Moro!
Olisiko jollakin reseptejä hyväkäyntisistä latauksista 300 win mag.
Mikä on maksimi pituus hylsylle ennen kuin sitä pitää alkaa sorvaileen.
Entä mikä on maksimi pituus patruunalle tai miten sen saa parhaiten selvitettyä?
Jos tulee mieleen joitain muita kullanarvoisia tietoja niin otan avosylin vastaan KIITOS!
Ei kokemusta itsellä kaliiperista, mutta ta-käyttöön 10 g scenar ladattuna mahdollisimman laakalentorataiseksi eli nopeaksi antaa anteeksi etäisyydenarviointivirhettä ja sietää tuulta. Kaliiperissa on potkua sen verran että hyvät raskaatkin (12 g luokkaa) luodit saa lähetettyä matkaan sellaisella nopeudella että niillä perinteiseen tapaan ladattaessa pärjää myös. Eli oletettavaa on että useallakin eri luodilla saat hyvän käynnin ja suoran lentoradan. Kaliiperin idea on ladata suht kuumaksi pitkänmatkan ammuntaan ja silloin ei haeta kasa-ammunta tarkkuutta vaan sellaiset 5 cm läjät/5 ls/300m ovat tarpeeksi hyviä. Ja siihen pitäisi päästä kun vaan lataa patruunat kunnolla tai käyttää hyviä kaupan patruunoita
Hylsyt ovat silloin liian pitkiä kun eivät enää mahdu patruunapesään, mutta turvallista on aloittaa lyhentäminen kun tullaan CIP-mittoihin jos ei ole mittatietoa omasta patruunapesästä. Kaulasupistamalla ja aivan kauheita latauksia välttämällä hylsyjä ei tarvitse lyhentää ihan joka kerta, ja kun tarvitsee, itse otan sen verran pois pituudesta että ihan heti ei tarvitse uudestaaan sorvata, sellaiset 0, 3 mm pois CIP-maksimipituudesta on riittänyt siihen että seuraava sorvaus odottaa vasta noin 3 -4 latauskerran jälkeen.
patruunat niin pitkiksi kuin lippaaseen mahtuu, eli esim.noin 0,3 milliä lyhyemmiksi kujin lippaan sisämitta, niin syöttö toimii (ta-kiväärit lippaallisia..). ta-käytössä, ja muutenkin maastossa tapahtuvassa ammunnassa ei kannata ladata kiinni rihloihin. Kunnolla tehty ase on tarkka vaikka luoti olisikin irti rihloista. Tärkeintä on ta-hommissa välttää kevyttä rihlakosketustakin, koska huolimattomasti tai huonoilla työvbälineillä tehdyillä patruunoilla voi syntyä tilanteita joissa jotkut liuodit ovat kiinni rihloissa ja jotkut eivät, ja tämä lisää painevaihteluita ja sitä myötä heikentää tarkkuutta. Koska patruuna pitää saada pois ampumattakin, ei tiukkaa kosketusta kannata käyttää ta-aseissa, eikä yleensäkään liian tiukkoja kasa-ammunta tyylisiä sovituksia. Kaiken pitää pelata vaikka mukana olisikin hiukan isänmaata rohisemassa. usein lipas rajoittaa lataamista edes kevyeen rihlakosketukseen, eli luoti jää kunnolla irti rihloista, mikä on mielestäni se ainut ja oikea tapa ladata ta-patruunoita. Tarvittavaa osumatarkkuutta ei haittaa vaikka luodit jää millejäkin irti rihloista, itselläni vajaa 5 mm:n vapaalento ja ase käy helposti alle tuota 5 cm kasaa/5ls/300m. Rihlakosketuspituus löytyy esim. siten että avarrat jonkun hylsyn suun sellaiseski että luoti liikkuu pienellä työntämisellä kaulalla, sitten voit noeta luodin ja ladata 'kylmän patruunan' pitkäksi. Sitten vaan patruunaa pesään varovasti, ja sitten ulos, ja mittaamaan kuinka lyhyeksi patruuna työntyikään. Jos luoti jää rihloihin, on kaulan tiukkuutta vähennettävä ennen seuraavaa yritystä. Pari lisämittausta ja tiedät luodille kosketuspituuden. Lisävinkki: mikäli mahdollista, hanki latausholkit ensin, supista joku tarpeeksi turvonnut hylsy ja lataa mallipatruuna haluamaasi pituuteen. Sitten marssit asesepälle mallipatruunan ja holkkien kanssa ja pyydät häntä kalvamaan tulevan aseesi tulevan piipun juuri sopivaksi käyttämillesi komponenteille, luonnollisesti kerrot myös rajat joissa patruunan pituus voi vaihdella (lippaan mitat ja luoti tarvitsee riittävän otepinnan ta-patruunassa, mielellään jotain vähintään 3-4 mm otepintaa pituussuunnassa että luodit pysyisi kiinni oikean pituisina ja suorassa ryynätessä ja rekyylin rytkeessä).
Lainaus käyttäjältä: espo
Espolla paljon hyviä pointteja. Mutta latauspituudesta ja rihlakosketuksesta olen vähän eri mieltä, varsinkin kun katselen asiaa TA-harrastamisen vinkkelistä, en sotaväen.
Sotaväen TA-kalustolla varmaankin on hyvä pitää luodit reilusti irti rihloista toimintavarmuuden ja mahdollisesti vaihtelevan kaluston ja patruunapesien mukaan. Mutta ressuTAhommissa oman kokemuksen mukaan useammasta kivääristä, lataan patruunat lähes poikkeuksetta kevyeen rihlakosketukseen jos se on mahdollista luodin otepinnan yms rajoitteiden puitteissa. Koskaan ei ole kuula jäänyt piippuun patruunaa poistaessa eikä ole toimintahäiriöitä ollut (tosin ryynään vähemmän.) Lataushäiriöt liittyvät yleensä kaulasupistettuihin ja /tai tiukkoihin pesiin, jolloin murunenkin "isänmaata" voi tehdä tepposia...
Kevyt rihlakosketus havaintojeni mukaan tasaa jonkin verran lähtönpeushajontaa ja Scenar & LockBase luodeilla aseen käynti löytyy helposti läheltä/kiinni rihloissa. Tosin on aseita/luoteja joilla paremman käynnin saa kun luoti on selvästi irti rihloista.
Lisäksi on olemassa TA-aseita jotka eivät vain käy millään ilveellä ilman että luoti on lähellä rihloja tai kevyesti rihloissa kiinni. Ensimmäinen kiväärini ei käynyt kirveelläkään hyvin, mutta saadessani Handelta neuvon ladata lähelle rihloja alkoi peli nakuttamaan reilusti alle MOA:n kasaa.
MSa
P.s. Luotien pituudet ja kärjen muoto voivat vaihdella. Tämän vuoksi on hyvä mitata luodin pituus, jolla kevyt rihla on saavutettu ja merkata ylös yhdessä latauspituuden kanssa. Näin ensi kerralla voi hakea ensin oikean mittaisen luodin ja ladata ensimmäinen patruuna tällä luodinasetusholkki trimmaten oikeaan latauspituuteen.