Jos ajatellaan, että aseen tukeminen, ampuma-asento, tähtäys, sivukanttauksen poisto, silmän käyttö, tähtäyspisteen valinta, hengitys, liipaisu, rekyylinhallinta, lataaminen, ja muut vastaavat ovat kaikki omine alajuttuineen ihan treenauksen arvoisia - niin miten treenaisit näitä erikseen?
Huomannut vaan, että jos haluan treenata vaikka liipaisua, tai otetta- niin parhaiten niitä saa treenattua, kun ei samaan aikaan yritä osua mihinkään. Eli aluksi vaikka kylmälaakia ja myöhemmin penkkaan ampuen. Eli edes hieman irrallaan muista jutuista.
Jep. Pystyn syömään purkkaa ja kävelemään samaan aikaan, mutta silti. Eli jos on tarve opettaa joku ampumaan, niin mä jättäisin aluksi pois tarpeen osua mihinkään. Ei taulun reiällä tee alussa mitään.
Heitin tuohon vain muutaman treenauksen arvoisen jutun, lisää vapaasti omia ja/tai jaa niitä vielä pienempiin osiin.
Käytännössä siis kysymys on, että miten sä aloittaisit ammunnan treenauksen nyt, niillä tiedoilla mitä on?
Ainakin 25 vuotta aikaisemmin, vähän kerrallaan, mutta useasti.
Joskus on hyvä harjoitella pelkästään rutiinia keskittymättä sen enempää pieniin yksityiskohtiin jos perus asiat on jo hallussa. Ampumisessa laatu ei aina korvaa määrää koska silloin voidaan olla tilanteessa että jokainen laukaus on yksityiskohtien hinkkaamista ja analysoimista, jos on ulkoisia häiriötekijöitä tai paineita niin se alkaa hyvin nopeasti näkymään taululla koska suoritus ei ole automaattinen vaan analyyttinen.
Suuria laukausmääriä ei kannata tavoitella harrastuksen alkuvaiheilla, ensin keskitytään olennaisiin asioihin kuten pitoon, jälkipitoon, laukaisuun, hengitystekniikkaan, lihaksiston koordinoimiseen ja rekyylinhallintaan. Ihan niitä perusjuttuja.
Kun tämä paketti alkaa olla kasassa niin on aika siirtyä ampumaan suuria laukausmääriä että saa ampumiseen rutiinin joka tulee selkäytimestä vaikka keskittymistä häirittäisiin.
Pidä aina ajatus mukana ampumisessa, mieti mitä teet, analysoi mitä voit tehdä toisin, kuuntele kokeneempien vinkkejä ja ota niitä avoimesti vastaan vaikka jotkut joskus kuulostaa hullulta. Se on huomattu vuosien varrella että eri lähestymistavoilla päästään samaan lopputulokseen eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita väärin tai oikein. Avoimuus ja kokeilunhalu on tärkeitä asioita jos haluaa kehittää osaamista ampujana että löytää sen oman tavan suorittaa.
En osaa nimetä järjestystä mikä on ampumisessa tärkein asia koska suoritus koostuu kokonaisuudesta ja jokaista aluetta pitää harjoitella paljon. Uusille ampujille ohjeistan kolme asiaa joilla pääsee alkuun, siinäkin on monesti kaksi asiaa liikaa muistettavaksi.
Asento/tuenta, liipaisu ja hengitys. Noista on hyvä lähteä liikkeelle ja kun nuo saa ensin toimimaan niin voi alkaa lisäämään uusia nyasseja, ei liikaa kerralla että keskittyminen tekemiseen pysyy kasassa.
Ilmakivääri ja piekkari on hyviä aseita ensitaipaleella koska niillä voi ampua suuria laukausmääriä menemättä välittömästi konkurssiin. Olen suurien laukausmäärien kannattaja siitä syystä että saadaan mahdollisimman monia nyasseja automaatisoitua, silloin pääkoppa ei tarvitse jatkuvasti kuormittaa liian monen asian kanssa ja pystyy ampumaan rennosti myös paineessa.
Tyylejä on useita ja lopputulos ratkaisee eli osuminen pääsääntöisesti ekalla.
Näen,että moni ampuu vapaa käsi perän alla.Kun alustan kovuus bipodin ja etutukin alla vaihtelee ja/tai myös etutukin alla olevan materiaalin kitka/kovuus vaikuttaa perääntymiseen/pomppaamiseen.
Tästä syystä itselle jäänyt pysyväksi tavaksi,että vapaa käsi lepää aina etummaisen kiikarin jalan päällä.Ei niin että sillä pakotan koron puristaen alas kovin,koska silloin voi "rentoutuminen" laukaisuhetkellä kostautua yläosumana.
Erityisesti nähnyt tuon hyväksi voimakkaampi rekyylisillä aseilla ja/tai kun laukaisu ei ole kasa kiväärien luokkaa vaan normi jäykempi.
(Mutta esim. nallipyssy 6PPC:llä ja 20-40 gramman laukaisulla ei tarvetta kyllä).
Jos etutukki on kovin letku,on etutuenta hyvä viedä lähemmäs lukkokehystä vaikka tukipisteiden väli lyheneekin.Hentoisillä metsästyskiväärin tukeilla vähiten liidokkeja/ parhaat kasat syntyneet tuollaisella tuennalla.
Aiempi pomoni hankki Tikan 6,5 Creedmooren nyt keväällä ja tuskaili kun 5:n kasoissa tuli silloin tällöin flieri.Yllytin häntäkin koittamaan tuota vapaan käden pitämistä etummaisen kiikarinjalan päällä ja siihen loppui liidokit hänelläkin.
Liikuttavan yhtämieltä Koheltajan kanssa tuosta treenamisesta ilmakiväärillä ja piekkarilla.Vaikka niistä rekyyli on lähes poissa,niin pitkän piippuajan vuoksi ne opettavat kyllä hyvän laukaisun/tuennan/jälkipidon merkitystä.
Timppa
Tärkeät osakokonaisuudet ensin kuntoon, kuten Koheltaja mainitsi eli asento, liipaisu ja hengitys. Tässä on hyvä käyttää kokeneempaa kaveria vieressä katsomassa tai kuvata omaa ampumistaan. Fysiologiset erot vaikuttavat myös siihen, että kaikki eivät saa parhaita tuloksia välttämättä samoista asennoista. Tärkeintä esim. makuulta, että löytää asento , joka on oikeanlainen mutta rento, ettei kroppaan jää ylimääräisiä jännityksiä tai kiertoja.
Tuosta tukikäden lepuuttamisesta. Esim. peräpussin kanssa makuulta ammuttaessa perän korkeuden säätö menee hankalaksi, jos tukikäsi lepää tähtäimen päällä, ja kroppaa joutuu helposti jännittämään saadakseen kohteen ristikkoon, vai miten hoidat homman?
Kuinkahan suurelta osin tuon käden pitäminen siellä kiikarin päällä liittyy rihlojen kierrosta aiheutuvan aseen kiertymisen estoon. Vaikka 243 Win on melko pieni rekyylinen kaliperi, niin sillä joskus testailin hieman. 10 nousu ja 5,8 g luodit, jolla nopeudet siellä n. 950 - 960 m/s. Aseessa metsästystukki, jossa lisäpalikka, joka 76 mm leveä, ja kasapukki edessä, ja kasapussi takana. Ammuin kokonaan aseesta kiinnipitämättä 150 m. tulos oli n. 2 Moa tai vähän päälle. Kaksi 5 laukauksen kasaa, ja tulos hyvin liki sama. Laukauksen jälkeen ase jäi keikkumaan etupukin varaan. Eli rihlojen kierrosta johtuva voima käänsi aseetta selvästi leveästä tukin etuosasta huolimatta.
Tämän jälkeen jatkoin seuraavat sarjat oikealla kädellä tukista tukevasti kiinni pitäen. Etupukki on Joystick-pukki, joten vasen käsi oli pukin kahvassa. Tulos oli n. 0,4 Moa.
Itse ainakin tulkitsisin tuon hyvin pitkälti kierron ongelmaksi. Rekyylin vaikutuksesta ase kyllä pääsi perääntymään hyvin suoraan taaksepäin. Kun ase lepää edestä ja takaa tukien varassa, tuo kädellä kiikarista tukeminen estää hyvin tehokkaasti aseen kiertymistä. Täytyy testailla tuo käden pitäminen kiikarin päällä, kunhan kerkiää tehdä etupukkiin jarrut. Tosin seuraavat testit teenkin sitten varmaan tuolla samalla aseella 6,5 Creedmoor 8" nousuisella piipulla. Tekisi mieli tehdä pitkä tuki aseesta sivuun, jonka saisi nojaamaan pöytään ja siten estämään aseen kiertymisen. Kokeet tuon tuen kanssa ja ilman, kertoisi aika suoraan kierron vaikutuksen.
Tuossa vain pitää olla siinä mielessä tarkkana, että piipun vääntö aiheuttaa myös sivuttaisvoimia/liikettä, jos tukipiste on piippulinjaan nähden epäkeskinen. Esimerkiksi takatuki, tai bipodi joka ei kierry piipun ympäri, voi heilauttaa asetta sivulle kiertoliikkeen vaikutuksesta.
"Tuosta tukikäden lepuuttamisesta. Esim. peräpussin kanssa makuulta ammuttaessa perän korkeuden säätö menee hankalaksi, jos tukikäsi lepää tähtäimen päällä, ja kroppaa joutuu helposti jännittämään saadakseen kohteen ristikkoon, vai miten hoidat homman?"
En ole moista ongelmaa kokenut/edes ajatellut.Metsässä pyrin jo hiipimis/ryömimis vaiheessa päättämään paikan josta ammun eli paikka riippuu mihin korkoon joutuu ampumaan.
Tänä syksynä ammuin yhden teeren arviolta 50-60 m korkean mäen päälle ja teeri siellä noin 20 m korkeassa puussa.Siinäkin ryömin kuoppaan jossa sain "kuution" kuopan reunalle ja perän montun pohjalle.
Pyrin AINA välttämään sellaista laukausta,jossa EI sekä etutuki & perä olisi napakassa kosketuksessa maapalloon.
Olen nyt 2:na syksynä kuljetellut tuota "kuutiona" metsällä Jari Raudaskosken innoittamana ja sen päältä ei vielä ole hutia tullut.Se antaa samanlaisen värähdyksen aseelle ampuipa suolta tai kiveltä.Bipodi ei sitä valitettavasti tee....
Kuution hahlo on niin ahdas että puristaa etu tukkia napakasti.
Timppa
Ajatellaan, että ampujalla on jo jonkin verran kokemusta ammunnasta joko itse oppien tai vaikkapa metsästyksen kautta. Mikä on silloin yleensä eniten hajontaa tai sivuosumia aiheuttava tekijä eli mihin se kompastuminen yleensä tulee? Ei huomioida olosuhteita vaan pelkkä ammuntatapahtuma.
Omasta mielestäni laukaisusta jälkipitoon on se kriittinen osa-alue.
EDIT: Itse harjoittelisin erityisesti kahta ammunnan osa-aluetta erikseen: 1) ampuma-asennon ottamista erilaisilla alustoilla ja 2) liipaisua klikkipatruunoilla. Toki kun laiska olen, niin harjoittelen kokonaisuutta ja ruudin kanssa :(
Mielikuvitus ei riitä harjoittelemaan tyhjällä aseella naksuttelemista, on kokeiltu eikä toimi. Kylmätreeniä tulee muuten toki tehtyä aseenkäsittelyn osalta mutta rekyyli on yksi osa kokonaisuutta ja se puuttuu kliksuttelusta.
Itse olen huomannut kliksuttelun hyväksi reeniksi pystyammunnassa esim hirvenkävely/juoksua varten. Pitoharjotteluna tai opettelee ajoittamaan laukauksen luontasen heilumisen kanssa.
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 07, 2021, 16:55
"Tuosta tukikäden lepuuttamisesta. Esim. peräpussin kanssa makuulta ammuttaessa perän korkeuden säätö menee hankalaksi, jos tukikäsi lepää tähtäimen päällä, ja kroppaa joutuu helposti jännittämään saadakseen kohteen ristikkoon, vai miten hoidat homman?"
En ole moista ongelmaa kokenut/edes ajatellut.Metsässä pyrin jo hiipimis/ryömimis vaiheessa päättämään paikan josta ammun eli paikka riippuu mihin korkoon joutuu ampumaan.
Tänä syksynä ammuin yhden teeren arviolta 50-60 m korkean mäen päälle ja teeri siellä noin 20 m korkeassa puussa.Siinäkin ryömin kuoppaan jossa sain "kuution" kuopan reunalle ja perän montun pohjalle.
Pyrin AINA välttämään sellaista laukausta,jossa EI sekä etutuki & perä olisi napakassa kosketuksessa maapalloon.
Olen nyt 2:na syksynä kuljetellut tuota "kuutiona" metsällä Jari Raudaskosken innoittamana ja sen päältä ei vielä ole hutia tullut.Se antaa samanlaisen värähdyksen aseelle ampuipa suolta tai kiveltä.Bipodi ei sitä valitettavasti tee....
Kuution hahlo on niin ahdas että puristaa etu tukkia napakasti.
Timppa
Onko monopod käytössä vai onko perän alla pussi. Ei oikein tuosta auennut mulle.
Radalla korvakollinen kasapussi perän alla.Syksyllä ennen metsästyksen alkua usein sitten katson vielä maasta ampuen ja silloin perä maata vasten.Joskus laittanut piruuttani vielä perän alle erikovuisia materiaaleja ja katsonut kuinka vaikuttaa osumaan.
Metsässä perä maata vasten.Jos huomaan että perän alle osuu kivi/puu niin joskus laittanut hanskan/rukkasen väliin.
Joskus kuvailinkin kun asensin yhden aseen perään terästapin jonka upotan painaltamalla maahan.Ei huono sanoisin.
Sitä ei tietty voi käyttää pöydältä/betonilta ampuen,muuten kuin ruuvaamalla pois.
Lähinnä pyrkinyt siihen,että voisin luoda metsässä ampumiseen samat "värinät" kuin radalla kohdistettaessa minimoiden satunnaismuuttujat alustassa.Latauskokeilut ammun kyllä kasatukien päältä.
Toimivaa ei kenenkään kannata korjata,mutta yritän vaan kuvailla mikä itselle on toiminut.Ja takuulla ei ole mikään "ainoa oikea" tyyli.Kyllä taulu kertoo karusti mikä on oikein.
Timppa
Lainaus käyttäjältä: mattix - joulukuu 07, 2021, 18:58
EDIT: Itse harjoittelisin erityisesti kahta ammunnan osa-aluetta erikseen: 1) ampuma-asennon ottamista erilaisilla alustoilla ja 2) liipaisua klikkipatruunoilla. Toki kun laiska olen, niin harjoittelen kokonaisuutta ja ruudin kanssa :(
Oma kokemus on, että liipaisun harjoittelu (ainakin ihan perusteista eteenpäin) vaatii sen rekyylin "uhkan". Esim. tilanne, jossa lipas tyhjenee ennen kuin huomaa -liipaisu verrattuna kylmätreenin on hyvin erilainen, vaikka tekninen tapahtuma on täysin sama. Mutta tavoite olisi tietysti aina suht samanlainen jälkipito.
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 08, 2021, 07:38
Radalla korvakollinen kasapussi perän alla.Syksyllä ennen metsästyksen alkua usein sitten katson vielä maasta ampuen ja silloin perä maata vasten.Joskus laittanut piruuttani vielä perän alle erikovuisia materiaaleja ja katsonut kuinka vaikuttaa osumaan.
Metsässä perä maata vasten.Jos huomaan että perän alle osuu kivi/puu niin joskus laittanut hanskan/rukkasen väliin.
Joskus kuvailinkin kun asensin yhden aseen perään terästapin jonka upotan painaltamalla maahan.Ei huono sanoisin.
Sitä ei tietty voi käyttää pöydältä/betonilta ampuen,muuten kuin ruuvaamalla pois.
Lähinnä pyrkinyt siihen,että voisin luoda metsässä ampumiseen samat "värinät" kuin radalla kohdistettaessa minimoiden satunnaismuuttujat alustassa.Latauskokeilut ammun kyllä kasatukien päältä.
Toimivaa ei kenenkään kannata korjata,mutta yritän vaan kuvailla mikä itselle on toiminut.Ja takuulla ei ole mikään "ainoa oikea" tyyli.Kyllä taulu kertoo karusti mikä on oikein.
Timppa
Ok. Mielenkiintoinen tekniikka, enkä epäile etteikö toimi, tai etteikö asioita olisi mietitty. Lähinnä mietin tuossa maastoolosuhteita, ja metsästystilannetta (esim. lintu), miten hienosäädät että saat kohteen ristikkoon järjellisessä ajassa, jos perä aina tiukasti maassa, eikä perässä monopodia tai perän alla pussia ja/tai kättä, millä hienosäätää perän korkeutta. Vai onko "kuutio" etutukin alla ns. portaattomasti säädettävää mallia?
Lainaus käyttäjältä: Templar - joulukuu 08, 2021, 08:30
Lainaus käyttäjältä: mattix - joulukuu 07, 2021, 18:58
EDIT: Itse harjoittelisin erityisesti kahta ammunnan osa-aluetta erikseen: 1) ampuma-asennon ottamista erilaisilla alustoilla ja 2) liipaisua klikkipatruunoilla. Toki kun laiska olen, niin harjoittelen kokonaisuutta ja ruudin kanssa :(
Oma kokemus on, että liipaisun harjoittelu (ainakin ihan perusteista eteenpäin) vaatii sen rekyylin "uhkan". Esim. tilanne, jossa lipas tyhjenee ennen kuin huomaa -liipaisu verrattuna kylmätreenin on hyvin erilainen, vaikka tekninen tapahtuma on täysin sama. Mutta tavoite olisi tietysti aina suht samanlainen jälkipito.
Juuri näin. Kliksuttelulla haen sitä, että saisi laukaisusta jälkipitoineen mahdollisimman automaattisen suorituksen. Omat aseeni ovat pienirekyylisiä (max. 308), niin eipä rekyyliä tule pelättyä. Toki sillä vaikutus on ja näkyy joskus taulullakin.
Isolla rekyylillä varustelulla aseella yllätyksellinen klikkipatruuna kovan sijaan osoittaa kyllä, että laukaisussa on kehitettävää :D
Millaisella kalustolla ja ampumatekniikalla perän saa maahan, näkee kiikarista läpi ja vielä rekyylikäytöksen vakioitua? Normijantterilla taitaa olla ongelmia ampua platalta perä maassa, saati sitten yläviistoon. Vai ammutaanko käytännössä free recoilia?
Lainaus käyttäjältä: jthyttin - joulukuu 08, 2021, 10:43
Millaisella kalustolla ja ampumatekniikalla perän saa maahan, näkee kiikarista läpi ja vielä rekyylikäytöksen vakioitua? Normijantterilla taitaa olla ongelmia ampua platalta perä maassa, saati sitten yläviistoon. Vai ammutaanko käytännössä free recoilia?
Samat mietteet?...
On niin luontaista minulle ampua noin etten meinaa edes kysymyksiänne ymmärtää...Perähän jää kainaloon metsässä enkä ota rekyyliä vastaan olkapäällä olleskaan.Vain aniharvoin osuu latvalintu tilanteessa paikkaan jossa perä jää niin korkealle,että olkapää mukana.
Kun 6 PPC.ssä ja 6 mm Beggsissä ei ole juuri rekyyliä ja taas 7 mm-08 ja 6 JMS niin raskaita ettei niilläkään kiikari ole koskaan edes hivotellut kulmakarvoja.
Tuossa kuutiossa kun etutukkia kuljettaa eteen/taakse niin muuttuva kulma kattaa kyllä suurimman osan metsän tilanteista/kulmista.
Proto 2:n kuutiosta teen kyllä niin että lovi on myös matalammalla kantilla/ jopa 3.lla kantilla ja hahlo vaihtuu tilanteen mukaan.Tuokin tiukka hahlo vielä jarruttaa rekyyliä.
Mutta tärkein ominaisuus kuutiossa on se että saan siirrettyä ratakohdistuksen väräyksen metsään ja laukauksesta toiseen samana.
Olen latvalinnustanut kivääreillä nyt 47 vuotta (ja siitä parikymmentä vuotta "työkseni" ilman kiintiörajoitteita).Ja kun tommonen tyyli ampua on tarttunut,niin vaikea on enää muuttaa vaikka joku paremman esittelee.
Timppa
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 08, 2021, 16:14
On niin luontaista minulle ampua noin etten meinaa edes kysymyksiänne ymmärtää...Perähän jää kainaloon metsässä enkä ota rekyyliä vastaan olkapäällä olleskaan.Vain aniharvoin osuu latvalintu tilanteessa paikkaan jossa perä jää niin korkealle,että olkapää mukana.
Kun 6 PPC.ssä ja 6 mm Beggsissä ei ole juuri rekyyliä ja taas 7 mm-08 ja 6 JMS niin raskaita ettei niilläkään kiikari ole koskaan edes hivotellut kulmakarvoja.
Tuossa kuutiossa kun etutukkia kuljettaa eteen/taakse niin muuttuva kulma kattaa kyllä suurimman osan metsän tilanteista/kulmista.
Proto 2:n kuutiosta teen kyllä niin että lovi on myös matalammalla kantilla/ jopa 3.lla kantilla ja hahlo vaihtuu tilanteen mukaan.Tuokin tiukka hahlo vielä jarruttaa rekyyliä.
Mutta tärkein ominaisuus kuutiossa on se että saan siirrettyä ratakohdistuksen väräyksen metsään ja laukauksesta toiseen samana.
Olen latvalinnustanut kivääreillä nyt 47 vuotta (ja siitä parikymmentä vuotta "työkseni" ilman kiintiörajoitteita).Ja kun tommonen tyyli ampua on tarttunut,niin vaikea on enää muuttaa vaikka joku paremman esittelee.
Timppa
:) mies ampuu kuin vanhan liiton viisseiskamiehet.
Isävainaa meni tuolla samalla systeemillä, mielessä on ollut että pitäisi pikkureikäisen kanssa opetella sama tapa.
Jokatapauksessa perä ilmassa olkapäätä vasten ei pääse yhtä varmaan tulokseen latvalinnustuksessa-:).
Eikä missään ammunnassa!
Näitä ei tietty pitäisi nykypäivänä edes kirjoittaa,mutta pisin putki ilman hutia teeristä on 68 kpl ja tuo otti 8 peräkkäistä metsästyspäivää silloin...
Timppa
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 08, 2021, 16:14
Tuossa kuutiossa kun etutukkia kuljettaa eteen/taakse niin muuttuva kulma kattaa kyllä suurimman osan metsän tilanteista/kulmista.
Kiitti selvennyksestä. Nyt aukesi, vähän niinkuin arvelin homman olevan.
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 08, 2021, 18:26
pisin putki ilman hutia teeristä on 68 kpl ja tuo otti 8 peräkkäistä metsästyspäivää silloin...
On jäätävä setti! Kunnioitettava kokemus on lintuhommista!
Tuohon aikaan oli paljon hyviä maita käytössä ja metsästysseuroja harvakseltaan.Ja nyt ajateltuna metsästys ei ollut silloin minulle harrastus vaan sairaalloinen pakkomielle ja lähes ainoa arvo mitata metsästyspäivän onnistumista oli saaliin määrä.
Välinepuolella kokenut 2 suurta eteenpäin menoa. 6 PPC 80-luvun alussa ja Tungsten patruunoiden kotilatauksen aloittaminen ilmeisesti ekana tässä maassa.
Jonkunmoinen oli myös neliskanttisten haulien käyttö tiheässä taimistossa sylinteri/parannettu sylinteri piipuissa.
Ei jäänyt hyppylinnuille juuri mahdollisuuksia.
No,tuollaisestakin taudista voi parantua ja muuttua "lähes normaaliksi".Ja oppinut ampumaan jonkun hudinkin nyt joka syksy-:).
Timppa