Tämän sivun käyttäjiltä löytyy paljon bipodin käyttö kokemusta ja siksipä utelen täällä.Voi olla,että tästä kirjoituksia löytyykin,mutta lets talk kuitenkin.
Ampunut lähes kaikki ratakäyntini elämän varrella kasa-ammunta tukia käyttäen.Takavuosina hankin bipodin ja kun en jaksanut paneutua riittävästi sen sielunelämään,hylkäsin sen kun fliereita vaan sekaan tuli.
Otin sen nyt tutkailuun uudelleen 3 vuotta sitten ja yrittänyt löytää ratkaisua ettei noita fliereita tulisi.
Bipodin lataaminen on usein neuvottu työntämällä välys eteenpäin.(Kun jalat kääntyvät piipun suun suuntaan).
Olen kokeillut erilaisia materiaaleja bipodin alla/perän alla,mutta paras tasaisuus on löytynyt eritavoin kuin neuvotaan.
Siis maapohjalta ammuttuna,ei betonilta.
Aseina 6 mm Beggs ja 7 mm-08.
Jalat kääntyvät taaksepäin,vedän bipodin "latauksen" taaksepäin ja aseen perään asensin pystyyn noin 60 mm pitkän ruuvin jonka painan maan sisään.
Purin bipodista pois kallistuksen mahdollisuuden ja se on nyt 2.lla läpi pultilla tukissa kiinni tiukasti.
Lisäksi kiristin ruuveista jouston pois tuolta jalkojen alapäästä.
En ole videoinut miten pomppaa ampuessa,mutta osumat tykkää tuosta eritavoin tekemisestä.
Kertokaahan hyvistä bipodin käyttö tekniikoistanne!!! Tuolla menen kunnes saan uusia toimivia vinkkejä.
Timppa
Tästä vois olla apua, ainakin itte teen näin kun makuulta ammun.
https://www.youtube.com/watch?v=udn8dVSiVvc
Kivikova asia bipodin alla voi ymmärtääkseni aiheuttaa hyvinkin kummia, kun ase tärähtää rekyylistä ja saattaa lähteä pomppaamaan kun luoti on vielä piipussa. Eli jotain pehmeää aina bipodin alle.
Riippuu tietysti tarkkuusvaatimuksista ja siitä hakeeko kasa-ammuntaa katoksesta vai maastokelpoista perussuoritusta, mutta olen mielestäni pärjännyt ihan hyvin ns. perustempuilla eli vedän asetta hiukan "liian" taakse ja sitten nojaan hiukan eteenpäin jolloin ase työntyy eteenpäin. Rehellisesti sanottuna en ole huomannut oikeastaan eroja osunnassa siinä onko väljät työnnetty pois uskollisesti vai ei. Bipodi on kiinan kallistuva halpis Harris-kopio asennettuna normaalisti eli jalat taittuvat eteenpäin. Perän alla olen käyttänyt milloin mitäkin tukea, kunnon pussin värkkääminen on työlistalla edelleen...
Itse olen lähinnä kipuillut bipodin korkeuden kanssa. Tasamaalta kun yrittää ampua oikeasti tarkasti, tykkään että bipodi on todella matala. Toisaalta sitten maastokäytössä metsästäessä on aina risua, pusikkoa ja sänkipeltoa sen verran että tarvitsisi lisäkorkeutta. Lisäksi kun ampuu pienoiskiväärillä kyyhkyä puuhun niin ampumakulmat ovat sellaisia että korkeutta tarvitaan melkoisesti että saa edes tirpan tähtäimeen.
Osa tulee varmaan siitä,että ampunut "liikaa" kasa-tuelta, tottunut liian hyvälle.Bipodin kanssa tarttee ampujankin tehdä isompi osuus.
Ja pitkään ampunut noilla nallipysyillä 6PPC ja 6 Beggs.Ne opettavat ampujan liian hyvälle myös.Pitkästä aikaa kaivoin tuon 7 mm-08 esille ja pitoa / rekyylin vastaanottokin taas otettava vakavasti.
Kokeilin kasa-tuelta makuulta 300 m:iin muuttelemalla olkapää kosketuksen vaikutusta 5 ls kasan verran ja oli odottamaani pienempi.Tuloksena oli 51 mm pystyhajonta.Sivua oli alle 15 mm.
Pusseissa ei ole liukuteippejä,joten tuo pussien nihkeys SAATTOI auttaa rekyylin "jarrutuksessa",ettei tuon enempää korkoa syntynyt.
Rönsyilen hiukan,mutta Hornadyn 162 gr A-Max luoti yllätti käynnillään reilu viikko sitten.Tosin ammuin sillä 300 m:iin vain 1 x 3 ls kasan (12 mm) ja 1 x 5 ls kasan (21 mm).
Pyörinyt 7 mm.llä pääosin Sierran ja Bergerin kuulissa.
A-Max pääsee nyt kyllä jatkoon ja vahvasti.Katsotaan oliko noissa kasoissa mukana ampujan tekemiä virheitä-:).Siis kasaa pienentävään suuntaan.
Mittailin luodeista ogivesta perään mittoja ja joko Hornady osaa oikeasti tehdä hyviä kuulia tai sitten on sattunut poikkeuksellisen hyvä lot erä.
Pituusheitot pienempiä kuin vastaavan kokoisissa Sierra/Berger luodeissa.
Bipodilta ampuminen tarttee minulta lisää harjoittelua 100 %:n luottamuksen saamiseksi.Kaverini on joskus tuuminut,että 95 %:n luottamus on yhtä kuin 100 %:n epäluottamus.Kun perän alla on raskashiekalla täytetty kasa-ammunta pussi on käynti ok,mutta eipä tuota viitsisi metsässä raahata.
Noissa bipodeissakin olisi vielä kehittämisen varaa.Ammunta on kuitenkin värähtely peliä ja kun toisen bipodin jalan alle osuu metsässä kovaa ja toisen pehmeää,niin flieri on valmis.
Tuo perässä oleva maahan upotettava piikki ottanee rekyyliä melko tasaisesti vastaan ja tukee asetta pystysuunnassa,mutta senkin taakse voi luonnossa osua kovaa/pehmeää.Ja uskaltaa sen avulla jättää perän kainalon alle,ettei saa kiikaria silmäkulmaan.
Harjootellaan!
Timppa
Onko noista AOA tactical bipodeista täällä käytännön kokemuksia?.Myyntipuheet kertovat värähtelyn vaimentumisesta eri kovuisilta alustoilta...
https://aoatactical.com/
Timppa
Lainaus käyttäjältä: Long Range - marraskuu 02, 2019, 08:20
Onko noista AOA tactical bipodeista täällä käytännön kokemuksia?.Myyntipuheet kertovat värähtelyn vaimentumisesta eri kovuisilta alustoilta...
https://aoatactical.com/
Timppa
Ei ole tästä kokemusta. Hiukan ihmetyttää tuo videolla esitetty alustan värähtely. Jos haluaa ammuskella siellä missä tanner tömisee ja aitaa kaatuu, on tietysti jonkinlaisesta eristyksestä/vaimennuksesta hyötyä. Joku yksi tietty vaimennin yleensä vain vaimentaa yhden tietyn taajuusalueen. Koska todellinen alustan tärinä on lähes satunnaista, ja aseiden painotkin vaihtelevat, en ihan heti keksi miten joku voisi tällaiset kaikki suodattaa.
Onkohan mainosvideo tehty niin, että on täryllä ajettu sopivalla taajuudella bipodin vieressä, joka taajuus sitten sattuu osumaan vaimennuksen kanssa yhteen?
Onkos noita MDT:n ckye-podeja jo Suomessa käytössä? Kokemuksia?
Senverran hinnakas,että kiinnostaa saako lisä investoinnilla vastinetta rahalle?
www.youtube.com/watch?v=CvxHZQp8ApI
www.youtube.com/watch?v=nFfudOYTqVQ
https://pautac.fi/tuote/mdt-ckye-pod/
Timppa
Jos ny sitten avaisi suunsa täällä kun näitä erilaisia ampumatukia ihmetelly kanssa viimeaikoina. Mitä mieltä tästä? Että jos tekniikka on kunnossa niin osumat ei muutu oli alla sammalmätäs tai liukas peltipöytä.
https://www.youtube.com/watch?v=sqFH0A7Py1Q&ab_channel=SHLowlight
Lainaus käyttäjältä: sk88 - joulukuu 14, 2019, 14:28
Jos ny sitten avaisi suunsa täällä kun näitä erilaisia ampumatukia ihmetelly kanssa viimeaikoina. Mitä mieltä tästä? Että jos tekniikka on kunnossa niin osumat ei muutu oli alla sammalmätäs tai liukas peltipöytä.
https://www.youtube.com/watch?v=sqFH0A7Py1Q&ab_channel=SHLowlight
Pomppii, vaikka olisi pyhä pietari tähtäämässä. Ilmiö johtuu siitä, että bipodin kohdalla olevan tukipisteen jäykkyys muuttuu. Silloin jokainen värähtelymuoto, johon tuo tukipiste osallistuu, muuttuu myös. Värähtelyjä taas syntyy piippuun pelkästä paineiskusta, eli tältä osin tilanteeseen ei voi millään tähtäystekniikalla tms vaikuttaa. Jos ase on paksu/lyhytpiippuinen, toki vaikutus voi olla niin vähäinen ettei sitä huomaa. Jollain Lite-Tikalla pitäisi kyllä huomata hyvinkin.
Vaihtelun voisi periaatteessa poistaa tekemällä bipodista sellaisen, että tukipisteen jäykkyys on alustasta riippumatta sama.
Suurin heilahdus tulee rekyylin voimasta vasta kun luoti on jättänyt piipun. Sopivalla kelillä 300m radalla olen lukuisia kertoja nähnyt kiikaritähtäimestä lentävän luodin valkoista taulua vasten ennen kun rekyyli heilauttaa asetta. Tämä ei olisi mahdollista jos ase ei pysyisi luodin piippuvaiheen aikana paikallaan, piippuvaiheen jälkeisellä värähtelyllä tai rekyylillä ei ole mekaanista merkitystä koska luoti on jo matkalla kohteeseen. Varsinainen rekyyli taas vaikuttaa psyykkeeseen ja voi huonontaa suoritusta laukaisun aikana mutta se onkin sitten oma aiheensa.
Nämä havainnot 223Rem, 308, 300LM ja 338LM:llä.
Lainaus käyttäjältä: sk88 - joulukuu 14, 2019, 14:28
Jos ny sitten avaisi suunsa täällä kun näitä erilaisia ampumatukia ihmetelly kanssa viimeaikoina. Mitä mieltä tästä? Että jos tekniikka on kunnossa niin osumat ei muutu oli alla sammalmätäs tai liukas peltipöytä.
https://www.youtube.com/watch?v=sqFH0A7Py1Q&ab_channel=SHLowlight
Täällä kerettiinkin jo mainitsemaan shlowlight, kannattaa hänen opetusvideoita katsella. Ne muuttuvat osumat johtuvat muuttuneesta ja epätasalaatuisesta asennosta. Esimerkkinä video, jossa ensin ammutaan makuultaan kasa ja siirrytään penkille ja ammutaan rennosti selkä suorana olkapäät ja lantio samassa pystylinjassa, jolloin kasa on eri paikassa kuin makuultaan. Sen jälkeen ammutaan penkiltä niin, että nojataan hieman aseeseen ja olkapäät menevät lantiolinjan edelle ja kasa onkin samassa paikassa kuin makuultaan.
Videon opetuksena on, ettei alustalla ole niinkään väliä vaan sillä, että jos lataat bipodin nojaamalla, sen nojaamisen määrä pitää olla yhtä suuri eri asennoissa ja joka kerta sama. "The key to accuracy is consistency"
Ei se pelkkä nojaaminenkaan riitä, kun sitä massaa pitää olla perän takana samalla tavalla.
Nojaamisella ei saa samaa vaikutusta kuin inertialla.
Myös perän tukipiste olkapäähän voi siirtyä ylös/alas kun asentoa muutetaan.
Bipod hopin yleisin aiheuttaja on huono rekyylilinja, jota voidaan preloadilla paikata.
Latvalintu kausi ohi ja nyt olen viritykseeni erittäin tyytyväinen.Niin radalla maapohjalta kuin metsällä.
Kun tuo perässä oleva 60 mm pitkä maahan upotettava terästanko ottaa rekyylin vastaan,ei aseen perä tartte olla olkapäässä juuri ollenkaan ja voin pitää bipodin kiinteästi matalimmassa asennossa (kun perän saa tosi alas) ja vaikka bibodini on "väärin päin" ja rekyyli joustoa ei bipodissa ole niin kun tuo tanko ottaa rekyylin vastaan,niin rasitusta ei bipodin kiinnikkeeseen tule juurikaan.
Bipodin jouset vetävät jalat vasteisiin ja bipodin "lataamisesta" ei tartte huolehtia.
Tietenkään tuon tangon kanssa ei voi ampua betonilta/kiven päältä,mutta eipä tuohon ollut metsässä tarvettakaan.
Mikään kaunistushan tuo tanko aseen perässä ei tietty ole,mutta siitä on mm. hyvä vetää ase pois kantorepusta.
Eli kierreholkki upotettuna perään ja tanko kierrettynä holkkiin,niin saa tangon poiskin kun tarttee peräpussilta tms. ampua.
Mutta niinpähän eräs Jenkki kilpa-ampuja joskus lausui: "Varo miestä,jolla on ruma ase,kaikki aika/energia on käytetty aseen ja patruunan käyntiin,ei ulkonäköön".
Timppa
Kaivelen jo hautautuneita aiheita, mutta... mitä etua olisi siitä, että bipodi olisi piippulinjan suuntaisesti vapaasti liukuva/liikkuva, vai eikö mitään?
Linkissä liukuva bipodin kiinnitys. Käytännön tasolla varmaan voi olla heikosti hyödynnettävä, mutta osoittaa periaatteen.
https://www.youtube.com/watch?v=A34f1Heb5pY (https://www.youtube.com/watch?v=A34f1Heb5pY)
ps. samalla kanavalla muutakin mielenkiintoista materiaalia, kuten .22lr 1000yardia. Spotter, shot calls etc.
Nostelen vanhaa aihetta, kun asiani sopii lankaan hyvin.
Olen nyt muutamia erilaisia aseen tukia testaillut metsästysmallisen tukin kanssa. Hiekkapussit edessä ja takana totesin itselleni huonoimmaksi vaihtoehdoksi. Luulen, että ongelma on metsästystukin muodossa; sekä etutukki että takatukki ovat eteen ja ylöspäin kaltevia, jolloin ase ehkä hukkaa käytännössä kaiken tuen sekä edestä että takaa rekyylissä. Rekyylikäytöstä tuntui olevan mahdoton vakioida. Etutukki on myös pyöreä poikkileikkaukseltaan, joten tuki on aina sivusuunnassa / pyörähdyssuunnassa huteran tuntuinen.
Bipodeita olen kokeillut paria erilaista ja selvästi parhaat tulokset saan perinteisellä Harrisilla ja protektor jäniksenkorvamallin takapussilla, jonka päällä on 3M heijastinkangasta tuomassa liukkautta. Tähtäys aluksi vähän ylös, josta olkapäällä työntäen ristikko kohdalleen. Bipodi liukuu alustalla minkä liukuu, jalkojen pyöriminen auttaa tässä. Näin olkapään paine vakioituu suht hyvin. Tukikäsi lepää rennosti kiikarin päällä ja asekäsi keskittyy puhtaaseen liipaisuun.
Tier One Evolutionilla sain joskus yhtä hyviä tuloksia, yleensä huonompia. Toistettavuus vaikeaa, ehkä opettelukysymys. Koska rakenteessa on enemmän klappia kuin Harrisissa, jalat eivät halua liukua nätisti pöydällä, vaan saattavat hyppiä eteenpäin tai varsinkin jäädä vänkäämään sivulle, kun toinen jalka onkin edempänä kuin toinen. En tykännyt.
Tänään kokeilin Tier One FTR -bipodia ja tulokset eivät olleet mahtavia. Jotenkin olkapään paineen vakioinnissa oli samoja haasteita kuin Evolutionin kanssa, vaikka klappia bipodissa ei juuri ole. Ehkä alustan kitka oli jotenkin hankala. Pitänee kokeilla vielä laittaa vaikka räsymatto bipodin alle. Tuntuu myös, että tuollainen kova alumiini kovalla pöydällä ei ole välttämättä hyvä, bipodi tahtoi koostaan huolimatta olla aika epävakaa rekyylissä. Räsymatto voi auttaa siinäkin, vaimentaa hieman värähtelyjä bipodin ja pöydän välissä.
Taitaa olla niin, että kun on opetellut ampumaan Harrisilla, vaihtaminen toiseen bipodiin vaatii opettelua.
Kaiken kaikkiaan olen ollut huomaavinani, että bipodin ja takapussin ja kaiketi myös olkapäätuen vaikutus on paljon suurempi kuin esimerkiksi sen, miten tiukasti aseesta pitää kiinni. Olkapäätukea on vähän vaikea arvioida, kun perä ei koskaan ole millilleen samassa kohdassa ja paine ei koskaan ole grammalleen sama..
Monta mielenkiintoista ajatusta on ollut, mutta ei vaan aikaa koskaan niiden testaamiseen. Veikkaisin, että suurin ongelma noissa metsästystukkisissa aseissa hiekkapussien päältä ammuttaessa on tuo rihlojen aiheuttama kiertyminen. Luoti kun pyörii piipussa, niin se pyrkii pyörittämään piippua itsensä ympäri. Ase nojaa ehkä 5 cm piipun keskilinjan alapuolelta etupussiin ja vielä kauempaa tuosta linjasta takapussiin. Silloin tuo kierto aiheuttaa aseen kallistumista ja vieläpä jossain määrin myös liukumista pussin päällä. Alkaa olla jo useampi epämääräinen ilmiö. Siihen kun vielä lisää sen, että metsästystukki on peräpäästä mutkalla, niin peruuttaminen tapahtuu aina jonkin verran vinoon. Periaatteessa korkea tukeva bipodi estää tuota pyörähtämistä tehokkaimmin. Se mikä olisi kiva joskus kokeilla, on se että tekisi aseen, jossa raudat on johteiden varassa tukkiin. Liike matkaa noissa johteissa ei tarvitsisi olla kun esim. 10 mm. Tuolloin luoti on aina jo lähtenyt piipusta. Sen jälkeen jouset/kumityynyt, jotka siirtävät rekyylin tukkiin ja olkapäähän. Tuon jälkeen aseen voi vetää vaikka hihnoilla kiinni kiven murikkaan. Ei vaikuta tarkkuuteen, joskin aseen käyttöikään ehkä. Joskus suunnittelin, että pitäisi tehdä puolen metrin pituinen sivu kahva aseen vasemmalle puolelle, jolla pystyisi estämään tuota pyörähtämistä. Nivelöitynä siten, ettei estä aseen perääntymistä, ainoastaan pyörähtämistä. Hyvin leveä bipodi suksilla toimii tietysti vastaavasti. Tuollaisia jossain kova rekyylisissä aseissa onkin näkynyt. Tässä yksi aika uskottavan näköinen bipodi, tosin hintaa ei viitsi edes etsiä.
https://www.youtube.com/watch?v=RYkFXkXmO6I
Suurnopeuskuvissa näkyy että piippu perääntyy joitain millejä, ennen kuin kuula tulee taivasalle. Sekö ei pompauta piippua takaviistoon painetun bipodin välityksellä? Voihan se olla niin nopea juttu, ettei tukin taipumisien ja muiden välysten johdosta ehdi tuossa ajassa piipulle asti?
Tommonen ajatelma takaraivossa, olen opetellut ampumaan Versa-Podin tassut etuviistoon kallistettuna (enempiä painamatta), mutta syvällisempi testaus ja tutkinta on tekemättä. Harriksissahan jalat on etukenossa joka tapauksessa.
Kiintoisa aihe.
Mielessä on ollut, että pitäisi tehdä vaikka alumiinitangosta jonkinnäköinen bag rider. Työstövälineitä vain puuttuu. Jos tekisi karkeasti tukin muotoisen uran tankoon sopivaan kulmaan ja petaisi sen käymään tukkiin. Kiinnitys takimmaisen hihnalenkin koloon ruuvilla.
Lainaus käyttäjältä: Jarmando - lokakuu 15, 2022, 13:11
Suurnopeuskuvissa näkyy että piippu perääntyy joitain millejä, ennen kuin kuula tulee taivasalle.
En ole sattunut näkemään yhtään sellaista suurnopeuskamera videota, jossa olisi laitettu piippuun kiinni vaikka millimetripaperin pala. Tuohon kun kohdistaisi ristilaserin, niin näkisi ainakin jollain tarkkuudella, kuinka paljon ja mihin suuntaan piippu liikkuu ennen kun luoti tulee ulos. Ainakin oman käsitykseni mukaan jos 10 g luodin ampuu 600 mm pituisesta piipusta 5000 g painavalla aseella, niin ase perääntyy n. 1,4 mm ennen kun luoti tulee ulos piipusta.
Nostetaan vähän vanhaa ketjua. Tähän asti kun pahville koittanut parasta tarkkuuttaan ulosmitata kivääristä/latauksesta/miehestä olen ampunut hiekkapussien päältä. Nyt aloin opettelemaan bipodilta ampumaan, ja olis vähän kysyttävää:
Ampumaasento maaten 100m radalla. Takatukin alla hiekkapussi, jota vasemmalla kädellä tuon ja ohjailen jotta ristikki olis kohdillaan. Oikea käsi liipasimella. Aseen etuosa siis lepäilee bipodien varassa (utg recon 360) joka betonilattialla, räsymatto välissä. Kaliperi 223 eli mieto on rekyyli. Kuitenkin laukauksesta piippu hyppää ihan selvästi irti maasta. Kasat on huonoja, n.30mm, vaikka laukasu on hyvä ja ristikko pysyy keskellä täplää vakaasti. Kokeilen pari sarjaa niin että otan vasurilla etutukista kiinni rauhoittamaan tärähtelyä. Kolme 5lk sarjaa ja niissä kasat 10-12mm, vaikka nyt tähtäys on holtittomampaa kun vasuri ei ole takatukkia tukemassa. Mikä tuossa kusee kun videoita katellut bipodiampujista ja niillä näyttäs kaikilla olevan vasuri takatukilla ja ase röhnöttää vallan bipodien varassa. 223 8" nousulla, 600mm piippu eikä änkkäriä/jarrua käytössä
Voisko olla että rekyyli suuntautuu liikaa alaviistoon eli pitäs saada perää ylemmäs?
Jos kiväärin perä ui kainalossa, eikä ole kontaktia olkapäähän, tai kontakti olkapäähän on vajaa, niin ase hyppää.
Vedä ase olkaa vasten, ja käytä hyvää takapussia.
Poikani ampui 5-vuotta sitten, ollessaan 12-vuotias .338 Norma Magnum Haenel RS 9 kiväärillä, eikä ase pomppinut kun opit oli opetettu rekyylinhallinnasta ja aseen tuennasta jo vuosia aikaiemmin.
Suora vartalolinja aseen takana, myös todella tärkeä, ei en aseen takana voi olla kuin wiener nakki solmussa, kroppalinja piippulinjan kanssa sama.
Ja ÄLÄ ikinä vie sitä tukikättä sinne etutukille, sen käden paikka on siellä peräpussin tukena ja sillä kädellä muokkaat sitä täyhtäyslinjaa.
JA laita bipod sellaiselle korkeudelle mistä ase on hyvä ja tukeva ampua, ei se matalin ole paras välttämättä.
Pari hyvää videota tuohon liittyen.
(https://www.youtube.com/watch?v=LUsq3OfkBu0)
JA VIELÄ TÄMÄ.
Se liipaisinsormi, vieläkin varsinkin Suomessa näkee, että kun ase laukeaa, niin mikä vitun vimma on se liipaisin sormi heittää pois liipaisimelta?
Se etusormi kun heitetään pois liipaisimelta, menetetään aseen jälkipito ja vakaus.
Pidä se sormi puristettuna kun ase laukeaa, ja voit huomata ja oppi jotain tärkeää.
Itsekkin olin samanalainen sormen nakkaaja, mutta kun tuosta pääsin, eroon, on tarkkuus ja ammunta parantunut.
Näitä Frankin videoita Sniper's Hide olen katsonut ja ehjä eniten ikinä oppinut näistä, on ollut kyllä erittäin paljon ja erittäin hyvää materiaalia.
Kiitos linkeistä ja vastauksista. Aletaan fiilaamaan asentoa. Bipodin nostaminen tosiaan voisi olla se vastaus ongelmaan jotta takatukin saa olkaavasten paremmin
Lainaus käyttäjältä: Valkoselkätikka - tammikuu 31, 2026, 08:54Nostetaan vähän vanhaa ketjua. Tähän asti kun pahville koittanut parasta tarkkuuttaan ulosmitata kivääristä/latauksesta/miehestä olen ampunut hiekkapussien päältä. Nyt aloin opettelemaan bipodilta ampumaan, ja olis vähän kysyttävää:
Ampumaasento maaten 100m radalla. Takatukin alla hiekkapussi, jota vasemmalla kädellä tuon ja ohjailen jotta ristikki olis kohdillaan. Oikea käsi liipasimella. Aseen etuosa siis lepäilee bipodien varassa (utg recon 360) joka betonilattialla, räsymatto välissä. Kaliperi 223 eli mieto on rekyyli. Kuitenkin laukauksesta piippu hyppää ihan selvästi irti maasta. Kasat on huonoja, n.30mm, vaikka laukasu on hyvä ja ristikko pysyy keskellä täplää vakaasti. Kokeilen pari sarjaa niin että otan vasurilla etutukista kiinni rauhoittamaan tärähtelyä. Kolme 5lk sarjaa ja niissä kasat 10-12mm, vaikka nyt tähtäys on holtittomampaa kun vasuri ei ole takatukkia tukemassa. Mikä tuossa kusee kun videoita katellut bipodiampujista ja niillä näyttäs kaikilla olevan vasuri takatukilla ja ase röhnöttää vallan bipodien varassa. 223 8" nousulla, 600mm piippu eikä änkkäriä/jarrua käytössä
Minulla on vastaavia ongelmia, en saa ammuttua kevyellä lintukiväärillä kasoja bipodilta pitämättä etutukista kiinni. Ase painaa kiikarin ja bipodin kanssa n. 4kg (6,5 Creedmoor) joten piippu hyppää ylös asennosta ja pidosta riippumatta. Osasyyllinen voi olla itse tehty tukki ja ampuja, mutta uskon että ase on liian kevyt suhteessa kaliiperin rekyyliin. Ajattelin vaihtaa kevyen titaanivaimentimen takaisin painavampaan ja isompaan vaimentimeen sekä hiilikuituisen bipodin johonkin jämerämpään, mutta kiinnostaisi myös kokeilla suujarrullista vaimenninta.
Nuilla videoilla oli kyllä vinkkejä mitkä pitää ottaa käyttöön kun seuraavan kerran käy ampumassa.
Muutamaa bipodia olen kokeillut ja aseet pääsääntöisesti pitkäpiippuisia ja etupainoisia. Etupainoisuus on bipodillla ammuttaessa etu ja esim. kevyt kivääri käyttäytyy bipodin kanssa ns. vaikeasti. Eli asento voi muuttua joka laukauksella ja ammunta on väkinäistä.
Perän muokattavuus ja sopivuus ampujalle on ensisijainen juttu ja itse suosin hiukan ylipitkää vetopituutta. Lisäksi pyrin käyttämään äänenvaimenninta ja se parantaa tulosta bipodituelta ammuttaessa.
Muutama mittatilausperä on tullut hommatuksi, ihan näihin pitkän matkan harrastuksiin ja tukkisepän ymmärrys ja ammattitaito on ollut erittäin hieno juttu. Tukkisepän tärkein kysymys on "Mitä ammut ja kuinka paljon?". Säädettävä poskipakkka ja perälevy, sekä sopivalla korkeudella oleva tähtäinlinja tekee ammunnasta rentoa. Säätämistä auttaa kaveri joka ottaa valokuvan ampuma-asennosta. Ampuma-asento pitää olla jännitteetön, eli ns. hartiat vapaana. Aseen takana jaksaa olla ja ennenkaikkea hengittäminen on rentoa ja luonnollista, hartiat eivät väsy jne.
Opetin yhden nuoren ampumaan kivääreilläni. Olen korostanut jälkipidon merkitystä ja on sen oppinut. Miedoin kaliiperi 22 LR, sitten 223 Rem vaimentimella, 6,5x55 vaimentimella ja 338 LM suujarrun kanssa. Bipodit harrista, paitsi ruotsalaisessa UTG ja lämärissä UTG Big bore. Perät kaikissa samanlaiset, itselleni mitoitetut ja säädetyt ja tulos juniorilla hyvää ja tasaista. 300m sujuu osunnan ollessa siinä 5-6cm kasoja. Ja ampui 1000m radalla 170mm kokoisen viiden laukauksen kasan lämärillä.
Mutta kovin väittää että noista 6,5x55 äänenvaimentimen kanssa on vaikein koska rekyylituntuma kovin. Ei mene omaan järkee sitten mitenkään ja väittää sinnikkäästi että 338LM ei rekylöi niin paljoa ja esim. tähtäinkuva kuulemma rikkoontuu swedulla ammuttaessa.
Tähtäinkorkeuskin olisi hyvä olla sellainen, jossa voi tähtäillä kiikarin läpi ilman että poskesta kohdistuu tukkiin voimia alas tai sivusuuntiin. Mahdotonta saada rekyyliä suuntautumaan suoraan taakse jos pää painaa tukkia alas ja sivulle. Itselleni toimii parhaiten hieman korkeampi bipod asetus myös. Tukissa perän tukipiste tulisi olla myös mahdollisimman lähellä piippulinjaa.
Katsokaapa tämä, hyvää pohdintaa.