Kaikki me olemme varmasti joskus ihmetelleet jonkin koulutuksessa/radalla/kirjallisuudessa tms. vastaan tulleen toimintatavan
1. Mitä toimintatapaa pitäisi muuttaa?
2. Miksi?
3. Miten olet tullut tähän tulokseen?
4. Miten sama asia olisi mielestäsi parempi toteuttaa?
Tarkka-ampujapartiolle jaettavaa aseistusta pitäisi kehittää.
Kahden hengen TA-partio on tulivoimaltaan aneeminen jos toisella on pulttilukkoase ja toisella rk. Jos kummallakin on vain pulttilukkoinen ta-kivääri niin tuliylläköissä käy hyvin huonosti.
PV on ainakin kokeillut ja ilmeisesti siirtymässä kolmen miehen ta-partioon jossa on yksi ta-kivääri, 2 rk:ta ja ainakin kaksi ta-koulutettua. Kolmas voi hätätilassa olla ns. tavallinen rk-mies.
Jos saisi ehdottaa niin ta-kiväärinä olisi joku pitkän matkan ta-kivääri mutta sen lisäksi partiolla olisi 3 pistoolia, vähintään 2 rynnäkkökivääriä tai 1 rk ja yksi kevyt konekivääri (PV:llä ei oikein riittävän kevyttä laitetta ole käytössä, Fn Minimi tai HK MG4 voisivat olla sopivia). Rynkyissä pitäisi olla jotain optiikkaa päällä. Vaihtoehtoisesti voisi olla että toinen rk:sta olisi SVD tai vastaava. Näiden lisäksi savuja, käsikranaatteja ja 1-2 kpl kevyttä kertasinkoa varmuuden vuoksi.
Tietenkin aseistus ja varustus riippuu tehtävästä mutta näkisin että pelkän TAK-85:n tai TRG-42:n kanssa ei tulisi ketään määrätä mihinkään taistelutehtävään.
Tämä on osin kalustokysymys mutta myös toimintatapakysymys. Jos toimintatapana on lähettää miehiä tehtäviin liian kevyesti varustettuna niin herkästi käy niin että ne eivät tule enää takaisin.
.
Lainaus käyttäjältä: tt
Google käy foorumin avoimilla sivuilla usein. Todella usein.
Tästä syystä ei juuri ole väliä kuka muu käy ja mistä.
Nämä kirjautumisen vaativat sivut eivät työnnä materiaalia googleen, mutta täälläkin puhumme joka tapauksessa vain avoimista ja laillisista asioista.
Iso osa tarkka-ammunnan jutuista on kehitelty muualla, joten olemme mahdollisen aivovuodonkin jälkeen vielä tiedollisesti saamapuolella.
"1. Mitä toimintatapaa pitäisi muuttaa? "
Kysymys antaa mahdollisuuden teknisten yksityiskohtien lisäksi avata keskustelua mille perustalle rakentaa koulutusta ja kun perusteista löytyy näkemys niin voi lähteä arvioimaan teknisiä yksityiskohtia sen pohjalta. Eli saa antaa näkemyksiä ja kysyä mistä tahansa koulutukseen liittyvästä.
Mikä on tarkka-ampujan pääasiallinen tehtävä. Näkemyksiä?
Olisiko jo aika aloittaa tiedustelutarkka-ampujien varusmieskoulutus? Miten ja missä organisaatiossa em. koulutus tulisi antaa?
Onko nykyinen varusmieskoulutuksen sivutuotteena annettava koulutus yleensäkään riittävä? Pitäisikö erikoistua ja koulutus kestää 12 kk?
Osaava koulutusorganisaatio? Puolustusvoimissa yleinen ongelma on, että tehtäväkierto ei takaa pitkäaikaista asioihin perehtymistä ja sitoutumista, mikä on erittäin valitettavaa varsinkin kun kyse on paljon henkilökohtaisia taitoja mittaavasta erikoisosaamisalueesta kuten esim.tarkka-ammunta. Mistä ratkaisu ongelmaan, aliupseeristoko? Tarkka-ampujakoulu?
Onko ampumataitoa painottava valintamenettely tarkka-ampujaksi järkevää parhaan lopputuotteen kannalta?
Parin viikon TA-kurssi varusmieskoulutuksessa on ehdottomasti liian vähän. Siellä käydään kohtalaisen intensiivisesti asiat läpi, jonka jälkeen TA on useimmiten se joka vain kantaa pidemmän aseen mukanaan.
Tuo HJu:n ajatus tarkka-ampujien aseistuksesta on mielestäni fiksu. Eikö se ole nykyisinkin niin, että vain toinen TA-parista ampuu toisen ollessa tähystäjä? Eihän silloin tarvita kuin yksi tarkkuuskivääri. Tällöin tähystyslaite voi olla muu kuin kivääritähtäin, jolloin sen havainnointiominaisuudet saadaan kivääritähtäintä paremmaksi.
Ja mielestäni, jos ei ole miespulaa, tarkka-ampujapartion todellakin kannattaisi koostua kolmesta miehestä. Kun ampuja ja tähystäjä ovat tuliasemassa, he tuskin pystyvät pitämään silmällä selustaansa, mikä olisi kolmannen miehen vastuulla. Ja sitten tuo siirtyminen toiminta-alueelle... Sehän on luultavasti vaarallisin osa koko operaatiossa.
Itse miellän toiminta-alueeksi sellaisen alueen, joka ei ole omien joukkojen hallinnassa, mutta jossa ei PITÄISI olla vihollisia. Toiminta-alueelle ei kuitenkaan voi/haluta jostain syystä siirtää vahvaa joukko-osastoa. Toiminta-alueen koko on neliökilometrin luokkaa ja se on omista asemista linnuntietä alle 10 kilometrin päässä. Toiminta-alueelta on hyvät tarkkailumahdollisuudet vihollisen asemiin ja se on kiväärikantaman päässä vihollisasemista. Toiminta-alueelle siirrytään yöllä, viivytään päivä ja seuraavana yönä palataan tukikohtaan.
T: mamannon
Lainaus käyttäjältä: JHa
Kysymys antaa mahdollisuuden teknisten yksityiskohtien lisäksi avata keskustelua mille perustalle rakentaa koulutusta ja kun perusteista löytyy näkemys niin voi lähteä arvioimaan teknisiä yksityiskohtia sen pohjalta. Eli saa antaa näkemyksiä ja kysyä mistä tahansa koulutukseen liittyvästä.
Mikä on tarkka-ampujan pääasiallinen tehtävä. Näkemyksiä?
Olisiko jo aika aloittaa tiedustelutarkka-ampujien varusmieskoulutus? Miten ja missä organisaatiossa em. koulutus tulisi antaa?
Onko nykyinen varusmieskoulutuksen sivutuotteena annettava koulutus yleensäkään riittävä? Pitäisikö erikoistua ja koulutus kestää 12 kk?
Oma näkemykseni on, että tarkka-ampujia tulisi kouluttaa kahteen päätehtävään.
1.Tulitukitarkka-ampuja
2.Tiedustelutarkka-ampuja
Tulitukitarkka-ampuja olisi jokaisessa jääkäriryhmässä ja tehtävä konekiväärimiehen kaltainen tulitukiase erityisesti hyvin suojautuneita pistemaaleja vastaan. Aseena 308 Win PA TA-kivääri optiikalla (1-4x24 tai 1.5-6x42 tai vastaava). Muutoin toiminta ei eroaisi muista ryhmäläisistä kuin aseen osalta. Tämän tyyppisiä TA tehtäviä on jo nykyisissäkin joukoissa. Varsinkin AKE:ssa tämäntyyppiset tehtävät ovat tulevaisuudessa kasvamaan päin.
Koulutukseksi riittäisi tarkka-ammunnan perusteiden hallinta ja käytännön harjoittelu osana muita joukkoja.
Tiedustelutarkka-ampuja kuulostaa ehkä vieraalta ajatukselta koska tiedustelija helposti mielletään yhä vanhoissa kokoonpanoissa pääosin piilossa pysyviksi joukoiksi. Näin niihin ei aktiivinen maaliin vaikuttaminen sovi. Nykyaikaisissa joukoissa "väkivaltainen" tiedustelu on lisääntymäänpäin ja toiminnan nopeus kasvanut. Tämä mahdollistaa tarkka-ampujien käyttöä myös tiedustelujoukoissa entistä enemmän.
Tiedustelutarkka-ampujilla keskeisintä olisi kyky toimia erillään omista joukoista kuten tiedustelujoukotkin. Tällöin koulutettava henkilöstö tulisi löytyä tiedustelijoiksi koulutettavista ja järkevin olisi sijoittaa koulutetut myös tiedustelujoukkojen kokoonpanoihin. Tiedustelutarkka-ampujia, jotka ovat ristiinkoulutettu tarkka-ampujan ja tähystäjän tehtäviin voisi sijoittaa 8 hengen ryhmään eli 4 tarkka-ampujaa ja neljä tähystäjää. Ryhmä tulisi olla sijoitettuna tiedustelujoukkueesen patalijoonan tai prikaatin tasolla. Tarvittaessa lisäsuojamiehet partioihin saataisiin tiedusteluryhmistä (AKE ja talviolosuhteet).
Tiedustelu tarkka-ampujien koulutus pitäisi järjestää siten, että kaikki tiedustelutarkka-ampujat ja tähystäjät koulutetaan yhdessä tarkka-ammuntaan keskittyvässä koulutuskeskuksessa. Tällöin saadaan kouluttajien ammattitaito riittäväksi ja koulutuspuitteet sopiviksi. Kouluttajat voisivat olla kokenutta aliupseeristoa. Hajautettu koulutus usein vaihtuvilla kouluttajilla ei tuota toivottua tulosta.
Tiedustelutarkka-ampujan koulutus tulee kestää niin kauan kun henkilöä käytetään sodanajan joukoissa = sijoituskelpoinen. Tämän takia henkilöt tulee valita niin, että myös omaehtoinen harjoittelu reservissä luonnistuu (tarkka-ammunnan harjoittelu, muu ammunta, metsästys jne...). Kertausharjoituskierto tulisi olla tiivis eli vähintään kahdenvuoden välein palveluksen jälkeen.
Tiedustelutarkka-ampujan koulutus varusmiespalveluksen yhteydessä voisi mennä seuraavasti:
Peruskoulutuskausi tiedustelukomppaniassa, perustaistelijan taidot tiedustelun opein höystettynä
Tämän jälkeeen tarkka-ampuja´aliupseerikoulutus kaikille pääsykokeilla tarkka-ammunnan linjalle valituille. Kaikki tiedustelutarkka-ampujat tulisi kouluttaa aliupseereiksi vaikkakin johtamiskoulutuksella ei olisi niin suurta painoa kuin tavallisessa aliupseerikoulutuksessa. Koulutus samanpituinen kuin nykyinen aliupseerikoulutus.
Tarkka-ampuja´aliupseerikoulutuksen jälkeen joukkokoulutuskausi, jossa tarkka-ampujakoulutettu linja jatkokouluttautuisi tarkka-ammunnassa ja osallistuisi harjoituksiin (=yhteistoiminta) yhdessä tiedustelujoukkojen kanssa.
Sotaharjoituksissa tiedustelutarkka-ampujat toimisivat erillistehtävissä "metsästämässä" ja suorittaisivat tähystystiedustelua.
Reserviin sijoitus ja serervin kertausharjoitukset.
Tarkka-mpujan peruskoutukseen riittää 3 vko., mutta harjaantuminen tarkka-ammuntaan ja varsinkin tiedustelutarkka-ampujalta vaadittavat erillistoimintataidot vievät koko palvelusajan 12 kk. Tämän jälkeen pysyminen toimintakuntoisena vaatii jatkuvaa harjoittelua. Vuosittain osallistuminen Häyhä SM-kilpailu tyyppisiin tarka-ampujan toimintakykyä mittaaviin harjoituksiin/kilpailuihin pitää taidot yllä ja tuo tarvittavaa paineensietokykyä.
Maakuntajoukoissa olisi mielestäni oikein hyvä "polku" pitkäkestoiselle tarkka-ammuntakoulutukselle. Valitettavasti maakuntajoukkojen käyttö tositilanteessa ei suosi tiedustelutarkka-ampujien käyttöä 100%:ti, lähinnä kysyntää olisi tulituki-ta -tyyppiselle toiminnalle = Puolustus-/ vartiontitehtäviä. Myös TA:n käyttö taajamassa antaa omat erityisvaatimuksensa. Tietenkään pitkillematkoille ampuminen ei ole poissuljettua taajamaolosuhteissa.
Heitän pallon ilmaan: Miten tiedustelu-TA toimintaa tulisi kehittää / harjoituttaa taajamaolosuhteissa sekä onko kannattavaa lähteä ajamaan erillisten tarkka-ampujien koulutusta maakuntajoukoissa (ellei sellaista jo tällä hetkellä tehdä).
DISCLAIMER: Yllä oleva on erittäin vahvasti mutu-tietoa ja olettamuksia.
Mikäli suojattava kohde on erillään tai alueella millä ei ole muuta omaa sotilastoimintaa niin on jopa järkevää pistää tiedusteluasemia pystyyn suojattavan kohteen ulkopuolelle.
Eli suojaushommien näennäisestä staattisuudesta huolimatta maakuntajoukoillakin pitää olla tiedustelukykyä.
Myös tarkka-ampujia voisi käyttää tähystys-/liikenteenseurantapaikkojen miehitykseen. Tarkka-ampujilta pitäisi löytyä kyky liikkua ja toimia alueella huomaamatta.
Lainaus käyttäjältä: LSa
Eli suojaushommien näennäisestä staattisuudesta huolimatta maakuntajoukoillakin pitää olla tiedustelukykyä.
Myös tarkka-ampujia voisi käyttää tähystys-/liikenteenseurantapaikkojen miehitykseen. Tarkka-ampujilta pitäisi löytyä kyky liikkua ja toimia alueella huomaamatta.
Tuossa on hyvä pointti. Kohteen suojausta ajatellessa mieletään suojattava-alue helposti liian pieneksi. Kohteen suojauksesta puhuttaessa voidaan ajatella suojauksen epäonnistuneen jos vihollinen pääsee näköetäisyydelle kohteesta (<1000m). Tämä tietenkin riippuu suojattavasta kohteesta, sen käyttötarkoituksesta sekä koosta. Tässä on hyvä rasti johtajille, ta:n käyttö kohteensuojauksessa. Ta:n vaikutus itse kohteessa ja kohteen ulkopuolella.
Lainaa
Suomessa TA-partio maastossa liikkuu jalan. Ei ole helikoptereita, ei HAHO tai HALO-laskuvarjoinsertioita, ei sukellusveneavusteisia maihinnousuja, ei tiedusteluajoneuvojen kuljetuksia tai mitään muutakaan. Talvella voidaan liikkua myös suksilla jos on lunta.
En ole vielä kuullut jalkaväkiosastosta jolle huolto pelaisi edes kertausharjoituksissa aina "sormia napsauttamalla". TA:lla ei varmasti pelaa.
TA-partioille ei ole viestivälineitä pääsääntöisesti jaettavaksi asti joten LV217M:n ja akkujen kanniskelua ei tarvitse hirveästi murehtia.
Lainaa
Sissisota on aivan oma juttunsa ja siihen ilmeisesti SVD jakokalustosta sopisi parhaiten. Pääsääntönä on että kevyen aseistuksensa ja viestivälinepuutteiden vuoksi ei normaali TA-partio edes vaapaassa metsästyksessä voi muutamaa kilometriä kauemmas omista edetä.
Varsinaisiin tiedusteluretkiin ta:t voivat olla sopivia koska osaavat havainnoida ympäristöään ja liikkua huomaamatta mutta noille reissuille ei ta-kivääriä välttämättä kannata aina ottaa mukaansa. Rk-mies ei ole vastapuolelle arvokas maali mutta jokainen ta on. TAn perään voi vihollinen ampua jopa epäsuoraa tulta kohtuu paljon. Tavallisen kiväärimiehen perään ei välttämättä viitsitä. Maali-indikaattorina ta-kivääri on hankala varsinkin silloin jos tarkoitus on vältellä kontaktia ja enempi tiedustella. Eli jos siitä ei ole mitään hyötyä niin jätetään se suosiolla tukikohtaan ja otetaan rk tilalle.
Sitten on vielä se ta:n suurin hankaluus eli väärinkäyttö johdon toimesta. Esimerkkejä:
- Sijoitetaan TA:t näkyvälle paikalle "pelotteeksi". Vetää herkästi tulta puoleensa ja tyypillistä erityisesti rauhanturvaamis- ja pakottamistehtävissä.
- Pistetään ta:t kiväärimiehen hommiin esim. partioon. Pulttilukkoaseella ei paljoa ryteikössä tee jos joudutaan tuliylläkköön.
- TA vartiomieheksi pulttilukkonsa kanssa esim. kulunvalvontapaikalle. Tulitukena portin läheisyydessä varmasti ihan ok mutta ei siinä portilla papereita tarkistamassa.
- Käsketään TA-partion vyöryttää rakennuksia pitkine aseineen sen sijaan että he antaisi tulitukea tarvittaessa muille ja turvaisi heidän selustaa.
- Käytetään TA:ta lähetteinä ja komppanian johto-osan lähivartijoina ja kahvinkeittäjinä.
- Lyödään TAK-85 jollekin käteen joka ei ole siihen saanut koulutusta ja julistetaan "Jääkäri se-ja-se on nyt 1. joukkueen tarkka-ampuja. Kysyttävää ?".
Tarkka-ampuja ei saisi olla liian pelkistetysti sitoutunut vain omaan pieneen rooliin tarkkuuskiväärinkäytön asiantuntijana. Hänen tulisi olla ryhmänsä/joukkueensa/komppaniansa esimerkillisin taistelija joka voi aina tarvittaessa neuvoa aseiden, räjähteiden ja taistelutakiikan kikkoja.
Tarkka-ampuja ei saisi olla liiaksi fiksoitunut vain pitkän kiväärin käyttöön, koska ei ole varaa panostaa isoa koulutusresurssia yhdelle ukolle jota ei sitten voi käyttää kuin yhdessä pienessä roolissa. Päälliköiden on helpompi antaa resursseja yhdelle ukolle (joka kuitenkin mahdollisesti kuolee siinä ensimmäisessä tulikasteessa), jos häneen voi luottaa monessa asiassa ja hän on halukas osallistumaan kaikkeen toimintaan. Monesti "tavalliset" jääkärit osallistuvat toimintaan hanakammin heti kun porukan erikoissotilas käyttäytyy särmästi ja ottaa porukan toimintaan mukaan. Tarkka-ampujalla on mielestäni iso rooli porukan moraalin nostattajana ja vie porukkaa monesti pahassa paikassa esim. hyökkäyksessä eteenpäin.
Hiljaisia, rauhallisia ja ajattelevia ukkoja, jotka ovat porukan särmimpiä taistelijoita ja auttaa toisia eteenpäin. Erikoismiehiä, jotka tuntevat omat ja vihollisen taistelutekniikat laajemmin kuin tavalliset osat. Luottamaus on jokaisen ansaittava, että tuolle ukolle voidaan erikoistehtäviä antaa, mutta monesti viikonlopun mittaisessa harjoituksessa kompanpäälliköllä on paljon muutakin tekemistä kuin kuunnella yhden alikessun ehdotuksia taistelusuunnitelmasta.
Itseään ja koulutusta on aktiivisesti tuotava esiin. Jokaisessa harjoituksessa ta esiintyy itsensä ja koko toimialansa mannekiinina. Pikkuhiljaa muutosta on saatu aikaiseksi pv:n koulutuksessa ja nyt sitä samaa muutosta ja kiinnostusta alkaa olla nuilla reservin luutnanteilla.
Samaa mieltä JPu:n kanssa; kyllä TA:lla saa/pitää olla ihan oma roolinsa pitkän kiväärin kanssa. Se "pieni rooli" on erittäin tärkeä, jos sitä vaan osataan käyttää oikein.
Se että TA:sta muokataan sellainen "joka paikan höylä" on omiaan johtamaan siihen, että kohta TA keittelee ne kahvitkin.....
Lainaus käyttäjältä: Demi
....Monesti "tavalliset" jääkärit osallistuvat toimintaan hanakammin heti kun porukan erikoissotilas käyttäytyy särmästi ja ottaa porukan toimintaan mukaan. Tarkka-ampujalla on mielestäni iso rooli porukan moraalin nostattajana ja vie porukkaa monesti pahassa paikassa esim. hyökkäyksessä eteenpäin.
En tiedä mistä juontaa ajatus sekatyöläisestä nimeltään tarkka-ampuja.
Edelleen puhutaan tarkka-ampujasta yleisnimellä. Jos termit tulituki- ja tiedustelija tarkka-ampuja käyttö lisääntyisi niin tiedettäisiin puhutaanko nykyisestä kahvinkeittäjä/suojelumiehestä vain oikeasta pitkälle koulutetusta erikoismiehistöstä. Komppaniaan komentoryhmään sijoitetuilla tarkka-ampujilla nykykoulutuksella ei paljon pioneereita auteta räjähdeasioissa ja komppanian päällikköä komppania taistelusuunnitelman laatimisessa. Lähinnä tarkka-ampuja voi hyökkäystilanteessa antaa muille taistelijoille tulituen lisäksi henkistä tukea "mene sinä minä suojaan" :lol:
JHA:lla on hyviä ajatuksia ja vastaavan tyyppisiä olen pohtinut. Faktahan varmasti on, että siinä vaiheessa kun varusmieskoulutuksesta pääsee, ei ole valmis vielä kaikkeen mahdolliseen. "Siviilipuolella" ja reserviläistoiminnalla sitten harjoitellaan syvällisemmin sodanajansijoitusta tukevia asioita. TA-hommiin pitäisikin varmasti valita sellaisia tyyppejä joilla olisi motivaatiota ja kiinnostusta harjoitella vielä varusmieskoulutuksen jälkeen.
Lainaa
Tuo pitää ehdottomasti paikkansa ja myös toisinpäin: joku saattaa olla innokas varusmiespalveluksessa, mutta kun perhe on perustettu, ei TA tai muu maanpuolustustyö enää välttämättä kiinnosta. Ja tosiasia kyllä on, että aika harvassa sellaiset kaverit ovat, jotka ovat valmiita kuluttamaan vapaa-aikaansa ja rahaansa vuosikymmeniä siinä määrin, kuin TA-toiminnassa on mielestäni tarpeen. Jotka niin tekevät, ovat muiden silmissä asehulluja, mikä on kyllä totta. Eihän asehulluus ole välttämättä negatiivinen asia: toiset tykkäävät vaikka kiipeillä vuorilla, toiset taas rei'ittävät pahvia.
TA-ammunta ja ammunta ylipäätään on pohimmaltaan yksinäistä puurtamista, joten puolustusvoimien tarpeisiin tarvittavat reserviläis TA:t pitänee aina valita niistä harvoista, jotka syystä tai toisesta osaavat homman. TA on luultavasti aina "self made man", joitain poliisin palkkalistoilla olevia TA:ita lukuun ottamatta. Tämä ei tietenkään tarkoita, että TA-kurssit ja koulutus olisi hyödytöntä, päin vastoin, se on välttämätöntä, mutta koulutettavista suurin luultavasti jättää homman jossain vaiheessa. Myöskään sitouttaminen ei varmaan oikein onnistu, koska silloin pitäisi maksaa palkkaa, enkä usko minkään tahon maksavan TA:lle kilpailukykyistä palkkaa.
Siten tarkka-ampujista on aina pulaa silloin, kun niitä tarvitaan. Tilannetta ei helpota sekään, että tarjolla olevista tarkka-ampujista vain murto-osa on valmis oikeasti ampumaan ihmisiä. Kriisit, joissa tarkka-ampujia voidaan tarvita, voivat olla niin moninaisia. Jos talvisota/jatkosota toistuu, ei motivaatio-ongelmia varmaan ole, jollei tule pupu pöksyyn, mutta luultavampi tositilanne on mielestäni sisällissota tai etninen kriisi. Osapuolia voi vapaasti arvailla, sillä niitä ei voi käytännössä ennustaa ennen kuin tilanne on väistämätön. Silloin tarkka-ampujatkin luultavasti jakautuvat eri osapuolille ja jos Suomen armeija on yhtenäisenä osapuolena, ei se luultavasti voi ottaa palvelukseen kaikkia resevissä olevia ampujia.
Lainaa
Edellä mainituista syistä on mielestäni parempi, jos varusmieskoulutus ja reserviläiskoulutus pidetään erillään ja reserviläiskoulutus on vapaaehtoista kertausharjoituksia lukuun ottamatta. Lisäksi reserviläiskoulutukseen pitäisi olla kaikilla tasapuolinen mahdollisuus päästä.
T: mamannon