Kun ei näytä olevan minkäänlaista keskustelua maakuntajoukoista, niin onko kellään tietoa tuosta... PV:n sivuilla on jotain niin ympäripyöreää, että siitä ei selkiä oikeastaan mitään. Aiemmin kävivät kovasti rekrytoimassa ja piti tulla jotain tarkempaa tietoa myöhemmin, mutta nyt ei ole enää kuulunut mitään, loppuiko rahat perustaa maakuntajoukkoja?
Lainaa
Reserviläisen sijoittamisesta maakuntajoukkoon vastaa ja päättää sotilaslääni. Sijoittamisprosessissa voidaan hyödyntää muun muassa joukon omia johtajia, alueen muita maanpuolustusjärjestöjä, viranomaisia sekä Maanpuolustuskoulutus ry:tä.
14. Voiko operatiiviseen joukkoon sijoitettu reserviläinen osallistua maakuntajoukon toimintaan?
Kyllä voi. Muuhun sodan ajan joukkoon sijoitettu reserviläinen voi osallistua kotiseudullaan maakuntajoukkojen toimintaan säilyttäen varsinaisen sijoituksensa esimerkiksi operatiivisessa joukossaan.
15. Kuinka suuri on maakuntajoukkojen vahvuus?
Vahvuutta ei ole määrätty. Maakuntajoukot sisällytetään maa-, meri- ja ilmavoimien sodan ajan vahvuuteen. Joukkojen määrä ja joukkotyypit valitaan sodan ajan tehtävien ja alueellisten tarpeiden sekä käytössä olevien henkilöresurssien (= vapaaehtoiset reserviläiset) mukaisesti.
20. Miten maakuntajoukkoihon saadaan miehistö mukaan?
Asia on haastavaa. Koulutus- ja osallistumisjärjestelmän kehittämisessä tulee ottaa huomioon että maakuntajoukot koostuvat tehtäviensä mukaisesti tasapainoisesti niin päällystöstä kuin miehistöstäkin.
//http://www.mil.fi/reservilainen/maakuntajoukot/index.dsp
Kiinnostusta olisi ollut, mutta kun ei sitten tietoa niin mistään irtoa :?
Mitä nyt itse olen ollut "ylempiin tahoihin" yhteydessä pääkaupunkiseudulla, niin olen saanut kuulla että henkilövalinnat tämän alueen maakuntaporukaan on jo tehty ja ensimmäiset yhteiset treenit on jo olleetkin.
Seuraavista valinnoista tai ajankohdasta eivät osanneet kertoa mitään, joten menee varmaan vuosia.
Pilotit on perustettu, itse olin 2006 aikana HelSl rekrytointitilaisuudessa mutta jätin väliin kun muutin landelle ja Kauppatorin suojaamisen treenaaminen ei ainakaan itselle olisi ollut mitään paikallistoimintaa. UudSl alueella Hiidenvedenkomppania on pilotissa mukana, tst- pari ehti siellä kai käydäkin jonkun näreen korvassa värjöttelemässä yhden viikonlopun ja oma Keski-(Uuden)maan komppania :) pitäisi buutata 2007 aikana. Harjoituskutsuja en ole vielä saanut mutta sijoitusvastaavan kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella niitä sopii kyllä odotella. Eli ei ole maakuntajoukkoja haudattu.
Oma SA tehtävä lienee jotain paskakaivon vartioimista Hyvinkäällä TAK85 tai Dragunov kourassa joten ei tarvi hirveästi hikoilla sitäkään onko se omilla rahoilla ostettu kalusto nyt riittävän milspekkiä kun pilliin vihelletään. Eiköhän se TRG-42 Findot lunastettaisi sangen nopeasti jonkun kakskymppisen klopin käyttöön sinne puolustuksen terävimpään keihäänkärkeen :lol:
Viime keväänä (eli 2006) oli rekrytilaisuus johon tuli erikseen kutsut. Siitä homma lähti eteenpäin niiden osalta jotka kirjoitti nimet paperiin.
Terve!
Sellaista "huhua" kuulunut,että maakuntajoukkoihin olisi tulossa myös ta-pareja... Ja että lohtajan kisoissa maakunta joukoista ehkä mukana pareja kiv85 varustuksella sekä muuten pv:n varusteilla.
Saa nähdä toteutuuko asiat...ja ainakin harjoittelu jäisi vähäiseksi kisoihin :P
Kuopion sotilasläänissä (Ylä-savo, Kuopio ja Etelä-savo)maakuntakomppaniat on jo perustettu ja kaikki kolme komppaniaa on kertaalleen harjoitettu (kh).
Savon pilottimaakuntajoukoilla (johon allekirjoittanutkin kuuluu) on ollut myös useita mpk.n järjestämiä mk-joukoille suunnattuja kursseja ja harjoituksia (virka-aputehtävät, kohteen suojaus, maastoetsintä yms.)
Alkuun täälläkin näytti että tuleekohan tuosta mk-joukosta mitään, kun oli melko hiljaista sillä saralla ja aloinkin jo epäillä että ilmoittautumiseni mk-joukkoihin olisi unohtunut esikunnassa johonkin Ö-mappiin, kuten oli käynytkin.
Uusittuani ilmoittautumiseni ei mennyt kauaakaan, kun posti toi ensimmäisen kh-käskyn.
Neuvoisinkin, että jos asiassa tuntuu jonkilaista hiipumista, niin ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan ottaa lusikan kauniiseen käteen.... eli ottaa yhteyttä sotilasläänin esikuntaan ja tiedustelee aikataulua ja/tai sijoitustaan mahd. joukoissa.
Ota ihmeessä yhteyttä, komppanioita on tulossa lisää, mutta milloin ? Sihen en osaa sanoa mitään. Osaako nekään?
Miehistön tarve on kova, meilläkin rj on upseeri, ja varajohtaja vähintään kessu. Soita sotilasläänin esikuntaan.
Plussia pk-seudun "joukoille" annan:
- rento meno, ja se että joukkueet olivat muokkaus mahdollisia
- kaikille kutsutuille kursseille ei tarvitse maksaa
- paljon kursseja (3 toistaiseksi kutsuttu)
Miinukset:
- Kannusteet, esim. varusteet piti saada, mutta niitäkin lykätään ja
lykätään.
- Ylennykset jotka kusee, moni odottaa? Miksi näitä ei tarkasteta?
Näillähän kannusteilla yritetään ressuja rekrytoida! (näkokulma
aliupseerin kannasta)
Summa summarum: Toivottavasti homma alkaa luistaa ja kivoja harjoituksia on vielä luvassa tulevaisuudelle. Onhan kyse sentään reservin ilmaisesta ammattiarmeijasta:)
my 50 cent.
Lainaus käyttäjältä: J_K
Miinukset:
- Kannusteet, esim. varusteet piti saada, mutta niitäkin lykätään ja
lykätään.
- Ylennykset jotka kusee, moni odottaa? Miksi näitä ei tarkasteta?
Näillähän kannusteilla yritetään ressuja rekrytoida! (näkokulma
aliupseerin kannasta)
Toi ylennyshomma on vähän nyt niin ja näin. Mikä idea yleentää kaikkia, silloinhan ryhmät koostuisivat aliupseereista jotka haluavat kaikki olla johtajia? Ei ylennyksen pidä olla mikään kannuste.
Lainaus käyttäjältä: kumitassu
Lainaus käyttäjältä: J_K
Miinukset:
- Kannusteet, esim. varusteet piti saada, mutta niitäkin lykätään ja
lykätään.
- Ylennykset jotka kusee, moni odottaa? Miksi näitä ei tarkasteta?
Näillähän kannusteilla yritetään ressuja rekrytoida! (näkokulma
aliupseerin kannasta)
Toi ylennyshomma on vähän nyt niin ja näin. Mikä idea yleentää kaikkia, silloinhan ryhmät koostuisivat aliupseereista jotka haluavat kaikki olla johtajia? Ei ylennyksen pidä olla mikään kannuste.
Onko maakuntajoukoissakin oltava"knapei" kauluksessa.. Meinaten minkäköhänlaiset mahdollisuudet tavallisella ressulla on ... ??
- Ei pelkkiä aliupseereita kait sentään ...silloin homma ei ole sitä minäkin olen luullut.. eli vapaaehtoista ja ilmaista oman kotikulman puolustusta mahdollisen kriisin aikana.
Shakissakin loppupeleissä sotilas on kuningatarta arvokkaampi. :wink:
" Mielummin paskalla.... kun paskalla optiikalla"... :lol: :lol:
Kyllä se minulle on kannuste, ja onhan se kivaa saada rautaa kauluksiin, vai?
Olen jo sitä ylennystä odottanut, mutta toistaiseksi turhaan :) Ja pystyy taas seuraavat viisi vuotta vetää särmästi, sen jonkin eteen :)
Tottakai ne mahdollisuudet ylenemisiin motivoi, samoin jaettavat varusteet jne. Kaikkein eniten kuitenkin haluaisi osallistua kunnon sotilaallisiin harjoituksiin joissa pääsisi kokeilemaan ja harjoittelemaan taktiikkaa käytännössä, ei aina sitä teoreettista pyörittelyä. Sellaisiin kunnon sotaleireihin kuin oli varusaikana. Ei tarttis jossitella, että jos tästä ryömisi ja jos vastaosastossa olisi skarppi vartiomies ja jos se katsois...
Lainaus käyttäjältä: J_K
Ai sä et sitten saanut jämiä? Aika moni kuitenkin porukasta sai lisää nappuloita.
Lainaus käyttäjältä: PJA
Ai sä et sitten saanut jämiä? Aika moni kuitenkin porukasta sai lisää nappuloita.
Mut on jätetty yksin :cry:
Lainaus käyttäjältä: J_K
Mikä siinä ylenemisessä on niin
Mutta niin se vaan taitaa mennä, näin syvän rauhan vallitessa on erittäin vaikea kaivaa niitä kovan rähinän aikanakin johtajasuorituksiin kykeneviä taistelijoita esiin. Sen asian hoitaa sitten viimestään luonto jos joskus on kovat rähinät edessä.
Lainaus käyttäjältä: J_K
Olen jo sitä ylennystä odottanut, mutta toistaiseksi turhaan :) Ja pystyy taas seuraavat viisi vuotta vetää särmästi, sen jonkin eteen :)
Multa tulee vähän protestanttisempi näkemys asiaan ja vaikka tiedän olevani raakasti vähemmistössä, niin sanon sen silti.
Vapaa-ehtoisissa harjoituksissa käy paljon sakkia vain nappien perässä, ja siksi että pääsee pois kotoa. :lol: Tiedän monia reservissä ylenneitä (yleensä upseereita), joiden suurin motiivi käydä vapaaehtoisissa harjoituksissa on päivien tienaaminen ja sitten ehkä ylennyksen saaminen. Vain harva näistä saikkareista mielestäni kysyy itseltään, olenko napin arvoinen?
Tätä mäkin kysyn aina silloin tällöin itseltäni. Vaikka olenkin jo kerranut yli puolet maksimi kovien kertausten määrästä ja jonkin verran ollut kouluttamassa MPK:n kursseilla, niin silti välillä tuntuu että on ainakin pari viivaa liikaa hiassa.
Sotilasarvot on olemassa mm. sen takia että tiedetään kuka päättää kenenkin menisen suuntaviivoista. Lukemani perusteella viime kriisien aikana joukkojen toiminta ja suorituskyky oli tosipaikassa enemmän sidoksissa osaamiseen ja tahtoon kuin juokon kauluslaattojen painoon. Sama pätee johtajuuteen, ei tyhjä univormu kauaa johda porukkaa, jos porukka kokee, että napit ei vastaa osaamista.
Siksi jokaisen joka on mukana maanpuoltustyössä tulisi välillä pysähtyä miettimään miksi tässä työssä on mukana. Napit vai oma osaaminen ja kyvykkyys hoitaa oma hommansa tarvittaessa. Mulle vastaus on ilmeinen.
Jos maanpuolustustyö alkaa tuntua harrastukselta, on aika vaihtaa harrastusta.
MSa
+1
Varsinkin tällä foorumilla luulisi kiiltävien esineiden himon olevan minimissään, kun tarkka-ampujiksi sijoitetaan korkeintaan aliupseereita. Itseäni ei ruusukkeet tai väkäset motivoi koska porukan paimentaminen ei ole koskaan kiinnostanut vaan ihan mielelläni jätän sen jonkun muun murheeksi. Jos todellista SA toimintaa ajatellaan eikä vain paraateissa patsastelua niin TA tehtävä on siitä palkitseva miehistötehtävä että omille harteille lyödään aika vähän (mm. hallinnollista) vastuuta mutta silti omaa vaikutusta vihollisen koneistoon saattaa olla yllättävänkin paljon. Ei siis tarvitse liikutella komppanioita mutta strateginen vaikutus voi tehtävästä riippuen olla hyvinkin samaa luokkaa.
Maakuntajoukolta odotan lähinnä mahdollisuutta harjoitella kovia tilanteita vähän isommalla budjetilla luoduissa puitteissa kuin mitä ressujärjestöt pystyvät tarjoamaan. Lisäksi kun kaikki mikä sanoo pam jaksaa viihdyttää niin PV:n kalustolla paukuttaa mielellään ilman murhetta kustannuksista. Omaa SA TA- osaamistani harjoitan kisoissa sekä ressujärjestön tarjoamassa koulutuksessa, yhteistoimintaa isomman koneiston osana PV:n harjoituksissa.
Joukkoihin ilmeisesti on vielä tilaa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi esikuntaan ja mpkry:n kautta, laput tuli postissa kotiin :D
Lainaus käyttäjältä: Demi
Noni, hyvä homma. Toivottavasti ollaan vielä samassa joukkueessa :wink:
Joukkueethan oli ihan pyynnöstä muokattavissa. Voidaan kohta pyytää Killalle oma teltta.
Lainaus käyttäjältä: PJA
:D
Joku kyseli tuosta varustuksesta. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntakomppanialla on todennäköinen varustamispäivä 24.3. Sisältäen mm. m05 maastopuvun :wink:
E-P:ssä komppania on ollut kasassa vuoden, finnsniperiiin tulee kai kaksi paria valtion vermeillä
Toimenkuva alkaa kohta selviämään maakuntajoukkojen osalta:
Kävi tollanen mielessä että jos maakuntajoukoissa on pulaa miehistössä, on aika hölmöläisen hommaa olla ylentämättä päteviä kavereita vaan sen takia että saadaan pidettyä miehistölukumäärä kuosissa?
Itse olen sotilasurani 'aalonharjalla' ja sen verran harakka olen että lämmitti mieltä joka kerta kun sai postia esikunnasta, puhumattakaan kutsusta ritarihuoneelle. Santsikuppeja kun ei nääs laskettu!
Mielestäni jokaisen miehistöön kuuluvan motiivina saa toimia ylennys jos siltä tuntuu, veikkaan kuitenkin suurimman osan ruokavahvuutteen kuuluvan ajattelevan ensimmäisenä motivaationa mahtavan harrastuksen ja kuulumisen johonkin joukkoon jossa on samalla tavalla ajattelevia kavereita.
Missä mennään nykyään maakuntajoukko rintamalla?
Tällä viikolla Keuruulla taisi olla jokin maakuntajoukkojen koulutus menossa. Täytyy tunnustaa, ettei kyllä kovinkaan nohevalta joukolta vaikuttanut: edustettuna oli oikeastaan kaikki ne piirteet, joita voi luonnehtia "häröksi". Takki oli usein vain puoliksi kiinni, hiukset ja parta heiluivat tuulessa ja olutvatsa komisti kokonaisuutta. Oman työn ohella ei tosin kerennyt heidän toimintaansa katsomaan, mutta ainakaan ulkonäön puolesta ei vakuuttanut.
Eipä silti ole aihetta paukutella hesnkeleitä, sillä kyselin varusmieheltä luonnehdintaa meidän porukastamme ja sana "gona" tuli vahvasti esiin. Varusteitamme sen sijaan ihastelivat pitkään ja hartaasti.
EDIT: Nyt valmistumiseni jälkeen ja nykyisen työpaikkani puolesta olen toivottavasti soveltuva osallistumaan taas keskusteluun.
Kyllä täällä saa kaikki esittää mielipiteitä työpaikasta ja oppiarvosta riippumatta. Huonosti perustellut ajatukset saavat herkästi kyytiä sen esittäjästä riippumatta. Hyvin perustellut taas pistävät ajattelemaan.
Ei vastaperustetut maakuntajoukot voi ollakaan missään ihmeellisessä iskukunnossa kun kertausharjoituksia on pantattu ja jätetty pitämättä viimeiset 10 vuotta. Stiä se reservin alasajo käytännössä tarkoittaa.
Helsingin maakuntakomppanialla on lokakuun alussa on harjoitus Santahaminassa ja Sörkän satama-alueella. Harjoitellaan sitä, mitä olemme opetellut viimekerroilla. Alueen eristämistä, kulunvalvontaa, etsimistä yms. Siihen osallistuu myös poliisi. Harjoitus on veh. Ihan jees hommia, mutta silti niitä voisi olla enemmänkin. 2 viikonloppua vuodessa tuntuu liian vähältä, onhan kyllä noita mpkryn kursseja, johon kutsu käy vähän väliä.
Nyt kun ollaan opittu nuo, niin seuraavaksi (2008) harjoitellaan sitä oikeata, eli ammuntaa yms.
Tuo aspekti maakuntajoukossa itseäkin on alusta asti ihmetyttänyt. Koulutus on jakautettu niin pitkälle ajanjaksolle, ettei varmasti ole mpkry aktiiville mikään rasite, mutta todellisen toimintakyvyn saavuttaminen(jos siihen edes päästään) vie vuosia. Niin ja hämeessä vie vuosia saada joukot edes kasaan. Kun joukko on lopulta saatu kasaan ja koulutettua, joutuu osa jo muuttamaan pois toiminta-alueelta työn perässä.
Samaa voidaan sanoa mielestäni jossakin määrin myös MPK ryn kursseista. Suuri osa niistä on toisistaan irrallisia torsoja, joissa ei ole nousujohteisuutta, eikä kykyä luoda edellytyksiä joukko-osatokohtaiseen toimintaan. Tässä suhteessa Ta kurssit ovat hyvä poikkeus asiaan. Niissä sentään päästään nousujohteisuuteen, jos jätetään luvusta pois kussit nimikkellä Tarkka ammunta, joissa koitetaan käydä kaikki kahdessa päivässä.
Vapaaehtoinen maanpuollustustyö on hieno asia, muttei korvaa ns kovia kertausharjoituksia.
Tällänen osu silmään:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id69386.html
Miespula koskee nimenomaan kiväärimiehiä,etc....
Kannattaisko hakea? Onko täällä mielenkiintoa asiaa kohtaan?
Miten ja kuka noihin joukkoihin voi hakea? Ja millä ehdoilla niihin joukkoihin kuulutaan?
Googleta hakemus maakuntajoukkoihin, täytä se ja postita oman Sotilasläänin Esikuntaan. ainakin Oulun läänissä homma toimii näin
kannattaa lähetellä tonne niitä kyselyjä. http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/helsle/yhteystiedot.dsp
Tuli tässä niitä viime viikon kypsään ikään ehtineitä kaljamahaisia kaakkeja muistellessani, että onko maakuntajoukkoihin jotain kuntovaatimusta ja terveystarkastusta? Ainakin kaiken järjen mukaan pitäisi olla, mutta osanottajien fyysinen olemus laittoi miettimään.
Meidän poppoolla piti kuntoindeksin olla Cooperin ja lihaskuntotestin jälkeen vähintään 4,0. Minulla taisi olla 4,2 juoksutuloksella 2790m ja punnerruksia taisin tehdä minuutissa 58kpl. Valitettavasti huono puristusvoima tiputti kokonaistulosta. Laboratoriorottien fyysisen kunnon vaatimukset ovat siis samat kuin metsien nurmiporajääkäreilläkin.
Tietysti kuntoindeksi suhteutetaan ikään, mutta rapia 15-20 kilon ylipainosta kielivä kaljamaha antaa kyllä viitettä siitä, ettei indeksi 4,0 välttämättä täyty... Itse olen siis 27-vee eli aivan teinipoika vielä.
Toinen juttu on sitten tuo miehistöpula. Jos joku on käynyt kultaisen 60-luvun alussa RUKin niin välttämättä ne taidot eivät ole enää niin tuoreena muistissa. Voisi siis olla peliliike laittaa koulutuksen aluksi kaikkien natsat samaan koppaan ja katsoa sitten vaikka kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen kuka mihinkin hommaan laitetaan.
EDIT: Nyt siis ei ole tarkoituksena väittää, että jokainen maakuntajoukkoihin hakenut on keski-ikäinen ruutiukko tai kaljamahainen kaakki.
Taitaapi PV:llä homma mennä silleen että ansaittu sotilasarvo on mikä on, ellei sitten itse tötöile vähän enemmän. Kyllä sitä varusvarastollekin pari upseeria aina tarvitaan :-)
Mitenkää haluamatta vesitää maakuntajoukkojen perusideaa niin vaikuttaa valitettavasti siltä että koska kovia kertausharjoituksia ei järjestetä riittävästi (liian kallista ja työlästä) niin järjestetetään jotain korvaavaa toimintaa joka on halvempaa ja helpompaa. Onko se yhtä hyvää jää nähtäväksi.
Kun paperilla on valmiina 30 vartiokomppaniaa niin sitten voidaan taas sodanajan joukoista vähentää vastaava tai isompi määrä väkeä "tarpeettomana." Lopetettiinahn meiltä panssariprikaatikin tässä hiljattain "vanhanaikaisena".
Systeemi ei ole aktiiviressujen vika vaan aivan muiden tahojen. Alasajo on kovassa vauhdissa. 15 vuoden päästä ehdotetaan että Suomen ilmapuolustuksen voisi hoitaa Norja ja maapuolustusta ei tarvita kun on niin superior ilma-ase käytettävissä. Ei tarvitse katsoa kuin Ruotsiin niin näkee miten hölmöjä ideoita syntyy kun poliitikot pääsee päättämään ilman mitään vastavoimaa.
Lainaus käyttäjältä: JH
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id69386.html
Miespula koskee nimenomaan kiväärimiehiä,etc....
Kannattaisko hakea? Onko täällä mielenkiintoa asiaa kohtaan?
Osaltaan varmaan kiväärimiespula johtuu siitä että ei tiedetä mihin sitoudutaan. Ainakin etelässä kun oli vuosi takaperin rekrytointi niin ei pystytty vastaamaan mihin maakuntajoukkoihin liittymällä sitoutuu ja mitä se on käytännössä. Ainoa porkkana oli että saa maastohousut kotiin. Paljon asiallisia kaljamahaisia jääkäreitä on jäänyt kotiin maakuntajoukoista vaikka ovat erittäin maanpuolustushenkisiä ja mukana reserviläistoiminnassa. Tosin niille miehille ei ole tärkeintä taktisuus, ei viimeiset varusteet eikä ylennykset. Luulen että pahkiksesta tai sissitaitokilpailusta moni saa enemmän irti kuin maakuntajoukoista, riippuu mitä haluaa ja mikä on tarkoitus. Monille nämä ressutapahtumat on ainoa keino ylläpitää res-taitoja kertausten vähennyttyä.
Onkohan se laki jo valmis maakuntajoukoista ja toimenkuvasta?
Lainaus käyttäjältä: SO
Ja niitäkään ei voi käyttää kuin ko. harjoituksissa :(
Miehistöpula johtunee siitä, että asiasta kiinnostuneet ovat olleet aktiivisia jo intissä ja ovat siksi aliupseereita tai upseereita. Harvemmilla iskee kiinnostus vasta myöhemmin. Tunnen toki niitäkin jotka ovat lusmuilleet intin nopeasti läpi ja innostuneet touhusta myöhemmin, vasta vuosien päästä.
Onhan varmasti niitäkin upseereita ja aliupseereita joita ei enää kannattaisi laittaa arvonsa mukaiseen tehtävään. Uskon että valintaa suorittava henkilöstö erottaa kyllä jyvät akanoista. Minunkin mielestäni voisi tehtävät laittaa jakoon osaamisen perusteella eikä nappuloiden ja väkästen mukaan. Eikä haittaisi vaikka maakuntajoukoissa olisi sellainen erikoisjoukkuetyyppinen rakenne ts. ryhmä täynnä upseereita ja aliupseereita. Niin se vain kuitenkin on, että sotilasarvo on se mikä se on ja tehtävä tulee sen mukaan, jos jotain tehtävää tulee.
Noo, miehistöä tai ainakin minua innostaa erilaiset ammunnat ja harjoitteet. Ylennyksiä ei voi kauheasti tulla, mutta esim jotain suoritusmerkkejä tai tasoja voisi. Se onkin kumma ettei reserviläisenä voi enää saada esim ammuntamerkkiä!
Oleellista on myös harjoituksen sisääntulon ja kotiutumisen sujuvuus, ruokailu sekä ajankäyttö. Se miten niitä toteutetaan mikä voi vaikuttaa ulkoisesti särmältä ei sitä itse koettuna enää tunnu niin kivalta. Johtajilla voi olla puuhaa mutta miehistön se pitää asiat tehdä, odottaa, seistä ja suorittaa. Monesti asioita tiivistetään viikonloppuun liikaa. Tavallaan sitä aikaa on odotteluun asti, mutta suuremman porukan läpivienti eri rasteilla on vaikea pitää tehokkaana. Rastien mielekkyys on niin ja näin jos niistä ei osata tehdä ollenkaan todenmukaisia. Esim erittäin tärkeä haavoittuneen paikkaaminen tuntuu olevan aina sama tehtiin sitä missä vaan. Se menee liki pelleilyksi sen kreppipaperin kietominen. Ei meistä lääkintämiehiä tehdä, mutta ei se haavoittuminen tapahdu aina elokuvien tapaan käteen ammuttuna ja lihashaavana. Samaan aikaan on monesti tilanne päällä ja sitten vapaa vuorossa olevien pitäisi harjoitella jotain tehtävää. Käytännössä jos näitä sitten on paljon niin ei oikein kumpikaan toimi, tai motivoi. Liian usein tavoitteita ei tuoda millään lailla esiin, ei päätön harjoittelu tuo mitään, yhtä hyvin ne voi sitten saman tien unohtaa.
Mun kokemukset on siis paikallisosastosta. Varusmiehenä saadut asento - lepo komennot ei myöskään muutaman vuoden päästä aikuisiällä enää motivoi. Tätä ei pidä ymmärtää niin etteikö miehistökin toki ymmärrä senkin tarpeellisuuden - silloin kun on asiaa. Sikäli paikallisosasto toiminta piirun verran rennompana oli itselle ainakin mielekkäämpää. Molemmille tasoille on mun mielestä tarve olemassa.
Tässä kun ei enää ole ihan vasta kotiutettu niin iän myötä kaljamahaa voi tulla. Yhdessä harjoitteessa en muista oikeen mikä se tilanne oli, kun joku ihmetteli että kuinka PV meihin reserviläisiin luottaa (taisi olla oikean liikenteen ohjaus tehtävä). Joku vastasi napakasti että tietenkin luottaa, sehän jopa perustuu meihin! Eli tämä pitäis muistaa ettei ole liian elitistiset ajatukset kaljamahoista, armeijasta tai puolustusvoimista. Mutta eiköhän tää miehistö ongelma ajankanssa ratkea. Rekrytointia pitäis varmaan parantaa ja kohdistaa suoraan varusmiehiin. Sekä miettiä mikä menee pieleen kun juuri kotiutetut varusmiehet eivät kiinnostu. Yhtä hyvin toisinkin voisi näet olla!!
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Mielenkiinnosta kysyn, että miten nämä arvomerkit tulisi sitten jakaa? Mitkä ovat ne ominaisuudet jotka tulisi olla, jotta kelpaa aliupseeriksi tai upseeriksi? Käsittääkseni kumpaankaan ei sinällään opiskella vaan henkilöillä on luontaisia ominaisuuksia miksi heidät on valittu johtajiksi. Stressinsietokyky on varmaan yksi päätekijöistä mikä korostuu. Voin olla tietysti väärässäkin. Eikö ne jotka ovat käyneet RUKn 60-luvulla (tai myöhemmin) osaa enään olla johtajia tai eivät osaa tehdä päätöksiä stressaantuneina tai väsyneinä?
Meille aikoinaan AUK:n alussa sanottiin näin "Suuri osa teistä tulee sijoittumaan työelämässä johtotehtäviin"
Kun nyt tiedän oman ja kurssitoverien "kohtalon" niin voin vaan todeta, että niin siinä vaan kävi.
Tietty osa johtajuutta on kokemuksen myötä opittavissa, mutta pääosin sen tulee olla luontaista. Ellei näin ole valitsee joukko keskuudestaan epävirallisen johtajan virallisen jäädessä avuttomana yksin.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Kuinkahan paljon se motivoisi reserviläisjohtajia liittymään maakuntajoukkoihin, kun riskinä olisi menettää natsat jollekkin joka ei niitä varusmiesaikanaan ole pystynyt saavuttamaan. Hylättäisiinkö ammattisotilaiden ja psykologien tekemät ratkaisut sopivuudesta johtajaksi, ja tehtäisiin "paremmat" päätökset Cooperin testien perusteella?
Lainaus käyttäjältä: Homer
Lainaus käyttäjältä: SO
Ja niitäkään ei voi käyttää kuin ko. harjoituksissa :(
Miehistöpula johtunee siitä, että asiasta kiinnostuneet ovat olleet aktiivisia jo intissä ja ovat siksi aliupseereita tai upseereita. --- Onhan varmasti niitäkin upseereita ja aliupseereita joita ei enää kannattaisi laittaa arvonsa mukaiseen tehtävään.
Sitten on sellaisiakin upseereita ja aliupseereita, joita ei olisi koskaan pitänyt laittaa nykyisen arvonsa mukaiseen asemaan. Esimerkkinä palvelee erän II/99, PsPr/PsvP/PsPionK varusmiesjohtajat. Tosin heidän esimerkkinsä on auttanut ymmärtämään, miten asioita EI pidä hoitaa.
Lainaus käyttäjältä: mika
Noin aluksi voisi lainata vaikka kevättalvella 2007 EU-joukkoihin hakeneiden kahden päivän pääsykokeen erilaisine kunto-, psykologi- ja ryhmätesteineen yhdistettynä haastatteluun. Myöhemmin tätä voisi sitten muokata paremmin maakuntajoukoille sopivaksi. Tällä tavalla saataisiin motivoitunutta, hyväkuntoista ja ammattitaitoista jengiä tehtäviin.
Nykyiseen EU-porukkaan haki 450, joista 350 hyväksyttiin pääsykokeeseen ja 220 sai töitä. Maakuntajoukoilla seulan ei tokikaan tarvitsisi olla näin tiukka.
Lainaus käyttäjältä: er
Kun nyt tiedän oman ja kurssitoverien "kohtalon" niin voin vaan todeta, että niin siinä vaan kävi.
Tietty osa johtajuutta on kokemuksen myötä opittavissa, mutta pääosin sen tulee olla luontaista.
Meille aikoinaan varusmiehenä sanottiin näin "Paska valuu alamäkeen" ja yliopistossa "Suuri osa teistä tulee sijoittumaan työelämässä johtotehtäviin".
Johtajuus on opittavissa oleva asia ja tärkeimmät vaadittavat ominaisuudet ovat a) oikea etiikka ja 2) halu toimia johtajana ja kehittyä siinä kokoajan paremmaksi. Etiikan alku puolestaan täytyy olla esimerkiksi "esimies on olemassa alaisiaan varten eikä alainen esimiehen pätemistarpeen tyydyttämistä varten".
Minulla yksi iso syy muiden joukossa hakea Pohjoismaiseen taisteluosastoon oli tietoisuus tai paremminkin vankka toivo uudesta sodanajan sijoituksesta 30.6.2008 jälkeen. Tästä voi sitten jokainen päätellä, miten suuren arvon annan omille varusmiesaikaisille väkä- ja nappulakauloille sekä sen kuinka antoisaa oli heidän (mieli)valtansa alla palvelusta suorittaa.
Lainaus käyttäjältä: ML
Kyllä.
Ihminen muuttuu kummasti jo 20 vuoden aikana. Reserviläisen sotilasarvo ei oikein kerro juuri muuta kuin sen millainen sattui olemaan parikymppisenä. Paljon enemmän kertoo varusmiesajan jälkeen siviilissä hankitut työkokemukset, oppiarvot sun muut tittelit.
Missään vaiheessa muuten en ole väittänyt, että valinta pitäisi tehdä pelkän Cooperin testin perusteella.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: mika
Noin aluksi voisi lainata vaikka kevättalvella 2007 EU-joukkoihin hakeneiden kahden päivän pääsykokeen erilaisine kunto-, psykologi- ja ryhmätesteineen yhdistettynä haastatteluun. Myöhemmin tätä voisi sitten muokata paremmin maakuntajoukoille sopivaksi. Tällä tavalla saataisiin motivoitunutta, hyväkuntoista ja ammattitaitoista jengiä tehtäviin.
Nykyiseen EU-porukkaan haki 450, joista 350 hyväksyttiin pääsykokeeseen ja 220 sai töitä. Maakuntajoukoilla seulan ei tokikaan tarvitsisi olla näin tiukka.
sori nyt mut en kyllä vieläkään ymmärtänyt mitä niiden ominaisuuksien tulisi olla. :oops:
on totta, että ihmiset muuttuvat ja jalostuvat ympäristönsä mukaan, opptivat uusia asioita kirjoista ym.. Mutta silti kriisi-, kiire- ja stressitilanteessa astuu esiin luontainen käytös. Tämä on mielestäni se ominaisuus joka (kunnon) johtajalla tulee olla. Kuten aiemmin sanoin, saatan olla väärässä eli miettinyt tätä(kin) asiaa liian vähän.
Pitää kuitenkin muistaa että suomen aktiivireserviläisillä ja eu/nato/tms.miehillä on täysin erilaiset motiivit ja tarkoitukset. Ensimmäisillä on tärkeimpänä niiden asioiden säilyttäminen minkä eteen on tehty työtä 60 vuotta sitten ja jälkimmäisillä tavoite on täysin erilainen. Vaikka ranskasta tuodaan joku vinttikoira joka juoksee 6500m kuupperia ja osaa asento/lepo unissaankin niin heikoilla se on suomessa kaljamaharessujen joukossa, paitsi juoksemisessa. Jotenkin tulee mieleen eräs kertomus vanhemmasta eurooppalaisesta taistelijasta joka asiallisesti varsikenkien yläosaan särmätyissä piukeissa euroopalaistyylin maastohousuissa ja lyhyissä kalsareissa napakassa pakkasessa pohti kuinka kuorma-auto on kiinni lumihangessa :)
Johtajuudesta ei ole hajuakaan, tosin eräs saksassa muinoin vaikuttanut jonkin asteen johtaja taisi olla korpraali. En tiedä kävikö sitten jälki AUKin tai RUKin... :wink:
Aika paljon on kiinni siitä mitä maakuntajoukot oikeasti tarjoaa ts. mitä siellä tehdään. Jos kutsutaan 2krt/v viikonlopuksi jotain sitäsuntätä tekemään niin kahden vuoden päästä siellä ei ole enää kuin kourallinen upseereita hakemassa ylennyspäiviä. Jos taas tekevät jotain aidosti fiksua hyvin johdetusti ja varustettuna niin silloin on varaa karsia väkeä jos niitä on "liikaa". En tosin ole kuullut että maanpuolustusintoisia olisi Suomessa vielä koskaan ollut niin paljon liikaa että osalle pitäisi näyttää ovea. Siitähän tuossa valinnassa on kyse. Työpaikkoihin voidaan valita vain rajallinen määrä väkeä, vapaaehtoiseen maanpuolustukseen pitäisi päästä mukaan kaikki ketä asia kiinnostaa.
Eli miksi karsitaan on se kysymys. Jos halutaan hyvää sakkia niin niille pitää ollal hyvää tekemistä tai ne lähtee pois. Toisaalta kaljamaharessuosastolla TM johon itsekin kuulun :-), voi teettää paljon paikallistason asioita joihin sitä 20-25 vuotiasta primetime tykinruokarynnäkköjääkäreitä ei kannata tuhlata. Esim. vartiointitehtävät sujuu melkein keneltä tahansa kenellä on motivaatiota. Ei siihen kannata tuhlata jotain erikoiskoulutettuja kaupunkijääkäreitä kun se B-miehiltäkin sujuu tarvittaessa.
Näkisin että jos Maakuntajoukoille ei järjestetä mittavia ja laadukkaita harjoituksia säännöllisesti niin se toiminta loppuu aika pian. Ei paikallisosastojen vartiointijoukkueetkaan jaksaneet kauaa jäseniään motivoida sitten kun kaikki kurssit oli käyty eikä keksitty mitä sitten tehtäisiin.
Yleisesti ottaen koko vapaaehtoinen maanpuolustus on ollut viimeisen 10 vuotta sellaisessa myllerryksessä että ei ole mikään ihme että osa aktiivieista on laittanat hanskat naulaan ja lähteneet tekemään jotain muuta. Toivotaan että suunta on jatkossa parempaan päin.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: ML
Kyllä.
Ihminen muuttuu kummasti jo 20 vuoden aikana. Reserviläisen sotilasarvo ei oikein kerro juuri muuta kuin sen millainen sattui olemaan parikymppisenä. Paljon enemmän kertoo varusmiesajan jälkeen siviilissä hankitut työkokemukset, oppiarvot sun muut tittelit.
Missään vaiheessa muuten en ole väittänyt, että valinta pitäisi tehdä pelkän Cooperin testin perusteella.
Totta ihminen muuttuu 20 vuodessa, ja voi olla että reserviläisjohtaja ei enää ole niin hyvä johtaja kuin 20 vuotta sitten olisi ollut. Sen sijaan on TÄYSIN varma, että mikäli kaveri ei ollut käypä johtajaksi 2-5 vuotta sitten niin ei hän varmasti ole sitä nytkään.
Mitenkähän jotkin tittelit tai oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan? Joku viisas on sanonut "Tullakseen hyväksi johtajaksi, on ensi opittava olemaan hyvä alainen". Olitko sinä hyvä alainen sinua kaltoin kohdelleille varusmiesjohtajille, vai olitko katkera siitä että he pääsivät johtajakoulutukseen ja sinä et? Mikäli vastaus kääntyy jälkimmäiseen, ei pitäisi paljon juotua miettimään miksi sait "paskaa niskaasi".
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Sitten on sellaisiakin upseereita ja aliupseereita, joita ei olisi koskaan pitänyt laittaa nykyisen arvonsa mukaiseen asemaan. Esimerkkinä palvelee erän II/99, PsPr/PsvP/PsPionK varusmiesjohtajat. Tosin heidän esimerkkinsä on auttanut ymmärtämään, miten asioita EI pidä hoitaa.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Joo, eiköhän tämä katkeruutesi tullut selväksi jo jokunen aika sitten, kun viimeksi aiheesta kirjoittelit... :x
Lainaus käyttäjältä: ML
+1 !!!! Mulla on kourallinen esimerkkejä omasta saapumiserästä:
Alokkaana särmä joukko ja melkein kaikilla AUK tavoitteena. "Teknisessä erikoisyksikössämme" muutama alokas sadasta ei ollut halukas AUK:hon. Kun vain 20 pääsi AUKkiin, paljon jäi hyviä äijiä rannalle. Osa näistä rötvähti täysin ja alkoi kiukutella "intti on paska ja epäoikeudenmukainen".
On selvää, että monet tässä tapauksessa AUKista rannalle jääneistä kavereista olisi toisessa yksikössä olleet suoraan RUK-kamaa, mutta se on vähän voi voi, kun on itse hakeutunut "erikoiskoulutukseen", kyllä siinä pitää tajuta että taso on kovempi pelkästään AUKiin kuin rynnäkkötykkimiesviestipatterissa.
Iso pyörä pyörii Intissä, koneisto tekee välillä vääriä valintoja puoleen ja toiseen, mutta kun on varaa silti koulutuksen jälkeen valita ukoista soveltuvimmat aktiivisiin yksiköihin, niin homma hyvä.
MSa
Niinpä. Itseäkin vtutti aikanna rukkiin pääsemättömyys, mutta nyt voin todeta että ihan oikein se meni. Tiedustelurukkiin on X määrä paikkoja, eikä tarjottu krh rukki kelvannut. Kenttäjohtajiakin tarvitaan.
Lainaus käyttäjältä: ML
Arvasinkin, että hyvin nopeasti siirrytään ruotimaan henkilökohtaisia asioita sen varsinaisen aiheen käsittelyn sijasta. Nyt olen kuitenkin jo sen verran parkkiintunut, että siihenkin osaa varautua.
Varusmiehenä olin ajatuksiltani hyvin toisenlainen ja prioriteetti numero yksi oli päästä 6kk palvelusajalla. Tähän pyrin vastaamalla tahallani testeissä joka toiseen kysymykseen väärin, suorittamalla niin sanotusti puoliperseillen kuntotestit, ampumalla aina välillä ammunnoissa ohi taulusta tarkoituksella, hankkimalla yliopistolta erillisen todistuksen lyhyemmän palvelusajan puolesta, jätin korostamatta jo siinä vaiheessa hankittua esimieskokemusta itämaisen kamppailulajin parissa ja tietenkin joka välissä ilmoitin haluavani vain 6kk palveluspaikkoihin. Sen sijaan motivaatiovemppaa en sortunut hakemaan, joskin alokasaikana olin kaksi viikkoa veksissä influenssaa potemassa. Systemaattinen ja määrätietoinen toimintani tuotti pestin miehistössä suluttajapioneerina.
Nykyinen työpaikkani on yhden sortin anteeksipyyntö isänmaalle siitä, etten tehnyt parastani silloin kaksikymppisenä. Alunperin hain upseeripestiä (koska minulla on siihen pätevyys siviilikoulutukseni puolesta), mutta siihen valittiin minua parempi heppu.
Lainaus käyttäjältä: ML
Moniin titteleihin ja oppiarvoihin sisältyy nykyään esimieskoulutusta. Kemistin koulutukseen niitä ei kuulu pakollisena, mutta luin sellaista omaksi huviksi sivuaineena.
Jokainen omassa kamppailulajissani mustan vyön suorittanut on joutunut käymään tietyt opettaja- ja valmentajakoulutukset sekä esittämään näyttöä kokemuksestaan opettajana saadakseen edes oikeuden osallistua mustan vyön testiin. Olen itse 10 vuoden varrella varrella opettanut niin junioreita kuin aikuisiakin aina alkeiskurssista mustaan vyöhön asti pääasiassa ryhmäkoolla 1-30 henkeä.
Johtoajatukseni on aina ollut tehdä asiat mahdollisimman täydellisesti päinvastoin kuin varusmiesajan alikeisarit tekivät. Vuosi takaperin sain nakin toimia Pohjoismaiden suurimman budoseuran eli Jigotain messujärjestelyjen pääkoordinaattorina. Lajeja on seurassa kuusi ja alaisia oli järjestelyissä vaihtelevasti 10-50 henkeä eli voitte ajatella minun olleen kahden joukkueen johtajana, joka koostui kuudesta eri ryhmästä. Vain kaksi kertaa homman aikana jokin työ meni härdelliksi ja molempien syynä oli se, että yksi ja sama minua 10 vuotta vanhempi mustavyö katsoi oikeudekseen ryhtyä selkäni takana sooloilemaan. Tällöin organisoimani kokonaisuus hajosi moneksi erilliseksi palaseksi eikä niin sanottu big picture enää ollutkaan käsissäni.
Esimerkiksi tällä tavalla tittelit ja oppiarvot tekevät ihmisestä paremman johtajan: niiden saaminen edellyttää näyttöä ja/tai kokemusta esimiestaidoista.
Lainaus käyttäjältä: ML
Vitutus tarttuu eli kun alikeisari näyttää, ettei häntä kiinnosta sen enempää tehtävän suorittaminen kuin miehistönsä hyvinvointikaan niin sellainen siirtyy hyvin nopeasti miehistöön aiheuttaen ennen kaikkea valtavan luottamuspulan esimiehen osaamiseen. Minä en voisi edes pahimmissa painajaisissani kuvitella tilannetta, jossa minun pitäisi uskoa oma henkeni niiden ryhmänjohtotaidottomien käsiin.
Muistan itse kamppailulajissani isännöineeni joskus äärimmäisen huonon harjoituksen ja syy oli hyvin yksinkertainen: minulla oli huono päivä ja se siirtyi kauttani muihin, jolloin lopputuloksena kaikilla oli huono päivä. Tämä prosessi ei minulla ole koskaan toistunut, mutta varusmiesalikeisareilleni se oli jokapäiväistä kauraa aina kotiuttamiseen asti. Aivan erityisenä oikeutenaan he pitivät ylimääräisen paskan keksimistä, koska mehän olisimme muuten päässeet liian helpolla: palvelusaikamme oli vain 6kk. Kun aamuja oli jäljellä puolet eli 90 niin oma ryhmänjohtotaidottomani sanoi aivan suoraan: "Aamunne ovat ehkä puolessa, mutta vitutuksenne ei ole. Siitä aion pitää huolen."
Toisin sanoen jos alainen on hankala niin esimiehen on syytä katsoa ensin peiliin, koska hänen oma käytöksensä heijastuu peilin lailla takaisin alaisista.
Lainaus käyttäjältä: Poikma
Näin on ja tuolloin täällä epäiltiin mielenterveyttäni. Nyt voin sanoa, että EU-joukkoihin hakemisen yhteydessä piti hankkia lääkärintodistus muiden psykologisten testien ohessa ja nyt minulla lukee ihan virallisessa asiakirjassa tyyliin "ei havaittu psyykkisiä poikkeamia".
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Johtoajatukseni on aina ollut tehdä asiat mahdollisimman täydellisesti päinvastoin kuin varusmiesajan alikeisarit tekivät. Vuosi takaperin sain nakin toimia Pohjoismaiden suurimman budoseuran eli Jigotain messujärjestelyjen pääkoordinaattorina. Lajeja on seurassa kuusi ja alaisia oli järjestelyissä vaihtelevasti 10-50 henkeä eli voitte ajatella minun olleen kahden joukkueen johtajana, joka koostui kuudesta eri ryhmästä.
Ja tossa alleviivattuna se kohta mikä tekee johtajasta johtaja. Tai lähinnä se miten siitä selvitään. Iso organisaatio repii joka suuuntaan ja johtaja on se henkilö jolla tulee olla aina keinot tilanteen ratkaisuun.
Tätä ei pidä ottaa henkilökohtaisena koska se ei sitä ole ! Omasta puolestani katson, että tämä asia alkaa olla julkisesti käsitelty melkolailla loppuun käsitelty puolestani. YVllä voidaan jatkaa :wink: ja verrata kokemuksia johtamisesta.
Totean tähän minäkin että keskustelua maakuntajoukosta voidaan toki käydä, mutta FL:n johtamiskatkeruuden käsittely loppukoot.
Intti tekee itse valintansa. Oli ne oikein tai ei.
Täällä puhutaan esimieskokemuudesta ja johtajuudesta yleensä. Puolustusvoimat kouluttaa käyttöönsä
Hyvä sotilas(syvä)johtajuus pitänee sisällään paljon hyvän siviilijohtajuuden elementtejä. Mutta jos siviilissä on 8h päivässä sisätiloissa asioiden manageriksi / ihmisten leaderi, ei se automaattisesti takaa sitä että kaveri olisi soveltuva sotilasjohtajaksi hierarkisessa organisaatiossa ja taistelustressin alla.
MSa
Etelä-Pohjanmaalla tuntuu homma toivivan.
Lainaus käyttäjältä: er
OK. Totean siis vain, että kesken jäi.
---
Intti muuten tekee tänään juuri sitä, mikä teille on täällä niin punainen vaate ja kauhistus eli laitetaan ihmisiä nykyisen kyvyn ja osaamisen mukaiseen tehtävään eikä suinkaan joskus 1-40 vuotta sitten suoritetun varusmiespalveluksen mukaiseen tehtävään.
Työporukassani on 3 kersanttia, joiden palvelusarvo on jääkäri; 1 alikersantti, jonka palvelusarvo on jääkäri; 1 luutnantti, jonka palvelusarvo on alikersantti. Sama menee toisinkin päin eli 1 vääpeli, joka on upseeritehtävässä; 1 jääkäri, joka on upseeritehtävässä ja hännänhuippuna 2 varusmiespalvelusta kokonaan suorittamatonta siviiliä upseeritehtävässä.
Niin että miksikäs maakuntajoukkojen hommia ei jaeta samalla tavalla eli tehtävä sille, joka siihen parhaiten soveltuu TÄMÄN HETKEN kykyjensä mukaan? Kyse on kuitenkin kypsään ikään ehtineistä harmaantuvista uroksista niin moisen luulisi olevan itsestään selvä toimintamalli.
Fyysisen kunnon kanssa pitäisi ilman muuta myös noudattaa meidän malliamme eli jokaisen tulee täyttää tietyt kuntovaatimukset ja jos niin ei tapahdu niin hänelle tehdään oma kunto-ohjelma ja annetaan vaikka 2kk aikaa kohottaa tuloksia. Sitten tehdään kuntotesti uudelleen ja tätä prosessia jatketaan niin kauan, että fyysinen suorituskyky on riittävän hyvä.
Mitä FL tarkoitat palvelusarvolla ? Käsittääkseni luutnantti on luutantti on luutnantti. Mitä tehtäviä hän tekee (joukueenjohtaja, joukkueen varajohtaja, viestispesialisti, suojueen päällikkö tms.) on asia erikseen. Vai tarkoititko YK-rauhanturvaajien arvoja joilla ei ole hirveästi tekemistä sodanajantehtävien kanssa.
Lainaa
Kukas ne TÄMÄN HETKEN kyvyt objektiivisesti, nopeasti ja erehtymättömästi selvittää ? O aivan selvää että jos joku ei ole tehtäviensä tasalla niin se siirretään muihin hommiin ennen pitkää. Kertausharjoitusten perusteella henkilöiden sijoituksia on säädetty joka harjoituksen jälkeen. Ongelmana nykyään on se, että kertausharjoituksia ei pidetä.
Lainaus käyttäjältä: HJu
Esimerkiksi meillä on luutantti lääkintäaliupseerin hommassa.
Niin missä ? Maakuntajoukoissa ?
On aivan normaalia että erilaisissa Paikallisosastoissa on kiväärimiehenä yliluutnantteja mutta se johtuu lähinnä siitä että kun upseereista on ylitarjontaa ja miehistö ei ole riittävästi niin joku saa sitten tehdä miehistön hommia. Monesti vieläpä niin että "ylijäämäupseeri" saa itse valita onko kiväärimies vai PST-partion johtaja (alikessuhomma). Ainakaan oman kokemuksen mukaan nappeja ei ole kaulasta revitty vaikka luti on mokkerin hommia tehnytkin. Pidetään nyt sotilasarvot ja tehtävät erillään ettei mene aivan sekavaksi tämä keskustelu.
Lääkintäaliupseeri on nähdäkseni tehtävä ei sotilasarvo. Eli lääkintämiesten lähin esimies on lääkintäaliupseeri. Jos siihen ei hyvää aliupseeria löydy niin sitten tulee joku muu. Se voi olla kapteeni tai korpraali, pääasia että homma hoituu.
Kriisiaikana upseerien käyttö miehistötehtävissä on hyvin koulutetun aineksen tuhlaamista mutta varmasti sitä tapahtuisi. Upseeri sentään pystyy tekemään kiväärimiehen hommia mutta toistepäin se harvemmin toimii ilman jatkokoulutusta.
Ja itse olen aliupseeri ja ylpeä siitä. Pitäähän jonkun pitää se sirkus pyörimässä kun herrat sotaherrat tekevät hienoja suunnitelmia :mrgreen:
Lainaus käyttäjältä: HJu
Eikös se niin mennyt, että intti tekee valintansa, olivat ne sitten oikeita tai eivät.
Lainaus käyttäjältä: HJu
NBG:ssä.
Lainaus käyttäjältä: HJu
Olen ensimmäisenä valmis näyttämään, että kyllä voisi onnistua edellyttäen tietysti, että saa asiaan kuuluvan työhön perehdyttämisen niin kuin missä tahansa työpaikassa.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Onko olemassa jokin hyvä syy sille, ettei maakuntajoukoissa ole jotain ennalta määrättyä kuntorajaa, kuten vaikkapa se kokonaiskuntoindeksi vähintään 4,0 eli hyvä?
Otetaan nyt huomioon se, että maakuntajoukkoja ei olla lähettämässä mihinkään sotimaan. Kuntoa tosin on hyvä olla, mutta kukapa ei nyt 2 viikonloppua vuodessa kunnon osalta kestäisi? Maakuntajoukoilla on hieman eri vaatimukset, kuin hathat joukoilla?
Viime keväänä oli Maakk:n kuntotestit, joiden tuloksilla luodaan pohja seuraaviin kuntotesteihin. Testit pidetään 2 vuoden välein.
Lainaus käyttäjältä: JKr
Mikä oli se tulos?
Tästä kunto asiasta oli etelä-hämeessä tiedotustilaisuudesta selkeä näkymys. Kuntorajaa ei voida laittaa liian tiukaksi heti alusta, koska tämä karsisi liiaksi hakijoiden määrää. Samalla selkeästi sanottiin että tavoiteraja on hyvä taso, mutta tätä ei tarvitse heti kyetä suorittamaan. Riittää se että henkilö selkeästi yrittää ja lähtötaso ei ole toivottaman kaukana tavoitteesta. Mikäli tavoitetasoon on matkaa annetaan henkilölle kunto-ohjelma,jota hänen tuilisi noudattaa. Seuraavaan testikertaan mennessä kunnon tulisi olla jo parempi. Fyysistä toimintakykyä on kuitenkin henkisiä ominaisuuksia helpompi kehittää. Moni hyvä toimija voisi jäädä pois, jos kuntoraja heti olisi liian tiukka.
Itselle kyseiset testit eivät ole mikään kynnys. Hyvä taso tulee takuuvarmasti. Mutta en silti raakkaisi suoraan pelkän kuntorajan avulla maakuntajoukoon kuuluvia. Nousujohteinen toimintakyky sekä tietojen taitojen että kunnon osalta.
NBG:hen sitoudutaan vuodeksi ja Maakuntajoukkoon 2-5 vuodeksi. Samalla tarvittavien henkilöiden määrä on suurempi. Päivärahojen lisäksi palkaa ei tule, joten mielestäni NBG ja maakuntajoukot eivät ole mitenkään rinnasteiset. NBG tarjoaa työpaikan vuodeksi. Maakuntajoukko on vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä, jonka toimijat on muualla siviilitoimissa.
Pirkanmaalla eräs reserviläinen oli todella ottanut kunto-ohjelman tosissaan ja pudottanut kuukaudessa 10kg painoaan. Että sillee....
Lainaus käyttäjältä: HJu
Olen ensimmäisenä valmis näyttämään, että kyllä voisi onnistua edellyttäen tietysti, että saa asiaan kuuluvan työhön perehdyttämisen niin kuin missä tahansa työpaikassa.[/quote]
Asiaankuuluva perehdytys = esim käy AUK:n tai RUK:n? :lol:
Sul on FL ihan asiaakin noissa teksteissä, mutta katkeruutta tihkuvalla tavallasi ilmaista asiat et oikein saa sympatioita puolellesi. Jossain vaiheessa kannattais kattoo peiliin, että miksi kaikki muut on vääräs ja vaan itse oikees.
Soveltumisestasi johtajaksi, tämän vajavaisen nettipsykon perusteella, pannaan vertaisarviointiäänestys pystyyn:
Lainaa
Mulla jää tassu nostamatta. En tiedo onko FL sulla liikaa virtaa olla johtaja tai jotakin, mutta voisit omissa joukoissasi hakea vähän vertaisarvioinnilla näkemyksiä asiasta ja peilata sitä kuinka moni kavereistasi on susta samaa mieltä kuin itse olet.
hmh en malta olla kertomatta jotain kokemuksia siviilijohtamisesta.
Omien opiskelujen päätyttyä olin kolmisen vuotta erään metallifirman tuotannon työnjohtajana.
Väkeä oli talossa yhteensä n 30, minun osastolla 10-15. Yhtiö kasvoi kaiken aikaa, nykyään siellä on yli 60 henkeä.
Siitä aiheutui kasvukipuja mm. jatkuvana vaikeutena pysyä hektisessä aikatauluissa, tilanahtaus, laatuvaikeudet, riidat, jatkuvat henkilökierto ym ongelmatilanteet. Edellistä työnjohtajaa oli jonkun riidan aikana jopa lyöty. Minun aikana ei siihen pisteeseen menty, mutta kerran kolmen vuoden aikana asiat kärjistyi, ja kerran uhattiin vetää mm parkkipaikalla töiden jälkeen turpaan. Yleistä henkeä heikensi vielä kaksi kertaa tänä aikana pidetyt YT-neuvottelut. Painetta luotiin yhtälailla oman esimiehen suunnasta. Samaan aikaan yhtiöön valittiin ensi kertaa pääluottamusmies ja ay-toiminta rupesi toimimaan. Mm näistä syistä toiminta malleja haettiin puolin ja toisin. Olin itsekkin vielä aika kokematon esimies. Kävin esimieskurssin johtamistaidon opistossa. Maslowin tarvehierkiaa ja kolmen tason keskusteluja, syväjohtamista käytiin läpi. Eipä niistä mitään apua käytännössä ollut.
Mitäs teet kun joku julistaa ettei tee käskettyä työtään? Tuo on vain ääriesimerkki ja siksi liian helppo vastata. Lievempää kränää, kiusaa tms mihin on vaan luovittava, ei olekkaan vastausta. Näitähän varmaan teoriassa käydään läpi aukissa ja rukissa, mutta en usko että ne monellakaan tulee käytännössä koskaan eteen. Eikä varmasti maakuntajoukoissa. Sodassa tai kriisitilanteessa varmaan jo tulisikin esiin. Sitä voisi luulla että Tessin ja työehtolain plaraaminen suojaa johtajaa mutta varoitukset ja jengin poispotkiminen ei ole ratkaisu. Aivan samoin ei "pistooli kotelon kaivelu auta". Italialainen lakko tai valmentajan vaihto on nykypäivänä aivan yhtä todellista. Asiat on liian monitahoisia että olisi olemassakkaan yhtä oikeaa vastausta, mutta jos nyt jotain tuossa hommassa itse opin, niin sen että työnjohtajan työ on ensinnäkin palveluammatti, toiseksi se vaatii lehmän hermot, kolmanneksi oman ammattitaidon on oltava rautainen ja hereillä on oltava. Johtaja on joko asioiden keskipisteessä tai ei ole johtaja. Ei auk tai ruk tee kenestäkään valmista johtajaa. Palveluammattia voisi suomentaa sen verran että työnjohtajan työ on esijärjestellä työ mahdollisimman helpoksi ja antaa tehtävät mahdollisimman selkeästi raameissaan esiin ja toimeen tarttuminen on helpompaa. Näillä eväillä ja lisäksi porukan tuntemisella sain homman lopulta toimimaan. Viimeiset kaksi vuotta sujui jo kohtuudella ja pikkujouluista ei pelättyä avautumista ilmennyt. Sittemmin kun olen itsekkin edennyt työelämässä tavallaan esikuntatehtäviin paremmin menestyvään firmaan niin mistään vastaavista jutuista ei ole tietoakaan. Kenellekkään ei tulisi mieleenkään esim haistatella aamu tervehdyksen sijaan - johtaminenkin on siis erilaista eri tasoilla.
Toivottavasti NBGn harjoituksissa on juoksemisen lisäksi kerrattu mihin suuntaan tuliasemasta irtautudaan.
Kylläpä täällä on kova johtajuusdebatti... Mielestäni hyvää tekstiä kaikilta ja aihe erittäin mielenkiintoinen, mutta lopettakaa jo, ettei synny sellaista keskustelua, joka on huvittava/hävettävä jonkun ajan kuluttua. :mrgreen:
Lainaus käyttäjältä: MSa
Mulla jää tassu nostamatta. En tiedo onko FL sulla liikaa virtaa olla johtaja tai jotakin, mutta voisit omissa joukoissasi hakea vähän vertaisarvioinnilla näkemyksiä asiasta ja peilata sitä kuinka moni kavereistasi on susta samaa mieltä kuin itse olet.
Tassu jää alas minultakin.
Liikaa katkeruutta ja liikaa yritystä saada muiden hyväksyntää omalle johtajuudelleen ja katumustyölleen. Toivottavasti en saa koskaan vastaavanlaista johtajaa itselleni.
Tää keskustelu on jo tosi syvältä. Moderaattorit voisi haudata tämän.
On tullut perusteltujakin mielipiteitä joten auki toistaiseksi. On kyllä luupin alla joten pitäkääkin mielipiteet perusteltuina.
Kyllä minustakin alkaa tämä keskustelu vaikuttaa lähinnä huonolta vitsiltä, mutta enpähän malta olla komentoimatta tätä. Lähinnä uteliaisuuttani, koska tämän kyseisen henkilön ajatukset tuntuvat niin uskomattomilta :roll:
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Varusmiehenä olin ajatuksiltani hyvin toisenlainen ja prioriteetti numero yksi oli päästä 6kk palvelusajalla. Tähän pyrin vastaamalla tahallani testeissä joka toiseen kysymykseen väärin, suorittamalla niin sanotusti puoliperseillen kuntotestit, ampumalla aina välillä ammunnoissa ohi taulusta tarkoituksella, hankkimalla yliopistolta erillisen todistuksen lyhyemmän palvelusajan puolesta, jätin korostamatta jo siinä vaiheessa hankittua esimieskokemusta itämaisen kamppailulajin parissa ja tietenkin joka välissä ilmoitin haluavani vain 6kk palveluspaikkoihin. Sen sijaan motivaatiovemppaa en sortunut hakemaan, joskin alokasaikana olin kaksi viikkoa veksissä influenssaa potemassa. Systemaattinen ja määrätietoinen toimintani tuotti pestin miehistössä suluttajapioneerina.
Onko siis armeija tehnyt virheen kun sinä et ole upseeri tai aliupseeri, vai olisiko peräti niin että sen virheen olet tehnyt sinä itse? Vaadit siis nyt itsellesi johtajuutta, vaikka olet sen mahdollisuuden aikoinaan menettänyt lyömällä homman läskiksi? Eihän se kai ole liikaa vaadittu, että kaikki reserviläisarvot pannaan uuteen jakoon, jotta sinä saisit toisen mahdollisuuden :?
Monelta hyvältä tyypiltä jäi RUK tai AUK käymättä, vaikka yrittivät ihan tosissaan. Heitä kävi aikoinaan vähän sääliksi, mutta sinulle on vaikea antaa myötätuntoa. Mihin sinä muuten sitä upseerin/aliupseerin arvoa tarvitset? Minä olen ollut upseeri jo 16 vuotta, eikä minulla vielä ole ihmeemmin käyttöä ollut sotilasarvolle. Mikäli reserviläistoimintaan haluaa osallistua palavasti, niin käy sinne mikä arvo tahansa. Jos arvo taas tulisi sinulle vain egon kohotukseen....
Kantaani MSa:n äänestykseen tarvinnee tuskin selventää :evil:
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: HJu
Lainaa
Ok. Tuohan on palkkahomma ja siinä pitääkin pistää paras mies parhaalle paikalle kokonaisuuden kannalta. Maakuntajoukot on aivan eri tarina. Ei palkkaa, hyvä jos kulukorvauksia, mutta ei kovin suurta hengenlähdön riskiäkään.
Lainaus käyttäjältä: HJu
Lainaa
Tarkoitin juurikin sitä että "pystymetsästä" upseeri voi tehdä kiväärimiehen hommia mutta toistepäin ei toimi. Tottakai upseerinhommat hoituu jos saa upseerin koulutuksenja muuten älli ja motivaatio riittää. Upseerilta hoituu kiväärimiehen hommat vähintään välttävästi ilman mitään lisäkoulutusta mutta toistepäin ei toimi siltä istumalta. Tätä tarkoitin.
Aloitan uudelleen keskustelun alkuperäisestä aiheesta. Eli miten tarkka-ampujia on eri maakuntajoukko virityksissä?
Tieto: Ainakin jotkut maakuntajoukoista muodostetut vartiokomppaniat muutetaan torjuntakomppanioiksi joihin kuuluu tarkka-ampujia.
MuTu: Riippuu sitten täysin lähimpien esimiesten kiinnostus- / motivaatio- / osaamistasosta mitä tarkka-ampujan toimenkuvaan kuuluu.
Tässäpä loistava pointti mitä hyvältä johtajalta voi vaatia: Osaako hän hyödyntää TA-parin olemassa oloa?
Jos ei ole koulutettu niin ei voi tietenkään vaatia :-)
Hyvä johtaja kuitenkin pyrkii saamaan resursseistaan maksikihyödyn irti ja siinä auttaa usein ammattimiesten kuuntelu. Eli kannattaa upseerinkin joskus kysyä onko TA-alikilla jotain esitystä heidän tehokkaasta käytöstä. Ainahan ei ole koska osa TA-miehistä on nakitettu vain listoilta ilman mitään koulutusta joten johtajan on hyvä varmistua onko TA-miehillä oikeasti jotain alan osaamista ennen kuin pistää heidät TA-hommiin oikeasti. Koskee tietenkin kaikkea muutakin alaisten osaamista. PST-partiota ei kannata pistää liikkeelle jos kalustoa ei osata käyttää oikein jne.
Tähän liittyen voi todeta että nykyisillä kertausharjoitus määrillä se tilanne, että sijoitetut eivät hallitse tehtäviään tai ovat jo osin unohtaneet asian on valitettavan yleinen.
Maakuntajoukon etu ns operatiivisissa joukoissa toimiviin nähden, on että tuo porukka sentään kerkeää oppimaan toisensa ja tuntee toimintaympäristönsä. Tuohon kun lisätään että takkiin jää koulutulsesta jotakin, niin väitän että joukko tulee olemaan nykyisiä operatiivisia joukkoja toimintakykyisempi.
Kaikessa KV hömpässä on SA operatiivisten joukkojen toimintakyky jäänyt unhon yöhön. Kalustoa on mutta osataanko sitä käyttää ja toimia tehtävän edellyttämällä tavalla. Valitettavasti täytyy todeta että vapaaehtoisen maanpuollostustyön parissa on vain marginaalinen osa reservistä. Pitkäjänteisesti tilanne on sietämätön ja johtaa käsittääkseni siihen että kyky torjua laajamittainen operaatio/kriisi on heikko.
Ilman mittavaa lisäbudjettia tilanne ei todellakaan laukea, vaan johtaa asteittain yleisen asevelvollisuuden murenemiseen ja mahdollisesti palkka-armeijaan joka sekää ei yhtään halvemmaksi tule. PÄINVASTOIN.
Lainaa
Tuo onkin erittäin tärkeä juttu, oikeastaan tärkein, jos ajatellaan nykysuomea. Puolustusvoimathan ovat supistetut/supistetaan niin pieniksi, ettei niillä pysty puolustamaan maata ulkovallan (esim Venäjä) hyökkäystä vastaan. Palkka-armeija ei koskaan sellaiseen pysty pienen mieslukumääränsä takia, pystyy korkeintaan viivyttämään pääkaupunkiseudun miehitystä.
Mutta maakuntajoukot olisivat hieman suojeluskuntaa muistuttavana rakenteena, jos ne sellaiseen suuntaan kehittyisivät, ainoa tapa huolehtia siitä, että suomalaiset voisivat varmistaa isännyytensä Suomessa silloinkin, jos maamme eri etniset ryhmät joskus yrittäisivät kyseenalaistaa asian.
Lainaa
Jos esittää etniseen taustaan perustuvia uhkakuvia niin ne saa myös luvan perustella tai kirjoittamisoikeudet saattaa nopeasti tyrehtyä.
t. Moderaattori
Lainaus käyttäjältä: mamannon
Lainaa
Tuo onkin erittäin tärkeä juttu, oikeastaan tärkein, jos ajatellaan nykysuomea. Puolustusvoimathan ovat supistetut/supistetaan niin pieniksi, ettei niillä pysty puolustamaan maata ulkovallan (esim Venäjä) hyökkäystä vastaan. Palkka-armeija ei koskaan sellaiseen pysty pienen mieslukumääränsä takia, pystyy korkeintaan viivyttämään pääkaupunkiseudun miehitystä.
Höpöhöpö. Otetaas taas sormi pois liipasimelta ja lopetetaan kuvittelut.
Maakuntajoukoissa on hyvä idea, antaa virka-apua harmaan vaiheen tilanteissa ja ovat varmaan nopeammin linkkitolpan juurella vartioimassa kuin kovat joukot. Mutta mitä sitten? Pataljoonan verran maakuntaukkoja ympäri Suomen ei estä ketään tänne tulemasta. Ei nyt, eikä jatkossakaan vaikka komppanioita olis sata. Koulutusta ja maanpuolustustaitoja sekä asennetta ne ilman muuta pitävät yllä ja vievät eteenpäin, joten sinänsä hyvä. Mutta meillä on edelleen 200-300 tuhannen ukon SA-sijoitettu reservi, joissa miehistönä on 18-35 vuotiasta taistelijaa "modernina iskevänä kärkenä". Noiden olemassaolo voi vähän hillitä jotakin tänne tulemasta, ei pari hassua maakuntakomppaniaa...
Lainaa
Mielestäni perustelin, kun huomioin vastakkainasettelun mahdollisuuden eri etnisten ryhmien mahdollisesti tekemillä kyseenalaistuksilla. Mielestäni maassa, jossa sananvapaus on turvattu lailla, niinkuin Suomessa tietääkseni on, on oikeus esittää etniseen taustaan perustuvia uhkakuvia. Varsinkin, kun sodat käydään useimmiten etnisten riitojen takia. Mutta ei tästä etnisyydestä enempää, ettei tule ongelmia.
Lainaa
Minä ainakaan en ole tuollaista väittänytkään. Maakuntajoukoista ei minunkaan mielestäni ole apua ulkopuolista hyökääjää vastaan, vaan ainoastaan maan sisäiseen järjestyksenpitoon.
Todellinen torjuntakyky nojaa todellakin operatiivisiin joukkoihin, olettaen että joukko on varustettu ja koulutettu. Nyt tilanne on vähän niin ja näin vallankin koulutuksen suhteen. Virallisten harjoitusten uinuessa vastuuta koulutuksesta koordinoidusti ei ota kukaan. Vaikka juhlapuheissa mainitaan kh vuorokausien palaavan uskottavalle tasolle, niin näkispä vaan. Edellisen laman jälkeen ei kunnon harjoituksia ole pidettykkään. Tässä suhteessa vapaaehtoistyön merkitys kasvaa. Olemme ilmeisesti eläneet niin pitkään vakaassa yhteiskunnassa, että poliitikot eivät näe asiaa enää tarpeelliseksi vaan suuntaavat resurssit muualle mm omiin palkkoihinsa.
Lainaa
Niinhän se taisi olla myös ennen talvisotaa...
...vaikka juuri oli käyty maailmansota ja sisällissota.
Lainaa
Sananvapaus takaa vain että voit perustaa oman foorumin jossa esität niitä uhkakuviasi. TA-killalla ei ole velvollisuutta auttaa sinua mielipiteidesi levittämisessä vaan se voi päättää olla julkaisematta niitä. Aiheesta jatkot YV jos tarpeen.
Ihan tiedoksi kaikille että kyllä kulttuurien yhteentörmäyksistä ja sen turvallisuuspoliittisista seurauksista saa keskustella mutta karkeimmat yleistykset "suomalaiset vs. muut" kannattaa pystyä erittelemään vähän tiuhemmalla kammalla ettei tule jatkotoimenpiteitä.
No niin, varsinaiseen aiheeseen. Maakuntajoukoistahan tässä keskustelussa oli kyse. Kun niissä kuulemma on kiväärimiehistä pulaa, voisin kenties paikata vajetta. Te jotka jo kuulutte maakuntajoukkoihin, saatte kuulemma intin puvun kotiin. Onko siinä kaikki henkilökohtainen varustus, jolloin käytännössä kaikki varusteet joutuisi kustantamaan itse (ellei niitä tarpeen mukaan jaeta harjoituksiin)? Ja millaisia varusteita olette tarvinneet? Mitä te käytännössä siellä harjoittelette/teette vai oletteko te vain kirjoilla jossain listassa?
Lainaus käyttäjältä: ML
Pitäisi näemmä jo oikeasti opetella se, ettei kannata koskaan puhua mitään itsestään, vaikka ne kuinka pointtia havainnollistaisivat. Ehdotukseni siitä, että maakuntajoukoissa tehtävien jakaminen tapahtuisi nykyisen kyvykkyyden eikä muinoin suoritetun varusmiespalveluksen perusteella ei liity mitenkään minun pyrkimyksiini saada sitä taikka tuota tai pyrkiä olemaan saamatta sitä taikka tuota.
Ei sitten näemmä koskenut muita kuin minua tuo kielto puhua ohi aiheen.
Lainaus käyttäjältä: MSa
Mikä sai sinut olettamaan, ettei ole haettu vertaisarvioinnilla? Tämä osoittaa taas kerran sen, miten kattavan kuvan yksittäinen nettikeskustelu ihmisestä antaa.
"Pekka otti lapsena raskaasti vanhempiensa avioeron. Näin ollen häntä ei voi koskaan laittaa mihinkään esimiesasemaan, koska hänellä voi olla patoutuneita salaperäisiä traumoja jäljellä."
Kuulostaako hyvältä ja perustellulta tomintamallilta? Ajatukseni varusmiesaikaisista alikeisareistani ei liity kuin korkeintaan käänteisesti (eli positiivisesti) siihen, miten itse kohtelen muita organisoidessani jotain tehtävää.
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: MSa
Mikä sai sinut olettamaan, ettei ole haettu vertaisarvioinnilla?
No vaikka se mitä täällä kirjoittelet. :lol:
Tämoon aivan turhaa, sinoot tuollaanen ja minoon tälläänen. Älköön polkumme koskaan kohdatko komentoketjussa.
MSa
Erinomainen yhteenveto, näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa.
[q