Anteeksi ohi TA touhun tuleva vuodatus ja joku voi ajatella,että helppo on ruudun äärestä huudella,mutta en kyllä voi kuin ihmetellä ampumahiihtäjiemme räpeltämistä ampuma penkalla.
En tiedä minkä ikäisenä ampumahiihtäjät aloittavat ammunnan harjoittelun? Ja kuinka paljon laukauksia ampuvat / vuosi?
Moni voi pitää tätä ao elvistelynä,mutta sain ekan ilmakiväärin 7 vuotiaana, 9 vuotiaana sitten jo laadukkaamman version ja parhaina vuosina kertyi laukauksia erilaisilla luoti aseilla noin 50000 ls.
Kävin vanhalla kotimökillä ja varmistin vielä matkan josta annoin näyttämisen halussani kyläläisille "näytös ammuntoja".
Laitoin 10 valkeaa pullonkorkkia hirsisen ulkorakennuksen oven smyygi laudan päälle.
Jos oli tyyni,niin enpä noista juurikaan yhtään missannut 25 m:n päästä kun olin parhaimmillani.
Ja ammuin suoralta kädeltä.En vartalo tuelta.
Sotilaskiväärillä pystyin ampumaan suoralta kädeltä jopa laatikollisen (20 ls) 400x400 mm teräslaattaan 200 m:n matkalta,joka oli n.1 km kotimökiltä ja usein ammuin siihen hölkättyäni tuon matkan kotoa.
Pystytaulu ah.ssa on 11,5 cm. Ihan hemmetin iso maali 50 m:n päässä.
Kerran päässyt Kontiolahdessa koittamaan oikeassa AH paikassa,kun yrityksemme kilpapyöräily porukka päätti osallistua puulaaki AH kisaan ja pyysivät minua ammuntaa neuvomaan.
Silloin oli jo muutama vuosi välissä pienillä laukausmäärällä,mutta en onnistunut hutia ampumaan SUORALTA KÄDELTÄ tuohon pystytauluun.
Ymmärrän,etten ollut niin rasittunut kuin AH hiihtäjä on ja ammuin alemmilla sykkeillä,mutta 11,5 cm on HEMMETIN ISO MAALI 50 m:n päässä!!
Ihmetellyt,ettei kukaan ole tuota suoralta kädeltä ampumista AH.ssa koittanut.Radikaalia ajattelua minulta,mutta esim. tuulen puuskaan reagointi mielestäni helpompaa ja kyljestä tuleva sydämen hakkaaminen ei välity aseeseen & hengitystäkään tartte pidättää niin paljon kun siitä tuleva liike ei siirry suoralta kädeltä ammuttaessa kyljestä aseeseen.
No sitten tuo 4,5 cm osuma alue makuulta.
*Ensiksikin olisi vaihdettava kaikkiin AH aseisiin Shilen Ratchet piiput.
*Seuraava virhe on kun patruuna testit ammutaan pääosin sisäradalla ja ei haeta patruuna erää joka ko. piipussa vie vähemmän tuuleen.
*Ja tässäkin harjoittelua lisättävä jopa myrskyllä ja kyllä kottaaminen onnistuu tiettyyn rajaan saakka dioptereillakin.
Tartte ruuveja räpeltää-:).
*Ja ehkä 2:t diopterit päällekkäin,että saadaan ampujien pää edes pystyyn pystyammunnassa (tasapaino aisti) ettei ole kenossa.Tai edes OIKEAN korkuiset huomioiden kaulan pituus ja JOS pitää ampua vartalo tuelta,niin korkeus vaikuttaa että saadaan luonteva asento.Osalla nuokin pielessä.
Joku voi kysyä: "Helpottiko?" No hiukan,mutta kun hiihtovauhtikaan ei meinaa riittää,niin saisivat PERHANA edes laikat alas.
Timppa,joka ei valitettavasti ENÄÄ kykene likikään yllämainittuihin suorituksiin.Kaupunkilaistuminen tehnyt tehtävänsä.
Poislukien 170 sykkeillä pystystä ammuttuihin laukauksiin tuulessa muutamassa sekunnissa, niin tuntuuhan nuo isokokoisilta maaleilta kun pystymaali on 7.9 MOA ja makuumaali 3.1 MOA. Tavallisella pienoiskiväärillä taitaa olla osunta jotain 2 MOA:n paikkeilla ja paremmilla siinä 0.5-1 MOA:n luokkaa.
Mä olen monesti ihmetellyt samoja asioita. Eniten tuon patruunapuolen ja ampumakaluston (+huollon) osalta. Työyhteisössä on kaveri joka on jollain tasolla tekemisissä aivan Suomen terävimmän kärjen kanssa. Välillä kun kuulee noita juttuja patruuna/ase aiheeseen liittyen, niin ei voi kuin ihmetellä kun ollaan tuolla tasolla. Esim. pienoiskiväärin patruunoiden lämpötilakertoimiin liittyvät asiat vs. äänennopeuden muutos eri lämpötiloissa ja näihin liittyvät ilmiöt ja niistä aiheutuvat ongelmat. Tulokset saattavat olla aika yllätyksellisiä. Ainakin omissa testeissä näin. Jos ampuillaan sisällä, homma ei kyllä sillä selviä. Epäilen onko asiaa edes millään tasolla tiedostettu noissa piireissä.
Toinen asia on kalusto ja sen huolto. Ollaan kaukana siitä, miten asiat pitäisi tehdä ja miten niitä organisoidaan. Ainakin sen perusteella mitä olen kuullut. Hengästyneenä ampuminen on sitten ihan oma maailmansa ja eroaa normi touhuista niin paljon, että siihen en ota kantaa. Kyllähän nuo varmasti kohtuullisia määriä ammuntaa treenaavat. Ampuma-asentoja olen tosin miettinyt, josko niissä olisi petrattavaa.
Ei ihme jos kärpäsiä tulee.
Juha Hirven haastattelu pätkä leikattu iltalehdestä.
Harjoituksissa ammunta sujui, ja mustat täplät maistoivat luoteja.
– Pääsääntöisesti ne putosivat harjoituksissa aina, Hirvi kertoo.
– Tekniikka oli hyvä, ja he ampuivat leireillä todella hyvin, mutta kilpailuissa se ei enää mennytkään niin – koska ei tehty niin kuin oli harjoiteltu. Kuilu harjoituksesta kilpailuun oli iso.
Sykkeen merkitys
Kilpailutilanteen jännitys vie suomalaisen ampumahiihtäjän liian usein mukanaan. Toisin sanoen: kilpailussa varmistellaan – ja joskus varmistellaan vielä lisää.
– Jos ammuntasuoritukseen menee harjoituksissa 30 sekuntia ja kilpailussa 40 sekuntia, se on ihan eri tapahtuma, Hirvi kiteyttää.
– Sellainen mielikuva minulla on omilta urheilijavuosilta, että pitää heittäytyä kilpailuun ja tehdä niin kuin on harjoitellut. Muuten ollaan heikoilla vesillä.
Suomalaisten ajat penkalla ovat usein todella pitkiä.
– Eder sanoo ihan suoraan, ettei hän tee niin kuin harjoituksissa. Mäkäräinenkin ampuu harjoituksissa ripeämmin, Hirvi paljastaa.
– Ei sitä valmentaja pysty muuttamaan, jos urheilija ei halua muutosta. Tällaisissa tilanteissa hyvä psyykkari voisi olla arvokas.
Hidastelu penkalla ei ole pelkästään ajallinen ongelma. Jos ammunta-aika venyy, putoava syke aiheuttaa ongelmia.
– Syke laskee huipuilla todella nopeasti, Hirvi huomauttaa.
– Jos syke on välillä 150–160, se ei häiritse ampumista, mutta jos syke laskee sataan ja johonkin, se lyö häiritsevämmin läpi.
Itse ampuisin makuu soikealla plexillä. Se pikkuisen vinoon jolla samalla kompensoituu ennakolla ammuttaessa sivutuulen vienti ylös/alas suunnassa. Kohdistus tyynessä ja en koskisi säätöihin kuin poikkeustapauksissa kohdistuksen aikana. Ei se ennakolla ampuminen 45mm läikkään 50m päästä niin vaikeaa ole.
Ampumahihtäjien harjoituksissa näytti olevan että ammutaan 10ls pahvi pienoiskivääritauluun makuulta ja lasketaan tulos ???. Viimekauden suuri uutuus ampumahiihdon mc cupissa oli koro palat :)
Pysty ammunta on lähinnä ajotuksesta kiinni osuuko vai ei. Harvassa on ne ampujat jotka yhteislähdöissä esim viimisellä paikalla osaa ampua varmasti yhden kerrallaan alas ns pitoon varmaan päälle. On seillä mc kisoissa kuitenkin tosi koviakin ampujia mutta hiihtolaji se silti on. Kesäsin norjassa kisaavat pelkästään ampumalla ns nopein voittaa tyylillä. Sieltä näkee kuinka ampuvat ilman rasitusta...
Tampereella Osmonkallion radalla joskus kävi samaan aikaan vanhempi mies samaan aikaan ja sen kanssa jutussa. Kävi ampumahiihtäjien leireillä ammuntasuoritusta opettamassa, tekniikkaa kai lähinnä. Siltä riitti kritiikkiä ja juttua miten hukassa suurin osa silloisista ampumahiihtäjistä oli. Kaikenlaisiin kikkailuihin käytettiin aikaa kun perussuorituskin oli ihan tuurissa. Eiköhän ampumahiihtäjäksi ja osaavaksi opi vain oikein tehdyillä toistoilla, kilpailun kaltaisin olosuhtein, rasituksen alaisena. Pidän outona kun tuo sama tuntuu toistuvan vuodesta toiseen, valmentajat vaihtuu mutta hommat kusee.
Eiköhän perustilanne ole se että useimpia ns. tosiampujia ei kiinnosta kilpahiihtäminen pätkääkään. Joten ampumahiihtäjistä enemmistö on kilpahiihtäjiä joita on ampumisen yhdistäminen hiihtämiseen alkanut kiinnostaa.
Valmentajilla olisi hyvä olla kokemusta ampumahiihdosta koska 170-180 pulssitason "pikatarkkuusammunta" on aivan eri laji kuin perinteinen ISSF-ammunta jossa matala pulssi, hidas ammuntatahti ja kympin metsästys on toiminnan keskiössä.
Itse ampunut ampumahiihtomaaleja pystystä miniriflellä treenissä ja kisoissa. Toki tt3-piekkarilla. Ei kovin vaikeaa kun pulssi on normaali ja optinen tähtäin käytössä mutta eipä ohilaukauksista tule lisäjuoksemistakaan joten paikkolaukauksilla voi paikata mahdollisia ohilaukauksia.
En väkeksy psyykkistä valmennusta,mutta kun vie jonkun lajin kovalla harjoittelulla "lihasmuistiin",niin ei tartte enää kallonkutistajaakaan.
On vain yxi jännityksen kohde: "Kuka tulee toiseksi". Ja se ei häiritse suoritusta.
Timppa
Kyllä ISSF lajeissaki nihan paikallaan seisomalla tai makaamalla näkyy finaaleissa semmosia 180 sykkeitä - ja suskomatonta kyllä niin saattaa silti esim ilmakiväärillä olla 10.3p ca :)
Ampumahiihdossa on sykkeen lisäksi vielä hengitystahti hieman poikkeava ISSF-lajeista. Ja ylipäätään se että suoritusaikaa mitataan niin että nopein voittaa. ISSF-lajeissa riittää että suoriutuu maksimiajan puitteissa ja nopeammasta suorituksesta ei hyödy mitään.
Joo ei se happivelka, maitohapot ja kiire sitä ainakaan helpommaksi tee - mutta ei nyt aina kannata tuulen syyksi laittaa...
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 05, 2020, 16:31
En väkeksy psyykkistä valmennusta,mutta kun vie jonkun lajin kovalla harjoittelulla "lihasmuistiin",niin ei tartte enää kallonkutistajaakaan.
On vain yxi jännityksen kohde: "Kuka tulee toiseksi". Ja se ei häiritse suoritusta.
Timppa
Lihasmuistiin hierominen auttaa siihen ettei toimintaa yksittäistä suoritetta tarvitse miettiä, mutta ns. Kallonkutistaja jutut eli stressin hallinta auttaa siihen että kokonaissuoritus onnistuu paremmin ja vähäisemmällä psyykkisellä ja näin ollen fyysisellä kuormituksella.
Keho ja mieli on kokonaisuus, jos mieli kuormittuu myös energian kulutus kasvaa.
Tästä päästäänkin tarkka-ampujan näkövinkkeliin. TA:n pääasiallinen toiminta on odottamista ja sen ohessa kovaa aivotoimintaa stressitasot nousee. Tähän auttaa mm. Kova treeni, mutta kannattaa perehtyä keho-mieli tasapainon säätelyyn oikealla hengitys tekniikalla. Tätä käyttää mm. Karhuryhmä.
Asiaan voi perehtyä lukemalla Harri Gustafsbergin kirjoja. Karhuryhmä kirjassa sitä sivutaan mutta Gustafsbergillä on myös oma Ursus-koulutus jossa mennään syvälle aiheeseen.
En ole itse ko. Koulutuksessa ollut mutta työn puolesta saanut muuta kautta tätä oppia ja suosittelen.
Lähetetty minun SM-A600FN laitteesta Tapatalkilla
Kyllä pulssin noustessa alkaa ampuma-asennon pitäminen erityisesti pystyssä tuottaa haastetta. Päälle kun lyö vielä kilpailupaineen... TA kisat erottaa muista "ammuntakisoista" paljolti vahva fyysinen rasitus. Siihen kun lisätään tuntematon lähtötilanne eli tilanne valkenee suorituksen aikana tai monesti vasta
sen jälkeen. Kannustan omista ampumataidoistaan vakuuttuneita "tauluampujia" testaamaan TA kisoja. Voi sen jälkeen paremmalla mielellä katsella myös ampumahiihtokisoja :D
Heh,heh, kun sain tuon vuodatukseni kirjoitettua ja "kirjoitus syke" hiukan laskenut,niin tulee mieleen takavuosien pomoni lause:
"Älä tuo minulle ongelmia,tuo minulle ratkaisuja".
Tuo AH porukan ampumis tason nostaminen tarttisi usealta taholta poimittujen osasten siirtämistä lajiin.Hieno sana BENCHMARKKAUS.Eli parhaiden tunnettujen toimintojen siirtäminen omaan toimintaan.
*Kasapiekkari puolelta siirtäisin tuulenviennin vähentämistä ja tuulen lukemista.
*Piipuiksi Shilen Ratchetit ja niihin kohtuullista kasaa ampuva HIDAS patruuna,joka vie vähemmän tuuleen kuin nopeampi Polar Biathlon tai RWS R 50 esim.
*Tuohon hitaamman paukun pienenpään tuulenvientiin törmäsin eka kerran aikoinaan,kun kaverini kanssa ammuimme 53 m:iin viirien kanssa ensin Center X ja Midas + patruunoita.Napakka tuuli oikealta ja molemmat aseet tekivät kasaa vasemmalle ylös kuten kuuluukin. Tuulen vienti 20-25 mm.
Lopuksi kaivoin vanhoja Suomessa valmistettuja Lapua Subsonic patruunoita ja kaverini alkoi niitä tauluun lähettämään.
Keskeytti ammunnan hetkeksi ja sanoi katsoppas kiikarin läpi mihin kasaa tekee.
Kasa oli syntynyt lähes puoli väliin tähtäyspistettä ja noiden nopeampien paukkujen iskemiä.
Vaihdettiin minun ase ja sama juttu.
Päätä raavittiin eikä ymmärretty mistä moinen.
Myöhemmin tuli tavattua tuota McCoyn tutkimusta ja asia alkoi valjeta:
https://apps.dtic.mil/dtic/tr/fulltext/u2/a229713.pdf
*Ja kun tuo näkyy vieä korossakin kun vasemmalta tuleva tuuli vie oikealle alas ja oikealta tuleva tuuli vie vasemmalle ylös.(Oikeakätisellä rihlauksella).
*Esim RWS R 50 on hyvin käyvä nopeahko patruuna ja käy sisäradalla erinomaisesti usein,mutta ulkona tuulessa tulee vaikeuksia kasvaneen tuulen viennin osalta 50 m:iin.
100-150 m:n matkalta sitten luodin nopeus jo onkin pienemmällä tuulenvienti tasolla loppupäässä ja siellä nopeammatkin ok ja hyviä.
*AH.ssakin on kenttä täynnä viirejä,mutta jos niitä ei "läpät silmillä" katsele niin mitäpä hyötyä niistä on...
*Ja kaikki harjoitustilanteet muutettava keskinäisiksi kisatilanteiksi.Vaikka niin,että heikoiten ampunut tarjoaa puffetissa kahvit muille tai joutuu kävelemään majoitukseen muiden tullessa autolla-:).
Aina saatava paine päälle.Ruotsin AH väki koottu ilmeisesti samalle paikkakunnalle ja helppo saada JATKUVA kilpailu toisiaan vastaan aikaan.
Yksin harjoittelu on huono asia.
*Nuo diopterien korkeudet / halkaisijat jokaisen ominaisuuksille sopiviksi.
*Epäonnistumisen pelko/kisajännitys on paha rasti ja siihen tarvitaan toisille enemmän apua kuin toisille.Tuossa mentaalivalmennus tulee tietty tarpeeseen.
Pieni jänskätys jopa auttaa keskittyneeseen suoritukseen,mutta liika tietty siirtyy jo fyysiseksi ja pilaa savotan.
*Ja harjoittelua lisättävä KOVISSA OLOSUHTEISSA. Saatava ajatus muuttumaan,että tuuli on YSTÄVÄSI, ei VIHOLLINEN.
*Kun kovasta hiihtäjästä aletaan opettamaan ampujaa,on hän jo ohittanut aikoja sitten iän jossa mielestäni ammunnan harjoittelu olisi pitänyt aloittaa ja töitä riittää.
Lapset kuuntelee opettajaa,mutta teini ikäiset ei välttämättä-:).
*Lajien välistä tiedonvaihtoa/yhteydenpitoa mielestäni tarvittaisiin benchmarkkaus hengessä.Kommentti: "Tämä on eri laji" pitäisi unohtaa.
Timppa
Ps.Työnantaja yritykseni sponsoroi takavuosina Mari Laukkasta (nyk.Eder) ja olin jo pomoni kanssa sopinut,että Kontiolahden VIP alueella pääsisin Marin ja mahdollisesti Kaisankin kanssa ko. asioista hiukan keskustelemaan.
Kausiflunssa kaatoi minut silloin petiin ja hieno tilaisuus meni sivu suun.
Mc Coy lausuu näin:
7. A muzzle velocity of approximately 950 fps would minimize the wind sensitivity of
Eley Tenex and RWS R50 bullets. The wind sensitivity at a muzzle velocity of 950
fps would be approximately 20 percent less than that experienced at the standard
velocity of 1090 fps.
Eli 289 m/s nopeudella piekkarin luodin tuulenvienti olisi 20 % pienempi kuin 332 m/s nopeudella.
Meillä tuo % oli suurempi kun ammuimme Center X & Midas + vrt Lapua Subsoniciin.
Kun tuohon lisätään matalapalkkinen ja/tai Ratchet rihlattu piippu ja hyvään tuninkiin viritetty ase tuo % taitaa vielä kasvaa tuosta.
Noilla jo muutama makuun huti vähennetään ja voipi olla erittäinkin ratkaiseva sijoituksen kannalta AH savotassakin.
Ja kasvattaa ampujan itseluottamusta!!!
Timppa
Silmiä avaavaa on, kun hakee KVG:llä "ballistic coefficient vs mach number" ja flippaa perinteisen kasvavan nopeuden mukaisen kuvan vaakatasossa, jolloin kuvaaja esittää hidastuvan luodin kokemuksia. Ja ei, en osaa liittää kuvaa tähän :(
Ainakin niin paljon alisooninen se paukku pitäisi olla, ettei alhaisesta lämpötilasta johtuva äänen nopeuden putoaminen väliaineessa (ilma) aiheuta turhaa epästabiliteettia luotiin. Polar biathlon ei ole sellainen patruuna.
Paljon olisi varmasti tehtävissä ja tuo tiedon tuonti lajiin eri osa-alueitten osaajilta olisi aivan varmasti toimivaa.
Jotenkin vaan tuntuu kun välillä kuulee noita juttuja, että homma on pienen sisäpiirin hiekkalaatikko, johon on vaikea sivusta päästä vaikuttamaan.
Lainaus käyttäjältä: Long Range - joulukuu 06, 2020, 06:27
"Älä tuo minulle ongelmia,tuo minulle ratkaisuja".
*Ja kaikki harjoitustilanteet muutettava keskinäisiksi kisatilanteiksi.Vaikka niin,että heikoiten ampunut tarjoaa puffetissa kahvit muille tai joutuu kävelemään majoitukseen muiden tullessa autolla-:).
Aina saatava paine päälle.Ruotsin AH väki koottu ilmeisesti samalle paikkakunnalle ja helppo saada JATKUVA kilpailu toisiaan vastaan aikaan.
Yksin harjoittelu on huono asia.
Hmmm... kun kaikki rahat menee joukkuekavereiden kahviin ja illat kävelyyn niin siinä ei kaikki persoonat kehity vaan saattaa ajaa pois harjoituksista. Joillekin on hyväkin motivaattori. Harrastettu jonkin verran töissä vapaaehtoisia tupelluskahveja, joka on joissain tilanteissa johtanut siihen, että jotkut ei uskalla tehdä mitään haasteellisempaa. Epäonnistumisen pelko estää suorittamisen. Samasta syystä moni harrastelija ampuu vain tyynehköllä säällä.
En tiedä onko harjoitusmetodina, mutta saattaisin kokeilla harjoituksissa BTkuulokkeita joista toistetaan stressiääntä/kisasta nauhoitettua liveääntä (edullinen toteutus). Sekä penkalle välillä muita ampujia säätämään.