Eli otsikkoon liittyen, on tullut jonkun aikaa mietittyä että miten PV suhtautuu siihen jos liikekannallepanossa joku esim. TA:ksi sijoitettu ilmoittaa että hänellä on mukanaan tai on saatavilla oma TA-kivääri
(338. LM, 7,62x53R). Ja miten on laita muiden varusteiden(maastopuvut, Tst-liivit, yms.).
Mielestäni TA jolla on oma henkilökohtainen ase mukanaan jossa hyvä optiikka, jolla hän on harjoitelllut ja jonka tuntee perinpohjin ja joka vielä käyttää PV:n käyttämää patruunaa on paljon tehokkaampi kuin perus TA jolle lyödään käteen TAK85 S&B optiikalla.
Rohkeasti vain mielipiteitä ja faktoja peliin.
Jos kyseessä on SA-kaluston kanssa yhteensopiva ase, saatetaan se lunastaa liikekannallepanossa PV:lle. Jos yhteensopivan ta-aseen (esim. TRG-42 .338 LM) tuo ta-sijoitettu on mahdollista (mutta ei varmaa), että hän saa ko. aseen itse SA-käyttöön. Jos ase on vain "saatavilla" mutta ei mukana, sitä tuskin pääsee enää kotoa/kaverilta hakemaan. Joukko saa ne varusteet, jotka liikekannellepanossa ovat käytettävissä; SA-tilanteessa perustetaan joukkoja käsketyssä ajassa, ei optimoida yksittäisen taistelijan varustusta aikarajoitteista välittämättä.
Ossi
Toisin sanoen jos pilliin puhalletaan ja postia tulee niin kannattaa ottaa oma pyssy perustamiskeskukseen mukaan ja röllipuku niskaan.
tupla :shock:
Lainaus käyttäjältä: A.I.
Liikekannallepanohommissa omat ja perustamispaikan johtajat päättävät todella paljon. Jonkun johtajan mielestä omien varusteiden mukana tuominen on taivaan lahja ja kyvykkään sotilaan tuntomerkki vaan toisen johtajan mielestä omia varusteita ei missään nimessä saa käyttää. Rangaistuksen uhalla.
Joitakin joukkoja perustetaan sen verran varhaisessa vaiheessa, että näiden joukkojen varustus on huomattavan tarkkaa – yhteiskuntahan on vielä "normaalissa" tilassa. Kukaan ammattiupseeri ei halua vastuuta siitä, että alaisilla on aseita joita nämä eivät välttämättä osaa käyttää ja jotka aiheuttavat mahdollisesti vaaratilanteita. Esim. ressurambo, omat kiväärit ja pistoolit sekä siviilien joukossa liikkuminen voivat olla todella pelottava yhdistelmä joidenkin upseerien mielestä. Ja monet alkuvaiheen joukothan ovat todella siellä missä siviileitäkin on. Oikeusturvakysymys.
SRA-kortti tms. voi olla sellainen, jonka kanssa esim. omaa pistoolia voi olla helpompi kantaa esimiehen luvan kanssa. Esimiehellä on tehtävää sen verran paljon, että radoille ei ehdi muutaman tyypin kanssa lähteä tekemään mitään turvallisen aseenkäsittelyn ja oman aseen käytön hallinnan näyttökokeita. Jää aseen tuojan vastuulle osoittaa, että osaa käyttää sitä.
Varsinaisen sotatoiminnan alettua rajoitukset joko tiukkenevat tai loiventuvat. Esim. omien pistoolien suhteen varmasti loiventuvat. Jos ylilyöntejä tai vaaratilanteita on sattunut niin varmasti tiukkenevat.
Puolustusvoimilla ei sitten oikeasti ole alkuvaiheessa kaikkea sitä tavaraa, mitä joukoille pitäisi jakaa. Esim. omia rynkyn lippaita kannattaa hamstrata muutama ylimääräinen, jos niitä tulee halvalla eteen ja kokee varustautumisen tärkeäksi. Kevyet vaatteiden alla pidettävät suojaliivit ovat todella kova juttu. Liikkuvan sortin tarkka-ammuntatouhuakin on paha tehdä paksut suojaliivit päällä. Eikä niitä suojaliivejä muutenkaan kaikille jaeta. Hyvät kengät, hanskat/rukkaset ja toimivat alusasut ovat myös tarpeellisia kenelle tahansa perustamispaikalle tulevalle.
Omia vuodenajan mukaisia vaatteita kehotetaan ottamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin varautua omien vaatteiden pesemiseen nyrkkipyykkinä. Jos tämä ei kiireestä, olosuhteista tms. syistä johtuen onnistu niin omat vaatteet laitetaan pesuun muun joukon kamojen kanssa ja pesusta tulee takaisin sitten mitä tahansa. Siksi varusteet lunastetaan perustamisvaiheessa. Kannattaa siis varautua siihen, että itse räätälöityjen varusteiden yhteensopivuus on taattua myös intin vaatteet päällä.
Monelle joukolle ei alkuvaiheessa riitä täyttä varustusta, joten väki näyttää todella sekalaiselta. Sellaisessa porukassa jossa varusteet jaetaan täysimääräisenä onkin jo vaarallista hiippailla poikkeavassa varustuksessa. Sota on sen verran jännää, että joka tilanteessa ujo vartiomies ei edes yritä kysyä tunnuksia tms. vaan lataa vieraan näköiseen kaveriin lippaan tyhjäksi. Esim. omat kantolaitteet tai tst-liivit ovat aika helposti vieraan näköisiä.
Jotkut siviilimaastopuvut ovat päällisin puolin samanlaisia kuin jakotavara, mutta esim. tulipalotilanteessa palavat päälle. Hyvä johtaja pitää huolen siitä, että oman joukon toimintakyky ei vaarannu siviilikamojen taistelukentälle soveltumattomien ominaisuuksien takia. Jokainen sotilas on vastuussa kavereistaan eli huono varustus aiheuttaa aina harmia kavereille. Ei vain itselle.
Hyvät tarkkuuskiväärit ovat liikekannallepanossa kiven alla. Jos mukana tuotu ase soveltuu tarkoitukseensa niin sen todennäköisesti saa ottaa käyttöön, mikäli se vaan soveltuu kantajansa tehtävänkuvaan.
Sellaisella henkilöllä jolle mukana tuotu ase ei tehtäväkohtaisen varustukseen kuulu on aika ihan se ja sama mitä kaliiperia kyseinen ase käyttää. Huoltoa ei välttämättä anneta muutenkaan. Patruunat ovat varattu niille joille ne listojen mukaan kuuluvat. Taas jotkut johtajat eivät halua miestensä mukaan mitään sellaista joka ampuu eri kaliiperia kuin jakokalusto.
Jos kaikille riittää toimivia aseita ja joukko liikkuu kulkuneuvoilla (tai on paikoillaan) joissa on jostain syystä ylimääräistä tilaa niin muitakin aseita voi olla mahdollista ottaa mukaan. Henkilön tehtävän mukaisen varsinaisen aseen patruunahuollon ongelmat ovat aina porukan tulivoimasta pois, joten kaliiperin on hyvä olla sellainen jolle löytyy täydennystä. Sellaista jota tulee porukalle vakiona. Esim. jos komppanialle ei listoihin kuulu mitään välinettä joka ampuu samaa kaliiperia niin täydennys on hankalaa. Ja vaikka samaa kaliiperia kuuluisikin listoihin niin kuten sanottu sitä on varattu vain listojen mukaan sitä ampuville aseille. Muille sitä saadaan vain, jos tvälläri on kyvykäs ja motivoitunut. Eli rynkkymiehelle ei välttämättä olla hanakasti hankkimassa ta-kiväärin patruunoita vaikka ta-ase söisi Puolustusvoimien listoihin kuuluvaa patruunaa. Tvällärillä on muitakin huolia.
Perustamispaikan ja oman joukon johtajilla on siis aika vapaat kädet antaa varustusta koskevia käskyjä.
Maltti on valttia tavarahankinnoissakin, mutta tervettä skeptisyyttä kannattaa aina löytyä Puolustusvoimien varustelukykyä kohtaan.
Eletään ns. "Harmaata Vaihetta" siviililainsäädännön alla. Tällöin on melko varmaa on, että yksikään komentaja-tason upseeri ei halua ottaa harmaassa vaiheessa vastuuta siitä, että on "antanut luvan" TAK85miehelle vaihtaa omaan TRG-torrakkoon. Kun ko. kaveri sitten harmaan vaiheen harjoituksessa ampuu kimmokkeen, joka tapaa naapurin mummon, niin soppa on valmis. Lööpit huutaa keltaisena "villiintynyt tarkka-ampuja - tappoi mummon järeällä kiväärillä." Kenut on korvat punaisena Tavjan frendien hiostaessa niitä, joten PE:stä tulee noottia linjat mutkalla komentoketjua alas kunnes muutama upseerin pää on vadilla. En antaisi lupaa itse.
Jos tilanne kiristyy, saattaa hyvinkin olla, että TRG:n omistajat saavat "lunastuskäskyn" ja kiikuttaa torrakkonsa jonnekin käskettyyn paikkaan. Vieläkään ei ole varmaa että saako itse ko. kivääriä saatika onko itse vieläkään käsketty "ylimääräisiin harjoituksiin" vaikka olisi SA-sijoitettu.
Jos sitten tulee todella "liikekannallepano" ja alkaa KV-kovapanosammunnat toden teolla, niin sitten LSan perustelut patruunahuollosta yms. on perusteltuja, mutta uskoisin, että puolet komppanioiden päälliköistä antaa luvan tarkka-ampujan vaihtaa "vaihtaa asetta"... Ei muuta kuin nassakka ruutia ja vasaralataussarja reppuun ja sinne jonnekin.
Ja finally, kun ollaan siellä jossakin sen TAK-85:n kanssa, niin mikäs estää kotoa pyytämään kenttäpostittamaan pitkän paketin rintamalle. Siellä jossakin-vaiheessa tuskin ketään enää kiinnostaa millä kalustolla TA toimii. Luonnollistahan on ottaa kaatuneelta viholliseltakin mahdollisesti parempaa kalustoa omaan käyttöön.
Mene ja tiedä sitten. Itse laittaisin torrakon rasvoihin vintille, odottamaan sitä päivää, jolloin ollaan mahdollisessa miehitysvaiheessa ja vois alkaa oikeesti tekeen hallaa vainolaiselle ko. vehkeellä...
MSa
Terve. Omasta mielestäni sodasta ja liikekannallepanosta puhuttaessa vain yksi asia on varmaa. Kukaan meistä ei ole sotaa kokenut( ainakaan Suomessa). Tietoa siitä miten homma todellisuudessa menee ei ole kenelläkään. Suunnitelmat ja ohjeet ovat usein sodan kaaoksessa vain paperia. Ei ole varmaa kyettäisiinkö liikekannallepanoa edes toteuttamaan. Jos katsotaan viime sotiin, niin rintamalla oli paljon Sa- kaluston kanssa jokseenkin yhteensopivaa henkilökohtaista aseistusta ja vaatetusta ja osin sopimatontakin.
Perustamisesta Suomessa on paljonkin kokemusta. Sitähän harjoitellaan koko ajan. Tositilanteen mukanaan tuomat perustamisen lisähaasteet eivät ole niin suuria, ettei niistä selvittäisi.
Siinä mielessä toiminta on kehittynyt, että mahdolliseen seuraavaan sotaan ei tarvita samassa mittakaavassa aseita yksityisten taholta. Suurin osa Talvisodan alun tehokkaimmista aseista oli Suojeluskunnan kautta hankittuja. Esim. valtaosa
Suomessa on muuten maailman kolmanneksi eniten aseita per asukas. Ei siinä kummempaa liikekannallepanoa ja varustusta tarvita, kun täällä on aseissa koko porukka vauvasta vaariin. Ei mikään ihme, että lupaviranomaiset haluavat rauhoitella yksityisten aseiden hankintaa.
Jos liikekannallepano kiinnostaa niin siitä voi lukea esim. Liikekannallepanoupseerin opas -kirjasta. Tilattavissa Talousvarikolta. Ei oppaasta täydellisiä tai mitään salaisia juttuja löydä, mutta antaa se suuntaa perustamistoimien arviointiin. Ainakin perustamistoimien kiireen voi sen avulla hahmottaa – eli perustamistoimissa ei ehdi tekemään yksilöllisiä tutkimuksia esim. pistoolin tuoneiden aseenkäsittelytaitojen ja käyttöturvallisuuden testaamisen suhteen. Asiaa koskevat kiireessä tehdyt päätökset ovat bulkkitavaraa.
Lainaa
Itse asiassa on. Asetta saa käyttää kaikkiin laillisiin käyttötarkoituksiin riippumatta siitä, mihin käyttötarkoitukseen lupa on myönnetty. Hallussapitoluvan "lupaehdot" - kohdassa tosin voi lukea erikseen rajoituksia tai kieltoja, mutta kaikki muu laillinen käyttö on sallittua.
Lainaus käyttäjältä: LSa
Suomessa on muuten maailman kolmanneksi eniten aseita per asukas. Ei siinä kummempaa liikekannallepanoa ja varustusta tarvita, kun täällä on aseissa koko porukka vauvasta vaariin. Ei mikään ihme, että lupaviranomaiset haluavat rauhoitella yksityisten aseiden hankintaa.
Joka osaltaan johtuu metsästyskulttuuristamme (n.300 000 metsästäjää / 6% väestöstä) jollaista ei välttämättä ihan jokaisesta euroopan maasta eikä afrikastakaan löydy -> viittaus kulttuurien monimuotoisuuteen ja säilyttämiseen (kai siitäkin on nykyään joku laki säädetty?)
:)
Lainaus käyttäjältä: LSa
Missä viimeksi sitä on harjoiteltu niin että se vastaisi millään tavalla sitä härdelliä, joka liikekannallepanossa syntyy?
Kun kalustoa haalitaan vielä rautakaupoista, mitkään kalustolistat ei täsmää olemassa olevan materiaalin kanssa, mikään kuljetus ei tule ajallaan, kun nimilistat ei täsmää, on helvetinmoinen kiire, jokaista toimintaa pyörittävää häiritään miljoonalla epäolennaisella tai turhalla asialla, perustettavien joukkojen johtajilla ei ole aavistustakaan mitä heidän pitäisi tehdä ja kaikennäköisiä kaiken tietäviä viisastelijoita pyörii jaloissa ilman että ne itse saavat mitään asiaa järkevälle tolalle.
Kaaoksen pelastaa vaan se, että joukosta muutama johtaja kerää joukkonsa, haalii niille kaluston tavalla tai toisella. Siirtää ne väistöalueelle, pistää harjoittelun pyörimään, organisoi kalusto puutteiden korjaamisen ja huollon hankinnan sekä ilmoittaa esikunnalle joukkonsa tilanteen ja missä ajassa se on toimintakykyinen. Prosessin aikana jotain viisastelijoita tai pilkunnussijoita voi sattua leukaan, mutta sellaistahan sattuu rauhankin aikana.
Lainaus käyttäjältä: KSa
Niinpä. Kannattanee vielä ehkä miettiä sen pelastavan sankarin viitan käyttöä.
No, perustamishommia on Suomessa kuitenkin harjoiteltu ja oppia on otettu runsaasti myös muiden valtioiden ja organisaatioiden eri puolilla maailmaa suorittamista joukkojen mobilisoinneista.
Päinvastoin kuin mainittiin niin kaaos tulee siitä, että jotkut laittavat oman pikku joukkonsa suuren kokonaisuuden edelle. Pienet listaepäselvyydet ja varusteiden puuttumiset ovat todennäköisiä asioita vaikka joukkoa olisi perustamassa sotakokemuksenkin omaavia pitkän linjan ammattilaisia. Ja jos johtajan paineensietokyky ei tosiaan kestä näitä pikku vastuksia vaan materiaaleja aletaan haalia
Vihollisenkaan häiriköinti ei muodosta yhtä suurta toimintaa hidastavaa härdelliä, kuin oman puolen ammattitaidottomat, omaa napaansa tuijottavat, yhteistyökyvyttömät ja materiaaleja varastelevat nilkit. Oman joukon tällainen nilkki ehkä saa varustettua, mutta hidastaa samalla 10 muun joukon varustamista aiheuttamalla niitä listaepäselvyyksiä.
Eli oman edun tavoittelun sijaan Suomen puolustaminen edellyttää myös perustamistoimissa yhteen hiileen puhaltamista. Silloin perustaminen kyllä onnistuu. Tärkeintähän ei ole saada omaa joukkoa valmiiksi ennen muita vaan saada koko puolustuskokonaisuus toimintaan mahdollisimman tehokkaasti.
tuplat
On se vaan luetun ymmärtäminen vaikeaa joillekin.
Esimerkki todellisuudesta:
Kertausharjoitus. Perustamisvaihe. Ajoneuvot jaettava joukoille. Joukot saatava kyytiin ja joukko liikkeelle.
Kaksi kapiaista ihmettelemässä. Reservin upseereita jokunen. Mitään järkevää ei tapahdu. Säädetään epäolennaista. Aikarajat alkaa tulla vastaan. Joukko ei liiku.
Yksittäinen reserviläistoiminnassa aktiivisesti mukana ollut reservin aliupseeri ottaa ohjat käsiinsä, saa homman toimimaan ja vieläpä nopeasti. Joukko pääsee liikkeelle. Jälkikäteen kapiaiset kommentoivat vaan jotain että ei menny ihan oppikirjan/PV:n ohjeiden mukaan.
Ennen kun joku kapiainen tai RUK:n käynyt ottaa herneen nenään, niin todetaan nyt että tunnen kyllä paljon päteviä upseereita. Reservin upseeri olen itsekin.
Kun homma on yksi saatanan bordelli, niin silloin pitää löytyä rivistä ne jotka saavat asiat tapahtumaan, oli ne sitten tehtävään alunperin nimettyjä tai joitain muita. Se että istutaan tunti tolkulla perseellään ja odotetaan että jotkut säätää ja säätää, ilman mitään tulosta johtaa vaan siihen että kokonaisuus kusee ja huolella.
Jokaisen joukon pitää saada perustamiskeskuksesta välttämätön varustus ja kun siellä ei ole tarpeeksi tavaraa, niin jako pitää tehdä välttämättömän tarpeen mukaan. Listoja voi korjailla ja täydennyksiä toimittaa sitten kun joukot ovat väistöalueella ja harjoittelu käynnissä.
"Tavalla tai toisella" ei tarkoita varastamista. Varastaminen on muutenkin mitätön ongelma tuossa tilanteessa. Vihollisen häirintä voi olla todellinen ongelma useissa PerK:ssa.
Henkilökohtaisesti uskon että Suomesta löytyy tarpeeksi sellaisia miehiä, jotka ottavat vastuuta enemmästä kuin omasta perseestään kun homma kusee ja saavat kokonaisuuden toimimaan oli heitä nimetty jonkun toiminnan pyörittämiseen tai ei. Huolimatta kaikista ruikuttajista ja viisastelijoista, jotka eivät saa mitään järkevää aikaan.
En usko että suurin osa reservin joukkojen perustamisesta sujuu niin kuin rauhanaikana kertausharjoituksissa. Henkistä painetta, unenpuutetta, yllättäviä ongelmia, helvetisti kaikenlaisia huolia, uusia asioita ja asiat jotka levänneenä ja kiireettä ehkä joten kuten vielä sujuisivat alkavatkin mennä pieleen ja tunnit muuttuvat vuorokaudeksi ongelmien ja paineen kertautuessa. Tarvitseeko ihmetellä että touhu hyytyy härdelliksi luvattoman helposti. Eikä siitä voi oikeastaan PerK:iin sijoitettua reserviläistä moittiakaan jos ei kykene tehtäväänsä. Eihän sillä todennäköisesti ole koulutustakaan tehtävään.
Varmaan joku PerK voi Suomen kokoisessa maassa ihan oikeastikin toimia niin kuin pitää. Tuskin kovin moni. Se että toimiiko PerK selviää sivusta katsomalla parissa tunnissa. Siis sellaisille joilla on yleistä elämänkokemusta ja ymmärrystä päässä. Puuhapetet ja ne jotka saavat asiat sujumaan paineen alla erottaa aikalailla helposti toisistaan kun on molempia riittävästi nähnyt.
Kuitenkin uskon että joukot saadaan tavalla tai toisella perustettua. Oma-aloitteisuutta ja maanpuolustustahtoa löytyy uskoakseni vielä tarpeeksi.
Lainaa
(edit: Laajennetaas hieman ettei mene ihan one-linerien paiskomiseksi)
Asetta saa
Kuljettamista en kuitenkaan laske käyttämiseksi ja alkuperäinen väite, johon kommentoin, kuului sanatarkasti näin: "ei ole luvallista ottaa omaa asetta sellaiseen käyttöön mihin sille ei ole myönnetty hallussapitolupaa."
Lainaus käyttäjältä: Hallituksen esitys 183/1997 aselain perusteluiksi
Luvan ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voisi ehdotuksen mukaan saada vain hyväksyttävänä pidettyä käyttötarkoitusta varten. Jos hakijalla on hyväksyttävä käyttötarkoitus ja hakijaa on pidettävä aseen hankkimiseen sopivana, on lupa pyrittävä antamaan aseeseen, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Esityksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää aseen käyttämistä muussa kuin siinä käyttötarkoituksessa, jota varten lupa on annettu. Näin ollen ampuma-aseella, jonka hankkimiseen ja hallussapitoon on annettu lupa ampumaurheilun harrastamista varten, voisi myös metsästää, jolleivät metsästyslainsäädännön säännökset tai lupaehdot sitä estä.
Alkuperäiseen väitteeseen vastaan siis vielä kerran: Asetta saa käyttää muuhun lailliseen tarkoitukseen kuin "mihin lupa on myönnetty" , ellei viranomainen ole eksplisiittisesti kirjannut sitä hallussapitoluvan rajoituksena kohtaan "lupaehdot".