Hyvän käynnin muuttaminen huippukäynniksi vaatii tietty kymmenien asioiden huolellista yksityiskohtien hiomista piekkareissakin.
Ko pätkässä Isä Calfeen oppipoika Jeff Patterson esittelee petauksen huolellista tsekkaamista piekkarista.
www.youtube.com/watch?v=qc_EENCWeGc
Eräs paljon petauksia elämänsä varrella testaillut menestynyt piekkarin asentoampuja täällä Suomessa tuumi kauan sitten minulle,että petaus on sielläpäin jos etummaisen kehyksen pultin löysääminen ei aiheuta YHTÄÄN piipun nousemista ylöspäin...Samoin hän suosi petaus massaa vain kiinnityspulttien alla (kitka riittää matala rekyylisessä).
Tuo on tarttunut näköjään joillekin kasapiekkareiden virittäjille.
Jeff tekee tuota tarkastusta tosi tarkasti videollaan.Eipä synny jännitystä kehykseen pulttien kiristyksessä.
Timppa
HJu:n kirjoitus Vaughnin kirjan lauseesta jäi mietityttämään:
"2-olkaisen lukon osalta suljetun lukon alimman olan takaosan hienoinen hiominen vähensi piippuun asti ulottuvien värähtelyjä määrää".
Kun piekkareiden rautojen kiinnittämisessä tukkiin ei kehyksen liimaaminen tukkiin,eikä edes pilari petaus ole saanut täysin varauksetonta suosiota vaan pääosalla on kiinnityspultit pelissä.Ero keskisytytteisiin siis on.
www.youtube.com/watch?v=ZOAkMdqPZ5k
www.youtube.com/watch?v=qc_EENCWeGc
Kiinnityspulttien momenteilla haetaan pienin pystyhajonta.Omassa tasapohjaisessa kehyksessä pienin pystyhajonta syntyy kun etupultti on n.350 grammaa ja takapultti n.300 grammaa.
Pyöreissä kehyksissä jotakin muuta ja tuohon vaikuttaa petausaineiden kovuudet jne. joten ei yleistetä.
Petaus oltava sellainen,ettei piippu saa YHTÄÄN kohota kun etupulttia löysytetään.
Piekkari asentoampujien takavuosina miettimä versio,jossa petausmassaa on vain kiinnityspulttien alla on osoittautunut hyväksi kun rekyyli piekkarissa on pieni.
Mitäs me oikein saadaan aikaan kun pulttien momentilla haemme pienintä pystyhajontaa??? Muutammeko pelkästään värähtelya vai muutammeko jopa lukon pään (iskupohjan) absoluuttista suoruutta piippulinjaan nähden?
Siis väännämmekö hituvitun verran lukkokehystä pulttien voimalla ja saamme iskupohjan absoluuttisen suoraksi piippulinjaan nähden silloin kun pystyhajonta menee pienimmilleen???
Saisiko tuota tsekattua,jos tehtäisiin hylsynmuotoisia kappaleita sorvaamalla,merkkausväriä päähän ja pientä liikettä lukon ollessa suljettuna ja katsoa hankaus jäljet kun momentti oikea / väärä???
Lerssin paksuus NOLLA välyksellä eli sulkuvälin paksuinen.Siis piekkariin.
Go Gaugella ja No Go tuota ei oikein voi tehdä.
Masinisti Koheltaja HuHuu.....
Piekkarissa sulkukappaleet takana ja keskisytytteisissä edessä pääosin.
Kolmijalkainen tuoli ei heilu, sanoi puuseppä...Turbo kehyksen valmistaja lähti 3:n sulkukappaleen tielle.Turbo V-3.
Ei varmaan huono idea kun jos 2 sulkunokkaisessa nokat vaakassa ja sitten lukon sulkeutuessa kääntyy vaikka 60 astetta,niin nehän ovat vinossa eikä pystyssä...
Tämä on värähtely peliä edelleen.Erityisesti piekkarissa.
Timppa
Innostuin taas niin tuohon on palattava erikseen:
"2-olkaisen lukon osalta suljetun lukon alimman olan takaosan hienoinen hiominen vähensi piippuun asti ulottuvien värähtelyjä määrää".
Yleensähän sepät yrittävät merkkausvärin avulla tsekata,että sulkukappaleet kantaa tasan saman verran.
Piipun paino kyllä vääntää kehystä siten,että piipun väännön aiheuttama kuorma nousee alemman sulkukappaleen takaosaan ja löysää ylemmän sulun taka osaa.......
Olisi kyllä sepille uusi asia jättää alempi olka kantamaan vähemmän......Tai mistäs minä tiedän vaikka olisivat tuon kirjan lukeneet ja joku toteuttaisi jo.
Timppa
Lainaus käyttäjältä: Long Range - helmikuu 16, 2022, 05:22
Saisiko tuota tsekattua,jos tehtäisiin hylsynmuotoisia kappaleita sorvaamalla,merkkausväriä päähän ja pientä liikettä lukon ollessa suljettuna ja katsoa hankaus jäljet kun momentti oikea / väärä???
Lerssin paksuus NOLLA välyksellä eli sulkuvälin paksuinen.Siis piekkariin.
Go Gaugella ja No Go tuota ei oikein voi tehdä.
Iskupohjan linjaus piippulinjaan on testattu eikä saa luotettavaa testitulosta nollavälyksellä ja merkkivärillä, tämä havainto kolmella eri piekkarilla. Parhaiten sai iskupohjan linjauksen tarkistettua kun teki piipun tilalle 150mm pitkän adapterin missä oli iskupohjan kokoinen reikä, näissä tapauksissa 7mm. Eli käytännössä piipunpätkä missä on isompi reikä. Siihen tehtiin tuurna 0.01mm välyksellä, karkaistiin kovaksi ja hiottiin tuurnan pää tasaiseksi.
Lukkokehys rautoihin ja ruuvit haluttuun momenttiin, iskupohjaan merkkausväri, työnnetään tuurna kevyesti iskupohjaa vasten ja pyöräytetään hieman. Tämän jälkeen lukko auki ja katsotaan iskupohjasta lähtikö merkkausväri tasaisesti vai osittain pois.
Jos iskupohjan suunnikkuus on viturallaan eikä kehyksen ruuvien momenteilla saada iskupohjaa suunnikkaaksi piippulinjaan nähden niin iskupohja pitää hioa tuurnalla. Sipaisu timattipastaa tuurnan päähän ja läppäämään iskupohjaa pyörittämällä tuurnaa käsin tai akkukoneella. Kun läppäysjälki on tasainen iskupohjassa niin homma on valmis ja iskupohja on suunnikas piippulinjaan nähden. Samalla kannattaa painaa mieleen kehyksen ruuvien momentit että saa kehyksen samaan asentoon jos petaus antaa vähänkään periksi. Pedatussa alumiinitukissa vaikuttaa siltä että on ihan sama mihin momenttiin laittaa kehysten ruuvit, pystyhajonta pysyy vakiona momentista huolimatta, ainakin näissä kolmessa yksilössä jotka oli huomion kohteena.
Mikäli ymmärsin oikein niin Vaughnin koekiväärin (REM 721 kal 270Win) kohdalla rekyyliä tulee paljon ja samalla kun ase peräytyy ja pyrkii nousemaan niin piippu massanhitauden vuoksi pyrkii pysymään samalla korkeudella kuin ennenkin. Jos piippu pysyy vaakatasossa mutta lukonkehys pyrkii nousemaan niin piippu alkaa vääntämään suhteessa lukonkehyksen. 2-olkaiden lukon alimpaan olkaan kun jätetään muutama satanen väljää niin piipun hetkellinen taipuminen mahtuu tapahtumaan ilman että osa voimasta kimpoaa lukonpäästä takaisin piipun suun suuntaaan.
Ylläoleva on siis kirjan kirjoittajan teoriaa jonka hän mielestäni pystyi todentamaan. Kevytrekyylisessä pienoiskiväärissä voi olla että pienet rekyylivoimat eivät aiheuta mitään mitattavissa olevaa taipumista.
Vielä tuohon:
"2-olkaisen lukon osalta suljetun lukon alimman olan takaosan hienoinen hiominen vähensi piippuun asti ulottuvien värähtelyjä määrää".
Olisiko mahdollista,jos sulkujen kantaminen katsotaan siten että piippu on kiinni jossakin ja piipun paino ei ole kuormittamassa alasulkua,niin tuo lause toteutuisi?
Eli pitääkö sulkujen tasainen kantaminen tarkistaa siten että raudat kiinnitetty kehyksestä ja antaa mahdollisen piipun väännön vaikuttaa kuten se vaikuttaa elävässä elämässäkin???
Ihan vaan ääneen ajattelua...
Timppa
Ilmeisesti ei riitä että piippu on paikallaan koska kiväärin rekyylissä sen piipun liike ja paino entisestään vääntää piippua ja siten aiheuttaa ahdistusta siihen alempaan sulkuolkaan.
Ei tuokaan kirja nyt mikään viimeinen sana kiväärirakenteussa ole, onhan se julkaistu jo vuonna 2000 eli 22v sitten. Mielenkiintoista tuossa on se että modauksia on mittailtu "ennen" ja "jälkeen" ja mittaukset on oikeasti tehty toimivilla laitteilla. Lisäksi on tietenkin mitattu miten kasoille on käynyt. Yleensähän mittaillaan vain kasoja ja keksitään joku teoria selittämään miksi kasa pieneni. Se teoria voi olla totta mutta yhtä usein se selitys on pielessä ja kasa pieneni tosiasiassa muista syistä johtuen.
Yksi käytännön ongelma on se, että lukossa ja kehyksessä on oltava välystä, jotta se liikkuu ongelmitta. Iskuri ja laukaisukoneisto, rakenteesta riippuen painaa useimmiten lukon takapäästään ylös. Etupää saattaa välysten verran olla sitten missä reunassa sattuu. Sitten kun liipaisinta painetaan, heilahtaa se takapääkin mihin sattuu. Ei tietysti ole isoja liikkeitä, mutta kun pienetkin vaikuttaa. Ja erittäin hankalia tutkia ja hallita. Onko missään aseessa oikeasti rakennetta, jossa välykset kiristetään johonkin reunaansa, kun lukko suljetaan?