Veljet, siskot,
Aloitin peuran ja kauriin ajometsästyksen tänä syksynä. Jo ajomiehenä ollessa ihmettelin, mitä tehdä kun eläin tulee täydellä vauhdilla passiin. Vihelletään, kuuluu yleinen vastaus, mutta testatessa tajusin etten ole niin hyvä viheltäjä että juokseva eläin sen kuulisi. Metsästyskauppa myy houkutuspillejä, jotka ei ehkä ole se mitä haetaan. Niinpä ostin klassisen erotuomaripillin, jota olen neljä kertaa ajotilanteessa käyttänyt ja kolme kertaa peura on pysähtynyt melkein seinään. Yhden kerran otin "ennakkoa" ja peura pysähtyi heti, eli puun taakse. Lienee aika uusi ääni, ja sen takia herättä ihmetystä. Kerran peura katseli ihmeissään ajomiehen suuntaan kun ei tajunnut mistä vihellys tuli.
Mitäs muita kikkoja olisi tarjolla? Jos joku testaa, niin kertokaa kokemuksista. Ainakin mettäkavereilla on hauskaa kun kuulevat että pillipiipari on havainnut eläimen :)
Sellainen vinkulelu on käytössä. Eli jonkinlainen kumitutti, jota puristettaessa lähtee, ainakin myyjäliikkeen mukaan, vasan ääntä muistuttava vinkaisu. Pidän laitetta taskussa, joten pelkkä taskun painaminen esimerkiksi kyynärpäällä päältä päin riittää. Aika h-moilasena pysähtyvät ihmettelemään ääntä, ja usein riittävän pitkäksi ajaksi.
saa poistaa
Peura täydessä vauhdissa alle 100m? Vaatii todella laskentaa ja osaamista, peuralla kun on horisontaalikomponentin lisäksi vertikaalikomponentti, joka vaihtelee hypystä toiseen. Ihailtavaa osaamista, ellei haavakoita tule.
Lainaus käyttäjältä: Jaz - marraskuu 02, 2020, 21:45
Peura täydessä vauhdissa alle 100m? Vaatii todella laskentaa ja osaamista, peuralla kun on horisontaalikomponentin lisäksi vertikaalikomponentti, joka vaihtelee hypystä toiseen. Ihailtavaa osaamista, ellei haavakoita tule.
On aika hurjaa suorittamista, jos 200 metriin liikkeeseenkin ammutaan... Metsän sisässähän nuo usein tulevat ajossa hyppimättä täyttä laukkaa, eikä mikään vihellys tai möykkäys vaikuta ja siihen olen itsekin kaatanut täyteen vauhtiin. Matkaa yleensä parikymmentä metriä.
Aika legendaa ampua peuraa täyteen juoksuun 200 metriin ;D ;D
"Vaatii vähän osaamista ja laskentaa".
Melkoinen seppä tai aika-avaruuden muokkaaja jos siinä tilanteessa ehtii vielä vähän laskeskeleen..
Toisekseen peura ottaa sellaisia loikkia, että vaatii vähintäänkin kristallipallon laskentojen kaveriksi.
JHa:n laukaisumäärät ovat vuosien varrelta sellaisia, että hälle 200 metriin täyteen juoksuun ampuminen on todennäköisesti varmempaa ja eettisempää, mitä normaalille metsästäjälle melkein mille tahansa matkalle ampuminen.
saa poistaa
En epäile etteikö JHa voisi olla tekijämies kiväärin kanssa, mutta eettistä siitä suorituksesta ei saa pirullakaan.
100% varma kun ei osumasta liikkuvaan eläimeen voi olla, varsinkaan tuolla matkalla (edelleen se peura on kovimpia loikkijoita metsän elävistä) .
Ja sitä (liikkuvaan ampumista) kyllä silti reenataan, toivottavasti, kaikki me metsällä kävijät.
Viime vuoden saalistilastoissa oli noin 53 000 valkohäntäpeuraa, 91 kuusipeuraa ja noin 12 700 metsäkaurista.
Mä väitän, että iso osa ton tilaston ampujista ei kykene ampumaan samalla tarkkuudella mitä JHa. Vahinkohuteja ja vahinko-osumia sattuu silti kaikille, sataprosenttista riistalaukausta ei ole.
Mä pidän eettisenä sitä, että eläintä ammutaan vain tilanteessa, jossa itsellä on terve luotto osumaan ennen laukausta, ja sitä että haavakkoa yritetään paikata myös tilanteissa, joissa osuminen ei ole täysin varmaa. Ja sitä, että on varauduttu omasta hyvästä osaamisesta huolimatta myös haavakon jäljittämiseen.
Terve luotto omaan osaamiseen tulee vain tekemällä - harjoittelemalla aseen käyttöä ja oppimalla omista virheistä. Esim. pitkän matkan ammunnassa tekijällekin tulee jossain vaiheessa käsitys siitä, että tämän pidemmälle mun ei kannata ekaa laakia ampua. Tämä raja on yksilöllinen. Lajityypillinen vitaalien koko antaa hyvää pohjaa arvioinnille, mutta silti.
Täsmälleen samaa mieltä edellisen kanssa.
Hieno homma sitten.
Ei muuta kuumia piippuja!
Päivän on jumittanut tämä aihe pääkopassa..
Ei tämä ole tervettä, ihan oikeasti!
Alkuperäinen kysymys oli peuran pysäyttämisestä, jotta saisi mahdollisuuden ampua hyvään ja samalla varmaan paikkaan.
Mitä pirun virkaa on jollain sniperin lesoilulla aiheeseen liittyen, kuinka pitkälle ampuu peuroja?
Tässä ketjussa matka on 200m, toisessa ketjussa 300m..
Koittakaa päättää!
Mutta älkää missään nimessä tehkö siitä esimerkkiä aloittelevalle metsästäjälle.
Onhan se hienoa että ihan Puheenjohtaja toilottaa täällä kuinka pitkälle voi peuraa eettisesti ampua..
Haloo!!
Seuraatteko uutisia??
Ei siinä, jos vastineet on valmiina ja tuotte ne omina näkemyksinä, mutta älkää perhana sotkeko enää metsästäjiä tähän!
Hävettää tällainen!
Kai te edes tajuatte, että nämä jutut on kaiken kansan nähtävillä?
"Riistalaukaus ei ikinä ole 100% varma"
Oikeuttaako se vaikka 75% riistalaukauksen tietoisesti?
Eikö riistalaukauksessa kuulu pyrkiä 100% onnistumiseen?
Ei metsästys ole sotaa, koittakaa käsittää!
Ja ymmärtäkää se, että täällä ette edusta vain itseänne, vaan etenkin metsästäjiä on n. 300 000 muutakin (vaikka ne eivät niin eteviä ampujia olekaan)
Olet ehdottomasti oikeassa, ei pitkän matkan liikkuvan maalin ampuminen ole jokaisen metsästäjän hommaa. Ei todellakaan. Ei edes jokaisen tarkka-ampujan.
Mä pidän silti realistisena ajatella, että tarkka-ammunnan suomenmestari kykenee toimimaan erilaisille etäisyyksille, mitä normaali metsästäjä. Kaveri on vaan treenannut enemmän, todella paljon enemmän. Ja ehkäpä on vielä lahjoja pohjalla, ja paremmat välineet, ja ballistiikkatuntemus, ja ymmärrys ampumatuen tarpeesta.
Mutta varman toiminnan rajat hälläkin on. Pidän kuitenkin kohtuullisena todeta, että ne rajat ovat todennäköisesti pidemmällä, mitä tavallisella metsästäjällä.
Olen ollut perkaamassa mm. arviolta toistasataa hirveä jahdin päätteeksi. Siinä on alkanut karista sellainen ajatus, että jokainen riistalaukaus on aina sataprosenttisen varma, vaikka huolellisesti toimitaankin. Ja meidän jahtikaverit ovat oikeasti suorituskykyistä väkeä.
Lain mukaan ollaan riittävällä tarkkuudella liikenteessä, kun osuu metsäkauriin, hirven ja peuran metsästystä ajatellen tuetulla aseella rinkiin, jonka halkaisija on 23 senttimetriä. Veikkaan, että samaan tarkkuuteen pääsee riistatilanteessa vain harva normaalin määrän harjoitteleva metsästäjä. Lainsäätäjä on realisti, tositilanteen tarkkuus on heikompi.
Me kiinnitetään metsästyksessä helposti ajatus ampumamatkaan. Realistisempaa olisi katsoa omat eettisen toiminnan rajat sen 23 sentin ringin mukaan. Osa porukasta ei osu siihen tilanne päällä edes lähimatkoilta vaikka maali olisi paikoillaan, osalle osuminen ei tuota vaikeuksia kauempaakaan.
Lainaus käyttäjältä: LSa - marraskuu 06, 2020, 10:56...ja sitä että haavakkoa yritetään paikata myös tilanteissa, joissa osuminen ei ole täysin varmaa.
Tämä kommentti oli turhan monitulkintainen. Kyseessä siis tilanne, jossa jahdin kohteena on varma haavakko. Eli eläin kärsii, koska siinä on jo reikä joko oman tai jonkun muun toiminnan seurauksena. Tällöin on tärkeää yrittää, kun eläin tulee näkyviin. Osa on sitä mieltä, että eläimen pitää näissä tapauksissa antaa rauhoittua jolloin se jää paikoilleen. Samaa mieltä tästä esim. vatsaosumatilanteessa, perään ei kannata lähteä. Vaan jos tulee näkyviin, niin kannatan osumisen yrittämistä.
Asun ja metsästän kahdessa seurassa peurarikkailla alueilla. Puhtaaseen juoksuun ammuttua ja siistiä ruhoa näkee todella harvoin. Tappotalkoissa tarvitaan tosin koiriakin, mutta kuten edellä sanottiin ampumataitojen mukaan pitäisi mennä.
Pari mukulaani ampuivat tänä vuonna kokeen, kerroin heille ettei se aina onnistu ja esimerkkinä oli viimekaudella +50 peuran ampujan "hylsy" kokeessa. Samalla viikolla ennen koetta, 13v tyttöni ampui reikää suuremmaksi. Sanoi että näiden nippujen tekeminen on kivaa ja pitäisi harjoitella enemmän, että olisi parempi kuin se "nippu-ukko". Sanoin että siinä on hyvä tavoite, sillä se nippu-ukko on ollut kasa-ammunnan maailmanmestari. 8)
Tuosta pääpointista me ei päästä yhteisymmärrykseen.
Olen kyllä samaa mieltä haavakoista, ne pitää yrittää saada mahdollisimman nopeasti pois, kuitenkin tietysti huomioiden turvallisuus ym. asiat.
Itse ajattelen asian vähän niin, että ymmärrän tilanteen paljon paremmin jos joku osuu huonosti korkeintaan n. 100m matkalle.
Mutta siinä kohtaa töksähtää jos joku ilmoittaa tehneensä haavakon ampumalla 200 metriin tai yli.
Toisin sanoen, tämä ei toivottu tilanne on mielestäni paljon paremmim ymmärrettävissä "järkeville" matkoille, ottamatta kantaa ampujan taitoihin.
Siinä ollaan myös yhtä mieltä, että perus ampumakokeen vaatimus ei kerro mitään muuta kuin, että ase on suunnilleen kohdistettu ja ampuja osaa tähdätä oikeaan kohtaan.
Valtaosa metsästäjistä tarvitsisi (tai ainakin olisi hyvä) lisää ja monipuolipuolisempaa harjoittelua.
Millä perusteella luvut 100 ja 200 metriä?
Tämä siis ystävällisesti kysyttynä. Metsästäjiä on noin 300 000, kaikki ovat yksilöitä. Hirvieläimiä ammutaan kaudessa toistasataa tuhatta, jokainen tilanne on yksilöllinen.
Ei se tästä jalostu.
Alkuperäinen aihe on lähtenyt käsistä jo aikaa sitten.
100m on henkilökohtainen mielipide max eettisestä ampumaetäisyydestä liikkuvaan (riippumatta mikä maailmanmestari on kyseessä), 200m on täällä mainittu (eikä edes vissiin maksimi).
Mä lopetan tähän.
Tämä on oikeasti tärkeä asia.
- Ensiksi siksi, että meidänkin väki metsästäisi eettisesti kestävällä tavalla.
- ...ja toiseksi siksi, että saamme tarkka-ampujiemme liikkuvan maaliin ammuntakyvyn kasvamaan sille tasolle, että meistä on tarkka-ampujina hyötyä taistelukentällä.
Kannatan harjoittelun monipuolistamista metsästämällä, mutta se on silti ilman muuta tehtävä siten, että eläimet eivät kärsi. Eläintä ei tule ampua, ellei ampumataitoa ole ensiksi kasvatettu asialliseen kuntoon paikallaan olevaa ja liikkuvaa maalia ampuen.
Millä perusteilla kaikilla on sama raja 100 metriä?
Mietitäänpä hiukan. Varmasti JHa: lla ja monella muullakin täällä kirjoittavalla ei ole itsetarkoitus ampua riistaa mahdollisimman kaukaa, niinkuin JHa totesi, etta 200m voidaan ampua rauhallisesti liikkuvaan eläimeen ja tuelta ja varmasti vielä niin, että olosuhdetekijät, aika ja kaikki muu puoltaa turvallista ja eettistä riistalaukausta.
Osaava kaveri, joka on opiskellut asiat ja treenannut asioita vuosien ajan, testannut teorian paikkaansa pitävyyden käytännössä, tuntee oman aseensa, käyttämänsä ammuksen ballistiikan, olosuhdetekijät ym. Täällä oikeasti kirjoittelee sellaisiakin kavereita.
Väitän että tällaisen kaverin suorittama riistalaukaus osuu kuolettavasti suuremmalla todennäköisyydellä 200m päästä huom. tuelta, rauhallisesti liikkuvaan peuraan, kuin keskiverto metsästäjän laukaus paikalla olevaan sadasta metristä, ilman tukea. Kaverin joka kaivaa aseensa kerran vuodessa naftaliinista metsästyskauden alkaessa.
Tällä koitan sanoa, että mielestäni ei voi vetää mitään ampumaetäisyyteen liittyviä eettisiä rajoja. Ihmiset ovat erilaisia, toiset perehtyvät asioihin enemmän kuin toiset. 300 000 metsästäjään mahtuu kaikenlaista, myös sellaisia, joita ei pitäisi päästää pyssyn kanssa metsään ollenkaan ja nämäkin metsästäjät niitä riistalaukauksia ampuvat.
Pääasia että pyrkii ampumaan riistaa eettisellä ajatuksella, aiheuttamatta eläimelle turhaa kärsimystä, omien taitojen puitteissa. omat rajat ja suorituskyky tiedostaen.
Tämä keskustelu alkaa olla jo lähellä erälle.netin vastaavia. En nyt ymmärrä mikä ihme siinä on jos ammutaan taitojen mukaan? Toisille 75m voi olla pitkä matka. Tällä kaudella ei ole tullut yli 200m tilanteita peuroilla mut n. 190m tuli ja liikkeeseen tuli ammuttua vasaa. Pakomatka n.5m ja osuma lavan takana missä kuuluukin.
Elokuussa merellä hanhi aallokosta 3m/s sivutuuleen n. 500m ja kaulan tyveen.
Mutta ymmärrän että kaikki ei pysty tosiaan edes alle 100m matkoille ampumaan varmasti. ja tämä ilman mitään sarvia tai hampaita
Tsekkasin, minkälaiset yleisohjeet Metsästäjäliitto antaa kaikille metsästäjille, osaamistasosta huolimatta.
Jos jahdin kohteena on hirvi, kehottavat kohdistamaan aseen käymään esimerkiksi sadalta metriltä noin neljä senttiä yli tähtäyspisteen. Tällöin aseella voidaan ampua hirven kokoista eläintä 175 metriin asti tähtäämällä kohdalleen. Kielii siitä, että ei Liitto mitenkään älyttömästi ole yli sadan metrin matkoja vastaan. Noi ohjeet on kuitenkin ihan kenelle tahansa metsästäjälle.
Liikkuvaan ampumisesta on jo tiukempaa otetta. "Kun hirvi on täydessä ravissa, pidemmälle matkalle ampuminen on kyseenalaista. Ihminen pystyy suhteellisen helposti arvioimaan 10–50 cm ennakoita. Tästä suuremmat ennakot ovat vaikeammin hahmotettavissa ja vaativat kokemusta. Kolmen metrin ennakon ottaminen vaatii jo hyvää onnea. Eettinen metsästäjä jättääkin silloin ampumatta."
Oppaassa on mukana myös taulukko, jossa on kuvattu asianmukaisia ennakoita.
https://metsastajaliitto.fi/metsastajalle/hanki-tietoa/metsastysammunnan-abc-opas
Kannattaa myös vilkaista minkälaisia ennakkoristikoita sikametsästystä varten tehdään. Siellä suuret nopeudet ja pienet kulmat aiheuttavat ongelmia.
(korjattu linkki)
Poistin aikaisemmat kommettini, jotta ne eivät aiheuta väärinymmärryksiä. Itsellä osumatodennäkäisyys on ollut viimevuosikymmenen 100 %, näin se ei valitettasti ole kaikilla ampumamatkasta riippumatta. Päätän tämän keskustelun tähän.Hyviä jahteja.
Mikäs siinä, jos ampuukin mille matkalle ja mihin vauhtiin tahansa, kunhan myös osuu hyvin. Eli jos itseluottamus ja taidot ovat hyvät, niin siitä vaan.
Ikävä kyllä kun haavakon jahtauksia ynnäilee, niin ajojahdeista suurin osa.
Otin tästä moderaattorina pari kommenttia pois. Niissä oli sen verran asiaa, että suosittelen kirjoittamaan jutut uudelleen ilman turhia piikittelyjä/henkilökohtaisuuksia.
Itellä lupakaatoja on takana noin 600 ja jahtaan käytännössä peuroja ympäri vuoden, kun kolaripeurat lasketaan mukaan. Arviolta yli puolet on 40-50m päästä liikkumattomaan ja päähän/niskaan, mutta pisin oli laserilla mitattuna 312m kävelyyn. No siinä tavoite oli 5cm lapojen taakse ja 10 meni.
Meni vähän aiheen ohi, mutta juoksevan peuran meno vaihtelee ja pahimmillaan pakolaukkana se on monesti edellä mainittu pomppinen. Tuohon on vaikea saada jokakerta hyvää osumaa, oli matka mikä hyvänsä. Tasasempaan menoon on jo toki helpompaa. Kävelyvauhtiin osuu jo helposti, mutta usein kannattaa odottaa että pysähtyy. Vislaus tai huuto voi tosiaan pysäyttää eläimen, joskus toki saattaa vauhti lisääntyä. Mitään yleispätevää ohjetta jokaiseen tilanteeseen ei ole, mutta kun muistetaan omat taidot ja pyritään ampumaan vain varmoja laukauksia tilanteen mukaan, niin vähemmän "minun ja koiran" tarvitsee lähteä jäljittämään. Ampumaton laukaus harvoin harmittaa, mutta ammutun pitäisi jos epäonnistuu ja pahimmassa tapauksessa tuottaa eläimelle kärsimystä. Oma mielipide on se, että kokeilut kannattaa tehdä radalla pahviin, metsällä ei testata eläimiin. Haavakoihin ja pahasti loukkaantuneisiin metsästäjän pitäisi aina yrittää, jos laukaus on muuten turvallinen.
Lainaus käyttäjältä: LSa - marraskuu 04, 2020, 17:58
JHa:n laukaisumäärät ovat vuosien varrelta sellaisia, että hälle 200 metriin täyteen juoksuun ampuminen on todennäköisesti varmempaa ja eettisempää, mitä normaalille metsästäjälle melkein mille tahansa matkalle ampuminen.
Tämä ketju poistettuine ja moderaattorin poistamine kommentteineen ja jatkuva taistelukenttälarppaus pistää miettimään kuuluuko väärään yhdistykseen. Ylläoleva lainauskin on jotain aika käsittämätöntä.
Alkuperäinen väitehän oli että on ihan ok ampua ajossa täyttä pakolaukkaa juoksevaan peuraan sataan metriin ja liikkuvaa vielä kahteen sataan metriin. Valitettavasti jahdin järjestäjänä näitä tyyppejä näkee ajoittain.
Toivon silti kohteliasta ja asiallisesti perusteltua keskustelua. Jos joku on ampunut eläimensä alas sellaisissa tilanteissa, jota toinen pitää mahdottomana, niin aivan hyvin voidaan keskustella siitä, olivatko kyseiset laukaukset taitoa, vai tuuria. Toki voi olla kyse myös näiden yhdistelmästä. Tulos on kuitenkin se, mikä ratkaisee. On hankala sanoa, että ei noin voi tehdä, jos on jo tehty ja saalis tuli alas niin kuin pitikin.
Kun lähdetään toista mollaamaan, niin perustelu saa olla jotain enemmän, kuin mielipide. Esimerkiksi tappavan osuma-alueen koko, liikenopeus, tähtäimen näkökenttä, ristikko, luodin lentonopeus, ympäristön turvallisuus, haavakkoon varautuminen, kohteen varma tunnistaminen, kohteen liikkeen heikko ennakoitavuus, jne. antavat takuulla mahdollisuuksia sanoa perustellun ymmärrettävästi, että vaikka nyt onnistuit, niin riski epäonnistumiseen on sen verran suuri, että moinen ei ole jatkossa suositeltavaa. Pitkän linjan metsästyskokemus auttaa painottamaan perusteluja, mutta me olemme kuitenkin kaikki suoritusvyltämme erilaisia. Esimerkki vaikka nyrkkeilyn puolelta, huiput osaavat ennakoida vastapuolen liikkeet niin hyvin, että toiminta näyttää käsikirjoitetulta. Toiselle riistan liike on helppoa luettavaa, toinen ei välttämättä edes ehdi tunnistaa lajia, sukupuolta tai tajua yhtään, mitä muuta ympärillä samaan aikaan tapahtuu.
Mä kannatan vilpittömästi sitä, että hyväksi tarkka-ampujaksi kehittyvän kannattaa myös metsästää. Mutta olen jo useamman kerran tuonut esiin sen, että riista ei ole se, millä se harjoittelu tehdään.
Lainaus käyttäjältä: mika - marraskuu 07, 2020, 12:52
Tämä keskustelu alkaa olla jo lähellä erälle.netin vastaavia.
Tämä.
Tällä foorumilla on monia todella taitavia puoliammattilaisia, jos tuota termiä saa käyttää elämän mittaisesta harrastuneisuudesta. Jos joku kykenee tarvittaessa koviin suorituksiin riistan kanssa niin on se vaan kumma juttu kun toisilla menee heti naula vinoon ja vasara peukaloon.
Jos nyt otetaan vähän rauhallisemmin ja opitaan hyväksymään se asia että jotkut on toisia taitavampia.
Lainaajota toinen pitää mahdottomana,
Sinulla toistuu näissä sama kaava: ensimmäisessä tai toisessa virkkeessä luodaan olkiukko, ja tätä lähdetään sitten kaatamaan erilaista aasinsiltaa rakentamalla. Kukaan ei nähdäkseni ketjussa pitänyt mahdottomana ampua peura liikkeeseen kahteen sataan. Eihän se olekaan. Eli siinä olkiukko. Sitten aletaan sotkea milloin taistelukenttää ja milloin nyrkkeilyä aiheeseen, jonka alkuperäinen kysymys oli peuran pysäyttäminen. Kriittiset viestit poistetaan "asiattomina". Kovin on hieman yli vuosikymmenessä muuttunut tämä foorumi.
Juuri ammuin neljä peuraa alle puoleen tuntiin. Kaikki kahteen sataan.
Kriittinen saa olla. Ja ihan hyvä, että sitä kriittisyyttä löytyy.
Ne mitä minä olen poistanut olivat henkilöön meneviä. Pelkän epäasiallisen tekstin muokkaaminen moderaattorin toimesta muuttaa viestin sisältöä ehkä sellaiseksi, jonka takana kirjoittaja ei enää seiso. Näen siksi paremmaksi antaa kirjoittajalle tilaisuus kirjoittaa sama viesti uudelleen ilman keskustelualueen sääntöjen vastaista käytöstä.
Loppupelissä tämä keskustelu tulee johtamaan: Minäpä ammuin xxx:m täyteen juoksuun senjasen eläimen, pistäkää paremmaksi. Vaikka alkup. ajatus voikin olla eläimen pysäyttäminen siksi hetkeksi.
moi taas,
Tuli paljon kommentteja, mutta vain yksi varsinaiseen kysymykseeni, eli miten saa peuran pysähtymään ennenkuin laukaisee. Ammun lähtökohtaisesti kolmehaaraiselta tuelta, joten seisovaan eläimeen saa etäisyyttä jo ollakin. Tähän astisista kokeiluista 13:sta eläimestä vain yksi jatkoi matkaa tuomaripillin vihellyksen jälkeen. Muutamat taas jatkoi, mutta taas pysähtyi kun uudestaan vihelsi. Lähtöasentoni on, että ase osoittaa olkapään tasolla todennäköisimpään eläimen ilmestymiskohtaan, ja sitten nostan aseen pois tuelta jos eläin ilmestyykin eri suunnasta. Laukaus lähtee tuelta itseasiassa nopemmin kuin ilman tukea, koska voi ampua "vauhdista", eli suoraan nostosta alhaalta päin, ilman pysäytystä. Lisäksi tyydyttävä tähtäys syntyy nopeammin. Käytän punapistetähtäintä, mikä helpottaa tuossa nostovaiheessa.
Onkos tähän kommentteja, mielellään itse asiasta?
Hirvien kanssa huomannut, että lieväkin maastonkäyttö, tuulen suunnan huomiointi ja liikkumattomuus antavat enemmän aikaa. Eli kun päästät äänen, niin se eläin joutuu vähän aikaa tekemään töitä sen eteen, että tajuaa mistä ääni tuli.
Pitää joskus testata, voiko äänen havaintosuuntaa hämätä laittamalla jotain eläimen ja äänilähteen väliin, jolloin ääni tulee edes osittain ympäristöstä heijastuneena.
Yksi kokemus lokakuulta oli, kun peura tuli ajomiehen edeltä lähes pakolaukkaa, ja pysähtyi tuomaripilliin kuin seinään, noin 20 metrin päähän. Sen jälkeen se pitkään kallisti päätä ajomiehen suuntaan, selvästi uskoen että ääni tuli sieltä. Ja kallisteli päätään eestaas :) Oltiin ulkosaarella pelkällä kaurislupa-alueella, joten punkin kantaja jatkoi elämäntehtäväänsä. Viimeisessä ajossa viime sunnuntaina pysäytin samalla tekniikalla kaurisemon ja vasan, ne pysyi paikallaan vielä selvästi pidempään ja liikkeelle lähdettyään pysähtyivät taas uuteen vihellykseen. Vasa näytti siinäkin perheessä tekevän päätökset...
Lainaus käyttäjältä: Petroman00 - marraskuu 08, 2020, 22:24
Loppupelissä tämä keskustelu tulee johtamaan: Minäpä ammuin xxx:m täyteen juoksuun senjasen eläimen, pistäkää paremmaksi. Vaikka alkup. ajatus voikin olla eläimen pysäyttäminen siksi hetkeksi.
Amen.
Jos/kun oikeasti osaa ja on kova tekijä, niin kannattaisi jakaa niitä omia epäonnistumisia. Tämä saisi aloittelevat ehkä välttämään samoja virheitä? Jos jakaa huipputason onnistumisia, niin siitä tulee väärä kuva vähemmän kokeneille.
Vastuu mielensä pahoittamisesta on lukijalla!
Elukan saa yleensä ääntä päästämällä toppaamaan, kun sillä ei ole koira ihan perseessä kiinni ja välttämättä tietoa sinusta. Isot peurapukit ovat tosin monesti sellaisia, että kun epäusko tulee, niin vauhti kasvaa. Ei ne isosarvisiksi muuten olisi eläneet. Toissapäivänä peurapassiin käveli kuusipiikkinen hirvisonni. Otin valokuvaa ja stana oli hämärässä salama päällä. Toppasi kuin seinään ja hyvin olisi kerinnyt ampumaan. Tuli epäluuloiseksi ja lähti pakolaukalle, jolloin sanoin pari sanaa hirveä. Stoppasi taas kylki päin ja katteli noin minuutin verran mistä puhuttiin, ennen kuin jatkoi kevyttä ravia. Matkaa eläimeen oli avotornista noin 70-100m koko episodin aikana, ja tuuli kävi poispäin.