olisi paineaaltojen suhteen mahdollisimman "vakaa". Jäi vähän epäselväksi mitä hän sillä tarkoittaa, sillä tunerista siinä ei ollut kyse. Ennemminkin ettei piipunsuulla olisi edestakaisin sahaavaa paineaaltoa.
Joskus ihmetellyt sitä, että jos tuolla piipussa etenevällä rengasmaisella värähtelyllä oikeasti on vaikutusta, miksei sitä ole pyritty estämään. Laastari on hyvä olemassa, mutta mielummin kannattaa olla vuolematta sormeensa. Jos se värähtelyn aikaansaava voima on se kun ruuti syttyy ja hylsy iskeytyy patruunapesän seinämiin, niin eihän varsinkaan pienoiskiväärissä pitäisi olla ongelma erottaa patruunapesää piipusta. Puupuolella sirkkelinterissä käytetään kupari "nappeja" terässä olevien reikien täytteenä värähtelyn (=vinkunan) vaimentamiseen. Kivisahojen terissä kahden teräs kiekon välissä on kupari kiekko vastaavasta syystä. Eihän tuo olisi edes kovin vaikea tehdä kupari prikka ja kupari holkki, millä erotettaisiin patruunapesä ympäröivästä kehyksestä ja piipusta. Patruunapesä siis kokonaisuudessaan kehyksen sisälle. Onhan noita irrallisia patruunapesiä tarjolla keskisytytteisiin kivääreihin. 0,5 - 1 mm paksu kupari välissä, estäisi varmasti värähtelyn patruunapesästä. Luodin aiheuttamaa värähtelyä se ei tietenkään poista.
Tuossa on muuten järkeä! Wolf Precisionin ACE:n "patruunapesäholkin" käyttäjäkokemusten ja Chris Longin teorian kanssa on muuten paljon yhtäläisyyksiä. Hänen mukaansa värähtelyt eivät todennäköisesti siirry kierteiden välityksellä esim. vaimentimeen. ACE:n käyttäjäkokemusten perusteella piippu on harmonisesti varsin kuollut. Osumat eivät siirry merkittävästi eri valmistajien patruunoita käytettäessä.
OBT-teoria ennustaa omien kokemusteni mukaan latausikkunan paikan keskisytytteisissä niin hyvin että se ei todennäköisesti ole sattumaa. Aloitan aina latauskokeet OBT-teorian ennustaman piippuajan tuntumasta ja käytännössä paras käynti on löytynyt noin 90-95% kerroista ase/luoti/ruuti-yhdistelmistä noin 1-2% sisältä kaavan ennustetta. OBT-teoriassa on kuitenkin elementtejä jotka on fysiikan näkökulmasta helppo haastaa. Mutta jos/kun toimii niin ehkä se on sovelluksen kannalta riittävä. Olen teettänyt joihinkin piippuihin lankarullaprofiilin eli sellaisen että piippu on suulta paljon paksumpi kuin keskeltä. Tämä ainakin teoriassa vähentää merkittävästi piipun suun laajenemisvärähtelyä missä sen vaikutus tarkkuuteen on OBT:n mukaan olennaisin. Tällaiset aseet ovat käyneet erinomaisesti mutta on toki vaikea sanoa onko se lankarullaprofiilin ansiosta vai siitä huolimatta. Tämä siis keskisytytteisissä.
En oikein usko OBT-teoriaan pienoiskiväärissä. Piippuajat ovat siellä niin pitkiä että laajenemisvärähtely ehtii lukemattomia kertoja piipun päästä päähän. Ja hyvin pieni lähtönopeusvaihtelu pudottaa patruunan ikkunasta kun kokonaispiippuaika on pitkä. Tämä on helppo todeta näppäilemällä pienoskivääristä mitattuja lähtönopeusvaihteluita OBT-kaavaan. Olen myös huomannut että kun lataa keskisytytteistä vaippaluotia aliäänisenä niin lyhyen matkan käynti (<20m) on todella hyvää melkein latauksesta riippumatta. Eli OBT-teoria ei tunnu siellä pätevän. Sen sijaan vaippaluodeilla haasteena on saada lähtönopeusvaihtelu riittävän pieneksi että kasa pysyy koossa kauemmaksikin. Tässä myös piipun taivutusvärähtely voi olla merkittävämmässä osassa kun keskisytytteisissä yleensä. Keskisytytteisiin kun koittaa ladata aliäänistä lyijyluotia niin homma kääntyy niin päin että kaikki kasat ovat melko vaatimattomia latauksesta riippumatta mutta lähtönopeusvaihtelu on pientä.
Osittain ohi aiheen mutta ehkä tuosta voi jotain johtopäätöksiä pienoiskivääriinkin soveltaa.
En ole itse kovin optimistinen noiden kupariholkkien suhteen sen vuoksi että kahden materiaalin käyttäminen on ongelmallista lämpölaajenemisen vuoksi. Materiaalien erilaiset lämpölaajenemiskertoimet johtavat helposti siihen että piippu on erilainen eri lämpötiloissa kun ampuu sarjaa. Tätä ongelmaa kun koittaa ratkaista designilla niin ajautuu helposti lujuusteknisiin ongelmiin. Yksinkertaisin ratkaisu mitä itse olen keksinyt laajenemisvärähtelyn pienentämiseksi piipun suulla on lankarullaprofiili. Piippuun voi lähellä suuta tehdä melko ohuen kohdan, esim 12mm halkaisijalla ja suun voi jättää vaikka 30 mm paksuksi. Siis jos tämän idean haluaa viedä äärimmilleen. Itse olen käyttänyt muistaakseni 20mm/28mm halkaisijoita, jolloin piippu on vielä ihan fiksun näköinen.
Kun noin 5 vuotta sitten luin tuon rengasmaisen laajentuman MAHDOLLISESTA muodostumisesta,niin tein 2:lle suomalaiselle sepälle (ja koko piekkaritiimille) ehdotuksen kuinka tuon syntymistä voi eliminoida / pienentää piekkarissa.
Toinen seppä on sellaisen nyt tehnyt ja toinen etsi tovi sitten teriä joilla tuon voisi toteuttaa.
Ehdotukseni oli se,että pesän ympäri ajetaan hylsyn mittainen kapea ura ja se täytetään kumimassalla ja/tai O- renkailla.
Pelkkää ilmarakoakin voi testata.
Moni teistä on ampunut taittopiippuisella impparilla ja siinä on tiiviste pesän ympärillä.Se kuvaa tuota ajatustani hyvin.
Piekkarin paineet ovat pienet about 12000 Psi ja pojat laskivat minkä verran seinämää tarttee olla ettei pesä lähtisi laajenemaan.Kumimassa välissä tukee hiukan.
Tuo versio SAATTAA korjata sitä mahdollista ajatusta,että hylsyn iskeymä pesän seiniin tuota laajentumaa liikkeelle piippuun pukkaisi,mutta kun ahdas luoti menee piipun läpi ja jos/kun se lähettää laajeneman liikkeelle piippuun esim. 5000 m/s,niin siihen ei tuo ajateltu "iskunvaimentaja" auta.
Kuitenkin piippuvärähtelyn mittaussessio antoi tuohonkin miettimisen aihetta.
Kunhan sepät saisivat nuo ampumiskuntoon,niin katsotaan kuluiko nuoruus turhaan vai syntyykö jotain auttavaa.
Timppa
Ps.Tuo kieron 22 LR patruunan "oikaisu" saattaa vioittaa luodin perän olaketta hylsyn suuta vasten ja kun luoti lentää perällään,niin se voi kummitella osumassa.
Lyijy on niin pirun pehmeää.Kuva yrittää selittää asiaa.
Long Range, ehdotuksesi on hyvin samanlainen kuin tuo minun ehdottama lankarullapiippu. Kuitenkin sillä erolla että sinun ehdotuksessasi piipun kevennys on pesäpuolipäässä ja minun ehdotuksessani lähempänä piipun suuta. Miksi koet että pesän pää on parempi sijoituskohta?
Äkkiajattelemalla ehdotustasi suosii se että mitä aikaisemmin laajenemisvärähtely saadaan katkaistua piipussa sitä vähemmän se vaikuttaa lähtönopeusvaihteluun. Patruunapesän pään kevennystä puoltaa myös taivutusvärähtelyn minimoiminen. Tätä on vähän vaikea selittää lyhyesti ja se ei välttämättä ole kovin intuitiivista mutta käytännössä joustava ja raskas piippu taivutusvärähtelee vähemmän piippuaikana kuin kevyt ja jäykkä. Tämä käy selvästi ilmi FEM simulaatiosta joita olen itse tehnyt piipuille mutta simulaatioita löytyy myös esim. https://www.varmintal.com/ (https://www.varmintal.com/) sivustolta. Sivuhuomautuksena on mahdollista simuloida asetta suunnitteluvaiheessa ja mitoittaa piippuprofiilli esimerkiksi sellaiseksi että piippu on nousussa kun luoti jättää piipun. Olen näin onnistuneesti tehnyt muutamassa aseessa. Onnistumisen voi todeta radalla tikas testillä. Toisaalta piipun suupuolella paineet ovat matalammat joten piipun seinämä voi olla siellä selvästi ohuempi. Sama perustelu lujuusteknisesti, jos piippua kolistelee johonkin niin suupuolen ohennus johtaa vähemmän todennäköisesti siihen että piippu menee mutkalle kuin patruunapesän päässä oleva kevennys. Kuten kirjoitin edellä OBT:n näkökulmasta tärkeintä olisi minimoida piipun suun laajenemisvärähtely. Laajanemisvärähtely syntyy paineherätteestä. Jotta heräte olisi mahdollisimman pieni kevennyksen jälkeen niin kevennys pitäisi olla sellaisessa kohdassa piippua että paine on pieni, siis piipun suulla. Jos kevennys on pesäpuolipäässä niin se saattaa hyvinkin pysäyttää paineherätteen joka on syntynyt ennen kevennystä mutta kevennyksen jälkeen syntyy piippupaineesta uusi heräte joka etenee loppupäässä piippua. Pienoiskiväärissä en tosiaan usko että OBT selittää samalla tavalla aseen tarkkuutta kuin keskisytytteisissä eli voi olla että siinä ratkaistaan väärää ongelmaa.
Chris Longin mukaan värähtelyt eivät siirry kierteiden välityksellä eteenpäin. Eli tehdään patruunapesästä erillinen mutteri, joka asennetaan lukonkehyksen ja piipun väliin. Tyyliin A.C.E. Tämänkin pitäisi toimia.
Jossain määrin siirtyvät mutta olen samaa mieltä että kierre varmasti melko hyvin vaimentaa laajenemisvärähtelyä. Todellinen haaste on siinä että vaikka värähtely ei siirtyisikään kierteen yli niin paine kyllä etenee piippua pitkin luodin perässä ja herättää myös kierteen takana olevan osan piippua kun pääsee sen kohdalle. Tätä asiaa yritin avata myös edellä.
Tuosta "ilmaraosta" pesän ympärillä on kokemus yhdestä erinomaisesti käyneestä Diana piekkarista.Siinä kierre oli vain kehyksen päässä ja pesän osuus ei koskettanut kehykseen ja se tietty kierteetön.
Tuo "pitkä kierre " kuva kertoo ajatuksesta.
Piippu värähtelyn mittaus sessiossa tuli selväksi,että tunerilla saadaan piipun suu LÄHES pysähtyneeseen tilaan piekkarissa.
Eli piipun värähdys luodin irtoamishetkellä hyvään tuninkiin viritetyssä piekkarissa on esim luokkaa < 0,08 mm ja sen aiheuttama hajonta ei enää juuri osuntaan vaikuta.
22 LR huippupatruunoissakin on V3 nopeushajonta (alimman ja ylimmän ero) noin 6 m/s ja se aiheuttaa sitten 6-8 mm hajonnan 50 metriin,joka meillä on jäljelläkin paras käyntisissä piekkareissa.
Kun tuo 22 LR patruunan nopeusvaihtelu syntyy pääosin nallimassan tehon vaihtelusta.Kun nallimassa räjähtää ja ruuti palaa,niin siksi tuo PESÄN vaimentaminen on kiinnostava kohde.
Kun saamme tunerilla piipun suun LÄHES pysähtyneeksi,niin miksi sitten ei AINA nopeampi patruuna osu ylös ja vice versa.
Tilasimme nuo ranskalaisen kaverin kehittämät piippukiinnikkeet ja kuvassa on Karttulassa rakennettu lineaari johteinen testipenkki.Siinä on kiinni yhdet Suomen parhaiten käyvät "raudat".
Laitan kuvan 20 ls kasasta joka syntyi kiinnikkeiden parhaasta kohdasta kun niitä voi siirrellä eri kohtiin.
Hyvähän tuo kasa on mutta yhtä hyvin nuo raudat ampuu laadukkaasti pedatusta tukistakin.
Eli summasummarum. Huippupiekkareiden kehitys tunerin kanssa alkanut saavuttaa sen mitä aseteknisesti on saavutettavissa ja jos aiotaan saada käyntiä pienemmäksi on jäljellä patruunan parantaminen.
Tuo nallimassan voiman tasaaminen on ISO haaste 22 LR patruunan valmistuksessa nykyisellä "turvallisella" nallimassaus menetelmällä.
Timppa
Ps.Lisään vielä kuvan jossa saksalainen ystävämme on yrittänyt tehdä "pysähtyneen piipun suun" ILMAN tuneria-:).
Onko piippu noissa ranskalaisten luomuksissa kiinni ainoastaan kiristetyn o-renkaan varassa? Eli mitään ohjaavaa metallista holkkia ei tuossa kiinnikkeessä liene. Äkkiseltään tuosta en mitään kovin hyvää kuvaa löytänyt, mutta siltä tuo mielestäni näytti, mitä satuin löytämään. Kun noissa on molemmin puolin kiristysrenkaat, niin ilmeisesti yhdessä kiinnikkeessä on kaksi o-rengasta.
www.esprit-carabine.fr/
Luki kyllä huoltotauko.Facebook sivut löytyy myös.
Nuo kiinnikkeet oli kestäneet 6 BR 300 m:n kiväärissäkin.Ideaa tuossa on kun voi vaihtaa samaan tukkiin piekkarin ja 6 BR raudat.
Pascal Bessyn tekstiä kun aloin noita meille haalimaan:
Hello Timo,
I am very pleased with the interest you and your friend have shown in our stock. We are also currently studying an RFBR stock. In view of the results we obtain during ammunition tests I am convinced of the potential of such a stock.
Technically, the mounting on a stock of our fixing devices by the barrel does not pose any particular problem. Your friend being a gunsmith will be easy for him. There is however an unavoidable constraint, it is the width of our fixing blocks. The housing in the stock must be 40 mm wide for a depth of 24 mm.
Regarding the fixing device, we offer two separate systems that do not have exactly the same properties.
The first system consists of two fixing blocks using O-rings. The O-rings hold the barrel and help stiffen it while filtering the vibrations of the latter and considerably limiting their transmission to the stock.
The second system is more rigid and uses DELRIN clamping cones. These blocks are lower and therefore the barrel is lower on the stock. The rigidity of the barrel is increased but the system absorbs vibrations less. Precision is just as perfect.
Sergey Kamenskiy had achieved the World record for the 3X40 with the first system (1187) but for several months has been using the second system with which he established the European Games record in Minsk with 1182.
I draw your attention to the importance of a good tightening of the fixing blocks. The threaded rings of these must be tightened between 15 and 20 Nm (depending on the model) using the specific tool that we have designed and which is fixed on a torque wrench. It is imperative to be able to measure this tightening torque, and of course the blocks must be able to be moved on the stock, as on our Universal Concept model, in order to find the ideal position.
Note also that our tests are carried out with a device that allows the rifle to move back freely, without any constraint either on the barrel or on the stock. The results are therefore extremely close to what can be obtained in shooting conditions.
For an RFBR stock I recommend either two double fixing blocks using O-rings, or two clamping blocks with cones.
If your friend places an order as a professional, the prices will be net of tax.
The clamping blocks are all at the same price, ie € 105.00 per unit excluding taxes (126.00 * taxes included).
I send you some photos as attachments.
I remain at your disposal and that of Mr. Tapani Nousiainen for any further information.
Best regards,
Pascal Bessy
Erinomaista käyntiä näyttää tulevan, paljon parempaa mitä voisi kuvitella olevan lyijyluodilla edes mahdollista saada.
Jos käynti alkaa olla niin hyvää että lähtönopeuserosta johtuva putoama on isoimpia tekijöitä niin tuossa voisi koittaa suunnitella sellaisen piippuprofiilin jossa piipun suu on nousussa sopivasti niin että lähtönopeusvaihtelun aiheuttama putoama tulee kompensoitua 50metriin. Tämä ei ole mikään amerikan temppu. Voi tehdä joko laskennallisesti tai kokeellisesti ja mielellään molempia hyödyntäen.
Piekkariammunnan huipulla savotta on jatkuvaa parhaan mahdollisen valmistuerän (lot) etsimistä ja löytämistä.Suomenkin huiput käyvät Lapua Schönebeckin tehtaalla testaamassa silloin tällöin.
Joku aina voittaa "patruuna lotossa" ja sitten on pitelemätön niin kauan kuin huippu lottia riittää.Kun se loppuu ja uutta yhtä hyvää ei löydykään,niin vaipuu helposti "ynnä muut" osastolle kisoissa.
Pitäisi löytää tasainen valmistuerä,jossa ei ole liidokkeja seassa. Pistepiekkarissa yksikin "lisä ysi" huipulla voi tiputtaa monta sijaa.
MM-kisoissa voittajan tulos voi olla esim.1499/1500 ja 1497/1500 tuloksella voi olla jo top 10 huonommalla puolella.
Siis pistepiekkari 50 metriä ja 150 kilpa laukausta.
Piippuvärähtelyn tekemä positiivinen kompensaatio voidaan unohtaa tosiaankin.Piipun suu saadaan tunerilla LÄHES pysähtyneeseen tilaan ja se ei kompensoi enää mitään.
Ladannut ja tutkaillut 22 LR patruunoita jo melkos kauan kotona ja antanut piekkarin paukulle nimen "Ammo from hell".
JOS patruunat hyvässä tuninkissa olevalla piekkarilla (stopped muzzle) menisivät johdonmukaisesti siten,että nopeampi ylös ja hitaampi alas,niin voisi ehkä jotain kompensoivaa rakennetta miettiä.
Mutta kun ei aina mene.
22 LR patruuna on pirun herkkä laite.Jopa tuo 1 grainin (0,065 grammaa) ruudin sijainti hylsyssä muuttaa V3 nopeutta.
Olen/ olemme tehnyt Lapualle esityksiä "single shot" 22 LR patruunasta,mutta kun massatehtaiden filosofia on "kaikkea kaikille" ja kun nuo eivät VÄLTTÄMÄTTÄ toimisi lippaasta / puoliautomaateissa,niin en usko menevän läpi ikinä.
Mutta yxi asia tuonne saatiin Tomi Korven kanssa lobattua läpi ja se teki kyllä hiukan paremman hiirenloukun.
Kaikkia "custom made" juttuja ei massatuotantoon pysty siirtämään.
Vaikka sanotaan että luoti lentää perällään,niin kun tuon kuvan luodin olakkeita katsoo,niin SAATTAA mennä muuhun suuntaan kun oli ajateltu.
Timppa
Lainaus käyttäjältä: Long Range - tammikuu 26, 2023, 07:35
Piippuvärähtelyn tekemä positiivinen kompensaatio voidaan unohtaa tosiaankin.Piipun suu saadaan tunerilla LÄHES pysähtyneeseen tilaan ja se ei kompensoi enää mitään.
Ladannut ja tutkaillut 22 LR patruunoita jo melkos kauan kotona ja antanut piekkarin paukulle nimen "Ammo from hell".
JOS patruunat hyvässä tuninkissa olevalla piekkarilla (stopped muzzle) menisivät johdonmukaisesti siten,että nopeampi ylös ja hitaampi alas,niin voisi ehkä jotain kompensoivaa rakennetta miettiä.
Mutta kun ei aina mene.
Ei pienoiskiväärin taivutusvärähtelyissä mitään sen ihmeellisempää ole kuin keskisytytteisenkään. Pidempi piippuaika ja pienempi paineheräte vain tekee lähtönopeutta kompensoivan moodin löytämisen epätodennäköiseksi ellei piippua tarkoituksella suunnittele sellaiseksi. Keskisytytteisissä täyslatauksilla piippuaika on niin lyhyt että ensimmäinen taivutusmoodi määrää piipun suun suunnan. Aseissa joissa olen mitoittanut piipun nousuun niin piipun suu taipuu ensin osoittamaan alas ja kun se siitä kääntyy ensimmäisen kerran ylös niin on luodille hyvä hetki jättää piippu jos tahtoo lähtönopeusvaihtelulle kompensointia. Kun hakee sellaisen piippuprofiilin että ensimmäinen piipun nousuvaihe on pitkä niin tulos on robusti patruunan vaihdolle ja simulaation epätarkkuuksille. Pienoiskiväärissä piippuaikana ehtii tulla monta taivutusvärähdyssykliä ja noiden syklien amplitudi on liian pieni ja vaiheaika liian lyhyt sellaisilla paksuilla piipuilla mitä näkyy kasa-ampujilla. Tämä on tod näk syynä siihen mikseivät nuo piiput ammu ennustettavasti hitaampaa luotia alas tai ylös. Ja toki myös mittauksessa on paljon kohinaa kun kaikki muut hajontatekijät sotkivat kasaa. Positiivinen kompensaatio ei onnistu pienoiskiväärissä kovin helposti vahingossa vaan siihen pitää tietoisesti suunnittelulla pyrkiä.
Lisään vielä että minusta näyttää siltä että monissa mittauksissa joissa piippun suuta on pyritty kokeellisesti tuunaamaan mahdollisimman stabiiliksi, mittausperiaate on kokonaan väärä. Esim. Bill Calfee:n kirja. Piipun suulle asettu yksittäinen mittapiste on melko hyödytön. Varsinkin jos mittaus ei tapahdu todellisen laukauksen piippuajan aikana. Taivutusvärähtelyn vaikutus luodin lähtemään suuntaan voidaan jakaa kolmeen komponenttiin sillä hetkellä kun luoti jättää piipun. 1. Piipun suun kulma, 2. piipun suun poikittaisnopeus ja 3. piipun suun poikittaisliike. Edellisellä tavalla kuvattu mittaustapa mittaa vähän anturista riippuen vain komponenttia 3. ( joka on näistä kolmesta kertaluokkaa vähemmän merkitsevä kuin kaksi muuta) ja kenties komponenttia 2. riippuen anturista mutta komponentti 1. jää siinä mittaamatta. En ole itseasiassa koskaan nähnyt mittausjärjestelyä jolla taivutusvärähtelyiden vaikutusta luodin osumapakkaan olisi mitattu niin etteivät joko anturit vaikuta tulokseen tai mittaus ole muuten puutteellinen. Lopputuloksen toteaminen onnistuu kokeellisesti nähdäkseni hyväkäyntisissä aseissa parheiten tikastestillä. Värähtelyjen ymmärtäminen ja komponenttien erittely taas käy parheiten fysiikkasimulaatioissa.
Miten varmistutaan siitä, että piippu värähtelee pystysuunnassa eikä vaikkapa vaakatasossa?
Lainaus käyttäjältä: HxM - tammikuu 26, 2023, 08:18
Miten varmistutaan siitä, että piippu värähtelee pystysuunnassa eikä vaikkapa vaakatasossa?
Piipun taivutusvärähtely syntyy massan, jäykkyyden ja tuennan epäsymmetrian vaikutuksesta. Jos normaalin aseen piippulinjalle piirtää symmetriatason pysty- ja vaakasuunnassa niin pystysuuntaisen symmetriatason molemmin puolin on käytännössä sama massa, jäykkyys ja tuenta. Esim. pultti on toispuoleinen jne. mutta nämä ovat pieniä eroja. Sen sijaan vaakasuuntaisen symmetriatason molemmin puolin erot ovat suuria erityisesti tukin muodon ja kiikarin paikan vuoksi sekä siksi että ase tuetaan alta. Tästä johtuu että normaaleissa aseissa pystysuuntainen taivutusvärähtely on kertaluokkaa suurempaa kuin poikittaissuuntainen. Voi toki tähtäysmekanismin ja ergonomian kustannuksella suunnitella aseen ja sen tuennan jossa pystysuuntainenkin taivutusvärähtelyheräte on minimissä. Mutta tuo en ehkä enemmän akateeminen harjoitus kuin käytännön sovellukseen taipuva.
Suomessa en tiedä muita piippuvärähtelyn mittauksia tehdyn,kuin minkä teimme vuosi sitten Jyväskylässä sisäradalla piekkareilla.
Käytimme kiihtyvyysanturia ja saimme dataan jokaisen laukauksen piipun suun värähdyksen,lähtönopeuden ja osumakohdan tauluun.
Pojat ovat nyt yrittäneet saada laser mittaukseen perustuvan vermeen mittauskuntoon.Katsotaan jahka tuo ikinä valmistuu,mitä sillä irti saa.
Hiukan vertaillut saksalaisen "pellepelottoman" tekemiin mittauksiin.Nuo pari kuvaa ovat hänen seikkailuistaan.
Tuo värähtelymittaus tarttisi uusia patruunoilla,joissa mitta luodin olakkeesta kannan juureen on lajiteltu/ kalibroitu/olake oikaistu.Pituushajonta +-0,01 mm.
Koheltaja teki minulle työkalun,jolla pystyn tuon asian hoitamaan kun vaan olen huolellinen.
Piekkarin luodit tulevat jokainen ulos piipusta tietty saman paksuisena,mutta pituus muuttuu hiukan kun luotien paksuus eri loteissa voi olla esim. Lapua 5,68-5,70 mm ja RWS 5,715+- mm kun vahan poistaa pinnalta.
Tuo on yksi syy miksi joku huippu lot erä käy vain esim.5-7:ssä piekkarissa 10:stä.Ei kaikissa.Meillä on eroja piipunhalkaisijoissa ja rihlapalkkien ja rihlaurien määrässä / leveyksissä.
Nuo kaikki vaikuttavat minkä pituisena lyijy luoti tulee ulos piipusta.
Laitan kuvan myös mittarista,jolla moni kasapiekkari ampujakin patruunat valikoi tuon mitan luodin olakkeesta lerssin juureen.
Kun ensin on valikoitu kannan vahvuus heitot buis.
+- 0,02 mm erot katoaa taustahuojuntaan,mutta +-0,05 mm näkyy jo taulussa. 100 metriin jopa reiluna korko erona.
Timppa
Lisään vielä kuvan taulusta,joka innoitti minut ja muutkin aikoinaan tuohon mittaan luodin olakkeesta kannan juureen kiinnittämään huomiota.
Kaiffari valkannut Eleyn paukusta S= short ja L= Long. Muistaakseni pituusero oli +-0,05 mm eli Long oli 0,1 mm pidempi kuin Short.Ampunut 100 jaardiin.
Timppa
Ps.Miettinyt miksi tuo pidempi menee ylemmäs ja vice versa? En ole tullut pidempien / lyhyempien lähtönopeus eroa syvällisesti mitanneeksi.Heppohan tuo on kyllä tehdä.
Kuitenkin savuton ruuti on pirun herkkä paineelle,jossa se on/palaa.Hyvä esimerkki siitä on kun puhdistat piekkarin piipun niin eka laukaus vahattomaan piippuun antaa AINA nopeuden esim.340 m/s ja seuraava onkin sitten jo esim.326 m/s.
Ei tuo eka laukauksen korkeampi nopeus taivaasta tipahda.Kitka nostaa painetta luodin takana ja ruuti palaa korkeammassa paineessa paremmin.Jos joku tuohon keksii paremman selityksen niin kertokaa ihmeessä!!!
OT.ta,mutta hiukan tuohon liittyen tasainen "laakeripinnan" pituus luodeissa on kyllä pirun tärkeä asia.
Kirjoitellut siitä,kun sisäradalla 50 metriä osa 22 LR testipaukuista vilahti kiikarissa vasemmalla ylhäällä ja osa vain suoraan klo 12 kympin yläpuolella.
Nuo vasemmalla ylhäällä vilahtaneet olivat herkkiä V3 nopeudelle osunnan suhteen ja nuo klo 12 vilahtaneet eivät olleet.
Vaikka tuossa tuota spiraalia käsitellään impparin luodeilla,niin alan uskoa kohta yhteen asiaan:
www.youtube.com/watch?v=pR5j4aZwNH0
Hiukan taustaa.Piekkaritiimissä keskusteltu monia asioita halki ja yxi oli 22 LR patruunan Vo nopeushajonta ja osunta tauluun.
Moni uskoo / haluaisi,että hyvässä lotissa on mahdollisimman pieni Vo hajonta eli alimman ja ylimmän välinen nopeus ero.
Keskimääräisesti Lapuan loteissa V3 nopeushajonta on 6-7 m/s eli alimman ja ylimmän ero kun ampuu tarpeeksi laukauksia 20-30 kappaletta.
Kuitenkin lähes kaiken kokeillut Ralf Westerlund nosti esille ihmettelyn,kun oli törmännyt lottiin jossa Vo hajonta oli about 10 m/s ja kävi pirun hyvin.
Ja nyt se mihin alkanut uskomaan:
Kun on lot,jonka luoti lentää spiraalia,se on pirun tarkka sille,että V3 nopeushajonta on pieni ja kun on lot joka lentää pienessä putkessa / pienempää spiraalia se ei ole niin tarkka V3 nopeushajonnalle.
Tuo mikä tuon spiraalin aiheuttaa onkin sitten pidempi tarina/ tutkailun paikka.
Osa videon informaatiosta meni yli minun hilseen,mutta vakavahenkistä pohdintaa kyllä.
Timppa