heippa
Aloitin vastikään metsästysintressiin liittyvän ampumaharjoittelun, Tikka T1x piekkarllla kun peurapyssy on Tikka t3 CTR. Painoeroa yritän pian tasoittaa jollain keinolla, ehdotuksia vastaanotetaan?
Kun olen kiinnostunut numeroista ja niiden kyvystä antaa oppimista tehostavaa palautetta ampujalle, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten ampumatuloksia talletatte ja käsittelette? Itse teen viiden eri ampuma-asennon sarjoja, ja talletan aina sen osumamäärän, joka menee hirvitestin 23 cm sisään, kuvion halkaisijan, ja kuvion korkeuden ja leveyden.
Onko hyviä ideoita?
Osunnan ollessa kohdallaan voi olla järkevää alkaa kellottamaan toimintaa.
Taistelutilanteessa maali saattaa olla näkyvissä vain hyvin rajallisen ajan. Kohteen havaitseminen, tunnistaminen ja ampuma-arvojen määrittely vievät niin paljon aikaa, että itse hyvän ampuma-asennon ottamiseen, välineiden käyttämiseen ja kohteen tuhoamiseen tarvittava aika voi jäädä vähälle.
Jos osunta on kirkkainta priimaa, olet liian hidas - ja jos se on alle riittävän, hätiköit.
Ensin on siis osuttava kunnolla, ota aikapaine käyttöön vasta sen jälkeen.
Mä jättäisin hirvikokeen ampumatta. Tarkka-ampujan osunnan pitää olla niin hyvää, että karhukoe (kattaa myös hirven) menee lähes missä tilanteessa tahansa heittämällä läpi. Tämä siis paikallaan olevalla maalilla. Liikkuva on hankalampi.
Kiitos vastauksesta!
Olen ennenkaikkea kiinnostunut ymmärtämään sen, millaisen epäonnistumisen riskin otan erilaisissa ampumatilanteissa. Eli millä todennäköisyydellä osun 23 cm sisään eri etäisyyksillä ja eri nopeuksilla suoritetuissa laukauksilla. 100 % varmuutta ei voi saavuttaa, ellei pelaa ihan varman päälle, mutta haluan olla esim. 98 % varma että peura kaatuu eikä ui naapurisaareen... Jos laukaisu ei ole kohtuunopea, niin todennäköisyys elikon liikkeelle lähtöön kasvaa koko ajan jolloin taas huonon laukauksen todennäköisyys kasvaa. Ampumatuen esille otto vie muutaman sekunnin, mutta laukaisuhetkellä se tuntuu antavan aika erilaisen varmuuden kuin ilman tukea. Jonkinlainen käypä yhdistelmä näiden asioiden välillä olisi löydettävä.
Hyvä on, ettei peura ammu takaisin :)
Varovasti vaan. :D Väestörekisterin mukaan Suomessa oli eilen 1171 Peura-nimistä. ... ja kaupan päälle 456 entistä Peuraa. :D
Metsällä ei voi olla koskaan varma laukauksesta. Muuttujia voi tulla jopa liipaisun jälkeen. Mutta ei sitä riistaa tule, ellei edes yritä.
Kova jätkä pystyy olemaan ampumatta huonossa tilanteessa.
Jos haluaa olla varma itsestään ja välineistään, niin pyrkii treeneissä parempaan, mitä käytännössä tarvii. Saa hieman marginaalia yllättäviin tilanteisiin.
Meilläpäin harrastetaan metsästysammunnan harjoitteluun Matintorni nimistä harjoitus-/kilpailumuotoa. Itse pidän tätä varsin hyvänä metsästysammunnan harjoitteluun.
Ammunta menee seuraavasti:
1. Matka 75m, ammutaan paikalla olevaan hirveen. Hirvi lähtee laukauksesta liikkeelle ja käy kääntymässä seinän takana. Ammutaan "palaavaan" hirveen, liikkeeseen 1 laukaus.
2. Matka 50m, hirvi "seisoo" seinän takana niin että osuma-alue juuri näkyy. Ammutaan paikallaan olevaan laukaus, josta hirvi lähtee "juoksuun" ja siihen paikkalaukaus.
Sama toistetaan toiseen suuntaan.
3. Matka 25m, hirvi lähtee seinän takaa liikkeelle ampujan ilmoitettua olevansa valmis. Ammutaan liikkuvaan hirveen molempiin suuntiin (hirvi palaa takaisin välittömästi päästyään toiseen päähän).
4. Matka 25m, ammutaan hirvitornista samaan tapaan kuin 3. kohdassa.
Yhteensä 10 laukausta, 3 eri matkaa + hirvitorni. Maksimi pisteet 100.
Edit: niin ja kaikki laukaukset ammutaan siis ilman tukea seisaaltaan. Tekee varsin hyvää perus kasojen nakuttelun rinnalle
Asiaa sivuten; itselle on kertynyt kaappiin epämääräinen kasa eri kokoisia ja näköisiä ammuttuja tauluja, joihin on ammuttu vaihtelevilta matkoilta eri aseilla, eri latauksilla ja eri patruunoilla. Näistä kertyy todella huonosti mitään todellista ymmärrystä siitä miten hyvin ase, ampuja ja patruuna käyvät eri matkoille ja näiden vertailu ja varastointi on työlästä. Parannukseksi olen päässäni pyöritellyt seuraavaa visiota:
Teen itselleni .pdf-muotoisen standarditaulun ja printtaan niitä ison kasan. Taulun koko A4, tauluun tulee varmaankin viisi tähtäyspistettä. Tauluun tulee kentät, joihin merkitään heti radalla ainakin
-päivämäärä
-ampumamatka
-ase
-patruuna/lataus
-ampuma-asento ja tuki (penkistä vai vapaasti seisten vai jotain siltä väliltä)
-sää
...ja merkittävimpänä parannuksena xy-koordinaatisto siten, että origo on napakympissä ja jokaisen luodinreiän paikka on helposti luettavissa. Eli tyyliin laukaus osui koordinaattiin (2,-4) joka olisi 2cm oikealle ja neljä senttiä alle. Näitä voi sitten lätkiä Exceliin, ja kun tätä dataa muutaman ratareissun verran kerää kaikista laukauksista niin ehkäpä hiljalleen tulee realistinen käsitys siitä mihin osuu ja mihin ei, ja onko jotain systemaattisia virheitä, miten hyvin osumapiste pysyy päivästä ja kuukaudesta toiseen samana jne. Datan käpistelyä on helppoa ja insinöörimielelle jopa hauskaa tehdä, ja tuollainen valmis lukijaystävällinen taulupohja poistaisi tarpeen keräillä tauluja varastoon kun datan saa kätevästi numeromuodossa talteen analyysiä ja varastointia varten. Joka ikisestä laukauksesta.
Tämä toki kertoo vain ns. ampumaratatarkkuudesta, mikä taas voi olla hyvinkin eri asia kuin tarkkuus kylmissään pimeässä mättään päältä suoveden tursutessa munien välistä ja hirvikärpäsen tunkiessa korvakäytävään... Mutta kyllä tämä perinteisen menetelmän, eli joka reissun parhaan kasan mittailun, voittaisi :D
Tämän linkin takaa (https://www.dropbox.com/s/js5inpaldqmqxjv/Taulupohja%20v1.pdf?dl=0) ehkä saa auki .PDF:nä hyvin nopeasti raapaistun ensimmäisen yrityksen. Voi vaatia monenlaista parannusta vielä. Ruudukon pitäisi olla 10mm välityksellä, jolloin osuman koordinaatit sentteinä saa silmämääräisesti luettua parin kolmen millin tarkkuudella helposti.
Tuolla on myös kaikenlaisia printattavia pohjia joita voi yrittää hyödyntää. Tulostimen asetuksista voi jemmata ruudukot halutulle skaalalle, jos ei ole jo valmiiksi.
https://www.targets.ws/
Jos pelkkä tieto osuu/ei osu riittää, silloin etäisyydestä riippuen esimerkiksi savikiekkoja tai biohajoavia ritsan ammuksia (mieluummin vähän isompia kuin nämä)
https://www.amazon.com/Continue-Pack-1500-Slingshot-Biodegradable/dp/B01H1HESKM/ref=sr_1_144?dchild=1&keywords=clay+target&qid=1591250847&sr=8-144 (https://www.amazon.com/Continue-Pack-1500-Slingshot-Biodegradable/dp/B01H1HESKM/ref=sr_1_144?dchild=1&keywords=clay+target&qid=1591250847&sr=8-144)
Savestahan pystyy itsekin leipomaan mielivaltaisen kokoisia ja muotoisia maaleja ja suojavärikin on valmiina. Siinä mielessä mukava materiaali, ettei roskaa. Melko nopeasti hajoaa myös sanomalehdistä liotetusta paperimassasta tai vesiliukoisesta liimasta + sahanpurusta tehty maali.
Edit: "savikiekkojen" valmistukseen näytetään nykyään käytettävän pikeä ja maaleja, jotka eivät hajoa luonnossa. Eli jäävät maanomistajan riemuksi maailman tappiin saakka. Radallahan sillä ei ole hirvittävästi väliä, mutta maastoon ei kannata koskaan jättää mitään mikä voi kenenkään päässä saada aikaan negatiivisia tuntemuksia harrastusta kohtaan.
hei kaikille,
Hyvää palautetta, kiitos kaikille! Tuo erilainen hirven liikuttelu kuullostaa tosi hyvältä idealta, samaten nämä muutkin. Todennäköisyys että osuisin Pertti Peuraan on pieni, mutta ei valitettavasti nolla :) Juuri senkin takia tässä treenataan.
Olen piekkarin avulla käyttänyt 50 metrin radalla ilmakivääritaulua, koska se on lähes sama kuin mitä ampumakokeen 23 cm halkaisijakohde on 75 m kokeessa, ja voi ajatella että jos sen kokoiseen alueeseen, ja oikeaan kohtaan, peuraa osuu niin ei se ryntää kovin kauas pimenevään talvimetsään 8)
Sitten olen ampunut aina viisi asentoa: tukevan pöydän päältä (=metsäkanalinnun tapaus), tuolin päältä istuen kaksijalkaista ampumatukea käyttäen (normaali avoimen puoleinen maasto), sama seisoen (peitteisempi maasto), sitten 75 m istualtaan ampumatuella (osumapiste putoaa jotain 7 cm, hajonta kasvaa), ja lopuksi vapaalla kädellä samaan ilmakivääritauluun. Aina kymmenen laukausta ja hyvin nopeaan tahtiin, jotta paikkolaukausta tulisi harjoiteltua. Laukaus lähtee aina suoraan nostosta, oikeastaan liikkuvalla kädellä mikä auttanee juoksevan hirven ammunnassa?
Sitten lasken: osumat tauluun, osumat numeroympyrään, kasan halkaisija, kasan korkeus ja kasan leveys. Nämä viimeksimainitut "laatikon muodot" on kiinnostavasti erilaisia eri asennoissa, en vielä ymmärrä miksi. Nyt olen saanut, 1350 laukauksella kolmen viikon aikana, keskimääräisen tauluun osuman nousemaan 6,2:sta 9,2:een. Eli 100 laukauksesta 75 metristä 92 osuisi 23 cm lätkään. Muissa asennoissa osuma tauluun on lähes 100 %, osuma ympyröityyn alueeseen on heikompi. Jahka kesä on lopussa niin lasken paljonko yhden milli-MOAn (vai mikä sen uhanalaisen lajin nimi oli?) parannus on maksanut, rahaa ja aikaa. Ja poissaoloa tiskaamisen riskialueelta.
Yhden testipäivän jälkeen, peurapyssyn kohdentamisen yhteydessä lyhyesti testattuani, tulokset isommalla kaliiberilla on aika samanlaiset. Kun totesin vuokra-isännälle (=maan omistaja) että voisin treenata piekkarilla juoksevaan hirveen, niin hän katsoi vinoon :) Minusta kasa vaan jäisi taaksemmaksi hitaamman luodin takia, kasan laajuuden kuvittelisi melko samaksi?
Tuo on kuin laihduttamista: vaa-alla täytyy käydä jotta usko trendiin pysyy yllä :) Kaikissa muuttujissa on paraneva trendi, yllättävän vähällä työllä. Tulokset on hyvin vakuuttavat siinä että ampumatuki varmistaa laukausta todella paljon, aion käyttää myös juoksevalle hirvelle isommalla kaliiberilla. En aio mennä metsälle ilman ampumatukea näiden tulosten jälkeen.
Excelissä kannattaa käyttää ns. liukuvaa keskiarvoa jotta saa trendin paremmin näkyviin, esim. luku aina viidelle sarjalle.
Ehkä tässä saa tarvittavan luoton, ja se tekee itse ampumisesta PALJON mielekkäämpää, en jaksaisi näin paljon ampua ellen olisi tätä kekannut.
Nimim. Laskentaa ammuntaan - muutakin kuin visalaskujen ;)
Pitää myös ottaa huomioon että metsästys on eri asia kun tauluun ampuminen. Moni joka kaataa hirven joka laukauksella ei välttämättä osu hirviradalla numeroille, kun ovat tottuneet että metsästystilanteessa erittäin harvoin otetaan ennakkoa edes hirven partaan asti. Ja päin vastoin ne jotka ampuu liikkuvaan 10 joka kerta helposti ottaa liikaa ennakkoa oikeaan eläimeen.
Näyttää sun tuloksien perusteella että kunhan pysyy pää kylmänä oikeassa tilanteessa tippuu elukka varmasti. Kannattaa harjoitella käden päältä ajoituksia laukauksen kanssa, eli antaa aseen hieman heilua ja laukaisee vain oikeeseen aikaan. Ja mitä nopeamman liipaisun saat asetta heilauttamatta, sitä parempi tulos tulee metsällä, sillä metsällä jos meinaa ampua ei ole aikaa empiä ja odottaa "täydellistä" paikkaa, sillä monesti elukka on jo siinä vaiheessa kyllästynyt odottamaan että ammutaanko vai ei ja ovat häipyneet teille tietämättömille. Sekä pitää muistaa mikä on "hyväksyttävä tarkkuus". Kunhan vitaaleille osuu on laukaus onnistunut.
moi
Kiitos rohkaisusta! Tiistaina meinaan karhukoetta yrittää, ensimmäisen neuvon mukaisesti.
Muutin luvut MOAksi, ja niissä 50 metrin istualta ammuttu MOA on isompi kuin 75 m istualtaa ammuttu MOA, ilmeisesti johtuen hiukan hitaammasta ampumisrytmistä pidemmällä matkalla? Sivusuunnassa heilunnasta syntyvä MOA on isompi kuin pystysuunnassa syntyvästä, paitsi tuossa 75 metrin matkassa. Eli pystynostosta tapahtuva suora laukaus menee ok, sivusuunnassa joku mättää.
Sivusuunnan heilunnan huomaa muutenkin silmällä, ase heiluu enemmän sivusuunnassa, ainakin jos ei ammu suoraan nostosta/"vauhdista".
Treenaan mökin eteisessä istuskellen/seisoskellen ja haen kannon nokkia mahdollisimman nopeasti ja ammun tyhjälaukauksia.Tänään radalle :
Onnea kokeeseen. Nykyset kokeet ovat helppoja, käytännössä jos ase on vaan kohdistettu niin läpi menee heittämällä. Pidät vaan pään kylmänä. Itse omistin kiväärin ehkä kuukauden ennen kuin menin kokeeseen. Pari kertaa kokeilin ajastettuna 100m matkalle 14cm kokoiseen tauluun varmistukseks miten käy. Jos vähän jännittää saattaa helposti tehdä hölmön laukaisuvirheen.
Kävin itsekki ampumassa viikolla karhukokeen pienen tauon jälkeen ja yllätyin miten tuo koetilanne pystyy niin paljon jännittämään, vaikka suorituksena ei kummonen olekhaan. Sotki ampumisen ihan totaalisesti ko oli yleisöä ja jonkulainen aikapainekki.
Toinen mistä yllätyin oli kuinka paljon vaikeuksia monille aiheutti hirvi- ja varsinkin karhukoe. Onko tuo normaali hirvenpyyntikalusto tosiaan nuin luokatonta, että viidellä yrittämällä ei saa sijoitettua neljää osumaa tuonkokosen rinkulan sisään vai eikö niitä kohdisteta. Kai mullaki oli edellisistä laukauksista 9kk ja kyllä se siltikki edelleen kohdallaan oli.
Tuossa joitakin ongelmia, tosin helposti vältettäviä:
- Asetta ei ole kohdistettu. Samoja pateja kuljetettu taskunpohjalla vuosikausia ja veivattu edestakaisin kun ei ole hirveä osunut jahtikohtaan. Yllättävän yleistä, kun patit ovat kalliita ja niistä ei raskita luopua.
- On kohdistettu radalla ratapaukulla, mutta hirvipaukku käyttäytyykin hiukan eri tavalla. Tuo voi olla ongelma hyvin kevyissä tai ohutpiippuisissa aseissa joissa osumapiste oikeasti muuttuu paljon patruunan mukaan. T3 varmint ja CTR varmaan napsuttelevat oleellisesti samalle hehtaarille täysin riippumatta siitä mitä niille syöttää (jos siis karhukokeen toleransseissa pysytellään).
- Näkö ei ole kunnossa ja on huonontunut 3 vuoden aikana ilman, että on itse siihen kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Varsinkin iäkkäämpien ongelma joskus.
- Jos kokeita joutuu uusimaan, joskus piippu alkaa lämmetä sen verran, että vetää aika sumeaksi tähtäyslinjan.
jne...
Periaatteessa ei kyllä pitäisi tulla mitään ongelmia: kokeessa saa ampua tuelta ja ilmeisesti ampuma-asentoa saa säätää ja tähtäillä niin kauan kuin haluaa, koska kello lähtee käyntiin vasta ensimmäisestä laukauksesta(?). Kaluston puolestahan mikä tahansa pitäisi tuohon riittää; jollain villisikajyvällä voi joutua hiukan keskittymään.
En haluaisi olla pessimisti tässä kohtaa, mutta jos karhukoe ei meinaa onnistua varsinkaan näillä valmisteluilla, niin olisiko parempi etsiä joku muu harrastus? Vaikka postimerkkien keräily?
Minusta tuolla ei oikein vanhoja ees ollu ja aseetki vaikutti päällisin puolin asiallisilta.
Eikä se kyllä halpaa ole ostella 5€ paikkatarrojakhaan kovin montaa lippaallista 😂
Itse sain kylläkin sen kuvan että alkuperäinen kysyjä oli siirtymässä harjoittelussaan hirvikokeen osumakuviosta karhukokeen osumakuvioon. Ja jokainen parranpäristäjä voi vapaasti käydä ampumassa kokeen kättenpäältä, itsellä ei ole vielä kantti kestänyt mutta käytän muutamia ihan omaehtoisia elementtejä kokeessa:
- menen ampumaan vain yhden suorituksen, jos ei onnaa voi mennä kotiin miettimään mikä meni pieleen
- ammun kokeen ns. paljaan taivaan alta käyttäen vain mukana tuomiani metsästysrealistisia tukia (viime kerta meni käänteisestä korkeasta polviasennosta korkealla bipodilla, sitä edellinen seisaaltaan tripodilla jne.)
Mitä tulee ampumaharjoitteluun, jos haluaa päästä vähimmällä patruunakulutuksella ja nousujohteisella suorituksella -> ammu vain hyviä laukauksia. Esim. pienoiskiväärille 50m hyvä taulu on 10m ilmapistoolitaulu, siinä musta lienee 6cm luokkaa. Aloita vaikka tuelta ampumalla, jokainen laukaus erikseen. Voit vaikka laittaa aseen pöydälle ja seisoa sen takana. Älä hidastele ammunnassa, mutta ammu vain laukauksia jotka osuvat mustalle, ja kuten mainittua tyydy siihen että ne osuvat mustalle äläkä hifistele liikaa. Vähitellen voit huonontaa ampuma-asentoa esim. paljaalta pöydältä kyynärpäiden varassa, makuulta kyynärpäiden varassa, jakkaralta bipodilla, polvelta, mitä keksitkin. Kohtuu pian pääset jollain tavalla tuettuun pystyampuma-asentoon josta osut mustalle luokkaa 8/10 laukauksella (ja loputkin esim. siinä ilmapistoolitaulun valkoisella). Näissä huterammissa asennoissa on tärkeää ettet lähde "toivotaan, toivotaan" -linjalle ja roiskaise laukausta taululle vaan tarvittaessa pura asento ja ota alusta uusiksi.
Kun olet opettanut kroppasi ampumaan vain hyviä laukauksia, tulee fiilis että "autopilotti on päällä", "taulu on magneetti" jne. eli tähtäimet suorastaan ohjautuvat taulun päälle, pääosin pysyvät siellä ja lisäksi opit tunnistamaan virheesi ennenkuin ne tapahtuvatkaan, esim. tähtäinkuva lähtee ajautumaan sivulle. Lopuksi todettakoon että tämä pätee vain metsästystyyppiselle harjoittelulle jossa tavoite on tuntea rajansa ja ampua yksittäisiä riittävän hyviä laukauksia riittävän nopeasti, tai jättää ampumatta. Pitoharjoittelut, rekyylinhallinnat jne. on sitten erikseen.
On tuo tullut nähtyä kun joku ampuu nättiä kasaa metrin taulun yläpuolelle klo 1 kohdalle. Luulisi nykypäivänä olevan jo selvää että ase on kohdistettu käytettävälle patruunalle. Ja jos sitä kiikaria kolhitaan matkalla radalle niin on pelkkää säästöä käydä kohdistamassa se ennen koetta.
Lainaus käyttäjältä: Peränkävijä - kesäkuu 08, 2020, 10:18
On tuo tullut nähtyä kun joku ampuu nättiä kasaa metrin taulun yläpuolelle klo 1 kohdalle. Luulisi nykypäivänä olevan jo selvää että ase on kohdistettu käytettävälle patruunalle. Ja jos sitä kiikaria kolhitaan matkalla radalle niin on pelkkää säästöä käydä kohdistamassa se ennen koetta.
Niinhän sitä luulisi, mutta täällä taitaa olla valikoitunutta porukkaa. Siitä porukasta mikä keskimäärin makkaraa metsässä paistaa, aika harva ylipäätään käy radalla ja vielä harvempi poksauttelee siellä 5 euron hirvipateja.
Ennenhän se oli helppoa, kun aseen kohdistuksen sai laiskakin mies tarkistettua käytännössä missä ja milloin tahansa.
Hei, kiitos taas kommenteista! Karhukoe meni tosiaan helposti ensimmäisellä yrittämällä. 42 sekuntia kun aikaa olisi 90 sekuntia. Valvoja ihmetteli tätä, joten totesin "Karhutkin juoksee karkuun" :)
Tuo hirvi/peurakokeen ero karhukokeeseen verrattuna on hiukan ihmeellinen. Aivan kuin 17 sentin halkaisijaan osuva olisi parempi karhun metsästäjä kuin 23 senttiin neljä laukausta osuva. Tulee vähän maku että metsästäjät haluaa antaa ulkopuolisille kuvan että turvallisesta ja laadukkaasta metsästyksestä, jota arvioidaan tälläisillä "tiukoilla" kokeilla.
Luulin että patruunan pitää olla kokeessakin tehoiltaan karhumetsälle käypä, mutta valvoja ei edes halunnut katsoa mitä patruunoita käytän. Taisi tehdä virheen, sanoi että vasta metsästyksessä pitää olla ko. patruunat?
No, piekkariharjoitus jatkuu ja MOAn arvot vähitelle pienee, mutta todella hitaasti. Nyt on mennyt 2250 paukkua kevään ja kesän aikana. Pystyn laskemaan "MOAn hinnan", eli paljonko rahaa ja aikaa on mennyt yhden yksikön pienentämiseen. Pöydältä tuklea ottaen MOA on 2,2, ja 75 metrin matkalta istuen ampumatukea käyttäen 3,1. Muut asennot tuottaa isompia arvoja, pahin on vapaavarainen pystystä ampuminen, jossa MOA on jo 6,2 . Tosin nyt alkaa keskimääräinen osumamäärä ilmakivääritauluun olla päälle 9 osumaa joka MOAksi muutettuna läpäisisi kohtalaisella todennäköisyydellä hirvikokeen, ei kuitenkaan ihan varmasti kun heittoa vielä on.
Vaihtelu on kuitenkin valtavaa, väliin osuu toisi heikkoja jaktsoja, liekö jollain viisasta sanottavaa siihen, mistä se johtuu? Patruunalla se ei selity, Oulun asenn 500 kpl purkeissa myytävät on tälläisessä käytössä ihan yhtä hyviä kuin Lapuan kalleimmat, vaihtelu on joka tapauksessa suurta eikä patruunan antama "hienosäätölisä" näy missään, muun tutinan joukossa :)
Nyt aloitin repputuelta ampumisen, harjotellen syksyn teerijahtiin. Siinä on ihme-eroja pöytätukeen verrattuna, sivusuunnassa heitto on hyvä, jopa pienempi kuin puutuelta, mutta pystysuunnassa enemmän kuin varsinaiselta ampumatuelta (motonetin "muovikeppi"), joka tuottaa istualtaan ammuttuna pystysuunnassa pienen vaihtelun mutta sivussuunnassa selvästi laajemman. Kommentteja? Vasemman käden siirto tukin takaosaan näyttää parantavan tulosta myös ampumatuelta, mutta hidastaa aseen maaliin vientiä verrattuna etutukissa olevaan käteen. Kait edessä oleva käsi johtaa aseeseen sellaista heiluntaa jota takana koukussa oleva käsi ei tee?
Kommentteja?
Saku
hei
Näin vasta nyt tuon nimimerkin jthyttin vastauksen, joten pakko vielä reagoida :)
Juuri tuon suuntaisesti olen yrittänyt toimia. Karhukokeeseen otin bibodin mukaan, mutta naureskelivat ettei sitä tarvita, ja vaimokin odotti autossa remonttikauppaan menoa, joten päätin ampua, hyvällä menestyksellä, säkin päältä. Se vaan on raskas tuki kantaa korpeen, mutta tosimieheltä toki käy.
Se, ettei MOAt nyt pienene samaa vauhtia, johtunee siitä että lisäsin ampumisnopeutta vähitellen, pyrkien siihen että MOA pysyisi "peuran tappavalla alueella, jonka katson olevan 23 cm lätkä. Joskin oikeastihan se on isompi, tuo 23 cm on enempi sydämen koko kun keuhko-osuma riittää. Mutta ilmakkotaulu on halpa mittari ja helppo tallettaa tulokset suoraan exceliin. Nyt laukaus pysyy lähes 100 % varmuudella taulussa tuilta ammuttuna pystystä tai istualtaan, myös niin etten nosta katsetta maalista kun lataan. Suoraan nostosta, eli vauhdista, osuu itseasiassa paremmin kuin "hakeminen ees taas" -tekniikalla. Ja hyppii ne peuratkin, enempi kuin karhut, joten sihtaamisella on "hintansa" :) Mustaan osuvien laukausten määr tosin ei ole iso, pöydän tuelta tosin jotain reilu 90 %. Siinä heiluntaa on käytännössä vain sivusuunnassa, jonka siis pehmeä reppu osin leikkaa pois. Teerihän on enempi pysty- kuin vaakasuora maali, vai miten se lienee?
Tänään ammun 308:lla juoksevaa hirveä ekan kerran bibodilta ja lisäksi piekkarilla vertailun vuoksi, saas nähdä miten menee. Eka juoksevat hirvet meni ihan hyvin, yksi paukku tosin päähän. Muttei siis kokokaan huti :)
Kiitos, jthyttin! Kivaa keskustelua.
Saku
Olen nyt parin ratakäynnin ampumatulokset syöttänyt koordinaatteina Exceliin tuon aiemmin postaamani koordinaattitaulupohjan avustuksella. Excel ei tunnu olevan ihan kauhean notkea käsittelemään tuollaista koordinaattidataa ainakaan minun käskyttämänäni, joten käytännössä pysty- ja vaakasuunta käsitellään erikseen. Tuolta saa silti sangen kätevästi laskettua vaaka- ja pystyhajonnan, osumapisteen keskiarvon, maksimihajonnan yms ja mikäli toteaa että zeroa täytyy korjata kesken reissun niin voi "siirtää" edellisellä zerolla ammutut osumat uuden zeron mukaiseen paikkaan. Saa myös katsottua kuinka kauas tähtäyspisteestä reissun lähimmäs ja kauimmas osuneet laukaukset osuivat. Tauluilla voi heittää vesilintua, mutta data jää talteen.
Tuo laskentataulukko kaipaisi jossain vaiheessa vielä pientä virittelyä, että siitä saisi mahdollisimman käyttäjäystävällisen. Näppärämpi koodari tekisi varmaan jollain oikealla ohjelmointikielellä tuosta hyvinkin kätevän ohjelman, johon voisi syöttää koordinaatit lukuarvoina ja se laskisi ja piirtäisi sieltä jos jonkinlaista.
Ainakin siihen inhorealistiseen kysymykseen "minkä kokoiseen kohteeseen olisin tänään osunut kaikki laukaukset" tuo antaa paremman vastauksen kuin yksittäisten kasojen mittailut :)
Lainaus käyttäjältä: Saku - kesäkuu 26, 2020, 09:10
Tuo hirvi/peurakokeen ero karhukokeeseen verrattuna on hiukan ihmeellinen. Aivan kuin 17 sentin halkaisijaan osuva olisi parempi karhun metsästäjä kuin 23 senttiin neljä laukausta osuva. Tulee vähän maku että metsästäjät haluaa antaa ulkopuolisille kuvan että turvallisesta ja laadukkaasta metsästyksestä, jota arvioidaan tälläisillä "tiukoilla" kokeilla.
Luulin että patruunan pitää olla kokeessakin tehoiltaan karhumetsälle käypä, mutta valvoja ei edes halunnut katsoa mitä patruunoita käytän. Taisi tehdä virheen, sanoi että vasta metsästyksessä pitää olla ko. patruunat?
Metsästäjillä ei ole ampumakokeen määrittelyssä sen kummempaa roolia kuin autoilijoilla ajokorttivaatimuksissa. Olet nyt aloittamassa uutta harrastusta johon liittyen tietysti pohdiskelet ja peilaat kaikenlaista, mutta noihin kahteen ylläolevaan kohtaan taas liittyy enemmänkin sellaista elämänviisautta ja yhteiskunnallista kompromissia. Esim. nykyisen ampumakokeen seurauksena lähes kaikki kyseisten lajien metsästyksessä käytettävät aseet ovat nykyään kohdistettu niin että vähintään ampumakokeen vaatima osumatarkkuus täyttyy.
Lainaus käyttäjältä: Saku - kesäkuu 26, 2020, 09:10
Vaihtelu on kuitenkin valtavaa, väliin osuu toisi heikkoja jaktsoja, liekö jollain viisasta sanottavaa siihen, mistä se johtuu?
Vaihtelu johtuu siitä että ampumatekniikkasi on vasta kehittymässä, ja epätietoisuutesi siitä ettet vielä osaa havainnoida ja analysoida suoritustasi. Tyypillisesti tuo toinen kohta vaatii että ainakin jossain vaiheessa ampumataito (tai joku muu taito) on ollut hyvällä tasolla, muttei silti kehity kaikille kun sekin vaatii yleensä aktiivista otetta (vs. intuitio).
Nythän sitten karhukokeenki saanee ampua 7,5g luodilla E100 1900J kunhan siinä vain ei ole lyijyä :)
Kokeillehan on määritelty tehovaatimukset mutta luotityyppi saa olla mitä vaan. En ole ikinä kuullut ketään joka patruunoita katsoisi sillä itse kokeessa sillä ei ole väliä. Porukka ymmärtää että kokeet ovat nykyään enemmänkin kassan kartuttamista kuin mitään muuta. Tehoakaan ei sinäänsä voi paikanpäällä muuten todeta kuin ampua nopesumittariin, sillä tehdaspatruunoiden laatikoiden ilmoitetut energiat eivät aina omaan aseeseen täyty sekä kokeen saa ampua itse lataamillaan patruunoilla.
Tehovaatimuksissa puhutaan luodin materiaalista lyijyttömyyden osalta ja eläintä ampuessa pitää käyttää laajenevaa luotia. Juuri tuo "eläintä ampuessa" taitaa mahdollistaa kokeessa minkälaisen luotityypin tahansa, mutta tehorajoihin se ei minusta vaikuta. Siksi kuvittelisin, että tuo 7,5<=-<9g luoti kelpaa vain lyijyttömänä.
Saatoin kyllä ittekki oikasta senverran, että ammuin karhukokeen 136gr scenar L:llä ja siitähän sitä lyijyä löytyy. Teho riittäis nippanappa tuohon E100 2700J, mutta paino ei ole aivan 9g. Ampumakoeaikaan 30-06 odotteli punapistettä ja M10 ei ole vielä kohdistettu.
Edit (lähde):
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P16a
Lainaus käyttäjältä: Saku - kesäkuu 26, 2020, 09:10Tuo hirvi/peurakokeen ero karhukokeeseen verrattuna on hiukan ihmeellinen. Aivan kuin 17 sentin halkaisijaan osuva olisi parempi karhun metsästäjä kuin 23 senttiin neljä laukausta osuva.
Ero vaikuttaa pelkkää halkaisijaa tarkastellessa pieneltä, mutta laske pinta-ala.
Ja kun se pinta-alan ero on käytössä jokaisella laukauksella erikseen, niin kyllähän sillä on vaikutusta.
Nuo ampumakokeet lähinnä kertovat onko kivääri kohdallaan ja pärjääkö ampuja ilman opaskoiraa.
Omasta mielestäni ehkä hieman turhaa aktiivisten metsästäjien osalta, mutta ehkä sen on hyvä että muutamat ampuvat edes sen 4 patruunaa parin vuoden välein.
Itse latasin puhelimelle sellaisen softan kuin Ballistic-X. Sillä saa kuvista suoraan läjien koot vaikka jälkeenpäin mitattua.
Toimii niin, että annetaan tunnetun kuvassa näkyvän vertailuosan mitta (esim, mustan halkaisija, viivojen väli, tms) ja ampumamatka. Sen jälkeen merkataan osumat ja ohjelma kertoo läjän koon kulmaminuutteina (Minutes Of Angle, MOA) joka siis on kasan koko asteen osina. MOA lukua käytetään yleensä, koska yksikkö on kertoo jotain kasan koosta ilman että matkaa tarvitsee ilmoittaa, ja siten nuo luvut ovat edes jollain tasolla vertailukelpoisia eri matkoille. Asetuksista kannattaa laittaa oma kaliberi ja metriset matkayksiköt ainakin käyttöön jos tuosta raaskii tuon muutaman euron maksaa.
Hirvitaulussa osuma-alueen keskusta ei ole sydämen kohdalla, eikä sydän todellakaan ole 23cm halkaisijaltaan taulun kokoisella elukalla. Alaskan tonnin painoisista yksiklöistä en tiedä. Peuran sydän on noin nyrkin kokoinen. Metsästäjäliiton sivuilla (https://metsastajaliitto.fi/simulaattori/simulaattori.html) on ainakin ollut simulaattori jolla näkee sisäelimet suhteessa osumakohtaan.
Lainaus käyttäjältä: Poikanen - kesäkuu 26, 2020, 11:53
Tehovaatimuksissa puhutaan luodin materiaalista lyijyttömyyden osalta ja eläintä ampuessa pitää käyttää laajenevaa luotia. Juuri tuo "eläintä ampuessa" taitaa mahdollistaa kokeessa minkälaisen luotityypin tahansa, mutta tehorajoihin se ei minusta vaikuta. Siksi kuvittelisin, että tuo 7,5<=-<9g luoti kelpaa vain lyijyttömänä.
Saatoin kyllä ittekki oikasta senverran, että ammuin karhukokeen 136gr scenar L:llä ja siitähän sitä lyijyä löytyy. Teho riittäis nippanappa tuohon E100 2700J, mutta paino ei ole aivan 9g. Ampumakoeaikaan 30-06 odotteli punapistettä ja M10 ei ole vielä kohdistettu.
Edit (lähde):
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P16a
Niin niin, virallisesti pitäisi patruunan täyttää tehovaatimukset myös kokeissa, käytännössä en ole ikinä kuullut niin intoilevasta ammunnanvalvojasta että sitä kiinnostaa millä ampuu, kunhan nyt kaliiperi ylipäänsä on karhu/hirvi/peuralaillinen. Ja laajenevaa luotia tarvitsee vain käyttää suurriistassa.