Varmaan tuostakin täällä joskus keskusteltu.En nopeasti haulla vaan osunut.
Muutamat suomalaisetkin kärkipään 300 m:n diopteriampujat ovat osanneet hyödyntää spotteriputkesta näkyvää väreilyn kulmaa tuulen luvussa.
Jo kauan sitten.
Minulla ei ole ollut pitkilleen spotteri putkea radalla käytössä.Kun käyttämieni kiikarien suurennokset alkoivat kasvaa ja osumat näkyä kiikarista,niin spotterit jäivät.
Kun ammuin aikoinaan diopteriaseilla en silloin edes ymmärtänyt,että tuulta voisi lukea väreilystä/spotterista.
Sen oppinut,että tausta ja sää tuohon väreilyn näkyviin saamiseen vaikuttaa kovastikin.
Onko tuohon patenttiratkaisua,että saisi aina näkyviin?
Käytössäni on kiikarin max suurennos 50 X ja joku sanonut,että vielä tuota suuremmalla näkyisi paremmin?
Joskus auttanut,kun säätää kiikarin tarkkuuden lyhyemmälle ja jättää taulun epätarkaksi.
Kovemmalla tuulella väreily häipyy tietty lähes kokonaan,mutta eipä silloin linnutkaan puussa juuri istu....
Eli saatteko kuinka hyvällä %:lla väreilyn spotterista näkyviin SUURELLA 80 X tai + suurennoksilla?
(80 X kiikari ei ymmärrettävästi enää TA hommaa juuri tue,mutta latvalinnustuksessa se vielä menisi, March noita ainakin tarjoaa)
Muita vinkkejä väreilyn näkyviin saamiseksi?
Linkki jossa asiaa käsitelty:
www.americanhunter.org/articles/2016/8/17/how-to-read-mirage-to-estimate-wind-speed/
Tuo Ryan on selväsanainen kaveri tuulenvientiä käsitellessään:
www.youtube.com/watch?v=p026Y0WUy6Q&list=PLACF2AEF0EC711484&index=7
Timppa
March 10-80x56:
http://bulletin.accurateshooter.com/2019/01/worlds-highest-magnification-rifle-scope-march-8-80x56mm/
Timppa
Kai se jonkun verran riippuu ihan putken laadusta, toiset on herkemiä kuin toiset. Ainakin itsellä edesmennyt stryker 5-50 kyllä oli herkkä väreilylle ihan sama säädöistä ja maastosta, nykyinen m5xi 5-25 myös. Tietysti väreilyn määrä riippuu ihan säästä ja maastostakin ja lähempänä maan pintaa se näkyy selvemmin kuin puiden latvoja vahdatessa. Tällaisia huomioita ainakin itse tehnyt.
300m ampuessa unkan radalla väreily näkyy kaikkein selkiten kun on suurennos pienemmällä - laajemman näkökentän ansiosta kun taulun ja kuvan väliin periaatteessa mahtuu enemmän ilmaa.
Tuossa on aika oleellista arvioida tuulen nopeus siellä, missä luoti lentää. 300 metrin matkalla luoti lentää vielä oleellisesti tähtäyslinjalla, mutta vähänkään pidemmillä matkoilla luoti käy selvästi ylempänä. Siellä taas tuulen nopeus on käytännössä aina selvästi suurempi kuin tähtäyslinjalla. Todennäköisesti joku (0.7 x lakipiste) mittauskorkeus antaisi suurin piirtein sellaisen tuulennopeuden, jonka luoti lennon aikana keskimäärin kokee. Jos riittävän ylhäältä ei pääse mittaamaan, sitten on vain lisättävä peukalokertoimia tarpeen mukaan.
Väreily on kyllä ystävä tuulenluvussa,kun sen vain saisi aina näkyviin. (Silloin kun ei viirejä ole käytettävissä tai vaikka olisikin).
Hauska huomio takavuosilta kuinka n.80 cm ampumakorkeudessa voi vaikuttaa.Tein 300 m:n radalle kasapöydän.Tukeva kuin mikä.
Kiinnitin sen vielä radan puiseen järeään pystypalkkiin.
Tovi meni ihmetellessä,kun usein parempaa kasaa syntyi betonilta makuulta,kuin kasapöydältä.
Epäilin jo pöytää.Kuitenkin kerran kun vein viirejä paikoilleen ja säätelin jalan pituutta huomasin kuinka paljon enemmän häntä oikeaa n. metriä korkeammalla.
Laitoin 2 viiriä rinnakkain ja toinen noin metriä korkeammalla ja seurasin niiden häntiä tovin.
Eli tuuli usein kovempaa metriä korkeammalla ja ei se ollutkaan pöytä,vaan kovempi tuulen vaikutus ja minun heikot tuulenlukutaidot.
Timppa
Tuulta arvatessa ja tuulen lukemista opeteltaessa kannattaa muistaa ballistiikan perusteet sen suhteen mikä tuuli vaikuttaa lopputulokseen kaikkein eniten. Asiasta hyvä keskusteluketju muutaman vuoden takaa http://www.takilta.fi/keskustelu/index.php?topic=805.msg5765#msg5765
Jep.Tuosta etupiässä takapiässä olevan tuulen vaikutuksesta ampujilla riittää mielipiteitä.
Liikkuvia osiahan on tosiaankin se että alkupään tuuli antaisi suuremman kulman ja taas luodin hidastuttua tuulen vaikutus aika luotiin kasvaa ja ilmeisesti heikentyneen BC.nkin vuoksi loppupäällä merkitystä.
Kun meillä harvoin ammutaan suurella aukealla,niin ainakin tärkeät viirit radalla on sijoitettava tuulenpuolella mahdollisesti olevien aukkojen kohtaan.Mistä tuuli puhaltaa koviten.
Sitten tulee nuo varsinaiset ongelmat eli kaikenlaiset välipenkat / montut joissa syntyy pyörteisyyttä.
Ja esim. jyrkän penkan reunassa / seinämän vieressä tuulen puolella "kimpoaakin" tuuli takaisin ja luoti voi kulkeakin tuulta vastaan.
Yrittänyt parhaani,mutta menettänyt uskoni,että kukaan tuota voisi täysin hallita.BR puolella voi käydä sightereissa/ alataulussa. TA hommassa ja metsällä olisi osuttava mahd. mukaan ekalla ja kun ei ole viirejäkään.
Opiskelua tuulenluvussa riittää ja aivan valmista tuskin tulee ikuna.
Timppa
Itse pyrin tekemään tarkastelut kokonaistuulta tai taulun kohdalla olevaa tuulta tarkastelemalla ja hyviä tuloksia tullut. Myös Ryan Cleckner puhuu siitä miten tuulimittarin käyttö on turhaa kun se ei kerro mitä tuuli tekee taulun luona. Toki olen seurannut paljon ilmakiväärimetsästysvideoita joissa kestleriä käytetään ja ovat saaneet myös hyviä tuloksia niinkin.
Tuulen luvussa aina riippuu mitä teet: ammutko minkäkokoisia metallitauluja joihin pitää vain osua, metsästätkö mitä, missä ja millä vai yritätkö saada aina puhtaita 10 lukemia. Itse metsästän järestään 22lr ja 17hmr ja hmrllä etäisyydet helposti menevät 150-200m välille. Itse käytän hmr metästettäessä paljon samaa kuin metallitauluja ammuttaessa että jos on vähän tai keskiverto tuulta, tähtää tuulen puolen reunaan ja kovempia niin sitten ottaa enemmän sivuun enkä niinkään keskity että montako kymmenystä on mikäkin tuulilukema.
Tuulen lukuun helpottaa myös se, että menet tosi tuulisella säällä ampumaan ja ilman tuulikorjauksia tähtäät keskelle - siitä saa hyvän idean kuinka tuuli vaikuttaa luotiin. Ja seuraay vaikka puiden latvustoja ja kasveja ja niiden liikettä - koska aina lämpöväreilyä etenkin metsästystilanteessa ei pysty havainnoimaan - itse usein metsästän vielä sellasilla paikoilla ja ajoilla jossa väreilyä ei oikeastaan näe vaikka yrittääkin.
Lämpöväreily on yksi keino tuulen lukemiseen muiden joukossa, mutta ei siitä takuuvarmaa keinoa saa. Sää ja muut olosuhteet vaikuttavat liikaa. Väreily syntyy kun maa on ilmaa lämpimämpää, ja se on voimakkaimmillaan maan läheisyydessä. Ilman liike rajapinnassa (maanpinnalla) taas on aina nolla, metrin korkeudessa tuulta on jo jonkun verran ja 10m korkeudessa todennäköisesti paljon enemmän, juuri tuosta rajapintailmiöstä johtuen. Sopivissa oloissa väreilyn pystyy näkemään aika korkealtakin ja tarkentamalla spotteria eri etäisyyksille voi nähdä ilman liikkeen lentoradan eri kohdissa. Hyvälaatuisella optiikalla väreily erottuu yleensä vähän paremmin.
Ilmiö näkyy kauniilla tavalla näin sadepäivänä, kun katsoo auton konepellille: vesipisarat matelevat hitaasti taaksepäin, vaikka periaatteessa ilman nopeuden pitäisi olla luokkaa 100 km/h. Kaikki kappaleet, myös vahattu ja sileä auton konepelti, siis pysäyttävät pinnan yli virtaavan ilman kappaleen läheisyydessä.
Jos sitten kuvitellaan, että konepellillä olisikin edes mustikanvarpua, sammalta ja käkkärämäntyä, vaikutus olisi tietenkin paljon suurempi ja ulottuisi korkeammalle. Tuosta häiriökerroksesta mitattu tuulennopeus ei voi olla sama, mikä on todellinen nopeus esimerkiksi luodin lentoradalla 5 metrin korkeudessa. Sen vuoksi mittaus pitäisi tehdä koko lentoradan korkeusasteikolla - tai yrittää laskea maaston karheuden perusteella arviota nopeuksille eri korkeuksissa.
Lainaus käyttäjältä: jli - marraskuu 27, 2019, 15:16
Ilmiö näkyy kauniilla tavalla näin sadepäivänä, kun katsoo auton konepellille: vesipisarat matelevat hitaasti taaksepäin, vaikka periaatteessa ilman nopeuden pitäisi olla luokkaa 100 km/h. Kaikki kappaleet, myös vahattu ja sileä auton konepelti, siis pysäyttävät pinnan yli virtaavan ilman kappaleen läheisyydessä.
Jos sitten kuvitellaan, että konepellillä olisikin edes mustikanvarpua, sammalta ja käkkärämäntyä, vaikutus olisi tietenkin paljon suurempi ja ulottuisi korkeammalle. Tuosta häiriökerroksesta mitattu tuulennopeus ei voi olla sama, mikä on todellinen nopeus esimerkiksi luodin lentoradalla 5 metrin korkeudessa. Sen vuoksi mittaus pitäisi tehdä koko lentoradan korkeusasteikolla - tai yrittää laskea maaston karheuden perusteella arviota nopeuksille eri korkeuksissa.
Vois kuvitella että tuohon veden pysymiseen vaikuttaa keulan muoto joka ohjaa tuulen konepellin yli, mulla tästä on hyvä vertailu kohta f11 bmw ja 5gen golf, golfissa lähti vedet ja lehdet alle 40km/h vauhdissa kun taas bmw.llä saa ajaa satasta ja vesi pysyy pellillä tietyissä kohdissa ja lehdet jää tuulilasin ja konepellin rajaan. HD streetglidessa sama ilmiö, voi katsoa tuulisuojan yli vaikka vauhtia ois kuinka paljon eikä edes hyttyset tule naamalle, reilummin kun nostaa päätä alkaa tuuli riepotteleen.
JR
Kohdissa, jotka ovat tuulta päin, voi rajakerros olla niin ohut, ettei ilmiö kunnolla näy. Sivuikkunoissa se yleensä ainakin näkyy, koska ne ovat melko hyvin virtauksen suuntaisesti.
Jos päivän epistolaan palataan, niin mitattuja tuulennopeuksia välillä 0-10 metriä on melko huonosti saatavilla. Yleensä mittaavat 10 metrin korkeudesta viralliset lukemat. Tuollainen sentään löytyi, hyötykasvien pölytystutkimus Idahosta ;D
Siinä, taulukossa 3 on mitattuja tuulennopeuksia välillä 0.1-10 metriä. Havaitaan, että makuulta mitattuun verrattuna nopeus luodin lakipisteessä voi maastosta riippuen olla esimerkiksi 3..10-kertainen:
https://lib.dr.iastate.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1655&context=abe_eng_pubs
Jakaumista on myös kehitetty erilaisia laskentakaavoja, joilla voi enemmän tai vähemmän menestyksellisesti yrittää arvioida todellista nopeutta eri korkeuksissa. Ballistiikkaohjelmiin kannattaisi mielestäni sisällyttää edes jonkinlainen asian huomioiva kaava. Esimerkiksi annettaisiin mitattu tuulennopeus tietyllä korkeudella, valittaisiin joku esim neljästä eri maastotyypistä ja sitten ohjelmisto lentoradan korkeuden perusteella päättelisi, miten asia huomioidaan.
Meinaatko että esim. havunneulaset myös matelevat konepeltiä pitkin 100km/h vauhdissa? Vai olisiko itse vesipisaralla kuitenkin jotain tekemistä asian kanssa?
Lainaus käyttäjältä: jthyttin - marraskuu 27, 2019, 21:55
Meinaatko että esim. havunneulaset myös matelevat konepeltiä pitkin 100km/h vauhdissa? Vai olisiko itse vesipisaralla kuitenkin jotain tekemistä asian kanssa?
Kyllä matelevat, jos konepelti on virtauksen suuntainen (ei alaviisto) ja havunneulaset ovat kiinni pellissä. Yksittäisen kärpäsenp:n joskus näkee noin tekevänkin, eli se liikkuuu huomattavasti hitaammin kuin 100 km/h. Riittävän suoralla ja pitkälllä pinnalla havunneulaset voivat pysyä kyydissä koko matkankin - lähinnä jossain rekan perävaunun katon takaosassa. Samalla tavoin pakkaslumi voi pysyä rekan tai linja-auton katolla. Ja samalla tavoin pakkaslumi ja neulaset pysyvät maassa. Ne pystyy irrottamaan lähinnä yläviistosta tuleva, pyörteinen tuuli joka rikkoo rajakerroksen.
Helppo selitys asialle on tässä:
http://www.tuuliatlas.fi/tuulisuus/tuulisuus_4.html
Vaikea selitys on tässä:
http://www.courses.physics.helsinki.fi/met/rajaker2/kalvot2014.pdf
Nyt ollaan tosin kiinnostuneita vain siitä, mitä tapahtuu korkeudessa 0-10 metriä. Siinä asiassa aiemmin mainitut kasvien pölytystutkimukset ovat oikeasti käytännössä paras tiedonlähde (ja jossain määrin myös rakennusten tuulikuormataulukot). Tuulivoimatekniikka on keskittynyt välille 50-300m ja meteorologit 10 metristä yläilmakehään.
Menee kyllä jo metsästys osion puolelle, mutta tuulen lukuhan on aiheena.
Teeren ja metson latva jahdissa tuuli on usein maltillinen 0-3 m/s.
Metsästin toistakymmentä vuotta suurella aukealla turvesuolla hanhia kiväärillä ja muuttoaikaan syys-lokakuun vaihteessa tuulet saattoivat olla koviakin ja tuollaisella n.3 km2 aukealla tuuli vaikuttaa luotiin koko ampuma matkalla ja vienti sen mukainen eli suuri.
Kuitenkin se oli melko luotettava kun on tasainen kenttä eikä paljon pyörteitä tekeviä muotoja.
Kun oli sadetta/sumua niin oli vaikea saada mittarilla varmoja etäisyyslukemia aina pitkin suon pintaa ja yksittäisiin hanhiin.
Rakensin suon laitaan "tuliaseman" ja tukevan pöydän.Ampumasektoreihin pajukepit pystyyn 200/250/300/350/400/450 m ja alkuun niiden päissä Sinclairin nauhat tuulen arvaamiseen.
Vaikutti,että joskus metsähanhia häiritsi tuo värikäs nauha ja eivät laskeutuneet ,vaihdoin ne suodatin kankaasta tehtyihin suon värisiin suikaleisiin.
Kiikarista näki noistakin kulman.Paljaalla silmällä ei pidemmältä.
Vesi sateella nuokin nauhat kastuivat/vettyivät ja valehtelivat tuulta pienemmäksi.
350 m:iin saakka osuin kovillakin keleillä,mutta 400-450 m:iin tuli hutejakin.
Vaikka ammuin ko matkalle tauluihin ko. suolla ja opiskelin mitä tuuli vie milläkin hännän kulmalla.
Piippuakaan en puhdistanut metsästykauden aikana,ettei tule eka laukauksen dilemmaa.
Patruunaakaan en pitänyt pesässä jäähtymässä vaan takin sisätaskusta kaivoin kun tilanne tuli päälle.
Yritystä siis oli.
Urani kohokohtia oli se,että 3 kertaa sain ammuttua 2 hanhea yhdellä laukauksella,kun odottelin että menevät peräkkäin.
2 kertaa omalla 6 JMS:llä ja kerran kaverini 6,5x284:lla.
Matka noissa pisimmillään 315 m.
Monet teistä ampuvat kilometriin ja pidemmällekin.Kun teeri on maalina,niin minun aseiden käyntikään ei riitä 450-500 m pidemmälle.
Tuulet latvalinnustuksessa alhaisia 0-3 m/s pääosin.Kuitenkin jos meinaa osua teereen tuonne missä käynti alkaa loppua,niin tuuli olisi arvattava n.0,5 m/s tarkkuudella ja kun vielä ammutaan latvaan,niin loppupäässä luoti matkustaa jo 20-30 m.n korkeudella maanpinnasta.
Yksi konsti voisi olla elävässä elämässä 8-10 m:n teleskooppi onkivapa ja n.1,5 m:n pituinen Sinclairin nauha kärkeen.
Nauhan kulmasta pystyy kyllä 1 m/s lukutarkkuuteen ja jopa 0,5 m/s lukutarkkuuteen.
Tuokin tietty näyttää vain tilanteen "tuliaseman" kohdalta,mutta jonkunlainen tieto korkeammalta on parempi kuin ei tietoa ollenkaan.
Ja ei lopu patteri vermeestä ainakaan.
On tietty yxi patenttiratkaisu,jota olen hymyillen ajatellut: "Ampuu vain myötä / vastatuuliin pitkälle".
Tai ainakin pieniin tuulen kulmiin.
Timppa