ABSOLUUTTISEN luonnon suoran piipun löytäminen/ saaminen taitaa olla Lotto voittoon rinnastettava tapahtuma.
Jotkut uskoo vahvasti barrel indexiin eli piipulle haetaan asento klo 6/9/12/15 ja löydettäisiin paremmin käyvä kohta.
Jotkut ajattelevat,että piipun kaarevuus pitäisi asentaa aina klo 6 eli olisi kaareva alaspäin.
Kun piippu on "1-piste tuettu palkki" niin taipuupahan se kaarevaksi tietty jo omasta painostaan johtuen.
Itselläni ei tuosta "piipun pyörittelystä" ole mitään kokemusta/näkemystä.
Sitäkin miettinyt,että millähän ihmeellä asesepät tuon ABSOLUUTTISEN suoruuden/kierouden toteavat?
Pyörittävät tasaisella pinnalla vai kuis?
Edesmennyt aseseppä Bill Myers valmisti voittavia kasapiekkareita ja teki noita Cone Breech piipun päitä,niin ei tarvinnut velmuilla ulosvetäjän kynnen upotuksilla kun piippua pyöritteli.
http://bulletin.accurateshooter.com/2021/04/bet-you-aint-seen-this-before-barrel-indexing-rimfire-action/
Vanhaa keskustelua Jenkki sivulla:
https://forum.accurateshooter.com/threads/indexing-a-rifle-barrel.3902203/
Timppa
Ps.Paljonkos muuten vaikka 660 mm pitkä ja 22,86 mm paksu piekkarin rosteripiippu taipuu piipun suulta OMAN MASSAN vaikutuksesta?
Heh,heh,olisikos hyvä idea laittaakin kaarevuus klo 12 piipun suulla,niin oma paino "oikaisisi" piipun-:).
Tuolta luin ensi kerran tuosta piipun pyörittelystä. Varmaan siinä on jotain tottakin. Sinänsä ihan järkevä ajatus. Ja jutun Ansussa piipun pyöritys on helppoa.
https://www.accurateshooter.com/guns-of-week/gunweek080/
Lainaus käyttäjältä: Long Range - kesäkuu 10, 2022, 05:03
Ps.Paljonkos muuten vaikka 660 mm pitkä ja 22,86 mm paksu piekkarin rosteripiippu taipuu piipun suulta OMAN MASSAN vaikutuksesta?
Heh,heh,olisikos hyvä idea laittaakin kaarevuus klo 12 piipun suulla,niin oma paino "oikaisisi" piipun-:).
0.28 mm silloin, jos kiinnitys piipun juuressa on äärettömän jäykkä.
Kiitos jli laskennasta.
Kun törmännyt piippuihin,jotka laadukkaasta petaamisesta huolimatta lämmetessään alkavat ampua viivaa ja jäähdyttyään palaavat lähtöpaikkaan,niin tullut mieleen tuosta piipun pyörittämisestä,että onko tuo piipun "kierous" ainut tekijä vai olisiko huomioitava myös se JOS lämpökäsittely ei ole tuottanut tasalaatuista terästä.
Tarkoitan sitä,että olisi merkitystä onko esim. piippu kovempi/pehmeämpi kohdasta klo 6/9/12/15 yms.
Paree tietty,että "stressin poisto" olisi yleensäkin tehty ja saatu aikaan absolut homogeeninen piippu kovuudeltaan.
Tuosta ainakin huippumerkeissä maksetaan.
Nuo IBI piiput eivät ole minulle tuttuja,mutta ihan vakavan oloista tekemistä:
www.youtube.com/watch?v=LAf064S2Cv4
Timppa
En tiedä miten helppoa tai vaikeaa on saada aikaan hieman epäsymmetrinen/epäkeskeinen piippu, mutta sellainen ainakin taipuisi väistämättä lämpötilanmuutoksissa. Terminen massa, lämmönjohtavuus ja sitä kautta myös lämpötila on erilainen eri puolilla piippua, mikä sitten aiheuttaa taipuman. Koskee nimenomaan tilannetta jossa piippuun jatkuvasti tuodaan lämpöä ja sitä viedään pois - eli aseella ammutaan. Uunissa tasaisessa lämpötilassa ei pitäisi näkyä.
Ja yksi oleellinen asia tässä on se, mitä piippuvalmistaja on tehnyt silloin kun on huomannut, että piippu on melko paljon kiero. Muutama huippupiippujen valmistaja heittää sen romuihin. Kaikki sarjavalmisteisten aseiden valmistajat oikoo sen kylmänä. Osa edellä mainituista ehkä valikoi nuo halvemman pään perinteisiin metsästysaseisiin. Osa laittaa sen varmasti surutta myös kalliimman pään aseisiin.
Kylmänä oikominen ilman sitä seuraavaa jännityksenpoistohehkutusta on vihoviimeinen konsti, sillä piipun lämmetessä jäännösjännitykset siirtävät osumakohtaa.
Isompi esimerkki: eräs ;) Tampereella toiminut tykkitehdas osti 155 mm putkiaihioita USA:sta, kun olivat niin halpoja. Valmistajalle putkiaihioiden oikominen kylmänä oli vakiomenettely, eikä ostajan tuolloinen materiaalispeksi ottanut kantaa asiaan. Lopputulos oli, että jokaisen päältä/sisältä otetun lastun jälkeen putki oli eri suuntaan kiero. Putket päätyivätkin sitten kiekoiksi, josta tehtiin tykin ampumatiivistyksen osia. Ja kyllä, myöhemmät materiaalispesifikaatiot ottavat tiukasti kantaa kylmänä oikomiseen.
En omaa lämpökäsittely osaamista,mutta tuli aikoinaan BR-Tuotteen alkuaikoina reilu 30 vuotta sitten yxi oppi kantapään kautta.
Innostuimme valmistamaan sarjan lipasaukottomia lukkokehyksiä.Lähetimme ne nitraukseen ja oli ohjeistettu tehdä mitat/toleranssit lähelle oikeaa ennen lämpökäsitteyä.
Tulivat takaisin ja enempi oli kieroontuneita kuin suorana pysyneitä.Tuli kallis kokeilu.
Asiaa selviteltiin ja lämpökäsittely oli tehty "ritilöillä" vaakatasossa.Siitä tuli oppi niin lämpökäsittelijöille / meille,että tuollaiset kappaleet on lämpökäsiteltävä pystyasennossa ja oltava riippumassa.
Nähnyt videoita,joissa piipunvalmistajat tekevät lämpökäsittelyä EDELLEEN piiput vaakatasossa uunissa.
Silloin huolestun.
Tuossa IBI:n videossa kohdassa 7:51 piippu laitetaan "stressin poistoon" pystyasennossa ja hyvä niin.
www.youtube.com/watch?v=LAf064S2Cv4
Ei kerro yksityiskohtia onko käsittely suojakaasun kanssa jne. mutta yritystä on.
Täydellisyyteen pyrkiminen maksaa ja siitä osin me maksamme esim. Bartleinin ja Kriegerin tuotteissa.
Mutta on se vaatinut vaivaa aseen hankkiminen aikoinaankin.Ukkini kuollut jo ennen minun syntymää ja tämä tarina isäni suusta kuultuna.Tarkka vuosikin jäänyt epäselväksi ja yritin selvittää mikä tuon asesepän nimi Juuan salolla on ollut,mutta en ole saanut selville.Kuitenkin tapahtunut 100 vuotta +- sitten.
Ukki mennyt kävelemällä Nurmeksesta Juuan salolle sepän luokse tilaamaan "rihlakon" teon.Matka ollut jotain 50 + kilometriä.
Sovittu milloin valmis ja mennyt kävellen taas hakemaan.Seppä oli laittanut rihlakon kiinni testipenkkiin.Ampumatka ei tiedossa.Epäilen melko lyhyttä matkaa.
Kuitenkin ampunut pahviin/paperiin reiän.Vienyt höylälastun reikään.Ampunut uudelleen ja lastu poistunut reiästä.
Laittanut uuden lastun ja ampunut ja lastu poistunut reiästä.
Ottanut rihlakon pois telineestä ja tyrkännyt sen ukille saatesanoilla: "Eikö tuo sinulle välttäne".
Liekö ollut luonnon suora piippu....
Timppa
Kappaleen muodonmuutokset lämpökäsittelyssä on ihan tapauskohtaisia. Eli ei voi ajatella että kun kehys käyttäytyy näin niin piippu sitten käyttäytyy samalla tavoin. Meillä ainakin lähestytään asiaaa siten, että uuden komponentin tullessa tuotantoon tehdään koesarja joka lämpökäsitellään. Koesarja mitataan ennen ja jälkeen lämpökäsittelyn ja sen perusteella sitten hierotaan prosessi kuntoon. Joskus voi pelata muutokset pois koneistamalla tiettyyn toleranssiin, joskus pitää tehdä räkki lämpökäsittelyyn, joskus pitää hioa/koneistaa jälkikäteen ja joskus tuotteesta ei vaan tule mitään :D
Yksi tuttu metallurgi opetti minulle että etukäteen et niitä muodon muutoksia voi tietää, ainoastaan arvata. Ja silloinkin arvaat väärin. Tämä tuli esille hyvin eräässä karassa joka karkaisussa sekä veti kieroon, turposi ja pituusmitassa kutistui ;)
Tietty jotain säännönmukaisuutta pystyy kokemusperäisesti arvioimaan samankaltaisista tuotteista.
Kuitenkin lämpökäsittelin kehykset ja myös piiput uunissa pystasennossa AINA!
Rönsyilen taas,mutta jos olisi nuoruuden intoa edelleen ja kun pääosin ajattelen kertalaukauksia ja latvalinnustusta,niin teettäisin kehyksen jossa ei ole lipas aukkoa eikä patruunan syöttö aukkoa vaan lukko ulos ja patruuna lukon päähän ja lukkoineen sisään.
Jollakin Jenkki videolla tuollainen vilahtikin.
Monilla tavoin olisi paree ja työtäkin vähemmän kun ei aukkoja tartte jyrsiä.
Laukaisukoneiston reikää on haasteelista jättää pois.
Timppa
Neljää eri 50 BMG kivääriä olen käpistellyt, joissa on tuo shell holder rakenne. Muuten nuo on aika harvinaisia. Jotain amerikkalaista videota katsoin, jossa kaveri ampui johonkin, oliko se 1,5 km aseella, jossa oli tuo rakenne. Lukko oli ainakin 200 mm pitkä. Onhan tuollainen aukoton pitkä kehys todella jäykkä. Kouluajoilta muistuu mieleen laskelma, jossa laskimme putken kiertolujuutta. Eli hitsattu putki ennen ja jälkeen sauman hitsauksen. Jos en nyt ihan väärin muista, niin kiertojäykkyys on 9 kertainen kun sauma on hitsattu. Eihän missään aseessa ole yhtenäistä aukkoa koko kehyksen matkalla, mutta kyllä ne isot aukot paljon vaikuttaa kuitenkin. Eihän sotilasaseissa tarkkuus ole tietenkään se pää kriteeri, mutta joskus ihmetellyt noita vanhoja aseita, jossa aukko on jyrsitty yhtenäisenä auki päälipuolelta, mennen todella alas myös sivuista. Kun samalla kohdalla on myös alapuolella iso lippaan tai makasiinin aukko, niin kyllähän tuo melko veltto kehys on.
Kaksi offtopiccia ?
1. Miten mahtaa vaikuttaa kiväärin tarkkuuteen esim. Pulttiluikossa, että piippu on lievästi kiero ? Vai hukkuuko etu siihen muuhun "kohinaan" mitä siinä tapahtuu ?
Itselle tulee olo, että mitä paremmat mittalaitteet on niin sitä enemmän saadaan mitattua sitä tuotteen "virhettä" epäilen, että absoluuttisen suora piippu on laboratorio oloissa ajan X olemassa ja sen jälkeen koneistus jne materiaalitekniset asiat tekee piipusta, kuin piipusta "kieron" emme kuitenkaan asu laboratoriossa vaan maapallolla.
2. Eikös se eräs naamalle tullut .50bmg ollut juurikin shellholder rakenteinen kivääri ? Se minkä videot on kiertäneet tapahtumasta saakka. Onneksi kaveri selvisi hengissä ko. Tapahtumasta saakka. Siinä "taisi olla valmistusvirheinen" kivääri ja kaveri taisi ampua jotain erikoista patruunaa samalla, mutta samalla se kiistaton etu, kun on se rakenteen heikkokohta jonnekkin muualle, kuin naamalle niin ei välttämättä tule kaikki kamat naamalle vaan joku siru saattee lentää sivulle.
Nim. Mun 2 senttiä
Lainaus käyttäjältä: iippo777 - kesäkuu 12, 2022, 13:05
2. Eikös se eräs naamalle tullut .50bmg ollut juurikin shellholder rakenteinen kivääri ? Se minkä videot on kiertäneet tapahtumasta saakka. Onneksi kaveri selvisi hengissä ko. Tapahtumasta saakka. Siinä "taisi olla valmistusvirheinen" kivääri ja kaveri taisi ampua jotain erikoista patruunaa samalla, mutta samalla se kiistaton etu, kun on se rakenteen heikkokohta jonnekkin muualle, kuin naamalle niin ei välttämättä tule kaikki kamat naamalle vaan joku siru saattee lentää sivulle.
Ei ole shellholder mun mielestä. Vaan vähän erikoinen konstruktio, missä ruuvataan tulppa hylsyn perään. Hylsy kiskotaan ammunnan jälkeen ulos toisilla hylsyillä tai sillä tulpalla. Räjähdyksen syy oli kai niissä patruunoissa. Jotain vanhaa tavaraa kaiketikin.
Samalla tavallahan "shellholderissa" painetta vastassa on sulku olat ja kampi kuin muissakin rakenteissa.Pieni paineenpoistoreikä ei homogeenisuutta uhkaa.
On 2 asiaa kivääreissä joita vihaan yli kaiken.Mutta olleet kuitenkin oltava.Ulosvetäjän kynnet ja iskurin jouset.
Tuo shell holder mahdollistaisi eroon pääsyn noista typeristä ulosvetäjän kynsistä edes.
Piipuista senverran,että yxi ISO virhe työjärjestyksessä on se että läppäys tehdään aihioon ja sitten vasta ajetaan ulkomuoto piipulle.
Piipun ulkopinnan ajossa AINA purkautuu jännityksiä ja EHDOTTOMASTI viimeistely läppäys tehtävä piipun ulkomuotoon ajon jälkeen.
Jos mahdollista niin hyvä valinta on tasavahva piippu ja jätetään ulkopinta rauhaan kokonaan.Erityisesti takopiipuissa,mutta muissakin.
Timppa
Tässä vielä video samanlaisen aseen räjäyttämisestä uudestaan noilla samoilla patruunoilla.
https://www.youtube.com/watch?v=hsw70VfSFFw
Lainaus käyttäjältä: Long Range - kesäkuu 12, 2022, 17:52Piipuista senverran,että yxi ISO virhe työjärjestyksessä on se että läppäys tehdään aihioon ja sitten vasta ajetaan ulkomuoto piipulle.
Piipun ulkopinnan ajossa AINA purkautuu jännityksiä ja EHDOTTOMASTI viimeistely läppäys tehtävä piipun ulkomuotoon ajon jälkeen.
Jos mahdollista niin hyvä valinta on tasavahva piippu ja jätetään ulkopinta rauhaan kokonaan.Erityisesti takopiipuissa,mutta muissakin.
Vuosien aikana joitain piippuja tulkanneena olen täysin samaa mieltä. Ei ole yksi tai kaksi tehdaspiippua jotka on olleet alkupäästä ahtaampia ja väljentyneet siinä kohtaa kun piippu ohenee. Tämän huomaa parhaiten kun sopivan väljällä tulkilla peruutetaan pesään päin ja hyvin pystyy ennustamaan missä kohtaa alkaa kiristämään ja kyse on tuhannesosista, ei satkuista. Lastupiipussa tätä on harvemmin esiintynyt, tako- ja nappirihlatuissa useammin.
Shilen tekee fiksusti ja läppää muotoon sorvatut piiput vasta sorvauksen jälkeen ja siksi kannattaa valita valmiiksi muotoon sorvattu piippu, ellei halua syystä tai toisesta opetella läppäämistä itse.
Kun Ed Shilen muutti työjärjestyksen noin kuten Koheltaja kirjoittaa,heidän piekkarin piiput nousivat asemaan "King of the Hill".
Kun tuo lievä kartiokkuus piipun sisämitassa on piekkarin piipuissa ihan hyvä asia eli tasaisesti suuta kohti ahdistuva.
Kun ehdottelen Tiimiläisille hulluja ja vielä hullumpia ideoita,niin tuohon liittyen pari ajatustani:
*Ulkomuoto toisinpäin kuin totuttu eli paksuntumaan suuta kohti.Nyt on yleistä kasapiekkareissa tasapaksu koko matkalta.
*Kun Juha saisi nuo nappirihlaus vermeet finaaliin,niin ehdotin kokeilua jossa ennen napin läpivetoa piippu aihion toista päätä lämmitetään ja katsottaisiin pintalämpömittarilla saadaanko millainen lämpötila ero aikaiseksi ja lämpötilan olisi syytä olla TASAISESTI aleneva.Näillä sivuilla on masinisteja.Kommentoikaa!
Tuonkaan toimivuutta ei tiedä ennen kuin kokeilee.
Teoriassa näyttäisi jo 30 asteen lämpötila ero aiheuttaisi tuon laskurin mukaan 0,01 mm:n kartiokkuuden 23 mm paksussa rosteri piipussa...
Kun riittävä kartiokkuus olisi jopa vain 0,005 mm.
http://maenpaa.arkku.net/it/laskenta/l_laajennus.php
Kuinka saisi lämmön tasaisesti kankeen ettei se ole lämpimämpi esim. "tohon puolelta"? Kuinka lämpö siirtyy kangessa ja tasaantuuko kun hiukan aikaa annetaan?
Kuitenkin tuo kartiokkaaksi läppääminen on kovvoo hommoo ja JOS sen saisi muuten aikaan niin se olisi tervetullutta.
Timppa
Induktiokuumennin on ehdottomasti se oikein tapa kuumentaa piippu tasaisesti muuttuvasti. Tosin monta kelaa siihenkin joutuu varmasti tekemään ja luultavasti tarvitsee kaksi tai kolme laitetta, jotta piipun saa kokomatkaltaan halutulla tavalla kuumaksi. Tai sitten jompi kumpi, joko piippu tai kuumennin ja kela liikkumaan johteilla automatiikan ohjaamina. Tuolla saisi aika helposti tehtyä tasaisen ja helposti muutettavan kuumennuksen.
Se mitä tuosta kuumennuksesta sitten seuraa, onkin vaikeampi kysymys. Aika varma asia on myös se, että iso ja pienikaliperin suhde muuttuu tuossa, kun materiaalin muovautuvuus muuttuu lämmön vaikutuksesta. Onko se sitten hyvä vai huono, on vielä vaikeampi arvioida.
Se näissä on hyvin hankalaa, että pienien mittaerojen mittaaminen pienestä reiästä on erittäin hankalaa. Varsinkin, kun olisi kiva saada sekä iso, että pieni kaliperi mitattua erikseen. Cerrosafella on mahdollista tehdä mittatarkkoja valoksia eri kohdista, mutta kun sen työntää ulos piipusta, niin saattaa koko muuttua tuossa vaiheessa.
Eiköhän tuohon piipun ympärille pysty tekemään kierukan jolla saa lämmitettyä pelkkää suuta. Tehoa laitteessa ei varmaan paljon tarvita jos noin vähän lämpöä tarvitaan.
Työmaalla kävi joku vuosi sitten joku kauppias esittelemässä induktiolämmityslaitteita, keikka käyttöön soveltuvia, laakereitten sisäkehien irroitus, rullalaakerin sisäkehän irroitus, kohteita riittää. Tehoa oli varmaan piipun lämmitykseen liikaa, vois tulla sininen hetkessä.
Faberumin takomossa joskus muottivasaran moottoria korjaamassa ja vieressä joku teki jotain akselin taetta, induktiolämmitin valtavan tehokas, +50mm akselin pää hehkuva varmaan alle puolessa minuutissa? Mahtaa olla melkoinen magneettikenttä työntekijällä?
Mitä tapahtuu jos kartiokkaan piipun päälle tekee vastaavan kartioisen "holkin" piipun suusta vaikka 200mm. Piippu kuivajäähän ja holkki päälle tai holkki kuumaksi. Luulisi suun alueelta kutistuvan enemmän kun holkissa on materiaalia enemmän ja piipussa suun alueella vähemmän?
Holkinhan saisi varmaan poiskin just jollain induktiolämmittimellä kun siinä kartio?
Brutaali ajatus tsekkauksesta alkuun,kuinka tasaisesti lämpö alenee kun etäisyys lämmitys kohdasta kasvaa:
Tuohan selviäisi ihan siten,että piippukankea lämmittää vaikka kuuma puhaltimella toisesta päästä esim. about 70 asteeseen ja pintalämpö mittarilla katsoo vaikka 10 cm välein mitä lämpö näyttää.
Onko lämpötilan aleneminen suoraan verrannollinen etäisyyteen lämmityskohdasta? Tai paremminkin onko aleneminen tasainen?
Heh,heh, sen tiedän "pitkä aikaisesta" kokemuksesta että paljain käsin on parempi tarttua lämmitys kohdasta kauempaa kiinni kappaleeseen-:).
Ja kyllähän tuossa ajatuksessa nappivedolla periaatteessa iso ja pikkukalliperi muuttuu käsi kädessä saman verran.
Piippukankia ja kuumapuhallin minulta löytyy,mutta pintalämpömittaria ei.Voin tietty lämmittää ja mitata mikrometrillä vaikka 10 cm välein ja katsoa eron tasaisesti kylmän kangen vs lämmitetyn kangen välillä...
Kun en ole metallurgi,niin en tiedä kuinka tasainen/lineaarinen tuo lämpötilan aleneminen on kun matka lämmityskohdasta kasvaa.
Timppa
Ps.Tuohon piipun sisämitan mittaamiseen en tiedä muuta konstia,kun puhdistaa piipun ihan puhtaaksi,lyijyttymätkin pois.
Työntää lyijyluodin (slugin) piippuun esim.50 mm:n tms. välein ja työntää 5 mm:n sorvatulla koivukepillä takaisin ja mittaa slugin mikrometrillä.
Tuleehan se pois puhdistuspuikollakin,mutta enpä ainakaan pehmeässä rosteripiipussa käyttäisi.Jäljet rihlapalkissa ei paranna käyntiiä...
Isokaliiperin saa mitattua slugista mikrometrillä ok,mutta pikkukaliiperin mittaaminen on haasteelista.Erityisesti jos urat eivät osu tarkalleen vastapuolille ja monien mikrometrien kärjet eivät edes mahdu uriin.
Ps. 2. Kun työntää slugia piipun läpi ja tuntee vastus kohdan. Mistä tietää onko se ahtaampi kohta vai karheampi kohta?
Joku voi olla herkkä kätinen,mutta melkein vastaan tuohon että EI MISTÄÄN.
Olen yrittänyt Calfeelta saamieni ohjeiden mukaisesti: Merkkaa puikkoon tussilla kohdan jossa slugia läpi työntäessä "jarrutus kohta" tuntuu.
Työntänyt uuden slugin ko. kohtaan ja työntänyt takaisin.Mitannut slugin ja jos se on mitaltaan pienempi, arvaan että se on ahtaampi kohta,eikä karhea kohta.
Tuon ahtaan kohdan läppäämisestä saimme "läppäys kurssilla" varoituksen sanan.Jos sitä nylkyttää lyhyillä nykytyksillä pois,se kyllä lähtee mutta saa montut ahtaan kohdan molemmille puolille.
Eli PITKILLÄ työnnöillä / vedoilla ja "nylkytys" pituutta muuttaen on hyvä idea.
Timppa
Tuossa Kriegerin videossa kohdissa 2:12 ja 2.40 vilahtelee läppäämistä.
www.youtube.com/watch?v=aLUTL5S6yFE
Jos joku innostuu läppäämään jo pesitettyä piippua,niin tuo hylsyn käyttäminen pesän ja jopa ylimenon suojana lienee hyvä idea.(Kuva).
Niin tuota tuohon alkuperäiseen ajatukseen indexing. Onko kukaan täällä kokeillut indeksointia? Tai vaikkapa ampunut piippu kiinni penkissä ja pyöritellyt siinä?
Tosiaan täysin suoria tai pyöreitä kappaleita ei ole. On ainoastaan toleransseja joiden sisään kappaleet tehdään.
Sanoisin että helpoin tapa määrittää tuo piipun todellinen geometria eli miten kiero se on joka suuntaan ja soikea yms.
On viedä se johonkin vähän hienompaan pajaan josta löytyy laadukas koordinaattimittauskone ja pätevä henkilö sitä käyttämään. Toinen vaihtoehto, mistä saa vielä tarkempia tuloksia olisi kalibrointi laboratorio.
Piireissä kyllä tuosta pyörittelystä tieto ollut,mutta en tiedä minkä verran tuota on Suomessa tutkailtu.Tiimimme jäsen Risto kyllä ohimennen mainitsi,että piipun kaarevuus pitäisi jättää klo 6 suuntaan eli kaarevuus alaspäin.
Hänellä on hyväkäyntinen kasapiekkari,jossa piippu on kiinni puristusliitoksella ja kun on cone breech piipun pää niin pyörittely helppoa,kun ei tartte ulosvetäjän kynnen uran ja sulkuvälin kanssa temppuilla.
Monet kasapiekkari ampujat eivät luota piipun puristusliitokseen vaan ihan perinteiseen kierre liitokseen ja sitten pyörittely tulee työlääksi.
Piekkarin sulkuväli oltava 1,09-1,11 mm.Jos kierteen nousu 1,0 mm,niin tietty 90 asteen piipun kääntö muuttaa sulkuväliä 0,25 mm ja ottipa tuon pois piipun olakkeesta tai kehyksen päästä,niin piipun päästäkin on samanverran otettava...
Ja cone breech piipun pää oltava ettei tartte ulosvetäjän kynnen upotuskohdan kanssa temppuilla.
Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainittu,niin tutkailua voisi harrastaa kun raudat on kiinni piippublogissa ja pyörittää ja ampuu kasoja.
Tubegunissa pyörittely onnistusi ihan kasatuelta...hiukan hankala tähdätä kyllä kun kiikari alaspäin-:).
Sen uskallan luvata jo etukäteen ILMAN TESTIÄ,että erittäin harvoissa raudoissa kasat tulee olemaan samassa kohdassa klo6/9/12/15 pyörittelyssä.
JOS on, niin luonnonsuora piippu lie löytynyt ja lottokin vetämään heti...
Timppa