Hätäisimmille vedostekstiä:
Erityisesti työstöjäljet ovat ongelmina, mistä on esimerkkinä patruunapesä: työstön päättymiskohdassa syntyy pursetta, joka vääjämättä työntyy rihlaosaan ellei sitä hiota pois. Itsekukin voi asettua luodin asemaan ja kuvitella miltä tuntuu osua ensimmäisenä sahanterämäiseen leikkauspintaan. Auts! Ja sama homma rihlojen päättyessä piipun suussa. Auts ja auts!
Valtaosa huonosta viimeistelystä voidaan korjata kotikutoisilla menetelmillä ja välineillä, eivätkä ne vaadi asesepän taitoja – osa voidaan tehdä jopa kenttäoloissa. Välineetkin löytyvät monilta autotallin nurkista eikä välineiden hankkimiskustannuksetkaan ole suuria (10-20 Euroa) ja niillä voi samantien teroittaa vaikka veitsensä viimeisenpäälle teräväksi. Kovin juosten k..tu piippu kannattaa kuitenkin kunnostuttaa asesepällä - ei maksane aivan hirvittävästi.
Viimeistelyn avulla kiväärin tarkkuutta voidaan lisätä merkittävästi ja samalla aseen käyttöikää pidentää. Tarkkuutuksen merkitys kasvaa aseen kuluessa eli konsteja voidaa käytää varauksin myös tarkkuuspiippuihin.
Tarkkuuden kannalta tärkein aseen komponentti on sen piippu ja siksi keskitymme alussa sen viimeistelyyn. Jutuissani matkaamme luodin mukana takaperoisesti eli piipun suusta taaksepäin. Ohjeet koskevat teräksistä piippua ja
Vaihe 1:Piipunsuun viimeistely.
Vaihe 2:Rihlauksen viimeistely.
Vaihe 3:Patruunapesän viimeistely.
Vaihe 4:Panoksen merkitys tarkkuudessa (mm. piipun värähtely).
Vaihe 5:Lukon ja luistin hienosäätö.
Piipun petauksen merkitys ja virittäminen on myös tärkeää, mutta sitä on vaikea esittää pelkästään kirjallisesti. Pitäisi olla liuta kuvia. Voin koettaa saada aikaan tästä sekä muistakin vaiheista PDF-dokumentin kuvien kera kotisivuilleni.
Aseen laukaisun jälkeinen hyvin epätieteellisesti kuvattu tapahtumaketju :
1. Iskurin piikki iskee patruunassa olevaan nalliin.
2. Piikki puristaa nallissa olevan räjähteen siinä olevaa alasinta vastaan.
3. Nalli räjähtää, paloliekki sytyttää ruudin, palava ruutikaasu laajenee ja luoti lähtee liikkeelle.
4. Luoti osuu rihloihin ja aloittaa kiertoliikkeen.
5. Ruutikaasun paine luodin takana aiheuttaa rihloja pehmeämmän luodin laajenemisen. Luoti laajenee niin paljon kuin piippu antaa sille tilaa. Luodilla on siis kaksi kosketuspintaa piippuun: rihlauksen harjat ja rihlauksen pohjat.
6. Laajentuneen luodin kulkiessa ja pyöriessä piipussa antaa piippu hieman periksi luodin aiheuttamasta keskipakovoimasta johtuen.
7. Piippu vastustaa tätä laajentumista vastavoimaperiaatteen mukaisesti. Myös vastavoima siis pyörii piipun pituusakselin suhteen! Tämä aiheuttaa sen, että piippu alkaa värähtelemään. Suurimmillaan värähtely on, kun luoti on puolivälissä piippua. Mitä paksumpi piippu on(taivutusjäykkyys suurempi), sitä pienempi tämä värähtely on.
8. Luodin irtautuessa piipusta vaputuvat ruutikaasut (nopeus jopa 1500 m/s) purkautuvat luodin takaa sen sivuille.
Kussakin vaiheessa olevat epätarkkuudet aiheuttavat poikkeamia luodin tulevassa lentoradassa. Onneksi näiden poikkeamien vaikutusta - erityisesti kokonaisvaikutusta - voidaan pienentää hyvinkin yksinkertaisilla toimenpiteillä.
Vinkkieni lähteenä olen käyttänyt omakohtaisia testailujani sekä mm. seuraavia kirjallisia lähteitä:
- M.L McPherson : Accurizing the Factory Rifle
- Glen Zediker : Handloading for Competition - making the target bigger
Oma testiaseeni on ollut Sako M92S rynkky - uuteen TRG:heni en ole vielä 'ehtinyt' koskemaan. Hienosäädön jälkeen keskimääräinen tulostaso 150 metriltä meni kutakuinkin seuraavasti :
- luisti- ja lukko-osien kiilloitus + iskurijousen uusinta : 92 -> 94% maks.pisteistä
- sisäpiipun kiilloitus: 94 -> 96%
Vielä on muutama hienosäätö tekemättä eli 98% on realistinen tavoite. Ampujan hienosäädöllä sitten ne puuttuvat 2% 8)
Seuraava artikkeli käsittelee piipunpään kunnostusta ja 'ilmestyy' aivan lähipäivinä. Stay tuned!
T: Konstruktiotekniikan inssi ja ikiteekkari
Moi Hamajy-1,
Hyvä juttu, jatka vaan - hienoa, että jaksat nähdä vaivaa!
Carpe Diem,
MJ
Lainaus käyttäjältä: hamajy-1
Uteliaisuuttani kysyn että mikä on pointtisi tässä värähtely asiassa kun otit sen esiin?
Hyvä pointti, sillä jäin itsekin miettimään aiheeseen liittymistä. Oli kuitenkin lähinnä infona. Piipun petauksessa värähtelyn huomiointi on olennaista, mutta petaamista en aikonut käsitellä.
Vähän rankemmilla kunnostuskeinoilla tuota piipun värähtelyä pystyy vähentämään. Aseseppä pystyy jyrsimään (paksun) piipun ulkopintaan piipun suuntaisia koverrettuja uria (esim. 90 ast. välein R 5 mm), jolloin piipusta tulee jäykempi (poikkipinta-ala kasvaa) ja samalla se jäähtyy tasaisemmin. On kuitenkin melko kallis korjaustoimenpide.
Lievää parannusta syntyy (ehkä) rihloituksen kiillotuksella (vaihe 2).
Rihloituksessa olevat epätasaisuudet aiheuttavat pientä poikkeamaa luodin muotoutumisessa sekä pyörimisnopeudessa ja siten myös värähtelyn suuruudessa.
Tulevassa latausjutussa tähän värähtelyn huomioonottoon otetaan enemmän kantaa.
T:JHä (ei JHa)
Ei taida värähtelyt odotella latausjuttuun asti :wink:
Seuraava kysymys: Väitätkö että piipun värähtelyllä on merkitystä aseen todelliseen käyntiin/osuntaan? Jos näin, niin millä olet kyseisen ilmiön todentanut? Unohdetaan tässä vaiheessa se mahdollisuus että piippu ottaisi tukkiin kiinni.
Kun piippuun jyrsitään pitkittäisuria niin piipun jäykkyys ei kasva, piippu on yhtä jäykkä kuin saman painoinen ja pituinen ohuempi piippu. Eli uritus pelkästään keventää piippua ja nopeuttaa jäähtymistä.
Miten rihlojen pienet epätasaisuudet aiheuttavat poikkeamaa luodin pyörimisnopeudessa?
Miten piipun sisäpinnan sileys vaikuttaa värähtelyyn ja mikä tämä värähtely on?
Sakon kuvastossa finnlightin kohdalla:Vapaasti värähtelevä piippu on uritettu jäykkyyden, keveyden ja nopeamman jäähtyvyyden vuoksi?????
Eikö piippu värähtele kovempaa nopeammilla latauksilla??? Elikkä eikö optimaalisen tarkkuuden saamiseksi pitäisi latauserässä pyrkiä mahdollisimman pieniin nopeusheittoihin?Eli piipun värähtely periaatteessa vaikuttaa tarkkuuteen nopeuden kautta, mutta eikö nopeusheittoja(värähtelyheittoja) nimenomaan yritetä korjata paksuilla varmint-piipuilla. :shock:
Ammuntaan liityvät jutut ovat kuulemma taidetta eivätkä tiedettä :shock: Useasti tiedetään lopputulos ja sitten koetetaan keksiä, mistä se johtuu. Itse
Värähtelyn takia piipun pää piirtää 8:n muotoista tai satunnaisen monimutkaista kuviota. Piippu on ääriasennoissaan enimmän aikaa - vertaa heilurin liike (nopeus hidastuu ja liike muuttaa suuntaansa). Kansanomaisesti sanottuna piipun pää sojottaa jatkuvasti minne sattuu.
Kuvitellaan nyt, että luoti lähtee piipunsuusta. Lentoradan suunta määräytyy sen mukaan missä asennossa värähtelevä piipunpää sattuu olemaan.
Tavoittena on siis saada luodin piipussa kuluttama aika mahdollisimman vakioksi ja pitää värähtelyn taajuus samana. Tällöin luoti lähtee kutakuinkin samassa kohtaa piipun suuntaispoikkeamaa ja osumapiste maalissa aina kutakuinkin samalla lailla 'pielessä' eli kohdistusta korjaamalla osuu maaliin.
'Piippuaikaan' vaikuttaa suurimpana tekijänä luodin lähtönopeus. Pienempänä tekijöinä ovat pyörimisvastuksen ja luodin halkaisijan vaihtelut. Karkea rihlauksen pinta on kuin hiekoitettu jään pinta:ei oikein luista, mutta välillä luistaa liiankin hyvin. Karkeassa kohdassa piipun sisähalkaisija on myös pienempi eli luoti puristuu tiukempaan. Väljemmässä kohdassa luoti elastisena materiaalina taas mahtuu laajenemaan. Keskipakovoima (säteen ja nopeuden funktio) siis muuttuu luodin matkatessa piipussa.
Värähtelyn vaikutuksen voi ehkä mieltää paremmin epätieteellisellä kokeella, missä tarvitaan kaksi lyijykynää ja nakkimakkara:
- Aseta nakkimakkara kahden lyijykynän varaan
- Paina nyt sormella nakkia alaspäin vaikkapa keskeltä ja tästä eteenpäin muutamasta kohdasta s.e nakki taipuu.
- Tarkkaile nakinpään suuntaa:pää tekee heiluriliikettä ylös-alas
- Jos pystyt painamaan nakkia eri suunnista samalla voimalla, huomaat nakinpään tekevän ympyrän muotoista kuviota
- Syö lopuksi nakki
Tuo sormen painaminen vastaa keskipakoisvoimaa. Puolivälin tietämillä olevat painallukset aiheuttavat suurimmat poikkeamat. Jos voima vaihtelee, vaihtelee myös poikkeaman suuruus. Tällöin kuvio ei olekaan säännöllinen ympyrä vaan epämääräinen ovaalimuotoinen kuvio.
Rihlauksen kiillotuksella kyetään vakioimaan keskipakoisvoimaa sekä pyörimisvastusta. Näin kulkuaika vakioituu entisestään.
Eetun kommenttiin liittyen:
- uritus lisää piipun ulkopinnan pinta-alaa eli on kuin jäähdytysripa
- taivutusjäykkys syntynee leikkauspinnan muodosta (rivat jäykentävät)
- urituksen takia värähtely on kuulemma 'harmonisempaa'?
- piippua paksuntamalla taivutusjäykkyys lisääntyy
- nopeusheittoja jäykkyys ei vähennä vaan nopeusmuutokset aiheuttavat piipun epäsäännöllisen taipumisen
Olen heittänyt lujuusopin kirjani jo roskiin eli en ikävä kyllä pysty näyttämään kaavalla piippuprofiilin ja taivutusjäykkyyden suhdetta.
Toivottavasti tästä vastauksesta sai jotain tolkkua?
Yksi kysymys: Koska piipusta tulevat paineet ulos tuon 1500m/s, antaako se vielä lisäpotkua luodin nopeuteen? Miten paljon arviolta?
T: J
Voihan sen aseen mekaniikan aiheuttaman piipun liikkeen tietynlaisena värähtelynäkin sanoa mutta kuten hyvin monet meistä on varmaankin lukenut mets.netistä Hemin kirjoituksia niin nämä "värähtely" teoriat kuuluvat uskomuksiin ja siihen että ei aina oikein tiedetä mitä todellisuudessa tapahtuu siinä vaiheessa kun liipasinta painetaan.
Siinä olet oikeassa että piippu kirjoittaa tietyn kuvion jokaisella laukauksella (riippuu aseesta, aseen tuennasta sekä sen dynamiikasta) mutta tämä ei ole värähtelyä vaan aseen mekaniikasta johtuvaa liikettä. Silloin kun tämän piipun kirjoituksen aiheuttaa aseen mekaaniikka niin silloin piippuajalla on hyvinkin suuri merkitys siihen mihin kohtaan taulua luoti osuu.
Toki se piippukin värähtelee jollain tietyllä taajuudella mutta sillä ei ole todellisuudessa merkitystä aseen käyntiin ja jos on niin sen merkitys on marginaalinen jota ei ole saatu tunnelitesteissä esille.
Luodin lähtönopeudella ei ole ratkaisevaa merkitystä piippuaikaan koska identtisillä lähtönopeuksilla voi olla erittäin suuri ero piippuajoissa ja päinvastoin.
Hyviä pointteja! Meinasin 'hermostua' tuosta Hemin mielipiteestä - en Koheltajan - eli seuraavassa voi olla turhankin jyrkkiä kommentteja.
Oman arvaukseni luin kirjasta 'Accurising the Factory Rifle'. Kirjoittaja on Jenkkilässä erittäin arvostettu aseseppä ja tämän takia otan hänen kommentinsa vakavasti.
Tuohon mekaniikkajuttuun en oikein uskoisi, mutta nämä jututhan ovat taidetta eivätkä tiedettä.
Kukin saanee kylläkin valita kehen uskoo tässä asiassa...Asiaa on kuvattu hyvinkin tarkasti em. kirjassa (sivu 312) ja lisäksi kirjassa 'Handloading for Competion' ja seuraavissa linkeissä:
//http://www.varmintal.com/mbb7.gif
ja linkissä
//http://www.varmintal.com/aflut.htm
- tietoa piippuaikojen merkityksestä ja keinoista hyödyntää tätä panosten lataamisessa.
Lähtönopeuden merkitystä piippuaikaan voi simuloida esim. 'Quickload'-ohjelmalla. Ohjelmassa voi syöttää mm. ruutityypin ja -määrän eli ei tarvitse arvata nopeutta
Identtisillä lähtönopeuksilla - siis piipun sisällä - on merkitystä. Nopeuden vakiointia saadaan aikaan piipun kiilloituksella, koska tällöin pyörimisvastus on lähempänä vakiota (ei-akateeminen arvaus)?
Joku voisikin käydä metsästäjänetissä kuittaamassa Hemin mielipiteen asiasta 8)
T: JHä
Siinäpä se ero on jenkkien ja Hemin mielipiteissä että Hemi on piipun "kirjoittamista" sekä piippuaikojen vaihteluita testannut tunnelissa sekä radalla tuhansia ja taas tuhansia laukauksia ja kaikki on todellisuudessa todistettavissa, siihen perustuu Hemin kokemukset ja näytöt piippuajoista ja niiden merkityksistä todelliseen osuntaan.
Nämä värähtelyteoriat kuuluu mielestäni siihen kategoriaan että jos ei tosiaan ymmärretä tai haluta ymmärtää sitä mitä aseessa tapahtuu laukaisuhetkellä niin ne on helppo kuitata värähtelyiksi eli henkimaailman hommiksi. Se mitä tapahtuu aseessa liipasimen puristuksesta siihen missä luoti jättää piipun ei ole tiedettä tai taidetta vaan puhdasta fysiikkaa joka on helposti mallinnettavissa sekä todistettavissa, kaikki muu kuuluu näihin värähtelu/scifi uskomuksiin jotka pystytään käytännön testeillä kumoamaan.
Itse en kovinkaan paljoa arvosta näitä jenkkien tarinoita ja ihmettelen suuresti että aina ollaan sieltä ottamassa oppia ja vetoomassa siihen mitä siellä tehdään vaikka sitä tietoa löytyy kotimaastakin kunhan osaa oikeasta paikasta sitä hakea. Kaikkea ei kannata uskoa mitä maapallon toisella puolella kirjoitetaan, moni muistaa varmaankin Tango 51 keskustelun... Löytyypä sieltä kuulema myös uskonlahkoja jotka väittää maapallon olevan litteä :wink:
QL kyllä kertoo LASKENNALLISEN piippuajan mutta sillä ei ole kovinkaan monesti minkäänlaista yhtäläisyyttä todellisuuden kanssa koska todellisuudessa piippuaika ei ole vakio siitä syystä että muuttuvia tekijöitä lukuisia(nallin syttyminen, luodin starttitila, luodin liikkeelle lähtökitka, piipun eriasteinen likaantuminen, patruunapesän muuttuva lämpötila ym. ym.) jotka vaikuttavat piippuaikoihin.
Itse en viitsi alkaa tästä sen enempää väittelemään koska itse en ole tunnelissa viettänyt aikaa tuhansien laukausten verran aikaa enkä viitsi alkaa kopioimaan Hemin kirjoituksia tai testituloksia tälle palstalle mutta niitä joita tämä piippuaikojen vaihtelu sekä piipun piippuaikainen "kirjoittaminen" kiinnostaa niin kannattaa lukea metsästys.netistä Hemin kirjoituksia. Jos ei tiedä kyseisen henkilön saavutuksia tai "ammattia" niin välttämättä ei osaa arvostaa hänen kirjoituksiaan.
Veikkaan että olet, hamajy-1, näistä asioista kiistellyt sillä toisella saitilla Hemin kanssa tästä asiasta...
Sinänsä harmi että rekisteröitymispakkoa vihaava Hemi ei näille sivuille pääse kirjoittamaan sitä valtavaa tietomäärää jonka kyseinen henkilö omaa.
Tango tulee vielä...
j
En minäkään ala väittelemään, koska en ole asiantuntija. Minusta vaan tuo tietokonemallinnettu (ei siis piirretty) värähtelykuva on melko vakuuttava.
En minäkään pureksimatta niele jenkkimielipiteitä - varsinkaan valmistajien. Asiasta vaan löytyi dataa useastakin eri toisistaan riippumattomasta lähteestä.
Jutun alussa taisin mainita, että kukin soveltaa jutustelua ja hirvittävää väittelyä ei liene tarvetta käydä. En sitäpaitsi kiistele mielipiteistä muutenkaan - tämä kerta taisi olla poikkeus.
Anteeksi tuo tiukka Hemin arvostelu eli jatketaan harjoituksia :oops:
Eihän tässä ole edes vielä kinattu, kunhan vaihdellaan mielipiteitä :wink:
Siksi otin tämän värähtelu asian esille koska siitä on muodostunut vuosien mittaan sellainen mörkö että kaikki mitä ei pystytä/osata selittää laitetaan värähtelyn piikkiin vaikka tosiasiassa näin ei ole. Itse vielä uskoin näihin värähtelyihin joitain vuosia sitten mutta eräs nimeltä mainitsematon henkilö sai silmät aukeamaan ja katsomaan asiaa käytännön kannalta, monelle aiemmin selittämättömälle "kärpäselle" alkoi löytymään syy ja kun ymmärsi syyn niin se oli helppo korjata kun tiesi mitä pitää tehdä ja mikä vaikuttaa mihinkin. Vastaan tuli monta asiaa jota en purematta niellyt ja niitä asioita sitten testattiin välillä oikein urakalla että olisi saanut poikkeavia testituloksia ja päässyt sanomaan että eihän sen noin olekkaan, arvatkaa vain kuinka kävi...
Se mitä opitiin oli se että kun saatiin samankaltaisia tuloksia niin näkemys aseen mekaanisesta/dynaamisesta käynnistä ja sen vaikutuksesta tuloksiin sai ainakin minut syrjäyttämään nämä selittämättömät värähtelyteoriat ja keskittymään niihin tekijöihin joita on pystynyt itse mallintamaan ja toteamaan. Voin sanoa että kohtalaisen kivinen polku tuli koluttua parissa vuodessa ennen kuin oppi ymmärtämään mitä tapahtuu sinä aikana kun liipasinta on puristettu/luoti jättää piipun.
Jommi: Joko olet aseen tilannut vai kuuluuko se siihen samaan haavelistaan kuin lottovoitto :wink:
Tiedustellaan yhä, saako sitä jollain muulla kaliiperlla kuin .308:lla. On jokseenkin hölmöä hankkia asetta, jos sen potentiaali ei riitä kuin 7-800 metrin matkalle. Siksi esim. .300 WSM tai WM on kiikarissa. Asiaan tullaan palaamaan.
J
Juu nääs, kyllä Hemi munkin silmät sai auki näissä dynamiikka/mekaniikka jutuissa. Itse joskus 'erehdyin' väittelemään Hemin kanssa aiheesta :lol:
Mutta Koheltajan kanssa samoilla linjoilla ollaan, syy ja seuraus ajattelu ampumaradalla on ollut hyödyllistä aivojumppaa.
Agressioita olen purkanut selittämällä asiaa jenkeille :mrgreen:
Pete
Tässähän täytyy alkaa harkitsemaan, uskallanko tehdä tarkkutuksesta yhteenvetoa. Tässä on olennaisena asiana tuo värähtely. Näkyvät Sako, Beretta, Remingtonkin, Krieger, Lilja jne panostavan tähän värähtelyn
Miksi useimmat 'UIT-ampujat',kasa-ampujat,
Netistä kannattaa hakea 'rifle barrel vibration' avainsanoilla asiaan liittyiä artikkeleita ja tutkimuksia. Onpa muutama professori tehnyt asiasta väitöskirjojakin, joissa tämän värähtelyn merkitystä on korostettu. Eli ei olisi näitä väitöskirjoja saanut hyväksyä! Lisäksi yliopistoissa (esim. Maryland) on tehty laboratorikokeita ja käytännön testejä ja jälleen päädytty vääriin päätelmiin...
Olisin informoinut netistä löytyneita,vääriä lausuntoja antaneita tahoja heidän virheellisistä mielipiteistään, mutta kommentteja olisi pitänyt antaa sadoille eri tehoille ja siten ollut työlästä.
Samoin en ole uskaltanut ryhtyä väittelemään jenkkien kanssa, sillä joutuisin tekemään sitä varmaankin kymmenien tuhansien huippuampujien kanssa. Varsinkaan Sniper's Paradisen kanssa varon aloittamasta väittelyä!
Ammunnassa olen kumma kyllä huomannut, että erittäin pienillä latauksen suuruuden muutoksilla aseen käynti muuttuu olennaisesti (jopa 2 MOA 0.5gr muutoksella). Ulkomaiset asiantuntijat sanoisivat asian johtuvan tuosta 'piippuajasta', mutta täällä kotimaassa aseet käyttäytyvätkin erilailla eli väärässä ovat hekin.
Itse ihmettelin jossain vaiheessa, miksi tykkien piipussa on 'lunssi' tietyssä kohtaa piippua. Saksalaisten valmistajien mukaan tällä säädetään tuota piipun värähtelyä ja 'lunssi' harmonisoi tätä lisäten huomattavasti tykkien tarkkuutta (tykkihän on vain hieman isompi kivääri...). En siis vieläkään tiedä, miksi 'lunssi' on piipussa.
Onkohan Suomessa vallalla muita mielipiteitä kuin Hemin, Kohteltajan ja PNo:n? Jos olisi, uskaltaisin kenties käsitellä tätä asiaa (petaus, piipun harmonisointi, aseen käynnin säätö patruunavalinnalla jne).
Jyke :wink:
Uskalla pois vaan. Parempi aseen tunteminen ja sitä kautta osumien hallintahan on tärkeintä. Ei se millä 'uskonolla' siihen itse kukin pääsee.
Värähtyissä ja mekaanisessa piippuaikaisessa liikesarjassa on enemmän kuin paljon suoraa analogiaa, siksi konstit on samat.
Joku jolla ei ole kirjoituskäsi kipsattuna jaksaa varmaan selittää paremmin, mulle kirjoittaminen on nyt aikas työlästä :cry:
Ei kenenkään kannata vetää sitä palkokasvin siementä ylähengityselimeen, samassa ruuhessahan tässä kuitenkin ollaan.
Pete
Moi,
Hamajy-1 jatka vaan! On erittäin mielenkiintoista ja avartavaa kuulla asioiden tiimoilta useita näkemyksiä kuin vain yhtä. Keep on the good work!
Mitä taas tulee Metsästysnetin Hemiin, niin jossain asioissa ko. henkilöllä on hyviä pointteja, mutta mikään guru hän ei todellakaan asian tiimoilta ole. Hemi erehtyy useasti siinä missä me muutkin - erehtyminen on inhimillistä. Toiseksi tietojeni mukaan Hemilta puuttuu alan koulutus ja hän vetää monesti pitkällisiä teoreettisia johtopäätöksiä vain omista empiirisistä kokemuksistaan (mitä ei pitäisi tehdä), se on kuitenkin vain yhden miehen näkemys, yhden miehen kokeiluista.
Kuten kaikki tiedämme koulutus (teoria) ja käytäntö (empiirinen toiminta) kulkevat käsi kädessä - en jaksa käsitellä tätä asiaa enempää, mutta sanotaan vaikka niin, että ammattia varten me kaikki käymme ensin koulut ja vasta sitten aloitamme ammattimme harjoituksen. Ja harrastukset ovat kuitenkin vain harrastuksia.
Lisäksi jostain kumman syystä (wonder why), luotan enemmän Kriegerin, Liljan, Sakon, Berettan, Remingtonin yms... tutkimuksiin kuin yhden harrastajan johtopäätöksiin.
Tämän sanottuani useat Killan TA:t ovat itsekin ampuneet eri aseilla melkosesti (useita tuhansia ja tuhansia laukauksia) useiden vuosien varrella, mutta eivät yritä vetää hätäisiä johtopäätöksiä kokemuksistaan.
Lisäksi ne kaverit, jotka ovat ihan oikeasti suorittaneet empiriisiä testejä aseilla kuin aseilla (pistooleista vaunukanuunoihin) perustuen tieteellisiin ballistisiin teorioihin, eivät kirjoittele kokemuksiaan A) Metsästysnetin, B) Killan ja C) minkään muunkaan keskustelufoorumin palstoilla sattuneista syistä. Nämä hemmot todella tietävät jotain asioiden tiimoilta, mutta eivät kuulu niihin, jotka haluavat esiintyä jonkinasteisina "guruina" foorumeilla, vaan suhtautuvat hyvinkin nöyrästi ja avoimesti asioihin.
Ei, en kuuluu kyseisiin em. henkilöihin, enkä väitä olevani "guru" alan asioiden tiimoilta, mutta mielelläni ja avoimesti kuuntelen eri näkemyksiä. Enkä nosta ketään "guruksi" yli muiden - olen aivan liian vanha jo uskoakseni sellaiseen.
Jotain kokemusta itsellänikin on noin 35 vuoden ammunnan harrastuksen tiimoilta ja mitaleitakin (SM yms...) löytyy ammunnan eri lajeista ihan riittävästi jo, mutta silti suhtaudun asioihin nöyrästi, kuten jo aiemmin totesin: Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän huomaa itse asiassa tietävänsä mistään; se jos jokin kasvattaa kummasti.
Kaikki näkemykset ja mielipiteet ovat tervetulleita, mutta alalla ei ole yhtään "gurua" vielä toistaiseksi näkynyt, eikä varmasti tule näkymäänkään, sillä emme elä täydellisessä maailmassa, eikä täydellisiä ihmisiä olekaan.
Joten, hyvät herrat foorumi on täysin avoin - kaikki näkemykset ovat tervetulleita.
Hamajy-1:lle uskalla jatkaa vain!
Carpe Diem,
MJ
PS Sallikaamme eri näkemykset ja mielipiteet - useasti ei ole vain yhtä oikeata näkemystä tai mielipidettä.
Olen saanut tarkennuttuja versioita jutuistani PDF-muodossa. Niissä on hieman kuvia selventämässä asioita. Jos linkki ei toimi, on minulla ongelmia FTP-yhteyksissä :evil:
Yleisosa:
//http://www.ids.fi/Kaislaranta/pdf/aseen_tarkkuutus_yleisosa.pdf
Juttu 1:Piipunsuun viimeistely.
//http://www.ids.fi/Kaislaranta/pdf/aseen_tarkkuutus_piipunsuu.pdf
Juttu 2:Rihlauksen viimeistely.
//http://www.ids.fi/Kaislaranta/pdf/aseen_tarkkuutus_piipunsuu.pdf
Juttu 3: Lukon ja luistin sekä patruunapesän kunnostus.
//http://www.ids.fi/Kaislaranta/pdf/aseen_tarkkuutus_lukkoluisti.pdf
Juttu 4: Aseen käynnin muut hienosäätökeinot
<työn alla>
Juttu 5: Patruunan valinnan vaikutus aseen käyntiin
<työn alla>
Jutuissani on ongelmana, että en ole muistanut aseenosien etc. aivan oikeaa termiä. Olkaa ystävällisiä ja korjatkaa näitä virheitä ettei kukaan kuole ampuessa tavausvirheeni takia.
JHä
Sisältöön en viitsi puuttua kun en asiasta ihmeitä ymmärrä.
Voisitko kuitenkin tehdä mieluummin yhden ison dokumentin monen pienen sijasta. Aiheet voisi jakaa omiin kappaleisiin. Etusivulle voisi laittaa pelkän otsikon ja kirjoittajan tiedot (ja ottaa pois alatunnisteesta). Alatunnisteet olisivat parempia jos ne olisivat korkeintaan 1-2 riviä. Esim. pelkkä 'Copyright xxxxx' ja versionumero tai päivämäärä yhdelle riville laitettuna olisi hyvä.
Oli vahingossa tullut oma kirjepohjani - ei ollut tarkoitus.
Tässä yhdistetty dokkari (n. 500 kB):
//http://www.ids.fi/Kaislaranta/pdf/aseen_tarkkuutus_yhditettyna.pdf
Teen kuitenkin edelleen noita lyhyempiä juttuja, koska niitä syntyy vielä muutama.
Kuten aiemmin jo sanoin, ensin on opittava ymmärtämään se mitä tapahtuu aseelle liipaisun ja sisäballistiikan aikana, sen jälkeen alkaa ymmärtämään aseen todelliseen osuntaan vaikuttavia tekijöitä. Värähtelyt ei kuulu tähän kategoriaan siitä syystä että niillä värähtelyteorioilla ei voida arvioida sitä mikä vaikuttaa todellisessa osunnassa mihinkin.
Itseltä on rautalanka loppu joten en viitsi aloittaa taistelua tuulimyllyjen kanssa, jokainen uskokoon mitä haluaa, itse uskon siihen mitä pystyy käytännössä toteen näyttämään ja todistamaan.
Hemistä sen verran että hänen alaan ei ole koulutusta millään oppilinjalla vaan hän kertoo niitä kokemuksia joita on kertynyt vuosien ja kymmenien tai ehkä jopa satojen tuhansien tähdättyjen laukausten aikana. Myös hänen läheiset suhteet erääseen patruunavalmistajaan ovat edesauttaneet käytännön tutkimus/kehitys työtä.
Eipä sillä Mäkiselläkään ole koulutusta piippujen tekemiseen mutta jostain kumman syystä miehellä on jonkinlainen maine piippujen valmistajana.
Siksi olen näihin värähtelyihin ym. muihin selittämättömiin ilmiöihin skeptinen koska niillä ei kukaan ole vielä käsittääkseni pystynyt kumoamaan aseen dynamiikasta ja piippuajoista johtuvaa hajontaa osunnassa.
En väitä, enkä ole koskaan väittänyt itseäni tai ketään muuta henkilöä "guruksi" jolla on ainoa oikea tieto vaan kerron niitä asioita joita olen vuosien varrella oppinut kokeneemmilta sekä testannut ja tutkinut opittua tietoa, joten se siitä aiheesta. Itse olen mielummin taustavaikuttajana kuin podiumilla, syy tähän on se että olen surkea ampuja ja siksi pyrin saamaan kalustosta kaiken mahdollisen irti. Siksi en voi tuoda tässä lajissa omia kilpailu meriittejä esiin.
Mielenkiinnolla odotan tulevaa piipunkiillotus juttua ja kiillotuksen vaikutusta värähtelyihin.
Eiköhän tämä ole omalta osalta tässä, lupasi pilvetöntä yötä joten lähden kaukoputkella marssilaisia bongailemaan :wink:
Ei se piippu jäykisty jos se uritetaan =). Se jäykistyy suhteessa urittamattomaan samanpainoiseen ja -pituiseen piippuun (lue ohuempaan) verrattuna. Tarkkana pitää olla.
Ps. Salasana = dislokaatio
Mieleen tuli vielä että en missään nimessä kiistä piipun värähtelyä luodin piippuaikana mutta tämän värähtelyn vaikutusta osuntaan en usko. Joku viisaampi voisi yrittää selittää kansankielellä siitä miten, miksi ja mihin tämä piipun värähtely nakkelee luoteja. En halua kuulla väitöskirjoista enkä mitä jenkit tai piipunvalmistajat väittää tai mitään mutu juttuja vaan itseammuttua ja todettua faktaa jonka pystyy toteen näyttämään tarvittaessa.
Lainaus käyttäjältä: JJAP
Ps. Salasana = dislokaatio
1) Näyttää makeelta
2) Jäähdyttää piippua?
3) Keventää piippua, mtä kautta piipun taipuma saattaa olla pienempi (tätä taisin ajatella tuoksi jäykistystymiseksi?)
Olkaa tarkana, sllä nässä mutu-jutuissa tuppaa tosiasiat unohtumaan.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
En tiedä kuinka luotettava seuraava latausjuttu on, mutta siinä on käytännön latausohjeita 'piippuajan' huomiointiin:
//http://www.shootingsoftware.com/reloadingtips.htm
Itse olen havainnut samoja ilmiötä eli olen löytänyt aina muutamia latauksia, joissa ruutimäärä poikkeaa huomattavasti, ja kasa on kuitenkin hyvä. Väliarvoilla kasa huononee radikaalisti.
Joissakin hyvissä aseissa tällä asialla ei välttämättä ole paljoakaan merkitystä, koska aseen rakentaja on huomioinut valmiiksi kaikki tarkkuuteen vaikuttavat asiat. Jutusteluni koskeekin tehdasvalmisteisia aseita, joissa valmistajilla ei ole varaa niiden hienosäätöihin.
Minulla on valmistumassa juttua piipun petaamisesta ja sen taidan vielä julkistaa. Aseen kokonaiskäynti on niin monen tekijän summa eli menee jo todella mutu-ja henkimaailman jutuiksi - lähes uskonnoksi.
Uskonnossakin mielenrauhan voi saavuttaa monella tavalla.
Toivon, että noista jutuista ja niitä koskevista hyvistä kommenteista oli edes jotain käytännön hyötyä!
Lainaus käyttäjältä: hamajy-1
Uskonnossakin mielenrauhan voi saavuttaa monella tavalla.
Toivon, että noista jutuista ja niitä koskevista hyvistä kommenteista oli edes jotain käytännön hyötyä!
Älä missään nimessä lannistu vaikka välillä esitänkin poikkeavia mielipiteitä jotka perustuu omiin havaintoihin/kokemuksiin välittämättä siitä mistä ne on opittu.
Periaatteessa aseessa ei ole mitään sellaista mikä ei olisi mekaanisesti selitettävissä mutta pakko myöntää että monella pikkuseikalla on suuri merkitys ampujan psyykkeeseen ja silloin aletaan mieltämään koko homma aseen mystiikkaan ja henkimaailmaan, todellisuudessa näissä tapauksissa ollaan tekemisissä omien uskontojen kanssa.
Pakko myöntää että itse voin hieroa todelliseen osuntaan liittyvää toisarvoista seikkaa niin kauan että se on mieleinen, silloin kun pystyy uskomaan kalustoon niin silloin saa hyviä tuloksia. Kun aletaan testaamaan näitä uskomuksia niin pitäkää tarkkaa kirjaa siitä mitä on tehty tai muutettu, vain tarkalla kirjanpidolla voi oppia ymmärtämään mikä vaikuttaa mihinkin ja mikä oli todellisuudessa oman uskomuksen arvo todelliseen lopputulokseen. Se mitä ei pysty testeissä saamaan esille niin ne asiat sitten kuuluu sinne mytologian eri osa alueille jotka ei liity aseen mekaaniikkaan ja käyntiin millään tavalla.
Lyhyesti tähän (hupimielessä) kasaan viimeisen puolen vuoden kehityskuvion ampumisesta, sekä piipuista, patruunoista, yms.
Huom. Tämän tarkoitus on vain hipoa mielipiteitä - ei siis totuutta, mistä pirusta näistä tietää....
Ensinnäkin tuo piipun urittaminen, Kasa-ampuja Jorma Kinnunen totesi, ettei sillä ole mitään vaikutusta. Eikä hylsyjen punnitsemisella. Voi olla hyvin totta, koska esim. ontto (linnunluu) kanki on todistettavasti jäykempi kuin täysluu. Mitään syytä tämän kumoamiseksi ei tietääkseni ole esitetty. Tässä mielessä kyllä uritus voisi tuoda jotain potentiaalia ampujan hyväksi. Onko kyse sitten vain siitä, osaako ampuja tuon minimaalisen prosessin hyväksi käyttää, on eri asia...
Erityisen tärkeä asia on oma aseen tunteminen. Tietenkin rihlannousu yms. ovat tärkeitä. Ne antavat lähtökohdat latauksille ja luotivalinnoille. Silti esim. 10 tuuman rihlannousulle raskaampi luoti sopii paremmin yleensä kuin 10 grammainen, ja loivemmalle 12 tuumaiselle 10 grammainen. Päälle tulee hylsyn, nallin, ja ruudin erityisasiat.
Pari asiaa on kuitenkin mielestäni totta:
Vanhan amerikkalaisen kaavan mukaan 50 taalan kiväärillä ja 500 taalan kiikarilla osuu paremmin kuin päinvastoin. - Panosta siihen optiikkaan.
Toisekseen tiedolla sinänsä EI tehdä hyvää osuntaa. Sen olen oppinut. Yleensä hyvä osunta tulee hyvästä oman aseen tunnosta. Esim. itselläni aseeni ampuu 300 metriltä aika pienen kasan kolmella laukauksella, mutta sen jälkeen kasa vetää ylävasemmalle, ellei pidetä ainakin 5-10 minuutin taukoa. Piipussa on siis jännitettä. (Mitä väliä, en mitä sitä tarvitse, kunhan hanhi ei lähde ylävasemmalle.....)
Opettele laukaisua. Itselläni on kivääri 27:n laukaisu ja se on aika jäykkä. Etuveto ja sitten luoti lähtee.
En tahdo mainostaa, mutta yleensä vaikkapa Vihtavuoren ruuti, CCI:n tai Federalin nallit sekä Lapuan hylsyt sekä luodit (mm. Scenar) käyvät hyvin. Kokeilemalla löydät epäilemättä vielä paremmat.
Kyse on siis ominaisuuksista. MItä paremmin, mitä enemmän ammut, sitä paremmin kykenet tavoittamaan ja ennakoimaan tulevat osumat. Tuulen yms. luku. Välineiden tuntemus tekee hyvän ampujan, ei tietous.
T:J
Samassa hengessä kuin Jommi hieman omia havaintojani:
Aseen käynti saatava mahdollisimman vakioksi, koska tämän jälkeen loput riippuvat ampujasta! Itselläni loppui jossittelu hutien kohdalla, kun ase/lataukset oli 'vakioitu'. Jokaisen hutin - joita on vielä runsaasti - takaa löytyi useinmiten laukaisuvirhe tai yksinkertaisesti se, että tuulta ei tullut luettua oikein.
Aseen 'vakiointi' on usein henkien hommaa, sillä syy-seuraussuhteita on mahdotonta ennustaa saati sitten tieteellisesti todistaa. Sama juttu pätee kaikissa urheilulajeissa.
Vakioinnin jälkeen ainoa mitä tarvitaan on omat ampumataidot ja ainoa tietous mitä tarvitaan, on ympäristöolosuhteiden huomiointi ja osumien tulkintataito.
Tietous on usein 'nice to know', mutta on siitä käytännön hyötyäkin: ongelmatilanteissa osaa paremmin löytää ongelman syyn ja kenties myös keinot niiden korjaamiseen.
Harjoittelusta sen verran, että sen määrä ei ole ratkaisevaa vaan laatu.
T: JH
Yritän herätellä henkiin tätä pian pari vuotta sitten käytyä keskustelua, sillä aihe on todella mielenkiintoinen. En ole nähnyt Hemin kirjoittelevan nettiin pitkään aikaan. Kuinka hänet saataisiin taas mukaan? Melkoinen osa vanhoista kirjoituksista katosi, kun metsastys.netin päivityksessä hävisi forumin arkisto.
Koheltaja kirjoitti tuolla aiemmin alkaneensa Hemin teorioiden perusteella keskittyä epämääräisten värähtelytekijöiden sijasta asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan huomioistasi tarkemmin.
Samoin kiinnostaisi kuulla muidenkin tyylistä ampua, kun halutaan pientä kasaa. Itse en pysty parhaisiin tuloksiin perinteisellä kasa-ammuntatyylillä: toinen käsi perän alla hiekkapussia puristamassa. Yksittäisiä huippukasoja voi syntyä, mutta useimmiten ainakin yksi kärpänen pilaa kasan. Parasta tulosta syntyy bipodituelta, hiekkapussi perän alla, mutta toinen käsi tukevasti etutukissa kiinni. Ase pyritään pitämään lujassa otteessa, jolloin se elää rekyylissä mahdollisimmän vähän. Tosin tällöinkin tulee kärpäsiä, mutta vähemmän ja heitot ovat pienempiä. Käyttämäni kaliiperit ovat lähinnä 308 ja 223, molemmilla tehty samat huomiot.
Mainittakoon vielä, että tarkoitan tässä tapauksessa huippukasoilla tuollaisia 1/3-1/2 moa:n kasoja, en siis mitään yhden soikea reijän kasoja.
Yritän herätellä henkiin tätä pian pari vuotta sitten käytyä keskustelua, sillä aihe on todella mielenkiintoinen. En ole nähnyt Hemin kirjoittelevan nettiin pitkään aikaan. Kuinka hänet saataisiin taas mukaan? Melkoinen osa vanhoista kirjoituksista katosi, kun metsastys.netin päivityksessä hävisi forumin arkisto.
Koheltaja kirjoitti tuolla aiemmin alkaneensa Hemin teorioiden perusteella keskittyä epämääräisten värähtelytekijöiden sijasta asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan huomioistasi tarkemmin.
Samoin kiinnostaisi kuulla muidenkin tyylistä ampua, kun halutaan pientä kasaa. Itse en pysty parhaisiin tuloksiin perinteisellä kasa-ammuntatyylillä: toinen käsi perän alla hiekkapussia puristamassa. Yksittäisiä huippukasoja voi syntyä, mutta useimmiten ainakin yksi kärpänen pilaa kasan. Parasta tulosta syntyy bipodituelta, hiekkapussi perän alla, mutta toinen käsi tukevasti etutukissa kiinni. Ase pyritään pitämään lujassa otteessa, jolloin se elää rekyylissä mahdollisimmän vähän. Tosin tällöinkin tulee kärpäsiä, mutta vähemmän ja heitot ovat pienempiä. Käyttämäni kaliiperit ovat lähinnä 308 ja 223, molemmilla tehty samat huomiot.
Mainittakoon vielä, että tarkoitan tässä tapauksessa huippukasoilla tuollaisia 1/3-1/2 moa:n kasoja, en siis mitään yhden soikea reijän kasoja.
voisiko HJU valaista sitten ,mihin hemi oli päätynyt omissa kokeissaan? kun asiasta tiedät ja taas moni muu varmasti ei itseni mukaan lukien?
Hemioli päätynyt omissa kokeissaan siihen että mitään piipun värähtelyä jolla olisi tarkkuuteen vaikutusta ei ole olemassakaan.
Koska barrel tunereita kuitenkin käytetään ja piipun tukeminen esim. kovaan tukeen/alustaan vaikuttaa osumapisteeseen niin en nyt aivan allekirjoittaisi Hemin käsitystä että sillä ei olisi MITÄÄN merkitystä.
Varmaankin merkitys on vähäinen ja tehdasaseilla todennäköisesti hyvin vaikeasti todennettavissa. Sitä en kuitenkaan usko etteikö ilmiötä itsessään esiintyisi koska piipputeräkset valitettavasti ei ole mitenkään 100% samanlaista edes yhden piippukangen osalta puhumattakaan sitten piipunreiän keskeisyydestä suhteessa piipun ulkopintaan ja piipunreiän suoruudesta ylipäätään. Rihlauksetkin harvemmin on 100% samaa mittatarkkuutta koko piipun matkalta. Lopputuloksena on "äänirauta" joka "rämisee/tärisee" miten milloinkin latauksesta riippuen.
Browningin BOSS-lisäkkeellä piipun päässä näitä tärinöitä ainakin teorian mukaan pystyi säätämään ja aselehtien testeissä kasan kokoon saatiin muutoksia BOSSia säätämällä. Hemi ei koskaan oikein onnistunut ainakaan maallikolle selittämään miten toi on mahdollista jos värähtelyillä ei olisi mitään merkitystä. Mainittakoon että BOSS lienee jäänyt jo pois tuotannosta joten ainakaan liian moni asiakas ei siitä ole ollut valmis maksamaan lisähintaa. Metsästysaseissa ei välttämättä muutenkaan mitenkään tarpeellinen verme.
Oma arvaus on että "täydellisissä" kisapiipuissa vaikutusta ei välttämättä huomatakaan mutta 50 Euroa maksavissa massatuotantopiipuissa tuolla "värähtelyteorialla" voi saada parannusta aikaa kun itse piippu on aina johonkin suuntaan kiero ja työn laatu ylipäätään massatuotantoa.
Lainaa
Kasa-ammunnassa käytetänä noin 6kg painavia aseita joissa on mietorekyylinen 6mm PPC -patruuna ja aseen tukki on optimoitu liukumaan kasa-ammuntatukien päällä mahdollisimman samanlaisesti joka laukauksella. Varsinaiset kasa-ampujat eivät yleensä pidä aseestaan ollenkaan kiinni vaan laukaussormi koskettaa asetta ja muuten se rekyloi vapaasti (free recoil).
Kevyemmissä aseissa ja/tai järeämmillä patruunoilla aseen liikkumista käsivoimin rajoittamalla voi hyvä ampuja osua hyvinkin. SVD Dragunov on oikein ääriesimerkki. 300m matkalla tukikäsi takatukin alla menee osumat noin 1,5m yli lehmännahasta kun kevyt ase pääsee nousemaan piippuajan puitteissa jonkin verran. Jos pitää etutukista tukikädellä kiinni niin osumat on samalta matkalta maalitaulun keskellä.
USAssa F-Class -ampujat ampuvat bipodin tai kasa-ammuntatukien päältä ja parhaat vannovat tiukan ampuma-otteen nimiin. Heillä kaliperit on sitten .260, .308; 6.5-284 yms. vähän enemmän rekyloivia kalipereja.
Lainaa
Ei kukaan ole sitten kokeillut viritellä makuulta ammuttaessa aseen hihnaa (tai jotain tälläistä über-taktista slingiä) ampujan ruhon ympäri piukalle samalla kun takakäsi on koukussa ja nyrkki ja/tai hiekkapussi perän alla? Win-win vai lose-lose? Tällöinhän asetta vetäisi vähän virityksestä riippuen alas- ja taaksepäin hihna, mutta tähtäyspisteen hienosäätö tapahtuisi edelleen hiekkapussia tai kättä perän alla säätelemällä.
Itse ammun ns. perinteisellä tyylillä eli etutukin alla yleensä reppu, hiekkapussi käpälässä perän alla ja tukikäsi muodostaa kolmion. Ase on kevyt ja ohutpiippuinen (ja -tukkinen) .308 ilman jarruja tai vaimentimia ja se kyllä hyppää terävästi ylöspäin, mutta silti käynti on ollut mielestäni TA- speksit täyttävää enkä näe mitään tarvetta muuttaa tyyliä joka toimii. Mutta teoreettiselta kantilta kiinnostaa kyllä, josko muutaman minuutin virittelyllä saisi aseen teutarointia rauhoitettua ja käyntiäkin vähän parannettua. Onhan tässä vielä pakko treenata muutenkin ennen Häyhää -- siellä ei sitten ruveta enää mitään uutta kokeilemaan, ensikertalaisparilla on varmaan ihan tarpeeksi pallo hukassa ilman, että otetaan kuvioon vielä jotain remmivirityksiä... ;)
Niissä kiväärilajeissa joissa hihnan käyttö sallitaan niin kyllä sitä voittajat myös käyttää. On se tukevampi kuin ilman JOS sen käytön osaa. Itse en osaa.
Väitänkin että jos jokin asia on Suomessa täysin lastenkengissä ammunnan osalta niin asehihnan oikeaoppinen käyttö metsästys- ja rata-aseissa on kyllä aivan laiminlyöty taito. Itsekään en osaa kun ei kukaan opeta eikä ole vielä saanut aikaiseksi perehtyä hihnan käyttöön oikeaoppisesti.
Niin ja sopivan hihnan kanssahan voi käyttää myös bipodia :-)
Kyllä monet käyttää hihnaa, ainakin pienoiskiväärillä pystystä ja makuulta ampuvat. Tosin ne on ihan oikeita ampujia eikä pelkkiä makuu-bipodi-kasa-ammunta-snaippereita. Hihnan käyttöä voi mennä harjoittelemaan eri reseviläisjärjestöiden ammuntoihin joissa on myös osaavia miehiä neuvomassa. Pääkaupunkiseudulla ainakin vantaan reserviläisissä on hihnankäytön osaajia.
Esim. ResUlin kenttäammunnassa on kielletty käyttää lisätukea etutukissa, mutta makuulta saa ampua hihnatuelta.
Hihnoista vielä sen verran että esim. Rk62:n tai M39:n tavallinen kantoremmi ei ole sellainen hihna jolla saa parhaan hyödyn hihnatuesta.
Mielenkiintoisia ovat Ching -hihna: http://home.netcom.com/~chingesh/chingsling.html Kätevä erityisesti metsästysaseissa ja tarkoitettu aseen kanniskeluun maastossa, ei varsinainen kisahihna.
Mike Millerin Quick-Cuff: http://www.tacticalintervention.com/products.html Mahdollistaa hyvän käsivarsihihnatuen ilman että tuliasemassa tarvitsee turvautua akrobatiaan ja naprapaattiin. Saanut käyttäjiltä paljon kehuja.
Mike Millerin Slip-Cuff: http://www.triadtactical.com/page/146t7/Online_Shopping.html Vähän perinteisempi hihna perustuen M1907-hihnaan.
EDIT: USMC:n uusiin puolimoottoritarkkuuskivääreihin tulee Mike Millerin Quick-Cuff -hihnat.
Sitten on vielä perinteiset M1907-kisahihnat jotka eivät oikein sovellu aseen kanniskeluun ja kilpa-ammuntaankin vain osin (rajoittavat tukikäden verenkiertoa vähän liikaa). http://www.turnersling.com/sling.htm
Ilmakivääripuolella on vielä mielenkiintoinen istuma-asentoa varten kehitetty Steady Aim shooting harness joka ei tule aseeseen mitenkään kiinni. Ei sovellu ollenkaan TA-käyttöön mutta maastoammuntaan istuma-asennosta pitäisi soveltua varsin hyvin koska ampuvat ilmakiväärillä tuuman (25,4mm) maaleja 55 metriin saakka ilman muuta tukea kuin mitä kehosta saa. Kuva: http://www.airgunsofarizona.com/customgear.html
Kevyt luokan kasa pelin enimmäis paino on 4.762g ja sen merkitys 6mmPPC raskaampaan on olematon jos ollenkaan koska moni ampuu kevyellä kaikki kisat alle 300m.(voittamalla myös)
Hajontaan voi vaikuttaa vanhat hylsyt jotka aivan uusina käyvät ilman kärpäsiä.
Petaukset on oltava hyvät.
Luodit laadukkaita ja kärpäsiä voi tulla jos lataus on juuri ja juuri se optimi eli pieni muutos johonkin suuntaan joko ruutia lisää/pois tai lataus pituutta eteen/taakse, nallin vaihto, hylsyn prässäys juuri oikeaan kohtaan ettei se kiristä tai ole liian löysä.
Tälläistä joutuu hakemaan ja on ase kohtaista.
Tehtaan piippu voi olla hyvä tai huono, sitä kun ei tiedä asetta ostaessa.
Varmaan sakon tehtaalla heitetään kelvollinen putki mettä pyssyyn ja parhaat kanget pistetään sivuun edelleen.
:shock: